lauantai 31. tammikuuta 2015

Herkuttelua.

Kyllä se palmikko vaan on näpsä juttu. Aika herkku. Vaikka itse sanonkin. Kiitti vaan sille, joka moisen on joskus keksinyt.


Ihmettelin jo miksi mulla on silmät ihan ristissä. No, onhan tuo kello jo lähes puoliyö. Viimeyö nukuttiin jokseenkin kehnosti. Joku pöllöpää. No, menipä pipokin perille... Ja siitä tuli aika passeli.


Tuli melkein kiirus kärkikavennusten kanssa. Olishan ton voinu paremminkii suunnitella, mutta palvelee tarkoitustaan. Tuo hoopo sojottava asia nilkassa on vaan silmukkamerkki mallaamassa kavennuksen paikkaa. Pohkeessa korkeammalla toinen. Varpaissa kolmas ja neljäs.


Ei kai siitä liian tiukka voinut tulla, jos mahtuu jopa mun jalkaan? Kantapää ei kyllä istu alkuunkaan mulle, toivottavasti paremmin saajalleen. Voi, milloinhan tytyn nään, jäi saikulle, sitten jää lomalle, sitten aikaisin äitiyslomallekin. No, ainahan minä viestillä voin nakata :). Ja peliaikaa on vielä kolme kuukautta!


Täytyyköhän mun tehdä toisetkii tällä mallilla? No ois niissä novembereissakin muheva palmikko, josko niillä? Tosin ihan loputtomiin ei edes ole näitä seiskaveikkoja, joista saa herkut palmikot. Mikä lienee hyvä, tavallaan :D. Ei nyt vaan pidä liikaa rakastua a) palmikoihin ja b) paksuihin lankoihin, koska c) multa löytyy niin miljoonasti ohuempia lankoja joilla d) palmikko ei näytä ehkä yhtä hyvältä ja e) jotka kestää neuloakin pidempään. Oih ja voih.

Sukka tuli nopsaan, jospa huomenna alottas parin. Ja tiettekö sit jottai! Mitä jos tekis vielä lapaset kaupan päälle... Vai lyökö vähän överiksi? Ei me nyt niiiin hyviä kavereita olla :D. Ihan ko se ois estäny aiemminkaan. Tota punasta on vielä toinen kerä, että vaikka eka ny riittäiskii sukkapariin ni siitä toisesta vois harkita lapasiakin.. Njoo, kaikki ajallaan.

Ku sit ois ne Stepit oottelemassa hei! Ja se pitkä pyörö sitä luuppia. Ja kun se tätikin kyseli teenkö tilauksesta... Moon kusessa jos ja kun neuloosi kuivuu kasaan ja starttaa epäilemättä taas turhan myöhään syksyllä :D.

perjantai 30. tammikuuta 2015

Hehkuvaa punaa

Toinen jalka jo sairasvuoteessa. Ei tästä ota selevää. Mut onpaha aikaa neuloa!


Tää punanen ei suostu yhteistyöhön kameran kanssa. Ja mä en jaksa lähtee leikkimään valotuksia sun muita kun en oikeasti niistä mitään tiedä. Mut näin pitkällä ollaan eilen alotetuissa. Kantapääksi päätin kokeilla ihan aikuisten oikeesti ja "virallisesti" tiimalasia. Pohkeen leveä resori ei nyt oikein tuntunut sopivan tavallisen vahvennetun kantapään kanssa, jotenkin myös risti tuntui vähän väärältä. Kai parempi sitten olla tekemättä vahvennettua? Noo, aina vois sen ranskalaisen (?) mallin tehä, se mikä Kalajoki-sukissa on. Ainaki erinäisten sivustojen ja lehtien mukaan se näyttäs siltä ranskalaiselta mallilta (mikä siitä ranskalaisen tekee?). Ja oon vähän tykästyny siihen. Se menee sillai pehmeesti. Istuu kannan alla. Mut... Mites se tiimalasi sit menis? En tiä teinkö kaiken oikein, mut kai se menettelee. Vähä reikäseks jäi. Ja tuo jalan päällä kulkeva palmikko kinnaa sukan aika tiukaksi. Alkoi jo epäilyttää meneekö nuo sittenkään... Vaikee arvioida muistin perusteella minkä kokonen kinttu sillä tytsyllä oikein on kun sen jalkoihin on tuskin koskaan kiinnittäny mitään huomiota :D. Kaposet pohkeet on ainaki, niin hoikka tytteliini. Noo, täytyy toivoa parasta, ehkä se siitä.


Se sukkaplokki ois kyllä kätsä. Kertoo kai jottai sukan tiukkuudesta, kun muotoutuu nuin hurjasti ranteen mukaan esims. Toki mulla on vähä lapio tuo koura... Tykkään tuosta palmikosta. Nuo reikärimpsut sen molemmin puolin tuntuu ehkä vähän tyhmiltä. Meni jo. Ja minähän en pura ko näin pitkällä ollaan. Kuha ei enempää sössis, tai sit pitää ettiä sukille uus pitäjä.


Oon mä ehtiny muutakin tänään ku vaan neulomaan. Tein ruokaa, himotti niin kovasti valkosipuliperunat!! Ja ostin jauhelihaa mielessäni mureke. Sitä siis. Salaatinlehdet jäi kauppaan, hups... Puoliraakaa tomaattia ja mautonta kurkkua, niistä on Suomen talvet tehty <3


Korkkasin myös Roomasta raahatun valkosipulilla maustetun oliiviöljyn, aattelin että lorauttasin pottuihin pikkuisen. En tiä paljonko siitä öljytipasta makua tulis, yhen kynnen raastoin sekaan. Vähän nyt ehkä vääristyy tuo lautasmalli :D. Murekeviipale ol aika paksu, mutta ei noita pottuja oikeesti noin paljo ollu... Kai? Liikaa söin silti, mums!

torstai 29. tammikuuta 2015

Vaavinvihreä pitäisi hyväksyä sävyksi värikarttoihin

Työkaverin kevätvaaville valmistui pikku töppöset ja peukalottomat tumput. Mitä semmoi pien hyppypapu peukaloilla lapasissa tekee? Kuka ne sinne asettelee. Pysyy pikku sormetkin lämpimämpinä yhdessä supussa :3


Ihan perustavanlaatuista valepalmikkoa, ei nuin pieniin oikein muutakaan kikkaile ilman, että käyttö kärsii.


Kattos kun väri vaihtuu sinisempään heti kuvakulman muuttuessa. Ehkä töllöstä tuli myös sinervää, mene ja tiedä.

Vaan mitä se sellainen, että vain vaaville? Pitäähän tulevalle äidillekin jotain lämmikkeeksi :). Punainen 7veikka odotteli itselleen nättiä palmikkomallia, joten päätin ryhtyä. Sukkalehden kärjestä avonaiset "sukat" lainasivat mallin, neulon vaan kärjen mukaan :D.


Eikö ookkin kiva kun nakkaan aina keskeneräisistä töistä kuvaa... Emmää malta ootella että tulee valmista. Ja nyt huutas hartiatkin hoosiannaa, täytyy tältä päivältä pakata puikot pussiin. Eiköhän huomisen aikana hurauteta kantapäähän? Vielä kun nakittas jonkun raavaan adoniksen hieromaan hartiat auki ;)

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

I have no life.


Nonni.
Harmaat putos puikoilta, minttuinen vauvalanka Ciao Trunte pääs vuorostaan. Tai jo poiskin. Eihän tuossa kauaa nokka tuhissut ko eka vauvan sukka tuli valmiiksi.


Ihan vaan jostai nappasin tuon paksuiselle langalle sopivan silmukkamäärän, valepalmikkoa varteen ja kantapää sit sen silmukkamäärän kertoneen ohjeen mukaisesti. Teinkö vahingossa vähän tiimalasimaisen kantapään? Lyhennetyistä kerroksista puhuttiin, emmää tiärä mitä mää tein. Kauheita reikiä se ainaki jätti, perkele. Vaan ihan ko se menoa haittais. Kohta pari puikoille. Vähän meinas sukkaosasta tulla levee, kaventelin pari silmukkaa tuolla jo kesken matkan. Ihan ku sellain vastasyntyny huomais mittään jos sukka ei täydellisesti istu :D. Ja saattaa mennä viel puolivuotiaallekin...

Loppuun ilottelua harmaista sukista. Meinas alkaa kivasti suonta vetää näiden kuvien kanssa, notta nauttikaa nyt hitto soikoon!




Välispiikki

Vaaleanharmaa sukka saa parinsa tänään. Mutta mitä sen jälkeen? Ällöpyllyraitasukkia täytys jatkaa, mutta mitä jos ei huvita? Nyt ihan kenkuttaa kun ei tee mieli koskeakaan niihin.

Tekis ehkä mieli napata joku niistä Austermann Stepeistä puikoille. Mutta miltä näyttäisi 7veikan paksuiselle langalle ideoitu November-sukka niin ohkaisella? Jaa-a. Vai ottasko taaaaas yhden noista seiskoista ja tekis taas lapaset? Ne tulee niin vikkelään. Tai oikeastaan munhan täytys etsiä vauvan villatakkiin ohje, ne Ciao Truntet odottaa :). Ja josko kokeilis junasukkaakin? Mä en kyllä itseasiassa innostu siitä junasukasta. Se varmaan istuu joo hyvin, mutta... Emmä tiä. Oon ehkä nähnyt ihan liikaa kuvia niistä, että ehdin kyllästyä ennen kuin olen edes itse neulonut moisia :D. Joku ihana pitsiohje täytys kyllä löytää, ne Stepit on täydellisen paksuisia pitseille <3. Ja sille vaaleanharmaalle kyllä on ihan pakko löytää joku ylettömän kaunis. Mulla on sellanen kutina, että niistä kuuluis tulla kauneimmat hetkeen.

Ystävä vinkkasi, että Helsingin Kädentaitomessut ois maaliskuun ekana viikonloppuna (ät Wanha Satama, in case you didn't know). Onneksi mulla on vasta siinä perjantaina nielurisaleikkaus ni eipä tartte lähtee sinne myymään sieluaan saatanalle :D. Koskaan ei voi olla liikaa Heritagea varastossa, mutta ehkä nyt on vaan hyvä etten pääse sinne ostamaan taas ihan liikaa lankoja. Edellisiä kun on kertynyt aivan liikaa. Jokuhan taisi joskus vitsailla, ettei se mitään haittaa ennen ko lankavarastot on useamman kymmentä kiloa - siitä olen vielä onneksi kaukana. Mut mitähän sitä arviois, aletaan olla siinä seittemässä kilossa.

Luulenpa, että tänään päästään aikaisin koulusta. Välikoe eräällä kurssilla klo 13, ja vähän luulen, ettei sen tiimoilta jatketa enää iltapäivän tunteja loppuun. Tai toivon niin. Vähän on puolikuntoinen olo, eilinen iltavuoro oli aika... veikeä. Ennen töihin lähtöä mittasin lämmön kotona, 36,8. Sitten ennen vuoron alkua toimistossa, 37,1, jahas. Ja sit puoli seiskan maissa kahvitauolla, 36,4 tai jotain. Työnteko laskee lämpöä? Mitään buranaa tai muuta en napannut. Eikä tässä aamullakaan ollut, pikemminkin vähän turhan alhainen. MUTTA! Se pointti tossa aikaisin pääsemisen pohtimisessa oli se - tottakai - että pääsen sit ajoissa kotiin lankojeni luokse ja voin aloittaa jotain uutta <3.

Neuloosi on kyllä aika hyvä juttu. Kohta se kuolee kumminkin. Viimeistään leikkauksen jälkeisellä saikulla, kun pitäs varmaan tarkastella sitä keskeneräistä neuletakkia, eikä sitä hotsita kyllä yhtään tehä :D

maanantai 26. tammikuuta 2015

Mutkat suoriksi

Tykkäsin kovasti Tiina Seppälän Kalajoki-sukista, ja teinkin ensin yhdet vihreinä. Nyt kuitenkin laiskotti liikaa, jotta olisin jaksanut tehdä lukuisia virheitä kuvion kaarrosten kanssa. Otin erioikeuden lainata tuota ihanaa kuviomallia ja tikuttaa sen ihan vaan SUORANA. Kuinka julkeaa! Ja nämähän on siis ne harmaat silmukat, jotka edellisen päivityksen lopussa kuvasta löytyi.


7veikka, 4mm puikot, 48s jotka lopuksi kaventui 44:ään.

Ja vauhdittaakseni asiaa vielä vähän, tein keskimmäisen kierretyn oikean rivin mustana. Ha! Oishan noita muitakin kivoja värejä ollut, mutta mustaa nyt sattui jäämään niistä perussukista mukavasti sopivan pieni nyssäkkä, joka varmaan riittänee näihin (niin varmaan, salee loppuu 5cm ennen kärkeä).

Ja saatoin nyt vähän rakastua tuohon vaaleanharmaaseen. Se vaan jotenkin onnistuu miellyttämään silmää ihan suunnattomasti. Olen enemmän hamstrannut tummia harmaita, mutta tämä tuli sen yhden säkin uumenissa, jonka ostin sieltä kierrätysryhmästä facebookissa. Ja ensin jopa mietin, että kun se yksikin luokkalainen uteli tekisinkö sillekin sukat, nää ois voinu olla ne.

Mutta.


Tässä kohtaa olin jo liian rakastunut. Raaskinko ikinä luopuakaan näistä? Ihan ku nurkista ei löytys jo lukuisia sukkia. Mutta tällasten kokeiluversioiden kohdalla käy usein niin, että ensimmäisen vedoksen onnistuessa iskee ahneus ja teenkin ne julmasti ihan vain itselle. Mallihan on niin nopsa neuloa, ettei siinä kauaa nokka tuhise kun teen jollekin muulle myös. Musta väri tuli muuten päätettyä vasta resorin lopussa, joten se alkaa vasta sen jälkeen. Näyttäs kyllä kivemmalta jo ihan alusta alkaen. Ainahan sen voi silmukoida siihen jälkikäteen.


Sukkaplokki vois olla näppärä. Vähänhän se kaartuu sisään nääs. No, sainhan sitten vielä viikonloppuna synttärilahjaksi lahjakortteja Lankamaailmaan, notta on kyllä millä mällätä! Ja sieltä tais kans löytyä nuita plokkeja, että ens kerralla sitten sellanen matkaan. En muistanut koko värkkiä kun viimeksi käytiin.


Ihanan voimakas tuo raita. Pari puikoille huomenna varmaan. Sen valmistuminen ottanee kuitenkin pidempään, sillä huomenna ei ainakaan ehdi tikuttaa yhtä antoisasti kuin tänään. Mainitsinko edellisessä, että jäin kotiin kun aamulla oli niin tukkoinen olo? Ehkä ihan hyvä ratkaisu, vaikkakin suunnitelmani tarttua kirjoihin kusi ja pahasti :D. Luokkakaverikin ystävällisesti lähetti viestiä ja kertoi mitä tehtäviä olivat tehneet, näinkö mä häntä kiitän?! Se on se neuloosi. Riippuvuus kuin riippuvuus :D.

Toimis muuten ihan varmasti lapasissakin. Varsinaiset rallilapaset!

Arpoo, arpoo, mitä sitä tekis?


Done. Toinen tuli tässä aamupäivällä vikkelään, jäin tukkoisena kotiin lepäämään. Sain alotettua lapasen kenties eilen, muutaman palmikonkäännön verran tein ennen kuin lähdin katsomaan Forkin huikeaksi osoittunutta showta Aleksanterinteatteriin. Joululahjani isältä. Ja vaikka niin kapinahenkeä muka olikin, pakkohan se oli myöntää, että aikas mieletön. Vois mennä toistekin.

Mutta niin! Lapaset valmistuivat. Vieläkin toi väri ehkä vähän tökkii, mutta pakko kyllä sanoa, että heenot tuli! Omakehu haisee, mutta haiskoon. Kai sitä saa olla tyytyväinen ja ylpeä :).


Nyt puikoille hyppää vaaleanharmaa 7veikka. Kalajoki-sukat. Vaikkakin vähän pohdin jos olisin laiskuuttani kokeillut ihan vaan suorilla. Siis sitä kuviota, sehän lainehtii kauniisti, mutta jos tekiskin vaan tylsää suoraa. Jostain syystä se tuntuisi sellaiselta jämäkältä, miehekkäältä, graafiselta ratkaisulta. Taaai sitten ne ei näytä oikein miltään.

Toisaalta mua niiiin syyhyttäis napata joku Stepeistä puikoille. Syyhyttäs alottaa se looppi. Ja sit toisaalta syyhyttäs myös joku herkku palmikkosukka, vaikka November?

Jahas, riisit on keittyneet. Pitäs vissiin syyä. Pidelkää ittenne terveinä.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Älä kerro äidille

Lähtiköhän nyt taas sieltä surullisenkuuluisasta lapasesta... Ystävän kanssa reipas kävelyretki: Kurvista Ogelin lankamaailmaan. Rankaisuksi sain kivat hiertymät molempiin kantapäihin, katumusharjoitukset siis käynnissä.

Ihan vaan niitä pitkiä pyöröjä ja langanohjainta lähdin hakemaan...


Ciao Truntet nyt olisin voinut antaa anteeksi, sillä niistä loihditaan (tai ainakin yritetään...) työkaverin kevätvauvalle jotain pehmoista ihanaa eikä sellaiseen löytynyt ennalta lankoja. Tai hiinä ja hiinä, mutta kuitenkin vääränlaisia, ja etenkin värisiä. Mutta mitä noi muut nyt sitte on HÄ?? Aivan liian ihanan tuntuista Austermann Steppiä ja Strömpeä pahanvärisellä keltaisella ja mikähän tuo reunimmainen nyt oli, Trekking? En tiedä voinko oikeastaan antaa tätä lipsahdusta nyt anteeksi. Ennen kuin niistä on neulottu jotain, sitten voidaan harkita uudelleen.

Liila Step kyllä ihan huutaa erään tietyn henkilön väriä, notta sille sukat. Keltainen ja punakirjava Step on mulle niin rakkausvärit, että kyllähän mä taidan taas sukkia tarvita... Vaaleanharmaa Step näyttää kyllä aivan äidin pitsisukilta jo nyt, notta semmoset. Ja tuo Trekking (onkohan se t:llä, en jaksa tarkistaa...) on vielä pienoinen kysymysmerkki. Sukat hyyyvin todennäköisesti, mutta että kenelle? Koska saatoin rakastua siihen itse, mutta nyt **ttu haloo. Koska Strömpestä tulee kyllä mulle, kukaan muu ei tykkää tollasesta värikombosta.

Mutta nyt on ne pitkät pyöröt, jotta voin alkaa painiskelemaan loopin kanssa. En ole vielä koskaan moista yrittänyt, mutta täytyyhän se nyt kyllä testata. Ja nyt on myös se langanohjain, eli voisi yrittää uudelleen kirjoneuletta. Vaikka tuskin tuo kaikkia ongelmia suinkaan poistaa, jos vaikka ees vähän helpottas. Selviää tasan testaamalla.

Lankamaailmassa törmäsin kivan näköiseen pipomalliin.

Ogelin Lankamaailman myymälässä nähty pipo. Kaikki kunnia heille!!

Neulotaan tasona, toisessa reunassa kavennetaan ja toisessa lisätään. Sitten jotenkin jännästi reunat yhistetään ja toinen pääty kurotaan umpeen. Nappasin salakavalasti myös ohjeesta kuvan, mutta saisinkohan sitä täällä julkaista... Siellähän se toki oli kaiken kansan nähtävillä ja luettavissa, mutta josko nyt en kuitenkaan laita sitä tänne. Etten vaan astu varpaille.

Äitee lahjoi pyykkikorilla. Ihan itse oli ihanasti ottanut vinkistä vaarin ja surauttanut vanhasta Ikean verhokankaasta sinne pussin sisään. Sais kyllä ommella lattiatyynyynkin päällisen ;).


Kori muistaakseni hankittu KodinYkkösestä/Anttilasta tai jostain sen kuuloisesta. Reunalla roikkuu ne Kalajoki-sukat ja Olgat <3. Taustalla taas näkyy töistä varastettu Munax-pahvilaatikko!

Lankojenostokielto on nyt kyllä kokenut pahan kolauksen. Ihan tosi, nyt ei jumalauta osteta mitään lankoja hetkeen!! Ja koska pyörö ja ohjain on saatu, ei kyllä olekaan mitään hirmu akuuttia tarvetta uuteen visiittiin mihinkään käsityöliikkeeseen. Mutta tiedetäänhän se jo, että kun Wanhaan Satamaan rantautuu seuraavat Kädentaitomessut, sieltä mut kuitenkin löytää... Ja kun Kamppiinkin muuttaa se Snurre, on sekin joskus tsekattava. Ja Fiina. Ja Eiran langat. F*ck.

Värikin kohta miellyttää


Perjantain tunneilla ehti neuloa eteenpäin. Kotiin jäi vain kärkikavennus sun muu. Tässä värikin alkaa jo miellyttää, mutta jekkuhan on kuvausvalossa ja taustassa. Oikeasti ei ole noin keltainen. Möh.


Palmikko on kyllä aika kiva keksintö. Tuli mieleen vaan vähän turhan myöhään että tuon vikan oikean ennen nurjia olisi voinut neuloa kiertäen, nyt se vähän venyy. Siis tuossa ennen palmikkoa oikealla.
























Ja kodin valossa väri alkaa raivoilemaan :D. Lähempänä oikeaa kyllä, mutta kuvissa ehkä hieman ylikorostunut. Kärkikavennuksien alkaessa heräsin pohtimaan, että kuinkas mä ton palmikon sitten teen? Se kun oli ihan reunassa kiinni... Noo, soveltelin menemään, ehkä hivenen kömpelön näköinen mutta sai sen aika pitkälle siistinä jatkumaan :). Ja tokihan lapasesta loppuu jälleen pituus kesken mun sormille. Sentti pari sais olla pidempi. Näin käy joka kerta! Peukalo sitten onnistui venähtämään vähän turhankin pitkäksi jopa minulle :D. Tai ei se oikeastaan mun peukalolle liian pitkä ole, mutta suhteessa lapaseen noin muuten. On se niin vaikeeta... Kyllä palmikko onnistuu ja lukuisat pitsit ja pinnat, mut mittasuhteet!


Noin niinkus valmiina lapasena näyttää kyllä aika pirun kivalta, vaikka itse sanonkin. Ja ei se värikään nyt niin paha sitten loppujen lopuksi...

Kohta vois alotella paria. Hih, nirkko! Tosin ensin täytynee konsultoida terveydenhuollon ammattilaisia, kun näyttäs siltä että syksyinen tulehduskierre uhkaa jälleen...

torstai 22. tammikuuta 2015

Uuden opettelua

Nirkkoreuna. Niin että miten se lapasten käännetyltä näyttävä reuna oikein tehdään? Se vähän niinku reunasauma paidoissa. On niin siistin näkösiä lapasia kun on se sellainen. Ja kun aina ei vaan halua resoria!


Lainasin ohjeen jostain blogista, ohje Inkeri-sukkiin vai mihinkä. Sovelsin lapaseen.


Olen aika tyytyväinen. Vaikkakin purkuun meni, liian suuren silmukkamäärän takia. Hah! Katsoin silmukkamäärän Lapaslehden jostain ohjeesta, ja siitä ois kyllä tullu patakinnas. Sama lankakin, että ei siitä kiinni. Toki kyseessä oli kirjoneulelapanen, joten siinä nyt ehkä tarvitaan pari silmukkaa enemmän...


Mä muuten neulon jonkun verran baareissakin :D. Tai lähinnä yhdessä, kantapaikassani. Kuvan paikka on sen pikkuveli, Tikkurilaan avattu Maltainen Metso. Jos on hetki aikaa ennen junaa, piipahda hyvälle oluelle. Niitä kun löytyy aika julmetun monta! Riekon tiskin päässä mut on nähty monet kerrat tikuttamassa, on parille muullekin kantikselle tullut tehtyä sukkaa sun muuta :). Mene ja tiedä mitä omistaja (kuvassa oikealla tiskin takana) on mieltä, tuoko neulominen paikkaan kaivattua kotoisuutta :D:D vai karkottaako se potentiaalisia asiakkaita kun ne luulee, että siellä kokoontuu paikallinen Martta-yhdistys. En jäänyt kuitenkaan Metsoon pitkäksi aikaa neulomaan (teinköhän rivin vai kolme), ettei pilata pikkuveikankin mainetta ;).


No ei. Mulla ei ollut palmikkopuikkoa tai mitään muutakaan apuvälinettä mukana, joten en oikein voinut pidemmälle.. Sillä tuohon vasempaan reunaan tulee nyt kyllä palmikko. En vaan tiedä kenelle nää lapaset on tulossa. Itse en henkilökohtaisesti oikein välitä tuosta väristä. Kuvassa se näyttää nyt hehkuvammalta, mutta luonnossa kuvailisin sitä vetiseksi porkkanaksi :D. Joku hehku siitä puuttuu. Sit niinkus oikeessa elämässä.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Töks

Nyt ei sitten oikein hotsitakaan ne ällöpyllyt. Tai tavallaan ehkä joo... Se lanka tuntuu niin hyvältä neuloa, mutta joku siinä nyt häirii. Tulikohan sittenkin liian levotonta?










Ilman salamaa. Jotenkin melkein särkee silmää. Johtuneeko valosta vai koneen ruudusta vai ihan vaan langasta.










Salamalla ei helpota yhtään :D. Petrooli/turkoosi on ehkä aavistuksen lähempänä luonnollista väriään.











Kantatilkku aluillaan. Notta ei siinä nyt ihan hirveästi enää matkaa ois valmiiseen sukkaan. Mutta se sen parin neulominen ihan jo ajatuksen tasolla jotenkin tökkii. Äää, olin niin innoissani noista langoista! Mutta purkaminen ei käy, sillä Sockia on pätkitty nyt tuolla kun oli sen verran pitkiä matkoja raitojen välillä, etten osannut kuljettaa lankaa siellä mukana siististi.

Kaivelin sitten niitä seiskaveikkoja tuolta kassista... Kirkkaan punainen, ruosteisen tumma oranssi, kirkkaampi/vaaleampi oranssi ja vaalea vihreä vähän kutsuisi. Siis että jos jostain niistä tekisi jotku kivat sukat nopsaan. Vaan pakkoko on vaan sukkia tehä? No ku ne on jotenkin vaan mielekkäimpiä. Emmä lapasia, ku ei niitä tarvi. Mut monetko sukatkaan? Pointti. Toki jotku kivat palmikkolapasetkin olis vallan mellevää tehdä. Ne vaan tahtoo multa itteltä jäähä käyttämättä. Ja mulla on sen verran iso tuo koura, ettei kauheesti tekis mieli pienempiä yrittää kun ei sitten voi hyvästi mallailla, mutta kukaan ei kaveripiirissäkään ihan niin isoja tarttis ko mitä tekisin oman käden mukaan... Vali vali uli uli. Palmikkosukatkin menis kivasti. Oishan tuolla toi sukkalehti jossa moni kiva ohje oottelis :). Oli kai siel seiskaveikalle montakin mallia?


Vähän nyt ehkä hehkuu värit tässä valossa. Vai nappaako luurin kamera vaan niin hurjasti? Tuo vihreä on jotenkin vihreämpi kuin mun silmään luonnossa. Se voisi olla kyllä kiva puikoille... Veikka taipus kyllä näppärästi Kalajoki-sukiksi. Ja toi vihreä vois olla siihen passeli, mutta jotenkin nyt tekisi mieli herkutella palmikoilla. Löytys kyllä vaaleanharmaa kerä, siitä tulis enemmän ku ihanat Kalajoet <3.

Sain koulussa suklaata sukantilaajalta :). Se oli kyllä vähän niinkus synttärin kunniaksi, ja korvaukseksi antamastani teroittimesta. Ja sitten vielä sukista raha. Voi kun! :) Suklaa on syöty... Sain myös kortin toiselta luokkakaverilta. Aijai! :D


Perussukkaa

Valmistui se toinenkin yön alussa. Aamun tunneilla lanka puikoille ja puoliltaöin viimeiset langanpäättelyt. Koulussa sain tehtyä muistaakseni varren raitaosuuden loppuun, loput kotona. Kyllähän se nopeelta tuntui. Vaikka toki meni monta tuntia eilisestäkin :D. Mutta paksu lanka ja simppeli malli!


Vähän jännitti riittääkö lanka loppuun vai tarviiko korkata ihan uusi kerä vain pienen langanpätkän takia. No ei tarvinnu. Jäi vielä yli! Eihän tossa vaiheessa toki ollut enää kuin pikkumatka ja kärkikavennukset, mutta kun ei tota langanmenekkiä vaan osaa silmämääräisesti arvioida...


Tuli jo toinenkin tilaus, mutta se joutuu nyt ehkä odottamaan, tahdon niitä riemunkirjavia ällöpyllyjä eteenpäin :). Mutta toisaalta vähän saatoin taas tykästyä että valmistuu rivakasti kun on niin paksua lankaa. Ihan pikkasen hotsittas nyt joku malli siitä sukkalehdestä, mutta uusi tilaaja tuskin mistään palmikkoisista pitsiunelmista syttyy :D. Jos seuraaviin sukkiin ottas ne suositellut nelosen puikot. Melko peltiä meinas nyt tulla, mutta ehkä ne sitten kans kestää?

Mä muuten tykkään useesti tehdä noi kiilakavennukset joka kerroksella. Joskus ehkä virhe, sillä jos päällä on vaikka kuvio, se saattaa alkaa kiristää. Mutta muuten tykkään, että istuu paremmin mun jalkaan. Ja kärkikavennus tuppaa hyyyvin usein syntymään leveänä nauhakavennuksena, eli se 2o yhteen, 1o ja 1 o, ylivetokavennus.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Tilaussukkaa

Jätin riemunkirjavan raitasukan lepäilemään viikonlopuksi, ja puikoille nappasin mustan seiskaveikan alkuviikon lankaostoistani. Tilaussukat lähti käyntiin. Ja kylläpä on nopiaa tikuttaa niin paksua lankaa! Musta on yksinään niin kovin synkkä, joten vauhditin sitä hillityillä raidoilla.


Sukan varren ensimmäinen musta osio näyttää läheltä katsottuna vähän pahalta, sillä lanka oli joku purkupätkä ja ihan kippuralla siis. Arvelin, ettei sitä kauaa kestä, ja julmasti pistelin menemään. Jatkoin 2o2n-resoria myös jalkapöydän päällä, koska joudun nyt vähän ilman mallia neulomaan nää. Thänk gaad mun jalka ei sentään 43 ole :D mutta enpä saa nyt kenenkään muunkaan jalkaan mallattua, että tuleeko oikean mittainen. Voi kunhan ei olisi liian pitkä se jalkaterän osa... Tähän kohtaan jäin, kun perjantaina koulun jälkeen aloitin ja neuloin vain suunnilleen tuohon ekan raidan alkuun, kunnes lähdin illanistujaisiin. Eilen jatkoin sitten varsinaisesti tuohon saakka (voiko vaikeammin asiaa selostaa?), kun päivä meni neuloessa ja Lewisin jaksoja katsoessa :D kunnes lähdin taas istumaan iltaa, tällä kertaa synttäreiden kunniaksi!

Juhlan kunniaksi mekko päälle, vaikka vähän vilponen tulikin... Kiitos tuulinen Helsinki.

Piti käydä vielä ruokakaupassa kotimatkalla, joten lähdin ennen kymmentä. Varsinkin kun tänään sitten luvassa sunnuntaivuoro, tuleekin vähän kiire tätä kirjoitella... Kallion kirkko loisti matkalla.








Enhän tietenkään malttanut ajoissa nukkumaan mennä, vaan tikuttelin sukan loppuun. Vähän niinku ois iso mun jalkaan :D. Tänään aloitetaan pari.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Koulussa on käytävä.

Ja monenlaisia luokkahuoneita.
No kyllä siellä koulussakin ehtii hieman neulomaan. Vaan huomaa niin kyllä, että kyseessä on tollanen pilipali-amis, jossa teinit juoksee käytävillä ja opettajat on asettuneet siihen moodiin et kaikki muutkin vaan häiriköi ja inttää vastaan ja ei keskity. Päivän lopussa eräällä kurssilla olin kutimet kourassa ja puikko kesken ja vielä paperipino kaverilla lainassa niin, ettei mulla ollut paperia jolle kirjoittaa. Noh. Opettajahan päätti sitten sieltä ensinnäkin tuijotella puolet tunnista vähän närkästyneen näköisenä kun mulla puikot heilui. Ja sitten kun ne paperitkin oli lainassa ja hän oli sieltä määrännyt jotain tehtäväksi, bongas heti etten mä kirjota ja määkäisi, että KAIKKI TEKEE HEI NYT TEHTÄVÄÄ. Vähän niinkuin jollekin keskenkasvuiselle teinille. Ah, kiitos jos ulkonäköni sai sut jotenkin luulemaan, että olen alaikäinen enkä ens viikolla 27 veee täyttävä aikuinen, mutta ei tarvitse ihan niin närkästyneenä huudella. Huikkasin takaisin, että paperit on just lainassa, kirjoitan kyllä heti kun ne saan. Mutta tästä vähän huokui sellanen "tunneilla ei saa tehdä mitään muuta kuin aiheeseen liittyvää" -asenne, eli kaikki muu paitsi hiljaa paikallaan möllöttäminen ja tiliristikoiden rustaaminen on kaikkea muuta kuin keskittymistä. Siinä missä teinit räpeltää niiden älykkäitä puhelimiaan, mä sitten neulon. Ja sehän on pahasta! Juu.. Ymmärrän kyllä sen ajatuksen siellä opettajan mielessä. Mutta voin vakuuttaa olevani ihan kartalla, ja kutimet on kourassa koska olen tehnyt tehtävän jo loppuun (oikein vieläpä) ja odottelen että muu luokka pääsee samaan zen-tilaan. Sillä aikaa sitten tikutan sukkaa.


 Ja sukkaa ois tulossa. Kuten sanoin, ällöpyllyä :D. Ajattelin sellaset vähän pidempivartiset tehdä, pari kertaa täytyy kaventaa ennen kuin on normi istuvuudessa. Aijai, on sitä vaan ihana neuloa tota Sockia <3. Ja polkkalanka tuntuu myös hyvältä, vaikka siinä tulikin vastaan jo yksi pieni virhe :O.


Siis iik. No, otin riskin ja jätin langanpäät roikkumaan kesken puikon, ujuttelen ne sitten lopuksi paikalleen. Kaveri sanoi, ettei omassa Strompessa ollut mitään virheitä, enkä uskokaan että tää ois jotenkin mystisesti täynnä tollasia. Tuli tosi aikasessa vaiheessa kerää.


Truu neulootikko ottaa kutimet mukaan myös pihalle? No kun luvassa oli pidempi tauko, pitihän ne nyt varalta ottaa :D. Mutta ei sitten oman poppoon pöytään mahduttukaan niin paineltiin suoraan takaisin luokkaan, joten otin kutimet turhaan pihalle.

 Loppuviimein ollaan tollasessa kohtaa. Ei se nyt mitenkään siivillä etene, niin vähän kerrallaan ehtii tehdä. Mut hiljaa hyvä tulee :), ja nyt pari päivää vapaata töistä, jossain välissä ehtii kyllä neulomaan. Paitsi että sitten aloitan ne luokkakaverin tilaamat sukat :). Tuo vaalein lankaosuus ei oikeasti ole noin voisen keltainen vaan lähempänä valkoista, mutta kuvausvalo on hivenen haasteellinen tuolla loisteputkien mekassa. Vähän vääristyy kaikki värit, mutta joku päivä nappaan siitä kuvan jossain muualla kuin koulussa :D. Ja nyt muuten muistin kokeilla sitä kierrettyä oikeaa resoriin. Siistimmän näköinen tulee, mutta en tiedä siitä napakkuudesta kylläkään. Kyllä se aikalailla venyy ja paukkuu... Mutta niin tarvitseekin, pohje on sen verran "lihaksikas".

torstai 15. tammikuuta 2015

Koulu haittaa harrastusta.

 Siinä ne nyt ovat. Järkyttävän rumat kirjoneulekokeiluni. Sain kuitenkin valmiiksi, pointsit siitä? Ja koska nää oli niin kokeilut ku olla ja voi, ne on pöllöä lukuun ottamatta täysin eriparia... Henk.koht. olen tyytyväisin tuohon vasemman käden lapasen alareunaan, tuohon vinoneliöön. Siitä tuli tasaisin ja sitä oli ehkä mukavin tehdä. Pallojakin oli ihan kiva tikuttaa, mutta ne kun alkoi kiristää ihan kamalasti. Vasemmassa tumpussa ainoa mun käteen istuva kohta on peukalo. Muuten se on liian lyhyt, vähän ehkä kapeakin. Ja tottakai eriparia ovat myös kokonsa puolesta. Neuloin ilmeisesti tiukempaa vasemmaisessa kun aloin pöllöä tekemään. No, aivan sama tässä vaiheessa. Suurin onnistuminen koko hommassa on se, että ne tuli valmiiksi :D. Ja ihan kiva kun langatkin juoksi tokan kohdalla jo aavistuksen sujuvammin. Tai siis sain ne pujoteltua siten, että pysyivät erillään toisistaan, mutta viimeistään tassun hiotessa ne alkos tökkimään, eivät liukuneet enää nätisti ja sit neuloskin kiristyi vielä tavallista enemmän.


Mallina kapeakätisempi luokkakaveri. Koska viimeistelin nää talousmatikan tunnilla :D. Epätoivoisesti yritän vähän jotain saada tehtyä tunneilla tai tauoilla, olin nimittäin tiistain kokonaan ilman neulomuksia liikkeellä ja keskittyminen oli aaaivan kadoksissa. Neuloosista on muodostunut riippuvuus. Nyt tiedän, miltä nisteistä tuntuu. (Jooen, pahoittelut huonosta huumorista.)


Iltapäivän tunneilla aloin uutta sukkaa. Sitä on nyt tehtynä muutaman sentin resorin verran, että ehtiihän tuolla sittenkin vähän tikuttamaan :). Sukista aikoo tulla raidalliset. Parina Sock 4:n tollanen iiiiihana petrooli (joku sanois varmaan turkoosi) ja vihdoin myös Strompegarn oikein polkkaisissa väreissä :D. Että aikas kirjavaa ällöpyllyä luvassa.

Ja sitten eräs Iloinen Luokkakaveri kyseli, paljonko maksaisi perussukat hänen miehelleen. Arvioin, että jos kehtaisin kympin pyytää, saisin lankakuluja takaisin ja pienen vaivanpalkan työstä. Neuloisin muutenkin, niin työstä maksun ottaminen tuntuu välillä vaikeelta. PLUS! Ostin lankoja..... Sinne meni lankalaihis, vaikka niin vannoin ja vakuutin. Mutta kun! Kallio kierrättää -ryhmässä joku huuteli myyvänsä lankoja muuton alta pois, ja kuvasta paljastui iso läjä seiskaveikkaa ja muuta. Hintapyyntö oli 20€, ja jossain mielenvikaisuuden hetkessä mä tarjosin juurikin sen. Eikä muita tarjouksia tullut, joten eilen illalla töiden jälkeen kirmasin tekemään kaupat.


Oikein hehkuu nuo värit :). 8 koskematonta kerää, iso läjä aloitettuja ja pari tuolla kokonaan ilman vyötettä, jotka tuntus kyllä seiskaveikalta eikä kerästä ole kyllä paljoa hävinnyt vaikkakin ainakin toinen näytti joltain puretulta työltä. Mää en ole hirveesti Novitaa viime aikoina käyttänyt, paitsi niiden huopatumppujen resoreihin, sitä ennen lie milloin. Siis niin, että olisin tiennyt langan olevan Novitaa. Seiskaveikkakin tuppaa olemaan nykyään vähän turhan paksua mun makuun, mutta nyt kuulkaas on lankaa niihin luokkakaverin miehen perussukkiin!! :D Sellaset koon 43 sukat kulutukseen onkin ihan hyvä tehdä jostain ton paksuisesta. Aijai :).