Musiikkia.

Löysin itseni jostain youtuben ihmeellisestä kolkasta, ja haluan jakaa sen.
En laskisi liikaa sanoitusten varaan.

Kuuntele.
Kaunis kokonaisuus.

Ihmeellisiä biisejä osuu aina sillion tällöin kohdalle, eikä tätä voinut vain ohittaa sellaisenaan.

Sny:tä ja sukkaa

No niin! On virallisesti ensimmäisen sny-päivityksen aika ^^.

Postikortti saapui kera terveisten, jihuu!

Teemaan sopiva kuvituskin :)

Nyt se sitten alkaa, innolla odotan mitä on luvassa ja kuka siellä toisessa päässä oikein onkaan. Oikein naurattaa, että kuinkahan osaan olla hiljaa omasta toiminnastani. Luonnollisestikaan en voi kuvailla hankintojani - sen verran kuitenkin mainitsen, että rattaat pyörivät, ja kaikki Helsingin lankakaupat vilahtelevat mielessä :D. Ja toivon, että osasin kuvailla omassa lomakkeessani sillä lailla selkeästi, että siitä saa ideoita kohtuullisen kivuttomasti. Avoimin mielin olen joka tapauksessa liikkeellä, ja mikäs sen parempaa kuin odottaa mitä joku on keksinyt - todennäköisesti jotain, jota en ole itse osannut ajatellakaan! Eikä sillä että siihen niin kovasti vaadittaisiinkaan :D, monesti esimerkiksi blogeissa tulee vastaan jopa hyvin arkisiakin asioita, joita ei ole tullut itselle mieleen.

Eilen tapahtui muutakin, sillä - ööh - sairaspäivän kunniaksi päätin leipoa sämpylöitä. Mikähän siinä on, etten meinaa koskaan saada taikinaa oikean tuntuiseksi. Joskus muistelen kuulleeni, että sämpylätaikina tulisi jättää löysemmäksi kuin vaikkapa pullataikina, mutta miten ihmeessä siinä onnistuu häh? Mulla on myös tapana lisätä jauhoja liian vauhdikkaasti, mutta kun ei sellainen joka paikkaan tarraava taikina ole alustettavissa kovinkaan hartaasti, sanon vaan... Siksi pyrin ihan alkuun lähes vatkaamaan löysää velliä (ihan siis vispilällä tai jollain haarukkamaisella kapustalla), jotta saisin sitkon muodostumisen hyvin alkuun. Noh, taas jännäsin, notta mitähän siitä tulee...

Mikro on kohotuspaikoista parhain tässä taloudessa. Kunhan ei laita päälle. Mikäs sen vedottomampi ja lämpimämpi, kun pienessä suljetussa tilassa taikinan oma lämpö ei pääse karkaamaan vaan jää syleilemään taikinaa. Kohotusaika oli tunti, mikä on n. puoli tuntia pidempi kuin mitä koskaan kohottelen pullataikinaa. Annoin sen kuitenkin mennä, ja mikron avatessani kulhossa pullotti kaunis taikinapallo. Ei edes lässähtänyt totaalisesti, kun tökkäsin sormeni keskelle kulhoa. Taikinassa oli grahamjauhoja ja juustoraastetta. Se näytti yllättävänkin tummalta pieniksi palloiksi pyöritellessäni. Vielä melkein puolen tunnin kohotus pellillä, jonka jälkeen voitelin ne kananmunassa ja ripottelin pinnalle vielä juustoa.

Kaiken tämän kohottelun ynnä muun aikana leipasin myös marja-rahkapiirakan. Valmistaikina, mitäs muutakaan... Ja joku marjasekoitus, mansikkaa, mustaherukkaa ja ehkä vielä vadelmaakin. Maitorahka oli vasta kymmenisen päivää yli päiväyksen, passelia siis. Pari kananmunaa ja hunajaa makeutukseksi. Söpön vaaleanpunaista.

Ja tulihan niistä vaan niin hyviä. Ja vielä tälleen päivän vanhanakin ne ovat pehmeitä, eikä tiiviitä kuin savi, mitä aina pelkään...

Touhuamisen jälkeen asettelin persposkeni sängylle hyvään neulomisasentoon, pistin leffan pyörimään, ja tikuttelin menemähän. Siis hela dagen. Tai ainakin työpäivän verran, pitäen suunnilleen saman verran taukoja :D. Voin sanoa, että välillä piti jo oikein keksiä jotain "katottavaa" kun ei voinut vielä lopettaa.

Ja viimein, vähän yhdeksän jälkeen illalla... Huomasin, että perkele, lanka loppuu kesken päättelyn!

Että onhan se nyt jukolauta kun pitää olla vaikeeta arvioida, kuinka pitkä pätkä lankaa tarvitaan joustavaan päättelyyn... No, lainasin ihan väärän väristä keltaista toisesta kerästä, ja sain pääteltyä.

Ja jösses, niistähän tuli pitkät. Kyllä se vaan on riittosa lanka! Toki jalkaterä on ehkä lievästi turhan nafti mulle... Mutta ei se ois pituutta kovinkaan merkittävästi kutistanut vaikka ois sen sentin verran tehnyt enemmän terää.

Niistä tuli melkein polvarit!

Malli: Elinan pitsiunelmat - kiitokset Kardemumman talo -blogiin vain!

Lanka: Austermann Step Classic

Puikot: 2,5 mm metalliset pyöröt, pituus 120 cm

Menekki: 98 g (pienen pieni pätkä toista lankaa on Sock 4:ää)

Wau wii!

Mutta mitä sitten neulotaan? Mitä seuraavaksi?!

Keltaista ja speksiä ja mitähän vielä

No voihan, kyllä jo vähän jänskättää! Kevään ja sen mukana itselleni ihka ensimmäinen Salainen NeuleYstävä -kierros lähti käyntiin. Vielä ei ole ensimmäisen virallisen SNY-päivityksen aika, mutta piti saada se nyt vaan sanottua :D.

Mitään uutta työtä ei ole esittelyvalmiudessa, ellei sitten haluta päivitellä keskeneräisyyksiä. Mulla oli kyllä kovasti sellainen tavoite vuoden vaihteessa, että jos vaikka yrittäs päivittää (varsinkin kuvia) vasta ihan valmiista töistä, mutta kuten esimerkiksi jo tosta takin tekeleestä nähtiin, ei ihan onnistunut... Instagramin puolella taisi olla sielläkin pari päivää hiljaisuutta, kunnes tässä taas heräsin hieman. Keltaiset luuppisukat ovat jo hyvin pitkällä, tuskin enää tarvitsee kovinkaan montaa tuntia tikutella ennen ko langat voi päätellä ja pistää uudet sukat jalkaan! Mähän en tunnetusti jaksa kostutella ja mallailla valmiita juttuja uomiinsa (ellei takin tekelettä lasketa, mut sellaset isot nyt oikeesti vaatiikin sen), venyyhän ne kohilleen sitte jaloissa. Kahtotaan ny.

Tänään kävi sillä tavalla, että lähdin kesken työpäivän kotiin, sillä sain tarpeekseni otsalohkoa rummuttavasta päänsärystä, väsymyksestä ja yleisestä puoli-kuntoisuudesta. Lämpöähän ei tietenkään voi nousta, että vois oikeasti sanoa olevansa kipeä, mutta on se ny jumalauta perkele kun on jo viikkotolkulla mittari sahannut 36,4 - 36,8 asteessa kun normilämpö on tasan tarkkaan se 36,5. Mut se ei tosta kasista nouse ei sitten mihinkään, ja vaikka kuinka tuntus et on kehno olla ni annas ku seuraavan kerran mittaat ni se pirulainen on laskenu pari kymmenystä. Uskomaton. Ja parhaillaan tää ylettömän kirkas näyttö sattuu mua naamaan (haa, tossahan oli noi näppärät napit jolla näytön saa himmeämmäksi...). Kahtotaan siis, meenkö huomenna normaaliin malliin toimistolle, vai jäänkö kotia. Turhan tunnollinen kun olen, saatan hyvinkin mennä, ja sitten taas lähteä kesken päivän kun ei se olo anna olla. Mut ku! Aina tulee semmoi olo et jos kotiin on jäänyt, ni on ihan huijari koska sit se olo onkin ihan fine ja alkaa vaan kyseenalaistamaan sen et miten niin ei ois jaksanu olla töissä. Mutta töissä ei voikaan vaan olla ja möllöttää, vaan siellä pitäis käyttää aivoja, olla sosiaalinen, keskittyä, ratkoa ongelmia, etsiä jatkuvasti tietoa, muistaa, laskea - mitä näitä nyt olikaan. Vaikka ei fyysisesti niin kummoisesti mitään tekiskään, aivojumppa vie voimat yllättävän isosti.

Nooh! Pakkohan mun on laittaa kuva noista kanarialinnunkeltaisista sukantekeleistä! Ja vähän muustakin...

Tykkään ihan kovasti tosta pitsimallista. Elinan pitsiunelmat a la Kardemumman talo, vaikka alkup. malli onkin tässä käännetty ylösalaisin.

Insta-fiilistelyä aiheesta. Ja päätin sitten kuitenkin pitäytyä alkup. ohjeen pohje-pitsiraidassa. Sekin ns. ylösalaisin.

Heti se laiskiainen pisti sarjan pyörimään ku kotia pääs. Mitä sitä muuta sillon ku ei oikein jaksa.

KY-speksi Messias-protokolla. Duuni toimi sponsorina, "maksettu maiinooos!"

Ällistyttävä rajaus niinkin runsaassa humalatilassa...

More complicated than your grilfriend -stout. Riekosta löytyy myös More dry and sour than your mother-in-law -lisääoluttyyppitähän. Itsehän en oluita juo, mutta etiketti osui silmään.

Näistä tuskin koskaan tulee mitään... Chili-yrityksiä eniveis.

Kenelläkään kokemuksia tuollaisista turve-briketeistä? Kyllähän ne sit lopulta turpos, mutta mietin onko ne turhankin märkiä kasvualustoja. Varsinkin kun joudun lisäämään vettä melko tiuhaan koska toi ikkunan edusta on yllättävän paahteinen, kiitos sen alla pohottavan patterin. Ja kun pitkät verhot sulkee sen taakseen, ainoa tie lämmölle on todellakin ylöspäin aka kasveihin...

Pari juttuu!

Nimittäin.

Ilmoittauduin kevään SNY-kierrokselle mukaan! Jahkailin ja pahkailin, ja lopulta päätin että on se ny vaan kokeiltava. Toivotaan, että pysyn salaisuutena ja että keksin kivoja paketteja! Enemmän mua jännittää se kuin sitten se, millaisia paketteja itse saan :D. Hölmöä. No, kyl mua jänskättää omatkin paketit, mutta tavoitteena on saada hyvää mieltä ja kenties vähän yllätettyäkin salaisen ystävyyteni kohdetta.

Toinen juttu on se, että keltaisissa looppisukissa on nyt kantapäät. Mikä siinä on, ettei varpaista alkaen osaa kyllä ikinä tähdätä sukkaa oikean kokoiseksi? Nytkin meinaa olla aika naftia settiä... Mutta nyt sit tikutellaan vartta aina niin pitkään kunnes loppuu lanka kesken. Katsotaan kuinka pitkät varret tulee tän kokoiseen koipeen ja muheviin pohkeisiin!

Kolmas on aiheuttanut mussa lievää levottomuutta keskiviikosta saakka. Meillä oli töissä jo ennen joulua puhetta, että asetettas tavotteita tilinpäätös-hommien suhteen, ja palkinnoksi lähdettäs johonkin reissuun. Alkuun en innostunut asiasta kyllä yhtään, enhän mä nyt voi lähteä työkavereiden kans viikoks jonnekkin Kroatiaan vai mistä hitosta ne alkuun puhui, enhän mä tunne niitä oikeesti. Ja koska olen oudolla tapaa sosiaalisesti vammainen, en tunne yhtään omaksi jutukseni sitä, että olisin puolituttujen työkavereiden kanssa 24/7 jossain, josta ei oikeasti pääse edes pois. Mutta kun vähän makustelin ajatusta, ja suunnitelmakin tarkentui... Aloin kääntää kelkkaani. Ja se tais kääntyä viimeistään tossa pari viikkoa sitten kun oli taas puhetta, ja Kroatia/vastaava tuppukylä oli vaihtunut Etelä-Ranskaksi tai Barcelonaksi - no hei kamoon! Ja nyt keskiviikkona esittelyyn tuli a-i-v-a-n sikamakee VILLA Cannesin vierestä, jossa oltas viikko ja puuhattas jotain työpajoja, suunniteltais yhdessä parempaa Emua ja siinä sivussa tehtäs ehkä jopa vähän oikeita töitä - ja juotais hyvää viiniä ja syötäis hyvää ruokaa ja käytäis päiväreissulla tyyliin Cannesissa tai vaikka Monacossa, hitto soikoon! Ja firma maksaisi majoituksen ja mahdollisesti vielä pientä ekstraakin - mikäli tavoitteet saavutetaan. Ja nehän saavutetaan, uskokaa pois. AAAAAA.

Ei mulla muuta. Pizza uunissa, viikonloppu alkaa, illalla viintä kaverin loman kunniaksi. Aijai.

Vaatekappale

Tottahan heräsin ihan luvattoman aikaisin tänään, vaikka meninkin vasta puoliltaöin nukkumaan. Keksin sitten, että oman jääkaapin sisältö ei niin houkuttele, joten voisin lähteä halliin tsekkaamaan tarjonnan. Ja niin tein!

 Kalaliike Marja Nätin kahvilasta ostin itselleni hieman yllättäen marinoidun silakkapihvi-leivän. Leipä tuskin oli marinoitu, mutta silakkapihvit kyllä. Mukana runsaasti hyvää sinappista soosia, punasipuli sopi kuin nenä päähän. Muy bueno, ja kahvikin maittoi. 

Vähän joka kojussa olisi ollut kaikkea ihanaa kotiin ostettavaa, mutta en sitten raaskinut juuri mitään. Nätiltä ostin kuitenkin pari riisipiirakkaa, jossa oli poroa mukana, äsken pistelin poskeeni ja hyviä olivat. Helsingin Leivästä ostin eurolla lapinrieskaa, vielä en ole maistanut. Laskiaispullat, runebergintortut ja muut ihanuudet maltoin jättää, koska en olisi kuitenkaan osannut päättää mitä haluaisin (kaiken, tottakai).

Kävin porukoilla tänään, kai sitä valmistumista täytyy vähän niidenkin kanssa juhlistaa. Mamma oli tehnyt lasagnea, mums, ja kahvipöydässä oli pienet laskiaispullat ja muutamaa muuta herkkua. Olkkarin pöydälle oli kummasti kertynyt pari lahjaakin.

Sain kimpun tulppaaneita, lasisen tuikkukulhon (kippo tuntuu liian riittämättömältä sanalta :D) ja Marimekon oiva-sarjan purnukan. Voi juku, mitä mä nyt siihen laittasin?! Ja minne mä sen sijoitan, että se ilostuttaisi silmää mahdollisimman usein...

Sain uitettua takin tekeleen viikolla. Äsken kursittua taskut ja napit paikalleen. Eipä tuo mikään valioyksilö ole, hurjasti näkyy muuttunut käsiala takakappaleen alareunassa. Roikkuu perseen päällä aika paljon pidempänä kuin muu takki. Ja lanka kutittaa edelleen, joskaan en uskonutkaan tiskiainetilkan vedessä tekevän oikeastaan mitään.

Menekki koko takkiin 521 g. Vois noi napit punnita toki erillään, mut ei niillä oo mitään merkitystä.

Peili on edelleen paskainen, josko seuraavalla kerralla ois vähän puhtaampi :D.

Alkuviikosta keksin, että hei mähän haluan nyt uudet sukat itelleni. Ja loopaten. Koska en ole aikoihin sitäkään tekniikkaa harjoittanut. Valitsin lankalaatikostani suorastaan kiihkeän keltaisen Steppin, kerin sen kahtia, ja nappasin pitkät 2,5 millin pyöröt. Ja koska olen jo aikoja halunnut testata kuinka pitkät varret sukkiin saa yhdellä kerällisellä Steppiä, päätin alkaa varpaista. Ei ku Judin maaginen luonti kehiin, koska olen vallan ihastunut tähän aloitukseen. Juutuubenista löytyy videoita aiheesta, mutta itse olen jotenkin päätynyt käyttämään linkin kirjallista ohjetta.

Kuvassa on tehty varmaan vasta ekat kerrokset, nyt jo sentäs pidemmällä. Malliahan ei oltu mietitty alkuunkaan kun silmukat puikoille luotiin, notta siinä varpaiden lisäysten yhteydessä piti sitäkin vähän märehtiä. Lopulta päädyin Elinan Pitsiunelmiin (Kardemumman Talo -blogista löydetty ohje). Pitsikuviohan tulee tieten "nurin päin" kun alkaa varpaista, ja sitä oikeastaan tavoittelinkin. Toki onnistuin heti tekemään mokia kun en keskittynyt, enkä jaksanut kyllä purkaakaan koska se jos mikä on ihan hullujen hommaa loopatessa. Noh, toisessa sukassa on nyt yksi langankierto ja sitä oikaiseva kavennus hoopossa kohtaa, mutta hittojako mä jaksan välittää :). 

Harkitsen SNY-kierrokselle ilmoittautumista. Mutta jostain syystä koen sen jotenkin monimutkaiseksi härdelliksi ja ehkä aavistuksen liian suureksi sitoutumiseksi. Iskee jo ennen ilmoittautumista stressi siitä, etten ehdi tehdä paketteihin mitään omakutoista valmiiksi, koska neulomistahti on hidas työviikoilla. Mutta toisaalta se koko homma on jotenkin kiehtova juttu. Pohdin asiaa vähän lisää.

Toinen asia jota harkitsen on se, että josko vihdoin yrittäisin saattaa kaksi vuotta sitten alkamani vihreän neuletakin loppuun saakka. Toka etukappale viittä vaille valmis, sitten enää hihat ja reunus. Eli aika paljonkin työsarkaa, mutta hei, elämä on. Tästä valmistuneesta riemastuneena luulen suuria itsestäni :D.

Viittä vaille

Sain juuri viimeisen osan kauluksesta neulottua ja piilotettua loput langanpäät. Vielä kun malttais uitella ja kuivatella uomiinsa, voisi sitten kiinnittää taskut ja napit.

Pahoitteluni likaisesta peilistä. Pitäs vissiin joskus sekin pestä...

Olen aika tyytyväinen, millaiseksi onnistuin lähes vahingossa tuon reunuksen neulomaan. Kolmessa osassa. Ensin pitkät sivut aina olkasauman reunasta alkaen alareunaan saakka. Kavennusta pääntien reunassa, lisäystä kohdassa jossa etukappaleet yhdistyvät nappien avulla. Niskasta poimin ensin takakappaleen reunoista ja kerroksen lopussa yhden etukappaleen reunan sivusta. Muutamat kerrokset vain yhden silmukan lisäten kerroksen päättyessä, sen jälkeen loivensin vauhdilla ja neuloin kolme silmukkaa kerralla ennen kääntymistä.

Missähän tuon uittelisi, että saisi pehmeämmäksi? Kutittaa aika pirusti, jää mokoma käyttämättä tätä vauhtia. Olisikohan kutittanutniin pahasti, jos olisi kauttaaltaan tuota Pirtin kehräämön villaa.. Luultavasti jonkin verran, mutta se tuntuu jotenkin pehmoisemmalta. Vinkkejä uittoon?

Ja sitten muihin aiheisiin! Taisinpa valmistua viime perjantaina. Talous- ja toimistopalveluiden maisteriksi merkonomiksi - haha, mikähän Freudilainen lipsahdus toikin oli :D. Fancy. Eli eipä juuri, mutta tulipahan tutkinto lusittua! Yllättäen olin eläväisesti töissä enkä siis osallistunut juhliin koululla (eikä harmita, en edelleenkään osaa arvostaa sitä koulua). Iltapäivän yhteisellä tauolla kaikki kokoontuu keittiöön jossa poksahtaa kuohuvapullot auki. Meitä kun oli kaksi samalta luokalta tuolla harjoittelussa, ja luonnollisesti molemmat valmistuttiin nyt :D. Myös yksi tyttö on lähdössä vaihtoon, joten siinä oli monta kärpästä samalla läimäytyksellä. Shampanjaa, kakkua ja kukkakimput. On mulla vaan aika mahti työpaikka!

Illalla mentiin opiskeluporukalla syömään. Eerikinkadulla sijaitseva Pueblo tarjoili maittavia tacoja ja oikein maukasta margaritaa. Viinikin oli hyvää, eli aikalailla hyvä kombo. Mitä nyt aika meluisaa, suosittu paikka. Suosittelen silti, nää neljä lättyä ja hinta piirun vajaa 15 €. Ja trust me, kyllä tosta täyteen tulee. Hyvä ilta!