Crusade of Doooom, what's up?

Kyllähän mä sitten vaan pistin sen cobwebin puikoille. Ja on muuten riittosaa :D.

Onhan yhdessä vyyhdissä jo yksinään joku 1400m lankaa...

Nyt jo kaksi kuukautta tikuteltu, taitaa mennä vielä toiset kaksi. Toki noiden helteiden aikana meni mooonta päivää kun ei neulonut silmukan silmukkaa. Lanka ei juossut hikisissä sormissa ollenkaan, eikä silmukat meinanneet liukua sopuisasti puikoilla joita hikisissä hyppysissään piti. Lisäksi toki villa sylissä ei ollut kovin houkutteleva ajatus.

Mutta, ollaan tässä edetty jo sentään tähän asti! Helmaa pitäisi vielä ainakin 20cm ennen resoria tikutella, hitaasti hyvä tulee... Joksin kummipoika täyttää tossa n. 1,5kk päästä vuoden, ja sille tekisi mieli neuloa joku hieno neuletakki. Tuolla ois se yks herkku tummansininen pehmolanka, josta pitkään haaveilin huivia, mutta se ois kyllä väriltään ja tunnultaan just passeli. Ainoo vaan raaskiiko sitä käyttää pikkuherran vaatteeksi, herra kun tykkää mm. syödä silleen koko keholla, olipa vaatteita tahi ei. No, käyttövaatteeksi joka tapauksessa haluan tehdä, että ei sit nyt voi loputtomiin jossitella. Jos menee mustikkaan ni sit menee, täytyy vaan yrittää sitten kauniisti käsin pestä jos mielii vaatteelle vähän pidempää käyttöaikaa.

Loma etenee mallikkaasti, 1/3 käytetty. Palkasta noin 4/5, eh...

Pikkulintu lauloi

Juu tämä blogi ei kyllä laula, jos tää on ensimmäinen päivitys koko vuonna. Herramujee, kohta jo puolivälissä...

Vaan toimetonna ei olla oltu! Niin ainakin ravelryn projektit sanoo. Tai no, ei niitä ole ku neljä ja yksi niistä päätyy ihan salee purkuun. Mut ei kato haittaa.

Vuoden ensimmäinen neule ilmaantui puikoille 2.1. ja tipahti niiltä 12.2. Viime vuoden viimeisessä postauksessa juttelin Pompomin Donegal Tweedeistä, kuinka ne oli ahkerasti keritty jaada jaada. Nooh, ne piti sit saaha puikoille, ja lähdin tavaamaan Buttony sweaterin ohjetta. Aina fiksua, kun lanka on puolet ohjeesta ohuempaa ja neuloja on varustettu negatiivisella viitseliäisyydellä tarvittavan silmukkamäärän tai tiheyden laskemiseen. Enkä ois varmasti edes osannut laskea sopivaa silmukkamäärää.

Kässäkerho PomPom Donegal Tweed, 4mm pyörö, 345g.

Kuvassa takki on juuri tippunut puikoilta, sittemmin langanpäät on päätelty ja takki kostutettu, napitkin ostettu ja jopa 3 / 15 ommeltu ihan paikalleen! Ja sen jälkeen en ole koskenut koko tekeleeseen varmaan kuukauteen. Koska nappien ompelu on aivan perseestä. Mutta lanka on ihan rakkautta, harmaan sävy ihan rakkautta, vihreät napit ihan rakkautta (paitsi niiden ompelu). Se mikä ei ole rakkautta, on hulimattomuus joka kostautui kun en resoriin ottanut pienempiä puikkoja. Helma liehua lepattaa kuin mikäkin supersankarin viitta, mut haittaakse?

euraavaksi piti saaha jotain jouhevaa, sukat siis. Cascade Yarnsin Heritage Paint monenkirjavassa pinkin, liilan, vaaleanpunaisen ja persikkaisen sävyissä hillottu lanka saisi nyt kyytiä, ja jostain (=ravelrysta) keksin puolivahingossa Eternal Spring Socks-mallin.

Cascade Yarns Heritage Paint, 2,5mm, 72g

Malli ei oikeen pääse etuuksiinsa kirjavassa langassa, mutta tulipahan neulottua.

Sitpähä otin puikoille siitä joululahjaksi saamastani Uudesta villasukkakirjasta kiehtovan haasteellisen oloisen palmikkohurmosmallin. Vain huomatakseni, ettei se kertakaikkiaan toimi fingerinvahvuisella langalla vaan olisi pitänyt olla ohuempaa.

Edes mun ylikorostetun kiristetty käsiala ei saanut sukasta hyvän mallista, ja palmikkokin vähän kärsi liiasta tiukkuudesta. JA alkuperäinen hottipinkki Cascade Yarnsin Heritage ei olisi yksin riittänyt joten lähdin sitten jatkamaan Heritage Paintilla, ja sit sukasta tulikin jo niin ruma että jätin sikseen.

En näytä ees kuvaa perkele.

Siiitte!

Se paras asia koko vuonna.

Sain synttärilahjaksi tammikuussa ensin työpaikallani lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3. Sitte sain kavereilta lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3<3. Sitte sain myös kantakapakkani kantiksilta kolehtina kerätyn lahjakortin Lan-- Marimekkoon (huijasinko?).

Kaiken kaikkiaan oli 120 V***N EUROA mällättävänä pelkästään herkkuakin herkumpiin lankoihin kotikaupunkini ihanimmassa lankakaupassa, voi onnea ja autuutta! 

Ja eräänä kuulaana lopputalven päivänä se sitten toteutui, suuntasin töiden jälkeen sydän pamppaillen Snurreen. Edellisenä päivänä tai viikkona tai joskus nyt eniveis olin hurja ja perustin itselleni Paypal-tilin ja ostaa surautin muutaman ohjeen Ravelrysta. Yksi ohje mielessäin hamusin tieni Madelinetoshin vyyhtien pariin ja valikoin kolme vyyhtiä Prairieta. Niistä olisi tuleva Little Bird.

Kiitos vyyhdinpuiden, lace-vahvuinen lanka keriytyi lopulta suloisiksi palloiksi - ja aiheutti melkein jonkun pölykeuhkon pöllytessään aivan huolella. Mutta katsokaa sitä!!! Eikö se saakin sydämen väpättämään? Sillä on napa.

10.3. koitti aika, ja loin ensisilmukat puikoille. Neuloin ensimmäisen etapin, joka olisi jätetty odottamaan kaveria - ja siinä kohtaa huomasin alkaneeni pienimmän koon silmukkamäärällä. No eihän se nyt käy, minulle tämä paita tulee eikä millekään tiitiäiselle. Purku. Uusi aloitus. Etu- ja takakappaleen omat osiot menivät kovinkin ripeän tuntuisesti, ja sitten koitti yhdistämisen aika.

Niin siis että montako silmukkaa piti luoda kainaloihin?! Are you fucking mad? No, tottelin. Ja neuloin. Ja yksi kerros kesti ikuisuuden. En huijaa, siihen meni valehtelematta varmaan vartti! Silmukoita oli monta sataa, ja vaikka oli ihan pelkkää oikeaa niin jumalauta meinasin harmaantua. Lopulta sain raidan tai kaksi aikaan, ja aloin tarkastelemaan vähän lähemmin työtäni. Meinasi kuulkaa se monien tuntien työ päätyä purkuun eräs väsynyt ilta, kun olin ihan varma että kädenaukoista mahtuisi norsulauma ja siitä olisi muutenkin tulossa aaaivan liian iso. Onneksi nukuin yön yli ja sovitin seuraavana päivänä. Se on kuulkaas sillä tavalla, että sitä luulee olevansa paljon hoikempi kuin mitä onkaan. Ei siitä nyt niin valtavaa sitten ollutkaan tulossa.

Mutta eikö näytäkin jotenkin hurjalta? Että mitenkä tuosta nyt tulisi pidettävän näköistä tekelettä? Noihin raitoihin ohje käski lopettamaan, mutta enhän minä tyttö uskonut, siitähän tulisi telttamainen napapaita. Neuloin sitte vielä yhden pitsiraidan.

Huhtikuussa pidin viikon lomaa ja piipahdin Tallinnassa. Matkaneuleeksi paita oli jo aaivan liian iso, joten piti napata jotain pienempää mukaan. Viimeisenä työpäivänä työkaverilla oli lapsensa villasukat työpöydällä, ja kun niitä tarkastelin totesi hän että ne on jääneet pieniksi. No kuule, minäpä neulon uudet. Ja vaikka en kannatakaan sukupuolittuneita värimaailmoja, jotenkin se palmikkosukassa käytetty hehkuvaisenpinkki Heritage vaan tarttui silmään.

Cascade Yarns Heritage, 2,5mm, enpä muistanut punnita.

Notta siitä sitte lapselle syksyksi uudet villasukat. Ja ne on vielä hehkuvammat luonnossa. Toivottavasti oisivat myös sopivan kokoiset.

Ja kun sukissa ei kauaa nokka tuhissut, tikuttelin toki paitaakin kovasti eteenpäin. Voin sanoa ettei kierretyt oikeat ole enää yhtään hauskoja kun silmukoita on joku miljoona. Sitten tais vähän laantua jo into, koska muistelen että hihojen silmukoiden nostaminen pitkittyi jonkun verran. Joskin sitten hihat valmistuivatkin tosi vauhdilla ja lopulta tasan 2 kuukautta aloituksen jälkeen paita tipahti viime torstaina 10.5. puikoilta viimeisen kerran. Langatkin päättelin heti. Ja kostutin ja yritin niin maan perkeleesti varoa etten venyttäisi varsinkaan leveyssuunnassa liikaa. 

Noh.

Ongelmaksi tulikin sitten se, että ihan tahtomattaan paita venähti niin paljon, että ois vaan pitäny lopettaa sen neljännen pitsiraidan jälkeen... Uskokaa nyt kun sanotaan! Paidasta tuli siis hiiivenen liian pitkä, mikä ei tällaisella vararengas-mallilla tahdo oikein toimia niin nätisti kuin hoikemmilla, korostuu vähän ikävästi se rengas... Mutta, en todellakaan aio sen antaa häiritä, vaan olen aika perkeleen ylpeä aikaansaannoksestani. Siitä tuli hieno, ensimmäisen pitsiraidan virheitä myöten. Lanka on aivan mahtivalinta (väriltään siis, ei toi nyt muuten niin suunnatonta hehkutusta tarvitse, ihan kiva ja aika mukavan tuntuinen iholla, mutta olen parempaakin tuntenut, uskallan väittää), ja lopputulos on melkeinpä parempi kuin uskalsin toivoa. Jos vilkaisisi huomisen säätietoja niin voisi varmistua, että on paidan ensimmäisen ulkoilutuksen aika!

Madelinetosh Prairie, 3,5mm ja 2,5mm pyöröt, 298g

Huomenna nimittäin UIT:n shöy jonka nimeä en tietenkään nyt muista, ja ruokailua sitä ennen.

Loppukevennys.

Katsaus vuoteen 2017

Rymysin molemmat puhelimet läpi ja kasasin kuvat tämän vuoden tuotoksista. Kaikesta ei edes löytynyt kuvaa, sillä ne ovat jatkaneet matkaa ennen kuin on muistanut napsaista kuvaa. No, väliäkös tuolla. Yritin koota näitä kollaaseihin, mutta en tietenkään tajunnut kasata niitä missään fiksussa järjestyksessä. Parissa taitaa olla melko kronologisesti, mutta osa on kyllä ihan sillisalaattia :). Onneksi on excel, jossa langankulutusta seuraan nimeämällä työt ja listaamalla käytetyt langat edes jotenkuten :D.

Alkuvuodesta tuli tikuteltua kuvan vasemmassa reunassa olevat sukat, jotka olivat osa kolmen settiä. Opiskelukaveri oli kysynyt josko neuloisin hänelle ja tyttärilleen sukat. Vaikka ne sitten valmistuivat alkuvuodesta jo, sain ne postiin vasta nyt joulukuussa :D. Sitten välissä neuloutui vähän muuta, mutta kuvaan taltioitui kaverille päätyneet fluormania-sukat kaaripitsillä, sekä yhdet lemppareistani eli Tiina Kuun Oi ihana toukokuu sitruunankeltaisesta Linie3 supersockesta.

Handun herkuista merinosukkiksista neuloutui yläkulman pipa, soveltin omasta päästä ja neuloin tasona. Mikälie ajatus sekin oli, ehkä en vaan uskaltanut herkku-handuilla opetella intarsiaa. Ja sitten se yksi ylpeyden aihe, eli La grasse matinée ruosteisen värisestä Cascade yarnsin Heritagetsa, jota olin hillonnut jo ainakin pari vuotta. Eihän siitä ehkä aivan prikulleen ohjeenmukaista tullut, mutta vallan hyvä ja oikeasti jopa käyttökelpoinen vaate! Sitten se Austermannin handpainted jota kanssa hillosi hetken aikaa, jälleen Tiina Kuuta Virtojen muodossa. Kiva ohje, kuten tähän mennessä kaikki tekijän ohjeet. Ja tuo sinisenvihreä Austermann Step olisi kyllä sopinut moneen malliin, mutta Leaf on the wind valikoitui ohjeeksi. Varresta tuli liian pitkä ja suuaukosta liian tiukka, että ne olis ainakaan itelle hyvät (ja terästäkin tuli aika iso, melkeinpä kokoa mies), eli täytyy varmaan antaa johonkin keräykseen, josko löytyisi käyttäjä. Sarjassa "koiranoksennus" tikuttelin potkuhaalarit ystävän esikoiselle. Vaan vieläpä ei ole läheskään niin kylmää ollut että noita tarttis, taitavat jäädä liian pieniksi ennen ensimmäistäkään käyttökertaa :D.

Yllättävän monta huivia on tullut neulottua. Ensimmäinen on tuo ihanan keväänvirheä setti, jonka reunapitsin apinoin puikkomaisterin sukkakirjan yhdestä ohjeesta. Ja koska Jawoll Magic on niin saamarin pistelevää ja kutittavaa omalle herkälle hipiälleni, annoin huivin ystävälle. Neuloin sitten itselleni DK-vahvuisista Madelinetosheista Kaipuu-ohjetta mukaillen ihanan pehmoisen ja lämpimän huivin. Mutta ehkä kuitenkin lemppariksi on tullut tämä aurinkoinen Eyeblink glitterillä maustetusta Sukka-Puffasta. Ihana lanka. Ja tosi kiva ohje neuloa.

Välissä ainakin parit vauvansukat joista ei ole kuvia. Ja lisää huiveja. Nurmilintu-mukaelma Hedgehog fibrestä ja ihanan harmaasta handusta, sekä Timeless Tukuwoolin valmissetistä jonka ostin Tampereen messuilta ehkä vuosi sitten? Lanitium ex machinan värikkäistä langoista neuloutui sukat, jotka päätyivät vanhemmille joululahjan muodossa. Faija sanoi, että kantapää istuu kuin hansikas, ehkäpä ne kiilakavennukset jalkapohjan puolella sitten ovat hyvästä :).

Ainoat vaavinsukat jotka pääsivät kuvaan saakka. Ja sitten myös lisää sarjassa "koiranoksennus", eli Linien silkki-villasekoitteesta riemunkirjava ja migreenin laukaiseva neuletakki, joka sekin sitten kysymättä lupaa jätettiin sen samaisen ystävän babyshowereille, jolle ne raitahaalaritkin neuloin. Voi lapsiraukkaa millasen kummitädin saikaan :D. Työparin vaaville neuloutui dominoneliöistä pieni vaunupeitto, ja isosiskolle nilkkamittaiset sukat ihanan pehmoisesta Linien merinosukkalangasta. Vai onko se Linie nyt sitten Online kun ei noista vyötteistä ota selevää.

Dominoita tein myös suoraan yhteen, joskin tämä proggis on jäänyt odottamaan jatkoa. Alkutalven Suuri Käsityö sekä Novita tarjosivat pitkästä aikaa kiinnostavat ohjeet, joten alareunan sukat tupsahti maailmaan. Hailakan minttuiset päätyivät toiselle siskolle, keltaiset lehtisukat päätynevät johonkin keräykseen taas vaihteeksi. Ja sitten viimeisimpänä tipahti puikoilta Zauerball Crazysta eli kreisistä kissalangasta neulottu huivinretale, jonka tulevaisuudesta ei ole mitään käryä. Kunhan neuloin. Ei oo pingotettu, ei mitään muuta ku päätelty. Senkin voisi antaa eteenpäin lämmikkeeksi jollekin sellaista tarvitsevalle.

Pitäisköhän toi keskeneräinen dominotekelekin punnita, jotta se olisi mukana vuoden langankulutuksessa? Lähtökohtaisesti olen ottanut laskelmiin mukaan vain valmistuneet työt, mutta tuo taitaa olla jonkin sortin ikuisuusprojekti, johon upottaa kaiken maailman jämälankoja. Njaa, ehkä haluan kuitenkin punnita sen vasta kun se on valmis. Millon ikinä lieneekään :).

Tämän vuoden saldo on siis:

15 paria villasukkia joista 4 paria vaavin sukkia

6 huivia

1 villapaita

1 vauvan villatakki

1 vauvan potkuhaalari

1 pipo

1 pieni peitto

Lankaa kului 2526g ja sitä tuli ostettua lisää 615g. Katsotaan mitä ensi vuonna tapahtuu :). Nyt kun on se kerimishärvelikin ja ne Pompomin vyyhdit jo keritty, voisi toivoa että ainakin yksi paita/takki valmistuu. Ja tuolla oottelis se yksi upeansininen pehmoinen merinovyyhti, joka tulee päätymään huiviksi. Vielä kun mallin keksisi... Ravelry laulamaan!

Jämälankatanssia

Nyt otan riskin. Ystäväni kyllä sanoo ettei lue blogeja koska on niiden kanssa jotenkin kamalan laiska, joten toivon että tämä myös pitää todellakin paikkansa eikä hän yhtäkkiä eksy vahingossa tänne.

Koska.

Tommoset tippus puikoilta eilen hänen tulevalle esikoiselleen. Ja haluaisin tämän pysyvän salassa saajaltaan vielä hetken, mutta en malta olla postaamatta näistä tänne, koska blogi on muutenkin ollut niin kamalan hiljaa. Mutta ku ei nyt oo ollu oikeen mitään! Koska tämä oli työstössä sen oksennus-takin jälkeen melkein heti, taisin välissä neuloa yhdet vauvansukat työkaverille joka jää mammalomille tossa kesällä.

Instassakin on ollut hiljaista, koska siellä se kaverini pyörii päivittäin eikä sinne voi laittaa näistä mitään. Paitsi päättelystä jääneet langanpätkät. Eikä niitä vauvansukkiakaan voinut laittaa sinne, koska työkaverini on myös insta-kaveri. Oivoi, joka paikassa täytyy olla ihan hyshys.

Ohje raitahaalareihin löytyy Ravelrysta, kyseessä on Pepita-ohje Martina Behmiltä. Koska olen surkea ohjeiden lukija (en koskaan malta lukea niitä läpi ennen aloittamista), ei nämäkään syntyneet aivan ohjeiden mukaisesti. Mutta ehkä niistä tuli melkein pidettävät, kunhan saan vielä kostutettua ja muotoiltua paremmin uomeihinsa niin kyllä ne siitä :). Käytin näihin kaikenkirjavia jämälankoja, kaikki fingering-vahvuisia. Neuloin piiitkillä pyöröillä magic looppina, joskin sukka-osat kyllä sukkapuikoilla, pyöröt oli niiiiiin pitkät ettei siitä ois tullu mitään.

Puikot: 2,5mm pyöröt (120cm, koska lyhyempiä ei ole) ja sukkapuikot
Menekki: yhteensä 111g jämiä

Ja nyt pitäs sitten keksiä jotain uutta neulottavaa. Jos väliin vaikka yhdet sukat.

Oon jo hetken öögaillut Austermannin Hand painted -keriä (jaoin vyyhdin kahteen kerään jos vaikka oisin halunnut loopata), joten eilen tartuin siihen. Vaan kun ei sit nyt kuiteskaan oikein maittais! Siis neulominen maittais kovasti ja siksi meinaa hätä tullakin kun oikein mikään malli tai lanka ei sit kuitenkaan tunnu sellaselta että just nyt tahtos tehä. *huokaus*

Mietin jo, pitäiskö tuo resirintekele purkaa ja aloittaa sittenkin varpaista. Ja mahdollisesti loopata. Eilen kun noita illalla alottelin jotain leffaa/sarjaa katsoessa en kertakaikkiaan ilman ohjeita saanut taiteiltua aloituksia loopille :D

Ihka oikea vaate!

11. maaliskuuta matkani alkoi. Tai jos aivan pilkkua viilaisi, jo 10. päivä, mutta koska purin tekeleen ja aloitin aivan alusta, niin päivä oli kyllä 11.

Pelkäsin, että mitä jos Heritaget eivät riitäkään, ja tein sotasuunnitelmia millä langalla ja värillä oikein jatkaisin, jos pahasti kävisi. Hetken jo meinasin antaa lankakaupalle pikkusormen, että jos ei riitä niin sitten ostetaan jotain herkkua tämän kaveriksi.

Yllätyksekseni Heritaget kuitenkin riitti! Ja vaikka muokkailin ohjetta jo muutenkin aavistuksen (jätin helman ja hihansuiden reikärivin pois ja korvasin sen löyhällä resorilla), pohdin josko olisin jopa tehnyt täyspitkät hihat. No, koska lankaa näytti riittävän sen verran hyvin, ettei helmassa tarvitsisi korvata millään - ja kun hihoissakin näytti silleen ihan kivasti riittävän 3/4-pituisiin hihoihin - luovuin pitkistä hihoista. Koska ei sit kyllä ois kuitenkaan riittänyt aivan niin pitkälle. Tai ehkä... koska lankaa jäi sitten kuitenkin 41 grammaa!

Langanpäät sain pääteltyä aivan heti paidan valmistuttua 13. huhtikuuta, mutta venytykseen en paitaa saanut ennen kuin tämän viikon puolella. Ja siinä olikin sitten mahdollisuus pilata koko kuukauden työ... Koska en omista mitään pingotusrautoja vai millä nimellä niitä nyt kutsutaankaan, pingotus tapahtui tässäkin tapauksessa nuppineulojen avulla... Nyt joku kirkuu kauhusta, I feel you! Mun sieluun sattuu kuinka raffit raidat kylkiin jäi, melkein tekisi mieli itkeä...

Mutta sitten huitaisin paidan päälleni. Ja se tuntuu kovin hyvältä! Ja siitä tuli oikeasti hieno. Ensimmäinen isompi vaatekappale josta tuli käyttökelpoinen! Tai no tuli siitä yhdestä harmaasta neuletakistakin sinällään ihan käyttökelpoinen, mutta se kutittaa kovasti. Ja en tiedä missä se on...

Mitä: La Grasse Matinée, johon löytyy myös ravelrysta ohje

Mistä: Cascade Yarns Heritage

Millä: onk noi ny 3mm pyöröt?

Menekki: 360g

Mä laitan tän niiiin huomenna töihin!

Illalla menin olohuoneeseeni viinille (siis paidan valmistuttua), ja baarimaija taiteili mulle pääsiäistipun. Kyllä, sillä on neljä jalkaa.

Ja sit tuli pitkäperjantai, ja tartti jotain uutta neulottavaa.

Ni sit täyty tarttua Supersocke silk -kerään, jonka ostin joskus Virheästä Vyyhdistä. Ois toiminu varmaan paremmin sukissa, mut siitä tuli nyt vauvan neuletakki. Varsinainen koiranoksennus. Ja onneksi kuvakin on ihan epätarkka. Napit pitäisi vielä keksiä. Oiskohan mulla mitään valkoisia, voisivat vähän raikastaa. Tiistaina päätellessä en kyllä vaan jaksanut enää kaivaa nappivarastoja esiin.

Mitä: Vaavin neuletakki

Mistä: Online Supersocke Silk-Color (55% villa, 25% polyamidi, 20% silkki)

Millä: ne samaiset pyöröt, 3mm?

Menekki: 77g

Suurempi proggis

Viime päivityksen pohdinnot suuremmasta työstä päätyi teoiksi. Kaivelin esiin Cascaden Heritaget ja pläräsin läpi ravelrysta talteen otettuja ohjeita. Lopulta päädyin Missä neuloimme kerran -blogistin suunnittelemaan La grasse matinée -paitaan.

Pistin puikoille viime perjantaina. Ja sitten pääsi pieru aivoissa, ja purin aloituksen lauantaina ja aloitin uudelleen. Hyvä niin, ei olisi toiminut se ensimmäinen versio. Ja mikäs siinä purkaessa, Heritage on niin uskomattoman ihanan tuntuista, pehmoista, sileää, mielellään sitä käsissään pitelee.

Sunnuntai-iltana sain hihat apulangoille, meni siinä viikonloppu aikalailla vain neuloessa. En ole mikään pikaneuloja vaikka pelkkää sileää voikin tikuttaa jouhevasti. Nyt viikolla tein pari pitkää päivää töissä eikä illalla tahtonut enää jaksaa kuin kerroksen pari. Ja torstaina tulin kotiin vasta yhdeltätoista illalla, silloin en koskenut neulokseen ollenkaan.

Mutta siinähän se hiljalleen etenee :). Saattaa olla, että saan vielä kivan paidan käyttööni! Tosin en tiedä miten hyvin mulle sopii sellaiset laatikkomaiset paidat joka tästäkin pitäisi tulla. No, ei ehkä tulekaan ihan niin laatikkomainen ja löysä kuin mitä ohjeen kuvissa, veikkaan ettei tämä lanka anna luonteeltaan periksi siihen kun tykkää olla sellainen joustava. Hakeutuu tyköistuvammaksi tai jotain. Näkee sitten kun viimeistelee, että miten sitä uskaltaa pingottaa ja jääkö siihen vai pyrkiikö palautumaan supumpaan.

Ja Heritagethan ei taida riittää loppuun saakka, mutta harkitsen eriväristä alareunaa ja hihansuita tarvittaessa. Harmikseni lankavarastoista ei löydy ihan sopivaa lankaa tähän tarkoitukseen... Tai siis sopivan väristä. Sock nelosta ois sellasessa lämpimän keltaisessa sävyssä, mutta veikkaan että joku muu väri olisi parempi ton hehkuvaisen ruosteisen kanssa. Niinku vaiks joku pirteen harmaa :D jota multa ei löydy tällä hetkellä! Olen ehkä valmis ostamaan uutta, koska haluan että tästä tulee oikeasti sellainen pidettävä vaate, näitä herkkulankoja ei heitetä hukkaan! Mutta mietitään sitä sitten kun nää langat loppuu.

Torstai venyi töiden takia. Tai lähinnä asiakastapaamisen. Ei harmittanut kyllä yhtään ;)

Oli aika kokemus.