Pikkuisen takki

... Joka tuskin on ihan niin pikkuinen, vaan menee ipanalle vielä kolmivuotiaana :D.

Lisäsin tämän ravelryynkin, josta ohjeen alun perin löysin. Ensimmäinen kokeiluni ylhäältä alas neulotusta takista, ja varsin kivuttomasti sujui. Mitä nyt en tietenkään muistanut koskaan neuloa napinläpiä, joten varmaan yhtä lukuunottamatta jouduin purkamaan muutaman kerroksen pari silmukkaa alaspäin ja tehdä sen jälkikäteen :D. Noo, mitä näitä nyt oli...

Lankana Austermann Step Classic, kulutus 77g, puikot 3,5 mm pyöröt ja sukkapuikot. Samasta langasta aloitin sitä mallia jolla tein vihreästä alpakasta, mutta otin ja pistin purkuun kun ei vaan toiminut. Siksipä lanka olikin hieman nuudelina, ja yläosa jäi hieman epätasaiseksi. Toivon kastelun oikaisevan epätasaisuudet piiloon.

Ravelryn projekteja päivittäessä etsin viimeinkin ne Sny-parilleni neulomat kämmekkäät.

Siis. Tiina Kuun mallit on jotain muuta. Kujeillen oli tosi kiva malli neuloa, vaikka välillä noiden pampuloiden neulominen menikin ihan väkertämiseksi :). Voisin tehdä toisetkin, mutta saattaisin tehdä ainaoikean sijaan jotain muuta alkuun ja loppuun.

Lankana Austermann Step Classic, puikot 2,25 mm, kulutus 33g.

Koonti

Niinhän niitä on vilissyt vähän joka blogissa. Koonteja ja katsauksia kuluneeseen vuoteen. Kokosin sitten itsekin vuoden aikana valmistuneista töistä kuvat kollaaseihin (hermo meni heti alkuun, joten pahoittelut tökeröistä kasauksista). Pohdin, että kaikesta ei varmaan ole edes kuvaa, mutta mennään sillä mitä on. Langan kulutusta en jaksa yrittää selvittää, ei se kuitenkaan ihan tarkkaan mene. Josko ensi vuonna pitäisi tarkemmin kirjaa? Kirjanpitäjänä ei olis edes selittelemistä siinä, että pitäisi exceliä langankulutuksestaan :D. Moni aivan toisella alalla työskentelevä luultavasti pitää kans, mikä niiden selitys on? :D

Päätin sitten lankahankinnatkin laittaa kokoelmiksi. VIRHE. Se vain alleviivaa sitä, kuinka paljon on tullut hankittua lankaa vuoden aikana.

Tänä vuonna ollaan lankatöiden parissa opeteltu vähän uusia juttuja. Lemppareina niistä nirkkoreuna sekä Judy's magic cast-on. Ihania malleja on tullut testattua, kivoja uusia lankatuttavuuksia tavattua, ärräpäitä päristeltyä ja sitten taas ihastuttua johonkin.

Mistäs sitä alkais?

Itelle. Itelle tein! Tai sit vaa jotenkin päädyin pitämään itellä. Riepuketta en oo kyllä hetkeäkää käyttäny, mut vihreet Spring forward -sukat ja sirkussukat on olleet kovemmin käytössä. Ja kuten näkyy, opettelen-kirjoneuletta-asenteella-sukat on kesken, ja niihin en oo koskenu varmaan pariin kuukauteen. Kattoos ny millon raaskin koskea.

Lankamaailman keräykseen lähti nämä. Oranssit lapaset oli ensimmäinen kokeilu nirkkoreunaa. Sittemmin on useemman kerran tullu tehtyä. Tykkään. Muuten noista ei kyllä kovinkaan ihania tuntemuksia herää :D. Kamalia väriyhdistelmiä.

Tilauksesta tein muutamia juttuja. Luokkakaveri tilasi mustat sukat miehelleen, neljät kämmekkäät lapsilleen ja näiden serkuille. Kuvassa vain kahdet, sillä ne olivat keskenään samanlaisia. Entiselle työkaverille neuloin punaiset palmikkosukat lisänä vauvalle "tilatun" neuletakin oheen. Tilattu ja tilattu, kunhan kysyi josko tekisin ja minähän tein. Ja pipan ja tumput ja sukat. Energisen vihreät palmikkosukat möin harjoitteluni ohjaajalle.

Ja lahjaksihan suurin osa aina menee. Lahjaksi tai sitten muuten vain annettuna. Tai itseasiassa tummanharmaat säärystimet kyllä kuuluisivat edelliseen kollaasiin, ne tein tilauksesta kaverille.

Ja sitten ne hankinnat... Voi ei.

Vaikka vähän aina nipotan Novitan langoista, on niitäkin tullut pitkästä aikaa hankittua. Raita, harmaat kera petroolin sekä Nallet on ihan sittarista roudattua, mutta vasemman alanurkan värikimaran ostin Kallio kierrättää -facebook-ryhmän kautta. Voisin niistä kyllä antaa pois aika paljon. Emmää noista isoveikoista tai ainoista mitään tuu tekeen kuitenkaa. Hädin tuskin veikasta.

Ja sit ne muut kaupat. Tsiisus... Lankamaailmasta suurin osa, mutta ison satsin raahasin Karnaluksista juhannuksena. Eiran Langoista ostin "maltillisesti", kun Siperian Marttojen kevätkokous järjestettiin. Nielurisaleikkauksen saikulla piipahdin Vihreään Vyyhteen ja lääkepöhinöissäni ostin ala-oikean liilat ja kirjavan. Joensuun retkelläni ostin Käsityövakasta Regiaa, Lang Yarnsia ja oksennusta. Ja oikean ylänurkan ihanuudet toin Tampereen käsityömessuilta, joille osallistuin ensimmäistä kertaa ikinä. Whoa.

Notta on tullu ostettua varmaan moninkertasesti enempi lankaa kuin mitä on tullu kulutettua! Mutta kyllä se kulutuskin pariin kiloon - ellei jopa vähän yli - on yltänyt. Ja parhaillaan puikoilla on ns. riepuke-vol-2, josta saattaa ehkä vielä joskus tulla joku neuletakki tai jottai. Ja cubikseille otin testiksi jämälankoja, ehkä lapasten muotoon. Eipä nyt ihmeemmin hetkauta noi kuutioiset. Ihme hypetystä :D. No, mikä kenenkin tassuun sopii!

Mitä ensi vuosi sitten? Blogi täyttää muutaman päivän päästä vuoden. Pitääkö sitä jotenkin juhlia? Jaa, ehkä juhlin vuoden vaihtumisen ensin, katsotaan sitten sen jälkeen :).

Ensi vuonna voisi kuitenkin vakaasti pyrkiä kuluttamaan lankaa enemmän kuin ostamaan sitä. Voisi yrittää haastaa itsensä isommilla töillä (kulutus suurempaa), tosin kuitenkin pitää huomioida uusi järjestys arjessa - töiden ohella ei niin aktiivisesti neulotakaan. Plus täytyy herättää taas liikunta eloon, tää perseily saa luvan loppua. Selkäkin alkaa ihan pian oikkuilemaan, ja siitähän on sitten ihan turha itkeä kun sen olisi voinut helposti estää. Voisi myös yrittää saada kirjoneulesukat loppuun. Harjoitettua vaikka vähän lisää jollain toisella työllä. Lapaset? Varsinkin kun sain Puikkomaisterin upean sukkakirjankin joululahjaksi, niillä mallikuvioilla saisi vaikka ja mitä kivaa lapaspariin!

Täksi illaksi olisi tarkoitus suunnata kaverin luo illanistujaisiin. Mitään en oo jaksanu sinne kokkailla tai leipoa, koska on ollut veto pois. Lenssu se varottelee itestään vaan ei älyä ikinä tulla! Mutta josko edes itsensä veisi, ja ehkä vähän viiniä.

Olkaahan kiltisti, ja jos raketteja ammutte niin ette sitten ihmisvilinään! Ettekä omiin silmiinne! Ettekä liian aikaisin, voi niitä hauvoja ja kisuja ja muita kotieläimiä, jotka vapisevat paukkeen pelossa pitkän yön. Ollaan muutenkin ihmisiksi, eikö vain. Silloin kaikki voivat nauttia vanhan vuoden päättymisestä ja uuden alkamisesta iloisin mielin!

Huikeaa uutta vuotta 2016!

Kiitokseksi

Olen siis parhaillani työharjoittelussa eräässä mahtavassa tilitoimistossa. Ohjaajani on snadisti mua nuorempi, ja tietää aivan *piip* kaiken palkanlaskusta. Niin rautainen ammattilainen että huh.

Hänpä sai sen verran rautaisen työtarjouksen, ettei voinut kieltäytyä, ja siispä tiemme erkanevat viikon päästä perjantaina, kun hän tekee viimeisen työpäivänsä tuolla. Toki ajattelen paljon omaa napaa, että kuinkas sen nyt käy kun ohjaajani lähtee. Back up plan on jo, enkä sentään tyhjän päälle jää :). Ja olen oikeasti hyvin iloinen ohjaajani puolesta! Kertoo varmaan jotain, kun hänelle soittelee kaiken maailman headhunterit tarjoten työpaikkoja - harvemmin se niin päin taitaa olla! Olen oppinut näiden kolmen kuukauden aikana niin paljon ettei tosikaan, ja siitä saan kiittää ohjaajaani.

Näinpä käsityöihminen kiittää :)

Vaikka olenkin hieman huolissani, että tää mun saikkuni (flunssa) tuli huonoimpaan mahdolliseen aikaan kun ohjaajani on lähdössä, olen siitä kyllä iloinen että sen samaisen saikun vuoksi ehdin kivasti neuloa nämä kämmekkäät :).

Lankana on unelmaisen ihana ja pehmeä Drops Alpaca Mix, älkää vaan kysykö värierää. Tummansininen! Menekki vaivaiset 30g. Samaisesta langasta neuloin kaksinkertaisena erään pöllö-pipon alkuvuodesta, ja lankaa jäi nyssäkät yli. Vieläkin jäi! Tosin vain 2g yhteensä :D.

Snadisti turhan tiukka mun lapio-käteeni, ja siksi se ehkä näyttääkin vähän hoopolta. Plus omien käsiensä kuvaaminen on tunnetusti hivenen haastavaa :D.

Puikkoina 2,5mm, vaikka olisi voinut kolmosetkin passata. Toisaalta niillä ois saattanu tulla turhan löysää, jotta palmikko olisi pysynyt ryhdikkäänä.

Palmikkohan on siis sama Tiina Kuun Fredrika-ohjeesta lainattu, jota kokeilin harmaissa kämmekkäissä viikko kaks takaperin. Se on mielestäni ihanan näköinen ja loppuviimein tosi helppo malli. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan :).

Leivoin eilen siltä varalta, että olisin voinut mennä töihin tänään (olisi ollut vähän läksiäishengessä tapahtuvaa irroittelua iltapäivästä, plus halloween), mutta eilen puuhastellessa lämpö otti ja nousi lievästi, joten katsoin parhaaksi jäädä vielä kotiin. Kuvan tahmea lime-kookoskakku on yksi ehdottomista suosikeistani. Se on syntinen herkku kaiken sokerinsa takia, mutta voi juku se on hyvää! Ja niin simppeli tehdä! Ohjeessa on käytetty kananmunaa, mutta kun ekan kerran ohjetta testasin ja kertakaikkiaan unohdin kananmunat pois, lopputulos oli mielestäni jopa parempi kuin sen jälkeen syntyneet kakut joissa kananmuna on mukana. Notta jos täytyy jättää kananmunat pois allergian takia, ei hätää! Onnistuu mainiosti ilmankin. Ja kun kuitenkin jää yli sitä siirappia (jonka btw olen ekan kerran jälkeen tehnyt aina pelkästä limemehusta ja sokerista), se on ihan mieletöntä herkkua vaikkapa luonnonjogurtin ja pähkinöiden, juustojen tai vaikka pannareiden kanssa. Siis pelkkää win-winiä alusta loppuun.

Pientä sievää palmikkoa

Niinhän sitä taisin viime viikonloppuna ottaa uutta puikoille. Eräs tuttuni oli vähän kysellyt kämmekkäitä, ensitoive mustana mutta minäpä törkeästi tokaisin etten mustia tee, se on niin hankala väri neuloa. Plus mulla ei ole mustaa lankaa kuin veikan paksuisena, ja puhe oli ohkasista käsineistä. En kyllä varsinaisesti luvannut tehdä hänelle, mutta kai se jotenkin jäi takaraivoon, ja oli vähän pakko.

Lanka: Cascade Yarns Heritage, vyöte aikaa sitten mennyt jonnekin eikä palannut, mutta väri oli joku charcoal kenties. Kuvassa aavistuksen ehkä jotenkin lämpimämpi väritys, johtunee valosta. Kaunis tumma harmaa sävy.

Puikot 2,5mm

Menekki: 34g

Virheiltähän ei vältytty tälläkään kertaa. Palmikko tosin ei ollut se, mikä suurinta ongelmaa aiheutti. Palmikon mallin lainasin Tiina Kuun kauniista Fredrika-sukkaohjeesta. Leidi tarjoaa myös kämmekäs-ohjetta, vaan enhän mä sellaseen ollut törmännyt ennen kuin näihin aloin :D. Vaan väliäkö tuolla. Palmikko on mielestäni aivan ihana, ja niiiiin edukseen ohuelle langalle! Sellaiset muhevammat monen silmukan palmikot toimii parhaiten paksummilla langoilla mun mielestä, mutta tällainen pitsimäisen siro yhden silmukan palmikko on jotain aivan ihanaa.

Virheitä, sanoin. Joo. Ensimmäisen kämmekkään ehdin jo päätellä, en sentäs lankoja pujotella. Keksin vähän liian myöhään että hittolainen, reunahan kääntyy aivan rullalle jos siihen ei tee resoria tai jotain muuta. Päädyin resoriin sen jonkun muun sijaan, koska mielestäni se toimii kivasti tällaisissa käsineissä, ei päästä lörpähtämään vaan pitää ryhdissä. No, piti siis purkaa, ja onnistuin jopa aika pirun hyvin silmukoiden poimimisessa, ottaen huomioon että pysähdyin tietenkin kerrokselle, jossa palmikonsiirtoja tehtiin... Tokassa kämmekkäässä laskeskelin kerroksia, että milon resori tulee aloittaa, ja katsoin vain että mihin kohtaan mallikerrassa päätetään. Lopputuloksena vasemman käden resorista tuli silminnähden pidempi kuin oikean käden :D. Mutta sitä en jaksanut enää purkaa, ei sitä juostessa huomaa. Sitä paitsi, mitä olis itsetehdyt käsityöt ilman epätäydellisyyttä?

No, menevätkö nämä sitten sille, joka niitä kyseli? Se vähän riippuu. Siitä, raaskinko luopua, nyt ensimmäisenä mainitakseni :D. Muutakin tenkkapoota on, mutta en jaksa nyt eritellä.

Ja sitten muihin aiheisiin! Viikolla käytiin kaverin kanssa kahvilla. Karhupuiston laidalla nököttävä Bergga on yksi lemppareistani.

Kaakkuset on aika herkkua, kahvi on hyvää, ja vaihtoehtoja kahville löytyy kans ihan kivasti (esim. allekirjoittanut ei lähteny enää iltakuuden jälkeen hörppimään kaffetta ettei menettäisi yöuniaan, kello kun soi aamuisin kuudelta). Kuvan mums on banaani-kinuskikakkua. Ja tosi banaanista olikin! Runsas kinuski olis ollu jo haaste diabeetikolle :D. Ihanaa. Raikastamon herukkamehu oli ihanan kirpsakka kontrasti makealle kakulle.

Huomenna on Linnanmäen kauden päättäjäiset, ja pari viikkoa käynnissä ollut valokarnevaali houkutteli luikseen kahvin jälkeen. Ilotulituksia tuskin menisin katsomaan (alkavat niin myöhään - paitsi että mähän saankin ensi maanantaina nukkua pitempään! Saatan siis ehkä mennäkin) kun muutenkin vähän dissaan koko Lintsiä. Mutta pakko sanoa...

Olihan siellä tunnelmaa. Valaistut puut ja hehkuvat laitteet. Jos jono Panoramaan ei olisi ollut niin pitkä, olisin mielelläni mennyt ylös ottamaan kuvia alueesta. Se olis ollut kyllä näky!

Torstaina kysäisin toista kaveria liikkeelle. Hän oli menossa illasta Lintsille katsomaan jotain keikkaa, mutta nähtiin ennen sitä. 

Vaasankadun Tuktuk tarjosi thaimaalaista ruokaa, joka sai ainakin mut hyvälle tuulelle. Massaman curry, namm! Täytyy mennä toistekin.

Tänään kävin Hakaniemen torilla ja hallissa kääntymässä, vaan enpä ostanut mitään. Kunhan kävin fiilistelemässä ja keräämässä ajatuksia päivän ruoan suhteen. Ympyrätalon ässästä tarttui aineksia matkaan...

Ja taidan olla vieläkin täynnä, niin sitä tulee aina ahmittua uunilohta. Testailin siihen edelliseltä hallikierrokselta ostamaani limepippuri-sekoitusta, toimii vaikkei kovin limettinen olekaan. Hyvä setti kuitenkin, ja kaveriksi jaksoin yrittää perunamuusiakin. Ihan hyvä kokonaisuus, vaikka itse sanonkin!

Kuvaräiskäys

Ajattelin nyt otsikon mukaisesti räiskäistä tänne läjän kuvia, puhtaasti koska tää puolittainen makuuasento kyljellään on aika kehno asento kirjoittaa. Ni jätän sen kirjottamisen vähemmälle. Ehkä. Kuviaa!

Lang Yarns Novena, villaa ja alpakkaa tekokuidun kera.

Puikot 4mm

Kulutus 20g, nöttösen paino ruhtinaaliset 2g.

Tämä palmikko on nyt jotenkin päässyt suosikiksi. 

Ja nirkkoreunakin on päässyt suosikkien joukkoon, mitä kämmekkäiden ja palmikoiden suuhun tulee.

  

Kantapaikassani maistelin uutta siideriä. Marjoilla maustettu päärynäsiideri. Pieni pettymys, vaikka väri on kaunis ja idea hurmaava. Lopputulos vain oli liian esanssinen :(. Asiaa paikkasi kyllä vähän se, että ihanainen baarimaija lahjoi mua marjoilla, pitihän sitä sitten heti leipoa puolukkapiirakkaa :).

Kaivelin valmiiden töiden laatikkoa, ja päätin ottaa tänä vuonna tehdyt yhteen kasaan. Sittenhän hoksasinkin, kuinka paljon on tullut tehtyä ja annettua jo pois, sillä tuossa on tsägällä puolet tän vuoden tuotoksista. Alanurkan olgamaiset on olleet jo käytössä (ja pesussa, sirkussukkien Strømpegarn ei näytä oikeastaan mitään käytön merkkejä itsessään! Huippua!), mutta muut odottavat pakettiin pääsyä tai muuta. Oranssit lapaset sekä nuo kamalat raidalliset sukat (siis ei ällöpyllyt, vaan nuo oranssi-raitaiset) on tarkoitus lahjoittaa johonkin keräykseen. Harmaat kämmekkäät ois vähän niinkus äitille. Harmaansinertävät sukat isälle. Keltaisista Terheneistä en vielä tiedä kenelle ne on, mutta lahjaksi enihuu. Kuin myös punaiset mikä-sen-mallin-nimi-olikaan, ne näyttää ehkä vähän keskimmäiseltä siskolta, mutta vois hyvin olla vaikka tädille. Ne energiset semi-neonvihreät palmikkosukat myin harjoittelun ohjaajalleni :D.

Kämmekkään pari sujahti eilen parissa tunnissa puikoilta ja jätti himon neuloa vähän lisää. Siinä neuloessani sain siskolta koko perheen ryhmäkeskustelussa whatsappissa kuvan siskontytöstä polkemassa pyörällä. Siitä sitten tulikin mieleen että kah, sillähän on ens kuussa synttärit! Minkä kokoinen koipi on ja oisko tarvetta sukille tai lapasille? Sukat vois tulla tarpeeseen, oli vastaus, ja kengänkoko ehkä joku 30. "I have just the yarn for her!"

Ekan kerran Regian 6-fädig testissä. Astetta miellyttävämpi neulottava kuin veikka, koska se on niin karheaa (riippuen toki vähän väristä). Puikot 3,5 koska lanka tuntui ohuemmalta kuin veikka johon tarvitsen neloset. Malli on 11s olga-lainaus. En ole ihan varma onko se paras tuolle langalle (varsinkin ku tuon kokoseen koipeen tuostakin isosta kerästä sais ihan mahtavat polvarit, mutta tota mallia ei oikeen kavennella, plus en kyllä yhtään osaa arvioida minkä pituset kintut sillä tytyllä oikeen onkaan ja paljonko tarttis silmukoita ja ja ja...).

 Ja päätin nyt sit kuitenkii paljastaa sen värikimaran, mitä muka vähän piilottelin. 

Malli on The Bird by Karin Aida, ja voitteko kuvitella, että se on saatavilla ihan ilmaiseksi! Aatelkaa nyt kun joku suunnittelee kirjoneulekuvion ja sit antaa vaan kaikkien käyttää sitä! Olen yli-iloinen tästä. Plus tällä leidillä on monta muutakin kivaa mallia, käykäähän tsekkaamassa!

Kuten voi näppärästi nähdä, jos ohjetta kävi vilkaisemassa, olen muokannut sitä omiin tarpeisiini. Ajattelin sukkaa sovitellessani ja sen tiukkuutta ja joustamattomuutta kauhistellessani, että nyt ei ole se hetki kun lähden tekemään sitä kantapäätä joka mallissa oli. Joten tein ristiinvahvennetun ranskalaisen, ja tavastani poiketen kiilakavennukset joka toisella kerroksella - juurikin joustamattomuuden takia. Virheitähän sukissa vilisee lukuisia, mutta koska olen niin noviisi kirjoneuleen kanssa muutenkin, en todellakaan jaksanut lähteä pitkiä matkoja purkamaan. Pisin taisi olla pari puikkoa taaksepäin ja jo siinä meinas mennä langat niin tuhannen solmuun ettei tosikaan. Mutta olen ylpeä itsestäni. Onhan jälki suttuista, mutta monin kerroin parempaa kuin niissä surullisissa pöllölapasissa jotka yritin tehdä alkuvuodesta. Kaikin puolin kamalat :D. Ja nyt ehkä vois houkuttaa taas näitäkin tikutella, kun näin kuinka pitkällä tää eka sukka on. Käy kohta niin, että käsiala muuttuu aaaivan tyystin, ja ne on lopulta ihan eriparia.

No, tulihan tässä sit kuitenkin kirjoiteltua. Hups.

Törkeyden huippu!

Tiedättekö mikä on niin maan törkeetä?!

No se, että Helsingissä on Kädentaitomessut, enkä mä tajunnut kuin vasta eilen!
Ja se, että Lankamaailmassakin on alennukset meneillään tän viikonlopun, enkä mä sitäkään tajunnut kuin vasta eilen!

Mutta kaikista törkeintähän on se, että mulla ei ole rahaa kumpaankaan näistä! RAIVOA!

Kädentaitomessujen sivut on toki aika nuivat, mutta tiedän kertoa että siellä on mm. Poppelin tuomana Dropsin Fabelia ja muuta ihanaa. Puhdasta rakkautta. Ja messuilla on aikaisemmin ollut ja näyttää olevan nyttenkin myös ah niin ihana Titityy, joilta olen hamstrannut Cascade Yarnsin Heritagea, ja oisko heiltä lähtenyt myös kreisikissalankaakin aka Schoppelin niitä herrrkullisia keriä joita myös Lankamaailmasta saa. Puffalan sukkalankoja on tullut ostettua ja neulottua (mm. blogini ensimmäisessä postauksessa esittelin viime vuoden lahjasatoa ja niistä äiteen ja siskon punaisen sävyiset sukat on Puffaa, ja ne nimeltä mainitsemattomat m:llä alkavat persikkaisen väriset sukat jotka neuloin ystävälle ikään kuin häälahjaksi kesällä, nekin on Puffaa. Naamioin mallin nimen, koska se taitaa olla ainoa hakusana jolla tänne eksytään ja haluan taistella sitä vastaan olemalla mainitsematta sitä sanaa :D), ja laatikoissa odottaa vielä Banaanikongoa ja Vesimyyrää, vai mitkä niiden sävyjen nimet nyt olivatkaan. Okei, neuloosi alkaa heräilemään...

Nooh, marraskuussa on ne valtaisat messut Tampereella, ja ollaan ystävän kanssa menossa. Parempi siis olla nyt menemäti mihinkään, sieltä sitä vasta lankaa kannetaankin.

Vielä kun sais tuon neuloosin takas. Värikimarat selkeesti söi innon. Perhana sentään. Ja tosiaan, eipä ole oikein ehtinyt töiden jälkeenkään neulomaan, tai lähinnä ne hetket ku ois ehtiny kyllä, olen sitten nököttänyt koneella tai jotain, koska selkä on oikutellut ja istuma-asento ei oikein toimi. Hartiatkin on kiukutelleet. Harmi kun tähän pikkuruiseen asuntoon ei mahdu sellaista hyvää laiskanlinnaa. Tai mahtuishan toki, mut sit ei tarttis kyllä kävellä muuten ku huonekalujen päällä.

Mutta nyt ehkä vois neuloa. Pieni kankkunen painaa päälle, joten tässä vois aamupäivän löysäillä Poirotin parissa :). Jospa kämmekkäälle syntyisi pari. Jotain isoakin himottaisi alkaa! Siis isoa työtä. Kuten takkia. Tai jotain...

Kuha ny vähä jottai

Ku värikimara ei etene ni jotai oli tehtävä.

 

 

Luonnollisempi väri.

Lanka on Lang Yarnsin Novenaa, punotun näköstä, unelmaisen pehmeää. Villaa, alpakkaa ja tekokuitua. Nelosen puikoilla hieman vaihteleva paksuus ei jäänyt kummemmin näkyviin. Lanka sopisi varmaan ihanaisesti huiviin.

Mitä muuta? Työharjottelua. Ja ne lykkäs mulle puhelimenkin kouraan. Pitää vissiin alkaa ottaa vastuuta.

Mitä muuta? Kuten niin monille, minullekin kolahti eräs lehti postiluukusta sisään.

Kannen malli oli ehkä se kiehtovin. Kai sen saa sovellettua ohuemmallekin langalle. Multa jäis veikan paksuisesta langasta tehdyt kyllä käyttämättä ku ovat liian kuumat. Eipä tuo lehti montaa euroa köyhdyttänyt, mutta ei siitä kyllä hirveesti uutta innostustakaan tullut. Kenties kuitenkin pari niksiä irtoaa, mikä on aina hyväksi. Ja nuo kannen sukat. Aijai.

Tuliko nälkä? Mullekin tuli tiistaina, mentiin sitte Hakaniemen daVinciin pizzalle. En tiä mitä mieltä kaveri oli, mutta ite tykkäsin ihan kovasti. Pohja oli aikalailla täydellinen. Soosikin hyvää. Täytteet nannaa. Voin suositella.

JIHUUJIHUU NE ON VALMIIT EI ENÄÄ KÄMMEKKÄITÄ JA KESÄKIN TULEE JIHUU!

Ai mitenkä niin lähtee kämmekkäästä tää touhu? Sain sen viimeisenkin parin valmiiksi, ah! Eihän siinä tosiaankaan kauaa mennyt, mutta kun ei niin yhtään huvittanu! Mutta kun sain kutsun kaverille kyläilemään, napsin tikut mukaan ja pari tuntia rupatellessa hurahti kämmekäs mittaansa, ja peukalotkin löysi paikkansa (kuulostaa ihan siltä kuin yhdessä kämmekkäässä ois useampia peukaloita :D). Vielä nopsa päättely ja jihuujihuu, ei tarvi enää niitäkään miettiä!

Vähän ois pienet mun lapiokäsiin, mutta ne onkin lapsille. Ja kyl ne mahtu, olivat vaan jumpen tiukat! :D Lankana edelleenkin vanha vanha Janne, puikot 4mm, kulutus 36g.

Tänään ois Ravintolapäivä, vaan ku mua ei nyt niin jaksais hotsittaa. Siitä meni maku jo hetki sitten, kun sen pitää olla niin monta kertaa. Idea on aivan ihana, mutta nyt se alkaa tuntua jo jotenkin ... meh. Ja kieltämättä vähän ärsyttää kun jotkut ruokapaikat, siis ihan ravintolat, ratsastaa ravintolapäivän idealla, kuten nyt vaikkapa tuossa nurkan takana oleva mesta. Mainostivat facebook-sivullaan omaa lauantaibrunssiaan ravintolapäivän hengessä. Joo tota, nyt meni metsään! Ideana nimenomaan oli nousta byrokratiaa ja älyttömiksi meneviä säädöksiä vastaan ja iloisilla mielin pistää pystyyn vaikka kotiravintola tai pikku kahvila.

Sen sijaan olen mussuttanut pitkin viikkoa Syö Helsinki! -paikoissa! Ja tehnyt itse kaikenlaisia ihanuuksia, kuten vaikkapa falafel-pyöryköitä, laitoinko niistä jo kuvaa? No, ei ne ihmeemmiltä näyttäneet, sujautin ne pitaleivän sisään ja sekoittelin parit jogurttisoosit mausteeksi. Ja koska pitataskuja jäi, eilen paistelin sinne väliin mausteista kanaa ja tein taas yhden soosin. Mums.

Siinä nyt vähän ruokahalua herättämään :). Burgerin söin toissapäivänä kavereiden kanssa Woolshedissa, ai että oli hyvää! Ja tiistaina käytiin Morrison'sissa vähintään yhtä hyvällä burgerilla, oli vaan kerrassaan valtava annos... Toissapäivänä leivoin myös muffineja, vaaleat on itseasiassa teeleipä-taikinan ohjeella tehty, kunhan länttäsin vuokiin. Makuna oliivia ja fetaa ja aurinkokuivattua tomaattia, ei voi mennä pieleen! Suklaisissa on loput Pirkka-suklaahiput pussin pohjalta sekä viimeiset viisi mariannea hienoksi hakattuna. Toi ohje ei petä koskaan, vaikka tällä kertaa niissä oli ehkä snadisti liikaa rasvaa eikä ne jaksaneet nousta ihan niin muhkeiksi.

Ja olen tehnyt huvittavasti vaateostoksia täydellä vatsalla. Viime viikolla ostin mekon (?), tällä viikolla housut :D. Ja voi kamala millaiset!

Mitähän sitä tänään keksis? Tekisi mieli myllätä lankavarastot vielä kerran ennen kuin neuloosi hiipuu ihan nukuksiin. Vähän vielä haaveilen jaksavani tehdä ystävälleni ja hänen tulevalle miehelleen pienet lahjat. Mutta vieläkö pitäisi jaksaa kahdet sukat? Loopilla vois tehdä ainakin toiset...

Moni ihanuus jää piiloon, sillä laatikot on syviä... Eiköhän tossa ole ihan tarpeeksi taas hetkeksi. Niin! Ja käytiin eilen kaverin kanssa Aleksis Kiven kadun Villa Langassa, enkä ostanut yhtään lankaa!

Tuolta löytyy vaiks ja mitä ihunaa. Jos lähtis tosta vasemman reunan lodjusta, jossa kirkkaan punainen 7veikka nököttää, sen uumenista löytyy pirusti Siljaa vihreänä ja harmaana, kuin myös ne Eiran Langoista ostetut Roamit, vielä yksi liila OnLine (palmikkolapaset ja -pipo siskolle), Schoppelin kreisikissalankaa (ku siinä lippulapussa on musta kissa ja ne langat vaihtaa väriä ihan kreisisti), Maijaa, Sock 4:ää, Lana grossan jämät, Nalle Taikan jämät, Cascade Yarnsin unelmaista Heritagea, mitähän muuta... Sen vieressä on "7veikka-laatikko", jossa majailee siis melkein kaikki veikat joita mulla on, mutta ihan hämäykseksi päällimmäisenä on mm. Trekkingiä, Austermann Steppiä, Hjertegarnin sirkuslangan jämät ja sitten tuo herkullinen värikimarakerä oli jotain hassua sukkalankaa Vihreästä vyyhdistä. Sen jälkeen kolmas saman muotoinen lodju sisältää ne sata vuotta sitten Porvoon Teeteestä ostetut merino-silkki-vyyhdet, joita on siis neljä ja joissa aina yhdessä on semmoset 1400m lankaa... Jep, mä en ihan ajatellut niitä ostaessani. Mitään. Ja lisää kreisikissalankoja! Ja niitä vanhoja Janneja joita kerin sillon ennen ku Riepua aloitin. Ja siellä lymyilee myös Fabelin kirjavia, toinen oli guacamole ja toinen punakirjava on mulle tuntematonta värinimeä (kaveri keksi kertoa ton vihertävän nimeksi guacamolen, vyötteissähän ei näitä värin nimiä lue...). Ja sitten kaiken alta löytyy Titityyn messupisteestä ostetut alpakka-mitkälie-herkkulangat vyyhteinä, harmaata ja ah hieman myrkyllisen vihreetä. Haaveilen tekeväni niistä jonkun ison työn kuten takin yms. Sit nää pidemmän malliset laatikot... Toisessa on lehtiä, Cascade Yarnsin ruosteisen sävyistä Heritagea, josta on jopa tuloillaan yks pitsipaita, mut kato ku oon neulonu siihen senttiäkään viimeiseen vuoteen... Ja Puffalan lankoja, banaanikongo ja mikähän ton harmaan nimi oli, vesimyyrä? Jaaa Dropsin unelmanpehmeitä vyyhtejä, jotka on 50% alpakkaa ja 50% villaa, valkoista ja tummanliilaa. Viimeinen lodju sisältää vielä vähän villasekoitteita kuten Lykkeä, vissiin pari Siljaa, Novitan Rustikaa, vanhaa liilaa Huopasta, Tempoa, jotain vyötteettömiä... Ja sit ne puuvillalangat ja bambulangat ja viskoosit ja joku on varmaan ihan puhdasta muoviakin! Kaikkea sitä. Notta yhtään lisää ei tarvita, mut...

Pitäisköhän poistua talosta tänään? Ulkona ois niin ihana ilma! Pitäiskö jaksaa lähteä kävelylleröimään ympäri kaupunginosaa, jos vastaan tulis jotain hauskaa ravintolapäivän tiimoilta :). Yhtään ei ole kyllä nälkä vielä.

Tokavikat!

Ku ei kiinnostas! Kolmannet kämmekkäät redi, vielä yhet pitäs. Mut ku! Into on tiessään, vaan eihän noissa kauaa nokka tuhisis.

Näissä samainen minttuinen Janne, silmukoita puikoilla 32 eli 8s/puikko. Notta lapsen kokoa tavotellaan. Saas nähä jääkö turhankin pieneksi, tai ehkä lyhyeksi tuo varsi. Yhet jos vielä... Ei niihin montaa tuntia mene. Lankaakin vain 33g. Puikot samat ku edellisissä, oliko ne nyt neloset vai?

Tavallaan vähän kiinnostas vielä jotku sukat jostai ohkasesta, mutta malli odotuttaa ittiään. Ja vois luupata, että jos jää kesken ni ovatpahan molemmat samassa vaiheessa :D. Se punanen Trekking ois tuolla... Mut niin ois esim kesäisen keltainen Austermann Step! Vaan ku keksis mikä malli..

Kämmekkäitä!

Niitä syntyy vaan lisää. Tai ainakin yksi pari! Tällä kertaa neuloin Sture Jazz Barissa viime sunnuntaina, kun nyt tälle baarissa neulomisen tielle olen erehtynyt...

Seuralaiseni eivät hätkähdä (enää, liekö koskaan hätkähtäneet?) kun tikuttelen menemään. Karpalomehu on mun lemppari, tytsyt litki kokista. Baarimaijan unelma-asiakkaat, istuu persiillään tuntitolkulla ja ostaa muutamalla eurolla :D.

Ulkona sumu nousi

Sain ekan kämmekkään peukaloa lukuunottamatta valmiiksi, meni se parisen tuntia. Lankana minttuinen Janne, jota kerin silloin kerran vyyhtitolkulla. Sama palmikkokuvio jymähti toistumaan vähän joka juttuun niiden fuksianpunaisten kämmekkäiden jälkeen. Tykästyin siihen kovasti.

Lauantaina keksin leipoa banaani-suklaakakkua, sillä ostamani banaanit meinas kävellä itekseen ulos talosta. Mikä siinä on, ettei joitakin asioita vaan saa syötyä?? Ohjeen etsin kotikokista, joka ei tälläkään kertaa pettänyt.

Itse en henkilökohtaisesti niin välitä, kun banaania käytetään leivonnassa, en ole suurin fani. Mutta kieltämättä kakku oli mehevä ja maukas. Laitoin pelkän kaakaojauheen sijaan mukaan myös taloussuklaata, jonka sulatin rasvan kanssa (oikeasti ohjeessa oli maininta vaan pehmeästä rasvasta, pah). Lisää porsastelin kippaamalla massaan vielä suklaanappeja joita käytin karpalosuklaakekseissä. Pikku sattumia, ne on parhautta. Illalla vein kantapaikkaani melkein puolet tuosta kakusta valmiina paloina, eikä siinä kauaa nokka tuhissut kellään, kun rasia oli tyhjä. Jee!

Eilen sitten ystäväiseni kyseli mitä meinasin siinä illalla tehdä, haluanko neulomisseuraa. Mentiin taas kantapaikkaani, koska siellä oli maanantaivisa jota olisin itekseni mennyt kuuntelemaan. Nyt sitten seuran kera. Enää ei sielläkään pahemmin kummeksuta, kun mä istun tiskin päässä ja neulon.

Kokiksen voimin tällä kertaa, olen vissiin verottanut karpalomehuvarastot niin pahasti, että sain loppulirut lasin pohjalle eikä enempää löytynyt. Hups...

Vielä jos kahdet lisää? Sais niille serkkutytöillekin lahjaksi annettavaksi. Näihin kului aikaa ehkä viisi kuusi tuntia, että eipä siihen nyt niin kauaa. Mut ku ei koskaan jaksais alottaa!

Vihdoin jotain valmista.

Perjantain pikku sadekuuro kylmetti, kun päällä oli mekko. Rakastuin muutamaan mekkoon viime kesänä, kun keksin etten näytäkään ihan valtamerilaivalta - sellaiselta jossa on niitä kontteja vaikka hurumykky. Nyt oli taas jännityksen paikka tän kyseisen siksak-mekon kanssa, koska tais tulla muutama kilo tossa talvipakkasilla tai sitten joku on mennyt ja kaventanut sitä. Mutta sehän meni ihan kohtuullisella vaivannäöllä päälle niin, että kehtasin lähteä ulos ovesta.

Illaksi menin kaverille, mukaan otin keskeneräisen työni. Ne kämmekkäät.

Ja sainhan mä valmista aikaan! Eka oli päättelyä ja peukaloa lukuunottamatta tehty, joten loin silmukat tokaan. 9s per puikko, puikot 4mm koska kireä käsiala. Lankana valkoinen veikka. Ja siinähän se tuli turistessa niitä näitä, vielä ne hitsin peukut ja päättely, ja sitten kello olikin jo lähellä puoltayötä.

Sain luokkalaiselta lapsiensa kämmekkäät lainaan malliksi koosta. Sinne päin... :). Aika lähelle oikeestaan! Vielä pitäs vaan kolme muutakin paria. Ku ei huvittas... Pitää nyt ainakin toinen pari tehdä jotta perheen muksuille ees saahaan. Serkuillekin tilattiin, jotta voidaan antaa joululahjaksi, mutta ei niillä serkuilla niin väliä... Koska neuloosi alkaa laantua. Yllättävän pitkään se kestikin. Voisi kerätä kokoon kuvia tän vuoden sadosta.

Kämmeikäitä ja jäisiä mokkapaloja

Suorastaan eeppinen otsikko, eikö? Nyt ainakin odotatte päivitykseltä kerrassaan eeppisiä mittoja, koska eeppisyys on sikahyväjuttu ja eeppinen on päivän sana. Hohhoi.

Otsikko - eeppinen tahi ei - paljastaa viimeisimmän työn, joka putosi puikoilta tuossa aamupäivällä. Peukaloita lukuun ottamatta ne on neulottu täysin kantiksessani :D. Joko vietän siellä paljon aikaa tai sitten näiden neulomiseen ei mennyt kauaakaan. Tiedän, kumpi noista ois se vähemmän säälittävä, mutta taitaa molemmat pitää paikkansa...

Olen tainnut pikkuisen rakastua tähän lankaan. Ja vaikka en saisikaan ostella lankoja koska edellisiäkin hankintoja on iiihan liikaa, en kadu kyllä hetkeäkään näiden ostamista. Siis. Ensinnäkin. Tuo väri. Silmät sydämiä täynnä. Ja toisekseen. Satarossanen villa, ja noin pehmeetä! Karheudesta ei häivääkään, vaikka ei mitään ylellistä alpakkapehmeyttä ehkä olekaan. Mut ihanan pehmoista, enkä usko että niin kamalasti kutittaisikaan vaikka villa voi kyllä senkin tempun tehdä varsinkin pipoissa (itseni kohdalla), jos ne onnistuu hiostamaan. Ja kolmanneksi. Noilla ei-maailman-laadukkaimmilla-mut-ihan-jees-puupuikoillakin tää juoksi niin kauniisti. Varsinkin pipoa neuloessa niillä unelmasilkkisillä pyöröillä, toki. Mutta nää ebaysta lie kuinka halvalla tilatut puikot ei tietenkään ole mitään mestariluokkaa, mutta ajaa asiansa vallan hyvin ja ainakin tämän langan kohdalla ei ollut mitään kummempia hankaluuksia.

Kuten taustalla näkyy, vain kaksi pienen pientä sykeröä jäi jäljelle. Kämmekkäät veti 46g lankaa, ja piposta oli jäänyt vähän enemmän kuin nuo kaksi sykeröä yhdistettynä, joten kerä oli snadisti "vajaa". Tokikin ranne-osa pääsi venähtämään, kun palmikon kuviokerta on kohtuullisen monirivinen ja halusin peukalonpaikat saada tuohon leveimpään kohtaan (tai ainakin siten ettei ne ois samassa kohtaa tuon kierron kanssa), mutta olin suht luottavainen langan riittämisen suhteen. Edellisissä lapasissakin oli pitkä ranne, ja niihin kului vähän päälle kerän verran, ja vaikka näissä olikin neljä silmukkaa enemmän per rivi, kärjestä ja peukaloista jäisi pois just riittävästi. No, ihan liikaa ei kyllä jäänyt...

Tykkään tuosta palmikkokuviosta kovasti, nyt sen sitten kokeilin. Nämä saattavat jäädä ihan itselle, kyllä. Vaikka tää hikitassu ei niin hirmuisesti tällasia kaipaakaan... Mutta nää on aikalailla mun käpälälle mitotettu, muille saattas olla turhan löysät.

Mutta! Onpahan nyt käytetty nuokin hankinnat, eli kyllä toi lankavarasto joskus hetkellisesti pienenee :D. Toki tää ei mitenkään anna lupaa hankkia mitään lisää, eli eiku seuraavaa koukkuun. Luokkakaveri tilailikin niitä toisia sukkia miehellensä, myös tytöille ja näiden serkuille täytys kämmekkäät neuloa. Taidan aloittaa kämmekkäistä, koska perussukat ei kiinnosta ei niin tipan tippaa! Vaikka musta veikka hyppäsikin kyllä jo pitkäperjantaina puikoille... Mut ku ei. Ei ei ei. Täytyy selvitellä minkä kokoista kämmekästä lähtis tekemään kun lapsilla on ikää maks kymmenen vuotta. Oisko vanhempi ollu yhdeksän. Joku semmoi. Seiskaveikat on kyllä vähän tyhmästi karheita, mutta niitä nyt ois silleen et pitäs käyttää pois. Toki ois myös koskematon Nalle Taika, mutta en oo ihan satavarma riittääkö siitä kahteen pariin. Plus se jotenki nyt huutelis päästä sukiksi. Pohdiskellaan...

Ja sitten muihin aiheisiin! Koti tuoksuu makean curryiselle, kun keittelin jasmiiniriisiä ja paistelin kanaa kastikkeeksi. Huijasin ja käytin jotain valmista Kerala Curry -soosia, mutta haittaakos tuo. Hyvää oli, varsinkin kun kanan lisäksi soosiin päätyi sipulia, valkosipulia, vihreitä papuja, pikkaisen parsakaalia ja puolikas kesäkurpitsa (varsinainen sesonkisyöjä...). Mums! Ja kahvin kanssa teki niin hulluna mieli jotain makeaa, joten pakkasesta suuhun päätyi kylmiltään mokkapala! Siis ihan tosi, en sulatellut sekuntiakaan. Ei ollut tietenkään niin umpijäässä etteikö hampaat ois pystyneet, ja hyvältä maistui. Se ei kyllä laannuttanut makeanhimoa ihan niin paljoa ku oisin toivonu...