lauantai 20. toukokuuta 2017

Virrat, käsin maalatut.

Sen raitapotkuhaalarihässäkän jälkeen tartti tietty äkkiä saaha jotain uutta neulottavaa. Olin jo käytännössä päättänyt ottaa työstään Austermannin Hand-Painted -langan jonka olin kerinyt kahtia. Eli sukat pitäis.

Austermann Hand-Painted, 2,5mm, 78g.
Jälleen kerran Tiina Kuun malli pelasti päivän! Pientä yhden silmukan palmikkokääntöä ihan apinanraivolla, ja voilá!


Pidin erityisen paljon siitä, että kannan kiilat tehtiin jalkapohjaan. Ja vaikka ensin ihmettelin että mitä siinä ohjeessa oikeen luki noiden lyhennettyjen kerrosten kohdalla, tein lopulta omin päin ja omalla järjellä, ja päätin että en vaan ymmärtänyt lontoonkielistä ohjetta sen osalta ihan yks yhteen. Kantapään vahvennettua neulosta yritin jatkaa vielä kavennusten jälkeenkin, sillä se meinasi jäädä aivan liian kaposeksi tai matalaksi, miten päin sen nyt haluaa ymmärtää.

Koska pyöröiltä on välillä vähän haasteellista sovittaa sukkaa kinttuunsa, tuli tehtyä ehkä pari turhaa lisäystä. Varren yläpäät tulikin sitten melko löysiksi, mutta kaipa ne jalassa pysyy siltikin :). Mahtuupa lahkeen päälle tarvittaessa. Ja taas jälleen täytyy olla kyllä iloinen, että joku on keksinyt tuon magic cast-on -tavan, sillä tulee aivan täydellinen kärki. Tai no, mulla jää jostain syystä aina se aloitussilmukka jotenkin pönöttämään, mutta kun se on muuten niin mahtava aloitus!

Ja sitten nopeasti katsaus muihin aiheisiin.


Ikkunalaudan viidakko aiheuttaa pieniä ilonkiljahduksia silloin tällöin.


Viime viikon lauantaina kävin kuuntelemassa Tuomari Nurmion levynjulkkarikeikan Konepajan Brunossa, joka on muuten ihan mahtava tila tällaisille keikoille! Hyvä keikka, paljon yleisöä! Vaikkakin keski-ikä taisi olla lähempänä viittäkymppiä :D. Tunsin itseni kovin nuoreksi.


Keskiviikkona osallistuin Procountorin Pro-iltapäivään, joka oli tämmönen asiakastapahtuma joita ne järjestää. Torstaina oli sitten Procountorin aka poron aka procon tilitoimistopäivät, mutta niille en osallistunut tällä kertaa. Iltapäivä piti sisällään settiä tulevista toiminnallisuuksista ym. jonka jälkeen siirryttiin KOM-teatteriin tai lähinnä siihen ravintolaan. Alkuun vähän tapaksia, pääruoaksi kukkoa viinissä ja jälkkäriksi pikkuruinen herkkupala suklaakakkua. Valkoviini oli myös vallan hyvää. Ruoan jälkeen sitten paikat viimeiseen esitykseen. Pakko sanoa, että tarina oli sen verran vastenmielinen, että yhdistettynä taiteellisiin kikkoihin esityksen toteutuksessa suuhun jäi lähinnä sellainen lievästi etova maku.


Kyseisen etovan maun voisi toki huuhtoa alas milläs muullakaan ku meidän uudella oluella :D. Toi etiketti on niin siisti, kuosit ja kaikki, ja toi raketti-emu on söpö! Olut itsessään on hankalampi arvioida kun en käytä, mutta sanoisin että ei ollut kyllä mikään tylsä vetinen lager vaan raikas, vähän kirpakammin humaloitukin ehkä, sellanen rapsakan hapan kesäolut. Avot.


Eilen osallistuttiin Yritysmaratonviestiin! Ja voin sanoa, että oli aivan jäätävän rankkaa, melkeinpä yllättäen. Kyllähän mä tiesin, että kunto on miinuksella, edellisestä lenkistä on 3 vkoa ja yhtäkkiä lämmöt nousi ihan oikeisiin kesälämpöihin. Mutta silti. Yksi kierros lahtea ja piti jo sillä kävellä. Välissä kollega vetäisi tokan kierroksensa ja sitten piti jaksaa taas itse uudestaan. Loppulukemana mulla on nyt yllättäen melkoisen kipeät reidet, ja kasvot sai vähän enemmän väriä kuin mitä toivoin.

Tästä nyt sitten suihkun kautta hyvän ystävän polttareita viettämään. Oisko parempaa säätä voitu saadakaan! <3

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Jämälankatanssia

Nyt otan riskin. Ystäväni kyllä sanoo ettei lue blogeja koska on niiden kanssa jotenkin kamalan laiska, joten toivon että tämä myös pitää todellakin paikkansa eikä hän yhtäkkiä eksy vahingossa tänne.

Koska.


Tommoset tippus puikoilta eilen hänen tulevalle esikoiselleen. Ja haluaisin tämän pysyvän salassa saajaltaan vielä hetken, mutta en malta olla postaamatta näistä tänne, koska blogi on muutenkin ollut niin kamalan hiljaa. Mutta ku ei nyt oo ollu oikeen mitään! Koska tämä oli työstössä sen oksennus-takin jälkeen melkein heti, taisin välissä neuloa yhdet vauvansukat työkaverille joka jää mammalomille tossa kesällä.


Instassakin on ollut hiljaista, koska siellä se kaverini pyörii päivittäin eikä sinne voi laittaa näistä mitään. Paitsi päättelystä jääneet langanpätkät. Eikä niitä vauvansukkiakaan voinut laittaa sinne, koska työkaverini on myös insta-kaveri. Oivoi, joka paikassa täytyy olla ihan hyshys.

Ohje raitahaalareihin löytyy Ravelrysta, kyseessä on Pepita-ohje Martina Behmiltä. Koska olen surkea ohjeiden lukija (en koskaan malta lukea niitä läpi ennen aloittamista), ei nämäkään syntyneet aivan ohjeiden mukaisesti. Mutta ehkä niistä tuli melkein pidettävät, kunhan saan vielä kostutettua ja muotoiltua paremmin uomeihinsa niin kyllä ne siitä :). Käytin näihin kaikenkirjavia jämälankoja, kaikki fingering-vahvuisia. Neuloin piiitkillä pyöröillä magic looppina, joskin sukka-osat kyllä sukkapuikoilla, pyöröt oli niiiiiin pitkät ettei siitä ois tullu mitään.

Puikot: 2,5mm pyöröt (120cm, koska lyhyempiä ei ole) ja sukkapuikot
Menekki: yhteensä 111g jämiä

Ja nyt pitäs sitten keksiä jotain uutta neulottavaa. Jos väliin vaikka yhdet sukat.


Oon jo hetken öögaillut Austermannin Hand painted -keriä (jaoin vyyhdin kahteen kerään jos vaikka oisin halunnut loopata), joten eilen tartuin siihen. Vaan kun ei sit nyt kuiteskaan oikein maittais! Siis neulominen maittais kovasti ja siksi meinaa hätä tullakin kun oikein mikään malli tai lanka ei sit kuitenkaan tunnu sellaselta että just nyt tahtos tehä. *huokaus*

Mietin jo, pitäiskö tuo resirintekele purkaa ja aloittaa sittenkin varpaista. Ja mahdollisesti loopata. Eilen kun noita illalla alottelin jotain leffaa/sarjaa katsoessa en kertakaikkiaan ilman ohjeita saanut taiteiltua aloituksia loopille :D

torstai 20. huhtikuuta 2017

Ihka oikea vaate!

11. maaliskuuta matkani alkoi. Tai jos aivan pilkkua viilaisi, jo 10. päivä, mutta koska purin tekeleen ja aloitin aivan alusta, niin päivä oli kyllä 11.

Pelkäsin, että mitä jos Heritaget eivät riitäkään, ja tein sotasuunnitelmia millä langalla ja värillä oikein jatkaisin, jos pahasti kävisi. Hetken jo meinasin antaa lankakaupalle pikkusormen, että jos ei riitä niin sitten ostetaan jotain herkkua tämän kaveriksi.

Yllätyksekseni Heritaget kuitenkin riitti! Ja vaikka muokkailin ohjetta jo muutenkin aavistuksen (jätin helman ja hihansuiden reikärivin pois ja korvasin sen löyhällä resorilla), pohdin josko olisin jopa tehnyt täyspitkät hihat. No, koska lankaa näytti riittävän sen verran hyvin, ettei helmassa tarvitsisi korvata millään - ja kun hihoissakin näytti silleen ihan kivasti riittävän 3/4-pituisiin hihoihin - luovuin pitkistä hihoista. Koska ei sit kyllä ois kuitenkaan riittänyt aivan niin pitkälle. Tai ehkä... koska lankaa jäi sitten kuitenkin 41 grammaa!

Langanpäät sain pääteltyä aivan heti paidan valmistuttua 13. huhtikuuta, mutta venytykseen en paitaa saanut ennen kuin tämän viikon puolella. Ja siinä olikin sitten mahdollisuus pilata koko kuukauden työ... Koska en omista mitään pingotusrautoja vai millä nimellä niitä nyt kutsutaankaan, pingotus tapahtui tässäkin tapauksessa nuppineulojen avulla... Nyt joku kirkuu kauhusta, I feel you! Mun sieluun sattuu kuinka raffit raidat kylkiin jäi, melkein tekisi mieli itkeä...


Mutta sitten huitaisin paidan päälleni. Ja se tuntuu kovin hyvältä! Ja siitä tuli oikeasti hieno. Ensimmäinen isompi vaatekappale josta tuli käyttökelpoinen! Tai no tuli siitä yhdestä harmaasta neuletakistakin sinällään ihan käyttökelpoinen, mutta se kutittaa kovasti. Ja en tiedä missä se on...

Mitä: La Grasse Matinée, johon löytyy myös ravelrysta ohje
Mistä: Cascade Yarns Heritage
Millä: onk noi ny 3mm pyöröt?
Menekki: 360g

Mä laitan tän niiiin huomenna töihin!

Illalla menin olohuoneeseeni viinille (siis paidan valmistuttua), ja baarimaija taiteili mulle pääsiäistipun. Kyllä, sillä on neljä jalkaa.


Ja sit tuli pitkäperjantai, ja tartti jotain uutta neulottavaa.


Ni sit täyty tarttua Supersocke silk -kerään, jonka ostin joskus Virheästä Vyyhdistä. Ois toiminu varmaan paremmin sukissa, mut siitä tuli nyt vauvan neuletakki. Varsinainen koiranoksennus. Ja onneksi kuvakin on ihan epätarkka. Napit pitäisi vielä keksiä. Oiskohan mulla mitään valkoisia, voisivat vähän raikastaa. Tiistaina päätellessä en kyllä vaan jaksanut enää kaivaa nappivarastoja esiin.

Mistä: Online Supersocke Silk-Color (55% villa, 25% polyamidi, 20% silkki)
Millä: ne samaiset pyöröt, 3mm?
Menekki: 77g

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Suurempi proggis

Viime päivityksen pohdinnot suuremmasta työstä päätyi teoiksi. Kaivelin esiin Cascaden Heritaget ja pläräsin läpi ravelrysta talteen otettuja ohjeita. Lopulta päädyin Missä neuloimme kerran -blogistin suunnittelemaan La grasse matinée -paitaan.


Pistin puikoille viime perjantaina. Ja sitten pääsi pieru aivoissa, ja purin aloituksen lauantaina ja aloitin uudelleen. Hyvä niin, ei olisi toiminut se ensimmäinen versio. Ja mikäs siinä purkaessa, Heritage on niin uskomattoman ihanan tuntuista, pehmoista, sileää, mielellään sitä käsissään pitelee.


Sunnuntai-iltana sain hihat apulangoille, meni siinä viikonloppu aikalailla vain neuloessa. En ole mikään pikaneuloja vaikka pelkkää sileää voikin tikuttaa jouhevasti. Nyt viikolla tein pari pitkää päivää töissä eikä illalla tahtonut enää jaksaa kuin kerroksen pari. Ja torstaina tulin kotiin vasta yhdeltätoista illalla, silloin en koskenut neulokseen ollenkaan.


Mutta siinähän se hiljalleen etenee :). Saattaa olla, että saan vielä kivan paidan käyttööni! Tosin en tiedä miten hyvin mulle sopii sellaiset laatikkomaiset paidat joka tästäkin pitäisi tulla. No, ei ehkä tulekaan ihan niin laatikkomainen ja löysä kuin mitä ohjeen kuvissa, veikkaan ettei tämä lanka anna luonteeltaan periksi siihen kun tykkää olla sellainen joustava. Hakeutuu tyköistuvammaksi tai jotain. Näkee sitten kun viimeistelee, että miten sitä uskaltaa pingottaa ja jääkö siihen vai pyrkiikö palautumaan supumpaan.

Ja Heritagethan ei taida riittää loppuun saakka, mutta harkitsen eriväristä alareunaa ja hihansuita tarvittaessa. Harmikseni lankavarastoista ei löydy ihan sopivaa lankaa tähän tarkoitukseen... Tai siis sopivan väristä. Sock nelosta ois sellasessa lämpimän keltaisessa sävyssä, mutta veikkaan että joku muu väri olisi parempi ton hehkuvaisen ruosteisen kanssa. Niinku vaiks joku pirteen harmaa :D jota multa ei löydy tällä hetkellä! Olen ehkä valmis ostamaan uutta, koska haluan että tästä tulee oikeasti sellainen pidettävä vaate, näitä herkkulankoja ei heitetä hukkaan! Mutta mietitään sitä sitten kun nää langat loppuu.

Torstai venyi töiden takia. Tai lähinnä asiakastapaamisen. Ei harmittanut kyllä yhtään ;)


Oli aika kokemus.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Hillottu Fluormania

Olikos se kaksi kesää sitten kun käytiin ystävän kanssa Tallinnassa ja Karnaluksissa. Sieltä ostin yhden ainokaisen kerän hirveessä hypetyksessä ollutta Regian Fluormaniaa. Tavallaan ko. lanka oli shokkiefektissään hauskaa, mutta sitten kuitenkaan ne värit ei oikein puhutelleet. 

No, tämä ainokaiseni päätyi sitten odottamaan vuoroaan tuonne laatikon uumeniin, kunnes se saisi mallin joka ehkä suunnilleen toimisi räikeän värin kanssa.

Lanka: Regian Fluormania. Puikot: 2,5mm. Menekki: 78g
No, mene ja tiedä toimiiko, mutta ihan perussukkaa en todellakaan jaksanut tehdä! Jostain facebookin neulontaryhmästä kirjoitin joskus kaaripitsin ohjeen talteen, ja päätin sitten testata sitä. Väitän ettei oikein mikään malli toimi moisen värin kanssa mun silmissä, mutta se vaan täytys hyväksyä ja antaa olla. Ni annoin. 

Sukat on n. kokoa 39 tai ei ainakaan tähän mun kavioon. Emmä tiä minkä kokosia näistä tulee, kuha teen. Silmukkamäärä määrittää oman osansa, mutta toisaalta käytän tota 16s/puikko omiinkin sukkiini, eli periaatteessa se saattaa olla käytössä kokoluokissa 39-42. Käsiala taas vähän muuttui sukkien välillä, vaikka peräkanaa nämä tikuttelinkin. Jos olisi mennyt ihan samalla käsialalla, olisi värit osuneet kohdilleen kenties vielä täydellisemmin. Tai eiku, oisivat menneet vähän enemmän epävireeseen ehkä kuitenkin. Mutta joo, ihan puhtaasti sattumalta värit rytmittyi noinkin likelle toisiaan - mä en todellakaan mätsäile värinvaihtoja jossain kirjavassa kerässä, ei kestäis hermo! Ja mitä ihmettä porukka tekee niille pätkille joita tarttee kerästä riipiä, heittää hukkaan? Eihän sellasista parin gramman nysistä mihinkään mitään ees saa. Kamalaa tuhlausta! :)

Nyt sitten pohdinnassa on, että mitäpä sitte? Selasin läpi äsken blogilistani päivitykset ainakin viimeiseltä kahdelta ellei jopa kolmelta viikolta, ja antaumuksella luin mm. Missä neuloimme kerran -blogin jutun eri kuitujen kestävyydestä. Pahoittelut, en nyt hae linkkiä tähän kun kone kenkkuilee jo muutenkin ihan tarpeeksi, saati että lähtisin ettimään kahdessa tai kolmessa ikkunassa jotain. Saattais vaikka räjähtää. Mutta niin, se postaus! Joo kuidut ja niiden nyppyyntyminen--- mutta entäpä ne kaikki ihanat neuletakit!!! Jos jo muutenkin on pinnan alla kytenyt tarve neuloa jokin isompi työ niin nyt se kyllä ryöpsähti täyteen liekkiin. Joku juttu on nyt ihan kohta saatava puikoille.

Enköhän ole hillonnut jo tarpeeksi monta vuotta esim. Puffalan Banaanikongoa ja Vesimyyrää, vai mikä sen tummanharmaan värjäyserän nimi nyt olikaan :D. Sellasia melkein sport-vahvuisia ehkä? Ulkomuistista tää on paha.. Mutta ei ne nyt ihan fngeringiäkään olleet. Niitä ois niin paljon että pitäis kaiken järjen mukaan riittää jonkun sortin takkiin. Tai sitten ois myös Cascaden Heritagea upeassa ruosteisessa sävyssä Cinnamon, montakos vyyhteä sitä aikoinaan tuli ostettua...(6)? Mutta koska tää lankahamsteri on kooltaan sen verran kaukana minkäänlaisesta hamsterista, pitää noihin oikeisiin vaatteisiin sitten varatakin vähän enemmän lankaa. Ihan millään kahdella vyyhdillä ei pärjää, lulz! Ja ans olla jos ne perkeleet menee sitten kuitenkin loppumaan kesken. Ei mulla - vaikka lankaa löytyykin - ole kuitenkaan siihen sopivaa jatkeeksi, ja aika hiton hakuammuntaa ois ees tilailla mistään lisää kun nääkin esimerkkilangat on ostettu joskus 3-5 vuotta sitten Wanhan Sataman käsityömessuilta.

Ja entäs se toinen ongelma? Kaikki ne kivat ohjeet joita oon koneellekin keräillyt, ne on hyyyvin usein jollekin ihan toiselle langalle ja todella usein myös niiden vetoisuudet vaihtelee just sen verran, että rohkeus ei ole riittänyt ottaa kokeiluun. Plus (nyt kyllä saan katsoa peiliin) mallitilkkuja kukaan jaksa neuloa yyyyh! *huokaus* Ehkä luovutan ja neulon sen tilkun. Sitten seuraava steppi onkin se, etten hahmota mitä sen tiedot mulle antaa xD. Tai siis että en osaa kuitenkaan mallata millä koolla vastais käsialaa parhaiten - yleensä pitäis kuitenkin valita se suurin. Jaaa sit siinä suurimmassa on menekiksi ilmoitettu just niin paljon ettei löydy tästä taloudesta. 

Valivali uliuli!

Ja sitten muihin aiheisiin! Postiluukusta kolahti tällä viikolla kutsu ystävän häihin <3. Kesäkuussa juhlitaan, ai että!


Ja tässä aamulla katsoessani aamu-tv:ä osui silmäni Rosa Meriläisen aivan upeaan mekkoon! Tai en osaa sanoa ihan kokonaan millainen malli mekossa oli, koska ei tullut kuvaa kokonaisuudesta. Mutta aivan sama, mekko vaikutti malliltaan aivan ihanalta ja se kuosi oli jotain ihan parhautta! Sellanen riemunkirjava, jossa oli kuva-aiheita niin kasveista kuin varmaan vaikka ja mistä muustakin. Sellainen iloinen kakofonia joka kokonaisuutena kursiutui kasaan ainakin mun silmiä hiveleväksi lopputulokseksi. Tahtoo!

Ps. Jälleen parannellaan lenssua. Naurattaa, edellinen kipeily oli kyllä niin mies-flunssa, koska tää on paljon oikeempi flunssa! Mutta minkäs sille mahtaa, sillon ku olo on huono niin se on huono. Ihan sama valuuko nokka tai hohkaako otsa.

torstai 23. helmikuuta 2017

Ihanat Toukokuut

Varaslähtö kevääseen! Ensin sillä edellisen postauksen keväänvihreällä huivilla - jonka muuten laitan lahjavarastoon, en mä pysty käyttämään sitä :( - ja nyt jo ihan vaan hetken verran Ravelryn listalla roikkuneilla Oi ihana toukokuu -sukilla.

Lanka: ONline Supersocke 100. Puikot: 2,25mm. Menekki: 85g.
Kyseessä jälleen Tiina Kuun ihana malli, joka löytyy täältä. Tykästyin malliin jo varmaan kohta kaksi vuotta sitten, mutta ei vaan päätynyt puikoille vaikka välillä oli vaikeuksia keksiä neulottavaa.


Nämä pärähti puikoille lauantai-iltana, ja tässä aamulla tikuttelin loppuun. Sunnuntaina neuloin liki kokonaan ekan sukan, kärjestä jäi vähän uupumaan ja sitten piti vielä vähän purkaa kun meinas jäähä liian lyhkäseks. Sitten menin töihin ja tahti hidastui - hyvä niin! Meinas mennä jo selkä jumiin kun unohtui perseelleen... No, nyt jumitetaan vähän lisää kun ollaan saikulla. Huono omatunto, ei nyt tällasesta kuulu saikulle mennä, mutta sitten taas toisaalta töissä on tosi tukala ja huono olla. Siis ihan tavan lenssua tai jottai, paitsi että kun tuntuu ettei se ala kunnolla sitten kuitenkaan. Päätä jomottaa, välillä nokka vuotaa tai on tukossa, lämpö yrittää vähän nousta aina kun jotain pikkasen tekee. Mutta kun sen kyllä tietää että miltä tuntuu kun on kunnolla kipeä, ja siihen verrattuna tää on jo noloa. Menkööt nyt kuitenkin...

Mitäs sitte? Jotain pitäs nyt puikoille saaha ku jaksaa innostaa, mutta taas on tällä hetkellä ideat loppu. Kävin viikonloppuna vähän lankavarastojakin läpi ja kaikkea ihanaa siellä kyllä olisi. Ihania värejä ja ihania tuntuja, kuten Malabrigon ohut ja upea merinolanka tai esim. Hedgehogin ihana fingering (nää nyt oli brassailua). Mut niidenkin kohdalla on taas se iänikuinen ongelma että ei niitä nyt mihin tahansa voi käyttää - tuhlata! Ehkä kypsyttelen. Ja ehkä ihan vähän himottais joku neuletakki, mutta jostain syystä mulla ei riitä pokka. Ja nyt melkein harmittelen että oon mennyt ostamaan vyyhtitolkulla esim. Puffalan lankaa kahdessa eri värissä, kun yhtään en nyt haluis yrittää keksiä mihinkä järjestykseen ne laittais! Haluan yksivärisen... Eikä yhtäkään lankaa ole tarpeeksi! 

Niin ensimmäisen maailman ongelmia.

torstai 16. helmikuuta 2017

Kevättä kaulalla

Viime keväänä osallistuin SNY-kierrokselle, ja taikapallona sain pariltani kerällisen Jawoll Magicia, joka hehkui niin upeissa vihreän sävyissä, että siitä piti saada jotain, jonka voi pitää esillä ja näkyvillä.


Huiviksihan se sitten päätyi! Lainasin jälleen Kaipuun perusideaa - joka on varmaan vaikka ja missä, sadoissa ohjeissa käytössä, mutta itse nyt satuin neulomaan sen ensimmäisen kerran Kaipuu-ohjeen mukaan. Reunaan halusin jotain pitsiä, ilmavuutta, näyttävyyttä. Selasin jo hetki sitten Puikkomaisterin Sukkakirjaa kun haaveilin kirjoneuleesta, ja siellä sitten tuli vastaan malli Julia. Kaunis lehtevä pitsi, pitihän se johonkin testata!


Huivin muoto oli vähintäänkin huolestuttava, kun sain sen pääteltyä. Reuna jonka piti olla suora oli ennemminkin kaareva kuten alareunan olisi pitänyt olla... joka olikin sitten enemmän suora. Nooh, enpä nyt hirveämmin huolestunut, olihan pingotus tehnyt hyvää Kaipuullenikin. Ei muuta ko kastelemaan ja rääkkäämään! Pingottaessa meinasi mennä hermo, eihän sitä nyt vaan meinannut saada symmetrisesti muotoonsa. Tarpeeksi hyvä mulle kuitenkin!

Lanka: Jawoll Magic. Puikot: 2,5mm pyöröt. Menekki: 92g.
Notta nyt on sit upee huivi jossa on upee pitsi ja upeet värit! Voi kun se vielä olis yhtä pehmeetä kuin Madelinetoshit oli, mutta ei... Pitäiskö paketoida suoraan jollekin lahjaksi kun ei mun hipiäni tuu sietämään tätä :/. Tai jospa kuitenkin yrittäisin...!

Taustana upea vastaostettu mekko. Siinä on taskut!

Loppuun eläinaiheinen kevennys kuin maikkarin uutisissa konsanaan! Joku on ripustanut tonne "takapihan" puolelle linnuille ruokailuhärdellin. Tämä kaveri sitten loikkasi ja punnersi itsensä kyytiin, eikä ollut moksiskaan kun tulin 1,5 metrin päähän ottamaan kuvaa. Takajalat hassun näköisesti puutikun molemmin puolin, monorail-meininkiä :D.


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Tutkielma Kaipuusta

Otsikko lupailee vähän liian paljon, mutta ei annetan sen häiritä! Kuten taisin jo jossain aikaisemmassa päivityksessäni vähän vilautella, oli pyöröillä Madelinetoshia muovautumassa Tiina Huhtaniemen Kaipuuksi. Linkittäisin ravelryn sivun tähän, mutta koska nettini on taas suoraan sanottuna vittupää, en saa yksinkertaisesti haettua koko hiton ravelrya. Sylkee sen puolen minuutin pyörittämisen jälkeen yahoon hakuun vaikka hakukoneeksi on määritetty google... Joku it-velho sais luvan vähän fiksailla tätä konetta, mulla ei ole käryä mitä sille pitäisi tehdä. Plus tää netti... AAAAA!


Enihuu! Sain ostettua lopulta sittarista jumppamaton, jonka ajattelin olevan tarpeeksi iso että sille voi jotain fiksusti pingottaa. Koska mistä ihmeestä ihmiset ostaa niitä lasten leikkimattoja joita voi kasata niistä palasista, en keksi millä ihmeellä sellasta googlettaa että löytys ja ei näy missään lelukaupoissa tai noissa isoissa marketeissa kuten sittarissa. Jumppamatto it is, vaan...

Lanka: Madelinetosh DK, Holi Festival ja El Greco. Pyöröt: 5mm. Menekki:194g
Eihän sen yli 170cm mitta edes riittänyt! No, jos nyt huivin kärjistä jää 15cm pingottamatta niin se ei lopputulokseen oikeen vaikuta. Rääkkäsin niin mattoa kuin huiviakin (venytin melkoisen aggressiivisesti), ja nyt jälkikäteen on hirveen hyvä katua laiskuuttaan kun tuon alareunan sakaroiden välissä olisi ollut yksi lenkki vielä lisää jonka olisi voinut avata. Nyt siihen sitten jäi terävämmät ja isommat kaaret, vaan haitanneeko tuo. Olen lopputulokseen kovin tyytyväinen!


Vähän säädin kuvan sävyjä ja kontrastia ja mitähän vielä, kun meinasi vähän hukkua tuohon harmaaseen paitaan... Yksin kuvien ottaminen on hippusen hankalaa, joten mun blogista ei löydy mitään niin hienoa kuin monista muista. En ole kiinnostunut valokuvaamisesta, varsinkaan niin paljoa että panostaisin johonkin värkkiin ja sen lisähärpäkkeisiin. On mulla jossain joku taskudigikamera, jota ei ole käytetty lukuisiin vuosiin - varmaan akku ja kaikki ihan kunnossa :D. Naah, mennään nyt tällä puhelimella sitten, riittää mulle.

Huivi onnistui paremmin kuin odotin, vaikka onkin täynnä virheitä. Kuten se yläreuna, joka ennen pingotusta oli kaikkea muuta kuin suora :D. Sen siitä saa kun ei osaa lukea ohjetta vaikka se on suomeksi. Ja sitten kun ei yhtään ajattele neuloessaan alareunan pitsiä... Niin. Sitten siitä tulee ihan erilainen kuin alkuperäisessä ohjeessa. Edelleen, ei lopulta haittaa koska mulla on huisin ihana huivi ja se on jopa käyttökelpoinen! 

Ja tästähän opittiin kuitenkin melkoisesti, ja nyt puikoilla oleva muunnelma saa arvoisensa yläreunan, eli jopa ohjeen mukaisen! Niin, ja palatakseni vielä otsikkoon, tutkielmalla viittaan juurikin tähän kaikenlaiseen mukailuun ja virheiden oikomiseen :D. Eli en kehtaa väittää huivia Kaipuuksi, koska se ei mennyt ihan niin kuin strö- ohjeessa. Ja seuraava huivi, sekin vain lainasi muotonsa Kaipuusta, reunaan tulee pitsi Puikkomaisterin Sukkakirjasta eikä sileässä ole reikärivejä. Saas nähä pystyykö sitä käyttämään, Langin Jawoll tuntuu ainakin neulottaessa kutittavalta. Siis ainakin mun hipiälle. Mua tuntuu kutittavan melkein kaikki mahdollinen, aivan sama kuinka pehmoiselta ja sileältä se tuntuiskaan. Mutta saadessani kyseisen langan viime vuoden kevät-SNYn pariltani päätin, että niin kauniin värisestä langasta täytyy saada jotain sellaista, joka ei painu piiloon kenkiin vaan on esillä ja nähtävillä! Huiviksi siis, eikä kaduta yhtään. Ainakaan vielä :D. Kunhan lanka joskus loppuisi, tuntuu että sitä vaan riittää ja riittää... Jumppamatto ei tuu riittämään...

tiistai 31. tammikuuta 2017

Pipa!

Siis piiitkästä aikaa pipa, joka onnistui! Siitä tuli oikean kokoinen (tää on se uskomattoman vaikee asia pipoissa), jälki miellyttää ja vähän hölmö ideakin lopulta toimi.

Lanka: Handu. Puikot: 2,5mm. Menekki: 49g
Vaaleanharmaan pipon kuvaaminen vaaleanharmaata sohvaa vasten on just se juttu. Ja vielä iltas-aikaan, jollonka sisävalaistus taistelee värit päin persettä yhdessä puhelimen kameran kanssa.


Tähän teemaan sopien sain napattua myös aivan urpon kuvan itsestäni pipa päässä. Koska pipathan on se helpoin asia kuvata itsekseen ollessa. Siksipä saatte nauttia eteiseni hulppeista maisemista ja peilin kautta paljastuvista rispaantuneista puhelimen suojakuoristani, olkaa niin hyvät!

Lankoina toimi siis kaksi Tampereen messuilta hamsteroitua Handua, harmaa sitä perussukkista eli 75-25 sekoitetta ja sähäkkä vihreänkeltainen 100% merinoa. Voi juku, herkkulangat ja vielä herkummat värit! Kaikista iloisin olen siitä, etten onnistunut pilaamaan niitä aivan jäätävällä sekasikiösotkulla. Koska intarsia on asia, jota en ole vielä koskaan kokeillut, päätin ottaa vähän erilaisen riskin ja neuloa pipon tasona. Ja vieläpä niin hölmösti, että harmaa omanaan ja väriläiskä omanaan, ja sitten vain ompelin ne hellästi yhteen. Siis mun säätämisellä tääkin oli jo ihan jäätävä riski, että pipo saattaa oikeasti olla jopa kevyempi kuin 49g kunhan se kaikki kauhun ja paniikin hiki haihtuu pois :D. Mutta kun en kertakaikkiaan uskaltanut alkaa opettelemaan intarsiaa näin ihanilla langoilla, mitä jos se olisikin mennyt ihan päin mäntyä! Ei, olin nössö, mutta ei se nyt ihan suohon vienyt kuitenkaan :).

Olen lopputulokseen aivan äärettömän tyytyväinen. Omakehu haisee, mutta kyllä mä nyt kehtaan olla iloinen siitä, että sain mahtavan pipan itselleni, se on kädenjäljeltään kaunis ja mikä parasta, se mahtuu mun kuuppaan!!


Voisi melkein väittää, että tässä on juhla-aamiainen pipan kunniaksi, mutta ei sentään. Kunhan halusin herkutella lauantaina vähän eri tyylillä kuin normaalisti. Yritän inspiroida itseäni tekemään useammin itse ruokaa, ja tällaiset hyvät herkkuhetket on omiaan muistuttamaan kuinka hyvää itse tehty ruoka useimmiten on. Toki eihän tässä mitään kokkailua ollut, kunhan keitti kananmunia ja kahvia ja voiteli leipää :D. Ja ahh, verigreippiä suoraan jääkaapista! Olen sairas, mutta musta se on niin ihanan raikasta kun se on kylmää. En mä nyt normaalisti moisia jääkaapissa säilyttele, mutta tämän herkun halusin raikkaimmilleen. Ja Lidlin hummus. Voi pylly sentään. Melkein noloa hehkuttaa jotain tollasta "maailman helpointa" tahnaa valmiina ostettuna, mutta hitto soikoon kun se vaan on oikeasti hyvää. Emmä saa siitä ite tehtynä yhtä hyvää, joten ostan jatkossakin, pah!

maanantai 30. tammikuuta 2017

Keravan Sinkka ja Näkyväksi neulottu

Saatiinpa viime keskiviikkona käytyä kaverin kanssa töiden jälkeen Keravalla saakka! Ja kyllä kannatti, ainakin näin neuloosi-diagnosoituina henkilöinä :D.

Keravalla ihan pikkumatkan päässä juna-asemasta sijaitsee siis Taide- ja museokeskus Sinkka, jossa on vielä reilun kuukauden ajan nautittavissa varsin kattava ja todellakin mielenkiintoinen näyttely Näkyväksi neulottu. Kolmessa kerroksessa kaikenlaista käsintehtyä, suosittelen lämpimästi.


Hauskasti erilaisia ideoita ja toteutuksia. Vähän semmosta perinteisempää toteutusta mutta uudessa muodossa, kuten vaikkapa poliisiautona. Tai sitten ryijyjä aiheinaan graffititaide. 


Vaikka en itse ole ehkä koskaan innostunut graffititaiteesta sinällään (riippuen toki kyllä aika paljon aiheista ja toteutustyylistä), oli tämä idea ja toteutus kyllä jotenkin ihan mahtava. Miksi perinteisen tekniikan pitäisi tuottaa aina perinteisiä lopputulemia? No, aina ja aina, vähän kyllä liioittelua ja yleistämistä.


Entäs sitten matematiikka ja käsityöt? Yksi jos toinenkin laskeskelee silmukoita, hokee mantramaisesti "kavennus yks kaks kol nel langankierto" tai vastaavaa. Tai sitten tuloksena onkin matemaattisten yhtälöiden virkkaamista "auki" jotta ne pystyisi paremmin havainnollistamaan.


Erään tilan upeat luontoaiheiset ja loputtomiin yksityiskohtia sisältävät työt ansaitsevat kyllä oman hetkensä. Pöydällinen kukkaketoa, uskomattoman pikkutarkkaa - ja tärkättyä :D. Ja nyt harmittaa etten napannut kuvaa aivan upeista silkkikankaalle kirjotuista taideteoksista! Ne ovat nimittäin jälkikäteen pyörineet mielessä melkeinpä eniten. Upeasti yhdistetty useampaakin tekniikkaa ja tyyliä, esimerkiksi akvarellia ja varmaan jotain silkkilankaa kirjottuna kun kiilsi niin kauniisti. Abstrakteja aiheita mutta myös tunnistettavampia kappaleita, kuten vaikkapa sydänlihas. Vähän raakakin aiheena, mutta kokonaisuus oli kyllä ihan taidetta. Jos mulla olisi sellainen koti jossa mikään taide pääsisi etuuksiinsa, tuollaisen ottaisin kyllä ihan heti.


Tämä oli upea koko seinän mentävä kokonaisuus, jossa oli ikään kuin useampi yksittäinen osa. Ulottuvuus oli parasta, ja tuo tulinen punainen! Jos en ihan väärin muista, tässä samaisessa kerroksessa oli erään taiteilijan videoteos, jossa kuvattiin hänen yhdessä pakolaisten kanssa työstämää "ruotsalaista kotia", jossa jotakuinkin kaikki pinnat ja esineet oli neulottu/virkattu. Pakolaisten tarinoita kuunnellessaan hän oli lopulta päättänyt räjäyttää installaationsa kuvatakseen kodin särkymistä sodan tai muun katastrofin pakottamana. Yleensä en niin videotaiteestakaan syty, mutta räjähdys oli pakko kyllä katsoa. Tarina teoksen takana kosketti myös.


Nyt ehkä vähän hypin kerrosten ja näyttelyn osioiden välillä epäjohdonmukaisesti, mutta nyt sattus kuvat tähän järjestykseen enkä jaksa alkaa taistelemaan niitä parempaankaan malliin :D. Myös viimeisimmässä Novitassakin oli mainittu ammattikorkeakoulu Metropolian Finvillage-tapahtumasarjan Itämereen sukellus -teos, jonka suloinen virkattu Norppa ja meren maisemia kuvaavat teokset olivat oma mielenkiintoinen osansa näyttelyssä.


Siellä olisi kai saanut virkatakin ja siten osallistua teoksen toteutukseen, mutta koska näyttelyä oli vielä kiertämättä ja sulkemisaika lähestyi, ei jääty ihmettelemään sen enempää.

Ja taas niihin perinteisiin tekniikoihin ja uudenlaisiin toteutuksiin. Taiteilijan näkemys omasta isoäidistään oli kerrassaan mahtava. Valtava teos ei kuvassa pääse mitenkään oikeuksiinsa, mutta tämä oli aivan upea. "Matto" joka ansaitsee paikkansa seinällä!


Viimeinen nurkka joka käytiin läpi piti sisällään etri tekniikoilla toteutettuja teoksia yhdestä ja samasta valokuvasta, jossa taiteilijan kaulalla puristaa helminauha niin kireällä että kasvot punertaa, mutta huulilla häivää "I'm okay" -hymy, sillä eihän nyt ahdinkoa ulospäin kuulu näyttää. Hamahelmillä toteutettu kuva oli varsin pop-taiteellinen ja hauska kontrasti huovutettuun versioon samaisesta kuvasta.

Niin. Jos nyt et muuta tekemistä Keravalta keksi niin mene nyt ihmeessä edes tämä katsomaan! Voisin melkeinpä mennä toisenkin kerran, varsinkin kun perjantaina on palkkapäivä eli tilillä jopa rahaa ostaa kolmen alueen seutulippu :D. Museokortilla kun pääsen sisään ihan ilmaiseksi!

lauantai 28. tammikuuta 2017

Kiukku

Oon tässä nyt jo pari viikonloppua yrittänyt päivittää blogia, mutta koska a) mun netti on vittupää ja b) bloggerin kuvienlisäystyökalu on joku satavuotias tai muuten vaan ihan saatanan raskas, en saa lisättyä mitään kuvia. Tai saan, jos jaksan odottaa kolme tuntia että ne latautuu.

Että ois mulla jotain muka sanottavaakin, mut pitäkää tunkkinne! Tai ette te, vaan blogger ja kakkanaama-netti.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Neulevuoden hyvä alku

Töissäkin jo totesin, että neuloosi on hyvin voimakkaasti päällä nyt. Oikeasti, monta kertaa päivässä tulee mieleen että oispa neulomukset nyt tässä, tekee mieli tehdä. Hyvä niin, sillä tänä vuonna jos minkäänlaista lupausta ajattelin tehdä niin sen, että lankaa kuluu enemmän kuin tulee. Pirskatti!

Lanka: Trekking XXL. Puikot: 2,5mm. Menekki: 63g
Kuten taisin jo edellisessä päivityksessä (tai sitä edellisessä?) mainita, vanha opiskelukaveri tilasi itselleen ja tyttärilleen sukat jo tuossa ennen joulua. Totesin hälle, että nyt on jonossa kaikenlaista (ja tilausneulomukset tuntuu aina pakkopullalta) että saattaa kestää kyllä hetki, mutta eipä noihin kolmiin sukkiin mennyt edes kovin kauaa. 

Tätä Trekkingiä olen ehtinyt hilloamaan jo varmaan parisen vuotta, alun perin oli ajatuksena tehdä siitä siskontytölle jotain. Mutta sitten on tullut aina jotain muuta lankaa josta on tehnyt, ja tämä on jäänyt. No, nyt! Vanhalla tutulla valepalmikolla, se on kyllä varsin kiva joustimen korvaaja.

Lanka: Roam Fusion. Puikot: 3,5mm. Menekki: 54g
Jos kahdet aikaisemmat sukat yrittää olla kokoa 39, nämä Olga-vartiset tähtää kokoon 37. Saas ny nähä... Ja olgaakin vähän mukautin taas, en tarkalleen edes muista kuinka alkuperäisessä ohjeessa mentiin. Tässä taitaa muuten olla se, jonka mukaan lähdin ensimmäisiä Olgiani tekemään (avautuu pdf:nä, elä säikähä!). Hassua päätyä Savonlinnan OKL:ssä opiskelleen kurssi-työnään tekemään juttuun, itsehän opiskelin siellä myös :).


Tässä kuvassa värit ovat ehkä lähimpänä langan oikeita sävyjä. Ihan mahdotonta saada oikean väristä kuvaa kun illat on pimeitä ja huoneen valaistus vääntää kameran kanssa kilpaa värit päin puuta. Tässä toteutettu olga-mukaelma taisi mennä niin, että puikolla oli 13s, 2 oikein yhteen (oliko nyt etu- vai takareunoistaan, jommin kummin kuitenkin, että kallistuu oikeaan suuntaan), 4 oikein, langankierto, 1 oikein, langankierto, 4 oikein ja 2 yhteen jompsis-kumpsis kallistuksella. Noin puolivälissä tein kavennukset myös välikerroksella ekalla ja kolmannella puikolla, koska varsi tuntui ihan liian leveältä koon 37 kinttuihin. Ja sitten nilkkaan vähän resoria, ja kantapään mallasin siten, että leveämpi puikko/kuvio osui siihen keskelle, jotta kavennetut puikot/kuviot päätyivät sisä- ja ulkosyrjälle. Ihan hyvät niistä varmaan tuli.

Ostin tuon Roam Fusionin Eiran Langoista, vielä kun heillä oli liike Mäkelänkadulla. Nythän taitaa olla enää verkkokauppaa. Btw, jos Langin lankoja tykkää, niin heillä taitaa olla! Mutta niin, Roamia ostin tuon pinkki-kirjavan sekä sellaisen sini-sävyisen, siinäkin tuo vaalea ruskea kaverina. Yhtään en tiedä miksi ostin, sillä en varsinaisesti itse niin pidä kummastakaan väristä :D. Tai tää pinkki nyt on ihan söpö, mutta mitä ihmettä teen siitä sinisestä? Eniveis, tää yllätti neulomistuntumaltaan tosi positiivisesti. Jotenkin sellainen tosi sopiva pehmeys, ei liian pumpulia mutta pehmeää kuitenkin. Toivottavasti kestää käytössä.

Ja juuri nyt on puikoilla jotain ihanaa aivan itselle. Nimittäin Kaipuu-huivi Madelinetosh DK:sta.


Tekele on niin täynnä virheitä kuin olla ja voi. Mikä siinä ohjeen noudattamisessa on niin perhanan vaikeaa?? Tai sen ymmärtämisessä. Huivihan aloitetaan tuosta yläreunan keskeltä - juuri tuosta joka mun huivissa on tolleen boing. Ja sitten aina oikealla kerroksella neulotaan kaksi oikein, langankierto, ja edellisen kerroksen langankiertoon kaksi silmukkaa. Nurjalla puolella sitten kaksi oikein, lk, ja vain yksi ed. kerroksen langankiertoon. Helppoa, eikö? No ei siinä vaiheessa kun ensin luet että joka kerroksella ne kaksi siihen langankiertoon ja kellot soittaa päässä että sittenhän reunasta tulee kaareva eikä suora koska lisäyksiä on liikaa. Sitten fiksuna ihmisenä teet omin päin ja vain yhdet langankiertoihin ja silloin tällöin sitten kahdet. Niin... *syvä huokaus*


Mutta ei anneta sen häiritä! Tai kyllähän se häiritsee koska tää Madelinetosh ei ollut ihan ilmaista, ja siitä ois halunnut sitten jotain mikä ei olisi aivan näin ensikertalaisen tekeleen näköinen. Toisaalta, huivien teossa tämä malli (yläreunan keskeltä aloittaminen) on kohdallani kyllä ensimmäinen kerta, ja huiveja on ylipäänsä tullut tehtyä ihan toooosi vähän. Sellasta pötkö-kaulaliinaa joskus, ja sitten se yksi kreisistä kissalangasta, that's it varmaan.

No mutta silti en anna häiritä! Sen sijaan keskityn siihen hyvään oloon, että valmista tulee niin perkeleen vauhdilla kun pitkästä aikaa neuloo vähän paksummalla langalla ja isommilla puikoilla. Ja koska noi langat on aika herkkua. Ainakin toi Holi Festival (vaalea), se tuntuukin pehmoiselta. Tumma harmaa El Greco on vähän karheampaa, ja ehkä ihan pikkasen liian tummaa tuon vaalean kaveriksi, mutta muutoin sävy on kyllä aivan mua. Ihana herkku harmaa!

Niin ja ne virheet jatkuu tuossa pitsi-osuudessa (harmaassa). Ihme aivopieruja, en kertakaikkiaan nyt vaan osaa. Kaavoissa ei ole mitään vikaa, mutta kun mä reikäpää jätän välistä kaksi kerrosta pois ja ihmettelen että mikä nyt on kun ei se kaavio nyt yhtään istu puikoille :D. No ei kai kun ei oo tarpeeks silmukoitakaan kun kaksi kerrosta lisäyksineen on tekemättä! Voi jeesus mä sanon. No, koska olen malttamaton ja huivi on muutenkin ihan viallinen, ni en kyllä purkanu vaan posotin menemään. Pitäkää tunkkinne!

Loppuun pikainen katsaus vuoden ekoista viikoista:

Itäkeskuksen The Lucky Bastard -burgeripaikassa 6.1. äitin synttäreiden kunniaksi. Itse testasin Vegesauruksen, mutta valitettavasti tällä kertaa jätti toiveita parempaan. Ja ihan en ehkä ymmärtänyt kolmeen kertaan paistettujen ranujen ideaa.

7.1. menin ystäväni aviomiehen näyttelyn avajaisiin G12-galleriaan. Oli hauska kokemus, olin tavallaan niiiin värässä paikassa, mutta olen aina halunnut salaa osallistua taidegallerian avajaisiin :D. Onnea Henry!

Viime perjantain tunnelmat toimistolta. Pallihedelmä!
Hyvää sunnuntaita, mä jatkan nyt virhe-huiviani ja katson Areenasta Drunk Historya!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Uusi vuosi, uudet neuleet

No niin, vanha vuosi on taputeltu ja uusi korkattu. Joku epämääräinen koonti vois olla paikallaan, mutta saas nyt nähdä jaksanko jäsennellä kovinkaan järkevästi mitään :).

Viimeisin valmistunut työ viime vuodelta näkyi edellisessä postauksessa vain puikoilla.

Lanka: Sock4, puikot: 2,5mm, menekki: 60g
Pitsimalli on lainattu Kardemumman talon Elinan pitsiunelmat-mallista, muutoinhan sukat eivät noudata kyseistä ohjetta. Nämä ovat menossa opiskelukaverille, kahdet muutkin on tilattu joista toiset puikoilla. Niistä lisää kunhan valmistuvat.

Mikäli olen muistanut kirjata kaikki työt, niitä valmistui tänä vuonna 22 kpl. Ei loppuviimein kovinkaan mahtipontinen lukema, mutta olen ihan tyytyväinen. Näistä 15 paria sukkia, kaksi pipoa, kaksi vauvan takkia, yksi aikuisen kokoinen takki, yhdet kämmekkäät ja yhdet vaavin pöksyt. Lankaa kului näihin hieman vajaat 2kg. Uutta tuli reilut 2,5kg tilalle, mikäli olen muistanut kirjata kaikki ostokset ja saadut mukaan. Että potuiksihan toi suunnitelma meni, neulo enemmän kuin ostat uutta...

Josko tänä vuonna onnistuis paremmin?

Ja josko tänä vuonna kokeilis taas jotain uutta. Päättynyt vuosi ei muistaakseni ollut mitenkään mahtipontinen silläkään osa-alueella, että olisin opetellut uusia tekniikoita tai muuta, mutta jos nyt jotain kehitystä niin se purkamisen suuri peikko on aina vaan pienempi ja pienempi. Että voi vaikka monen monta kerrosta mennä alaspäin muutaman silmukan verran/takia, ja fiksata vaikka palmikon käännön kerrosta korkeammalle tai toiseen suuntaan jos se on lipsahtanut väärään kohtaan. Tai sitten mennä 20 kerrosta yhden silmukan takia takaisinpäin ja tehdä siitä nurja oikean sijaan, kun se muka pisti silmään :D.

Toivotan kaikille kanssa-neulootikoille oikein hyvää ja antoisaa uutta vuotta, nautiskelkaa käsitöistä ja hullaantukaan langoista!