lauantai 12. maaliskuuta 2016

Lauantaiaamun pohdintoja

Mulla ei oo nyt mittään valmista näytettävää eikä oikeestaan asiaakaan liittyen käsitöihin, mutta sekös mua haittaa. Jonnekin täytyy nyt purkaa ajatuksia varsin heppoisista asioista - siis ei ole edes mitään painavaa sanottavaa :D.

Mutta kun! Heräsin taas turhan aikaisin, pyykkikone murisee jo tuolla. Pitäisi siivota, ja olin vähän asennoitunut lähtemään lenkille tänään. Ja nyt tässä sitten keksin, että kun on koko päivä aikaa, tekis ehkä vähän mieli leipoa pullaakin. Ja sitten oli tarkoitus nähdä kaveria tänään, mutta ajankohdasta ja muusta suunnitelmasta ei ole vielä tietoa. Se tosin on vissi, että jos puuhaan koko aamupäivän vähän kaikenlaista näin heikoilla yöunilla, tuun kosahtamaan viimeistään silloin kun olisi tarkoitus nähdä sitä kaveria :D. Niiiiin ekan maailman ongelmia!

Kasveihin liittyvää seuraavaksi. Täytyy vissiin tolle timjamille puuhata joku suojaruukku, se on joka päivä niin likellä kuolemaa koska kuivuu tuossa ikkunalaudalla niin pahasti. Ajattelin, että suojaruukkumainen asia voisi ehkä aavistuksen suojata sitä, koska sitten olisi ruukun reunoissa enemmän massaa tuon ohuen muovin sijaan, eikä se ehkä lämpenisi ihan niin herkästi ja sitä kautta haihduttaisi kaikkea vettä niin äkkiä.

Kyllä se kohta taas nousee kun sai vettä.

Facebookin kierrätysryhmästä hankkimani pistokkaat (voi jösses, nyt oon unohtanu mikä se oli... viirivehka?) on yllättävän elinvoimaisia (tälleen melkeen vuoden jälkeen). Ja yksi kukkavarsikin pukkaa esiin! Laihahan tuo on ku mikä, ei sellainen komea isolehtinen ja -kukkainen vaan vähän niinku kitukasvuinen, mutta silti ihan näpsäkästi aina vaan hengissä.



Kahvipuusta tosin alkaa elinvoimat kummasti katoamaan, en tiedä mikä sitä vaivaa. Lehdet on ihan kellastuneet, vaikka se pukkaa koko ajan uutta. Jos sille ostais jotain ravintoa, auttaiskohan se? Tai sitten se on vaan liian vähäinen valo, ja nyt keväällä valon melko polttava kirkkaus kun on kellastuttanut kaiken. Se alkoi jo pitkälti viime syksynä, ei siis mikään uusi ilmiö.



Voihan se olla ikkunan edessä oleva vetokin, mikä haittaa kahvipuun hyvinvointia. Vähän rankat olosuhteet, kun talvella veto on kylmä, mutta toisella puolella on harsoverho joka ohjaa ikkunalaudan alla olevan patterin lämpöä voimakkaasti siihen ikkunalaudalle. Ja vaikka suoraa auringonpaistetta ei pitkää pätkää ole, iltapäivällä se voi paistaa aika voimakkaastikin. Tai sitten se haluaisi lisää valoa. Mene ja tiedä!


Näille ainakin maittaisi lisävalo, luulen. Vaikka aika hyvältä ne nytkin näyttää. Meinaa jopa jokaisesta turvebriketistä lopulta itää jotain, ei vaan tuu mahtumaan mihinkään. Yksi isompi ruukku on varattu chiliä varten, ja meinasin kyllä istuttaa siihen vain yhden taimen, jotta sillä on kunnolla tilaa kasvaa potentiaalinsa mukaan.


Niin että jos ton tarkoituksella tapetun entisen kultapöynnöksen vihdoinkin raapisi ulos ruukustaan ni siinä ois paikka toiselle chilille :D. Ja tuo isoon mukiin istutettu basilika joutaa kans vauhdilla mäkeen, mutta en oo vaan saanu aikaan :D. Hävettää.

No niin, pyykit ovatten redi. Jos viikkaisi kaappiin nuo kaksi päivää telineellä roikkuneet puhtaat pois märkien tieltä, vai pitäiskö antaa märkien pyykkien märehtiä vielä hetken koneessa että ennättäisin imuroimaan ennen ku teline on taas tiellä... Jälleen ekan maailman ongelmia. Sen jälkeen joutais jo lenkille. Upea auringonpaistekin, kuin tilauksesta!

2 kommenttia:

  1. Oot aamuvirkkua tyyppiä. Mä vasta litkin aamukahvia koneen äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehkä erityisemmin, tää kielii vaan lievistä uniongelmista. Ja toki silläkin on vaikutusta, että viikolla herään kuudelta joka aamu. Mutta lievästi sanottuna turhauttaa että vaikka valvois kuinka myöhään (kuten vaikkapa puoli kahteen kuten viime yönä) niin herään aikaisin (kuten vaikkapa himpun ennen kahdeksaa), eli yöunet jää turhan lyhyiksi.

      Toki aikaisin heräämisessä on se hyvä puoli, että tuntuu kuin saisi tehtyä hirveesti enemmän asioita! Niinku vaikkapa tänään, sain lunkin aamun, sain siivottua koko kämpän, sain pyykättyä kaksi koneellista ja kävin lenkilläkin. Kotiin palatessa kello ei tainnut olla ihan kahtatoistakaan vielä. Siihen sitten päälle iltapäivän pullanleivonta ja nokosetkin, kaverin kahvitus, ja nyt kello on vasta kuusi! Tosin taidan tarvita toiset nokoset... :D

      Poista

Jätä viesti!