Seuralaiseni eivät hätkähdä (enää, liekö koskaan hätkähtäneet?) kun tikuttelen menemään. Karpalomehu on mun lemppari, tytsyt litki kokista. Baarimaijan unelma-asiakkaat, istuu persiillään tuntitolkulla ja ostaa muutamalla eurolla :D.
 |
| Ulkona sumu nousi |
Lauantaina keksin leipoa banaani-suklaakakkua, sillä ostamani banaanit meinas kävellä itekseen ulos talosta. Mikä siinä on, ettei joitakin asioita vaan saa syötyä?? Ohjeen etsin kotikokista, joka ei tälläkään kertaa pettänyt.
Itse en henkilökohtaisesti niin välitä, kun banaania käytetään leivonnassa, en ole suurin fani. Mutta kieltämättä kakku oli mehevä ja maukas. Laitoin pelkän kaakaojauheen sijaan mukaan myös taloussuklaata, jonka sulatin rasvan kanssa (oikeasti ohjeessa oli maininta vaan pehmeästä rasvasta, pah). Lisää porsastelin kippaamalla massaan vielä suklaanappeja joita käytin karpalosuklaakekseissä. Pikku sattumia, ne on parhautta. Illalla vein kantapaikkaani melkein puolet tuosta kakusta valmiina paloina, eikä siinä kauaa nokka tuhissut kellään, kun rasia oli tyhjä. Jee!
Eilen sitten ystäväiseni kyseli mitä meinasin siinä illalla tehdä, haluanko neulomisseuraa. Mentiin taas kantapaikkaani, koska siellä oli maanantaivisa jota olisin itekseni mennyt kuuntelemaan. Nyt sitten seuran kera. Enää ei sielläkään pahemmin kummeksuta, kun mä istun tiskin päässä ja neulon.
Kokiksen voimin tällä kertaa, olen vissiin verottanut karpalomehuvarastot niin pahasti, että sain loppulirut lasin pohjalle eikä enempää löytynyt. Hups...
Vielä jos kahdet lisää? Sais niille serkkutytöillekin lahjaksi annettavaksi. Näihin kului aikaa ehkä viisi kuusi tuntia, että eipä siihen nyt niin kauaa. Mut ku ei koskaan jaksais alottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!