lauantai 10. lokakuuta 2015

Viikko kuvitettuna.


Minäpä sainkin kutsukortin syttärijuhliin! Kappas kun satuinkin lähettämään itse siskontytölle kortin, koska sattui tulemaan mieleen. Toinen niistä hallista ostamistani.


Eilen kävin lääkärissä koko viikon jatkuneen pahoinvoinnin ja vatsan toimimattomuuden - ja torstaina alkaneen kipuilun - takia, mutta siinäkin epämiellyttävässä olotilassani huomasin Rautatientorin metroaseman seinällä pienen yksityiskohdan. Muuten niin kamalan ruman värinen seinä sai pienen iloisuuden.


Aloitin siitä Lankamaailmasta saamastani Vilmasta sukat viime viikonloppuna, ja eka tais tulla valmiiksikin silloin. Toka hidasteli sen epämääräisen pahan olon takia, mutta sain sen eilen tikuteltua loppuun. Välillä piti vähän kiroilla krampin aikana ja hieman hengitellä, mutta vikkeläänkös tuollainen sukka tulee. Ja nämä lähtee takaisin Lankamaailmaan tässä joskus, kaveriksi kyllä ajattelin vielä jotku toisetkin. Vaikea sanoa mitä kokoa, ei nyt ehkä iiihan lapsenkaan, mutta varmaan maksimissaan 37-38. Blokki venyttää aika ankaralla kädellä..

3,5mm puikot
Viking Vilmaa vaaleanpunaisena ja vaaleanharmaana
Menekki 55g, eli lankoja jäi vielä. Harmaata vähemmän.


En meinannut saada mitään aikaan eilen, enkä myöskään syötyä juurikaan. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja keitin riisipuuroa. Ei-niin-houkuttelevan näköinen soppa on Valion luumu-rusinakeittoa, ja ulkonäöstään huolimatta se maistuu hyvältä. Ei toki yhtä hyvältä kuin äitin (saati mummon!) keittämä luumukiisseli, muuutta ihan menevää :). Ja maistuu aika joululta, sanoisin.

Tänään on onneksi parempi päivä, ettei vaan ois olo taittunut ja ilmeisesti virusperäinen tauti päihitetty! Heräsin ennen kahdeksaa, ja jo ysiltä olin menossa kauppaan. Päätin kotikokkia selatessani, että tänään täytyy leipoa, ja sitä varten piti käydä hakemassa vähän jauhoja ja muuta kivaa. Ja voi myy, nyt olen naatti. Voisiko joku tulla siivoamaan?


Täytyy hankkia kunnon leipomiskulho. Ei nuista muovisista ole mihinkään. Puolen litran taikina uhkaa tursuta aivan yli äyräiden! Helppojen ja hyvien vehnäsämpylöiden ohjetta muokkasin tasan sen verran, että hulautin grahamjauhoja pari desiä mukaan. Ihan vaan koska niitä oli. Nyt en halunnut lähteä leikkimään kaiken maailman lisäkuitua tuovilla härpäkkeillä, tahdoin vain pehmoisia tuoreita sämpylöitä!

Hymyileekö se sinullekin?

Ja koska pystyy, käytin puolet sämpylätaikinasta näihin perrejuttuihin. Kaaviloin levyksi, levitin pestoa lähes koko leveydeltä (toiseen pitkään reunaan jätin n. 5 cm tyhjän kohdan jotta rullalle käärittäessä se jäisi vähän lukoksi) ja murustelin fetaa samoin mitoin. Laitoin ne muffinivuokiin koska arvelin niiden leviävän tyystin auki jos niitä ei ois pitelemässä mitään. Ja jos oisin jaksanu, oisin kyllä mieluusti laittanut väliin oliiviakin, mutta en enää sitten jaksanut alkaa niitä pilkkomaan kun kaapissa on vain kokonaisia.


Ja jos yksi taikina väännetään ja uuni lämmitetään, pakkohan sitä on pullaakin leipoa! No ei oikeestaan mikään pakko, varsinkin kun itse olen persompi esim. muffineille ja kuivakakuille ja kekseille ja millehän vielä. Piirakoille, tottakai. Mutta nyt tuli jostain syystä suuuuren suuri tarve leipoa voisilmäpullia. Mikä on sinällään sekin hassua, koska tykkään uleammin tehdä korvapuusteja. Mutta vaihtelu virkistää hei! Ja voihan vimpula, nyt täytyy kyllä taputtaa itseä olalle. Ehkä parhaimman makuiset pullat varmaan ikinä koskaan. Vai oliko se sittenkin maito nesteenä ja oikea voi silmässä?


Näin juhlallisesti asettelin ne instagramia varten :D. Tuo jalallinen kakkuvati on joskus muinoin ostettu Indiskasta, ja se on esillä aaaivan liian harvoin.

1 kommentti:

  1. Voi ei. Iski nälkä, kun tätä luki ja katseli kivoja kuvia.

    VastaaPoista

Jätä viesti!