Haaveilen saavani vielä joskus sellaisen iiison ja raskaan Teema-kulhon, mieluiten kakkoslaatua koska kerran näin yhden jossa oli niin hassu pienoinen ovaalin muoto, jonka huomasi vasta tietystä kulmasta katsoessa. Nämä mistä lie ostetut muovikulhot ei oo tarpeeks tukevia isoille taikinoille. Tuossa möllöttää 2,5 dl:n taikina, eli puolet normaalista määrästä mitä kaikissa ohjeissa ladellaan. Tämänkin pullaohjeen lukaisin jauhopussin kyljestä, tuli kauniin pehmeä taikina.
Joskus kokeilin korvapuusteja appelsiinimarmeladilla, ja ihastuin. Ja koska jääkaapin uumenista löytyi edelleen tuo yksi rasia, laitoin tälläkin kertaa. Tein toki kaksi pellillistä, ekaan meni se perinteinen sokeri-kaneli jota on kans aina tehtävä.
Sitten meinasin unohtaa ne uuniin, pihkura sentään. Ylänurkassa näkyy se perinteinen setti, joka jäi vaaleammaksi. No, eipä nuokaan ehtineet kärähtää, ja korvapuustissa pitääkin olla oikeasti väriä. Koska en omista raesokeria, jäi nää ehkä snadisti jotenkin koruttomiksi. Mutta kokemus kertoo, että mun tapani säilyttää nämä (leipäpussissa) aiheuttaa vaan sen, että se sokeri sulaa siihen päälle eikä sitä lopulta nää edes.
Oikeastaan mielessä oli pyörinyt sämpylöiden leipominen eikä niinkään pulla, mutta kun nyt alettiin sotkemaan niin tehdään kaikki kerralla. Näihin katsoin osviittaa grahamjauhopussista, mutta aikalailla tein oman pääni mukaan.
2,5 dl vettä
n. 0,5 pss kuivahiivaa
vajaa 1 tl suolaa
vajaa 1 rkl hunajaa (siirappi kelpaa yhtä hyvin, tai vaikka tavan sokeri, ruokaa hiivalle ny kumminkii)
3 dl täysjyvägrahamjauhoja
n. 1 dl kaurahiutaleita
2-3 rkl paahdettua pellavarouhetta
n. 2-3 rkl ruokaöljyä
tavan vehnäjauhoja taikinan loppuun, en mitannut yhtään mutta joku 5 dl on varmaan fiksu varata ainakin, ehkä enemmänkin
Vesi kädenlämpöä reilummaksi (42 astetta), hiiva grahamjauhojen joukkoon. Veteen suola ja hunaja, grahamjauhot vähitellen mukaan hyvin sekoittaen. Lisää hiutaleet ja pellava. Lisää vehnäjauhoja pikkuhiljaa hyvin alustaen, kaada myös öljy mukaan. Alusta kunnes irtoaa kulhon reunoista. Kohota vedottomassa paikassa puoli tuntia.
Alusta pikaisesti ja muotoile haluamaasi muotoon, itse tein pitkulaisia sämpylöitä. Voitelin kananmunalla (koska pullat), mutta yhtä hyvin voisi voidella vaikka maidolla tai pelkällä vedellä. Ripottele pinnalle halutessasi kaurahiutaleita. Anna kohota vielä pellillä jonkin aikaa, paista n. 225 asteessa 10-15 min. Pohjaa koputtaessa pitäisi kuulua semmonen kumea ääni, siitä tietää että on kypsää. Pohjan värikin saa olla vähän voimakkaampi, ihan kalvakat lienee vielä hieman raakoja.
Saavutin haluamani, eli maukkaat vähän rouheammat sämpylät. Grahamjauhoista tulee vähän enemmän makua kuin pelkästä vehnästä, kaurahiutaleet ja pellava luovat suutuntumaa ja tuovat lisää kuituja (ja makua). Pelkillä grahamjauhoilla lienee kuitenkin hankala leipoa, sillä niistä ei muodostu yhtälailla sitkoa kuin vehnäjauhoista. Joku nyrkkisääntö joskus yliopistoaikoina taisi olla, että noin 70% jauhoista tulisi olla tavan vehnää, loppu voisi olla sekoitelmaa tai vain yhtä, esim ruista. Tällöin leipovuus säilyy hyvänä ja leipä kohoaa kauniisti. Mitä vähemmän vehnäjauhoa ja sen tuomaa sitkoa, sitä tiiviimpää ja litteämpää lopputuotetta. Tuo 70% voi olla toki vähän väärin muistettu, mutta yli puolet sen piti kuitenkin olla.
Ihan aamulla keitin myös riisipuuroa, koska olin ostanut Lidlistä joku viikko tai pari takaperin omena-raparperi-mehukeittoa kun kuulosti niin kivalta. Ja mikäs sen parempaa mehukeiton kanssa kuin aina yhtä kotoisa riisipuuro :).
Eilen otin puikoille kreisiä kissalankaa (eli Schoppenwollen Zauerball märke kutosta) ja valikoin räpellyksestä aka Ravelrysta yhden hyvin simppelin huivimallin. Ohje oli yllättäen saksaksi, ja ihan hetki meni ohjetta selvitellessä, sanaakaan kun en sitä osaa vaikka sukunimi sellaiseen viittaakin. Noh, pääsin alkuun ja huomasinpa taas kuinka kiva lanka tuo kreisi kissalanka onkaan. Neuloin siitä pitkät eriparisukat itselleni joskus pari vuotta sitten - on muuten jumpen kestävä sukkalanka!!! - ja sittemmin olen säilytellyt ja vaalinut jäljellä olevia keriä kun en ole osannut päättää mitä ihanaa niistä tekisin.
Neuloskelin kantapaikassani ja maistelin ohella Fuller'sin Red Foxia pienen tuopposen. Siinä tulikin sen päivän olutkiintiö täyteen, minä kun en juurikaan oluita juo. Se oli kyllä aikas miellyttävä tuttavuus, ja pakko sanoa kyllä että värinsä puolesta sointui lankaankin mallikkaasti :D. Niin, ja takaisin lankaan! Kreisit kissalangat on saaneet tuon nimityksen, koska vyötteessä tai siinä lappusessa on kissan kuva ja värin vaihtelut on niin kreisejä. Ja väriyhdistelmät! Aaa, jos lanka olisi syötävää, tää ois semmonen mitä ahmisin hulluna. Ja vaikka värit osaa olla kreisejä, niiden liukuva vaihtuminen tuo tasapainoa kummasti. Mielestäni värien vaihtuminen on tässä langassa yksi sen ihanuuden taustatekijä. Kerä on yhtä värien ilotulitusta, mutta valmiin neuleen pinnasta et osaa sanoa juuri mitään ennen kuin se on valmis. Aivan ihana lanka.
Huiviohje on Green Emotion, hyvin simppeli kolmiomainen mutta epäsäntillinen huivi, jossa yksivärisellä neuloessa tulisi esiin langankierroilla tehdyt reikärivit. Tähän lankaan ne eittämättä hukkuu, vaan sekös mua oikeastaan kiinnostaa. Halusin nyt vaan jotain toisenlaista puikoille lukuisten sukkien jälkeen. Ja olin jo päättänyt käyttää tän langan huiviin. Nurmilintua suunnittelin aikani, mutta mietin sitten että siitäkin se hieno pitsiosuus vaan hukkuisi langan kirjavuuteen. Plus se alkoi tuntua ohjeenakin ehkä turhan kunnianhimoiselta kun historiani isompien töiden kanssa on jokseenkin... surullinen.
Ja nyt tietenkin alkoi väsyttää hirmuisesti. Just oikea - väärä! - aika päikkäreille. Sen siitä saa kun pari yötä nukkuu sen kuusi tuntia hikiseen ja sitten häärää pitkin päivää. Uunituore sämpylä ja pulla vatsassa ei tietenkään auta tilannetta yhtään :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!