Käsityöt on joutuneet nyt vähän oottelemaan. En ehtinyt saati jaksanut eilen kiukuspäissäni luoda silmukoita punaisen sukan siskolle, ja tänään en ole vielä ehtinyt moisiin. Sillä! Päätin vihdoin ja viimein suunnata rohkeasti Iikkean ihmeelliseen maailmaan. Verhotanko on odottanut hankkimista jo siitä lähtien kun tähän muutin, ja vihdoin kypsyi myös mieli tuon pöytätason alla pesivään romukasaan, sen tilalle oli saatava nyt jotain!
Siispä budjettisisustajan unelmaan eli Ikeaan. Vähän olin jo netistä selaillut että mikä nyt saattas toimia, mutta vasta siellä huonekalunäyttelylabyrintissa sen löysin. Bekväm-apupöytä. Tuo on minun. Ja se mahtuukin just eikä melkeen! Ja koska jokaisella sinkkunaisella on mahtavampi työkaluvarasto kuin miehillä... Äidiltä saatu mikälie ruuvimeisseli erilaisilla ristipäillä ja niillä-toisilla varusteltuna. Sen on nyt riitettävä. Aikaisemmista Ikea-ostoksista on pysynyt tallessa mm. se sellainen millä niitä monikulmaisia muttereita (?) kiristellään, joten siinäkään kohtaa ei mennyt sormi suuhun.
Ja kyllä! Siitä tuli ihan samanlainen kuin siellä labyrintissa! Rullat alla, jeejee, sen saa ehkä jopa pois tuolta työtason alta... Kohtuullisen jämäkältä ja tukevalta tuntui noinkin, mutta toki voi olla järkevää pyytää isipappaa kiristelemään ruuvit vielä sähkövempeleellä kun tulee asentamaan verhotangon paikallensa joskus. Hemnesin suurehkon lipaston kyllä huomaa olevan koottu ihan vaan naisvoimalla, se heiluu ja horjuu joka kerta kun laatikon avaa :D. Mutta menettelee! Siinä on hienot nupitkin. Tai no, kaksi kahdestatoista.
Vanha risainen jääkaappi oli ennen tuossa, mutta vuokranantaja kuuli järjen äänen ja hommasi uuden hienon jenkkijääkaapin kun muutin, ja se ei luonnollisestikaan pienen pakastinosansa takia mahdu tuohon pöydän alle. Which is just fine, koska se olisi saanut olla melkoisen onnettoman pieni, jotta ilma ois kulkenu oikein sen ympärillä tuolla kaapin sisuksissa. Ja mitä kukaan niin pienellä jääkaapilla tekee? Olin lähes soikea tai ovaali onnesta, kun perkolaattori ja vedenkeitin mahtuivat tuonne hyllylle. Täytynee hankkia vielä niitä tassuja jotka saa tonne jalan alle ettei kolise ja naarmuta lattiaa (joka on toki jo valmiiksi elämää nähnyt, mutta jota en halua kuluttaa yhtään sen enempää etten vain joudu maalaamaan sitä muuton tullessa ajankohtaiseksi). Mut nyt on! Ja himpun verran lisää laskutilaa, mitä tässä huushollissa ei ole todellakaan liikaa. Noin niinkus keittiön osalta ainakaan.
Ja koska oon niin hip ja khuul, pistetään kehiin vielä kollaasi kera värien tuunauksen. Le tsek!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!