Syyhy

Kyseenalainen otsikko yrittää kuvastaa sitä kummaa surisevaa olotilaa joka tulee kun innostuu langoista ja ohjeista ja neulomisesta ja muiden blogipostauksista ja insta-päivityksistä. Kun ei malttaisi pysyä paikallaan kun jo haluaisi töittensä olevan valmiita jotta niitä pääsisi käyttämään - ja tietysti aloittamaan taas jotain uutta koska kaikkea pitäisi tehdä samaan aikaan!

Crusade of doooom on edennyt, helmasta puuttuu ehkä 20cm. Ja ekassa kerässä mennään edelleen, en yllättyisi vaikka sillä posottaisi vartalo-osan liki loppuun. Kumma kyllä loppumaton tasainen sileä ei ole vielä tökkinyt kovinkaan pahasti, nyt vaan päälle jyrää nää kaikki muut työt mitä haluaisi kuumeisesti aloittaa!

Ilmoittauduin mukaan Missä neuloimme kerran -blogistin MKALiin, Shake it up -huivikalisteluun joka alkaa 12.9. No eihän sinne saakka malttaisi odotella! Onneksi piti hetki pohtia lankoja, joten tuli vilkaistua varastoja jälleen kerran. Ja käytyä Snurressa....

Näillä lähdetään liikkeelle, joskin tuon pinkin lätkäisen siililankojen väliin.

Mutta koska kalistelu ei ala vielä pariin viikkoon JA kummipoikani täyttää syyskuun lopulla vuosia, päätin päräyttää puikoille herralle uuden villapaidan. Ohjeeksi valikoitui Flax light ja langaksi varastossa jo parisen vuotta muhittanut Fleece Artistin Trail socks -merinolanka, joka on kyllä ohjeen lankaa vähän paksumpaa... Mutta paskatko minä siitä, tuo upea tummansininen piti päästä paidaksi (vaikka joskus olinkin sitä mieltä että siitä on pakko saada huivi). Se on aivan upea, eikä tietenkään toistu kuvaan oikein.

Toki sitten olisi vielä yhden kaverin kolmikymppiset kuun puolivälissä, mutta taitaa käydä nyt niin etten ehdi hänelle mitään neulomaan :/. Toisaalta en usko hänen asiasta kovasti pahoittuvankaan, ei nyt liiaksi ole tarvetta villatamineille. Ja hälle pitäis olla melko tummissa sävyissä joita mystisesti ei lankavarastoistani tällä hetkellä mitenkään liikaa löydy :O. Kaikkea maan ja taivaan väliltä kyllä, useimmat liki koiranoksennusta, mutta jotenkin sellaset vakaat värit nyt vähän heikoilla. No, Tampereen messutkin lähenee, ehkä sieltä lähtee matkaan jotain järkevää täytettä varastoihin! Ja kyllä, tiedän sanan "järkevä" olevan täysin eksyksissä tuossa lauseessa.

Crusade of Doooom, what's up?

Kyllähän mä sitten vaan pistin sen cobwebin puikoille. Ja on muuten riittosaa :D.

Onhan yhdessä vyyhdissä jo yksinään joku 1400m lankaa...

Nyt jo kaksi kuukautta tikuteltu, taitaa mennä vielä toiset kaksi. Toki noiden helteiden aikana meni mooonta päivää kun ei neulonut silmukan silmukkaa. Lanka ei juossut hikisissä sormissa ollenkaan, eikä silmukat meinanneet liukua sopuisasti puikoilla joita hikisissä hyppysissään piti. Lisäksi toki villa sylissä ei ollut kovin houkutteleva ajatus.

Mutta, ollaan tässä edetty jo sentään tähän asti! Helmaa pitäisi vielä ainakin 20cm ennen resoria tikutella, hitaasti hyvä tulee... Joksin kummipoika täyttää tossa n. 1,5kk päästä vuoden, ja sille tekisi mieli neuloa joku hieno neuletakki. Tuolla ois se yks herkku tummansininen pehmolanka, josta pitkään haaveilin huivia, mutta se ois kyllä väriltään ja tunnultaan just passeli. Ainoo vaan raaskiiko sitä käyttää pikkuherran vaatteeksi, herra kun tykkää mm. syödä silleen koko keholla, olipa vaatteita tahi ei. No, käyttövaatteeksi joka tapauksessa haluan tehdä, että ei sit nyt voi loputtomiin jossitella. Jos menee mustikkaan ni sit menee, täytyy vaan yrittää sitten kauniisti käsin pestä jos mielii vaatteelle vähän pidempää käyttöaikaa.

Loma etenee mallikkaasti, 1/3 käytetty. Palkasta noin 4/5, eh...