Timeless ja vähän ärripurria päälle.

Oli taas hetken tauon jälkeen tarkoitus tulla kirjoittelemaan valmistuneesta työstä sun muuta, mutta koska open office alkoi vittuilemaan, meni lopulta hermo ja nyt sitten kiukuspäissäni päätin päivitellä. Aina hyvä idea!

Pidän siis kirjaa langan kulutuksesta projekteineen ja uusista ostoksista, koska on kiva nähdä paljonko lankaa oikein kuluu vuoden aikana. No tuo helvetin open office nyt sekoilee milloin mitenkin, ja äsken se sitten teki viimeisen tenänsä. Tai ei oikeastaan tehnyt vaan sain sen lopulta toimimaan, mutta olen vieläkin niin käärmeissäni että tekisi mieli heittää jotain seinään. No mutta, nyt on kulutukset ajan tasalla, ja vaatimaton 2kg raja lähestyy. Olen melkein kateellinen niille, jotka ehtii vuoden aikana neulomaan monta kiloa, mutta täytyy vaan hyväksyä se tosiasia etten ole niin nopea neuloja. Ja tuo pari kiloa tässä vaiheessa vuotta taitaa olla pieni ennätys, että ihan tyytyväinen saan kyllä olla. En mä suinkaan joka hiton päivä ehdi neulomaan, ja aina väliin mahtuu niitäkin päiviä kun ei vaan kiinnosta. Vastapainona on kuitenkin niitä viikonloppuja joina en juuri muuta teekään kuin neulo tuntitolkulla, ja myöhemmin on sitten huono omatunto :D.

Mutta niin! Nurmilinnusta löpisin jo viime päivityksessä, eilen sain sen vihdoin jopa pääteltyä :D. Pingotuksesta ei ole vielä tietoakaan, sillä ei se mahdu mulla mihinkään. Ensi viikolla lähden itään, juuri ennen lähtöä voin levittää ton rätin keskelle olohuonetta ja menettää hermoni kun jumppamatot ei riitä ja huivia ei saa pingotettua kunnolla. En ole yhtään pessimisti...

Melko heti Nurmilinnun valmistumisen jälkeen puikoille hyppäsi muistaakseni viime vuonna Tampereen kässämessuilta ostamani tukuwool-setti, josta valmiina tuotoksena toissapäivänä tipahti Timeless-huivi. Eilen senkin päättelin, sillä pelasin ns. varman päälle enkä alkanut kieputtelemaan raitalankoja eri kerrosten aikana kun se ois kuitenkin jäänyt kinnaamaan tai muuten rumaksi. Eli joka kerroksen jälkeen lanka poikki nnnips, ja eilen sitten yhden elokuvallisen verran sitä päättelyä väsäsin. 

Vihreää jäi pikku nöttöset, mutta valkoista piti jatkaa kun loppui kirjaimellisesti viimeisellä kerroksella. Ja jatkoin sitä sitten liian pienellä jämänötöllä, joten sitäkin piti vielä jatkaa. Ei terve.

Pyöröllä huivi oli pelkkä mytty, enkä edes yrittänyt jatkopiuhoilla hahmotella minkä kokoinen se missäkin välissä oli. Sohva on kuitenkin sen melkein 2m leveä, että ihan riittävän kokoinen tuli :D. Ja hox, se on vielä tyystin pingottamatta. Tämä ei mahtuisi mun olohuoneeseen kyllä mitenkään päin, joten täytyy todennäköisesti tyytyä vaan liottamaan se ja väkertämään vintille naruille kuivamaan, saa sitten oman painonsa kanssa minimaalisesti venyttyä. Ja vähän sellainen kokemus on näistä ainaoikein-neuleista ettei ne edes malta kamalasti pingottua vaan palaavat melko voimakkaasti takaisinpäin, jos nyt ei sentään kokonaan.

Lanka: Tukuwool fingering

Puikot: 4mm pyörö

Menekki: yht. 241g, vihreää jäi n. 10g ja harmaata n. 12g, valkoista meni molemmat 50g kerät ja vähän jämää päälle.

Vähän näköisesti noita päättelypätkiä, osan heitinkin jo mäkeen ennen kuvan ottoa. Saa nähdä kuinka langan karheuden käy liottelun ym. jälkeen, näin karheaa lankaa en pystyisi käyttämään vasten ihoa mitenkään. T-paidan läpikin pisteli neulottaessa sen verran ikävästi, etten selviäisi edes viereiseen huoneeseen tämä suoraan ihoa vasten. Mutta en sitä suunnitellutkaan pidettäväksi silleen, vaan vien sen toimistolle, jossa talvella suunnilleen tuulee ja hartiat kaipaa lämmikettä. Jopa nyt kesälläkin on välillä pitänyt laittaa villasukat hetkeksi jalkaan kun ei muuten tarkene. Onneksi olen sellainen hikitassu, ettei kovin kauaa mene ennen kuin lämpenee.

Ja seuraava proggis himottaisi. Hetken jo mietin oisko välissä pitänyt tehdä vaikka sukat tai muuta vähän pienempää, mutta kun en meinaa keksiä sopivaa mallia! En todellakaan jaksaisi posottaa perussukkaa, siinä on oltava joku kuvio/palmikko/pitsi, jota pitää mielenkiinnon yllä. Toinen hidaste on toki myös se, etten heti keksi mistä langasta ne neuloisin :D. Ois pari Lanitium ex machinaa tuolla, mutta ihan mikä tahansa malli ei sovi sellaiseen vilkkaasti värjättyyn lankaan kuten nuo kaksi on.

Tänään on tommonen sadekeli, joten ihan ei lomalainen viittis tällä kertaa mennä puistoon makaamaan (eilen vasta kolme tuntia, selkä otti vähän väriä...). Vois olla hyvä tehä pieni lanka-inventaario! Ja toinen asia, mitä suunnittelen, ois ikkunoiden pesu. Mietin vain onko siinä mitään järkeä jos ne on tässä sateen jäljiltä heti taas uudelleen likaiset. Mut ku kerrankin ois vähän inspistä, noista hädin tuskin näkee läpi! Näillä suunnitelmilla tätä päivää pääsis muutaman timman eteenpäin :).

Törkeyden huippu!

Tiedättekö mikä on niin maan törkeetä?!

No se, että Helsingissä on Kädentaitomessut, enkä mä tajunnut kuin vasta eilen!
Ja se, että Lankamaailmassakin on alennukset meneillään tän viikonlopun, enkä mä sitäkään tajunnut kuin vasta eilen!

Mutta kaikista törkeintähän on se, että mulla ei ole rahaa kumpaankaan näistä! RAIVOA!

Kädentaitomessujen sivut on toki aika nuivat, mutta tiedän kertoa että siellä on mm. Poppelin tuomana Dropsin Fabelia ja muuta ihanaa. Puhdasta rakkautta. Ja messuilla on aikaisemmin ollut ja näyttää olevan nyttenkin myös ah niin ihana Titityy, joilta olen hamstrannut Cascade Yarnsin Heritagea, ja oisko heiltä lähtenyt myös kreisikissalankaakin aka Schoppelin niitä herrrkullisia keriä joita myös Lankamaailmasta saa. Puffalan sukkalankoja on tullut ostettua ja neulottua (mm. blogini ensimmäisessä postauksessa esittelin viime vuoden lahjasatoa ja niistä äiteen ja siskon punaisen sävyiset sukat on Puffaa, ja ne nimeltä mainitsemattomat m:llä alkavat persikkaisen väriset sukat jotka neuloin ystävälle ikään kuin häälahjaksi kesällä, nekin on Puffaa. Naamioin mallin nimen, koska se taitaa olla ainoa hakusana jolla tänne eksytään ja haluan taistella sitä vastaan olemalla mainitsematta sitä sanaa :D), ja laatikoissa odottaa vielä Banaanikongoa ja Vesimyyrää, vai mitkä niiden sävyjen nimet nyt olivatkaan. Okei, neuloosi alkaa heräilemään...

Nooh, marraskuussa on ne valtaisat messut Tampereella, ja ollaan ystävän kanssa menossa. Parempi siis olla nyt menemäti mihinkään, sieltä sitä vasta lankaa kannetaankin.

Vielä kun sais tuon neuloosin takas. Värikimarat selkeesti söi innon. Perhana sentään. Ja tosiaan, eipä ole oikein ehtinyt töiden jälkeenkään neulomaan, tai lähinnä ne hetket ku ois ehtiny kyllä, olen sitten nököttänyt koneella tai jotain, koska selkä on oikutellut ja istuma-asento ei oikein toimi. Hartiatkin on kiukutelleet. Harmi kun tähän pikkuruiseen asuntoon ei mahdu sellaista hyvää laiskanlinnaa. Tai mahtuishan toki, mut sit ei tarttis kyllä kävellä muuten ku huonekalujen päällä.

Mutta nyt ehkä vois neuloa. Pieni kankkunen painaa päälle, joten tässä vois aamupäivän löysäillä Poirotin parissa :). Jospa kämmekkäälle syntyisi pari. Jotain isoakin himottaisi alkaa! Siis isoa työtä. Kuten takkia. Tai jotain...

Pure hammasta

Tänään on tullu taas tuolla somen (=facebookin) ihmeellisessä maailmassa vastaan jo niin monta ärsyttävää pikku asiaa, että menetän kohta hermoni siihen, kuinka helposti hermoni menetän. Jep. Siis että voikin ihminen ärsyyntyä ihan mitättömistä asioista! Kertoo musta paljon, kun on hemmetin vaikeeta myös hillitä itteään ja pitäytyä mesoamasta jokaiseen typerään kysymykseen - typerään siis omasta mielestäni.

Puhun tietenkin Voihan villasukka! -ryhmän päivittäisestä jankkaamisesta. Eeeeei mä en perkele kohta kestä! "Miten räsymattosukka kuuluu tehdä?" Kuule iiihan vapaasti! "Päättelettekö langat mitenkä hä? Leikkaatteko ne joka vaihdon jälkeen?" Siis, tää kysymys ei ole missään nimessä typerä eikä huono, mutta kun se kysytään joka vitun ikinen päivä!!! AAAAAAA. "Mikä se video oli jossa näytettiin kuinka langat voi päätellä?" No joo, tääkin on taas sellainen asia, että jos näit sen ekan kerran, et muista minkä tahon video se on, itsekään en välttis ihan heti keksi hyvää hakusanaa googleen ja niin edelleen ja et cetera. Mutta vittusaatana kun sekin linkitetään tonne harva se päivä, varsinkin tän räsymattohullaannuksen aikaan olen törmännyt siihen välillä lukuisia kertoja päivässä. Ja ne samat saamarin keskustelut käydään joka hiton päivä, kun joku ei viitsi sitäkään vähää selata sivua, että jos joku ois siitä just puhunu - kuten niiiin usein on. Olen itse tainnut jo kerran pari linkata jonkun muutama tunti sitten käydyn keskustelun uuteen aloitukseen, että luepa tuolta. Ja mites sit se, kun joku kysyy asiaa äks ja joku tai jotku vastaa siihen ihanasti. Sit tulee se joku idari, joka - vaikka se edellinen kommentti ois IHAN sama asia kuin itellä - postaa siihen taas jälleen kerran lähes sanasta sanaan samaa kuin kaikki edellisetkin kommentit. Joo, jos siihen kertyy joku 30 kommenttia, ihan ku aina jaksaisin itekään niitä kaikkia selata et oisko joku jo sitä samaa sinne laittanu, mutta tää aiheuttaa mussa välillä sellasia sykkeennousuja että ihan ihmetyttää kuinka sitä osaakin hermostua mitättömistä asioista.

Ehkä eniten mua risoo se, että oikeasti välillä ne ihmiset on vaan niin laiskoja, etteivät jaksa googlettaa (esimerkiksi), vaan sillä samalla vaivalla ku siihen googleen hakusanan laittas, ne menee faceen, siihen ryhmään, ja kirjottaa taas jälleen kerran jonkun kysymyksen koskien silmukkamääriä sukkaan. Jota kysytään joka-vitun-päivä. Ja sit sitä kysytään viel silleen, että "Montako silmukkaa lapsen sukkaan?" Ni että minkähän kokonen jalka sillä mahtais olla? Tai mitä lankaa oot käyttämässä? Tai aiotko alottaa sen sukan jostain vitun kainalosta saakka, jollonka tarvitaan enemmän ko normaalisti. *Okei, hengittelepäs nyt välillä :D* Se viitseliäisyyden puute, joka näyttäytyy mulle lähinnä sellaisena, että ihmiset on vaan niin perhanan typeriä ettei osaa hakea googlesta tietoa.

Vastapainona kaikelle tälle on kuitenkin se, että olipa kysymys kuinka perkeleen typerä tai jokapäiväinen tahansa, siihen saa aina vastauksen. Ne ryhmän jäsenet jaksaa aina vastata, auttaa, kertoa vinkkejä ja omia kokemuksia. Se määrä vinkkejä kun on itelleenki karttunu sieltä, huhhuh. Ja ne kuvat, ne mallit, ne ideat ja yllätykset. Sen takia mä sitä ryhmää jaksankin. Ja sen takia yritän kovasti olla kommentoimatta sarkastiseen tai suorastaan vittumaiseen sävyyn, koska ensinnäkin siellä ryhmässä on paljon sellaisia, joille villasukat on ihan uus juttu ja täytyy opetella. Ja ihan siksikin, että en mä halua ehdoin tahdoin haastaa riitaa tai pahoittaa kenenkään mieltä, vaikka hetkellisesti se oma ärsyyntymiskynnys murretaankin. Se on ihan mun oma päätökseni, että ne päivitykset pääsee mun seinälle, voisin ne siitä piilottaakin. Mutta sillon missaisin myös niin paljon niitä kaikkia mahtavia malleja ja kuvia!

Toivon, ettei ne jotka tätä piskuista blogia selailee, loukkaannu ihan verisesti tästä tilityksestä ja erittäin rumasta kielenkäytöstä. Mut jos en nyt olis purkanut tätä tänne, olisin saattanut läväyttää ne tuonne ryhmään.

Ja sit asiasta aikalailla iiihan kukkaruukkuun. Tai villasukkaan. Nimittäin tuo nyt puikoilla oleva punainen vaate on ollu kyllä yks murheen kryyni :D. Jos viimeksi hihkuttelin sen olevan jo pitkälti kantapäässä, otettiinkin mukavasti takapakkia purkamalla monta senttiä. Koska mä en vaan ymmärtänyt ohjetta ja siinä annettuja mittoja, ja sukasta uhkas tulla kanootti. Nyt se on hyyyvin timmissä kunnossa (melkeinpä liikaa mun koipeen).

Trekking XXL on kyllä aika purkamisen kestävä, johan sitä on kahdesti purettu. Sukkamalli (toistona siis Azure) on tähän mennessä tarjonnu rutkasti uusia juttuja. Ihan jo se Magic cast on -aloitus, jonka etenemistä seurasi vahingoniloisesti naureskellen kantikseni baarimikko, oli kuulemma sen verran huvittavaa noitumista ja puikot lähes silmissä. Ja sit toi kantapää, kun tehtiin ns. kiilakavennukset paitsi että ne oli levennykset :D. En kyllä meinannut ymmärtää kantalapusta yhtikäs mitään, kun siihen oli ympätty vielä lyhennettyjä kerroksiakin (tartti vähä guuglailla että mitä joku lyhenne tarkotti, jonka jälkeen tartti ettiä video joka näyttää kuinka se tehdään :D - nääkin ois voinu mennä kysyy sieltä ryhmästä hei!!). Oon vankasti sitä mieltä, että ne lyhennetyt kerrokset tässä mun sukassa ja mun käsialalla ei tuo siihen yhtikäs mitään hyvää lisää esim istuvuuteen, vaan ennemmin tuotti siihen ihan typerän kohdan, joka ei onneksi käytössä varmaan tunnu missään mut näyttää jumalattoman typerältä. Jos sen siis huomaa. Ja sen huomaa lähinnä jos tietää mitä etsii. Eli ihan mitätön juttu.

Ihan pikkasen tiukahko istuvuus tuli sit loppuviimein, kun purkasin ja aloitin kiilakavennukset aka -levennykset aikaisemmin. Kantapäänkin tuunasin vahvennetuksi, koska en aikonut tehdä ohjeen mukaista koristeellista kantapäätä koska nää tehdään käytettäviksi eikä koristeeksi. Onhan ne upeita semmoset koristeelliset kikkailut, mut eihän ne käytössä hyviä oo, defaultina ainakaan.

Pohdiskelin muuten, että voisin kokeilla tätä kuviota korvaamalla silmukan lisäämiset tollai umpinaiseen tapaan (neulotaan kahden silmukan välistä se lanka takareunasta) ihan ronskisti langankierroilla. Silmukoita lisätään sellaisissa kohdissa, että langankierron reikärivistö voisi näyttää tosi kivalta. Pistetään korvan taa.

Loppuun kevennykseksi kuva ah-niin-raikkaasta raanavedestä, jota eilen sain valutella kun talossa päätettiin ilman ennakkovaroituksia katkaista vedet pariksi tunniksi. Toivon että syynä tähän oli joku poikkeustilanne eikä se, ettei vaan jaksettu ilmottaa. Parit ärräpäät pääs ku aloin ruokaa laittamaan eikä hanasta saanutkaan keitinvettä.

Neulootikko pakkolomalle

Juu, nyt ei ole hetkeen asiaa neulomusten pariin. Eilinen tunteja kestänyt tikuttaminen teki sen pahimman mahdollisen tenän (tai ainakin syytän sitä kyllä tästä), ja nyt nautiskellaan lihasrelaksanttia kera buranan. Vanha viholliseni selkäkipu on täällä taas! Johan se varoitteli pitkin viikkoa, vaan uskoinko mä? NO EN. Oisko kuitennii kannattanu?

Ei paljoo naurata ku mummat viuhtoo keppeinensä nopeempaa ku mä, ja kipu säteilee sääreen, istumisesta ei tule juur mittää ja jaloillaan oleminenkaan ei ole hyvä. Eli paikallaan ei voi olla, paitsi ehkä maatessa. En oo vielä kokeillu muuta ku tässä kylellään lekotellen.

Kyllä nyt kiukuttaa! Miksi ei vaan voi oppia, aina täytyy hakata päätä seinään. Viisauttako se, että tunnistaa virheensä tehdessään ne uudelleen?

Potkuhuutoa

Pidä tunkkis perkele!

Jospa lasken Rievun hyppysistäni nyt, kun monen tunnin neulonnan tulos on vain muutama hassu sentti... Ku piti lähtä taas kikkaileen. Nyt ollaan kainaloissa, tai no pikkasen jo ohi. Päättelin 30s molemmin puolin, loin saman verran uusia. Tai siis ekalla yrittämällä aivopieruissani päätin luoda enemmän, ja tikutin pitkät pätkät yhteensä kunnes totesin että ei tää nyt pelitä. Eiku purkuun. Mä alan olla jo aika haka siinä, aikasemmin kammosin koko purkamista ja totesin että siihen jos ruvetaan ni puretaan sit alkutekijöihinsä. Noh, toisin sanoen purku pääteltyihin kainalosilmukoihin, ja tällä kierroksella loin vaan saman verran. Ja päätin, että teen raglan-kavennukset. Mikä järki, kysyn vaan. Mutta nyt en siis vielä lähe kaventeleen, sain niin tarpeekseni jo tuossa äsken että saa nyt luvan levätä huomiseen. Vähän meinasin, että pakkoko se ois tehä tuohon miehustaan jonkin sortin veemäinen kaula-aukko. Koska O-aukko ei todellakaan pelitä kuin hyvin harvoin, enkä todellakaan usko tän riepukkeen kuuluvan niihin harvoihin. Mutta koska minä ja nurja ei olla frendei (siis daa!) ni pohdin josko aukon ratkoessa neuloksen tasoksi vaihtaisin ainaoikeaan. Tosin en pidä siitäkään, mutta mä en kyllä oikeasti ala lähemmäs pariasataa silmukkaa neulomaan nurin, perkele! Vois tietty tehä vaik joustinta, mut eeei ei ei, ei sellanen toimi jos kerta teen jonku muun ku O-aukon. Ja ku tähän mittaan ollaan vaatteessa päästy ilman sen kummempia pintaefektejä (okei, ei lasketa palmikkojen rivistöä nyt mukaan...) ni parempi olla keksimättä niitä enää.

Puuh. En jaksa nyt kyllä ees kuvaa napata. Sylettää koko perhanan rätti :D. Tai lähinnä olen nyt harvinaisen täynnä koko hiton neulomusta ja neulomista ylipäänsä. Monta tuntiahan tuossa taas vierähti, ja ihan harakoille. Katotaan mitä huomisesta tulee kun ansaitsin itselleni vapaapäivän tekemällä tänään oma-aloitteisesti ilman velvoitetta yhden tehtävän alusta loppuun, jota oltas siis huominen värkätty. Eipä tarvi mennä.