Koonti

Niinhän niitä on vilissyt vähän joka blogissa. Koonteja ja katsauksia kuluneeseen vuoteen. Kokosin sitten itsekin vuoden aikana valmistuneista töistä kuvat kollaaseihin (hermo meni heti alkuun, joten pahoittelut tökeröistä kasauksista). Pohdin, että kaikesta ei varmaan ole edes kuvaa, mutta mennään sillä mitä on. Langan kulutusta en jaksa yrittää selvittää, ei se kuitenkaan ihan tarkkaan mene. Josko ensi vuonna pitäisi tarkemmin kirjaa? Kirjanpitäjänä ei olis edes selittelemistä siinä, että pitäisi exceliä langankulutuksestaan :D. Moni aivan toisella alalla työskentelevä luultavasti pitää kans, mikä niiden selitys on? :D

Päätin sitten lankahankinnatkin laittaa kokoelmiksi. VIRHE. Se vain alleviivaa sitä, kuinka paljon on tullut hankittua lankaa vuoden aikana.

Tänä vuonna ollaan lankatöiden parissa opeteltu vähän uusia juttuja. Lemppareina niistä nirkkoreuna sekä Judy's magic cast-on. Ihania malleja on tullut testattua, kivoja uusia lankatuttavuuksia tavattua, ärräpäitä päristeltyä ja sitten taas ihastuttua johonkin.

Mistäs sitä alkais?

Itelle. Itelle tein! Tai sit vaa jotenkin päädyin pitämään itellä. Riepuketta en oo kyllä hetkeäkää käyttäny, mut vihreet Spring forward -sukat ja sirkussukat on olleet kovemmin käytössä. Ja kuten näkyy, opettelen-kirjoneuletta-asenteella-sukat on kesken, ja niihin en oo koskenu varmaan pariin kuukauteen. Kattoos ny millon raaskin koskea.

Lankamaailman keräykseen lähti nämä. Oranssit lapaset oli ensimmäinen kokeilu nirkkoreunaa. Sittemmin on useemman kerran tullu tehtyä. Tykkään. Muuten noista ei kyllä kovinkaan ihania tuntemuksia herää :D. Kamalia väriyhdistelmiä.

Tilauksesta tein muutamia juttuja. Luokkakaveri tilasi mustat sukat miehelleen, neljät kämmekkäät lapsilleen ja näiden serkuille. Kuvassa vain kahdet, sillä ne olivat keskenään samanlaisia. Entiselle työkaverille neuloin punaiset palmikkosukat lisänä vauvalle "tilatun" neuletakin oheen. Tilattu ja tilattu, kunhan kysyi josko tekisin ja minähän tein. Ja pipan ja tumput ja sukat. Energisen vihreät palmikkosukat möin harjoitteluni ohjaajalle.

Ja lahjaksihan suurin osa aina menee. Lahjaksi tai sitten muuten vain annettuna. Tai itseasiassa tummanharmaat säärystimet kyllä kuuluisivat edelliseen kollaasiin, ne tein tilauksesta kaverille.

Ja sitten ne hankinnat... Voi ei.

Vaikka vähän aina nipotan Novitan langoista, on niitäkin tullut pitkästä aikaa hankittua. Raita, harmaat kera petroolin sekä Nallet on ihan sittarista roudattua, mutta vasemman alanurkan värikimaran ostin Kallio kierrättää -facebook-ryhmän kautta. Voisin niistä kyllä antaa pois aika paljon. Emmää noista isoveikoista tai ainoista mitään tuu tekeen kuitenkaa. Hädin tuskin veikasta.

Ja sit ne muut kaupat. Tsiisus... Lankamaailmasta suurin osa, mutta ison satsin raahasin Karnaluksista juhannuksena. Eiran Langoista ostin "maltillisesti", kun Siperian Marttojen kevätkokous järjestettiin. Nielurisaleikkauksen saikulla piipahdin Vihreään Vyyhteen ja lääkepöhinöissäni ostin ala-oikean liilat ja kirjavan. Joensuun retkelläni ostin Käsityövakasta Regiaa, Lang Yarnsia ja oksennusta. Ja oikean ylänurkan ihanuudet toin Tampereen käsityömessuilta, joille osallistuin ensimmäistä kertaa ikinä. Whoa.

Notta on tullu ostettua varmaan moninkertasesti enempi lankaa kuin mitä on tullu kulutettua! Mutta kyllä se kulutuskin pariin kiloon - ellei jopa vähän yli - on yltänyt. Ja parhaillaan puikoilla on ns. riepuke-vol-2, josta saattaa ehkä vielä joskus tulla joku neuletakki tai jottai. Ja cubikseille otin testiksi jämälankoja, ehkä lapasten muotoon. Eipä nyt ihmeemmin hetkauta noi kuutioiset. Ihme hypetystä :D. No, mikä kenenkin tassuun sopii!

Mitä ensi vuosi sitten? Blogi täyttää muutaman päivän päästä vuoden. Pitääkö sitä jotenkin juhlia? Jaa, ehkä juhlin vuoden vaihtumisen ensin, katsotaan sitten sen jälkeen :).

Ensi vuonna voisi kuitenkin vakaasti pyrkiä kuluttamaan lankaa enemmän kuin ostamaan sitä. Voisi yrittää haastaa itsensä isommilla töillä (kulutus suurempaa), tosin kuitenkin pitää huomioida uusi järjestys arjessa - töiden ohella ei niin aktiivisesti neulotakaan. Plus täytyy herättää taas liikunta eloon, tää perseily saa luvan loppua. Selkäkin alkaa ihan pian oikkuilemaan, ja siitähän on sitten ihan turha itkeä kun sen olisi voinut helposti estää. Voisi myös yrittää saada kirjoneulesukat loppuun. Harjoitettua vaikka vähän lisää jollain toisella työllä. Lapaset? Varsinkin kun sain Puikkomaisterin upean sukkakirjankin joululahjaksi, niillä mallikuvioilla saisi vaikka ja mitä kivaa lapaspariin!

Täksi illaksi olisi tarkoitus suunnata kaverin luo illanistujaisiin. Mitään en oo jaksanu sinne kokkailla tai leipoa, koska on ollut veto pois. Lenssu se varottelee itestään vaan ei älyä ikinä tulla! Mutta josko edes itsensä veisi, ja ehkä vähän viiniä.

Olkaahan kiltisti, ja jos raketteja ammutte niin ette sitten ihmisvilinään! Ettekä omiin silmiinne! Ettekä liian aikaisin, voi niitä hauvoja ja kisuja ja muita kotieläimiä, jotka vapisevat paukkeen pelossa pitkän yön. Ollaan muutenkin ihmisiksi, eikö vain. Silloin kaikki voivat nauttia vanhan vuoden päättymisestä ja uuden alkamisesta iloisin mielin!

Huikeaa uutta vuotta 2016!

Kuvaräiskäys

Ajattelin nyt otsikon mukaisesti räiskäistä tänne läjän kuvia, puhtaasti koska tää puolittainen makuuasento kyljellään on aika kehno asento kirjoittaa. Ni jätän sen kirjottamisen vähemmälle. Ehkä. Kuviaa!

Lang Yarns Novena, villaa ja alpakkaa tekokuidun kera.

Puikot 4mm

Kulutus 20g, nöttösen paino ruhtinaaliset 2g.

Tämä palmikko on nyt jotenkin päässyt suosikiksi. 

Ja nirkkoreunakin on päässyt suosikkien joukkoon, mitä kämmekkäiden ja palmikoiden suuhun tulee.

  

Kantapaikassani maistelin uutta siideriä. Marjoilla maustettu päärynäsiideri. Pieni pettymys, vaikka väri on kaunis ja idea hurmaava. Lopputulos vain oli liian esanssinen :(. Asiaa paikkasi kyllä vähän se, että ihanainen baarimaija lahjoi mua marjoilla, pitihän sitä sitten heti leipoa puolukkapiirakkaa :).

Kaivelin valmiiden töiden laatikkoa, ja päätin ottaa tänä vuonna tehdyt yhteen kasaan. Sittenhän hoksasinkin, kuinka paljon on tullut tehtyä ja annettua jo pois, sillä tuossa on tsägällä puolet tän vuoden tuotoksista. Alanurkan olgamaiset on olleet jo käytössä (ja pesussa, sirkussukkien Strømpegarn ei näytä oikeastaan mitään käytön merkkejä itsessään! Huippua!), mutta muut odottavat pakettiin pääsyä tai muuta. Oranssit lapaset sekä nuo kamalat raidalliset sukat (siis ei ällöpyllyt, vaan nuo oranssi-raitaiset) on tarkoitus lahjoittaa johonkin keräykseen. Harmaat kämmekkäät ois vähän niinkus äitille. Harmaansinertävät sukat isälle. Keltaisista Terheneistä en vielä tiedä kenelle ne on, mutta lahjaksi enihuu. Kuin myös punaiset mikä-sen-mallin-nimi-olikaan, ne näyttää ehkä vähän keskimmäiseltä siskolta, mutta vois hyvin olla vaikka tädille. Ne energiset semi-neonvihreät palmikkosukat myin harjoittelun ohjaajalleni :D.

Kämmekkään pari sujahti eilen parissa tunnissa puikoilta ja jätti himon neuloa vähän lisää. Siinä neuloessani sain siskolta koko perheen ryhmäkeskustelussa whatsappissa kuvan siskontytöstä polkemassa pyörällä. Siitä sitten tulikin mieleen että kah, sillähän on ens kuussa synttärit! Minkä kokoinen koipi on ja oisko tarvetta sukille tai lapasille? Sukat vois tulla tarpeeseen, oli vastaus, ja kengänkoko ehkä joku 30. "I have just the yarn for her!"

Ekan kerran Regian 6-fädig testissä. Astetta miellyttävämpi neulottava kuin veikka, koska se on niin karheaa (riippuen toki vähän väristä). Puikot 3,5 koska lanka tuntui ohuemmalta kuin veikka johon tarvitsen neloset. Malli on 11s olga-lainaus. En ole ihan varma onko se paras tuolle langalle (varsinkin ku tuon kokoseen koipeen tuostakin isosta kerästä sais ihan mahtavat polvarit, mutta tota mallia ei oikeen kavennella, plus en kyllä yhtään osaa arvioida minkä pituset kintut sillä tytyllä oikeen onkaan ja paljonko tarttis silmukoita ja ja ja...).

 Ja päätin nyt sit kuitenkii paljastaa sen värikimaran, mitä muka vähän piilottelin. 

Malli on The Bird by Karin Aida, ja voitteko kuvitella, että se on saatavilla ihan ilmaiseksi! Aatelkaa nyt kun joku suunnittelee kirjoneulekuvion ja sit antaa vaan kaikkien käyttää sitä! Olen yli-iloinen tästä. Plus tällä leidillä on monta muutakin kivaa mallia, käykäähän tsekkaamassa!

Kuten voi näppärästi nähdä, jos ohjetta kävi vilkaisemassa, olen muokannut sitä omiin tarpeisiini. Ajattelin sukkaa sovitellessani ja sen tiukkuutta ja joustamattomuutta kauhistellessani, että nyt ei ole se hetki kun lähden tekemään sitä kantapäätä joka mallissa oli. Joten tein ristiinvahvennetun ranskalaisen, ja tavastani poiketen kiilakavennukset joka toisella kerroksella - juurikin joustamattomuuden takia. Virheitähän sukissa vilisee lukuisia, mutta koska olen niin noviisi kirjoneuleen kanssa muutenkin, en todellakaan jaksanut lähteä pitkiä matkoja purkamaan. Pisin taisi olla pari puikkoa taaksepäin ja jo siinä meinas mennä langat niin tuhannen solmuun ettei tosikaan. Mutta olen ylpeä itsestäni. Onhan jälki suttuista, mutta monin kerroin parempaa kuin niissä surullisissa pöllölapasissa jotka yritin tehdä alkuvuodesta. Kaikin puolin kamalat :D. Ja nyt ehkä vois houkuttaa taas näitäkin tikutella, kun näin kuinka pitkällä tää eka sukka on. Käy kohta niin, että käsiala muuttuu aaaivan tyystin, ja ne on lopulta ihan eriparia.

No, tulihan tässä sit kuitenkin kirjoiteltua. Hups.

Fiilistelyä

Niinhän siinä sitten kävi, että kesäflunssa iski kyntensä allekirjoittaneeseen. Sunnuntai-iltana alkoi tuntumaan, ja alkuviikko on mennyt tukkoisissa tunnelmissa. Pää sentään pelaa ihmeen hyvin, töissä nimittäin on kiiivasti kiireinen viikko, perinteisesti se vähän huonompi hetki jäädä sairaana kotiin :D.

Viikonloppuna sormet syyhysi uutta neulottavaa. Hetkellisesti hillitsin itseni ja päätin keriä toisen Tallinnasta ostamistani vironvillaisista vyyhdeistä. Sitten tarvitsikin jo värikkäämpää meininkiä. Fiilistellään näillä.

Nyt hillitsen, enkä pistä tuon kummoisempaa kuvaa ;). Instagramissa jo vilahti, mutta nyt päätin kokeilla kauanko maltan olla laittamatta kuvaa keskeneräisestä työstä :D.

Oho hups

Lähdin aamupäivällä Hakaniemen postiin hakemaan Jujun lähettämää kirjapakettia. Ratikan ikkunasta näin jotain lumoavaa...

No mitä luulette, että tää lankanarkki piripäissään tekee? Menee tietenkin sisään, vaikka järki sanoo ei.

Oho. Hupsista. Mutta katsokaa nyt kuinka ne pakkaa ostokset! Niihin kohta.

Jujun paketista paljastui nämä. Kirjoneulesukka-kirja on ihan huuhaata. Intarsiaa ei selitetä millään tavalla, mutta siitä puhutaan kuitenkin useammassa ohjeessa. Ohjeet on muutenkin vähän outoja - tai ehkä britit vaan on outoja? Nooh, kyllä sieltä jotain kivaa sentään löytyi. Kuten esimerkiksi:

Voisin oikein mielelläni katsella noita omissa kintuissani esimerkiksi keltaisesta Stepistä neulottuna... Tai voisin ihan mielelläni tehdä siskoille punaisen ja liilan sävyissä. Ja voih, Kalajoki-sukkiin käyttämäni vihreä olisi ollut aivan jumalainen näissä! Löytyi myös tämä:

Joka on kyllä syystä äks neulottu tasona. Why oh why?? Lopuksi pitää kursia kasaan takasauma ja jotain sivua jalkapöydästäkin. Miksi? Eikö tuota nyt saa muka pyörönä, älkää naurattako. Jotenkin ihan hoopoja nuo ohjeet, mutta annetaan niille nyt mahdollisuus. Kirjoneule-osio ei tosin houkutellut sitäkään vähää, notta en ois tätä ostanu jos en ois näin naurettavan halvalla saanu.

Ja kaupan päällisiksi tuli virkkuukoukkusetti, metallikoukut 2,5mm - 9mm söpössä säilytysjuttuasiassa. Käy. Vaikka onhan noita koukkujakin vaikka kuinka monet. Nuo nyt kuitennii pysyy näppärästi siinä säilytyspussukka-mikälie-asiassa. Ja tuli joku muistikirjakin, jolla tuskin mitään tekee, mutta halutessaan sinne kai sais muistiin omien töidensä yksityiskohtia sun muita. Mutta kun mulla on paljon kivempi vihko sellasta varten. Otan joskus kuvan jos en ole muka vielä sitä esitellyt.

Ja sitten niihin Vihreän Vyyhdin löydöksiin, muhahaaa.

Liilat kerät on superwash-villaa, joita ois varmaan pitäny ostaa sittenki neljä. Kaveri on nimittäin samaisesta langasta neulonut pipan, ja siihen meni noin 1,5 kerää JA sehän kyllä tiedetään, että mun isoon päähäni menee enemmän. Että noi kyllä riittää pipaan, mutta jos ois tahtonu lapaset mätsäämään! Oli vieläpä tarjoushintaan, mutta taitaa nyt jäädä... Ja mites tuo riemunkirjava? Joku unelmasileä merino-silkki-polyamidi lanka, ja tuon pitäisi raidoittua aika rivakasti. Värit oli vaan liian kutsuvat. Jotenkin kummasti... Myymälän omistaja (?) totesi olevansa tekemässä siitä huivia, on kuulemma ihanan pehmoista. Mietin vain että kuinkahan kestää sukissa, mutta on siinä tekokuitua kuitenki aika paljon. Mene ja tiedä. Voisihan siitä muutakin tehdä kuin keväiset sukat, mutta mitä...

Päässä pörisee. Taitaa johtua tuosta kipulääkkeestä. En oikein pidä tunteesta, vähän niinkus pyörryttää/huimaa. Panacod ei ole samaa aiheuttanut, mutta se taas vetää vatsan ihan seis, joten en ole sitä torstain jälkeen syönyt. Mennään tällä toisella nyt toistaiseksi. Ja ibuprofeenia vielä kylkeen, ah... Kiva kuinka nää kipu- ja särkylääkkeet aiheuttaa ihan omanlaisensa päänsäryn...

Ällöpyllyn pari ei päässyt puikoille, sen sijaan hiiren takin eka hiha. Vähän jäi tulkinnan varaa siinäkin, en tiedä kuinka fiksua sitä oli aloittaa näin pöhnässä, mutta menkööt. Tulee siitä ny jotai kummiski.

Koulu haittaa harrastusta.

 Siinä ne nyt ovat. Järkyttävän rumat kirjoneulekokeiluni. Sain kuitenkin valmiiksi, pointsit siitä? Ja koska nää oli niin kokeilut ku olla ja voi, ne on pöllöä lukuun ottamatta täysin eriparia... Henk.koht. olen tyytyväisin tuohon vasemman käden lapasen alareunaan, tuohon vinoneliöön. Siitä tuli tasaisin ja sitä oli ehkä mukavin tehdä. Pallojakin oli ihan kiva tikuttaa, mutta ne kun alkoi kiristää ihan kamalasti. Vasemmassa tumpussa ainoa mun käteen istuva kohta on peukalo. Muuten se on liian lyhyt, vähän ehkä kapeakin. Ja tottakai eriparia ovat myös kokonsa puolesta. Neuloin ilmeisesti tiukempaa vasemmaisessa kun aloin pöllöä tekemään. No, aivan sama tässä vaiheessa. Suurin onnistuminen koko hommassa on se, että ne tuli valmiiksi :D. Ja ihan kiva kun langatkin juoksi tokan kohdalla jo aavistuksen sujuvammin. Tai siis sain ne pujoteltua siten, että pysyivät erillään toisistaan, mutta viimeistään tassun hiotessa ne alkos tökkimään, eivät liukuneet enää nätisti ja sit neuloskin kiristyi vielä tavallista enemmän.

Mallina kapeakätisempi luokkakaveri. Koska viimeistelin nää talousmatikan tunnilla :D. Epätoivoisesti yritän vähän jotain saada tehtyä tunneilla tai tauoilla, olin nimittäin tiistain kokonaan ilman neulomuksia liikkeellä ja keskittyminen oli aaaivan kadoksissa. Neuloosista on muodostunut riippuvuus. Nyt tiedän, miltä nisteistä tuntuu. (Jooen, pahoittelut huonosta huumorista.)

Iltapäivän tunneilla aloin uutta sukkaa. Sitä on nyt tehtynä muutaman sentin resorin verran, että ehtiihän tuolla sittenkin vähän tikuttamaan :). Sukista aikoo tulla raidalliset. Parina Sock 4:n tollanen iiiiihana petrooli (joku sanois varmaan turkoosi) ja vihdoin myös Strompegarn oikein polkkaisissa väreissä :D. Että aikas kirjavaa ällöpyllyä luvassa.

Ja sitten eräs Iloinen Luokkakaveri kyseli, paljonko maksaisi perussukat hänen miehelleen. Arvioin, että jos kehtaisin kympin pyytää, saisin lankakuluja takaisin ja pienen vaivanpalkan työstä. Neuloisin muutenkin, niin työstä maksun ottaminen tuntuu välillä vaikeelta. PLUS! Ostin lankoja..... Sinne meni lankalaihis, vaikka niin vannoin ja vakuutin. Mutta kun! Kallio kierrättää -ryhmässä joku huuteli myyvänsä lankoja muuton alta pois, ja kuvasta paljastui iso läjä seiskaveikkaa ja muuta. Hintapyyntö oli 20€, ja jossain mielenvikaisuuden hetkessä mä tarjosin juurikin sen. Eikä muita tarjouksia tullut, joten eilen illalla töiden jälkeen kirmasin tekemään kaupat.

Oikein hehkuu nuo värit :). 8 koskematonta kerää, iso läjä aloitettuja ja pari tuolla kokonaan ilman vyötettä, jotka tuntus kyllä seiskaveikalta eikä kerästä ole kyllä paljoa hävinnyt vaikkakin ainakin toinen näytti joltain puretulta työltä. Mää en ole hirveesti Novitaa viime aikoina käyttänyt, paitsi niiden huopatumppujen resoreihin, sitä ennen lie milloin. Siis niin, että olisin tiennyt langan olevan Novitaa. Seiskaveikkakin tuppaa olemaan nykyään vähän turhan paksua mun makuun, mutta nyt kuulkaas on lankaa niihin luokkakaverin miehen perussukkiin!! :D Sellaset koon 43 sukat kulutukseen onkin ihan hyvä tehdä jostain ton paksuisesta. Aijai :).

Amatöörillä tuskien taival

En muistanutkaan, kuinka kömpelöä kirjoneuleen tikuttaminen on! Siis olen siinä aivan sysipaska. Ja voi että niitä kertoja, kun meinasin jo viskoa puikot seinään töröttämään, notta perkele. Vaan neuloosi vei mukanaan jälleen...

Saatan kenties unelmoida siitä langanohjaimesta, vaikka en uskokaan sen tekevän musta mystisesti kirjoneuletaituria yhdessä yössä. Mutta vois toivoa, että siitä olis apua lankojen juoksuun sormilla, ja siihen että ne pysyvät irrallaan toisistaan. Nythän ne nimittäin meni aina yhteen ja samaan suppuun ja kun toista neuloi enemmän kuin pari silmukkaa, se edetessään veti myös toista lankaa löysälle, ja kun sen vuoro tuli niin sen nappaaminen oli ihan toivotonta. Jonkun blogista joskus näin kuvallista jeesiä mm. just siihen miten niitä lankoja sormillansa pitelisi, mutta mulla ne ei siis juokse yhtikäs mihinkään millään vapaavalintaisella tyylillä. Jos yritän saada toisen langoista kiertämään sormen toiselta puolen, mun pitää puoli tuntia pohtia miten helvetissä saan sen sinne :D. Ja jos vahingossa onnistuin sen sinne saamaan, sen neulominen oli tooodella vaikeeta. Tottumattomalle tosi kömpelöä. Mutta, olen melko ihmeissäni, ettei neule ton pahemmin kinnaile. Aloitus on vähän leveempi kun tuon siksakkimaisen kohdan aloittaessani mitä ilmeisimmin neuloin huomaamattani tiukemmin. Ihan muhkurallahan toi pinta on, mutta ei se siitä parane muulla kuin harjoittelulla.

Lankoina joku vanha jämävalkoinen, vihreä on pöllöpipolankojen sisar mutta vain ihanaisen vihreänä. Alpakka on snadisti ohuempi, joten sekin ehkä vähän vaikuttaa lisäävästi muhkuraisuuteen. Pehmoista kuitenkin tulee! Ja joku vikkelähän hoksasi jo tuossa tuon pinkin langanpätkän, joka on kivasti siinä peukalon paikkana. Kyseessä on siis kämmenpuoli, ylläri pylläri (vielä en ole erehtynyt neulomaan peukaloa kämmenselkään, ainakaan jos kyseessä on tällainen josta selvästi voi huomata kumpi puoli on tarkoitettu minne :D).

Peukalostakin tuli aivan kamala, mikä luonnollisesti sopii lapasen yleisilmeeseen kuin nyrkki silmään. Poimin ilmeisesti liikaa silmukoita (mut ku muuten ois jääny vielä isommat reijät!!), ja sitten mielivaltaisesti sen kummemmin ajattelematta kaventelin niitä pois. Enkä vielä urani tässä vaiheessa nähnyt tarpeelliseksi riskeerata mielenterveyttäni kokeilemalla kuinka kirjoneule onnistuu peukalossa...

By the way, alareunan epämääräiset ruudut ja muut sähellykset oli vaan sellasta ajan tappamista ja tuntuman hakua. Kunhan kikkailin ja kokeilin ja en siis suoraan sanottuna vaan keksinyt mitä oisin elämälläni halunnut tehdä. Hmmm.

Mutta tuli siitä sitten lopulta jotain :).



Mm. liian pieni mun käpälään...

Pöllökin näyttää vihamieliseltä, ja sen nokka on ihan kummallinn. Ja ennen pöllökuvion alkamista jotenkin sekosin siksakkien ihmeelliseen maailmaan, ja ... niin.

Silmukkamerkki on vaan muistutuksena että millonka lähdin kaventelemaan (liian aikaisin, as it happens). Muistanen sen ehkä muutenkin, mutta on nyt kuitennii siinä tallessa vertailua varten. Huomenna pitäs varmaan pari aloittaa, koska muuten tää ei saa ikinä koskaan nevö evö paria itselleen. Se on vissi.

Mutta ku!
Jotenki nyt syyhyttäs kaikki samaan aikaan. Taidan tosissaan ottaa seuraavaksi projektiksi raitasukat. Siis heti tän lapasen jälkeen...












On muuten pieni ihme, että sain kokonaisen kirjoneulelapasen valmiiksi tänään. Eiliset pikkujoulut painoi pikkaisen päälle, ja keilaus vei puolet peukalon kynnestä sekä melkein ranteen. Tuossa allekirjoittanut ammattilaisen elkein lähetti kuulan ränniin.

Keilakuula. Hehe.

Mutta koska olen oppinut uudestavuodesta, en juonut niin paljoa viiniä tällä kertaa.
Hauskaa oli :).