Pikkulintu lauloi

Juu tämä blogi ei kyllä laula, jos tää on ensimmäinen päivitys koko vuonna. Herramujee, kohta jo puolivälissä...

Vaan toimetonna ei olla oltu! Niin ainakin ravelryn projektit sanoo. Tai no, ei niitä ole ku neljä ja yksi niistä päätyy ihan salee purkuun. Mut ei kato haittaa.

Vuoden ensimmäinen neule ilmaantui puikoille 2.1. ja tipahti niiltä 12.2. Viime vuoden viimeisessä postauksessa juttelin Pompomin Donegal Tweedeistä, kuinka ne oli ahkerasti keritty jaada jaada. Nooh, ne piti sit saaha puikoille, ja lähdin tavaamaan Buttony sweaterin ohjetta. Aina fiksua, kun lanka on puolet ohjeesta ohuempaa ja neuloja on varustettu negatiivisella viitseliäisyydellä tarvittavan silmukkamäärän tai tiheyden laskemiseen. Enkä ois varmasti edes osannut laskea sopivaa silmukkamäärää.

Kässäkerho PomPom Donegal Tweed, 4mm pyörö, 345g.

Kuvassa takki on juuri tippunut puikoilta, sittemmin langanpäät on päätelty ja takki kostutettu, napitkin ostettu ja jopa 3 / 15 ommeltu ihan paikalleen! Ja sen jälkeen en ole koskenut koko tekeleeseen varmaan kuukauteen. Koska nappien ompelu on aivan perseestä. Mutta lanka on ihan rakkautta, harmaan sävy ihan rakkautta, vihreät napit ihan rakkautta (paitsi niiden ompelu). Se mikä ei ole rakkautta, on hulimattomuus joka kostautui kun en resoriin ottanut pienempiä puikkoja. Helma liehua lepattaa kuin mikäkin supersankarin viitta, mut haittaakse?

euraavaksi piti saaha jotain jouhevaa, sukat siis. Cascade Yarnsin Heritage Paint monenkirjavassa pinkin, liilan, vaaleanpunaisen ja persikkaisen sävyissä hillottu lanka saisi nyt kyytiä, ja jostain (=ravelrysta) keksin puolivahingossa Eternal Spring Socks-mallin.

Cascade Yarns Heritage Paint, 2,5mm, 72g

Malli ei oikeen pääse etuuksiinsa kirjavassa langassa, mutta tulipahan neulottua.

Sitpähä otin puikoille siitä joululahjaksi saamastani Uudesta villasukkakirjasta kiehtovan haasteellisen oloisen palmikkohurmosmallin. Vain huomatakseni, ettei se kertakaikkiaan toimi fingerinvahvuisella langalla vaan olisi pitänyt olla ohuempaa.

Edes mun ylikorostetun kiristetty käsiala ei saanut sukasta hyvän mallista, ja palmikkokin vähän kärsi liiasta tiukkuudesta. JA alkuperäinen hottipinkki Cascade Yarnsin Heritage ei olisi yksin riittänyt joten lähdin sitten jatkamaan Heritage Paintilla, ja sit sukasta tulikin jo niin ruma että jätin sikseen.

En näytä ees kuvaa perkele.

Siiitte!

Se paras asia koko vuonna.

Sain synttärilahjaksi tammikuussa ensin työpaikallani lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3. Sitte sain kavereilta lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3<3. Sitte sain myös kantakapakkani kantiksilta kolehtina kerätyn lahjakortin Lan-- Marimekkoon (huijasinko?).

Kaiken kaikkiaan oli 120 V***N EUROA mällättävänä pelkästään herkkuakin herkumpiin lankoihin kotikaupunkini ihanimmassa lankakaupassa, voi onnea ja autuutta! 

Ja eräänä kuulaana lopputalven päivänä se sitten toteutui, suuntasin töiden jälkeen sydän pamppaillen Snurreen. Edellisenä päivänä tai viikkona tai joskus nyt eniveis olin hurja ja perustin itselleni Paypal-tilin ja ostaa surautin muutaman ohjeen Ravelrysta. Yksi ohje mielessäin hamusin tieni Madelinetoshin vyyhtien pariin ja valikoin kolme vyyhtiä Prairieta. Niistä olisi tuleva Little Bird.

Kiitos vyyhdinpuiden, lace-vahvuinen lanka keriytyi lopulta suloisiksi palloiksi - ja aiheutti melkein jonkun pölykeuhkon pöllytessään aivan huolella. Mutta katsokaa sitä!!! Eikö se saakin sydämen väpättämään? Sillä on napa.

10.3. koitti aika, ja loin ensisilmukat puikoille. Neuloin ensimmäisen etapin, joka olisi jätetty odottamaan kaveria - ja siinä kohtaa huomasin alkaneeni pienimmän koon silmukkamäärällä. No eihän se nyt käy, minulle tämä paita tulee eikä millekään tiitiäiselle. Purku. Uusi aloitus. Etu- ja takakappaleen omat osiot menivät kovinkin ripeän tuntuisesti, ja sitten koitti yhdistämisen aika.

Niin siis että montako silmukkaa piti luoda kainaloihin?! Are you fucking mad? No, tottelin. Ja neuloin. Ja yksi kerros kesti ikuisuuden. En huijaa, siihen meni valehtelematta varmaan vartti! Silmukoita oli monta sataa, ja vaikka oli ihan pelkkää oikeaa niin jumalauta meinasin harmaantua. Lopulta sain raidan tai kaksi aikaan, ja aloin tarkastelemaan vähän lähemmin työtäni. Meinasi kuulkaa se monien tuntien työ päätyä purkuun eräs väsynyt ilta, kun olin ihan varma että kädenaukoista mahtuisi norsulauma ja siitä olisi muutenkin tulossa aaaivan liian iso. Onneksi nukuin yön yli ja sovitin seuraavana päivänä. Se on kuulkaas sillä tavalla, että sitä luulee olevansa paljon hoikempi kuin mitä onkaan. Ei siitä nyt niin valtavaa sitten ollutkaan tulossa.

Mutta eikö näytäkin jotenkin hurjalta? Että mitenkä tuosta nyt tulisi pidettävän näköistä tekelettä? Noihin raitoihin ohje käski lopettamaan, mutta enhän minä tyttö uskonut, siitähän tulisi telttamainen napapaita. Neuloin sitte vielä yhden pitsiraidan.

Huhtikuussa pidin viikon lomaa ja piipahdin Tallinnassa. Matkaneuleeksi paita oli jo aaivan liian iso, joten piti napata jotain pienempää mukaan. Viimeisenä työpäivänä työkaverilla oli lapsensa villasukat työpöydällä, ja kun niitä tarkastelin totesi hän että ne on jääneet pieniksi. No kuule, minäpä neulon uudet. Ja vaikka en kannatakaan sukupuolittuneita värimaailmoja, jotenkin se palmikkosukassa käytetty hehkuvaisenpinkki Heritage vaan tarttui silmään.

Cascade Yarns Heritage, 2,5mm, enpä muistanut punnita.

Notta siitä sitte lapselle syksyksi uudet villasukat. Ja ne on vielä hehkuvammat luonnossa. Toivottavasti oisivat myös sopivan kokoiset.

Ja kun sukissa ei kauaa nokka tuhissut, tikuttelin toki paitaakin kovasti eteenpäin. Voin sanoa ettei kierretyt oikeat ole enää yhtään hauskoja kun silmukoita on joku miljoona. Sitten tais vähän laantua jo into, koska muistelen että hihojen silmukoiden nostaminen pitkittyi jonkun verran. Joskin sitten hihat valmistuivatkin tosi vauhdilla ja lopulta tasan 2 kuukautta aloituksen jälkeen paita tipahti viime torstaina 10.5. puikoilta viimeisen kerran. Langatkin päättelin heti. Ja kostutin ja yritin niin maan perkeleesti varoa etten venyttäisi varsinkaan leveyssuunnassa liikaa. 

Noh.

Ongelmaksi tulikin sitten se, että ihan tahtomattaan paita venähti niin paljon, että ois vaan pitäny lopettaa sen neljännen pitsiraidan jälkeen... Uskokaa nyt kun sanotaan! Paidasta tuli siis hiiivenen liian pitkä, mikä ei tällaisella vararengas-mallilla tahdo oikein toimia niin nätisti kuin hoikemmilla, korostuu vähän ikävästi se rengas... Mutta, en todellakaan aio sen antaa häiritä, vaan olen aika perkeleen ylpeä aikaansaannoksestani. Siitä tuli hieno, ensimmäisen pitsiraidan virheitä myöten. Lanka on aivan mahtivalinta (väriltään siis, ei toi nyt muuten niin suunnatonta hehkutusta tarvitse, ihan kiva ja aika mukavan tuntuinen iholla, mutta olen parempaakin tuntenut, uskallan väittää), ja lopputulos on melkeinpä parempi kuin uskalsin toivoa. Jos vilkaisisi huomisen säätietoja niin voisi varmistua, että on paidan ensimmäisen ulkoilutuksen aika!

Madelinetosh Prairie, 3,5mm ja 2,5mm pyöröt, 298g

Huomenna nimittäin UIT:n shöy jonka nimeä en tietenkään nyt muista, ja ruokailua sitä ennen.

Loppukevennys.

Katsaus vuoteen 2017

Rymysin molemmat puhelimet läpi ja kasasin kuvat tämän vuoden tuotoksista. Kaikesta ei edes löytynyt kuvaa, sillä ne ovat jatkaneet matkaa ennen kuin on muistanut napsaista kuvaa. No, väliäkös tuolla. Yritin koota näitä kollaaseihin, mutta en tietenkään tajunnut kasata niitä missään fiksussa järjestyksessä. Parissa taitaa olla melko kronologisesti, mutta osa on kyllä ihan sillisalaattia :). Onneksi on excel, jossa langankulutusta seuraan nimeämällä työt ja listaamalla käytetyt langat edes jotenkuten :D.

Alkuvuodesta tuli tikuteltua kuvan vasemmassa reunassa olevat sukat, jotka olivat osa kolmen settiä. Opiskelukaveri oli kysynyt josko neuloisin hänelle ja tyttärilleen sukat. Vaikka ne sitten valmistuivat alkuvuodesta jo, sain ne postiin vasta nyt joulukuussa :D. Sitten välissä neuloutui vähän muuta, mutta kuvaan taltioitui kaverille päätyneet fluormania-sukat kaaripitsillä, sekä yhdet lemppareistani eli Tiina Kuun Oi ihana toukokuu sitruunankeltaisesta Linie3 supersockesta.

Handun herkuista merinosukkiksista neuloutui yläkulman pipa, soveltin omasta päästä ja neuloin tasona. Mikälie ajatus sekin oli, ehkä en vaan uskaltanut herkku-handuilla opetella intarsiaa. Ja sitten se yksi ylpeyden aihe, eli La grasse matinée ruosteisen värisestä Cascade yarnsin Heritagetsa, jota olin hillonnut jo ainakin pari vuotta. Eihän siitä ehkä aivan prikulleen ohjeenmukaista tullut, mutta vallan hyvä ja oikeasti jopa käyttökelpoinen vaate! Sitten se Austermannin handpainted jota kanssa hillosi hetken aikaa, jälleen Tiina Kuuta Virtojen muodossa. Kiva ohje, kuten tähän mennessä kaikki tekijän ohjeet. Ja tuo sinisenvihreä Austermann Step olisi kyllä sopinut moneen malliin, mutta Leaf on the wind valikoitui ohjeeksi. Varresta tuli liian pitkä ja suuaukosta liian tiukka, että ne olis ainakaan itelle hyvät (ja terästäkin tuli aika iso, melkeinpä kokoa mies), eli täytyy varmaan antaa johonkin keräykseen, josko löytyisi käyttäjä. Sarjassa "koiranoksennus" tikuttelin potkuhaalarit ystävän esikoiselle. Vaan vieläpä ei ole läheskään niin kylmää ollut että noita tarttis, taitavat jäädä liian pieniksi ennen ensimmäistäkään käyttökertaa :D.

Yllättävän monta huivia on tullut neulottua. Ensimmäinen on tuo ihanan keväänvirheä setti, jonka reunapitsin apinoin puikkomaisterin sukkakirjan yhdestä ohjeesta. Ja koska Jawoll Magic on niin saamarin pistelevää ja kutittavaa omalle herkälle hipiälleni, annoin huivin ystävälle. Neuloin sitten itselleni DK-vahvuisista Madelinetosheista Kaipuu-ohjetta mukaillen ihanan pehmoisen ja lämpimän huivin. Mutta ehkä kuitenkin lemppariksi on tullut tämä aurinkoinen Eyeblink glitterillä maustetusta Sukka-Puffasta. Ihana lanka. Ja tosi kiva ohje neuloa.

Välissä ainakin parit vauvansukat joista ei ole kuvia. Ja lisää huiveja. Nurmilintu-mukaelma Hedgehog fibrestä ja ihanan harmaasta handusta, sekä Timeless Tukuwoolin valmissetistä jonka ostin Tampereen messuilta ehkä vuosi sitten? Lanitium ex machinan värikkäistä langoista neuloutui sukat, jotka päätyivät vanhemmille joululahjan muodossa. Faija sanoi, että kantapää istuu kuin hansikas, ehkäpä ne kiilakavennukset jalkapohjan puolella sitten ovat hyvästä :).

Ainoat vaavinsukat jotka pääsivät kuvaan saakka. Ja sitten myös lisää sarjassa "koiranoksennus", eli Linien silkki-villasekoitteesta riemunkirjava ja migreenin laukaiseva neuletakki, joka sekin sitten kysymättä lupaa jätettiin sen samaisen ystävän babyshowereille, jolle ne raitahaalaritkin neuloin. Voi lapsiraukkaa millasen kummitädin saikaan :D. Työparin vaaville neuloutui dominoneliöistä pieni vaunupeitto, ja isosiskolle nilkkamittaiset sukat ihanan pehmoisesta Linien merinosukkalangasta. Vai onko se Linie nyt sitten Online kun ei noista vyötteistä ota selevää.

Dominoita tein myös suoraan yhteen, joskin tämä proggis on jäänyt odottamaan jatkoa. Alkutalven Suuri Käsityö sekä Novita tarjosivat pitkästä aikaa kiinnostavat ohjeet, joten alareunan sukat tupsahti maailmaan. Hailakan minttuiset päätyivät toiselle siskolle, keltaiset lehtisukat päätynevät johonkin keräykseen taas vaihteeksi. Ja sitten viimeisimpänä tipahti puikoilta Zauerball Crazysta eli kreisistä kissalangasta neulottu huivinretale, jonka tulevaisuudesta ei ole mitään käryä. Kunhan neuloin. Ei oo pingotettu, ei mitään muuta ku päätelty. Senkin voisi antaa eteenpäin lämmikkeeksi jollekin sellaista tarvitsevalle.

Pitäisköhän toi keskeneräinen dominotekelekin punnita, jotta se olisi mukana vuoden langankulutuksessa? Lähtökohtaisesti olen ottanut laskelmiin mukaan vain valmistuneet työt, mutta tuo taitaa olla jonkin sortin ikuisuusprojekti, johon upottaa kaiken maailman jämälankoja. Njaa, ehkä haluan kuitenkin punnita sen vasta kun se on valmis. Millon ikinä lieneekään :).

Tämän vuoden saldo on siis:

15 paria villasukkia joista 4 paria vaavin sukkia

6 huivia

1 villapaita

1 vauvan villatakki

1 vauvan potkuhaalari

1 pipo

1 pieni peitto

Lankaa kului 2526g ja sitä tuli ostettua lisää 615g. Katsotaan mitä ensi vuonna tapahtuu :). Nyt kun on se kerimishärvelikin ja ne Pompomin vyyhdit jo keritty, voisi toivoa että ainakin yksi paita/takki valmistuu. Ja tuolla oottelis se yksi upeansininen pehmoinen merinovyyhti, joka tulee päätymään huiviksi. Vielä kun mallin keksisi... Ravelry laulamaan!

Syksyn satoa

Houli mouli, ihan ku ois vierähtäny ihan muutama kuukausi viime päivityksestä... Sietäisi todennäköisesti haudata blogi kokonaan kun ei ole enää oikein inspistä sitä päivitellä. Päiväkirjamaisuus käsitöihin liittyen on tullut toteutettua lähinnä instagramissa.

Viimeksi olen jaaritellut Timeless-huivista ja muistaakseni samalla esittelin Nurmilinnunkin. Sittemmin on muutamat sukat tipahtaneet puikoilta, ajattelin nyt hieman kerätä tähän kuva-aineistoa sadosta.

Exceliähän päivitän paljon tarkemmin :D

Edellisen päivityksen aikoihin taisin aloitella kesälomaani. Käväisin mm. Savonlinnassa, ja matkaneuleeksi otin Lanitium ex machinan langan. Tai siis, neuloin sukat jo käytännössä ennen junamatkaa loppuun, tokan sukan viimeistelin junassa. Hurjat erot langan sävyissä riippuen kuvausvalosta. Ja puhelimen kamerallahan ne on kuvattu muutenkin, että vähän heikkoa laatua näissä on aina... Mallissa viehätti siis tuo punos-mainen palmikko, vaikka se kyllä katoaakin langan kirjavuuteen. Kokoa mies. En tiedä mikä mies, ehkä elämäni mies? :D

Lanka: Lanitium ex machina, nimeä ei muistu

Puikot: 2,5mm

Menekki: 74g

Ja koska rohmusin neuleen jo ennen matkaa, pitihän langan sisko ottaa matkaan myös. Sen värimaailma oli ihanan karkkinen, ja siitä syntyi jollain mistä-lie pöllityllä palmikkosekoilulla sitten naisen kokoiset sukat. En tiedä mikä nainen, mutta eiköhän käyttäjä löydy :)

Lanka: Lanitium ex machina, väri..??

Puikot: 2,5mm

Menekki: 62g

Jossain välissä olin neulonut yhdet vauvansukat valkoisen sock4:n ja sen sinivihertävän Austermann-langan jämistä, siniviherlanka oli niissä lehtikuvioisissa sukissa. Tuli aivan hellyyttävät, mutta kuvaa en nyt kyllä löytänyt. Annoin ne työparilleni kun hän jäi mammalomalle. (Menekki 24g)

Lomani lopulla juhlittiin hyvän ystäväni vauvasuihkuja (...) ja päätin sitten lopulta ottaa tämän koiranoksennus- takin mukaan ja ommella siihen vihdoin napit. Jätin juhlapaikalle. Takki neuloutui muistaakseni joskus keväällä silkki-merinosekoituksesta.

Tekojärjestys ei nyt välttämäti kohta enää pidä paikkaansa, mutta nää nyt on suunnilleen samassa järjestyksessä kuin langankulutus-excelissä. Joten kuva toiselle työkaverilleni tekemistä pikkusukista. Lankana Strömpegarnin "polkkalangaksi" ristimäni väri, jotenkin vaan niin tuo mieleen polkka-karkit vaikkei niissä oranssia olekaan.

Lanka: Strömpegarnin Jacquard magic

Puikot: 2,5mm

Menekki: 20g

Jossain välissä olin ottanut kokeiluun domino-palasen neulomisen. Siihen sitten kaikenmoisia jämälankoja... En alkuun yhdistänyt palasia toisiinsa suoraan kun haaveena oli että olisin vähän edes yrittänyt miettiä värisommitteluja. Nääh, vatut. Virkkasin ympäri ja yhdistin tylsästi ihan vaan neulalla palaset toisiinsa, välissä sitä ihanaista harmaata villalankaa jonka nimen olen kauhukseni unohtanut!!! Pirtin kerhäämön? No se yks ihana jonka ostin kun sen yhden harmaan neuletakin päälanka loppui. Eniveis. Annoin tämänkin työparilleni läksäreissä. Harmikseni en yhtään muistanut punnita, yyyh! Mutta kyllä se yli 100g painaa, ehkei kuitenkaan ihan kahtasataa.

Lanka: kaikenmoiset fingering-jämät

Puikot: 3mm pyörö

Menekki: arviolta ehkä 150g? Vai onk se vaan wishfull thinking...

No sit aloin miettiä joululahjoja. Ja Onlinen unelmapehmoisesta merinosukkalangasta syntyi siskolle nilkkamalliset sukat, joissa käytin samaa punosmaista palmikkoa koska tykästyin siihen kovasti. Resorin alussa puikot oli 2,5mm tai ehkä jopa 3mm nyt kun muistelen... Ja sit hyökkäsin sny-parilta saamieni zingien kimppuun ja meinasin saada jännetuppitulehduksen. Mutta sukista tuli hienot.

Lanka: Online merino socke jotain jotain, ihanaa

Puikot: 3mm ja 2,25mm

Menekki: 59g

Sitten saapui jossain välissä Suuri Käsityö, josta oli ehdottomasti saatava tämä malli puikoille. Ja näin sen heti tuossa heleän vaaleassa minttuisessa sävyssä, kiitos Regian 4-säikeinen! Muistelen langan lähteneen mukaan joskus pari vuotta sitten Karnaluksista. Tai ei välttis... Mutta sellanen mielikuva on. Pitäis varmaan kostuttaa, noi kärjet mm. on aika rumat... En tiä miten niin tiukkistelin käsialan kanssa. Ja sukat on muuten ihan eripariakin vaikka kovasti yritin pitää huolta käsialan tasaisuudesta! Toinen sukka on pari senttiä toista lyhyempi, vaikka kuviokertoja on sama määrä...

Lanka: Shahhenmuhhen Regia 4-fädig

Puikot: 2,5mm

Menekki: 70g

Tossa kaiken välissä (jo ennen ton tilkkupeiton lopullista valmistumista) aloin neuloa niitä dominopalasia suoraan yhteen, pieni maininta vaan tähän väliin.

Suuri Käsityö-lehden kanssa vissiin samaan aikaan luukusta tipahti myös Novita, jossa oli pitkästä aikaa tosi houkutteleva ohje. Kyseessä toki Niina Laitisen Alla koivupuun -sukat, joita piti sit kuitenkin vähän modifioida kuten joku tarkkasilmäinen voi kärjistä huomata. Ja koska noi minttuiset sukat oli taas ihan eriparia, päätin tehdä nämä looppaamalla. Mikä on sit taas sen puolesta paska mulle, että sovittaminen on murhaa, ja vaikka kuinka olisin halunnut nämä itselleni niin liian pienethän niistä taisi kuitenkin tulla. Notta haistakaa nyt kakka. Ja mä en ole kovastikaan Laitisen fani siinä suhteessa, että kaikissa sukissa pitää aina tuolla pohkeen puolella olla se tylsä joustin. Eikö nyt ihan tosi koskaan voisi toistaa etupuolen kuvion sinnekin? Ihan varmasti osaisi, vai onko syynä sit se että mallit halutaan pitää kuitenkin suht helppotekoisina, että vähän kokemattomammatkin uskaltaa hyvillä mielin haastaa itseään. Siis tuo kuviohan ei ole millään muotoa vaikea, että se on huono tekosyy.

Lanka: Sock4 seiskytluvun keltaisena, kuten siskoni sanoi...

Puikot: 2,5mm pyörö

Menekki: 70g

Ja tällä haavaa keskeneräisenä möllöttää tämä toinen tilkkupeitto, jossa siis ne yhdistetyt dominot. Tähän on tullut kuvan oton jälkeen taas muutama ruutu lisää, mutta en jaksanut kuvailla uudelleen. Viime viikolla iski joku kamala lihasjumi niskaan joten en ole reiluun viikkoon neulonut lainkaan. Niska alkaa olla aika jees, mutta nyt on inspis vähän kadoksissa.

Jottain joululahjaa vois vielä suunnitella, mutta malli ja lanka vähän hakusessa. Sukathan ne todnäk olisi, koska ne on jotenkin helpoimmat mulle tehdä vähän silleen mutu-tuntumalla. Joskin miksei vois vaikka jotku lapaset tai kämmekkäät neuloa kans. No, kattellaan.

Muistaako kukaan enää tämän vuoden ainoita lankahankintojani Jyväskylän neulefestareilta? Sain yhden niistä neljästä Pompomin Donegal tweedeistä kerittyä, jei. Enää kolme... Vähän polttelis alkaa niistä takkia, mutta siitäkin on malli hukassa!! Kääk. Ja ne penteleet pitäis jaksaa keriä mutku se on ihan paskaa hommaa en taho pyh.

Lankamenekki näyttää muuten tällä hetkellä runsasta 2,3 kiloa, josta olen kyllä vähän ylpeä. Eihän se ole mitään niiden rinnalla jotka ehtii tikutella mooonta kiloa vuodessa, mutta kun mä nyt en vaan ole niin maanisen nopea enkä aina jaksa. Kesän lankahankinnat aiheuttaa kuitenkin sen, että varasto on kutistunut "vain" noin 1,8 kiloa. Se nyt tais olla oma tavoite tälle kaikelle tänä vuonna. Edes vähän vähemmäksi. Jei!

Viime viikonloppuna oli ne ihanaiset Tampereen käsityömessut mut arvatkaapa mitä. Me ei nyt menty. Koska messuparini sai syyskuun lopussa vaavin, ja se kaikki hässäkkä oli vaan liian monimutkaista suunnitella, joten kun hän totesi ettei lähde, päätin olla supporttina ja olla lähtemättä myös. Vähänkö teki pahaa katsoa kaikkia niitä ihania messupäivityksiä instasta!!! Mutta ens vuonna mennään kyllä, ja sanotaan pankkitileille paipai.

Vetehiset lehdet ja auringon säihke silmässä

Hupsista, miten niin unohtunut tämäkin blogi? Eipä ole paljonkaan sanottavaa, antaa kuvien puhua enemmän :)

Malli: Leaf on the wind (ravelry)

Lanka: Austermann Step jotain-jotain

Puikot: 2,5mm

Menekki: 79g

Ei mitään muistikuvaa milloin sain nuo valmiiksi, mutta aloitin ne joskus toukokuun puolivälin jälkeen. Ravelryyn merkkasin alkupäivän, mutta kuten yleensä, unohduin johonkin ihan muualle kun sukat valmistuivat. Vähän jäi ärsyttämään, että malli/koko on kovin löysä, tavoitteena oli tehdä vähän pienemmät sukat jotta päätyisi jopa jollekin lahjaksi. Nuo pyörii liian monella ympäri jalkoja ettei ne kyllä toimi. Mutta malli oli kiva, tuota pitsikuviota tulen varmaan käyttämään jossain muussakin!

Sitten pidin juhannusviikon lomaa, ja lähdin käymään Göteborgissa kaverin kanssa. Matkaneule valikoitui edellisenä iltana, jo pitkään jonossa keikkunut Heidi Alanderin Eyeblink-huivi. Parisen vuotta sitten muistaakseni Tampereen käsityömessuilta ostamani Säihky-Puffa oli odottanut koko tämän ajan päästäkseen huiviksi, ja tähän se sitten lopulta päätyi. Langassa on siis hieman glitteriä mukana, varsinaista auringon säihkettä siis!

Matkalla neuloin sitä tasan lentokentällä tai koneessa, välilasku Arlandassa antoi aina parisen tuntia aikaa tikutella.

Vaan tämänpä sainkin sitten aika vauhdikkaasti valmiiksi, aloitin sunnuntaina ja päättelin perjantaina (vai oliko se torstai jopa). Äsken sain sen vihdoin myös pääteltyä ja pingotettua, tuossa se nyt aiheuttaa kompastelua keskellä olkkarin lattiaa. Ainoa paikka mihin se mahtuu.

Malli: Eyeblink (ravelry)

Lanka: Puffalan Säihky-Puffa

Puikot: 5mm pyöröt

Menekki: enpä muistanut punnita ennen pingotusta. Pienen pieni nysä jäi jäljelle 100g kerästä, notta aika likelle sataa menee.

Mitäs muuta?

Göteborg oli mainio kaupunki. Ja hotelli aivan mahtava, Hotel Bellora - varoitus, sivuille mennessä pomppaa yks sun kaks perkeleen mainosta tai chatti-ikkunaa, meni jo hermo... Mutta se nyt ei vähennä hotellin ihanuutta mitenkään. Kattoterassilta oli aika hyvät näkymät kaupungin siluettiin.

Ja hotellin ravintolasta sai aivan naurettavan herkullista risottoa. Mä en pääse yli siitä kuinka hyvän makuista se oli!

Kanavarannassa olisi istunut mielellään monta ilta-aurinkoa hyvässä seurassa.

Juhannus meni sitten ihan vaan kotosalla ja tehden ei-niin-yhtikäs-mitään. Melkein alkoi ärsyttää että miksen tehnyt mitään, mutta toisaalta sitten, miksi olisi pakkokaan? Säät ei täällä Helsingissä olleet mitenkään erinomaiset, mutta eipä mulla ois muutenkaan ollut grillaus-mahdollisuutta tässä. Uunissa sitten pirun hyvää settiä, ai että mitkä herkut mulla oli pari päivää!

Töihin palaaminen olikin sitten melkoinen isku, koska en ehtinyt viikon loman aikana juurikaan palautumaan. Juostu on siis kuin päätön kana tämän viikon, mutta olipahan sitten perjantaina hyvän työkaverin läksiäiset joita juhlistaa oikein kunnolla. En tiä miten tuun pärjäämään toimistolla ilman tuon ihanan ihmisen aurinkoista hymyä, mutta pakko se on vaan pärjätä. Ja hänpä jatkaa uusiin haasteisiin jotka tarjoaa mahtavia mahdollisuuksia kehittyä ja kasvattaa omaa asiantuntijuuttaan, kaikkea hyvää ja vielä enemmän onnea uusiin seikkailuihin!

Ja ai niin joo.

Ostin junaliput Jyväskylään ensi viikonlopuksi. Oho hupsista!

Vielä kun selvitän, mitä ja miten siitä eteenpäin :). Lähinnä tarkoitan sitä, että mulle on edelleen epäselvää maksaako pääsy knit festivaaleille jotain, vai vaan niille kursseille. Tottakai kurssit maksaa, enkä aikonutkaan suunnata niille (olisin auttamattomasti liian myöhässä, nehän on tottakai jo täynnä). Tapahtuman nettisivuilta vaan kun en saanut yksiselitteistä vastausta pohdintoihini, että missä ihan tarkalleen markkinat on ja maksaako sinne jotain. Olisin odottanut että varmaan jotain maksaa, mutta musta tollaset perushommat täytyy olla jos ei etusivulla niin muuten kyllä selkeästi ilmoitettuna. Vähän kyllä miinusta, epäselvät sivut. Tai ehkä miinuksen ansaitsen minä kun en vaan jotenkaan löydä.

Otin nyt sellasen pikavisiitti-asenteen, kahdelta perillä ja seiskalta lähtee takasin. Ehkä parempi pankkitilille, etten sen kauempaa voi olla :D. Siitä sellanen täsmäisku lankamyyjien kojuihin, vähän ehkä ruokaa napanderiin, ja jos aikaa jää ni sitten voi ehkä vähän fiilistellä kaupunkiakin. Käynyt Jyväskylässä ainakin kerran, mutta siitä on jo varmaan 8v aikaa!

Virrat, käsin maalatut.

Sen raitapotkuhaalarihässäkän jälkeen tartti tietty äkkiä saaha jotain uutta neulottavaa. Olin jo käytännössä päättänyt ottaa työstään Austermannin Hand-Painted -langan jonka olin kerinyt kahtia. Eli sukat pitäis.

Austermann Hand-Painted, 2,5mm, 78g.

Jälleen kerran Tiina Kuun malli pelasti päivän! Pientä yhden silmukan palmikkokääntöä ihan apinanraivolla, ja voilá!

Pidin erityisen paljon siitä, että kannan kiilat tehtiin jalkapohjaan. Ja vaikka ensin ihmettelin että mitä siinä ohjeessa oikeen luki noiden lyhennettyjen kerrosten kohdalla, tein lopulta omin päin ja omalla järjellä, ja päätin että en vaan ymmärtänyt lontoonkielistä ohjetta sen osalta ihan yks yhteen. Kantapään vahvennettua neulosta yritin jatkaa vielä kavennusten jälkeenkin, sillä se meinasi jäädä aivan liian kaposeksi tai matalaksi, miten päin sen nyt haluaa ymmärtää.

Koska pyöröiltä on välillä vähän haasteellista sovittaa sukkaa kinttuunsa, tuli tehtyä ehkä pari turhaa lisäystä. Varren yläpäät tulikin sitten melko löysiksi, mutta kaipa ne jalassa pysyy siltikin :). Mahtuupa lahkeen päälle tarvittaessa. Ja taas jälleen täytyy olla kyllä iloinen, että joku on keksinyt tuon magic cast-on -tavan, sillä tulee aivan täydellinen kärki. Tai no, mulla jää jostain syystä aina se aloitussilmukka jotenkin pönöttämään, mutta kun se on muuten niin mahtava aloitus!

Ja sitten nopeasti katsaus muihin aiheisiin.

Ikkunalaudan viidakko aiheuttaa pieniä ilonkiljahduksia silloin tällöin.

Viime viikon lauantaina kävin kuuntelemassa Tuomari Nurmion levynjulkkarikeikan Konepajan Brunossa, joka on muuten ihan mahtava tila tällaisille keikoille! Hyvä keikka, paljon yleisöä! Vaikkakin keski-ikä taisi olla lähempänä viittäkymppiä :D. Tunsin itseni kovin nuoreksi.

Keskiviikkona osallistuin Procountorin Pro-iltapäivään, joka oli tämmönen asiakastapahtuma joita ne järjestää. Torstaina oli sitten Procountorin aka poron aka procon tilitoimistopäivät, mutta niille en osallistunut tällä kertaa. Iltapäivä piti sisällään settiä tulevista toiminnallisuuksista ym. jonka jälkeen siirryttiin KOM-teatteriin tai lähinnä siihen ravintolaan. Alkuun vähän tapaksia, pääruoaksi kukkoa viinissä ja jälkkäriksi pikkuruinen herkkupala suklaakakkua. Valkoviini oli myös vallan hyvää. Ruoan jälkeen sitten paikat viimeiseen esitykseen. Pakko sanoa, että tarina oli sen verran vastenmielinen, että yhdistettynä taiteellisiin kikkoihin esityksen toteutuksessa suuhun jäi lähinnä sellainen lievästi etova maku.

Kyseisen etovan maun voisi toki huuhtoa alas milläs muullakaan ku meidän uudella oluella :D. Toi etiketti on niin siisti, kuosit ja kaikki, ja toi raketti-emu on söpö! Olut itsessään on hankalampi arvioida kun en käytä, mutta sanoisin että ei ollut kyllä mikään tylsä vetinen lager vaan raikas, vähän kirpakammin humaloitukin ehkä, sellanen rapsakan hapan kesäolut. Avot.

Eilen osallistuttiin Yritysmaratonviestiin! Ja voin sanoa, että oli aivan jäätävän rankkaa, melkeinpä yllättäen. Kyllähän mä tiesin, että kunto on miinuksella, edellisestä lenkistä on 3 vkoa ja yhtäkkiä lämmöt nousi ihan oikeisiin kesälämpöihin. Mutta silti. Yksi kierros lahtea ja piti jo sillä kävellä. Välissä kollega vetäisi tokan kierroksensa ja sitten piti jaksaa taas itse uudestaan. Loppulukemana mulla on nyt yllättäen melkoisen kipeät reidet, ja kasvot sai vähän enemmän väriä kuin mitä toivoin.

Tästä nyt sitten suihkun kautta hyvän ystävän polttareita viettämään. Oisko parempaa säätä voitu saadakaan! <3

Hillottu Fluormania

Olikos se kaksi kesää sitten kun käytiin ystävän kanssa Tallinnassa ja Karnaluksissa. Sieltä ostin yhden ainokaisen kerän hirveessä hypetyksessä ollutta Regian Fluormaniaa. Tavallaan ko. lanka oli shokkiefektissään hauskaa, mutta sitten kuitenkaan ne värit ei oikein puhutelleet. 

No, tämä ainokaiseni päätyi sitten odottamaan vuoroaan tuonne laatikon uumeniin, kunnes se saisi mallin joka ehkä suunnilleen toimisi räikeän värin kanssa.

Lanka: Regian Fluormania. Puikot: 2,5mm. Menekki: 78g

No, mene ja tiedä toimiiko, mutta ihan perussukkaa en todellakaan jaksanut tehdä! Jostain facebookin neulontaryhmästä kirjoitin joskus kaaripitsin ohjeen talteen, ja päätin sitten testata sitä. Väitän ettei oikein mikään malli toimi moisen värin kanssa mun silmissä, mutta se vaan täytys hyväksyä ja antaa olla. Ni annoin. 

Sukat on n. kokoa 39 tai ei ainakaan tähän mun kavioon. Emmä tiä minkä kokosia näistä tulee, kuha teen. Silmukkamäärä määrittää oman osansa, mutta toisaalta käytän tota 16s/puikko omiinkin sukkiini, eli periaatteessa se saattaa olla käytössä kokoluokissa 39-42. Käsiala taas vähän muuttui sukkien välillä, vaikka peräkanaa nämä tikuttelinkin. Jos olisi mennyt ihan samalla käsialalla, olisi värit osuneet kohdilleen kenties vielä täydellisemmin. Tai eiku, oisivat menneet vähän enemmän epävireeseen ehkä kuitenkin. Mutta joo, ihan puhtaasti sattumalta värit rytmittyi noinkin likelle toisiaan - mä en todellakaan mätsäile värinvaihtoja jossain kirjavassa kerässä, ei kestäis hermo! Ja mitä ihmettä porukka tekee niille pätkille joita tarttee kerästä riipiä, heittää hukkaan? Eihän sellasista parin gramman nysistä mihinkään mitään ees saa. Kamalaa tuhlausta! :)

Nyt sitten pohdinnassa on, että mitäpä sitte? Selasin läpi äsken blogilistani päivitykset ainakin viimeiseltä kahdelta ellei jopa kolmelta viikolta, ja antaumuksella luin mm. Missä neuloimme kerran -blogin jutun eri kuitujen kestävyydestä. Pahoittelut, en nyt hae linkkiä tähän kun kone kenkkuilee jo muutenkin ihan tarpeeksi, saati että lähtisin ettimään kahdessa tai kolmessa ikkunassa jotain. Saattais vaikka räjähtää. Mutta niin, se postaus! Joo kuidut ja niiden nyppyyntyminen--- mutta entäpä ne kaikki ihanat neuletakit!!! Jos jo muutenkin on pinnan alla kytenyt tarve neuloa jokin isompi työ niin nyt se kyllä ryöpsähti täyteen liekkiin. Joku juttu on nyt ihan kohta saatava puikoille.

Enköhän ole hillonnut jo tarpeeksi monta vuotta esim. Puffalan Banaanikongoa ja Vesimyyrää, vai mikä sen tummanharmaan värjäyserän nimi nyt olikaan :D. Sellasia melkein sport-vahvuisia ehkä? Ulkomuistista tää on paha.. Mutta ei ne nyt ihan fngeringiäkään olleet. Niitä ois niin paljon että pitäis kaiken järjen mukaan riittää jonkun sortin takkiin. Tai sitten ois myös Cascaden Heritagea upeassa ruosteisessa sävyssä Cinnamon, montakos vyyhteä sitä aikoinaan tuli ostettua...(6)? Mutta koska tää lankahamsteri on kooltaan sen verran kaukana minkäänlaisesta hamsterista, pitää noihin oikeisiin vaatteisiin sitten varatakin vähän enemmän lankaa. Ihan millään kahdella vyyhdillä ei pärjää, lulz! Ja ans olla jos ne perkeleet menee sitten kuitenkin loppumaan kesken. Ei mulla - vaikka lankaa löytyykin - ole kuitenkaan siihen sopivaa jatkeeksi, ja aika hiton hakuammuntaa ois ees tilailla mistään lisää kun nääkin esimerkkilangat on ostettu joskus 3-5 vuotta sitten Wanhan Sataman käsityömessuilta.

Ja entäs se toinen ongelma? Kaikki ne kivat ohjeet joita oon koneellekin keräillyt, ne on hyyyvin usein jollekin ihan toiselle langalle ja todella usein myös niiden vetoisuudet vaihtelee just sen verran, että rohkeus ei ole riittänyt ottaa kokeiluun. Plus (nyt kyllä saan katsoa peiliin) mallitilkkuja kukaan jaksa neuloa yyyyh! *huokaus* Ehkä luovutan ja neulon sen tilkun. Sitten seuraava steppi onkin se, etten hahmota mitä sen tiedot mulle antaa xD. Tai siis että en osaa kuitenkaan mallata millä koolla vastais käsialaa parhaiten - yleensä pitäis kuitenkin valita se suurin. Jaaa sit siinä suurimmassa on menekiksi ilmoitettu just niin paljon ettei löydy tästä taloudesta. 

Valivali uliuli!

Ja sitten muihin aiheisiin! Postiluukusta kolahti tällä viikolla kutsu ystävän häihin <3. Kesäkuussa juhlitaan, ai että!

Ja tässä aamulla katsoessani aamu-tv:ä osui silmäni Rosa Meriläisen aivan upeaan mekkoon! Tai en osaa sanoa ihan kokonaan millainen malli mekossa oli, koska ei tullut kuvaa kokonaisuudesta. Mutta aivan sama, mekko vaikutti malliltaan aivan ihanalta ja se kuosi oli jotain ihan parhautta! Sellanen riemunkirjava, jossa oli kuva-aiheita niin kasveista kuin varmaan vaikka ja mistä muustakin. Sellainen iloinen kakofonia joka kokonaisuutena kursiutui kasaan ainakin mun silmiä hiveleväksi lopputulokseksi. Tahtoo!

Ps. Jälleen parannellaan lenssua. Naurattaa, edellinen kipeily oli kyllä niin mies-flunssa, koska tää on paljon oikeempi flunssa! Mutta minkäs sille mahtaa, sillon ku olo on huono niin se on huono. Ihan sama valuuko nokka tai hohkaako otsa.

Ihanat Toukokuut

Varaslähtö kevääseen! Ensin sillä edellisen postauksen keväänvihreällä huivilla - jonka muuten laitan lahjavarastoon, en mä pysty käyttämään sitä :( - ja nyt jo ihan vaan hetken verran Ravelryn listalla roikkuneilla Oi ihana toukokuu -sukilla.

Lanka: ONline Supersocke 100. Puikot: 2,25mm. Menekki: 85g.

Kyseessä jälleen Tiina Kuun ihana malli, joka löytyy täältä. Tykästyin malliin jo varmaan kohta kaksi vuotta sitten, mutta ei vaan päätynyt puikoille vaikka välillä oli vaikeuksia keksiä neulottavaa.

Nämä pärähti puikoille lauantai-iltana, ja tässä aamulla tikuttelin loppuun. Sunnuntaina neuloin liki kokonaan ekan sukan, kärjestä jäi vähän uupumaan ja sitten piti vielä vähän purkaa kun meinas jäähä liian lyhkäseks. Sitten menin töihin ja tahti hidastui - hyvä niin! Meinas mennä jo selkä jumiin kun unohtui perseelleen... No, nyt jumitetaan vähän lisää kun ollaan saikulla. Huono omatunto, ei nyt tällasesta kuulu saikulle mennä, mutta sitten taas toisaalta töissä on tosi tukala ja huono olla. Siis ihan tavan lenssua tai jottai, paitsi että kun tuntuu ettei se ala kunnolla sitten kuitenkaan. Päätä jomottaa, välillä nokka vuotaa tai on tukossa, lämpö yrittää vähän nousta aina kun jotain pikkasen tekee. Mutta kun sen kyllä tietää että miltä tuntuu kun on kunnolla kipeä, ja siihen verrattuna tää on jo noloa. Menkööt nyt kuitenkin...

Mitäs sitte? Jotain pitäs nyt puikoille saaha ku jaksaa innostaa, mutta taas on tällä hetkellä ideat loppu. Kävin viikonloppuna vähän lankavarastojakin läpi ja kaikkea ihanaa siellä kyllä olisi. Ihania värejä ja ihania tuntuja, kuten Malabrigon ohut ja upea merinolanka tai esim. Hedgehogin ihana fingering (nää nyt oli brassailua). Mut niidenkin kohdalla on taas se iänikuinen ongelma että ei niitä nyt mihin tahansa voi käyttää - tuhlata! Ehkä kypsyttelen. Ja ehkä ihan vähän himottais joku neuletakki, mutta jostain syystä mulla ei riitä pokka. Ja nyt melkein harmittelen että oon mennyt ostamaan vyyhtitolkulla esim. Puffalan lankaa kahdessa eri värissä, kun yhtään en nyt haluis yrittää keksiä mihinkä järjestykseen ne laittais! Haluan yksivärisen... Eikä yhtäkään lankaa ole tarpeeksi! 

Niin ensimmäisen maailman ongelmia.

Neulevuoden hyvä alku

Töissäkin jo totesin, että neuloosi on hyvin voimakkaasti päällä nyt. Oikeasti, monta kertaa päivässä tulee mieleen että oispa neulomukset nyt tässä, tekee mieli tehdä. Hyvä niin, sillä tänä vuonna jos minkäänlaista lupausta ajattelin tehdä niin sen, että lankaa kuluu enemmän kuin tulee. Pirskatti!

Lanka: Trekking XXL. Puikot: 2,5mm. Menekki: 63g

Kuten taisin jo edellisessä päivityksessä (tai sitä edellisessä?) mainita, vanha opiskelukaveri tilasi itselleen ja tyttärilleen sukat jo tuossa ennen joulua. Totesin hälle, että nyt on jonossa kaikenlaista (ja tilausneulomukset tuntuu aina pakkopullalta) että saattaa kestää kyllä hetki, mutta eipä noihin kolmiin sukkiin mennyt edes kovin kauaa. 

Tätä Trekkingiä olen ehtinyt hilloamaan jo varmaan parisen vuotta, alun perin oli ajatuksena tehdä siitä siskontytölle jotain. Mutta sitten on tullut aina jotain muuta lankaa josta on tehnyt, ja tämä on jäänyt. No, nyt! Vanhalla tutulla valepalmikolla, se on kyllä varsin kiva joustimen korvaaja.

Lanka: Roam Fusion. Puikot: 3,5mm. Menekki: 54g

Jos kahdet aikaisemmat sukat yrittää olla kokoa 39, nämä Olga-vartiset tähtää kokoon 37. Saas ny nähä... Ja olgaakin vähän mukautin taas, en tarkalleen edes muista kuinka alkuperäisessä ohjeessa mentiin. Tässä taitaa muuten olla se, jonka mukaan lähdin ensimmäisiä Olgiani tekemään (avautuu pdf:nä, elä säikähä!). Hassua päätyä Savonlinnan OKL:ssä opiskelleen kurssi-työnään tekemään juttuun, itsehän opiskelin siellä myös :).

Tässä kuvassa värit ovat ehkä lähimpänä langan oikeita sävyjä. Ihan mahdotonta saada oikean väristä kuvaa kun illat on pimeitä ja huoneen valaistus vääntää kameran kanssa kilpaa värit päin puuta. Tässä toteutettu olga-mukaelma taisi mennä niin, että puikolla oli 13s, 2 oikein yhteen (oliko nyt etu- vai takareunoistaan, jommin kummin kuitenkin, että kallistuu oikeaan suuntaan), 4 oikein, langankierto, 1 oikein, langankierto, 4 oikein ja 2 yhteen jompsis-kumpsis kallistuksella. Noin puolivälissä tein kavennukset myös välikerroksella ekalla ja kolmannella puikolla, koska varsi tuntui ihan liian leveältä koon 37 kinttuihin. Ja sitten nilkkaan vähän resoria, ja kantapään mallasin siten, että leveämpi puikko/kuvio osui siihen keskelle, jotta kavennetut puikot/kuviot päätyivät sisä- ja ulkosyrjälle. Ihan hyvät niistä varmaan tuli.

Ostin tuon Roam Fusionin Eiran Langoista, vielä kun heillä oli liike Mäkelänkadulla. Nythän taitaa olla enää verkkokauppaa. Btw, jos Langin lankoja tykkää, niin heillä taitaa olla! Mutta niin, Roamia ostin tuon pinkki-kirjavan sekä sellaisen sini-sävyisen, siinäkin tuo vaalea ruskea kaverina. Yhtään en tiedä miksi ostin, sillä en varsinaisesti itse niin pidä kummastakaan väristä :D. Tai tää pinkki nyt on ihan söpö, mutta mitä ihmettä teen siitä sinisestä? Eniveis, tää yllätti neulomistuntumaltaan tosi positiivisesti. Jotenkin sellainen tosi sopiva pehmeys, ei liian pumpulia mutta pehmeää kuitenkin. Toivottavasti kestää käytössä.

Ja juuri nyt on puikoilla jotain ihanaa aivan itselle. Nimittäin Kaipuu-huivi Madelinetosh DK:sta.

Tekele on niin täynnä virheitä kuin olla ja voi. Mikä siinä ohjeen noudattamisessa on niin perhanan vaikeaa?? Tai sen ymmärtämisessä. Huivihan aloitetaan tuosta yläreunan keskeltä - juuri tuosta joka mun huivissa on tolleen boing. Ja sitten aina oikealla kerroksella neulotaan kaksi oikein, langankierto, ja edellisen kerroksen langankiertoon kaksi silmukkaa. Nurjalla puolella sitten kaksi oikein, lk, ja vain yksi ed. kerroksen langankiertoon. Helppoa, eikö? No ei siinä vaiheessa kun ensin luet että joka kerroksella ne kaksi siihen langankiertoon ja kellot soittaa päässä että sittenhän reunasta tulee kaareva eikä suora koska lisäyksiä on liikaa. Sitten fiksuna ihmisenä teet omin päin ja vain yhdet langankiertoihin ja silloin tällöin sitten kahdet. Niin... *syvä huokaus*

Mutta ei anneta sen häiritä! Tai kyllähän se häiritsee koska tää Madelinetosh ei ollut ihan ilmaista, ja siitä ois halunnut sitten jotain mikä ei olisi aivan näin ensikertalaisen tekeleen näköinen. Toisaalta, huivien teossa tämä malli (yläreunan keskeltä aloittaminen) on kohdallani kyllä ensimmäinen kerta, ja huiveja on ylipäänsä tullut tehtyä ihan toooosi vähän. Sellasta pötkö-kaulaliinaa joskus, ja sitten se yksi kreisistä kissalangasta, that's it varmaan.

No mutta silti en anna häiritä! Sen sijaan keskityn siihen hyvään oloon, että valmista tulee niin perkeleen vauhdilla kun pitkästä aikaa neuloo vähän paksummalla langalla ja isommilla puikoilla. Ja koska noi langat on aika herkkua. Ainakin toi Holi Festival (vaalea), se tuntuukin pehmoiselta. Tumma harmaa El Greco on vähän karheampaa, ja ehkä ihan pikkasen liian tummaa tuon vaalean kaveriksi, mutta muutoin sävy on kyllä aivan mua. Ihana herkku harmaa!

Niin ja ne virheet jatkuu tuossa pitsi-osuudessa (harmaassa). Ihme aivopieruja, en kertakaikkiaan nyt vaan osaa. Kaavoissa ei ole mitään vikaa, mutta kun mä reikäpää jätän välistä kaksi kerrosta pois ja ihmettelen että mikä nyt on kun ei se kaavio nyt yhtään istu puikoille :D. No ei kai kun ei oo tarpeeks silmukoitakaan kun kaksi kerrosta lisäyksineen on tekemättä! Voi jeesus mä sanon. No, koska olen malttamaton ja huivi on muutenkin ihan viallinen, ni en kyllä purkanu vaan posotin menemään. Pitäkää tunkkinne!

Loppuun pikainen katsaus vuoden ekoista viikoista:

Itäkeskuksen The Lucky Bastard -burgeripaikassa 6.1. äitin synttäreiden kunniaksi. Itse testasin Vegesauruksen, mutta valitettavasti tällä kertaa jätti toiveita parempaan. Ja ihan en ehkä ymmärtänyt kolmeen kertaan paistettujen ranujen ideaa.

7.1. menin ystäväni aviomiehen näyttelyn avajaisiin G12-galleriaan. Oli hauska kokemus, olin tavallaan niiiin värässä paikassa, mutta olen aina halunnut salaa osallistua taidegallerian avajaisiin :D. Onnea Henry!

Viime perjantain tunnelmat toimistolta. Pallihedelmä!

Hyvää sunnuntaita, mä jatkan nyt virhe-huiviani ja katson Areenasta Drunk Historya!