Huhtikuun #raitasepot

Niin se vaan vierähti jo vuoden neljäs kuukausi!

Töissä riitti kiirettä tilinpäätösten ja muiden juttujen parissa, tällä viikolla tasan perjantai oli vajaa päivä, kaikki muut päivät taottiin ylitöitä. Tai, liukumahan meillä on käytössä, eli ei ylityökorvauksia... Mutta koska saldo on aika kiitettävästi plussalla, saa pidettyä vähän saldovapaata jos vaan osuu yksiin töiden kanssa :).

Töistä puheen ollen, perjantaina oli toimistolla yhteinen vappubrunssi! Kaikkea ne meidän ihanat neidit jaksaa järjestää! Toimistotilat jaetaan Gapps Oy:n kanssa, ja meno on hyvin rentoa kuten näkyy. Meillä ei pönötetä! Voi juku, mulla kävi kyllä ihan huippu munkki kun pääsin tonne harjoitteluun ja sittemmin töihin. Niin mieletön munkki. Mmmm, munkkeja...

Raitaparini vika vihje (perjantaille, teema jatkuu) potki käyttämään viimeksi ostettua lankaa, joten oli pakko keriä. Menin perjantaina illemmasti porukoille saunomaan, ja siinä saunan lämmetessä pistin äitin töihin. Mulla on selkeästi kireämpi käsiala jopa vyyhtejä keritessä :D. Vyyhdeillä kun oli sama määrä lankaa, ja kokoero silminnähtävä. Lanitium ex machinat oli kyllä niiiin herkullisen värisiä, mutta liekö johtuen sitten värjäyksestä vai mistä, langan tuntuma on yllättävän karhea.

Tänään sitten heräsin jälleen ärsyttävän aikaisin, mutta sainpahan jo aamupäivästä alettua leipomusteni kanssa. Tutulla, hyväksi havaitulla ohjeella voi loihtia eri makuisia herkkuja. Tänään vuorossa sitruunalla ja limellä mausteltuja, mukaan nakkasin loput valkosuklaanapitkin. Tummissa sitten taloussuklaata, nutellan tyyppistä levitettä ja hasselpähkinöitä. Suolaistakin oli saatava, joten kikkailin teeleipätaikinasta kaulittavan version, jonka pinnalle levitin pestoa ja fetaa murustettuna, sitten vaan rullalle, vuokiin ja uuniin. N-A-M. Kävin tuossa illalla nakkaamassa kantapaikkaani ison satsin syötäviä, mutta en jaksanut pitkään istua. Onnistuin nimittäin taas nappaamaan jonkun minkälie keuhkoputken tulehduksen, tai sellaisen alulta tää vähän tuntuu. Karheutta kurkussa ja nimenomaan keuhkoputken tietämillä. Nyt vaan ei saa tulla mitään kipeystiloja, vain viikko enää ja hurautetaan Nizzaan!!!

Puikot 2,5 mm, kaikenlaisia lankoja, niin jämiä kuin uusiakin, kulutus 92 g.

Ja sitten siihen otsikon aiheeseen :D. #raitasepot tulivat tänään päätökseensä, huhtikuun viimeisen päivän saapuessa. Raita per päivä, vuoron perään minä ja ystäväni määrättiin väri jonkun vihjeen yms kautta. Hauskan erinäköiset tuli. Mulla on tiukempi käsiala, isompi jalka ja pienemmät puikot käytössä - hurja ero sukkien pituudessa! Ystävälleni niistä tuli jotakuinkin melkein polvarit, mulla jäi puoleen sääreen. Tosi hauska proggis, täytyy ehkä toteuttaa joskus uudestaan! Tosin mun täytyy alkaa varmasti jo nyt kirjaamaan ylös erilaisia vihjeitä, koska niiden keksiminen oli aivan hullun vaikeeta välillä. Jotenkaan ei tullut mitään järkevää mieleen ikinä! Ja seuraaviin sukkiin mun pitää oikeasti suunnitella pohkeen lisäykset, nyt ne jäi liian vähäisiksi. En vaan ajatellut. Mutta ihan käytettävät niistä tuli eniveis, joten ei anneta sen häiritä :)

Kunhan höpöttelen

Torstain istuin palkkahallinnon ajankohtaisasioiden koulutuksessa aika hulppeissa puitteissa. Finlandia-talon Terassisalin ikkunoista näkyi auringossa kylpevälle Töölönlahdelle. Tuo kuva on tosin otettu vähän toisesta kohtaa ja ikkunan läpi eli se on aika kökkö, mutta se oli ainoa johon taltioitui huvilat ja maailmanpyörä.

Vaikka työviikko olikin lyhyt (alkuviikon saikkupäivien johdosta), se oli aika rankka. Palkitsin itseäni lauantaina käymällä Itiksessä vähän shoppailemassa... Yllätyksekseni löysin peräti kahdet kengät, joista tosin toiset alkoi juuri tällä hetkellä mietityttämään... Että olinko nyt vaan ahne, koska ne on keskenään niin samanlaiset. Siis tuon malliset, balleriinat. Viime kesän menin sittarista ostetuilla pilipali-tossuilla, jotka onkin nyt siis ihan puhki ja rikki. Nää on niinkus oikeat kengät, ihan niinkus oikealla pohjalla eikä millään vaahtomuovilla.

Ja mites nää punaset housut? Oon jo vaikka kuinka pitkään halunnut kesähousuiksi jotkut kirkuvan väriset, mutta sopivia ei vaan ole tullut vastaan. No, nyt tuli. Että pitihän ne tieten ostaa. Ja nämä jalassa aion kävellä Nizzan kaduilla jo ihan kohta! Työreissuun on enää tasan kaksi viikkoa, hui.

No puhutaan nyt vähän käsitöistäkin :D. #raitasepot etenee, ja nyt pitää jo vähän miettiä levennyksiä. No, enää kuusi raitaa ja resori päälle, että ei niistä sentään niin kamalan pitkiä tule (kaverilla tosin tulee, koska sillä on pienempi jalka ja kantapäät on ns. "aikaisemmin" eli varteen tulee raitoja enemmän). Vähän tuolla näkyy varressa pääteltyjen lankojen kinnaukset, mutta ehkä en anna niiden häiritä.

Ja sunnuntain kunniaksi väri valittiin tänään lempimakeisen mukaan. Kuvasta ei varmasti jää kysymysmerkiksi, mikä on mun lemppari. Ehdoton ykkönen. Aamen.

Huhtikuun SNY-paketti!

Tänään piippasi puhelin, postin ilmoitus saapuneesta paketista! Sain jopa haettua sen tässä alkuillasta, ja eikun avaamaan.

Pari karkkia oli tainnut irrota taikakerästä, pitivät jännittävää rapinaa kun leikkelin paketin teippejä irti. Kiitos hauskasta kirjeestä, sny! Ah, kerän kimppuun oli hyökättävä heti...

Fiilistelin langan väriä ensin hetken, ja toki piti kokeilla nykäistä, josko hakaneula lähtisi irti ihan vetämällä. Arvuuttelin myös lankaa, että mitähän se saattaisi olla. Mielessä kävi Schoppel wolle yksisäikeisenä, mutta ajattelin värinvaihdosten olevan yllättävän harmoniset ollakseen kreisiä kissalankaa.

Kerän sisältä paljastui hauska magneetti sekä tosi hienot sormikkaat! Kirjeessä vinkattiin niiden olevan siskontytölle, väritkin sopivasti Frozenia ja Ellaa, joista toki myös tämän suvun nuorimmainen pitää. Piti laittaa heti viestiä siskollekin, että tällaiset ois sovitettavissa.

Lanka paljastui Langin Jawoll Magiciksi. Kuvaan yritin mallailla kaikkia kerän sisältämiä värejä. Langilta olen neulonut Novenaa, mutta Jawoll Magic on tyystin testaamatta. Kaveri on siitä neulonut itselleen huivin - ja huiviin itsekin tämän näkisin! Yhdistäisin siihen kenties ihan vaan valkoista, tai ois tuolla 50g handun kaunista hopeisen harmaata lankaa.

Paketissa tuli myös kaksi sukkaohjetta mukana. En tiedä maltanko käyttää Jawollia sukkiin kun se hehkuu niin kauniin vihreänä, kuin koivun tuoreet lehdet, ei niitä voi haudata kenkiin tai lattianrajaan! Mutta nuo viistosukat (Skew-malli englanniksi) täytyy kyllä kokeilla päihittää! Olen sitä englanninkielistä vilkuillut silloin tällöin, mutta en ole uskaltanut lähteä kokeilemaan. Nuo Everyday socks näyttää sellaiselta mallilta, josta siskontytön jalat vois pitää :).

Siskontytöstä puheenollen, kahtokaa nyt kuinka hienot sormikkaat se saa!

Kiitos sny, olit kasannut hauskan paketin! Ja nyt suorastaan ärsyttää, etten tietenkään ehdi neuloa tuosta langasta mitään tälle keväälle. No, syksylle sitten, jos vaan ehtii.

Ehtimisestä puheen ollen, parikin henkilöä kaveripiirissäni on odottamassa perheenlisäystä, joten pitäisi varmaan kehitellä jonkun sortin vauvanvaatetehdasta tänne. Tahtoisin molemmille neuloa neuletakin/housut/jotain kivaa. Lankojakin ois sillein ettei tarttis välttämättä kovasti uusia hommaillakaan. Toki muksut tulee näyttämään sirkusteltoilta mikäli saan vaatetta joskus valmiiksi asti, mutta eikös se just ole parasta vanhemmuudessa? Saada pukea lapsensa just niin nolosti kuin vain pystyy. *Aahhah olenpa hauska*

Siinä muuten eka Urho valmiina. Kokohan on sitten enempi minä kuin isä, joten ehkä täytyy laittaa nää lahjasäilöön odottamaan ja kehitellä isälle jotain muuta. Ohuemmat puikot fuulas sen verran, että vaikka silmukoita olikin enempi kuin normaalisti, jäi sukan koko sittenkin liian pieneksi.

#raitasepot tänä aamuna.

Sekametelisoppa (vol 2)

Niin se taas tämäkin viikko hurahti ohi. Olipas hieman kiire töissä, ja muutakin jännää... Tämä neuloosipotilas muuttaa lankavarastonsa tuonne parin kilometrin päähän toiseen kaupunginosaan, kun tarjoutui niin mahtava tilaisuus. Käytännössä sama vuokra, mutta neliöitä 10 enemmän. Hei haloo! No mutta, muutto on vasta reilun kuukauden päästä, touko-kesä taitteessa. Aivan varmasti tännekin eksyy kuvallista fiilistelyä aiheesta.

Sain tehtyä sny-parilleni jotain, ja ärsyttää suunnattomasti kun en voi julkaista niistä kuvaa täällä! Mutta sen voin paljastaa, että olen tyytyväinen lopputulokseen vaikkei se täydellistä jälkeä olekaan. Testiin pääsi myös sny-parin (miten tän vois jakaa jotenkin fiksusti? Pari ja pari, kun ne on kaksi eri henkilöä!) lähettämät zing-puikot. Vallan kivat neuloa, kevyet. Aavistuksen turhan pitkät, ainakin tohon projektiin, mutta toisaalta en osaa kyllä liian lyhyilläkään neuloa. Sellaisen kivan seikan huomasin, että näillä 2,25 millisillä mun tiukka käsiala muuttui melkeinpä vieläkin tiukemmaksi :D. En tajua miksi on pakko kiristää!! Yritin kovasti neuloa vähän löysemmin rantein, mutta joku siinä vaan houkutti aina nykimään langan tiukemmalle. Kädenjälki oli kyllä kaunista ja tasaista. Jollain ihan snadisti ohuemmalla langalla voisi tulla vähän vähemmän peltistä jälkeä, mutta eipä toikaan nyt mitään kattopeltiä ollut.

Ja pääsipä sny:n lähettämä lankakin puikoille, niille samaisille zingeille kun ne vapautuivat :). Malli oli hakusessa (ja jos en nyt pidä päätäni niin se on hakusessa edelleen), ja harkitsin Tiina Kuun Oi ihana toukokuu -ohjetta, mutta ajattelin sen kaipaavan itselleen jonkin heleän keväisen värin. Tämä harmaa on niin herkku, että se menisi sekä miehelle että naiselle, ja sitten aloin pohtimaan, josko neuloisi isipapalle toisetkin sukat elämässään. Tällä hetkellä mallina ois Urho, joskin langan vahvuus on eri kuin ohjeessa. Sehän ei mua haittaa, koska lainaan vaan sen kauniin kuvion sukan sivusta, muutenhan se menee kuin mikä tahansa tavan sukka. Toki nyt jo ehdin alkaa erilaisella resorilla, mutta en jaksa purkaakaan, joten olkoon hieman eri näköinen.

Viime sunnuntaina käytiin testaamassa Weeruskan uusi brunssi. Kolmatta kertaa tarjolla ollut kombo oli listalla niin herkun kuuloinen, että pakkohan se oli varata pöytä. Kokonaisuus oli vallan kiva, joskaan ei se paras jota olen syönyt. Mutta se on kehitteillä vieläkin, ja viilautuu varmasti oikein hyväksi. Tässä lautasella on toka satsi (tsiisys mitä perseilyä!), ja vuorossa lihaisampi osuus. Ekalla lautasella oli lähinnä salaattijuttuja, kuten tälläkin lautasella näkyvää qvinoa-salaattia, pottusalaattia, voipaputahnaa (joka oli tosi herkkua leivällä ja oikeastaan sellaisenaankin!), ihan perus salaatinlehteä ja kurkkua, marinoitua punasipulia, mitähän vielä. Lämpimältä puolelta aivan herkkua oli paahdettu bataatti (tietenkin), ja hei nauravia nakkeja!!! Peekkoni oli sellasta vähän erilaista, snadisti kuivahtanutta mutta hyvän makuista (huom., tultiin vasta 14.30, eli heti auetessa se voi olla paljon parempaa), tarjolla myös paria erilaista spessumakkaraa tyylilajinaan bratwursti tai jotain. Oli myös friteerattua kukkakaalta ja perunamuussia (?), portobello-bolognesea eli tomaattista sienisoosia, ja ois ollut lihapullia jallukastikkeessakin, mutta koska lihapullat on aika perus niin en lähtenyt enää niitä ahtamaan itseeni. Jälkiruokapöydästä sai tuoreita hedelmiä, brownieta, porkkanakakkua, vegaanimarenkia (vähän kumma sivumaku mut ihmekkös tuo kun se tehdään kikherneiden säilöntäliemestä), ja ois saanut paistaa itelleen vohveleitakin! Siinä vaiheessa olin vaan jo niin ähkynä, ettei mahtunut.

Ja kolmatta kaveria odotellessa ikkunan ohi käveli peltimies. Joku -con vissiin menossa jossain kultsalla tai jotain.

#raitasepot etenee päivä päivältä! Jouduin purkamaan kantapään kerran, kun aloitin sen yhden raidan liian aikaisin eikä sukat meinanneet mahtua jalkaan. Venyyhän ne, mutta oli kyllä liian kireetä. Nyt sukissa on vielä yksi raita lisää, mutta siinä kuvassa ei näy kantapäät (enkä ole ihan vielä julkaissut sitä), joten mennään tällä :). Näitä on ollut kyllä hauska neuloa! Tulee ihanan riemunkirjavat, mikä oli tavoitekin.

Perjantain työpäivä jäi lyhyeksi, kun lähdin kotiin sairastamaan jo siinä kymmeneltä. Joku flunssamainen asia vaan painoi päälle siinä määrin, ettei ajatus kulkenut. Kotimatkalla kävin jättämässä sny-paketin postiin ja piipahdin kauppaan. Päivän piristykseksi päädyin ostamaan ihanan kimpun gerberoita. Yksiä ihan lemppareita kyllä <3. Ensin harkitsin neilikoita (ois ollut niitä aivan ihania haaleankeltaisia), mutta sitten silmiini osui nämä kaunokaiset. *huokaus*

Aikaisemmin viikolla ostoskoriin oli hypännyt tällaista herkkua, ja päikkäreiden jälkeen päätin herkutella. En ole oikein koskaan ollut leipäjuuston ystävä, taisin maistaa sitä ensimmäisen kerran vasta opiskeluaikoina 20-vuotiaana! Mutta lakka on jotain niin mahtavaa, että sen voimilla totuttelin myös tähän narskuvaan outoon "herkkuun", ja nyt voin jo sanoa pitäväni siitä. Jotain lohdullista siinä on, kun suutuntuma on lämmin ja oudosti kumimainen :D, ja sitten kun siihen upottaa hampaansa niin se narskuu hauskasti. Miltäänhän se ei itsekseen juuri maistu, mutta lakan kanssa se on aivan loistava kombo. Kaikista parhainta herkkuahan olisi sulatuksen jälkeen hyvin mehustuneet, kohtuullisesti sokeroidut lakat, tai silleen "pakaste-hillotut" eikä tämmönen imelänmakea hillo, mutta kyllä tuostakin sen maun sai. Vielä on paketissa juustoa jäljellä, tänäänkin on herkkupäivä!

Jos asunto ei ois näin epäsiisti, kutsuisin jonkun kahvilla käymään. Vaikka äitin. Sitten voisin esitellä sille ne muutamat sohva-ehdokkaat jotka ehdin jo eilen öögailla uutta kotiani silmällä pitäen :D. Kyseessähän on nimittäin pieni kaksio, jossa makkari on ihan kokonaan erillinen huone. Tämä nykyinen varusteluni jättää joko makkarin tai "päähuoneen" melko tyhjäksi... Joten sohva it is! Kun vaan saisi vielä kunnon mitat asunnosta. Koska huone ei tosiaankaan ole mikään valtaisa, eikä kokonaista seinää ole kuin yksi, sillä kahdella muulla on oviaukko ja kolmannella ikkuna. Notta riittääkö jollain "rikkonaisella" seinällä leveys, että siihen mahtuisi sohvanselkämys, that is the question. Ja toki ennen kuin ostan yhtäkään sohvaa, täytyy ne käydä testi-löhöömässä liikkeessä. Kaksi kolmesta mallista jotka eilen löysin ovat sohvasänkyjä, jotka tunnetusti voi olla aika epämiellyttäviä. Eivät ehkä istumatuntumaltaan, ennemmin nukkumisominaisuuksiltaan, mutta saattaa ne joskus olla niin kovin jäykkiä istuakin.

Miten niin olen innoissani? AAAAAAAAA!!! Josko jatkaisi unelmoimista leipomisen parissa. Sit ois tarjota kahvileipääkin jos jonkun tosiaan kyläilemään houkuttelisi.

Kuulumisia

 Mamma kutsui perjantaisen työpäivän jälkeen afterworkeille (käytiin kyllä syömässäkin sitä ennen). Teerenpeli ja Lempi mustikkasiideri.

Kotiin päästessäni eteiseni lattialla odottaa Sny-parini lähettämä herkullinen postikortti! Kiitoksia suuresti, vähänkö aion kokeilla tota reseptiä! Tosin punaviinin saatan vaihtaa valkoiseen, mutta muuten komppaan kyllä ihan kympillä! Omnomnom

#raitasepot etenevät hyvää vauhtia, täytyi aloittaa kiilalevennykset sillä kantapää lähenee. Huomisen määrityksestä olen aika tyytyväinen, vaikka itse sen sanonkin. Tai olen jotenkin kovin iloinen keksimästäni jutusta. Eihän se mitään ihmeellistä ole, mutta saapahan nyt vaan yksinkertaisesti hyvälle tuulelle.

Huomenna aiotaan myös testata Weeruskan brunssi. Varasin ihan pöydänkin. Kunhan nyt en saisi jotain kuumetautia haitoksi, lämpö yrittää olla vähän korkealla vaikkei kyllä kuumeeksi asti nousekaan. Vähän vaan sellanen puolikuntoinen olo.

#raitasepot

Ystäväni neiti H ehdotteli tuossa viime kuun puolivälissä, että oiskos hauskaa ottaa joku yhteisproggis työstöön. Hän oli ideoinut, että vuoripäivin toinen päättäisi värin, ja koska huhtikuussa on sopivasti kahdella jaollinen määrä päiviä...

Niin.

Varpaat puikoille jo viime viikonloppuna (vai oliko se maanantai?), ja sitten odottelemaan huhtikuun ensimmäistä. Ideana kenties tuhlata vähän jämälankoja, mutta en tunne minkäänlaista pistoa sydämessäni, jos nappaan jostain korkkaamattomasta kerästä. Jämäkeriä vilkuillessani eteen osui yksi voimakkaan punainen nöttönen, vähän jotenkin vaihteleva väritys mutta pääosin tosi runsas fuksia/tumma pinkki/mikä ton värin nimi nyt on? Se on tuo pieni punainen tuossa sukan yläpuolella. Eikä mitään käryä, mistä langasta on kyse ja milloin olisin tuota neulonut :D. Se on myöskin sellaista tosi miellyttävän tuntuista, pehmoista ja sileää, ei tunnu esim. trekkingiltä (jossa on kuitenkin pikkasen karheutta) vaan siltä kuin se olisi jotain Cascaden Heritagea tai vastaavaa jumalaisuutta. No, toivottavasti pääsen käyttämään sitä!

Ekan värin määräsi ensimmäinen vastaantullut tuttu, joka siis sai päättää värin. Työkavereita oli paikalla kaksi samaan aikaan, enkä tiennyt kummalta kysyä joten molemmat sai ehdottaa. Toinen oli puolta sekuntia nopeampi keltaisensa kanssa, muuten se raita olisi purppura.

Eilen miettiessäni, että pitäisi kyllä siivota joskus... Päädyin valitsemaan värin kylpypyyhkeen perusteella. Tosi omaperäistä, eikö. Olen tosi huono keksimään tällaisia juttuja. Katsotaan saanko petrattua kuun edetessä :).

Eka lanka on muuten juurikin sitä Heritagea, ja varsinkin tuo keltainen tuntuu aivan unelmalta. Löytyy myös graffitinharmaana ja petroolisen sinisenä jämäkeristä, mutta ne eivät tunnu yhtä pehmeiltä ja silkkisiltä. Muistaakseni ne olivat kuitenkin kaikki samaa lajia, eri värejä vaan. Yksi lempilangoistani.

En sitten meinannut päivitellä näitä raitajuttuja kaikkia tänne yksityiskohtaisesti, vaan pitäydyn instagramin puolella. Epäilemättä eteneminen tulee näkymään täälläkin, mut noin niinkus kuitenkin :). Ja koska insta, mietittiin mikä olisi sopiva hästäki tälle. Hölmön huumorimme tietäen, ei oikeastaan yllättänyt kun päädyttiin raitaseppoihin. Kyllä. Ei mitään tekoa sukkien kanssa, mutta mennään tällä :D.

Ja sitten kaikki varsinkin Kallion likellä asustelevat neulostelijat huomio!

Lanitium Ex Machina & KVGWoolworks pop up -kauppa on MadeInKallion tiloissa Vaasankadulla, eli nokka kohti Vaasista niinku olis jo! Varoituksen sana kuitenkin, jos on kovasti tavoitteena laihistella ja olla taloudellinen lankanarkomaani, tulet olemaan koetuksella. Itse ainakin olin...

Koska näitä ei vaan voinut jättää sinne. 200g lisää lankaa, tili miinuksella :D. Mutta aaaaaa ne on ihania. Että maanantaihin asti on aikaa visiteerata pop up -kaupassa. Suosittelen, joskin omalla vastuulla.

Ja sitten muihin aiheisiin. Tein soppaa. Siitä tuli aikas pirun hyvää. Sen johdosta päätin ottaa myös kuivatut linssit takaisin ruokakaappiini. Tässä on käytetty gogreenin tetrallinen punaisia linssejä huuhdottuna, mutta se kuivakama ei kestä juur hittojakaan keittyä, riittoisampaakin.

 Aamut ovat olleet ajoittain hyvin sumuisia. Hietsussa työpaikan nurkalla se näyttäytyi voimakkaasti yksi aamu, kun ei pikkuisen rapakon toisella puolella olevia valtavia taloja näkynyt ollenkaan. Huhhuh. Lounaalta palatessa otin samasta kohdasta kuvan, kun nouseva tornihotelli näkyi jälleen tavalliseen tapaansa.

Ja eilen töistä tullessani (ensin kiireen vilkkaa neuloin raitani eiliseltä ja tältä päivältä, jonka jälkeen) kokkailin niin naurettavan helppoa ruokaa, ettei oikeastaan tarvinnut tehdä juur mittään! Sopan jäljiltä jääkaapista löytyi puolikas bataatti, pari pottua ja iso porkkana. Olin myös edellisenä päivänä napannut kaupasta broilerin reisipaloja, millähän nimellä ne oikein oli... Ihan vaan se herkku reisi ilman luuta ja nahkaa. Tykkään käyttää sitä lihaa, koska siinä on enemmän makua eikä se kuivu niin pahasti - ei tarvitse läträtä öljyllä ynnä muulla. Sitä vaan ei suinkaan joka kaupasta löydy. Nää on niin hyviä vaikka uunipataan, muhita tomaattimurskassa vihannesten ja hyvien mausteiden kera, lisukkeeksi vaikka ohraa, riisiä, pottua, ihan vaan pastaa. Tai jos pata on ryyditetty kasviksilla eikä se ole liian vetistä, viereen vaan salaattia ja ateria on kasassa.

Nämä kanapalat oli siis maustamattomia. Sain joitakin vuosia sitten läjäpäin Meiran mausteita, koska osallistuin Kotikokin kautta sellaiseen maustemylly-raatiin. Olikohan kuusi erilaista maustesekoitusta myllyissä, niiden lisäksi kuivamarinadisekoituksia neljää eri sorttia. Myllyt oli suolattomia, marinadit ikävä kyllä ei (mutta silleen inhimillinen määrä suolaa, että maustetta saattaa käyttää ihan silleen runsaamminkin). Vaikka päiväykset on paukkuneet jo aikaa sitten, ne marinadit on mulla edelleen käytössä. Nyt käytin Paahteista Texasia, lemppari taitaa olla Mausteinen Mexico. Pikkiriikkisen läträsin kyllä öljyllä, sillä teki mieli perseillä. Mausteen saa myös levitettyä vähän paremmin kun on tippa öljyä mukana. Annoin kanojen levätä rasiassaan mausteiden kanssa sen aikaa kun pilkoin juurekset (bataatit jätin isommiksi paloiksi, koska se kypsyy nopeammin, porkkanat ottaa kaikista pisimpään) ja sipulia. Tippa öljyä heillekin, suolaa, kuivattua persiljaa ja timjamia. Ei siinä tainnu muuta olla. Koko komeus uunivuokaan ja 200 astetta, kauankohan siinä meni... 30-40 min? Lähinnä oottelin, että bataatit kypsyi, saattoi jäähä vähän turhankin isoksi palaksi :D. Salaattia viereen ja ääntä kohti. Ei voi mennä pieleen.