Joulun materiaa

Nyt on taas rakas kulutusjuhlamme juhlittu (toki tänäänhän se juhlapäivä vasta oikeasti olisi, mutta eipä tässä nyt mitään juhlintaa enää ole, eilen hoidettiin ne velvollisuudet.

Itse viime vuonna julistin, etten enää osta kenellekään mitään. Noh, eihän se ihan niin sitten mennyt. Ja en kyllä itsekään jäänyt lahjatta, hirveä määrä paketteja!

Aatto meni ns. normirutiinilla, Lumiukkoa, joulurauhaa, riisipuuria, oleilua, hyvää ruokaa.

Kuten sanottu, omakin lahjapino oli ihan merkittävä. Olen huono neulomaan mitään näistä kirjoista, ohjeet on yleensä niin pitkiä sanallisia rimpsuja ja kirja on hankala pitää näkyvillä neuloessaan. Mutta tässä on kyllä useampi mielenkiintoinen malli, jotka pitää ottaa testiin.

Nyt olen ruma ihminen, mutta tällaset kirjat on sarjassa "mitähän tälläkin tekee". Kaunista kuvitusta kyllä, mutta mä en ole juurikaan jouluihminen, enkä fanita joulureseptejä jii än ee. Arvostan kuitenkin lahjan antajan elettä (en saanut käsialasta tunnistettua kuka tämän antoi) ja ajatusta, aina.

Mutta tää oli se, mikä sai hihkaisemaan ääneen! Vihdoin, vihdoin! Piti ihan ystävällekin laittaa kuva, sillä ollaan useasti puhuttu että pitäisikö kimpassa hommata. Ai että, vihdoinkin noi vyyhdit saa kyytiä. Toki tuli vain tämä pingotusosa, ei sitä mihin lanka kieputetaan kiekoksi, mutta ei se ole välttämätöntäkään (ja sen saa kyllä tarvittaessa ostettua), tärkeintä on se että nyt sen vyyhdin saa johonkin missä se oikeasti pysyy, sen saa kieritettyä palloksi ilman epäinhimillisiä asentoja ja aivan varmasti aika pirun paljon vikkelämmin!

Notta kunhan tämä Polarin aktiivisuusranneke on latingissa, voisi sen käytön aloittaa juhlavasti kerimällä lankaa! Tähän mulla on vähän kaksinaiset aatokset. Toisaalta haluan todellakin testata tällaista ja toivon, että se buustaa tekemään enemmän - mutta toisaalta pelkään, että se vain alleviivaa enemmän sitä etten liiku tarpeeksi ja se menee jo buustin toiselle puolelle ja lannistaa. Jatkuva muistutus siitä että tekee liian vähän saattaa syödä sen mielenkiinnon kokeilla edes koko hommaa (siis pitempään kuin viikon). Mutta pyhpah, minä aion nyt asennoitua positiivisesti ja haluan ottaa haasteen vastaan! Minähän se olen vastuussa itsestäni.

Toisaalta, mitä jos huomenna? Nyt tekisi mieli köllötellä ja syödä vähän suklaata :D.

Ai niin, lankakulutus näyttää tällä hetkellä 2,4 kg josta olen ihan tyytyväinen. Siis ottaen huomioon, että olen ostanut lankaa tasan kerran tänä vuonna, ja niidenkin ostosten jälkeen olen 1,8 kg voitolla! Ja tässä saattaa vielä ennen vuoden vaihdetta puikoilta tipahtaa epämääräinen huivinretale Zauerball Crazysta, jota on tähän mennessä mennyt melkein kaksi kerää - jotka molemmat oli tosin vajaita, mutta on tolla ihan hyvä määrä mittaa jo. Saa vielä ehkä hyvällä tsägällä 150g lisää kulutuslistalle.

Vetehiset lehdet ja auringon säihke silmässä

Hupsista, miten niin unohtunut tämäkin blogi? Eipä ole paljonkaan sanottavaa, antaa kuvien puhua enemmän :)

Malli: Leaf on the wind (ravelry)

Lanka: Austermann Step jotain-jotain

Puikot: 2,5mm

Menekki: 79g

Ei mitään muistikuvaa milloin sain nuo valmiiksi, mutta aloitin ne joskus toukokuun puolivälin jälkeen. Ravelryyn merkkasin alkupäivän, mutta kuten yleensä, unohduin johonkin ihan muualle kun sukat valmistuivat. Vähän jäi ärsyttämään, että malli/koko on kovin löysä, tavoitteena oli tehdä vähän pienemmät sukat jotta päätyisi jopa jollekin lahjaksi. Nuo pyörii liian monella ympäri jalkoja ettei ne kyllä toimi. Mutta malli oli kiva, tuota pitsikuviota tulen varmaan käyttämään jossain muussakin!

Sitten pidin juhannusviikon lomaa, ja lähdin käymään Göteborgissa kaverin kanssa. Matkaneule valikoitui edellisenä iltana, jo pitkään jonossa keikkunut Heidi Alanderin Eyeblink-huivi. Parisen vuotta sitten muistaakseni Tampereen käsityömessuilta ostamani Säihky-Puffa oli odottanut koko tämän ajan päästäkseen huiviksi, ja tähän se sitten lopulta päätyi. Langassa on siis hieman glitteriä mukana, varsinaista auringon säihkettä siis!

Matkalla neuloin sitä tasan lentokentällä tai koneessa, välilasku Arlandassa antoi aina parisen tuntia aikaa tikutella.

Vaan tämänpä sainkin sitten aika vauhdikkaasti valmiiksi, aloitin sunnuntaina ja päättelin perjantaina (vai oliko se torstai jopa). Äsken sain sen vihdoin myös pääteltyä ja pingotettua, tuossa se nyt aiheuttaa kompastelua keskellä olkkarin lattiaa. Ainoa paikka mihin se mahtuu.

Malli: Eyeblink (ravelry)

Lanka: Puffalan Säihky-Puffa

Puikot: 5mm pyöröt

Menekki: enpä muistanut punnita ennen pingotusta. Pienen pieni nysä jäi jäljelle 100g kerästä, notta aika likelle sataa menee.

Mitäs muuta?

Göteborg oli mainio kaupunki. Ja hotelli aivan mahtava, Hotel Bellora - varoitus, sivuille mennessä pomppaa yks sun kaks perkeleen mainosta tai chatti-ikkunaa, meni jo hermo... Mutta se nyt ei vähennä hotellin ihanuutta mitenkään. Kattoterassilta oli aika hyvät näkymät kaupungin siluettiin.

Ja hotellin ravintolasta sai aivan naurettavan herkullista risottoa. Mä en pääse yli siitä kuinka hyvän makuista se oli!

Kanavarannassa olisi istunut mielellään monta ilta-aurinkoa hyvässä seurassa.

Juhannus meni sitten ihan vaan kotosalla ja tehden ei-niin-yhtikäs-mitään. Melkein alkoi ärsyttää että miksen tehnyt mitään, mutta toisaalta sitten, miksi olisi pakkokaan? Säät ei täällä Helsingissä olleet mitenkään erinomaiset, mutta eipä mulla ois muutenkaan ollut grillaus-mahdollisuutta tässä. Uunissa sitten pirun hyvää settiä, ai että mitkä herkut mulla oli pari päivää!

Töihin palaaminen olikin sitten melkoinen isku, koska en ehtinyt viikon loman aikana juurikaan palautumaan. Juostu on siis kuin päätön kana tämän viikon, mutta olipahan sitten perjantaina hyvän työkaverin läksiäiset joita juhlistaa oikein kunnolla. En tiä miten tuun pärjäämään toimistolla ilman tuon ihanan ihmisen aurinkoista hymyä, mutta pakko se on vaan pärjätä. Ja hänpä jatkaa uusiin haasteisiin jotka tarjoaa mahtavia mahdollisuuksia kehittyä ja kasvattaa omaa asiantuntijuuttaan, kaikkea hyvää ja vielä enemmän onnea uusiin seikkailuihin!

Ja ai niin joo.

Ostin junaliput Jyväskylään ensi viikonlopuksi. Oho hupsista!

Vielä kun selvitän, mitä ja miten siitä eteenpäin :). Lähinnä tarkoitan sitä, että mulle on edelleen epäselvää maksaako pääsy knit festivaaleille jotain, vai vaan niille kursseille. Tottakai kurssit maksaa, enkä aikonutkaan suunnata niille (olisin auttamattomasti liian myöhässä, nehän on tottakai jo täynnä). Tapahtuman nettisivuilta vaan kun en saanut yksiselitteistä vastausta pohdintoihini, että missä ihan tarkalleen markkinat on ja maksaako sinne jotain. Olisin odottanut että varmaan jotain maksaa, mutta musta tollaset perushommat täytyy olla jos ei etusivulla niin muuten kyllä selkeästi ilmoitettuna. Vähän kyllä miinusta, epäselvät sivut. Tai ehkä miinuksen ansaitsen minä kun en vaan jotenkaan löydä.

Otin nyt sellasen pikavisiitti-asenteen, kahdelta perillä ja seiskalta lähtee takasin. Ehkä parempi pankkitilille, etten sen kauempaa voi olla :D. Siitä sellanen täsmäisku lankamyyjien kojuihin, vähän ehkä ruokaa napanderiin, ja jos aikaa jää ni sitten voi ehkä vähän fiilistellä kaupunkiakin. Käynyt Jyväskylässä ainakin kerran, mutta siitä on jo varmaan 8v aikaa!

Virrat, käsin maalatut.

Sen raitapotkuhaalarihässäkän jälkeen tartti tietty äkkiä saaha jotain uutta neulottavaa. Olin jo käytännössä päättänyt ottaa työstään Austermannin Hand-Painted -langan jonka olin kerinyt kahtia. Eli sukat pitäis.

Austermann Hand-Painted, 2,5mm, 78g.

Jälleen kerran Tiina Kuun malli pelasti päivän! Pientä yhden silmukan palmikkokääntöä ihan apinanraivolla, ja voilá!

Pidin erityisen paljon siitä, että kannan kiilat tehtiin jalkapohjaan. Ja vaikka ensin ihmettelin että mitä siinä ohjeessa oikeen luki noiden lyhennettyjen kerrosten kohdalla, tein lopulta omin päin ja omalla järjellä, ja päätin että en vaan ymmärtänyt lontoonkielistä ohjetta sen osalta ihan yks yhteen. Kantapään vahvennettua neulosta yritin jatkaa vielä kavennusten jälkeenkin, sillä se meinasi jäädä aivan liian kaposeksi tai matalaksi, miten päin sen nyt haluaa ymmärtää.

Koska pyöröiltä on välillä vähän haasteellista sovittaa sukkaa kinttuunsa, tuli tehtyä ehkä pari turhaa lisäystä. Varren yläpäät tulikin sitten melko löysiksi, mutta kaipa ne jalassa pysyy siltikin :). Mahtuupa lahkeen päälle tarvittaessa. Ja taas jälleen täytyy olla kyllä iloinen, että joku on keksinyt tuon magic cast-on -tavan, sillä tulee aivan täydellinen kärki. Tai no, mulla jää jostain syystä aina se aloitussilmukka jotenkin pönöttämään, mutta kun se on muuten niin mahtava aloitus!

Ja sitten nopeasti katsaus muihin aiheisiin.

Ikkunalaudan viidakko aiheuttaa pieniä ilonkiljahduksia silloin tällöin.

Viime viikon lauantaina kävin kuuntelemassa Tuomari Nurmion levynjulkkarikeikan Konepajan Brunossa, joka on muuten ihan mahtava tila tällaisille keikoille! Hyvä keikka, paljon yleisöä! Vaikkakin keski-ikä taisi olla lähempänä viittäkymppiä :D. Tunsin itseni kovin nuoreksi.

Keskiviikkona osallistuin Procountorin Pro-iltapäivään, joka oli tämmönen asiakastapahtuma joita ne järjestää. Torstaina oli sitten Procountorin aka poron aka procon tilitoimistopäivät, mutta niille en osallistunut tällä kertaa. Iltapäivä piti sisällään settiä tulevista toiminnallisuuksista ym. jonka jälkeen siirryttiin KOM-teatteriin tai lähinnä siihen ravintolaan. Alkuun vähän tapaksia, pääruoaksi kukkoa viinissä ja jälkkäriksi pikkuruinen herkkupala suklaakakkua. Valkoviini oli myös vallan hyvää. Ruoan jälkeen sitten paikat viimeiseen esitykseen. Pakko sanoa, että tarina oli sen verran vastenmielinen, että yhdistettynä taiteellisiin kikkoihin esityksen toteutuksessa suuhun jäi lähinnä sellainen lievästi etova maku.

Kyseisen etovan maun voisi toki huuhtoa alas milläs muullakaan ku meidän uudella oluella :D. Toi etiketti on niin siisti, kuosit ja kaikki, ja toi raketti-emu on söpö! Olut itsessään on hankalampi arvioida kun en käytä, mutta sanoisin että ei ollut kyllä mikään tylsä vetinen lager vaan raikas, vähän kirpakammin humaloitukin ehkä, sellanen rapsakan hapan kesäolut. Avot.

Eilen osallistuttiin Yritysmaratonviestiin! Ja voin sanoa, että oli aivan jäätävän rankkaa, melkeinpä yllättäen. Kyllähän mä tiesin, että kunto on miinuksella, edellisestä lenkistä on 3 vkoa ja yhtäkkiä lämmöt nousi ihan oikeisiin kesälämpöihin. Mutta silti. Yksi kierros lahtea ja piti jo sillä kävellä. Välissä kollega vetäisi tokan kierroksensa ja sitten piti jaksaa taas itse uudestaan. Loppulukemana mulla on nyt yllättäen melkoisen kipeät reidet, ja kasvot sai vähän enemmän väriä kuin mitä toivoin.

Tästä nyt sitten suihkun kautta hyvän ystävän polttareita viettämään. Oisko parempaa säätä voitu saadakaan! <3

Joulun päivät

Niin se vain hurahti joulun pyhätkin, tai vielähän tämä viimeinen on meneillään. On kyllä syöty hyvin ja saatu lahjojakin ihan hillitön määrä. Sain omat lahjaostokset viilattua loppuun kuinkas muutenkaan kuin aatonaattona, kuuluisan viimetipan aikaan. Ja vannotin jopa, että ensi vuonna en kyllä osta kellekään joululahjoja, ihan hullujen hommaa. Tosin en taida uskoa tähän itsekään...

Viimeinen pikku-Nyytin lahjapakettiin eksynyt neulomus on vielä esittelemättä. En ihan tarkalleen muista kenen/minkä ohjetta tähän käytin, mutta tässä esim. Ullaneuleen ohje.

Lanka: Handu ja Trekking, puikot 2,5 mm, menekki muistaakseni 22g, enhän sitä toki ylös kirjoittanut...

Kuva on pikkasen instagramilla käsitelty, mutta eipä noista väreistä ois muutenkaan tullu aitoja kuvaan. Ihanan karkkinen ja heleä tuo handu, ja ihanaa myös neuloa. Mutta koska messuilta ostin vain mini 20g vyyhdin, pelkäsin ettei se riitä koko pipoon ja pelasin tilannetta Trekkingillä.

Toissaviikolla olin työsuojelun koulutuksessa, ja siellä sitten kilistelin puolitoista junasukkaa työkaverin tulevalle. Kollega jää äitiyslomalle tammikuussa, ja ajateltiin toisen kollegan kanssa josko pitäisi vaikka jollain pienellä muistaa. Vielä on meidän työyhteisössä aika uusi juttu tällainen äitiyslomalle jääminen, ettei aikaisempia ole pahemmin lahjottu, mutta jos nyt koittaisi kerrankin.

Lanka Dropsin mikä-piru-tuo-nyt-olikaan, puikot 2,5mm, menekki 28g

Mää en kyllä tiiä että mikä junasukkien idea on. Tai siis toki tiedän, mutta onko ne meinattu ihan vaan jonkun ikäselle vaaville/taaperolle, kun ei munkaan tiukalla käsialalla tule ohjeen mukaisella silmukkamäärällä ainakaan vastasyntyneelle sopivia... Tuntuu että menevät vielä kolmivuotiaallekin. No, eipähän ihan viikossa jää pieniksi :)

Jouluaatto vietettiin tuttuun tapaan porukoilla lapsuudenkodissa. Siskontyttö oli askarrellut itselleen kyltin, "Saran lahjapino". Hieman nauratti.

Vaan kyllähän noita taas riitti. Millonkahan opitaan, ettei meille aikuisille varsinkaan tarvi ihan tollasta määrää...

Tai että ihan niin kamalasti ei tarttis syödä. Vaan ku leivoin niin perhanan hyvää taatelikakkua. Maustoin sen tujauksella viskiä, ja sehän sopi todella hyvin. Ei se toki ois tarttenu viinaksia, mutta halusin nyt kokeilla.

Kuvasta huolimatta on tullut yllättävän vähän ahmittua suklaata. En sitä saanutkaan kuin yhden rasian (After Eight <3), mutta onhan noita. Twist-pussin toi ystävä Tallinnanreissultaan, ja löytyy tuolta yksi levykin jonka ostin lahjapakettiin, mutta en sitten laittanutkaan (löysin jotain parempaa). Vielä en korkannut kirjaakaan, kun neuloosi oli voimakkaampi. Ja taitaa olla tänäänkin. Vanha opiskelukaveri toivoi sukkia itselleen ja tyttärilleen, josko ainakin yhdet Elinan pitsiunelmina. Joskin ilman takapitsiä tai polvipituutta. Viikingit pyörimään!

Välipäivät ois aikaa laskea ruokaturvotusta, ja sitten iskeä uuden vuoden kimppuun! Aijai :). Ja sitten blogikin täyttää jo kaksi vuotta, ohoh. Ja itsellä lähtee käyntiin viimeinen vuosi parikymppisenä, tupla ohoh. Katsotaan josko lankahankinnat pysyis paremmin lapasessa ensi vuonna. Ja tuon sanottuani mä varmaan voitan myös 90 miljoonaa Eurojackpotista ja onnistun laihdutuskuurissani ja mitähän vielä :D

Pehmeät paketit rokkaa

Nyt täytyy kyllä vähän haistella tuota omakehua, mutta kun. Kirjopirkka piti kyllä keriä melkoisen vikkelään, jotta sen sai puikoille. Malli pitäisi istua miehelle - isälle - joten vaikka moni pitsi olisi ollut upea tällä sinisellä langalla, ei ehkä tällä kertaa kuitenkaan. Merenkulkijaa lähdin googlella tavailemaan, ja kappas kun Ullan ohjeessa oli toinenkin mallikaavio! Se "oikea" merenkulkija näytti ihan pliisulta ja tylsältä tämän toisen rinnalla, ja päätinkin sitten käyttää sitä.

Viime lauantaina loin silmukat, ja keskiviikkona iltakymmenen jälkeen sain valmiiksi. Langat päättelin tosin vasta torstain puolella, koska it was way over my bed time already.

Lanka: Kirjopirkka, puikot: 2,5mm, menekki: 70g.

Vähän taas piti jännätä, saako sukista oikean kokoiset kun ei ole sopivan kokoista kinttua sovitusapuna. Faijalla nyt ei ihan huiman suuri jalka ole, mutta on se nyt silti pikkasen isompi kuin oma kavioni, joka ei toki ole pieni sekään. Maltoin kuitenkin tehdä vähän liian isot itselleni, vaikka tekikin ihan kamalasti mieli pitää nämä itselläni! Langan väri ei pääse näissä kuvissa nyt ihan oikein esiin, mutta uskokaatten että se on aivan uskomaton. Sanoo ihminen, joka ei oikeasti oikein pidä sinisestä. Tämä on u-s-k-o-m-a-t-o-n.

Samaisena silmukanluontilauantaina loihdin myös glögikakun. Lähdin vähän soveltamaan omia ideoitani, liivatelehtien määrää vakoilin jostain kotikokin ohjeesta. Ja pakko sanoa, että tämähän onnistui vallan hyvin. Tekstuuri oli liki täydellinen, makua voisi vielä pikkaisen viilailla.

Pohja:

175g pipareita

n. 75g voita

Täyte:

1 prk maitorahkaa, se pyöreä eli pienempi :)

2 dl vispikermaa

1 lime, mehu ja kuoriraaste

liian iso loraus cointreau'ta, ainakin desin verran

3 (vai 4?) liivatelehteä

vapaa mitta sokeria, maistellen sopivaksi

Kiille:

n. 1,5 dl glögiä (oisko ollu tiivistettä, saatoin vähän laimentaa vedellä -> 2dl?)

muistaakseni 3 liivatelehteä

Pohjaan murskasin piparit huonolla menestyksellä, sulatin voita aluksi liian vähän, ja säädin ja sähelsin noin muutenkin. Lopulta uskaltauduin ajattelemaan, että ehkä se pysyy kasassa kun painelen sen tarpeeksi tiiviisti leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Tai siis, sen vuoan pohjaan pingotin leivinpaperia ja reunoille taiteilin kelmua - vuoka on ikivanha ja vähän sellanen että en uskaltautunut suoraan sitä vasten täytteitä laskea, jos vaikka tarttuisi makuja. Vuoka oli 22 cm halkaisijaltaan.

Täytteeseen vatkasin vispikerman kohtuullisen stydiksi vaahdoksi, maitorahkan joukkoon raastoin limen kuorta ja laittelin sokeria sen verran, että uskoin sen riittävän. Liian makeaa en todellakaan halunnut, vaan tavoitteena oli sellainen raikas kakku, jossa lime ja cointreau kenties pääsisivät vahvan glögin alta mukaan bailuihin. Cointreaun ja limen mehun kuumensin kattilassa ja sinne sitten ne liotetut liivatteet. Saattoi mennä neljä, kun hätäilin että sitä nestettä nyt on kuitenkin aika paljon ja vispikerma jäi ehkä vähän liian lötköksi ja hyytyyköhän se nyt sitten kuitenkaan vai onko se velliä. Niin ja cointreaun kohdalla unohdin kuinka se onkin niin sytytysnestettä, herttileili 40-volttista, tsiisus!

Kakku sai jähmettyä kylmässä ehkä tunnin verran ennen kuin kuumentelin glögin ja sulatin sinne varmaan kolme liivatelehteä, jälleen taas panikoin että mitäs jos se nyt jotenkin ei riitäkään. Arvaako joku jo, että mä en juuri ikinä kikkaile liivatteella ja tästä syystä ei tule mutu-tuntumalla heittoja riittävistä määristä. En sitten myöskään malttanut odottaa ihan tarpeeksi kauaa että glögi jäähtyisi riittävästi, vaan hätäillen kaadoin sen kakun päälle. Vaalea täyte vähän äkästyi tästä, ja jos kuvan kiille ei kiiltäisi aivan noin hurjasti, näkyisi toisessa reunassa sellainen sottainen kohta jossa glögi on napannut mukaansa kermaa.

Mutta niin! Jos olisin muistanut cointreaun alkoholipitoisuuden, olisi kakun jälkimaku ollut vähemmän viinainen :D. "Boozy", kuten kantikseni ravintolapäällikkö totesi. Limeä saa olla toinen mokoma, mutta en tiedä kuinka hyvin se välttämättä sopii glögin kanssa. Leikittelin ajatuksella, että se limen tuoksusta ja mausta löytyvä mausteisuus (minulle tuo mieleen kanelin jollain kummalla tavalla) istuisi mausteisen glögin seuraksi, vaikka muuten ovatkin kovin erilaisia. Ja että se limen raikkaus tasapainottaisi glögin tuhtiutta ja makeutta. Cointreauta saa laittaa puolet vähemmän - jos sitä edes haluaa käyttää - eipä se siitä juur maistunutkaan. Paitsi jälkimaussa :D. Ja kiilteeseen ei tarvita kolmea liivatelehteä, vaikka ei siitä nytkään sellaista kumipalloa tullut. Täytekin saattaisi pärjätä yhdellä vähemmän, mutta se oli kyllä tekstuuriltaan vallan passeli.

Loppuun sitten tarina viime viikolta. Torstaina iski joku flunssan tapainen, ja menin nukkumaan jo heti kohta yhdeksän jälkeen. Yhdentoista jälkeen herään räväkästi siihen, kun rappukäytävän palovaroitin lähtee ulisemaan. Kuuntelen kolinaa rappukäytävässä, katson kun sälekaihtinten välistä näkyy valoja. Kas, kadulla on kolme poliisiautoa, ja nyt paikalle tuli kaksi paloautoakin. Selvä, takkia niskaan ja laukkua olalle, turhaahan ne ovat jos henki lähtee, mutta ilman avaimia en pääse kotiin. Ja ulkona on pakkasta. Kenkiä laittaessani kuulen kuinka joku nainen juoksee rappukäytävässä, "apua, apua, apua!" Avaan oven - enpäs menekään, en erota edes lattiaa sen savun läpi. Ovi kiinni, paniikki nousee, ikkunat auki ja siihen sitten hengittelemään ja katsomaan kuinka paloautoja tulee lisää. Asuntoon alkaa hiipiä savua, haistan vain palaneen käryä, alkaa pelottaa että mitä ne palomiehet nyt oikein aikailee, tännehän tukehtuu kohta! Ei tietenkään oikeasti ollut vielä mitään vaaraa tukehtua, mutta siinä tilanteessa ei sen järkevämmin osannut ajatella. Pelotti. Kuuntelin talon ääniä, ja kohta kuuluu koputus ovella. Juoksin sinne, palomies kysyy onko kaikki hyvin, odota vaan täällä vielä, he tuulettaa rappua. Vaikea sanoa kauanko tässä on kulunut aikaa. Kohta uskaltauduin kurkkaamaan rappuun, siellä joku palomies seisoo ja kysyn voinko lähteä ulos, en halua olla sisällä. Hyvä että alaovesta pääsi ulos kun vastassa oli jumalaton puhallus jolla savu pakotettiin pois rapusta. Pihalla on muitakin asukkeja, juttelen yhden naapurin kanssa. Paloasunto on ensimmäisessä kerroksessa, henkilövahingoilta vältyttiin, savuvahingot on varmasti mittavat kyseisessä kerroksessa. Palomies tai ensihoitaja kävi kysymässä, hengitinkö palokaasuja, totesin että en mielestäni, kunhan haistelin sitä palaneen käryä mutta asun sen verran ylempänä ettei sinne myrkyt tulleet.

Ja koko yönä ei mun asunnon palovaroitin inahtanutkaan. Ei edes siinä vaiheessa, kun asunnossa leijui silminnähden savua huoneen puolivälissä. Tarkistakaa ne palovaroittimenne, haluatte varmasti herätä siihen paljon ennen kuin ette enää pääse asunnosta ulos. Muistakaa Vuosaaren tragedia.

Syksy tulee, ota koppi!

Valmista! Yay! Vaan eipä oo kovin täydellistä jälkeä. Yksi kerrallaan kun neuloin, toka sukka on selvästi tiukempi kuin eka. Että ärsyttääkin kun käsiala vaihtelee niin kamalasti taas! Välillä se oli jo liki täydellisen tasainen, mutta nyt taas on jotenkin lipsunut siihen, että välillä kiristää ihan liikaa. Murr.

Sock 4, puikot 2,5mm, menekki 90g.

Malli on Effervesce, ilmaisohje ravelryssa. Teille, jotka pidätte pikkupalmikoista! Ohje ei vaan taida olla ihan täydellinen (hyvä kyllä, ei sinällään mitään pahaa), varresta tulee aika perkeleen pitkä jos tekee kaikki ohjeen toistot. Ei varmana menisi kaikille pohkeeseen... Ja jalkapöydän kuvio on sen verran pitkä, että mun ainakin piti jo heti sen loputtua kaventaa jumalatonta vauhtia, että sukista tulisi edes suunnilleen käyttökelpoiset. Saatoin toki hätiköidä, sillä ei noista kyllä nyt ihan ärtsyn isoja tullu. Tein myös omin päin pari muutakin juttua, esim. kantapäät ristiinvahvennettuina enkä niin kuin ohjeessa sanottiin. Anarkiaa! Kuvassa langan raikas ja rikas petrooli ei pääse etuuksiinsa, jää kovin vaisuksi. Mutta menkööt nyt.

Mua naurattaa kuinka tyytyväinen olen itseeni, kun uskallan nykyään purkaa vaikka ja millä muotoa. Niin näissäkin, kun jalkaterään lipsahti yksi oikea keskelle nurjia. Hädin tuskin sitä edes erotti, mutta eihän sitä kyllä sinne jätetä! Riittää, että molemmissa sukissa on noissa soikeroissa joihinkin livahtanut yksi ylimääräinen kerros...

Ennen näitä valmistui elämäni ensimmäiset junasukat. Niissäkin tein vähän omin päin, enkä neulonut resoriosissa 12 kerrosta vaan ehkä kymmenen. Noistahan ois tullu ihan jumalattoman isot!

Puikot 2,5mm, menekki n. 22g, lanka sama Forever kuin noissa toisissa vauvansukissa aikaisemmin kesällä.

Mutta jotenkin hurjan söpöt ne kyllä on, vaikka itse sanonkin :).

Hakaniemessä sijaitseva Lankakauppa Vihreä Vyyhti lopettaa. Loppuunmyynti jatkunee vielä pitkin lokakuuta, ja eilen lauantaina siellä oli vielä paljon lankoja.

Ja pitihän sitä nyt sit sortua, vaikka muka kovasti lupailin itselleni etten osta mitään ennen marraskuun Kädentaitomessuja Tampereella... Hups! Kirkuvankeltaisesta Linie 3:sta tulee kyllä itelle jotku ihanat sukat. Kauniissa punaisen sävyissä liukuva Supersocke ois aika upea myös huivina, mutta katsotaan mitä siitä tulee. Syksyisen keltaiset Timonat ois tarkoitus neuloa siskon tulevalle pikkuiselle joko takiksi tai housuiksi. Ohjettahan en toki ole vielä etsinyt...

Ja ennen kuin punajuuret kävelivät itse ulos jääkaapista, päätin tehdä niistä ruokaa. Palasiksi ja uuniin, vähän öljyä ja hunajaa, timjamia ja suolaa, n. 175 asteessa pienen ikuisuuden (kelloa en katsonut, mutta jumalauta kun sillä kestää kypsyä!!). Kaveriksi ohraa, josta yritin tehtailla vähän risottoa muistuttavaa lorauttamalla sinne yrtti-ruokakermaa. Pinaatinloputkin laitoin pakkasesta sekaan, jotain yrttejä ynnä muita mausteita kaveriksi. Ohra ei nyt ihan rokannut siten kuin olin toivonut, mutta ai että kun punajuuret oli hyviä! Ja pinnalle reilusti fetamurua, omnom...

Yhden punajuuren raastoin ihan hienoksi, ja leivoin suklaakakkuun. Luotto-ohjeella jälleen, ja voi juku kun tuli täydellistä. Punajuurtahan sieltä ei tietenkään erota eikä se ole pointtikaan, mutta se toi vähän lisää mehevyyttä ja kosteutta.

God I'm good!

Ja seuraavaksi mietitäänkin, että mitä sit neulois... Himottais joku vähän paksumpi lanka kun tulee niin vikkelästi valmista. Pitäskö ettiä sitte joku takkiohje noille kullankeltaisille kerille! Tai oottais tuolla laatikossa viime messuilta ostettu Madelinetoshin ihana pehmomerino, mutta siitä teen kyllä itelleni enkä kenellekään muulle!

Loppuun vielä syksy-fiilistelyä ^^

Loma!

No niin, johan onkin vierähtänyt piiiitkä tovi edellisestä päivityksestä! Melkein hävettää kun ei ole ollut kiinnostusta kirjoittaa - tai edes lukea muiden blogeja. Sen sijaan olen esim. muhinut töissä ja viikonloput riekkunut tuolla ulkona tehden kaikenlaista tyhmää ja yllättävää (kuten esimerkiksi menin yksin räppikemuihin Brunoon, ohoh!). Niin että jos joku on seurannut instan puolella ni ei siellä juur muuta ole ku diskovaloja ja juomalaseja :D. 

Köyhäksi meni kesän neulomuksetkin. Olisko viimeisin päivitys ollut siitä vauvantakista, sen sain tossa viime kuun puolella vihdoin lähetettyä. Sain parin päivän päästä ihanan kuvan pikkuneidistä takki ja sukat päällään, ihan pikkasen on kasvuvaraa :D. Vaan niin vauhdillahan ne kasvaa, että tokkopa menee enää ensi syksynä takki päälle. Tai mistäs sitä tietää, olishan se kiva!

Takin ku sain neulottua, otin samaisen mallin toisella langalla puikoille, vaan se ei ole 5 senttiä pidemmälle edennyt. Ei hotsita! Ja palmikonkierrotkin meni päin helvettiä parissa kohtaa kun en yhtään ilmeisesti keskittynyt, että parempi varmaan purkaa kokonaan. Mutta kun tässä tänään vietän ensimmäistä lomapäivääni niin ehkäpä saan sen takin uudelleen alulle ja toivottavasti myös loppuun tän loman aikana! Laskettu aika kun vaan lähenee kamalaa vauhtia, mistäs sen tietää vaikka kohta putkahtas jo ennen aikojaan.

Jotain sentään valmistunutkin, nimittäin Urhot jotka aloitin sny-parini lähettämästä Regiasta joskus tossa keväällä. 

Langan kulutus 76 g, puikot 2,25mm, lanka Regia 4-fädig.

Niistä ei tullu ehkä ihan niin miehen kokoa ku olin tavotellu, sillä tossa ei oo juurikaan ylimäärästä ku omaan jalkaani sujautan. Oma jalka on toki pelkoa herättävä nelikakkonen, eli sikäli menee kyllä miehelle noi sukat... Puikko-kokemus oli miellyttävä, sny-parilta nekin! Malli oli varsin kiva neulottava, kuten Tiina Kuun mallit on tähän mennessä aina olleetkin.

Nyt puikoilla on lisää Regiaa 6-fädigin muodossa, kerä jonka kaveri osti Tallinnasta sitä varten että neulon sille sukat siitä :D. No, olkoon menneeksi!

En jaksanu rajata kuvaa, ois ehkä pitäny. Päätin sitte tommosen palmikon siihen tehä, ei oikeen iskenyt mikään spessu malli. Ei sillä että oisin niitä liikaa ees selannu, kuha alotin resorilla ja jatkoin jotain :D. Pari on kantapäässä, josko valmistuis synttäripäiväksi parin viikon päähän. Ihan varmasti valmistuu, toi on niin nopeeta neulottavaa että vaikka ei kamalasti kerralla jaksaiskaan neuloa ni oho tuli puol jalkaterää.

Tällä viikolla käytiin parin työkaverin kanssa ensiapukoulutuksessa, nyt ollaan sitten ensiaputaitoisia! Kollega tositoimissa nuken kanssa.

Tutustuttiin myös deffaan ja sen käyttöön, tuntuu kieltämättä ihan hyvältä kun (ainakin nyt hetken aikaa asioiden ollessa tuoreesa muistissa) on vähän paremmin käryä siitä, miten toimia jos jotain sattuu.

Mitähän muuta... Taiteiden yönä en juur minnekään mennyt, kävin Brunolla kääntymässä ja ostin kahdet korvikset.

Ja viime viikonloppuna leivoin älyttömän hyvää leipää! Oliivia ja aurinkokuivattua tomaattia... Taikinassa tarpeeksi (ehkä hitusen liikaa) oljyä niin pysyi semmosena mehevänä myös "vanhana", eikä kuivunut.

Ohje oli simppeli, mutta ihan päin persettä kirjotettu. Ei toiminu ainakaan mulle, että jauhojen keskelle tehään kolo ja sit lisätään nesteitä ja veivataan. Na-a, jauhot aina nesteeseen, vain silleen saan edes jonkinlaisen taikinan. Eri asia jotku kakkutaikinat tai semmoset, mutta jos täytyy alustaa ni aina nesteeseen jauhot. Että eka satsi pääty roskikseen, älkää lapset noudattako ohjeita aina pilkuntarkasti! Onneksi en lätkiny oliiveja ja ak-tomaatteja heti jauhoihin, ois menny hirveesti hukkaan! Tai sit ois vaan pitäny yrittää siitä möykystä saaha jotain aikaan ja lopputulos ois ollu kuiva tiivis könttä. Mutta onneksi onnistui! Vaikke niin kovin muhkeaksi leiväksi enää kohonnutkaan - tai siis olis pitäny lykätä aikasemmin uuniin, ehtivät sitten lässähtää. Aijaijai, tota täytyy tehdä lisää :)

Ensi viikolla Savonlinnaan JEEEEE! Ja Joensuussakin aion piipahtaa. Sitä seuraavalla viikolla taas Tallinnaan samaisen neidin kanssa kuin viimeksi. Siinä välissä sitten vähän kulttuuria ja muuta kivaa - hommasin vihdoinkin Museokortin, ja tuntuu että nyt on joka viikonloppu jotain mielenkiintoista tapahtumaa yms. Niin, ja treffeilläkin on tullu käytyä ;)

Lomalaisen fiiliksiä

Tallinna oli aurinkoinen ja täynnä turisteja, mitäs muutakaan. Hyvää ruokaa Popularissa. Ostin vain yhden vyyhdin ärhäkkää kanarialinnun keltaista vironvillaa, yhtä ihanan ohutta kuin vuosi sitten ostamani harmaa. Ne on ehkä täydelliset yhdessä. Voi ei.

Löytyi myös niin päheet korvikset, että pitihän ne ostaa. Kettu kuittaa!

 

Sitten lähdettiin Tampereelle. Tampesteriin. Manseen. Nääsvilleen. Mitä näitä nyt on.

Taito Shopista omin itselleni maailman hienoimman sipulikulhon. Sori vaan äiti, se sun ostama peltinen purkki päätyy muuhun käyttöön. Nyt vaan harmittaa eniten ikinä ettei keittiössä ole tarpeeksi pöytätasoja, jotta purnukan saisi esille. Kaappiin taitaa päätyä, valitettavasti.

Lomalla on ollut enempi aikaa neuloa, ja kuten edellisessä postauksessani mainitsin, sny-kierroksen toukokuun paketin alpakkalangat pääsivät puikoille. Tulossa on neuletakki ystäväni tulevalle hyppypavulle. Vartalo-osa eteni odotusvaiheeseen maanantai-iltaan mennessä, en tosin ihan tarkalleen muista aloitinko sen perjantaina vai milloin. Hihoista eka valmistui Tallinnapäivän laivamatkoilla, toinen puolestaan busseissa Tampereelle ja takaisin. Seuraavaksi sitten yhdistäminen pyörölle, vähän jänskättää. Edellisen vaavintakin tein myös dropsin ohjeella ja samalla tavalla yhdistettiin pyörölle, mutta se oli aika haaste. Onnistui jotenkuten, mutta tällä kertaa toivon siistimpää lopputulemaa. Josko harjoitus tekee tässäkin kohtaa mestarin. Tai edes perus-osaajan.

Juhannus kolkuttelee ovella, kävin kaupassa hamstraamassa erinäisiä herkkuja. Luvassa on ainakin pottu-fetasalaattia ja uunilohta. Ja koska en ihan tiedä mitä kaverin kanssa tehdään, varaudun piknik-henkeen leipomalla jotain suolaista ja makeaa. Ja jos olisin muistanut eilen illalla napata kantikseeni odottamaan jätetyt raparperinvarret mukaani, tekisin just nyt heti raparperi-kaurapaistosta. No, ehdin ne hakea sieltä kohta kunhan se aukeaa. Sitä paitsi eihän mulla ole edes vaniljajäätelöä sen kaveriksi vielä :).

No jos nyt ensin tekis ees ruokaa, vasta sitten miettisi muita herkkuja.

Long time no see!

Se on kummasti (ei niin kummasti) käynyt niin, että puikot on jääneet rauhaan muuton jälkeen. Sentään tiedän missä ne on, ei sillä, mutta ei tässä nyt ole joutanut oikein mitään ylimääräistä.

Piti käydä vähän sohvaostoksilla, ja eilen mulle soiteltiinkin jo, että käykö kuljetus lauantaina vai meneekö ens viikkoon. No käy! Oottelin sohvaa vasta kahden viikon päästä. Ripeetä toimintaa, Lanternan Asko!

Tuonne lattialla olevan patjan kohdalle se sitten menee.

Ja koska asunnossa ei ennen huomista ole ollut oikein hyvää paikkaa jossa neuloa, on neulomiset jääneet. Paitsi nyt kun tällä viikolla päätin napata lankaa ja puikot koska alkoi niin neulotuttamaan.

 Mutta koska en ole juuri vauvansukkia neulonut, oli silmukkamäärän kanssa haasteita. Nuo menee pikkuiselle varmaan seuraavat kaksi vuotta, mutta olkoon nyt sitten. Pari on puikoilla, josko tänään saisi tikuteltua terän loppuun. Nopsaanhan nuo tulis, mutta ei ole kovin pitkää pätkää kerralla saanut neulottua.

Koska kävin viime sunnuntaina piiiitkästä aikaa lenkillä, ja siitähän ei selkä taas oikein tykännyt. Lihasjumi, joka kinnaa taas jotain hermoa vissiin kun säteilee oikeaa reittä pitkin. Ei ole kyllä kovin paha tällä kertaa, mutta sen verran nyt kuitenkin että tuntuu ajoittain. Vaan oli se kyllä ihanaa käydä lenkillä. Aijai!

Ja hei! Tänään on ensimmäinen lomapäivä, JEEE! Loma on lyhyt ja intensiivinen (tai ainakin lyhyt), sillä juhannuksen jälkeen palaan taas sorvin ääreen. Ajattelin, josko ois lähtenyt ensi viikolla joku päivä käymään Tampereella. Tallinnassakin vois olla kiva, mutta sinne ei kyllä viitsis ihan yksikseen lähteä. Ois kivempaa kaverin kanssa. Noh, katsotaan! Tänään ainakin siivoan ja leivon. Sadepäivähän ei lomaa pilaa, pah! Paitsi kun kumpparit on hiuti. Vasemmasta kantapäästä hörppää vettä sisään. Kokeilin eilen...