Kun se onkin vikaostos

Varsinaista oksenuslankaa, kuten totesin. Joo, on siinä ihan kivojakin värejä, mutta jotenkin kummasti kävi nyt niin etten pitänyt kokonaisuudesta kyllä yhtään. Vieläkin ihmettelen, kuinka kerä eksyikään ostoskoriin...

Jos nyt jotain positiivista, niin lanka oli ihan miellyttävä neuloa. Pidän noista ohuemmista sukkalangoista ylipäänsä, vaikka joskus ne tuntuukin hitailta neulottavilta. Tässä oli kuitenkin esimerkiksi hyvä ja siistinä pysyvä kierre, mikä on aina hyvä ominaisuus :D. Ei nyt mitään esimerkillisen mainiota tai ihanaa, hyvä peruslanka.

Schachenmayr Regia Etude Color.

Puikot 2,5mm.

Menekki 60g.

Koko jotakuinkin 39-40.

Eilen illalla selasin Pirkka-lehteä ruokaideoiden toivossa, naureskelin sukkahousunikseille.

Pari kivaa ohjettakin oli, mutta tänään päädyin yrittämään perinteistä ruskeaa kastiketta. Jauhelihalla, siis. Syystä tuntemattomasta en ole vielä koskaan onnistunut siinä soosissa kovinkaan hyvin. Joko se on vellimäisen vaaleaa, klimppistä ja/tai mautonta. Ei tietenkään sellaista kauniin ruskeaa ja edes etäisesti sen makuista kuin mitä mummo teki. Ei siihen varmaan pääsekään ikinä, jos ei käytä voita ja valurautapannua. Loppulukema oli kuitenkin ihan syötävää, ja kerrankin soosi onnistui saamaan vähän väriäkin! Makua siinä ei sit kylläkään hirveesti ollu...

Onneksi eriväriset tomaatit maistuivat hyvältä oliivien kera. Eikä se soosikaan nyt mitenkään pahaa ollut. Lohturuoka on aina lohturuokaa.

Mitäs sit puikoille? Jotain pehmeää ja tummansinistä, luulen...

Vähäistä antia

Eipä tässä kuulkaa aina jouva neulomaan! Tän viikon saldo jäänyt aika köykäiseksi, mutta eihän se aina oikein mene. Ja puikoilla on niin sysiruma lankakin, että yöks! :D Olen sitä jo instagramissa kironnut.

En tiedä mikä mielenvikaisuus on iskenyt, kun kerä on mun matkaan lähtenyt. Ostin tämän Joensuun retkelläni kesäkuussa. Raidoittuuhan tuo nätisti, mutta mitä ovat nuo värit nyt häh? Oksennusta, sitä se on.

Eilen juhlittiin siskontyttöä, onneva <3. Pikku rinsessalle neuloin ne varioidut olga-sukat ja -lapaset Regian stripemaniasta.

Päivänsankarilla oli ihastuttava mekko päällä, tietysti Frozenin Elsan malliin. Ja voi kiesus kun täti on ihan daa kun menikin kysymään oliko tuo sen Ellan mekko. "Mikä ihmeen Ella, se on ELSA!"

Cake!

Kakkuähkyissä olikin sitten hyvä tempaista mamma mukaan ja poiketa sittariin, josta täysin randomisti olin löytänyt ehkä ihan-pakko-saada -takin. Ihan liian kallis se oli, ollakseen lähes kokonaan tekokuitua, mutta se oli juuri sopivan paksuinen ja juuri hyvän mittainen ja juuri oikean värinen ja juuri ihanan mallinen.

Tuossa se nyt tylsästi roikkuu vielä kaupan henkarilla, mutta kun en jaksanut alkaa poseeraamaan kun se on kosteana sateesta.

Nyt jatkan iltaani oksennuslangan ja Boschin parissa. Moikka!

Töktök

Juueeei. Puikoilla oleva värikimara ei ole edistynyt viikon aikana silmukan vertaa, eikä tee ees mieli koskea siihen.

Sen sijaan tekisi kauheasti mieli omistaa itse neulottu takki. Mitähän sen eteen pitäs tehä? No nii, neuloa. Oishan lankoja vaikka millaseen, mutta ei tyhjää kummempaa synny jos ei ala neulomaan.

Joku välityö nyt kaivattas. Yksi ilta yritin kämmekkäitä alkaa, vaan kerällä kivalta tuntunut lanka ei sitten oikein inspiroikaan, ja silmukoitakin tuli laitettua liikaa eli täytyy purkaa. No möh.

Ehkä nyt sitten annan tauon jatkua, josko huomenna kiinnostais taas.

Kovasti kiinnostais kylläkin hommata lisää viherkasveja. Olen systemaattisesti pyrkinyt tappamaan tuon yhden varmaan jo lähemmäs 10 vuotta mun hoivassa olleen kultaköynnöksen, koska olen jokseenkin vakuuttunut sen elämänhalun olevan lopussa. Se kellastuttaa ja kuivattaa lehtiään nykyään tiuhaan, plus sen lehdet on muuttuneet kovin piskuisiksi, ennen ne olivat liki kolme kertaa suurempia. Mullan vaihto voisi tehdä ihmeitä, mutta mä olen nyt vähän sillä kannalla että oon tarpeeksi kauan katsellut sitä. Tilalle en tiedä mielä mitä tekis mieli, mut jotain ihanan vihreetä. Kallio kierrättää -ryhmästä ostetut vehkan pistokkaat sinnittelee enemmän tai vähemmän elossa ruukussaan, mutta sekään ei nyt ihan vakuuta. Kahvipuu, tuo rakkauteni, on tänä vuonna keksinyt ettei jaksakaan pitää lehtiään ruhtinaallisen vihreinä vaan ne on jotenkin kummasti vaalenneet. Hengissä se kylläkin näyttä olevan ihan sillei kiltisti. Täytysköhän sitäkin jollain tavalla ruokkia, ei tossa mullassa ravinteita riitä oikeasti näin pitkään. Ja voi olla, että astetta isompi ruukkukin voisi olla terveellistä. Onhan tuo aika piskuinen. Plantagenin kanta-asiakassähköpostit ei tietenkään oo vaikuttaneet tähän viherkasvihimoon mitenkään. Mutta ideoin, josko hankkisin muratin valumaan tuosta vaatekaapin päältä alas, tykkäis vissiin vähän varjoisammasta paikasta (aka ei tarvitse suoraa auringonpaahdetta). Mietitään, mietitään. Ois tuo auto tän viikonlopun käytössä ko porukat on Ranskassa Susijengiä tsemppaamassa. Autolla vois käyä Tammiston Plantagenissa.

Hiipuu ja hidastuu

Niin se vaan kevät vie voiton neuloosista. Enää ei huvita eikä houkuttele. Tai ajoittain tulee sellanen tunne, että nyt jos ois jotain jännittävää puikoilla ni se menis humps vaan, mutta kun ei ole. Ja sitten kielsin itseäni aloittamasta enää mitään ennen kuin ne pahuksen kämmekkäät - viimeiset!!! - on valmiit. Jäis kuitenki vaan kesken. Eilen otin tikut mukaan kantikseeni ja sain ekan tikuteltua valmiiksi, tai no peukaloa vajaaksi. Toiseen sain tehtyä nirkkoreunan ja puolet ekasta kerroksesta sen jälkeen. Sitten alkoikin lätkä ja minä, joka en todellakaan pidä lätkästä tai seuraa sitä millään lailla, katsoin sen alusta loppuun ja eläydyin mukaan. Kotona mittasin kuumeen - no en sentään :). Mutta siis, enää ei kauaa mene kun kämmekkäät on valmiit.

Ja mitäs niiden jälkeen? Taisin edellisessä postauksessa pohdiskella, että ystävälle ja sen tulevalle aviomiehelle voisi tietty kehitellä jotain. Vois vois, mutta ystävälleni tahtoisin jotain kaunista ja hyvin todennäköisesti ohuesta langasta. No, siinähän menee ikä ja terveys, varsinkin kun sitä pitäisi vähän pakottaa ku ei huvita kuitenkaan. Miekkoselle voisi tehdä jostain paksummasta langasta, joten siinä ei kauaa menisi ehkä. Yhdet kauniit pitsisukat löytyi Novitan sivuilta, mutta en halua tehdä siihen sellaista käännettävää juttua varren suuhun, enkä muutenkaan ehkä noin pitkiä, mutta sitten en jaksanut järkeillä miten tuo kuvio sitten aloitettas nätisti, jos muokkailisi lyhyemmäksi varreksi. Hei, entä jos kuvion vaan kääntäs ylös alaisin ja alottaiskin varpaista? Voisko se toimia? Miehelle sitten todennäköisesti omasta päästä, näen jo ruudukkoa oikeaa ja nurjaa. Vai joko joku on senkin mallin "ominut nimiinsä" :D. Ihan sama, jos minä sen hetken mielijohteesta satun myös keksimään ni eipä oo kovin ihmeellinen. Mutta en tiedä tekiskö välttämättä sukkia. Se mies saattaisi käyttää lapasiakin. Noo, ehkä sukat on silti parempi. Kaulahuivia kun en todellakaan jaksa alkaa väkertämään. Eikä sellaseen löydy ees sopivan pehmoisia lankojakaan valmiina. Ja sitä paitsi haromia kaikessa, jos tulevalle vaimolle tekee sukat niin miehellekin täytyy tehdä sukat :D.

Neulomisen sijaan mielessä on välkehtinyt ompelukset, kiitos vain te lukuisat bloggaajat jotka sen jalon taidon osaatte ja esittelette toinen toistaan ihanampia juttuja! Kyllä mullekin kelpais hurautella joku kiva kesämekko, tai tuo lattiatyynykin kaipailis uutta päällistä, tai ois mulla paria tukevaa kangasta joista tehdä tabletille sikasiisti suojapussukka! Mutta kun. Minä ja äitin ompelukone ei tulla oikein juttuun. Ja en muutenkaan ole koskaan handlannut ompelemisen pikku salaisuuksia. Suoraa en saa ku sentti suuntaansa, sit suunta vaihtuu :D. Ja koska se ompelukone on saatanan pikku kätyri (tai sitten en vain osaa säätää sitä, mut sehän nyt on epätodennäköistä...), ne langat on aina joko liian kireellä tahi liian löysällä ja poikkeuksetta jossain kriittisessä kohtaa ne menee tuhannen solmuun ja sit on kangaskin pilalla. Plus pitäs lähtä porukoille ompeleen. Toisaalta sielläpä ne kaikki mahdolliset kankaatkin on, eikä täällä koska mitä mä niillä täällä tekisin ku ei ole ompelukonettakaan. Mut ei mulla varmaan olis mitään mekkokangastakaan... Haluisin jonkun semmoisen kivan jossa olis taskut! Tokihan mulla on viime kesänä kovassa käytössä ollut ostettu mekko vielä tuolla, eihän se ole miksikään mennyt, ja siinä on taskutkin <3. Otan siitä kuvan joskus kunhan jaksan. Nyt on säärissä jo semmonen kasvusto et näkyis varmaan kuvasta suoraan :D.

Nyt vois imureerata ja pestä vessan, sitte ripustaa pyykit ja sit ampaista lenkille. Good plan.

Behold!

Riepu on valmis.

Tehään pari asiaa selväksi. Yläosasta tuli paljon makeempi ku mitä ikinä uskoin. Keltanen toimii mainiosti harmaiden kanssa. Hihoistakin tuli siistimmät ku mitä odotin.

Mutta.

Tissit.

Nehän ei mahu tonne alkuunkaan. Ainakaan jos ton tummanharmaan palmikkorivistön pitäs pysytellä nätisti niiden alla luomassa illuusiota vyötäröstä. JUUEI. Tota. Se on vaa yks raita muiden joukossa.

Ku ei vaan voi uskoa. Tasona se näyttää tarpeeksi pitkältä.

Langankulutus yhteensä 370g. Puikot 5mm. Lankoina joku satavuotias Janne sekä 7veikat graffiti/tummanharmaa (millä nimillä nää nyt muka menee, emminätiiä!) ja onko toi nyt se keskiharmaa.. Ei se vaalein mahdollinen kuitenkaan. Vyötettähän mulla ei oo (tai on niistä uusista keristä jotka ostin, mut en nyt jaksa kyllä kaivella).

Mitäs sitte hämmennettäs?

Mehut pois.

Voi kuulkaa. Nyt on pari päivää painettu töissä ja lopputuloksena on lievä lämmön nousu, ja siitä minä en tykkää. Huomenna ois vielä iltavuoro ja koulussakin olisi vähän niinkus pakko istua. Olin jo ton leikkaussaikun takia reilun viikon pois, ei ole oikein varaa olla enempää. Ja kuka hitto nyt pierasee ittensä mun iltavuoroo tekemään näin lyhyellä varotusajalla... Ei kukaan, koska ei ole tekijöitä. No. Mähän tein ratkaisuni ja irtisanouduin lauantaina, ei tarvitse tuotakaan märehtiä enää viiden vuoron päästä. Pitäkööt tunkkinsa! Ja voimia kaikille, jotka sinne vielä jäävät.

Kuulkaas, kun ei oikein jaksaisi edes neuloa. Tää päivä on imenyt mehut niin tyystin! Kävin tuossa kaverilla kääntymässä ja yritin luoda silmukat liilalla langalla, josta surautin ne lapaset eräs sunnuntai. Että sitä pipoa. Ei pelitä. Ei. Pitänee harkita josko sen tekisi pyöröllä kun eihän ne silmukat ees mahtuneet noille sukkapuikoille. Kierimpä takaisin kerälle. Ja nyt ei tunnu löytyvän voimia Riepuunkaan, vaikka sitä saattaisi muuten tehdäkin mieli. Ehkä pilkin Persian Prinssin parissa vielä puoli tuntia ja kääriydyn sitten Nukkumatin kainaloon.

Takki sai muodon

Viikonloppuna tikutin hiiren takkiin hihat. En nyt tiedä kuinka pidän hihansuun käännöksestä, mutta myöhäistä se on nyt enää katua.

Ei juurikaan erotu lisäykset, mutta kyllä siellä niitä on. Ja tuossa ne hihansuut vielä kääntämättä. Satun omistamaan kolmet 2,5mm puikot :D joten ei tarvinnut laittaa toista narulle odottamaan. Yhdethän ovat kordel-sukissa kiinni, mutta kahdet löytyy metallisina. Mene ja tiedä, miksi ihmeessä.

Yhdistämiskohdassa ohje alkoikin sitten kusemaan. "Siitä vaan lykkäät hihatkin pyörölle. Neulo vähän matkaa ennen ku alat kaventamaan." Hihoissa ja vartalo-osassa kun on päätetty kuusi silmukkaa kesken matkan, ei sanaakaan siitä, että ne kohdat varmaan kannattas kohdistaa. Ja se taas vaatii sitä, että neulot ensin ns. etukappaleen, sitten kikkailet apinan raivolla hihan siihen, neulot takakappaleen, kikkailet toisen hihan, ja niin edelleen. En todellakaan jaksa ymmärtää miksi yhdistäminen on vaan kädenhuitaisulla sivuutettu, Garnstudion sivut kun ovat täynnä ohjeita ja jotenkin oletin, että ne kertoisivat sulle kyllä koko työn osalta mitä tulee tehdä... Ensimmäistä kertaa ikinä pyörönä neuletakkia. Olisi pitänyt tosiaankin lukea taas ohje alusta loppuun ennen ku yhen yhtä silmukkaa luon. Mut hirvee ettiminen, jos maailma on pullollaan ohjeita joissa se vaikein kohta jää selittämättä mystisesti. Olen pettynyt. Mä nyt tein sitte jotain, ja hihat on kyllä oikeilla paikoillaan. Mutta koska hihat on kuitenkin pienet, ne kaartuu aika tiukasti, ja pyörön metallipuikko on jokseenkin haasteellista saada siitä kulkemaan. Mun täytyy rutata kaikki silmukat aivan jumalattoman tiukalle siihen puikolle, ja oon ihan varma että se siltikin venyy ihan rumaksi tai jotain muuta. Mutta tässä vaiheessahan ei enää luovuteta, perkele. Valkoista riittää vielä jonkin matkaa, sitten täytyy vaihtaa harmaaseen. Kaveri ehdotti semmosta tipottaista vaihtumista, ensin pienillä raidoilla lisäis sen harmaan etc. Taidan tehdä niin.

Isipappa kävi porailemassa reikiä seiniin. Ikean verhotanko löysi itsensä seinälle, samoin tekivät verhot. JEE! Verhokankaat löytyivät joskus vuosia sitten Oulun yhdestä toriaitasta, ja ompelin ne verhoiksi. Sitten ne ovatkin ootelleet ripustamista millon missäkin muuttolaatikossa. Eilen ne saivat uuden elämän, tadaah. Mä en sitten ole semmonen verhojen asettelija, että noi nyt vaan roikkuis tossa ja sillä selvä. Niitä ripustusnipsurenkaitakin oli liian vähän, mutta just tähän hätään en pierase niitä mistään lisää. Joskus kun sinne Ikeaan taas pääsee, tai jostain muualta löytyy nätimmät..

Kiukuttaa. Nieluun sattuu, ja ruoka on pahaa.

Tässä ois niinku mun safkat. Kuvasta toki puuttuu jogurtit ja piltit. Sosekeittoja, kylmänä. Viereiseltä lautasennurkalta näkyy myös munakokkelia, sit kun oikeesti himottaa suola. Ja sekin kylmänä. Tai vähän oon kyllä rikkonu sääntöjä, jokainen suupala ei suinkaan ole maks huoneenlämpöistä vaan vähän kuumempaa. Jäävesihuikka perään ni eiköhän se siitä. Lautasella on Knorrin Täyteläinen kasvissosekeitto, joka on jopa ihan hyvää kylmänäkin, mutta toi taustalla pönöttävä Bongin Paahdetut kasvikset -keitto maistuu aivan kamalalta. Hyi helevetti. Jogurtit saa aamulla sekaansa pellavarouhetta, keittoonkin voi vielä ripauksen laittaa. Ees jotain kuitua, kiitos. Ja pahimpaan kiukutukseen jäätelöä.

Eihän siinä kauaa, lopulta

... Vaan mistä vetoa, että parin alkuunsaamisen osalta täytyy vähän tapella.

Oha noi kyllä aika ällöt sitte ku on valmista. Minkähä kans tulee pidettyä. Ihan sama!

Ei ihan yllä polveen, jää joitaki senttejä alle. Mut vähä pidempää vartta ny kumminki. Vähän ristiriitaset fiilinkit. Samaan aikaan pidän noista jollai tapaa, mut sit taas toisaalta ne on ollu vähän semmoset ettei kyllä yhtään kiinnostas tehä. Harmi, sillä langat on just mun makuun (paitsi ehkä toi Strømpegarnin "polkkagris" oli pieni pettymys. Tai no, emmä tiä.)

Billie Holiday - I'll be seeing you

Eilinen oli kyllä huonoin päivä hetkeen. Alamaissa vaikka minkä ois tehny. Ainoat hyvät asiat oli työkaveri, jonka kanssa tuskaiset iltavuorot menee siedettävämmin, ja pari asiakasta. Eräs nainen tilasi capuccinon mukaan ja pistin valumaan. Välissä palvelin pari muutakin asiakasta kun halusivat vain santsikupit eli siinä ei kauaa nokka tuhissu. Muutaman sanan aina höpöttelen asiakkaan kuin asiakkaan kanssa. Kun sain capuccinon valmiiksi, huikkasin ettei kansi ole kunnolla kiinni jos hän haluaa vaikka lisätä sokeria, ja tarjosin sellaista sokeripakkausta. "Mistähän sais yhtä hyvää asiakaspalvelua? Aivan ihanaa, kiitos!" Kai mää sitten jotain osasin oikein tehdä kun noin kiitteli. En omasta mielestäni mitään sen kummempaa, mutta tää palaute kyllä paransi oloa roimasti. Ei taida nainen tietääkään kuinka pienellä eleellä saattaa muuttaa toisen päivää. Ja toinen asiakas oli yksi vakkari-setä, joka vielä lähtiessään pöydästä jäi vähän oottelemaan että sain senhetkisen hommani tehtyä ja toivotti sitten hyvää ystävänpäivää. Tollasten takia en kai ole vielä irtisanoutunut.

Tämän alavireisen olotilan takia ei oikein jaksanut neulomisetkaan kiinnostaa. Mikälie itsensä päähän potkiminen sekin on, kun fiilisten ollessa surkeat ei oikein salli itselleen mitään kivaa mikä saattaisi piristää. Tai sit ei vaan oikeasti jaksanut kiinnostaa. Mene ja tiedä. Tänään sitten olenkin herännyt kirkkaasti ennen kellonsoittoa (kahdeksitoista töihin jälleen) ja olen katsonut pari jaksia Justifiedia viaplaysta. Looppisukat ovat saaneet myös hivenen jatkoa, vaikka vielä niissä riittää matkaa.

Mahtuuhan se koipi sinne, vaan ei noita kyllä ehkä farkunlahkeiden päälle siististi saa. Tai ainakaan noin pitkälle sääreen. Notta melekosen tyköistuvat. Vaan sepäs ei haittaa mua kyllä yhtään, tarvittaessa vois siis vaikka lahjoa jollekin jolla on vähän pienempi koipi. Vaan enhän mä noista raaski luopua :D.

Kyl maar on niin sirkusta. Ehkä pikkasen liian paljon sinistä, vaikka onkin kyllä hyvän sävyistä. Mä vaan en niin sinisestä välitä. Poikkeuksena mm. se pöllöpipo jonka alpaca mix hehkui upeaa sähäkkää sinistä. Mua miellyttää enemmän lämpimät sävyt kuten kaikki punaisesta keltaiseen ja siltä väliltä. Ja vihreän sävyt. Ja tosiaan vähän kaikki mahdollinen, mutta sininen jää syystä tai toisesta aina hännille.

Sehän ois laskiaissunnuntai tänään! Töistä nyysitty pulla, jonka välissä on siskolta saatua iiihanaa vadelmahilloa. Kermavaahtoa ei ny jostain kumman syystä sattunu löytyyn :D. Vähän laihaksi jäi laskiaispulla. Saa nähdä intoudunko tiistaina leipomaan kun ois vapiainen sopivasti.

Niin, ja eilen ei neulotuttanut kai siksikään, että olin kotona vasta lähempänä kahdeksaa ja vielä piti ruokaa laittaa.

Oon nykyään kamalan laiska tekemään mittään, mutta nyt olin ostanut ainekset jauhelihakeittoon. En tiedä miksi sellaista oli saatava, joskus tossa viikolla koulussa sain sen päähäni. Siitä tuli tosiaan aika lihaisa soppa, kun ei Piritorin s-marketista löytynyt pientä pakettia jauhelihaa, vain niitä 400g. Yksin kun elelen, en jaksaisi myöskään ihan viikkotolkulla samaa ruokaa syödä, joten en laittanut kiloa pottuja... Siispä jauhelihan osuus muovautui kohtuullisen suureksi :D. Ihan hyvää, ei kai sen kummempaa :).

Kuka antoi luvan pakastua? Mikä on tuo -5,6 mikä mittarissa näkyy... En ala.

Töks

Nyt ei sitten oikein hotsitakaan ne ällöpyllyt. Tai tavallaan ehkä joo... Se lanka tuntuu niin hyvältä neuloa, mutta joku siinä nyt häirii. Tulikohan sittenkin liian levotonta?










Ilman salamaa. Jotenkin melkein särkee silmää. Johtuneeko valosta vai koneen ruudusta vai ihan vaan langasta.

Salamalla ei helpota yhtään :D. Petrooli/turkoosi on ehkä aavistuksen lähempänä luonnollista väriään.

Kantatilkku aluillaan. Notta ei siinä nyt ihan hirveästi enää matkaa ois valmiiseen sukkaan. Mutta se sen parin neulominen ihan jo ajatuksen tasolla jotenkin tökkii. Äää, olin niin innoissani noista langoista! Mutta purkaminen ei käy, sillä Sockia on pätkitty nyt tuolla kun oli sen verran pitkiä matkoja raitojen välillä, etten osannut kuljettaa lankaa siellä mukana siististi.

Kaivelin sitten niitä seiskaveikkoja tuolta kassista... Kirkkaan punainen, ruosteisen tumma oranssi, kirkkaampi/vaaleampi oranssi ja vaalea vihreä vähän kutsuisi. Siis että jos jostain niistä tekisi jotku kivat sukat nopsaan. Vaan pakkoko on vaan sukkia tehä? No ku ne on jotenkin vaan mielekkäimpiä. Emmä lapasia, ku ei niitä tarvi. Mut monetko sukatkaan? Pointti. Toki jotku kivat palmikkolapasetkin olis vallan mellevää tehdä. Ne vaan tahtoo multa itteltä jäähä käyttämättä. Ja mulla on sen verran iso tuo koura, ettei kauheesti tekis mieli pienempiä yrittää kun ei sitten voi hyvästi mallailla, mutta kukaan ei kaveripiirissäkään ihan niin isoja tarttis ko mitä tekisin oman käden mukaan... Vali vali uli uli. Palmikkosukatkin menis kivasti. Oishan tuolla toi sukkalehti jossa moni kiva ohje oottelis :). Oli kai siel seiskaveikalle montakin mallia?

Vähän nyt ehkä hehkuu värit tässä valossa. Vai nappaako luurin kamera vaan niin hurjasti? Tuo vihreä on jotenkin vihreämpi kuin mun silmään luonnossa. Se voisi olla kyllä kiva puikoille... Veikka taipus kyllä näppärästi Kalajoki-sukiksi. Ja toi vihreä vois olla siihen passeli, mutta jotenkin nyt tekisi mieli herkutella palmikoilla. Löytys kyllä vaaleanharmaa kerä, siitä tulis enemmän ku ihanat Kalajoet <3.

Sain koulussa suklaata sukantilaajalta :). Se oli kyllä vähän niinkus synttärin kunniaksi, ja korvaukseksi antamastani teroittimesta. Ja sitten vielä sukista raha. Voi kun! :) Suklaa on syöty... Sain myös kortin toiselta luokkakaverilta. Aijai! :D