Shake it up! eli ensimmäinen mysteerikalisteluni

Sanoinkohan viime päivityksessäni, että hirveesti hipelöitytti kaikki langat ja ohjeet. Hirveä hinku tehdä kaikkea samaan aikaan, tai jotain sen suuntaista.

Vähän yks kaks yllättäen päätin lähteä mukaan Missä neuloimme kerran -blogistin mysteerikalisteluun, sillä pidän Johannan ohjeista ja tuotoksista. Ostaa päräytin ohjeen ja neuloin muiden mukana.

Näin jälkiviisaana olisin valinnut ihan toiset langat, mutta menihän se näilläkin :).

Ykkösväriksi hamusin jo useamman hetken varastossani hilloutuneen  Malabrigon upeassa hehkuvassa pinkissä, Light on Love. Kyseisen langan taisin ostaa itselleni huonolla tekosyyllä joskus 1,5 vuotta sitten osallistuessani Salainen neuleystävä -kierrokselle. Olin siis ostamassa neuleparilleni pakettiin jotain, ja sitten tämä ryökäle vain hyppäsin käsiini eikä suostunut jäämään Snurreen.

Kakkosvärin kävin ostamassa varta vasten tätä huivia varten, sillä mikään varastoista ei suostunut yhteistyöhön. Kyseessä on siis Hedgehog Fibresin sinkku värissä Oracle. Vyyhdillä tämä näytti niiiiin ihanalta, mutta nyt on sanottava että neuloessa oli pienoinen pettymys. Ehkä olin vain odottanut jotain muuta, mutta jotenkin tuntui olevan liikaa noita muita sävyjä, ja ne rytmittyivät vähän liian tiuhaan. Olisin ehkä kaipaillut jotain tasaisempaa harmaata.

Kolmas väri oli samaa settiä, värissä Crybaby. T'ästä pidin kovasti, ja se olikin melkolailla se mistä koko huivi lähti liikkeelle. No, oikeasti olisin halunnut sen Jyväskylästä ostamani Primrose Yarnin Electric Mint Julepin mukaan, mutta sille löytyi vielä vähemmän kavereita varastosta.

Jälkiviisaus yltää myös siihen, että langat olisi kannattanut laittaa toiseen järjestykseen. Paras olisi kenties ollut, että ykkösenä neulottu hehkupinkkinen Light of Love olisikin vaihtanut paikkaa hempeän vaalean Crybabyn kanssa. Niin ja se Oracle olisi saanut olla rauhallisempi harmaa.

Tasselit sain tehtyä juuri ja juuri, mutta en ole vieläkään kiinnittänyt niitä. Malabrigoa jäi 20g, mutta kaksi muuta menivät kokonaan. Oracle jopa siinä määrin, että tasseliin otin mukaan vanhaa jämäharmaata ja vain päällimmäiset langat ovat Oraclea.

Langanmenekki 287g + tasselit 10g.

Ne, joiden kakkosväriä oli riittävästi, päättelivät huivinsa kokonaan icordilla, mutta koska omani riitti vain juuri ja juuri, ei huivin yläreunaa ole sen kummemmin huoliteltu. Mutta niin, eikö olisikin vähän tasapainoisempi jos pinkin tilalla olisikin tuo vaalein?

Huivia oli todella hauska neuloa. En ole aikaisemmin neulonut kyseisen muotoista huivia, ja tekniikkana myös kaksivärinen briossi oli totaalisen uusi juttu. Olisi ehkä saattanut olla helpompaa lähteä yksivärisestä liikkeelle - mutta taas toisaalta, tuskin se olisi ollut yhtään sen iisimpää. En nyt varsinaisesti hurahtanut briossiin, mutta sen verran hauskaa se oli, että haaveilen kokeilevani piakkoin jotain uutta sillä tekniikalla. Esimerkiksi pipoa, tulisi ihanan pehmoinen ja muhkea!

Virheiltä ei säästytty, mutta ei niitä juostessa huomaa. Ensimmäisestä briossi-osasta meinasi silmukka karata, ja huomasin sen vasta lie montako osiota myöhemmin, varmaan lähemmäs 30cm neulottuani. No, noukin karkulaisen koukulla jotakuinkin paikalleen ja kylmän rauhallisesti sidoin sen langanpätkällä jonka päättelin toivottavasti pitävästi. Sitä ennen neuloin ensimmäisen pitsiosion tyystin ajatuksissani ainaoikealla, mutta sen nyt sai purettua ja tehtyä uudelleen. Muut virheet olivat sitten joku yksittäinen unohdettu kavennus tai lisäys, jonka sai ympättyä mukaan ilman sen suurempia ongelmia. Briossi-osioiden reunoihin tuli aivan hirveät reiät kun poimin viimeiseen osaan silmukat kahdelta reunalta. En tiedä miten ne briossin reunalisäykset olisi pitänyt tehdä jotta olisin välttänyt nuo ammottavat hirvitykset, mutta leikin etten huomaa niitä. Onneksi on monenkirjavaa :).

Pikkulintu lauloi

Juu tämä blogi ei kyllä laula, jos tää on ensimmäinen päivitys koko vuonna. Herramujee, kohta jo puolivälissä...

Vaan toimetonna ei olla oltu! Niin ainakin ravelryn projektit sanoo. Tai no, ei niitä ole ku neljä ja yksi niistä päätyy ihan salee purkuun. Mut ei kato haittaa.

Vuoden ensimmäinen neule ilmaantui puikoille 2.1. ja tipahti niiltä 12.2. Viime vuoden viimeisessä postauksessa juttelin Pompomin Donegal Tweedeistä, kuinka ne oli ahkerasti keritty jaada jaada. Nooh, ne piti sit saaha puikoille, ja lähdin tavaamaan Buttony sweaterin ohjetta. Aina fiksua, kun lanka on puolet ohjeesta ohuempaa ja neuloja on varustettu negatiivisella viitseliäisyydellä tarvittavan silmukkamäärän tai tiheyden laskemiseen. Enkä ois varmasti edes osannut laskea sopivaa silmukkamäärää.

Kässäkerho PomPom Donegal Tweed, 4mm pyörö, 345g.

Kuvassa takki on juuri tippunut puikoilta, sittemmin langanpäät on päätelty ja takki kostutettu, napitkin ostettu ja jopa 3 / 15 ommeltu ihan paikalleen! Ja sen jälkeen en ole koskenut koko tekeleeseen varmaan kuukauteen. Koska nappien ompelu on aivan perseestä. Mutta lanka on ihan rakkautta, harmaan sävy ihan rakkautta, vihreät napit ihan rakkautta (paitsi niiden ompelu). Se mikä ei ole rakkautta, on hulimattomuus joka kostautui kun en resoriin ottanut pienempiä puikkoja. Helma liehua lepattaa kuin mikäkin supersankarin viitta, mut haittaakse?

euraavaksi piti saaha jotain jouhevaa, sukat siis. Cascade Yarnsin Heritage Paint monenkirjavassa pinkin, liilan, vaaleanpunaisen ja persikkaisen sävyissä hillottu lanka saisi nyt kyytiä, ja jostain (=ravelrysta) keksin puolivahingossa Eternal Spring Socks-mallin.

Cascade Yarns Heritage Paint, 2,5mm, 72g

Malli ei oikeen pääse etuuksiinsa kirjavassa langassa, mutta tulipahan neulottua.

Sitpähä otin puikoille siitä joululahjaksi saamastani Uudesta villasukkakirjasta kiehtovan haasteellisen oloisen palmikkohurmosmallin. Vain huomatakseni, ettei se kertakaikkiaan toimi fingerinvahvuisella langalla vaan olisi pitänyt olla ohuempaa.

Edes mun ylikorostetun kiristetty käsiala ei saanut sukasta hyvän mallista, ja palmikkokin vähän kärsi liiasta tiukkuudesta. JA alkuperäinen hottipinkki Cascade Yarnsin Heritage ei olisi yksin riittänyt joten lähdin sitten jatkamaan Heritage Paintilla, ja sit sukasta tulikin jo niin ruma että jätin sikseen.

En näytä ees kuvaa perkele.

Siiitte!

Se paras asia koko vuonna.

Sain synttärilahjaksi tammikuussa ensin työpaikallani lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3. Sitte sain kavereilta lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3<3. Sitte sain myös kantakapakkani kantiksilta kolehtina kerätyn lahjakortin Lan-- Marimekkoon (huijasinko?).

Kaiken kaikkiaan oli 120 V***N EUROA mällättävänä pelkästään herkkuakin herkumpiin lankoihin kotikaupunkini ihanimmassa lankakaupassa, voi onnea ja autuutta! 

Ja eräänä kuulaana lopputalven päivänä se sitten toteutui, suuntasin töiden jälkeen sydän pamppaillen Snurreen. Edellisenä päivänä tai viikkona tai joskus nyt eniveis olin hurja ja perustin itselleni Paypal-tilin ja ostaa surautin muutaman ohjeen Ravelrysta. Yksi ohje mielessäin hamusin tieni Madelinetoshin vyyhtien pariin ja valikoin kolme vyyhtiä Prairieta. Niistä olisi tuleva Little Bird.

Kiitos vyyhdinpuiden, lace-vahvuinen lanka keriytyi lopulta suloisiksi palloiksi - ja aiheutti melkein jonkun pölykeuhkon pöllytessään aivan huolella. Mutta katsokaa sitä!!! Eikö se saakin sydämen väpättämään? Sillä on napa.

10.3. koitti aika, ja loin ensisilmukat puikoille. Neuloin ensimmäisen etapin, joka olisi jätetty odottamaan kaveria - ja siinä kohtaa huomasin alkaneeni pienimmän koon silmukkamäärällä. No eihän se nyt käy, minulle tämä paita tulee eikä millekään tiitiäiselle. Purku. Uusi aloitus. Etu- ja takakappaleen omat osiot menivät kovinkin ripeän tuntuisesti, ja sitten koitti yhdistämisen aika.

Niin siis että montako silmukkaa piti luoda kainaloihin?! Are you fucking mad? No, tottelin. Ja neuloin. Ja yksi kerros kesti ikuisuuden. En huijaa, siihen meni valehtelematta varmaan vartti! Silmukoita oli monta sataa, ja vaikka oli ihan pelkkää oikeaa niin jumalauta meinasin harmaantua. Lopulta sain raidan tai kaksi aikaan, ja aloin tarkastelemaan vähän lähemmin työtäni. Meinasi kuulkaa se monien tuntien työ päätyä purkuun eräs väsynyt ilta, kun olin ihan varma että kädenaukoista mahtuisi norsulauma ja siitä olisi muutenkin tulossa aaaivan liian iso. Onneksi nukuin yön yli ja sovitin seuraavana päivänä. Se on kuulkaas sillä tavalla, että sitä luulee olevansa paljon hoikempi kuin mitä onkaan. Ei siitä nyt niin valtavaa sitten ollutkaan tulossa.

Mutta eikö näytäkin jotenkin hurjalta? Että mitenkä tuosta nyt tulisi pidettävän näköistä tekelettä? Noihin raitoihin ohje käski lopettamaan, mutta enhän minä tyttö uskonut, siitähän tulisi telttamainen napapaita. Neuloin sitte vielä yhden pitsiraidan.

Huhtikuussa pidin viikon lomaa ja piipahdin Tallinnassa. Matkaneuleeksi paita oli jo aaivan liian iso, joten piti napata jotain pienempää mukaan. Viimeisenä työpäivänä työkaverilla oli lapsensa villasukat työpöydällä, ja kun niitä tarkastelin totesi hän että ne on jääneet pieniksi. No kuule, minäpä neulon uudet. Ja vaikka en kannatakaan sukupuolittuneita värimaailmoja, jotenkin se palmikkosukassa käytetty hehkuvaisenpinkki Heritage vaan tarttui silmään.

Cascade Yarns Heritage, 2,5mm, enpä muistanut punnita.

Notta siitä sitte lapselle syksyksi uudet villasukat. Ja ne on vielä hehkuvammat luonnossa. Toivottavasti oisivat myös sopivan kokoiset.

Ja kun sukissa ei kauaa nokka tuhissut, tikuttelin toki paitaakin kovasti eteenpäin. Voin sanoa ettei kierretyt oikeat ole enää yhtään hauskoja kun silmukoita on joku miljoona. Sitten tais vähän laantua jo into, koska muistelen että hihojen silmukoiden nostaminen pitkittyi jonkun verran. Joskin sitten hihat valmistuivatkin tosi vauhdilla ja lopulta tasan 2 kuukautta aloituksen jälkeen paita tipahti viime torstaina 10.5. puikoilta viimeisen kerran. Langatkin päättelin heti. Ja kostutin ja yritin niin maan perkeleesti varoa etten venyttäisi varsinkaan leveyssuunnassa liikaa. 

Noh.

Ongelmaksi tulikin sitten se, että ihan tahtomattaan paita venähti niin paljon, että ois vaan pitäny lopettaa sen neljännen pitsiraidan jälkeen... Uskokaa nyt kun sanotaan! Paidasta tuli siis hiiivenen liian pitkä, mikä ei tällaisella vararengas-mallilla tahdo oikein toimia niin nätisti kuin hoikemmilla, korostuu vähän ikävästi se rengas... Mutta, en todellakaan aio sen antaa häiritä, vaan olen aika perkeleen ylpeä aikaansaannoksestani. Siitä tuli hieno, ensimmäisen pitsiraidan virheitä myöten. Lanka on aivan mahtivalinta (väriltään siis, ei toi nyt muuten niin suunnatonta hehkutusta tarvitse, ihan kiva ja aika mukavan tuntuinen iholla, mutta olen parempaakin tuntenut, uskallan väittää), ja lopputulos on melkeinpä parempi kuin uskalsin toivoa. Jos vilkaisisi huomisen säätietoja niin voisi varmistua, että on paidan ensimmäisen ulkoilutuksen aika!

Madelinetosh Prairie, 3,5mm ja 2,5mm pyöröt, 298g

Huomenna nimittäin UIT:n shöy jonka nimeä en tietenkään nyt muista, ja ruokailua sitä ennen.

Loppukevennys.

Joulun materiaa

Nyt on taas rakas kulutusjuhlamme juhlittu (toki tänäänhän se juhlapäivä vasta oikeasti olisi, mutta eipä tässä nyt mitään juhlintaa enää ole, eilen hoidettiin ne velvollisuudet.

Itse viime vuonna julistin, etten enää osta kenellekään mitään. Noh, eihän se ihan niin sitten mennyt. Ja en kyllä itsekään jäänyt lahjatta, hirveä määrä paketteja!

Aatto meni ns. normirutiinilla, Lumiukkoa, joulurauhaa, riisipuuria, oleilua, hyvää ruokaa.

Kuten sanottu, omakin lahjapino oli ihan merkittävä. Olen huono neulomaan mitään näistä kirjoista, ohjeet on yleensä niin pitkiä sanallisia rimpsuja ja kirja on hankala pitää näkyvillä neuloessaan. Mutta tässä on kyllä useampi mielenkiintoinen malli, jotka pitää ottaa testiin.

Nyt olen ruma ihminen, mutta tällaset kirjat on sarjassa "mitähän tälläkin tekee". Kaunista kuvitusta kyllä, mutta mä en ole juurikaan jouluihminen, enkä fanita joulureseptejä jii än ee. Arvostan kuitenkin lahjan antajan elettä (en saanut käsialasta tunnistettua kuka tämän antoi) ja ajatusta, aina.

Mutta tää oli se, mikä sai hihkaisemaan ääneen! Vihdoin, vihdoin! Piti ihan ystävällekin laittaa kuva, sillä ollaan useasti puhuttu että pitäisikö kimpassa hommata. Ai että, vihdoinkin noi vyyhdit saa kyytiä. Toki tuli vain tämä pingotusosa, ei sitä mihin lanka kieputetaan kiekoksi, mutta ei se ole välttämätöntäkään (ja sen saa kyllä tarvittaessa ostettua), tärkeintä on se että nyt sen vyyhdin saa johonkin missä se oikeasti pysyy, sen saa kieritettyä palloksi ilman epäinhimillisiä asentoja ja aivan varmasti aika pirun paljon vikkelämmin!

Notta kunhan tämä Polarin aktiivisuusranneke on latingissa, voisi sen käytön aloittaa juhlavasti kerimällä lankaa! Tähän mulla on vähän kaksinaiset aatokset. Toisaalta haluan todellakin testata tällaista ja toivon, että se buustaa tekemään enemmän - mutta toisaalta pelkään, että se vain alleviivaa enemmän sitä etten liiku tarpeeksi ja se menee jo buustin toiselle puolelle ja lannistaa. Jatkuva muistutus siitä että tekee liian vähän saattaa syödä sen mielenkiinnon kokeilla edes koko hommaa (siis pitempään kuin viikon). Mutta pyhpah, minä aion nyt asennoitua positiivisesti ja haluan ottaa haasteen vastaan! Minähän se olen vastuussa itsestäni.

Toisaalta, mitä jos huomenna? Nyt tekisi mieli köllötellä ja syödä vähän suklaata :D.

Ai niin, lankakulutus näyttää tällä hetkellä 2,4 kg josta olen ihan tyytyväinen. Siis ottaen huomioon, että olen ostanut lankaa tasan kerran tänä vuonna, ja niidenkin ostosten jälkeen olen 1,8 kg voitolla! Ja tässä saattaa vielä ennen vuoden vaihdetta puikoilta tipahtaa epämääräinen huivinretale Zauerball Crazysta, jota on tähän mennessä mennyt melkein kaksi kerää - jotka molemmat oli tosin vajaita, mutta on tolla ihan hyvä määrä mittaa jo. Saa vielä ehkä hyvällä tsägällä 150g lisää kulutuslistalle.

Timeless ja vähän ärripurria päälle.

Oli taas hetken tauon jälkeen tarkoitus tulla kirjoittelemaan valmistuneesta työstä sun muuta, mutta koska open office alkoi vittuilemaan, meni lopulta hermo ja nyt sitten kiukuspäissäni päätin päivitellä. Aina hyvä idea!

Pidän siis kirjaa langan kulutuksesta projekteineen ja uusista ostoksista, koska on kiva nähdä paljonko lankaa oikein kuluu vuoden aikana. No tuo helvetin open office nyt sekoilee milloin mitenkin, ja äsken se sitten teki viimeisen tenänsä. Tai ei oikeastaan tehnyt vaan sain sen lopulta toimimaan, mutta olen vieläkin niin käärmeissäni että tekisi mieli heittää jotain seinään. No mutta, nyt on kulutukset ajan tasalla, ja vaatimaton 2kg raja lähestyy. Olen melkein kateellinen niille, jotka ehtii vuoden aikana neulomaan monta kiloa, mutta täytyy vaan hyväksyä se tosiasia etten ole niin nopea neuloja. Ja tuo pari kiloa tässä vaiheessa vuotta taitaa olla pieni ennätys, että ihan tyytyväinen saan kyllä olla. En mä suinkaan joka hiton päivä ehdi neulomaan, ja aina väliin mahtuu niitäkin päiviä kun ei vaan kiinnosta. Vastapainona on kuitenkin niitä viikonloppuja joina en juuri muuta teekään kuin neulo tuntitolkulla, ja myöhemmin on sitten huono omatunto :D.

Mutta niin! Nurmilinnusta löpisin jo viime päivityksessä, eilen sain sen vihdoin jopa pääteltyä :D. Pingotuksesta ei ole vielä tietoakaan, sillä ei se mahdu mulla mihinkään. Ensi viikolla lähden itään, juuri ennen lähtöä voin levittää ton rätin keskelle olohuonetta ja menettää hermoni kun jumppamatot ei riitä ja huivia ei saa pingotettua kunnolla. En ole yhtään pessimisti...

Melko heti Nurmilinnun valmistumisen jälkeen puikoille hyppäsi muistaakseni viime vuonna Tampereen kässämessuilta ostamani tukuwool-setti, josta valmiina tuotoksena toissapäivänä tipahti Timeless-huivi. Eilen senkin päättelin, sillä pelasin ns. varman päälle enkä alkanut kieputtelemaan raitalankoja eri kerrosten aikana kun se ois kuitenkin jäänyt kinnaamaan tai muuten rumaksi. Eli joka kerroksen jälkeen lanka poikki nnnips, ja eilen sitten yhden elokuvallisen verran sitä päättelyä väsäsin. 

Vihreää jäi pikku nöttöset, mutta valkoista piti jatkaa kun loppui kirjaimellisesti viimeisellä kerroksella. Ja jatkoin sitä sitten liian pienellä jämänötöllä, joten sitäkin piti vielä jatkaa. Ei terve.

Pyöröllä huivi oli pelkkä mytty, enkä edes yrittänyt jatkopiuhoilla hahmotella minkä kokoinen se missäkin välissä oli. Sohva on kuitenkin sen melkein 2m leveä, että ihan riittävän kokoinen tuli :D. Ja hox, se on vielä tyystin pingottamatta. Tämä ei mahtuisi mun olohuoneeseen kyllä mitenkään päin, joten täytyy todennäköisesti tyytyä vaan liottamaan se ja väkertämään vintille naruille kuivamaan, saa sitten oman painonsa kanssa minimaalisesti venyttyä. Ja vähän sellainen kokemus on näistä ainaoikein-neuleista ettei ne edes malta kamalasti pingottua vaan palaavat melko voimakkaasti takaisinpäin, jos nyt ei sentään kokonaan.

Lanka: Tukuwool fingering

Puikot: 4mm pyörö

Menekki: yht. 241g, vihreää jäi n. 10g ja harmaata n. 12g, valkoista meni molemmat 50g kerät ja vähän jämää päälle.

Vähän näköisesti noita päättelypätkiä, osan heitinkin jo mäkeen ennen kuvan ottoa. Saa nähdä kuinka langan karheuden käy liottelun ym. jälkeen, näin karheaa lankaa en pystyisi käyttämään vasten ihoa mitenkään. T-paidan läpikin pisteli neulottaessa sen verran ikävästi, etten selviäisi edes viereiseen huoneeseen tämä suoraan ihoa vasten. Mutta en sitä suunnitellutkaan pidettäväksi silleen, vaan vien sen toimistolle, jossa talvella suunnilleen tuulee ja hartiat kaipaa lämmikettä. Jopa nyt kesälläkin on välillä pitänyt laittaa villasukat hetkeksi jalkaan kun ei muuten tarkene. Onneksi olen sellainen hikitassu, ettei kovin kauaa mene ennen kuin lämpenee.

Ja seuraava proggis himottaisi. Hetken jo mietin oisko välissä pitänyt tehdä vaikka sukat tai muuta vähän pienempää, mutta kun en meinaa keksiä sopivaa mallia! En todellakaan jaksaisi posottaa perussukkaa, siinä on oltava joku kuvio/palmikko/pitsi, jota pitää mielenkiinnon yllä. Toinen hidaste on toki myös se, etten heti keksi mistä langasta ne neuloisin :D. Ois pari Lanitium ex machinaa tuolla, mutta ihan mikä tahansa malli ei sovi sellaiseen vilkkaasti värjättyyn lankaan kuten nuo kaksi on.

Tänään on tommonen sadekeli, joten ihan ei lomalainen viittis tällä kertaa mennä puistoon makaamaan (eilen vasta kolme tuntia, selkä otti vähän väriä...). Vois olla hyvä tehä pieni lanka-inventaario! Ja toinen asia, mitä suunnittelen, ois ikkunoiden pesu. Mietin vain onko siinä mitään järkeä jos ne on tässä sateen jäljiltä heti taas uudelleen likaiset. Mut ku kerrankin ois vähän inspistä, noista hädin tuskin näkee läpi! Näillä suunnitelmilla tätä päivää pääsis muutaman timman eteenpäin :).

Anti-Jyväksylänneulefestaripäivitys

En aio nyt tehdä mitään Jyväksylän festari-postausta, koska enhän mä edes kunnolla osallistunut niihin. En käynyt milläkään kurssilla, en myöskään osallistunut bloggaajien härpäkkeisiin kun en ole pahemmin kenenkään kanssa edes tekemisissä ja muutenkin sosiaalisesti vammainen (en koe yhtään kutsuvaksi meuhkata blogistani silleen, että tutustuis muihin bloggaajiin, mä lähinnä seuraan sitten instassa ja ehkä kerran sataan vuoteen kommentoin jollekin jotain :D).

Se mitä tein, oli seuraavaa: kympin junalla 4h Jyväksylään, nokka kohti Vanhan Toivolan Pihaa, tunnissa ylitin budjettini ja sitten pinkaisinkin jo pakoon, jotta pystyisin pelastamaan loput pankkitilini sisällöstä. Sitten vähän neuloksin pubin terassilla, kävin syömässä, ja suuntasin takaisin juna-asemalle ja istuin jälleen 4h persauksillani. Yhteensä siis 8h junassa ja vaivaiset 5h itse kohdekaupungissa. Ja siis yksi tunti varsinaisessa kohteessa... Voi kyllä x).

Matkaevääksi valikoitui lähtöä edeltävänä iltana Heidi Alanderin Nurmilintu, materiaaleiksi Hedgehog Fibresin sukkalanka sekä Handun perussukkis. Pistin sen malttamattomana puikoille jo pe iltana, mutta en neulonut sitä paria senttiä enempää.

Mutta niin. Jos saan kavauduttua ulos kuorestani ensi kesään mennessä, voisi vähän panostaa tähänkin hommaan. Tosin koska työt ei noin vaan anna tilaa ampaista arkena mihinkään, rajoittaa se merkittävästi vaihtoehtojani esim. kursseille osallistumisen suhteen. Ja tietenkin se, etten todellakaan muista herätä ihmettelemään asiaa tarpeeksi ajoissa - sillä eihän sitä nyt voi monen viikon tai jopa kuukauden päähän sitoutua kun mitä jos ei sitten pystykään/haluakaan/jotain muuta surkeaa tekosyytä. Kummasti aina kuitenkin Tampereen messuille pystyn sitoutumaan :D.

Aluehan oli sinällään hyvin pieni, mutta sitäkin enemmän oli sitten kaikkia herkkuja joista pitäisi pystyä kieltäytymään. Olin ottanut muutaman lankataikurin nimen listalle, josko niitä keskittyis ihmettelemään (kun esimerkiksi nämä Puffalan langat on jo tuttuja useammilta messuilta ja puikoillakin käynyt ainakin neljä kertaa).

Oli Petrichorit ja Ikket ja La Bien Aimeet listalla, mutta karu todellisuus oli se, että esimerkiksi nämä kuvassa-ei-aivan-yhtä-herkullisesti-kuin-luonnossa-hehkuvat La Bien Aimeet maksoivat - anteeksi kielenkäyttöni - mun kukkarolle aivan vitusti liikaa. Pari vyyhteä ja 60e tai enemmän "savuna ilmaan", toinen vyyhdistä vielä sellainen mini. No siis, emmä nyt mitään tusinatavaraa halvalla tullut etsimäänkään, mutta oman varallisuuden rajoissa tällaiset herkut ja ylellisyydet saivat jäädä kyllä kojuihinsa :(. Ehkä mä vielä joskus. 

Olin ottanut ajatuksiin punaiseksi langaksi sen, että nyt saisin etsiä takilliseen langat, ja jos sellaisia ei osuisi kohdalle, pari herkumpaa vyyhteä joista saisi ihanan huivin tai vastaavaa. Melkein jopa pysyin tässä ajatuksessa!

Kässäkerho PomPomin pisteeltä silmille loikkasi saman tien hyllyllinen tätä Donegal Tweediä, jonka tiesin olevan nyt se takkilanka. Toki esitin ujoa ja vaikeasti tavoiteltavaa ja kävin kiertämässä kaikki kojut ennen ensimmäistäkään ostosta, mutta palasin näiden ääreen. Yritän olla ajattelematta käytännönläheisillä aivoillani, että 80€:lla lankaa yhteen perkeleen takkiin tai paitaan tekee siitä kyseisestä vaatekappaleesta aivan naurettavan tyyriin. Siis ihan oikeasti. Sitten kun palkanlaskijan mielenliikkeillä ajattelen asiaa siten, paljonko ne työtunnit maksaisivat... Kukaa, ei kukaan maksaisi neuleesta yli 800€, ja siinä vaiheessa ollaan laskeskeltu vasta suuntaa-antaen bruttosummilla!

Mutta eihän näitä käsitöitä voi siltä kantilta oikeasti edes ajatellakaan. Miten mä voisin iskeä hinnan työajalleni, kun se ei ole työtä vaan armas harrastus, terapiaa, rentoutumista, nautintoa. Mutta saan sentään vähän funtsata edes, että paljonko ne materiaalit maksaa. Ja voin suoraan sanoa, etten ole vielä koskaan ostanut 80€ neuletakkia tai paitaa. Enkä ostaisikaan, ei yksi vaatekappale saa niin paljoa maksaa. Mutta samalla summalla saan kyllä ostaa lankaa jotta teen itse! Ihan loogista :D.

Oikeasti noiden Donegalien jälkeen ostin jotain, mikä rikkoi budjettini, mutta haluan jostain syystä jättää sen nyt viimeiseksi. Ilun pakettiauton takakontista suorastaan tipahti syliini tämä keväisen raikas merinosukkis. Tähän meni loput käteiset, hupsista... Olisihan siitä mieluusti lähtenyt yksi sukkalankkukin mukaan, mutta järjen rippeet kiljuivat käheällä äänellään että no more! Tulen vielä myöhemmin törmäämään niihin kyllä, ja sitä paitsi mua ehkä ihan hintsusti häiritsee se, ettei ne ole läpi värjäytyneitä. Siis että kyllähän se päällipinta näyttää aivan ihanalta, mutta langan ns. toinen puoli ei ole saanut läheskään yhtä paljon väriä, ja mieleni logiikalla siitä langasta neulottuna lopputulos jää paljon hailakammaksi kuin mitä päällipinta ensin lupailee. Ja sitä mun ajatukseni ei vaan pysty sulattamaan tällä hetkellä. Ehkä ne kypsyy syksyn Tampereen messuihin mennessä ;).

Ja tämä se sitten oli, joka rikkoi pankin. Ilon pisteellä hipelsin varmaan miljoona kertaa niin Lystigin lankoja kuin näitä Primrose Yarnsin vyyhtejäkin. Lopulta sitten tätä en enää pystynyt laskemaan alas. Ehkä jo värjäysnimensäkin takia, "Electric Mint Julep". Ja oisko jopa ensimmäinen sinkku - eeei nyt valehtelen! Olihan se kutikuti-lanka, sano ny se nimi.. Jawoll Magic, sekin oli sinkku. Tämä herkku tuntuu vaan sata kertaa paremmalta, ja päätyy ihan varmasti joksikin ihanaksi huiviksi tai osaksi jotain kaunista paitaa. Veikkaan ensimmäistä...

No siis, vaivaiset +600g lankaa tolleen tunnissa hamsteroituna, ei paha. Rahaa kului n. 130€, ei oikeasti paha sekään. Tosin kaveri sitten illalla kun kantikseen rantauduin suoraan junasta jäi haavi auki tuijottamaan kun kuuli paljonko tui sähköinen mint julep esimerkiksi maksoi. "Maksaako langat oikeasti noin paljon ?! Uskaltaako tohon edes koskea." No niinpä, kyllä muakin edelleen vaivaa se vamma, että kun jotain varsin kivaa peruslankaa saa sillä muutamalla eurolla vaikkapa Lankamaailmasta (esim. yksi lemppareistani Sock4), vääjäämättä kauhistelee kun joku unelmapehmeä käsin värjätty merinovyyhti maksaa sen 30-40€/100g. Mutta ne onkin niitä unelmapehmeitä, uniikkeja käsin värjättyjä luksuslankoja. Mutta sitten taas toisaalta, mitä mä teen lukuisilla yksittäisillä vyyhdeillä jotain luksuslankaa, jos se ei riitä muuhun kuin huiviin tai sukkapariin? Mä olen jo tämän vuoden puolella neulonut vissiin neljä huivia, joita mä en varmasti tule edes käyttämään ihan mielettömiä määriä sillä villa toimii vasta kun on oikeasti kylmä (ennen sitä se vain hiostaa ja kutittaa), mutta sitten taas toisaalta se ei pidä ei sitten yhtikäs yhtään tuulta, jota täällä Helsingissä riittää. Niin että mene ja tiedä kuinka käytännöllisiä noi sitten lopulta edes onkaan... IHAN SAMA, mä rakastan noita jo nyt vaikken ole yhtään pitänyt (siis nämä kaksi viimeisintä). Mutta siis. Kun tässä nyt uskaltaudun kokeilemaan siipiäni yhä suurempien töiden parissa, tarvitsen lankaa sen verran että se riittää takkiin tai paitaan, ja mun kokoisella ihmisellä se tarkoittaa sitten langasta riippuen esim. neljää vyyhteä. Jos ostaisin just sitä mitä haluaisin, maksaisi paitalangat helposti lähemmäs 200€. Mutta ihan niin tyhmä mä en ole.

No, josko lopettais paasauksen lankojen hinnoista. Kyllä niillä ihan syystä on hintaa, eikä tää mun marmatus ole kuin vaan sitä harmistusta, ettei kaikkea ihanaa vaan pysty ostamaan vaan täytyy tehdä rajauksia. Oikeastihan mä olisin ostanut yhden jokaista :D.

Se toinen niistä äsken mainitsemistani huiveista näyttää pingotuksen jälkeen tältä. Taas ei aivan riittänyt jumppamaton pituus, aivan viimeiset 20cm molemmista päistä jäi pingottamatta, mutta ei sitä juostessa huomaa. Pitsi avautui upeasti, ja vaikka toi tosta vähän palautuukin, on huivilla riittävästi kokoa. Lankaspeksit kerroinkin jo edellisessä postauksessa: Säihky-Puffa, punnitus kertoo huiville painoksi 102g ja vyyhdestä jäi pieni jämäpallero, eli oisko sitten ollut vähän päälle 100g vai oliko huivissa vielä punnitushetkellä vähän tavallista enemmän kosteutta mukana.

Toinen huiveista on sitten eilen puikoilta tipahtanut Nurmilintu. Viikko siihen meni. Tsiisus.

Tässä nyt vielä työstökuvaa, sillä en ole vielä ehtinyt päättelemään langanpäitä taikka pingottamaan, vastahan tuo eilen illalla vähän jälkeen yhdentoista tipahti puikoilta. Sain huivin reippaasti yli puolen välin jo sen ekan viikonlopun aikana, mutta työviikolla en välttämättä neulonut kuin pari hassua riviä per ilta. Ja koska molempia lankoja riitti, neuloin yhden mallikerran enemmän, halusin huiviin lisää leveyttä. Pituuttahan tällä monsterilla on varmaan sata metriä pingotuksen jälkeen... Vähän kyllä v*tuttaa tän malliset huivit kun niistä tulee niin perkeleen pitkiä ennen kuin leveys on lähelläkään sitä mitä itse kaipaan. Ja sitten tämän kyseisen huivin kohtaloa vähän arvuuttelen: päätökseni neuloa se sileänä saattaa vielä kostautua, sillä en tajunnut lainkaan ajatella reunojen rullautumisen mahdollisuutta ennen kuin se oli jo liian myöhäistä. Enkä kyllä tiedä kuinka olisi edes toiminut joku ainaoikein-reuna, mutta nyt on enää myöhäistä katua! Sitä paitsi rakastan tuota sileää pintaa, mielestäni se sopii tälle siililangalle paremmin kuin ainaoikea. Katsotaan mitä tälle käy kun saan sen joskus pingotettua - sitä täytyykin suunnitella pikkasen enemmän kuin noita aikaisempia...

Eilen makoilin Alppipuistossa muutaman timman näissä merkeissä, ja tänään ajattelin toteuttaa itseäni uudelleen. Hitsi kun olis vielä jotain kivaa eväänä..! Niinku esimerkiksi riittävästi allergialääkkeitä... Atshii!

Vetehiset lehdet ja auringon säihke silmässä

Hupsista, miten niin unohtunut tämäkin blogi? Eipä ole paljonkaan sanottavaa, antaa kuvien puhua enemmän :)

Malli: Leaf on the wind (ravelry)

Lanka: Austermann Step jotain-jotain

Puikot: 2,5mm

Menekki: 79g

Ei mitään muistikuvaa milloin sain nuo valmiiksi, mutta aloitin ne joskus toukokuun puolivälin jälkeen. Ravelryyn merkkasin alkupäivän, mutta kuten yleensä, unohduin johonkin ihan muualle kun sukat valmistuivat. Vähän jäi ärsyttämään, että malli/koko on kovin löysä, tavoitteena oli tehdä vähän pienemmät sukat jotta päätyisi jopa jollekin lahjaksi. Nuo pyörii liian monella ympäri jalkoja ettei ne kyllä toimi. Mutta malli oli kiva, tuota pitsikuviota tulen varmaan käyttämään jossain muussakin!

Sitten pidin juhannusviikon lomaa, ja lähdin käymään Göteborgissa kaverin kanssa. Matkaneule valikoitui edellisenä iltana, jo pitkään jonossa keikkunut Heidi Alanderin Eyeblink-huivi. Parisen vuotta sitten muistaakseni Tampereen käsityömessuilta ostamani Säihky-Puffa oli odottanut koko tämän ajan päästäkseen huiviksi, ja tähän se sitten lopulta päätyi. Langassa on siis hieman glitteriä mukana, varsinaista auringon säihkettä siis!

Matkalla neuloin sitä tasan lentokentällä tai koneessa, välilasku Arlandassa antoi aina parisen tuntia aikaa tikutella.

Vaan tämänpä sainkin sitten aika vauhdikkaasti valmiiksi, aloitin sunnuntaina ja päättelin perjantaina (vai oliko se torstai jopa). Äsken sain sen vihdoin myös pääteltyä ja pingotettua, tuossa se nyt aiheuttaa kompastelua keskellä olkkarin lattiaa. Ainoa paikka mihin se mahtuu.

Malli: Eyeblink (ravelry)

Lanka: Puffalan Säihky-Puffa

Puikot: 5mm pyöröt

Menekki: enpä muistanut punnita ennen pingotusta. Pienen pieni nysä jäi jäljelle 100g kerästä, notta aika likelle sataa menee.

Mitäs muuta?

Göteborg oli mainio kaupunki. Ja hotelli aivan mahtava, Hotel Bellora - varoitus, sivuille mennessä pomppaa yks sun kaks perkeleen mainosta tai chatti-ikkunaa, meni jo hermo... Mutta se nyt ei vähennä hotellin ihanuutta mitenkään. Kattoterassilta oli aika hyvät näkymät kaupungin siluettiin.

Ja hotellin ravintolasta sai aivan naurettavan herkullista risottoa. Mä en pääse yli siitä kuinka hyvän makuista se oli!

Kanavarannassa olisi istunut mielellään monta ilta-aurinkoa hyvässä seurassa.

Juhannus meni sitten ihan vaan kotosalla ja tehden ei-niin-yhtikäs-mitään. Melkein alkoi ärsyttää että miksen tehnyt mitään, mutta toisaalta sitten, miksi olisi pakkokaan? Säät ei täällä Helsingissä olleet mitenkään erinomaiset, mutta eipä mulla ois muutenkaan ollut grillaus-mahdollisuutta tässä. Uunissa sitten pirun hyvää settiä, ai että mitkä herkut mulla oli pari päivää!

Töihin palaaminen olikin sitten melkoinen isku, koska en ehtinyt viikon loman aikana juurikaan palautumaan. Juostu on siis kuin päätön kana tämän viikon, mutta olipahan sitten perjantaina hyvän työkaverin läksiäiset joita juhlistaa oikein kunnolla. En tiä miten tuun pärjäämään toimistolla ilman tuon ihanan ihmisen aurinkoista hymyä, mutta pakko se on vaan pärjätä. Ja hänpä jatkaa uusiin haasteisiin jotka tarjoaa mahtavia mahdollisuuksia kehittyä ja kasvattaa omaa asiantuntijuuttaan, kaikkea hyvää ja vielä enemmän onnea uusiin seikkailuihin!

Ja ai niin joo.

Ostin junaliput Jyväskylään ensi viikonlopuksi. Oho hupsista!

Vielä kun selvitän, mitä ja miten siitä eteenpäin :). Lähinnä tarkoitan sitä, että mulle on edelleen epäselvää maksaako pääsy knit festivaaleille jotain, vai vaan niille kursseille. Tottakai kurssit maksaa, enkä aikonutkaan suunnata niille (olisin auttamattomasti liian myöhässä, nehän on tottakai jo täynnä). Tapahtuman nettisivuilta vaan kun en saanut yksiselitteistä vastausta pohdintoihini, että missä ihan tarkalleen markkinat on ja maksaako sinne jotain. Olisin odottanut että varmaan jotain maksaa, mutta musta tollaset perushommat täytyy olla jos ei etusivulla niin muuten kyllä selkeästi ilmoitettuna. Vähän kyllä miinusta, epäselvät sivut. Tai ehkä miinuksen ansaitsen minä kun en vaan jotenkaan löydä.

Otin nyt sellasen pikavisiitti-asenteen, kahdelta perillä ja seiskalta lähtee takasin. Ehkä parempi pankkitilille, etten sen kauempaa voi olla :D. Siitä sellanen täsmäisku lankamyyjien kojuihin, vähän ehkä ruokaa napanderiin, ja jos aikaa jää ni sitten voi ehkä vähän fiilistellä kaupunkiakin. Käynyt Jyväskylässä ainakin kerran, mutta siitä on jo varmaan 8v aikaa!

Ihka oikea vaate!

11. maaliskuuta matkani alkoi. Tai jos aivan pilkkua viilaisi, jo 10. päivä, mutta koska purin tekeleen ja aloitin aivan alusta, niin päivä oli kyllä 11.

Pelkäsin, että mitä jos Heritaget eivät riitäkään, ja tein sotasuunnitelmia millä langalla ja värillä oikein jatkaisin, jos pahasti kävisi. Hetken jo meinasin antaa lankakaupalle pikkusormen, että jos ei riitä niin sitten ostetaan jotain herkkua tämän kaveriksi.

Yllätyksekseni Heritaget kuitenkin riitti! Ja vaikka muokkailin ohjetta jo muutenkin aavistuksen (jätin helman ja hihansuiden reikärivin pois ja korvasin sen löyhällä resorilla), pohdin josko olisin jopa tehnyt täyspitkät hihat. No, koska lankaa näytti riittävän sen verran hyvin, ettei helmassa tarvitsisi korvata millään - ja kun hihoissakin näytti silleen ihan kivasti riittävän 3/4-pituisiin hihoihin - luovuin pitkistä hihoista. Koska ei sit kyllä ois kuitenkaan riittänyt aivan niin pitkälle. Tai ehkä... koska lankaa jäi sitten kuitenkin 41 grammaa!

Langanpäät sain pääteltyä aivan heti paidan valmistuttua 13. huhtikuuta, mutta venytykseen en paitaa saanut ennen kuin tämän viikon puolella. Ja siinä olikin sitten mahdollisuus pilata koko kuukauden työ... Koska en omista mitään pingotusrautoja vai millä nimellä niitä nyt kutsutaankaan, pingotus tapahtui tässäkin tapauksessa nuppineulojen avulla... Nyt joku kirkuu kauhusta, I feel you! Mun sieluun sattuu kuinka raffit raidat kylkiin jäi, melkein tekisi mieli itkeä...

Mutta sitten huitaisin paidan päälleni. Ja se tuntuu kovin hyvältä! Ja siitä tuli oikeasti hieno. Ensimmäinen isompi vaatekappale josta tuli käyttökelpoinen! Tai no tuli siitä yhdestä harmaasta neuletakistakin sinällään ihan käyttökelpoinen, mutta se kutittaa kovasti. Ja en tiedä missä se on...

Mitä: La Grasse Matinée, johon löytyy myös ravelrysta ohje

Mistä: Cascade Yarns Heritage

Millä: onk noi ny 3mm pyöröt?

Menekki: 360g

Mä laitan tän niiiin huomenna töihin!

Illalla menin olohuoneeseeni viinille (siis paidan valmistuttua), ja baarimaija taiteili mulle pääsiäistipun. Kyllä, sillä on neljä jalkaa.

Ja sit tuli pitkäperjantai, ja tartti jotain uutta neulottavaa.

Ni sit täyty tarttua Supersocke silk -kerään, jonka ostin joskus Virheästä Vyyhdistä. Ois toiminu varmaan paremmin sukissa, mut siitä tuli nyt vauvan neuletakki. Varsinainen koiranoksennus. Ja onneksi kuvakin on ihan epätarkka. Napit pitäisi vielä keksiä. Oiskohan mulla mitään valkoisia, voisivat vähän raikastaa. Tiistaina päätellessä en kyllä vaan jaksanut enää kaivaa nappivarastoja esiin.

Mitä: Vaavin neuletakki

Mistä: Online Supersocke Silk-Color (55% villa, 25% polyamidi, 20% silkki)

Millä: ne samaiset pyöröt, 3mm?

Menekki: 77g

Suurempi proggis

Viime päivityksen pohdinnot suuremmasta työstä päätyi teoiksi. Kaivelin esiin Cascaden Heritaget ja pläräsin läpi ravelrysta talteen otettuja ohjeita. Lopulta päädyin Missä neuloimme kerran -blogistin suunnittelemaan La grasse matinée -paitaan.

Pistin puikoille viime perjantaina. Ja sitten pääsi pieru aivoissa, ja purin aloituksen lauantaina ja aloitin uudelleen. Hyvä niin, ei olisi toiminut se ensimmäinen versio. Ja mikäs siinä purkaessa, Heritage on niin uskomattoman ihanan tuntuista, pehmoista, sileää, mielellään sitä käsissään pitelee.

Sunnuntai-iltana sain hihat apulangoille, meni siinä viikonloppu aikalailla vain neuloessa. En ole mikään pikaneuloja vaikka pelkkää sileää voikin tikuttaa jouhevasti. Nyt viikolla tein pari pitkää päivää töissä eikä illalla tahtonut enää jaksaa kuin kerroksen pari. Ja torstaina tulin kotiin vasta yhdeltätoista illalla, silloin en koskenut neulokseen ollenkaan.

Mutta siinähän se hiljalleen etenee :). Saattaa olla, että saan vielä kivan paidan käyttööni! Tosin en tiedä miten hyvin mulle sopii sellaiset laatikkomaiset paidat joka tästäkin pitäisi tulla. No, ei ehkä tulekaan ihan niin laatikkomainen ja löysä kuin mitä ohjeen kuvissa, veikkaan ettei tämä lanka anna luonteeltaan periksi siihen kun tykkää olla sellainen joustava. Hakeutuu tyköistuvammaksi tai jotain. Näkee sitten kun viimeistelee, että miten sitä uskaltaa pingottaa ja jääkö siihen vai pyrkiikö palautumaan supumpaan.

Ja Heritagethan ei taida riittää loppuun saakka, mutta harkitsen eriväristä alareunaa ja hihansuita tarvittaessa. Harmikseni lankavarastoista ei löydy ihan sopivaa lankaa tähän tarkoitukseen... Tai siis sopivan väristä. Sock nelosta ois sellasessa lämpimän keltaisessa sävyssä, mutta veikkaan että joku muu väri olisi parempi ton hehkuvaisen ruosteisen kanssa. Niinku vaiks joku pirteen harmaa :D jota multa ei löydy tällä hetkellä! Olen ehkä valmis ostamaan uutta, koska haluan että tästä tulee oikeasti sellainen pidettävä vaate, näitä herkkulankoja ei heitetä hukkaan! Mutta mietitään sitä sitten kun nää langat loppuu.

Torstai venyi töiden takia. Tai lähinnä asiakastapaamisen. Ei harmittanut kyllä yhtään ;)

Oli aika kokemus.

Ihanat Toukokuut

Varaslähtö kevääseen! Ensin sillä edellisen postauksen keväänvihreällä huivilla - jonka muuten laitan lahjavarastoon, en mä pysty käyttämään sitä :( - ja nyt jo ihan vaan hetken verran Ravelryn listalla roikkuneilla Oi ihana toukokuu -sukilla.

Lanka: ONline Supersocke 100. Puikot: 2,25mm. Menekki: 85g.

Kyseessä jälleen Tiina Kuun ihana malli, joka löytyy täältä. Tykästyin malliin jo varmaan kohta kaksi vuotta sitten, mutta ei vaan päätynyt puikoille vaikka välillä oli vaikeuksia keksiä neulottavaa.

Nämä pärähti puikoille lauantai-iltana, ja tässä aamulla tikuttelin loppuun. Sunnuntaina neuloin liki kokonaan ekan sukan, kärjestä jäi vähän uupumaan ja sitten piti vielä vähän purkaa kun meinas jäähä liian lyhkäseks. Sitten menin töihin ja tahti hidastui - hyvä niin! Meinas mennä jo selkä jumiin kun unohtui perseelleen... No, nyt jumitetaan vähän lisää kun ollaan saikulla. Huono omatunto, ei nyt tällasesta kuulu saikulle mennä, mutta sitten taas toisaalta töissä on tosi tukala ja huono olla. Siis ihan tavan lenssua tai jottai, paitsi että kun tuntuu ettei se ala kunnolla sitten kuitenkaan. Päätä jomottaa, välillä nokka vuotaa tai on tukossa, lämpö yrittää vähän nousta aina kun jotain pikkasen tekee. Mutta kun sen kyllä tietää että miltä tuntuu kun on kunnolla kipeä, ja siihen verrattuna tää on jo noloa. Menkööt nyt kuitenkin...

Mitäs sitte? Jotain pitäs nyt puikoille saaha ku jaksaa innostaa, mutta taas on tällä hetkellä ideat loppu. Kävin viikonloppuna vähän lankavarastojakin läpi ja kaikkea ihanaa siellä kyllä olisi. Ihania värejä ja ihania tuntuja, kuten Malabrigon ohut ja upea merinolanka tai esim. Hedgehogin ihana fingering (nää nyt oli brassailua). Mut niidenkin kohdalla on taas se iänikuinen ongelma että ei niitä nyt mihin tahansa voi käyttää - tuhlata! Ehkä kypsyttelen. Ja ehkä ihan vähän himottais joku neuletakki, mutta jostain syystä mulla ei riitä pokka. Ja nyt melkein harmittelen että oon mennyt ostamaan vyyhtitolkulla esim. Puffalan lankaa kahdessa eri värissä, kun yhtään en nyt haluis yrittää keksiä mihinkä järjestykseen ne laittais! Haluan yksivärisen... Eikä yhtäkään lankaa ole tarpeeksi! 

Niin ensimmäisen maailman ongelmia.

Kevättä kaulalla

Viime keväänä osallistuin SNY-kierrokselle, ja taikapallona sain pariltani kerällisen Jawoll Magicia, joka hehkui niin upeissa vihreän sävyissä, että siitä piti saada jotain, jonka voi pitää esillä ja näkyvillä.

Huiviksihan se sitten päätyi! Lainasin jälleen Kaipuun perusideaa - joka on varmaan vaikka ja missä, sadoissa ohjeissa käytössä, mutta itse nyt satuin neulomaan sen ensimmäisen kerran Kaipuu-ohjeen mukaan. Reunaan halusin jotain pitsiä, ilmavuutta, näyttävyyttä. Selasin jo hetki sitten Puikkomaisterin Sukkakirjaa kun haaveilin kirjoneuleesta, ja siellä sitten tuli vastaan malli Julia. Kaunis lehtevä pitsi, pitihän se johonkin testata!

Huivin muoto oli vähintäänkin huolestuttava, kun sain sen pääteltyä. Reuna jonka piti olla suora oli ennemminkin kaareva kuten alareunan olisi pitänyt olla... joka olikin sitten enemmän suora. Nooh, enpä nyt hirveämmin huolestunut, olihan pingotus tehnyt hyvää Kaipuullenikin. Ei muuta ko kastelemaan ja rääkkäämään! Pingottaessa meinasi mennä hermo, eihän sitä nyt vaan meinannut saada symmetrisesti muotoonsa. Tarpeeksi hyvä mulle kuitenkin!

Lanka: Jawoll Magic. Puikot: 2,5mm pyöröt. Menekki: 92g.

Notta nyt on sit upee huivi jossa on upee pitsi ja upeet värit! Voi kun se vielä olis yhtä pehmeetä kuin Madelinetoshit oli, mutta ei... Pitäiskö paketoida suoraan jollekin lahjaksi kun ei mun hipiäni tuu sietämään tätä :/. Tai jospa kuitenkin yrittäisin...!

Taustana upea vastaostettu mekko. Siinä on taskut!

Loppuun eläinaiheinen kevennys kuin maikkarin uutisissa konsanaan! Joku on ripustanut tonne "takapihan" puolelle linnuille ruokailuhärdellin. Tämä kaveri sitten loikkasi ja punnersi itsensä kyytiin, eikä ollut moksiskaan kun tulin 1,5 metrin päähän ottamaan kuvaa. Takajalat hassun näköisesti puutikun molemmin puolin, monorail-meininkiä :D.