maanantai 27. heinäkuuta 2015

Raitaiset perussukat


Näissä ei taas kauaa nokka tuhissu. Mutta koska perussukkaa on kohtuullisen tylsää tehdä loputtomiin, täytyy näitä tehdä vain tipottain. Syksymmälle hiljakseen kerään, josko ois taas joku Asunnottomien yön yhteydessä tapahtuva tempaus. Tai sitten vaan kiikutan Hurstille, tuossahan se on Kallion piste pikkumatkan päässä. Menevät oikeaan osoitteeseen todennäköisesti, teki miten tahansa :).


Koko siellä 42-43 tuntumassa, tosin kun vähän venyttää ni menee varmaan 44 jalkaankin. Lankana perus seiskaveikka, punainen ja oranssi. Kahden kerroksen raidoilla. 4mm puikoilla. Langanmenekki 111g.


Paksua lankaa on kyllä välillä kovin kiva työstää kun valmista tulee niin vikkelään. Ekan sukan tikutin lauantaina, tokan aloitin eilen illalla ja tässä äsken neuloin loppuun. Kiepauttelin lankoja toistensa ympäri, langanpäät päättelin neuloessa, joten varsinaista päättelyä oli tasan alku- ja loppuhännät.

Loppuun epävirallinen pohdinta siitä, notta paljonkos on tänä vuonna tullut lankaa käytettyä. Vai pohdinko sitä jo kerran täällä? Ainakin joskus viikko kaks takaperin selasin päivitykset ja poimin ylös kaikki mainitut langanmenekit. Jotain jäi puuttumaan, mutta tähän mennessä on pyöreesti kaksi kiloa tullut kulutettua. Mukaan laskin pikkunuttuset lankaa jotka annoin kaverille sukkakeräysmateriaaliksi, mutta niistä kertyi painollisesti just sen yhen sukkaparin verran, että tuohon samaan syssyyn se män iha hyvin. Olen todellakin yllättynyt, kuinka neuloosi on pitänyt otteessaan näinkin lujasti. Yleensä se kuivahtaa kasaan kevään pidetessä ja herää uudestaan vasta syyskuun tietämillä. Tämä kesä on varmaan ensimmäinen, jonka aikana olen neulonut näin paljon. Eikä tää ole edes vielä paljoo ko vertaa nuihin pahimpiin neulootikoihin joita esmes facebookin ryhmissä vilisee :D. Ja niistä puheen ollen, tein ratkaisuni ja piilotin Voihan villasukka -ryhmän newsfeedistäni. Veikkaan että paljon olen säästynyt hermostumisilta, joskin täytyy kyllä varmaan melkein päivittäin käydä vilkaisemassa millaisia sukkia porukka siellä esittelee!

Seuraava proggis on jo mielessä muhimassa, lankakin oottelee tuolla... Mutta siitä lisää myöhemmin :). Saas nähä millonka on mitään valmista, huomenna nokka kohti Itä-Suomea ja vuokramökkiä!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Green Emotion aka Kreisi Kissa


Malli: Green Emotion by Sonja P (Ravelrysta). Itse annoin työnimeksi Kreisi Kissa, koska lanka.


Lanka: Schoppel-Wolle Zauerball stärke 6, sävy Schokoladenseite


Langanmenekki: 134g


Seuraavaksi perus-/raitasukkaa syksymmälle keräykseen. Seiskaveikkaa punaisena ja oranssina.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Juotavaa ja jotain valmista


Ihminen, joka ei juo oluita, meni toisen samanlaisen ihmisen kanssa olutfestareille. Ja joi pienen vehnän. Se jäikin kyllä ainoaksi olueksi.


Onneksi monella panimolla oli myös siideriä. Mielenkiintoisena jäi mieleen Saimaan Juomatehtaan mesimarjasiideri. Hyvää oli myös Teerenpelin mustikkasiideri sekä aivan ihastuttava kesäinen lemon teezer, joka ei tosin ehkä aivan siideriä ollut. Mutta ihanaa. Ehkäpä parasta oli Panimoravintola Koulun karpalolla ryyditetty siideri. Avot. No, tulipahan maisteltua, ehkä hieman myös päihdyttyä :D. Mitä nyt ei ois kesäloma ilman seitinohuita päiväkännejä...


Yöllä neuloin kahden tietämille. Huivi tuntui hyvältä, pehmeältä, ja tuoksui villalta. En muistanutkaan, että tuo lanka olisi tuoksunut noin voimakkaasti lampaalle.


Tänään sain sen valmiiksi. Kostutin, ja tietenkin se venähti aikalailla. Tiesin kyllä odottaa sitä, mutta neuloessa sitä on niin vaikea arvioida että millon alkaa koon puolesta riittää.


Koska mulla ei ole mahdollisuutta vielä erikseen pingottaa tuota, se saa luvan levätä pyyhkeen päälle muotoiltuna. Nyt myös langankiertorivistöt erottuvat astetta paremmin, vaikka kyllähän ne edelleenkin hukkuu värikkääseen lankaan. Josta pidän ihan hirmuisesti. Vaikka vähän kyllä ärsyttää sellaiset luonnon lait, joiden takia pienemmässä neuleessa kohtuullisen verkkaiset värinvaihdokset tihenevät paljon rivakammaksi raidoitukseksi kun mennään isompaan neulepintaan. Mutta nytpähän on ihana huivi syksylle valmiina. Jotain haastavampaa uskaltaa hyvillä mielin kokeilla tämän jälkeen :).

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Minäkin ku muutkin!

Koska luin aamulla Ihan kaikki kotona -blogin päivityksen pullasta, olihan se pakko alkaa leipomispuuhiin itsekin. Ensin toki vähän aamukahvia, lyhyt mutta tehokas lenkki ja ruokaa naamariin.


Haaveilen saavani vielä joskus sellaisen iiison ja raskaan Teema-kulhon, mieluiten kakkoslaatua koska kerran näin yhden jossa oli niin hassu pienoinen ovaalin muoto, jonka huomasi vasta tietystä kulmasta katsoessa. Nämä mistä lie ostetut muovikulhot ei oo tarpeeks tukevia isoille taikinoille. Tuossa möllöttää 2,5 dl:n taikina, eli puolet normaalista määrästä mitä kaikissa ohjeissa ladellaan. Tämänkin pullaohjeen lukaisin jauhopussin kyljestä, tuli kauniin pehmeä taikina.


Joskus kokeilin korvapuusteja appelsiinimarmeladilla, ja ihastuin. Ja koska jääkaapin uumenista löytyi edelleen tuo yksi rasia, laitoin tälläkin kertaa. Tein toki kaksi pellillistä, ekaan meni se perinteinen sokeri-kaneli jota on kans aina tehtävä.


Sitten meinasin unohtaa ne uuniin, pihkura sentään. Ylänurkassa näkyy se perinteinen setti, joka jäi vaaleammaksi. No, eipä nuokaan ehtineet kärähtää, ja korvapuustissa pitääkin olla oikeasti väriä. Koska en omista raesokeria, jäi nää ehkä snadisti jotenkin koruttomiksi. Mutta kokemus kertoo, että mun tapani säilyttää nämä (leipäpussissa) aiheuttaa vaan sen, että se sokeri sulaa siihen päälle eikä sitä lopulta nää edes.


Oikeastaan mielessä oli pyörinyt sämpylöiden leipominen eikä niinkään pulla, mutta kun nyt alettiin sotkemaan niin tehdään kaikki kerralla. Näihin katsoin osviittaa grahamjauhopussista, mutta aikalailla tein oman pääni mukaan.

2,5 dl vettä
n. 0,5 pss kuivahiivaa
vajaa 1 tl suolaa
vajaa 1 rkl hunajaa (siirappi kelpaa yhtä hyvin, tai vaikka tavan sokeri, ruokaa hiivalle ny kumminkii)
3 dl täysjyvägrahamjauhoja
n. 1 dl kaurahiutaleita
2-3 rkl paahdettua pellavarouhetta
n. 2-3 rkl ruokaöljyä
tavan vehnäjauhoja taikinan loppuun, en mitannut yhtään mutta joku 5 dl on varmaan fiksu varata ainakin, ehkä enemmänkin

Vesi kädenlämpöä reilummaksi (42 astetta), hiiva grahamjauhojen joukkoon. Veteen suola ja hunaja, grahamjauhot vähitellen mukaan hyvin sekoittaen. Lisää hiutaleet ja pellava. Lisää vehnäjauhoja pikkuhiljaa hyvin alustaen, kaada myös öljy mukaan. Alusta kunnes irtoaa kulhon reunoista. Kohota vedottomassa paikassa puoli tuntia.
Alusta pikaisesti ja muotoile haluamaasi muotoon, itse tein pitkulaisia sämpylöitä. Voitelin kananmunalla (koska pullat), mutta yhtä hyvin voisi voidella vaikka maidolla tai pelkällä vedellä. Ripottele pinnalle halutessasi kaurahiutaleita. Anna kohota vielä pellillä jonkin aikaa, paista n. 225 asteessa 10-15 min. Pohjaa koputtaessa pitäisi kuulua semmonen kumea ääni, siitä tietää että on kypsää. Pohjan värikin saa olla vähän voimakkaampi, ihan kalvakat lienee vielä hieman raakoja.

Saavutin haluamani, eli maukkaat vähän rouheammat sämpylät. Grahamjauhoista tulee vähän enemmän makua kuin pelkästä vehnästä, kaurahiutaleet ja pellava luovat suutuntumaa ja tuovat lisää kuituja (ja makua). Pelkillä grahamjauhoilla lienee kuitenkin hankala leipoa, sillä niistä ei muodostu yhtälailla sitkoa kuin vehnäjauhoista. Joku nyrkkisääntö joskus yliopistoaikoina taisi olla, että noin 70% jauhoista tulisi olla tavan vehnää, loppu voisi olla sekoitelmaa tai vain yhtä, esim ruista. Tällöin leipovuus säilyy hyvänä ja leipä kohoaa kauniisti. Mitä vähemmän vehnäjauhoa ja sen tuomaa sitkoa, sitä tiiviimpää ja litteämpää lopputuotetta. Tuo 70% voi olla toki vähän väärin muistettu, mutta yli puolet sen piti kuitenkin olla.

Ihan aamulla keitin myös riisipuuroa, koska olin ostanut Lidlistä joku viikko tai pari takaperin omena-raparperi-mehukeittoa kun kuulosti niin kivalta. Ja mikäs sen parempaa mehukeiton kanssa kuin aina yhtä kotoisa riisipuuro :).

Eilen otin puikoille kreisiä kissalankaa (eli Schoppenwollen Zauerball märke kutosta) ja valikoin räpellyksestä aka Ravelrysta yhden hyvin simppelin huivimallin. Ohje oli yllättäen saksaksi, ja ihan hetki meni ohjetta selvitellessä, sanaakaan kun en sitä osaa vaikka sukunimi sellaiseen viittaakin. Noh, pääsin alkuun ja huomasinpa taas kuinka kiva lanka tuo kreisi kissalanka onkaan. Neuloin siitä pitkät eriparisukat itselleni joskus pari vuotta sitten - on muuten jumpen kestävä sukkalanka!!! - ja sittemmin olen säilytellyt ja vaalinut jäljellä olevia keriä kun en ole osannut päättää mitä ihanaa niistä tekisin.


Neuloskelin kantapaikassani ja maistelin ohella Fuller'sin Red Foxia pienen tuopposen. Siinä tulikin sen päivän olutkiintiö täyteen, minä kun en juurikaan oluita juo. Se oli kyllä aikas miellyttävä tuttavuus, ja pakko sanoa kyllä että värinsä puolesta sointui lankaankin mallikkaasti :D. Niin, ja takaisin lankaan! Kreisit kissalangat on saaneet tuon nimityksen, koska vyötteessä tai siinä lappusessa on kissan kuva ja värin vaihtelut on niin kreisejä. Ja väriyhdistelmät! Aaa, jos lanka olisi syötävää, tää ois semmonen mitä ahmisin hulluna. Ja vaikka värit osaa olla kreisejä, niiden liukuva vaihtuminen tuo tasapainoa kummasti. Mielestäni värien vaihtuminen on tässä langassa yksi sen ihanuuden taustatekijä. Kerä on yhtä värien ilotulitusta, mutta valmiin neuleen pinnasta et osaa sanoa juuri mitään ennen kuin se on valmis. Aivan ihana lanka.

Huiviohje on Green Emotion, hyvin simppeli kolmiomainen mutta epäsäntillinen huivi, jossa yksivärisellä neuloessa tulisi esiin langankierroilla tehdyt reikärivit. Tähän lankaan ne eittämättä hukkuu, vaan sekös mua oikeastaan kiinnostaa. Halusin nyt vaan jotain toisenlaista puikoille lukuisten sukkien jälkeen. Ja olin jo päättänyt käyttää tän langan huiviin. Nurmilintua suunnittelin aikani, mutta mietin sitten että siitäkin se hieno pitsiosuus vaan hukkuisi langan kirjavuuteen. Plus se alkoi tuntua ohjeenakin ehkä turhan kunnianhimoiselta kun historiani isompien töiden kanssa on jokseenkin... surullinen.

Ja nyt tietenkin alkoi väsyttää hirmuisesti. Just oikea - väärä! - aika päikkäreille. Sen siitä saa kun pari yötä nukkuu sen kuusi tuntia hikiseen ja sitten häärää pitkin päivää. Uunituore sämpylä ja pulla vatsassa ei tietenkään auta tilannetta yhtään :D

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Azure eli kuinka kompuroida puikoilla


Azuressa kiteytyy monta asiaa, joita kokeilin ensimmäistä kertaa. Enkä tietenkään selvinnyt ilman virheitä. Olen ennenkin neulonut sukkia kärjestä alkaen (mm. viime joulun pyhinä Mellanraggista, kuva ekassa postauksessani kuunaan), mutta magic cast on-aloitusta en ollut koskaan varmaan nähnytkään. Täytyi noiden kirjallisten ohjeiden lisäksi kyllä etsiä video youtubesta, mutta en linkkaa sitäkin vielä, opettele käyttämään googlea rakas lukijani <3 (pieni vitsikäs viittaus tuohon yhteen taannoiseen raivopäivitykseeni :D). Kuviokaavojen noudattamisessa ei ollut ongelmia, mutta meni kyllä hetki ennen ku opin tän kuvion ulkoa. Siihen vaikutti mitä luultavimmin aika paljon se kaikki muu sähellys mitä piti samaan aikaan tehdä ja pitää mielessä, ja kuten näkyy niin tuossa ekassa (kuvassa oikeanpuoleinen) sukassa näkyykin yksi kupru matkassa, kun kuviossa menin tekemään kavennuksen ennen silmukan lisäystä. En vaan jaksanut purkaa vaikka ei olisi siinä vaiheessa vielä ollutkaan niin pitkää matkaa.


Toinen uusi asia oli tuo kantapään toteutus. Aikaisempiin olen tehnyt ihan tavan kantapään aloittaen kantalapusta, se näyttää vähän nurinkuriselta mutta on ihan toimiva. Noh, tässäpä luotiin lisää silmukoita jotta saatiin aikaan muoto, joka vastaa varresta aloitetuissa kiilakavennuksia. Vasta sen jälkeen pikku pätkä kantalappumaista asiaa. Ja tässä kohtaa päästään uuteen asiaan numero kolme. Nimittäin englanninkieliset ohjeet. Kyllähän mä nyt lontoota puhun, mutta eihän tuollainen sanasto ole tuttua tosta vaan. Ja sitten vastaan tuli lyhenne mitä en ymmärtänyt alkuunkaan. Googlailun jälkeen selvisi mitä se on, ja videon jälkeen osasin sen myös tehdä. Sit vaan jäi ymmärtämättä pieni, joskin olennainen osa ohjetta, ja taisin edellisessä postauksessani noitua mitä järkeä lyhennetyillä kerroksilla oli. No, niillä oli, as it happens, kunhan luin kohdan uudelleen tokan sukan aikana :D. No mutta, kaikkinensa tuosta syntyi oikein hieno kantapää, ja aion käyttää tyyliä uudelleen seuraavissakin varpaista alkavissa sukissa, mikäli niiden ohjeessa ei ole jotain vielä jännempää ja ihmeellisempää :).


Mikähän oli se neljäs uusi asia... Niin joo, joustava päättely! Joskaan se ei ekassa sukassa muotoutunutkaan tarpeeksi joustavaksi mun pohkeisiin, mutta tokassa se ei kinnaa. Mikä tietty tekee sukista nyt vähän eripariset, koska toinen saletisti valuu toisen aiheuttaessa veritulpan.

Lankana oli ihanainen Trekking XXL, puikot bambuiset 2,5mm. Lankaa kului 80g jättäen pikku nöttöselle painoa 17g. Ja varressa riittää mittaa pohkeen puoliväliin, notta sanosin että on ihan kivan riittoisa lanka.

Viime yönä nuokuin puoli kolmeen saakka hereillä selatessani Ravelryn uumenia. Löytyi taas lukuisia ihania malleja joita tahtoo kokeilla, mutta sitä ennen pitäs kyllä ehkä tehdä vielä kaksi niitä pieniä punaisia paitoja nalleille, jotta Karhukopla saa vaatetta päälleen. Ei vaan hotsittas kyllä yhtään!

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Pitäisi aina malttaa tehdä työ loppuun ja päivittää vasta sitten - silloin keksisi otsikonkin paljon helpommin.

Harmittelin itsekseni koko eilisillan sitä paasauspäivitystäni. Nolottaa kai kun pitää moisesta muka niin hermostua. Eipä siitä nyt (ainakaan vielä) mitään pahaa ole koitunut, ja toivottavasti ei koidukaan. Ne esimerkkikysymykset oli ihan yleisiä, eikä niillä yritetty ketään tiettyä henkilöä esimerkiksi kuvailla. Monet eri nimet kysyy samoja asioita, ei mulle jää päähän yhtään kukaan :D. Ihan vaan pari hassua nimeä on tulleet tutuiksi siten, että he julkaisevat mahtavia sukkakuvia tai kommentoivat aktiivisesti muiden postauksiin. Nooh, aika siirtyä eteenpäin!

Sain punaisen sukkani valmiiksi. Vielä täytys sen pari alkaa, vaan kun ei huvita just nyt. Eilen illalla menin kaverin luo iltaa istumaan, ja sukkaa pukkasi useamman sentin. Sitten stoppasin, koska ajattelin että tarvitsee lisätä silmukoita varren pidetessä, ja silmukkamerkit ol kotona. En mä jälkeenpäin jaksa alkaa tihrustaa että missä kohtaa ne nyt onkaan lisätty. Ja tässä tänään hurahti loppusukka valmiiksi.




Ekoissa kuvissa värit hehkuu ehkä turhankin hurjina, vikassa ne taas tuntuu laimenevan hippusen liikaa. Toki värin vaihtelut erottuvat tässä viimeisessä kuvassa aika herkullisesti :). Voipha tuo olla, että kuvio vähän hukkuu tähän väriin, mutta sekös mua kiinnostaa. Not. Kokeilin myös ekaa kertaa joustavaa päättelyä, vaan eihän se mun massiivipohkeisiin jousta riittävästi. Toki saatoin päätellessä kiristää lankaa ihan turhan paljon, koska se tuntui ihan siltä että joustaa ittensä lörpälleen saakka! Nämä päätynevät siis epätäydellisinä pukin konttiin, kahtotaan josko löytyisi sopivakinttuinen lahjottava :).

Ja hitto ku onkin taas riittävää lankaa. Tuohon meni 40g. Neljäkymmentä! Varsi on reippaan mittainen, kuihan jumpen pitkät tulis jos ois saanu käytettyä koko kerän. Sitä varten ois vaan täytyny keriä se kahdeksi, enkä kyllä jaksanut uhrata ajatusta sille aloittaessani. Punnitsin kerää työn edetessä ja sillä yritin mallailla, vaan kerällä on nyt 56g kun ei se pirulainen viimeisten senttien kohalla tuntunu kuluvan mihinkään :D. Ja sit alkokii jo hirvittää että mitäs jos kerä fuulaa painavansa niin ja näin paljon mutta pituudessa ei sitten riittäiskään! Tai jos sen uumenista paljastuukin lukuisia solmuja tai jotain muuta kakkaa, jonka takia toinen sukka jäisikin ihan vaillinaiseksi. Ihme pelkotiloja.

Eilen testailtiin myös hölmöä peliä. Ja hörötettiin kuin mitkäkin kakarat.


Ja kotimatkalla ikuistin hetkellistä katutaidetta. Kenties taiteilijalla on lukihäriö, tai ehkäpä virhe onkin tahallinen? Taiteesta kun ei koskaan tiedä...


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Pure hammasta

Tänään on tullu taas tuolla somen (=facebookin) ihmeellisessä maailmassa vastaan jo niin monta ärsyttävää pikku asiaa, että menetän kohta hermoni siihen, kuinka helposti hermoni menetän. Jep. Siis että voikin ihminen ärsyyntyä ihan mitättömistä asioista! Kertoo musta paljon, kun on hemmetin vaikeeta myös hillitä itteään ja pitäytyä mesoamasta jokaiseen typerään kysymykseen - typerään siis omasta mielestäni.

Puhun tietenkin Voihan villasukka! -ryhmän päivittäisestä jankkaamisesta. Eeeeei mä en perkele kohta kestä! "Miten räsymattosukka kuuluu tehdä?" Kuule iiihan vapaasti! "Päättelettekö langat mitenkä hä? Leikkaatteko ne joka vaihdon jälkeen?" Siis, tää kysymys ei ole missään nimessä typerä eikä huono, mutta kun se kysytään joka vitun ikinen päivä!!! AAAAAAA. "Mikä se video oli jossa näytettiin kuinka langat voi päätellä?" No joo, tääkin on taas sellainen asia, että jos näit sen ekan kerran, et muista minkä tahon video se on, itsekään en välttis ihan heti keksi hyvää hakusanaa googleen ja niin edelleen ja et cetera. Mutta vittusaatana kun sekin linkitetään tonne harva se päivä, varsinkin tän räsymattohullaannuksen aikaan olen törmännyt siihen välillä lukuisia kertoja päivässä. Ja ne samat saamarin keskustelut käydään joka hiton päivä, kun joku ei viitsi sitäkään vähää selata sivua, että jos joku ois siitä just puhunu - kuten niiiin usein on. Olen itse tainnut jo kerran pari linkata jonkun muutama tunti sitten käydyn keskustelun uuteen aloitukseen, että luepa tuolta. Ja mites sit se, kun joku kysyy asiaa äks ja joku tai jotku vastaa siihen ihanasti. Sit tulee se joku idari, joka - vaikka se edellinen kommentti ois IHAN sama asia kuin itellä - postaa siihen taas jälleen kerran lähes sanasta sanaan samaa kuin kaikki edellisetkin kommentit. Joo, jos siihen kertyy joku 30 kommenttia, ihan ku aina jaksaisin itekään niitä kaikkia selata et oisko joku jo sitä samaa sinne laittanu, mutta tää aiheuttaa mussa välillä sellasia sykkeennousuja että ihan ihmetyttää kuinka sitä osaakin hermostua mitättömistä asioista.

Ehkä eniten mua risoo se, että oikeasti välillä ne ihmiset on vaan niin laiskoja, etteivät jaksa googlettaa (esimerkiksi), vaan sillä samalla vaivalla ku siihen googleen hakusanan laittas, ne menee faceen, siihen ryhmään, ja kirjottaa taas jälleen kerran jonkun kysymyksen koskien silmukkamääriä sukkaan. Jota kysytään joka-vitun-päivä. Ja sit sitä kysytään viel silleen, että "Montako silmukkaa lapsen sukkaan?" Ni että minkähän kokonen jalka sillä mahtais olla? Tai mitä lankaa oot käyttämässä? Tai aiotko alottaa sen sukan jostain vitun kainalosta saakka, jollonka tarvitaan enemmän ko normaalisti. *Okei, hengittelepäs nyt välillä :D* Se viitseliäisyyden puute, joka näyttäytyy mulle lähinnä sellaisena, että ihmiset on vaan niin perhanan typeriä ettei osaa hakea googlesta tietoa.

Vastapainona kaikelle tälle on kuitenkin se, että olipa kysymys kuinka perkeleen typerä tai jokapäiväinen tahansa, siihen saa aina vastauksen. Ne ryhmän jäsenet jaksaa aina vastata, auttaa, kertoa vinkkejä ja omia kokemuksia. Se määrä vinkkejä kun on itelleenki karttunu sieltä, huhhuh. Ja ne kuvat, ne mallit, ne ideat ja yllätykset. Sen takia mä sitä ryhmää jaksankin. Ja sen takia yritän kovasti olla kommentoimatta sarkastiseen tai suorastaan vittumaiseen sävyyn, koska ensinnäkin siellä ryhmässä on paljon sellaisia, joille villasukat on ihan uus juttu ja täytyy opetella. Ja ihan siksikin, että en mä halua ehdoin tahdoin haastaa riitaa tai pahoittaa kenenkään mieltä, vaikka hetkellisesti se oma ärsyyntymiskynnys murretaankin. Se on ihan mun oma päätökseni, että ne päivitykset pääsee mun seinälle, voisin ne siitä piilottaakin. Mutta sillon missaisin myös niin paljon niitä kaikkia mahtavia malleja ja kuvia!

Toivon, ettei ne jotka tätä piskuista blogia selailee, loukkaannu ihan verisesti tästä tilityksestä ja erittäin rumasta kielenkäytöstä. Mut jos en nyt olis purkanut tätä tänne, olisin saattanut läväyttää ne tuonne ryhmään.

Ja sit asiasta aikalailla iiihan kukkaruukkuun. Tai villasukkaan. Nimittäin tuo nyt puikoilla oleva punainen vaate on ollu kyllä yks murheen kryyni :D. Jos viimeksi hihkuttelin sen olevan jo pitkälti kantapäässä, otettiinkin mukavasti takapakkia purkamalla monta senttiä. Koska mä en vaan ymmärtänyt ohjetta ja siinä annettuja mittoja, ja sukasta uhkas tulla kanootti. Nyt se on hyyyvin timmissä kunnossa (melkeinpä liikaa mun koipeen).


Trekking XXL on kyllä aika purkamisen kestävä, johan sitä on kahdesti purettu. Sukkamalli (toistona siis Azure) on tähän mennessä tarjonnu rutkasti uusia juttuja. Ihan jo se Magic cast on -aloitus, jonka etenemistä seurasi vahingoniloisesti naureskellen kantikseni baarimikko, oli kuulemma sen verran huvittavaa noitumista ja puikot lähes silmissä. Ja sit toi kantapää, kun tehtiin ns. kiilakavennukset paitsi että ne oli levennykset :D. En kyllä meinannut ymmärtää kantalapusta yhtikäs mitään, kun siihen oli ympätty vielä lyhennettyjä kerroksiakin (tartti vähä guuglailla että mitä joku lyhenne tarkotti, jonka jälkeen tartti ettiä video joka näyttää kuinka se tehdään :D - nääkin ois voinu mennä kysyy sieltä ryhmästä hei!!). Oon vankasti sitä mieltä, että ne lyhennetyt kerrokset tässä mun sukassa ja mun käsialalla ei tuo siihen yhtikäs mitään hyvää lisää esim istuvuuteen, vaan ennemmin tuotti siihen ihan typerän kohdan, joka ei onneksi käytössä varmaan tunnu missään mut näyttää jumalattoman typerältä. Jos sen siis huomaa. Ja sen huomaa lähinnä jos tietää mitä etsii. Eli ihan mitätön juttu.


Ihan pikkasen tiukahko istuvuus tuli sit loppuviimein, kun purkasin ja aloitin kiilakavennukset aka -levennykset aikaisemmin. Kantapäänkin tuunasin vahvennetuksi, koska en aikonut tehdä ohjeen mukaista koristeellista kantapäätä koska nää tehdään käytettäviksi eikä koristeeksi. Onhan ne upeita semmoset koristeelliset kikkailut, mut eihän ne käytössä hyviä oo, defaultina ainakaan.

Pohdiskelin muuten, että voisin kokeilla tätä kuviota korvaamalla silmukan lisäämiset tollai umpinaiseen tapaan (neulotaan kahden silmukan välistä se lanka takareunasta) ihan ronskisti langankierroilla. Silmukoita lisätään sellaisissa kohdissa, että langankierron reikärivistö voisi näyttää tosi kivalta. Pistetään korvan taa.

Loppuun kevennykseksi kuva ah-niin-raikkaasta raanavedestä, jota eilen sain valutella kun talossa päätettiin ilman ennakkovaroituksia katkaista vedet pariksi tunniksi. Toivon että syynä tähän oli joku poikkeustilanne eikä se, ettei vaan jaksettu ilmottaa. Parit ärräpäät pääs ku aloin ruokaa laittamaan eikä hanasta saanutkaan keitinvettä.


tiistai 14. heinäkuuta 2015

Mukavuusalueen ulkopuolella

Ensiksi hieman leivontaa, koska hammaslääkärin laittama puudutus tuntui hölmöltä. Ja kesti vaivaiset neljä tuntia. Jei.



Fetaa, pestoa, *drool*. Pestopuustien ohjeella tehtailin, joskaan ei ollut auringonkukansiemeniä tahi leseitä. Laitoin sitten pellavarouhetta ja kaurahiutaleita. Nakkasimpa taikinaan pari vuotta sitten vanhaksi mennyttä kuivattua nokkosta :D. No, kuivattuahan se on, joten ainoa tapa millä se varsinaisesti pilalle menisi on lähinnä se, että siitä lähtee kaikki maku. Kierteissä on siis pestoa ja fetaa, ei se kevyin herkku... Lopputaikinan pyörittelin sämpylöiksi.

Eilen otin puikoille vanhan tutun punaisen Trekkingin, josta yritin tehtailla salaisia sukkia. Löysin Knitty'n sivuilta ohjeen, joka tuntui sopivan mielekkäältä kuviolta mutta kohtuulliselta suoriutua noin niinkus englanniksi. Uutta on myös magic cast on -tapa luoda silmukat kun aloitetaan kärjestä. Azure-malli, joskaan ei aikonut tehdä tuota koristeellista kantapäätä.


Tottakai heti alkuun sattus virhe, jota en vaan jaksanut alkaa korjaamaan kun sen hiffasin. Nyt sukka on jo kantapään levennyksissä (as in kiilakavennuksissa, jos tehtäs varresta kärkeen). Saas nähä mitä nuista tulee noin muutenkaan, löytyykö niille sopivaa jalkaparia omistajaksi. Mutta lanka ainaskii on aika ihana. Varsinkin jalkapohjassa nuo värinvaihtelut näkyy kauniisti, sileällä pinnalla ne erottuu niin hyvin. Tää voisi kyllä tavallaan olla vihdoinkin se Näppituntuma-blogista bongatun noppaleikin tuloksen, öö, tulos (?). Mulle arpoutui väriksi siis punainen ja toteutustavaksi pitsi. Eikö toi menis pitsistä, vaik ei reikiä olekaan :D.

Tänään sitten äkkäsin niin kivan kuuloisen porkkanakakkuohjeen, jotta pakkohan se ol lähtä ostaan porkkanoita.


Rumahan siitä tuli ku mikä, mut ei anneta sen häiritä. Koska löytyi vain pieni irtopohjavuoka, laitoin lopputaikinan amerikanmuffinivuokiin. Vuoassa taikina nousi ihan järkyttävästi koholle, eikä tuo tuorejuustomössö tuossa varmaan tee siitä yhtään nätimpää... Kerron löysinkö elämäni porkkanakakkuohjeen, kunhan maistan.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Tuliaisia

Porukat kävivät ajelemassa ympäri kotomaata kuluneella viikolla. Jostain tuolta länsirannikolta löytyi kiva pieni putiikki tai ateljee tai joku, ei niiden tarinoista aina oikein saa selvää :D. Oli kuulemma tullut tytär mieleen kun tämän näkivät.


Täytyy testata toimiiko kuinka näppärästi myös käytännössä, ainakin teoria ilostuttaa kovasti. Asetelman langat ois seuraaviin perussukkiin, otin ne kyllä porukoille mukaan mutta ei sitten huvittanutkaan pistää puikoille. Jos punaista ja oranssia yhdistäisi, vielä en ole päättänyt raidoitanko vai teenkö vain tietyt osiot toisella ja loput toisella värillä. Jää nähtäväksi :).

Eilen tikuttelin sukan lisäksi myös tuollaisen punaisen pienen paitulin. Eräs tuttu kantiksesta omistaa kuulemma ihan hurjan armeijallisen nallekarhuja, ja hänellä olis kolme keskenään samanlaista jotka ihan huutaa itselleen punaisia karhukoplan paitoja! 


Sain kantiksen kaljakaapin päällä majailevilta nalleilta (yhdeltä toki) lainaan paidan, joka oli koon puolesta vähän sinne päin. Onkohan ne kyseiset nallet niitä jotain minkäs ihmeen lahjoitusjutun nalleja. En saa päähäni mieleen nyt mikä nimi ois kyseessä. No, tuommoisia siellä nyt kumminkin on lukuisia.

Eilen tein niin maan perkeleen herkullista kana-kookos-currya, että piti ihan instassa ja facessa hehkuttaa. Teen samalla idealla useinkin, mutta tällä kertaa se onnistui hipomaan täydellisyyttä. Jotenkin vaan ihan naurettavan hyvää. Ja helppoa!


Taitaa löytyä ihan tavan ruokakaupoista melkein jokaisesta niitä maustetahnoja sun muita. Oma lemppari on Mah Rajah'n Mild Curry Paste, joka säilyy avattuna kyllä aikas kauan vaikka purkin kyljessä joku teksti saattaisikin olla. Avaamattomana vielä kauemmin tietty, mutta ei tätä tartte viikossa tai kahdessakaan ehtiä käyttämään. Tällä kertaa öljyä pannuun (ehkä vähän liiankin reippaasti, mutta meni jo), siihen lämpenemään pari kukkuraista teelusikallista currytahnaa ja reilunpuoleinen teelusikallinen garam masala -mausteseosta, joka on toki valinnainen mutta ihan kiva lisä. Tuoksut kun leijailee nenään, alkaa olla sopiva aika nakella sipulia ja valkosipulia pannuun pehmenemään. Kun ne alkaa siinä tiristä, pääsee broilerikin mukaan, sekoitellen mausteet joka palaan. Itse olen alkanut käyttää paistisuikaleita, koska ne on jotenkin vähän mehevämpiä, joskin monen mielestä niissä on kökkökohtia (no eikä ole, älkää nirsoilko). Tähän meni joku pien paketti, oisko siinä ollut 200-250g. Ja sipulina oli kolme pientä nippusipulia, hyvä kun ees vähän pulleampia sieltä sipulin päästä. Vaihtoehtoisesti vaikka yksi tavan keltasipuli, itse tykkään leikata sen veneen mallisiksi suikaleiksi. Kanat kun ovat saaneet kypsyä hetken, pannuun jouti pakastepussin viimeiset parsakaalin nuput. Luonnollisesti tuore menee ihan yhtä hyvin, mutta koska sinkkutaloudessa se ehtii mädäntyä kaappiin, olen päätynyt pakasteversioon. Ihan hyvä tulee. Sitten kun ne on saaneet hetken sulaa/kypsyä, menee perään vielä puoli kesäkurpitsaa paloiksi leikattuna. Kaiken kruunaa pari desiä kookoskermaa tai -maitoa, huuhtele purkin pohjat vielä mukaan, eli nestettä ehkäpä muutama desi yhteensä. Tällä kertaa, koska öljyä tosiaan lorahti ehkä pikkuisen turhan paljon, sekoitin pannulle ennen nesteen lisäämistä n. ruokalusikallisen jauhoja. Se on ihan näppärä juttu silloinkin vaikka öljyä ei olisikaan liikaa, jos kookosmaito on kovin lirua tai tekee isomman satsin ja nestettäkin tulee enempi. Vähän sakeuttaa, voisi yhtä hyvin korvata myös maissijauho-suurusteella. Kaveriksi keitin jasminriisiä koska sitä olin joskus huvin päiten ostanut. Monet monet kerrat olen lisukkeeksi tälle keittänyt Torinon rikottuja täysjyväohrasuurimoita, jotka tuo kivan tekstuurin pehmeälle kastikkeelle, sisältävät kivasti kuitua ja pienen vienon makunsa kanssa vaan täyttää makupalettia. Plus jos näppärästi ostoksensa tekee, voi tässä kohtaa siis sijoittaa kotimaiseen tuotteeseen kaukomailta kuskatun riisin sijaan. Ja kuinka monesti olen laiskuuspäissäni keittänyt ihan vaan makaronia tän kanssa :D. Ai niin, meni tuonne yksi pieni chilipalkokin kun sattui olemaan. Maailman helpoin tapa saada huumaavan mausteinen tuoksu taloon ja lautasellinen lämpimän mausteista herkkua eteensä.

Suuri Käsityö -lehdessä oli parikin aika kivan näköistä paitaohjetta. Ei ne mun kropan mallille sovi tietenkään, mutta kai sitä saa aina haaveilla...


Etenkin tämä tuntui jotenkin kivalta. Kivan rento ja reikäinen :D. Haaveilenkin vähän jo jostain isommasta työstä, mutta sitten aina mieleen tulee se yksi ikuisuusprojekti jota en varmaan koskaan saa valmiiksi. Niin.

Ai niin! Ennen kuin unohdan kokonaan, kirjoitan tänne nyt ylös että annoin kaverille jämälankoja hyväntekeväisyyssukkia varten kun nuita niin kamalasti on. Yhteensä aika vaatimattomat 111g, mutta edes sen verran väheni omista kormanoista.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Kerrassaan rumat perussukat

Notta sais kulutettua lankoja vähemmälle, pistin puikoille tummanruskean ja oranssin seiskaveikan. Josko asunnottomien yöhön osallistuisi, voisi ainakin Hurstille toimittaa. Toisaalta, puhuin sukista eilen eräälle kaverille joka ehti tuossa keväällä autella Alppilan kirkon jokatiistaisessa soppakeittiössä, ja hän ehdotti josko olisi yhteydessä heihin ja kysyisi haluaisiko he sinne nuita sukkia. Mietin että kuinkahan monet noita oikeen jaksaa tehdäkään, vaikkei tuohonkaan pariin kyllä kauaa mennyt. Perussukka tuntuu vaan aina jo ekan parin jälkeen pakkopullalta, enkä osaisi kuvitella tekeväni kovinkaan monia putkeen. No, on tässä vielä vähän aikaa kuitennii, eikös se ole vasta syys-lokakuussa joskus.


Puikot 4mm kuten nykyään aina seiskaveikkaa neuloessa, muutoin tulee peltiä. Langanmenekki oli tähän pariin 105g, ovatten kokoa 44 suunnilleen. Tuo ylempi on kuvaa varten nurin päin ihan vaan koska tykkään että tuo nurja näyttää kovin veikeältä. Siis nimenomaan tuollai raidoitettuna. Silmukoita oli 12 per puikko, kärjessä leveä nauhakavennus. Kantapään kiilakavennukset tein taas joka kerroksella kuten varmaan lähes aina teen. Jäi aika leveäksi, olisi voinut olla ihan näppärää neuloa resoria myös jalkapöydän päälle. Vaan minä kun en niin erityisemmin tykkää raidoitetusta resorista, tai siis ne vuorottelevat oikeat ja nurjat näyttää jotenkin hölmöltä raidoitettuna. Kokonaan nurjana tai oikeana ne on ihan mallikkaat :D.

Mitäs sitte hämmentäs... Yksi malli polttelee mielessä, mutta toisaalta niin polttelee moni muukin asia. Juuri tänään en taida neuloa enempää, jätetään muhimaan :).

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Ällöpyllyt puikoilta putos

Eihän siihen toiseen sukkaan menny ku muutama hassu päivä! Mikä sen alottamisessa taas oli niin vaikeeta... Ja jo niissä edellisissä sukissa, jotka isälle tein, sain vihdoinkin siistimmän kantapään sivun! Siis kun poimin ne silmukat siitä kantalapun reunasta, toinen reuna on aina ihan reikäinen. Se, joka muodostuu kun nostan ekansilmukan neulomatta työn oikealla puolella. Nyt jotenkin mystisesti testasin nostaa sen siten, että lanka onkin työn edessä, samalla tavalla kuin nurjaa tehdessä. Ja kiepautin sen sitten siitä nostetun ja muiden välistä (eli puikkojen välistä) toiselle puolen, jotta neulominen jatkuu. Kiristin toki, ja välillä se silmukka näytti siltä kuin tiimalasikantapäätä tehdessä, siis ihan kuin olisi kaksi silmukkaa. Noo joo, tosta nyt ei tajua kukaan mitään, mutta lopputuloksena on vähän nypyläinen reuna, kas näin.


Ja tietenkään ne ei nyt suostu näkymään niin hyvin... No noi vähän solmuja muistuttavat kohdat. Isken puikon siihen solmuun, poimin siitä lankalenkin ja neulon silmukaksi.


Silloin reunasta tulee tasaisempi. Kah, teen jatkossa kaikki kantapäät noin. Siis mikäli en testaa jotain ihan toisenlaista mallia.


Langan nostot voisin kyllä tehdä huolellisemmin. En tosiaankaan jaksanut pätkiä lankaa vaihtaessani, ei se langanpäiden päättely niin mukavaa ole. Toki jouduin aloitus- ja lopetuslangat päättelemään, kuin myös ne mitkä tuli siitä, kun pitikin ottaa toisesta kerästä lisää punaisenkirjavaa lankaa. Ja taisi petroolisestakin solmu löytyä. Sovelsin niihin sitä tyyliä, että ne langanpäät vähän niinkus neulotaan piiloon. Neulottavaa lankaa ottaessa vieressä on myös se pätkä, ja silmukoita neuloessani poimin langan aina joka toisella kerralla pätkän toiselta puolen, silloin se kuin itsestään pujottautuu sinne ja lopputulos on mielestäni ihan siisti. Tarpeeksi siisti ainakin itselleni.

Langat: Sock 4 (1424 vissiinkin eli petrooli) ja Strömpegarn Magic (7692 aka "polkka" koska värit hah). Puikot: 2,5mm bambu. Langankulutus yhteensä 94g (Sock 4 jäi pieni nysä jäljelle, "polkkaa" täyty ottaa pien pätkä uudesta kerästä)

Toisessa on nyt vähän enempi tuota turkoosia/petroolia, kun yritin kitkutella langanlopulla. Olihan sitä lopulta pakko pikkupätkä ottaa kun ois ollut iiihan epätasapainossa nuo sukat.



maanantai 6. heinäkuuta 2015

Juhlahumua ja ällöpyllyä

Perjantaina oli hyvän ja pitkäaikaisimman ystäväni häät. Voi että. Nyt se alkaa omassakin kaveripiirissä. Ensimmäinen kerta kun näin siviilivihkimisen, ensimmäinen kerta kun kirjoitin nimeni viivalle "todistaja".



Tukan taituroi eräs nuori nainen, ja saattaisin mielelläni mennä uudelleenkin. Pitäis muutenkin tälle reuhkalle tehdä jotain, mutta kun en tiedä mitä. Mekko oli muutens ihan kiva, varsinkin tolleen polyesterinä kesän kuumimpana päivänä. Onneksi tuuli sen verran paljon ettei tarvinnut oikeasti läkähtyä. Helmet on peritty iso-tädiltä, tai siis valikoitu sen korurasiasta ihan vaan oman maun mukaan.




Alkupalaksi vähän meren antimia, mulla sattus olemaan myös pääruokana kalaa. Annos oli vähän niinkus ruma, mutta maku oli kyllä ihan kohdillaan! Jälkiruokana juustokakkua ja kahvia, ja koska morsiamen isukki on aika höveli, nappasin myös konjakkia! Taustalla näkyvät paperilennokit tais keksiä morsiamen isä, mua on siis turha syyttää ;).

Suomenlinnan lautan ikkunassa oli kuplia.


Jatkot vielä Ahjossa. Skumppaa tietenkin, mutta koska mulla teki kovasti mieli whisky souria, täytyi sellaisetkin tilata morsmaikulle ja itselle. Jumalattoman tyyristä mutta aivan perkeleen hyvää, anteeksi kielenkäyttöni. Ton parempaa en oo vielä juonukkaa!

Juhlat oli ihanat, oli hauskaa, oli mukavaa puhua englantia koko päivän, kotimatkalla ajatuksetkin tuli vaan englanniksi :D.

Viikonlopuna otin kuitenkin puikotkin esiin, ja tartuin kuin tartuinkin siihen ällöpyllysukkaan!

Se ol nyt kantalapussa. Ja saas nähä riittääkö tuo punakirjava lanka sukan loppuun. On sitä toki lisää, samoin kuin tuota toistakin, mutta veikkaan että saattas riittää.. We'll see. Valmis sukka näyttää paljon isommalta, mutta se johtuu aikalailla vaan sovittamisesta. Voihan siinä käsialakin olla vähän eri, mutta on ne aikas samankokoiset sit loppuviimein.