Vaatekappale

Tottahan heräsin ihan luvattoman aikaisin tänään, vaikka meninkin vasta puoliltaöin nukkumaan. Keksin sitten, että oman jääkaapin sisältö ei niin houkuttele, joten voisin lähteä halliin tsekkaamaan tarjonnan. Ja niin tein!

 Kalaliike Marja Nätin kahvilasta ostin itselleni hieman yllättäen marinoidun silakkapihvi-leivän. Leipä tuskin oli marinoitu, mutta silakkapihvit kyllä. Mukana runsaasti hyvää sinappista soosia, punasipuli sopi kuin nenä päähän. Muy bueno, ja kahvikin maittoi. 

Vähän joka kojussa olisi ollut kaikkea ihanaa kotiin ostettavaa, mutta en sitten raaskinut juuri mitään. Nätiltä ostin kuitenkin pari riisipiirakkaa, jossa oli poroa mukana, äsken pistelin poskeeni ja hyviä olivat. Helsingin Leivästä ostin eurolla lapinrieskaa, vielä en ole maistanut. Laskiaispullat, runebergintortut ja muut ihanuudet maltoin jättää, koska en olisi kuitenkaan osannut päättää mitä haluaisin (kaiken, tottakai).

Kävin porukoilla tänään, kai sitä valmistumista täytyy vähän niidenkin kanssa juhlistaa. Mamma oli tehnyt lasagnea, mums, ja kahvipöydässä oli pienet laskiaispullat ja muutamaa muuta herkkua. Olkkarin pöydälle oli kummasti kertynyt pari lahjaakin.

Sain kimpun tulppaaneita, lasisen tuikkukulhon (kippo tuntuu liian riittämättömältä sanalta :D) ja Marimekon oiva-sarjan purnukan. Voi juku, mitä mä nyt siihen laittasin?! Ja minne mä sen sijoitan, että se ilostuttaisi silmää mahdollisimman usein...

Sain uitettua takin tekeleen viikolla. Äsken kursittua taskut ja napit paikalleen. Eipä tuo mikään valioyksilö ole, hurjasti näkyy muuttunut käsiala takakappaleen alareunassa. Roikkuu perseen päällä aika paljon pidempänä kuin muu takki. Ja lanka kutittaa edelleen, joskaan en uskonutkaan tiskiainetilkan vedessä tekevän oikeastaan mitään.

Menekki koko takkiin 521 g. Vois noi napit punnita toki erillään, mut ei niillä oo mitään merkitystä.

Peili on edelleen paskainen, josko seuraavalla kerralla ois vähän puhtaampi :D.

Alkuviikosta keksin, että hei mähän haluan nyt uudet sukat itelleni. Ja loopaten. Koska en ole aikoihin sitäkään tekniikkaa harjoittanut. Valitsin lankalaatikostani suorastaan kiihkeän keltaisen Steppin, kerin sen kahtia, ja nappasin pitkät 2,5 millin pyöröt. Ja koska olen jo aikoja halunnut testata kuinka pitkät varret sukkiin saa yhdellä kerällisellä Steppiä, päätin alkaa varpaista. Ei ku Judin maaginen luonti kehiin, koska olen vallan ihastunut tähän aloitukseen. Juutuubenista löytyy videoita aiheesta, mutta itse olen jotenkin päätynyt käyttämään linkin kirjallista ohjetta.

Kuvassa on tehty varmaan vasta ekat kerrokset, nyt jo sentäs pidemmällä. Malliahan ei oltu mietitty alkuunkaan kun silmukat puikoille luotiin, notta siinä varpaiden lisäysten yhteydessä piti sitäkin vähän märehtiä. Lopulta päädyin Elinan Pitsiunelmiin (Kardemumman Talo -blogista löydetty ohje). Pitsikuviohan tulee tieten "nurin päin" kun alkaa varpaista, ja sitä oikeastaan tavoittelinkin. Toki onnistuin heti tekemään mokia kun en keskittynyt, enkä jaksanut kyllä purkaakaan koska se jos mikä on ihan hullujen hommaa loopatessa. Noh, toisessa sukassa on nyt yksi langankierto ja sitä oikaiseva kavennus hoopossa kohtaa, mutta hittojako mä jaksan välittää :). 

Harkitsen SNY-kierrokselle ilmoittautumista. Mutta jostain syystä koen sen jotenkin monimutkaiseksi härdelliksi ja ehkä aavistuksen liian suureksi sitoutumiseksi. Iskee jo ennen ilmoittautumista stressi siitä, etten ehdi tehdä paketteihin mitään omakutoista valmiiksi, koska neulomistahti on hidas työviikoilla. Mutta toisaalta se koko homma on jotenkin kiehtova juttu. Pohdin asiaa vähän lisää.

Toinen asia jota harkitsen on se, että josko vihdoin yrittäisin saattaa kaksi vuotta sitten alkamani vihreän neuletakin loppuun saakka. Toka etukappale viittä vaille valmis, sitten enää hihat ja reunus. Eli aika paljonkin työsarkaa, mutta hei, elämä on. Tästä valmistuneesta riemastuneena luulen suuria itsestäni :D.

Viittä vaille

Sain juuri viimeisen osan kauluksesta neulottua ja piilotettua loput langanpäät. Vielä kun malttais uitella ja kuivatella uomiinsa, voisi sitten kiinnittää taskut ja napit.

Pahoitteluni likaisesta peilistä. Pitäs vissiin joskus sekin pestä...

Olen aika tyytyväinen, millaiseksi onnistuin lähes vahingossa tuon reunuksen neulomaan. Kolmessa osassa. Ensin pitkät sivut aina olkasauman reunasta alkaen alareunaan saakka. Kavennusta pääntien reunassa, lisäystä kohdassa jossa etukappaleet yhdistyvät nappien avulla. Niskasta poimin ensin takakappaleen reunoista ja kerroksen lopussa yhden etukappaleen reunan sivusta. Muutamat kerrokset vain yhden silmukan lisäten kerroksen päättyessä, sen jälkeen loivensin vauhdilla ja neuloin kolme silmukkaa kerralla ennen kääntymistä.

Missähän tuon uittelisi, että saisi pehmeämmäksi? Kutittaa aika pirusti, jää mokoma käyttämättä tätä vauhtia. Olisikohan kutittanutniin pahasti, jos olisi kauttaaltaan tuota Pirtin kehräämön villaa.. Luultavasti jonkin verran, mutta se tuntuu jotenkin pehmoisemmalta. Vinkkejä uittoon?

Ja sitten muihin aiheisiin! Taisinpa valmistua viime perjantaina. Talous- ja toimistopalveluiden maisteriksi merkonomiksi - haha, mikähän Freudilainen lipsahdus toikin oli :D. Fancy. Eli eipä juuri, mutta tulipahan tutkinto lusittua! Yllättäen olin eläväisesti töissä enkä siis osallistunut juhliin koululla (eikä harmita, en edelleenkään osaa arvostaa sitä koulua). Iltapäivän yhteisellä tauolla kaikki kokoontuu keittiöön jossa poksahtaa kuohuvapullot auki. Meitä kun oli kaksi samalta luokalta tuolla harjoittelussa, ja luonnollisesti molemmat valmistuttiin nyt :D. Myös yksi tyttö on lähdössä vaihtoon, joten siinä oli monta kärpästä samalla läimäytyksellä. Shampanjaa, kakkua ja kukkakimput. On mulla vaan aika mahti työpaikka!

Illalla mentiin opiskeluporukalla syömään. Eerikinkadulla sijaitseva Pueblo tarjoili maittavia tacoja ja oikein maukasta margaritaa. Viinikin oli hyvää, eli aikalailla hyvä kombo. Mitä nyt aika meluisaa, suosittu paikka. Suosittelen silti, nää neljä lättyä ja hinta piirun vajaa 15 €. Ja trust me, kyllä tosta täyteen tulee. Hyvä ilta!

Meni jo!

Olenpas mä hirmuisen tuottelias blogaaja...

Mutta on vaan jotenkin jäänyt. Joka kerta kun mieleen nousee et vois vaikka joskus käydä täälläkin rupattelemassa, on just sillon jotain meneillään eikä jouda. Tai sit vaan laiskottaa, mitä näitä nyt on.

Niinku esimerkiksi synttärit! Käytiin porukoitten kans Vltavassa syömässä. Itse päädyin hieman yllättäen punajuuri-tattaripihveihin, jotka tarjoiltiin rucolan, lämpimien luumutomaattien, kypsytettyjen omenalohkojen ja omena-piparjuuripyreen kanssa. Tais pihvien alla olla vihreitä papujakin. Ja maistuhan se, ois voinut syödä vielä yhden!

Jälkkäriksi ihanaista sitruuna-marenkitorttua kera vaniljajäätelön. Annokseen olisi kuulunut vadelmasorbettia, mutta se oli harmillisesti päässyt loppumaan. Hyvää oli, voi juku.

Neuletakin tekeleestäni pääsi lanka loppumaan kesken. Toki kyseessä oli juurikin se keskiharmaa Silja, jota ei valmisteta enää. Notta murr. Piipahdin sitten erään työpäivän jälkeen kotimatkalla Snurressa, josta mukaan tarttui lopulta Pirtin Kehräämön ihanaa suomenlampaan villaa. Sain myös keriä sen paikan päällä!! Vähänkö olen iloinen!!

Lankahan ei tietenkään ollut just saman väristä - tai edes vahvuista - mutta anti mennä. Ensimmäinen kokemukseni kyseisestä langasta, ja voisin vaikka suositella. Yllättävän pehmoisen tuntuista ollakseen 100% villaa. Tuoksuu ihanasti, ja neuloutuu nätisti. Ei mennyt purkamisestakaan ihan nyrpeäksi.

Niin että... Se neuletakki. Sehän on jo ihan takki! Sain tikuteltua tokan hihan loppuun, pääteltyä langat, yhdistettyä osaset ja neulottua taskutilkutkin. Sunnuntaina poimin etukappaleen reunasta silmukat ja tikuttelin jo useamman kerroksen kunnes totesin, että siitä tulee iiihan liian lörppö, ja päätin purkaa. Uusi yritys, mutta sitä en enää jaksanut paria kerrosta pidempään, ja nyt se oottelee pyörö kitusissaan, että jatkaisin projektia. Ehkä tänään...

Kuten hihasta näkee, villan harmaa on lämpimämpi, aavistuksen ruskeaan vivahtavaa. No mutta, näin käy joskus, ja vaikka se omaankin silmään pistää, ei ole aikomustakaan enää purkaa! Sitä paitsi tuo lanka on sen verran ihanaista, etten edes tohtisi. Eihän se sen vika ole! :D

Tässä vaiheessa on toki hyvä huomata, että takis ois saanu neuloa vielä paljon isommilla puikoilla, olisi kaivannut ilmavuutta. Nyt se on kohtuullisen raskas ja tuhti. Ja vaikka Silja ihan miellyttävältä noin muuten tuntuukin, ni kutittaahan se tietenkin. Ja näin jälkikäteen (ja useita kertoja matkan varrellakin asiaa pohtineena) voi taas todeta, että toisenlainen raidoitus olis ollut ehkä kivempi. Mut meni jo!

Ja tietteks. Jotenki houkuttelis tämmöset isommat työt ennemmin kuin vaikkapa sukkien neulominen. Mutta kaikki semmoset langat joista riittäis isompiin töihin on enemmän tahi vähemmän vyyhdeillä. Paitsi että ne yhet Puffat on kyllä varmaan yhtä tai kahta vyyhteä lukuun ottamatta kerillä. Kuin myös ne ruosteiset Heritaget, jos vaikka purkaisi siitä nyt pyöröllä roikkuvan tekeleen joka tuskin ikinä tulisi valmiiksi. Mutta toisaalta, kannattaisiko välillä tehdä jotain vähän ripeämpää, alkaa kuitenkin se keskeneräisyys jossain vaiheessa ketuttamaan. Mietitään mietitään...

Muka kamalasti kaikkea puuhaa!

Vuodenvaihde tuli ja meni, ja niin se blogikin jo kymmenen päivää sitten täytti 1 vuoden. Emmää oo mitää joutanu. Päässä surisee kaikenlaiset asiat, keskittyminen vähän hankalaa. Ja töissä saa kyllä tehä ja touhuta, ainaki tän kuun ajan.

Viime viikon perjantaina käytiin isän kanssa vähän Jyskissä, ja nyt mulla on uus vaatekaappi. Vanha oli niin tuhannen kenossa, että aloin oikeasti olla peloissani että joku kaunis päivä töistä tullessa se on tuhannen *piip* päreinä keskellä asuntoa.

Kuva on ihan vino, mut niin on lautalattiatkin. Oha toi jokseenkin iso tossa, mutta mihin hittoon muualle sitä vaatteensa tunkis? En ainakaan noihi eteisen ikivanhoihin kaappeihin, joissa vilistää varmasti jotain elämää. Ja mihin sillon imurin laittas, hä?

Oon vähä neulonukkii, mut aikas vähän. Sain viikonloppuna tehtyä epämääräiseen riepukkeeseeni etukappaleet valmiiksi (en muista oliko toinen jo valmis, mutta nyt ne on molemmat). Nyt pyöröllä on eka hiha. Sitten toka, sitten yhdistäminen, sitten vielä viimeistely. Sitten se ois toivon mukaan pidettäväksi kelpaava takki.

Muoto ainakin alkaa näkyä. En ehkä niin tykkää tosta raitaideasta, mut mennään näillä :). Purkamaankaan en kyllä ala. Tosin vähän pelkään, että kädentiet jää liian nafteiksi. En vaan innostu ajatuksesta että purkaisin ja jatkaisin vielä. Mutta se vois olla ehkä jopa järkevää. Ei ne ny liian pienet ehkä oo, mut vois olla enempi pelivaraa.

Ja tänään tein niiiin herkkuruokaa ettei tosikaan.

Iiseintä ikinä. Jääkaapista lautaselle puolessa tunnissa. Sehän on uunipaahdettua palsternakkaa, bataattia ja punasipulia salaattipedillä, fetaa kruunaamaan koko komeuden ja mums! Palsternakat ois saanu kypsyä vähä kauemmin, tai sit sattu niin puisevia sisukseltaan ettei ne ois siitä miksikään muuttuneet. Bataatti on ihan taivaallista uunissa tehtynä. Vähä öljyä ja hunajaa, timjamia, persiljaa, ripaus mustapippuriakin ja suola korostamaan ja keräämään kombon kasaan. Jos ois kaapissa ollu jottai balsamiko-kastiketta ni se ois varmaan tossa vielä kivasti lisänä. Hmmm, punajuuretkin houkuttas kamalasti, ne vaan kestää niin ikuisuuden... Kenties viikonloppuna?

Koonti

Niinhän niitä on vilissyt vähän joka blogissa. Koonteja ja katsauksia kuluneeseen vuoteen. Kokosin sitten itsekin vuoden aikana valmistuneista töistä kuvat kollaaseihin (hermo meni heti alkuun, joten pahoittelut tökeröistä kasauksista). Pohdin, että kaikesta ei varmaan ole edes kuvaa, mutta mennään sillä mitä on. Langan kulutusta en jaksa yrittää selvittää, ei se kuitenkaan ihan tarkkaan mene. Josko ensi vuonna pitäisi tarkemmin kirjaa? Kirjanpitäjänä ei olis edes selittelemistä siinä, että pitäisi exceliä langankulutuksestaan :D. Moni aivan toisella alalla työskentelevä luultavasti pitää kans, mikä niiden selitys on? :D

Päätin sitten lankahankinnatkin laittaa kokoelmiksi. VIRHE. Se vain alleviivaa sitä, kuinka paljon on tullut hankittua lankaa vuoden aikana.

Tänä vuonna ollaan lankatöiden parissa opeteltu vähän uusia juttuja. Lemppareina niistä nirkkoreuna sekä Judy's magic cast-on. Ihania malleja on tullut testattua, kivoja uusia lankatuttavuuksia tavattua, ärräpäitä päristeltyä ja sitten taas ihastuttua johonkin.

Mistäs sitä alkais?

Itelle. Itelle tein! Tai sit vaa jotenkin päädyin pitämään itellä. Riepuketta en oo kyllä hetkeäkää käyttäny, mut vihreet Spring forward -sukat ja sirkussukat on olleet kovemmin käytössä. Ja kuten näkyy, opettelen-kirjoneuletta-asenteella-sukat on kesken, ja niihin en oo koskenu varmaan pariin kuukauteen. Kattoos ny millon raaskin koskea.

Lankamaailman keräykseen lähti nämä. Oranssit lapaset oli ensimmäinen kokeilu nirkkoreunaa. Sittemmin on useemman kerran tullu tehtyä. Tykkään. Muuten noista ei kyllä kovinkaan ihania tuntemuksia herää :D. Kamalia väriyhdistelmiä.

Tilauksesta tein muutamia juttuja. Luokkakaveri tilasi mustat sukat miehelleen, neljät kämmekkäät lapsilleen ja näiden serkuille. Kuvassa vain kahdet, sillä ne olivat keskenään samanlaisia. Entiselle työkaverille neuloin punaiset palmikkosukat lisänä vauvalle "tilatun" neuletakin oheen. Tilattu ja tilattu, kunhan kysyi josko tekisin ja minähän tein. Ja pipan ja tumput ja sukat. Energisen vihreät palmikkosukat möin harjoitteluni ohjaajalle.

Ja lahjaksihan suurin osa aina menee. Lahjaksi tai sitten muuten vain annettuna. Tai itseasiassa tummanharmaat säärystimet kyllä kuuluisivat edelliseen kollaasiin, ne tein tilauksesta kaverille.

Ja sitten ne hankinnat... Voi ei.

Vaikka vähän aina nipotan Novitan langoista, on niitäkin tullut pitkästä aikaa hankittua. Raita, harmaat kera petroolin sekä Nallet on ihan sittarista roudattua, mutta vasemman alanurkan värikimaran ostin Kallio kierrättää -facebook-ryhmän kautta. Voisin niistä kyllä antaa pois aika paljon. Emmää noista isoveikoista tai ainoista mitään tuu tekeen kuitenkaa. Hädin tuskin veikasta.

Ja sit ne muut kaupat. Tsiisus... Lankamaailmasta suurin osa, mutta ison satsin raahasin Karnaluksista juhannuksena. Eiran Langoista ostin "maltillisesti", kun Siperian Marttojen kevätkokous järjestettiin. Nielurisaleikkauksen saikulla piipahdin Vihreään Vyyhteen ja lääkepöhinöissäni ostin ala-oikean liilat ja kirjavan. Joensuun retkelläni ostin Käsityövakasta Regiaa, Lang Yarnsia ja oksennusta. Ja oikean ylänurkan ihanuudet toin Tampereen käsityömessuilta, joille osallistuin ensimmäistä kertaa ikinä. Whoa.

Notta on tullu ostettua varmaan moninkertasesti enempi lankaa kuin mitä on tullu kulutettua! Mutta kyllä se kulutuskin pariin kiloon - ellei jopa vähän yli - on yltänyt. Ja parhaillaan puikoilla on ns. riepuke-vol-2, josta saattaa ehkä vielä joskus tulla joku neuletakki tai jottai. Ja cubikseille otin testiksi jämälankoja, ehkä lapasten muotoon. Eipä nyt ihmeemmin hetkauta noi kuutioiset. Ihme hypetystä :D. No, mikä kenenkin tassuun sopii!

Mitä ensi vuosi sitten? Blogi täyttää muutaman päivän päästä vuoden. Pitääkö sitä jotenkin juhlia? Jaa, ehkä juhlin vuoden vaihtumisen ensin, katsotaan sitten sen jälkeen :).

Ensi vuonna voisi kuitenkin vakaasti pyrkiä kuluttamaan lankaa enemmän kuin ostamaan sitä. Voisi yrittää haastaa itsensä isommilla töillä (kulutus suurempaa), tosin kuitenkin pitää huomioida uusi järjestys arjessa - töiden ohella ei niin aktiivisesti neulotakaan. Plus täytyy herättää taas liikunta eloon, tää perseily saa luvan loppua. Selkäkin alkaa ihan pian oikkuilemaan, ja siitähän on sitten ihan turha itkeä kun sen olisi voinut helposti estää. Voisi myös yrittää saada kirjoneulesukat loppuun. Harjoitettua vaikka vähän lisää jollain toisella työllä. Lapaset? Varsinkin kun sain Puikkomaisterin upean sukkakirjankin joululahjaksi, niillä mallikuvioilla saisi vaikka ja mitä kivaa lapaspariin!

Täksi illaksi olisi tarkoitus suunnata kaverin luo illanistujaisiin. Mitään en oo jaksanu sinne kokkailla tai leipoa, koska on ollut veto pois. Lenssu se varottelee itestään vaan ei älyä ikinä tulla! Mutta josko edes itsensä veisi, ja ehkä vähän viiniä.

Olkaahan kiltisti, ja jos raketteja ammutte niin ette sitten ihmisvilinään! Ettekä omiin silmiinne! Ettekä liian aikaisin, voi niitä hauvoja ja kisuja ja muita kotieläimiä, jotka vapisevat paukkeen pelossa pitkän yön. Ollaan muutenkin ihmisiksi, eikö vain. Silloin kaikki voivat nauttia vanhan vuoden päättymisestä ja uuden alkamisesta iloisin mielin!

Huikeaa uutta vuotta 2016!

Leipomislauantai ja ranteiden löysäämistä

Jos uuni lämpiää ruoan takia, samalla vaivalla kannattaa jo leipoakin. Hyväksi todettu kardemummakakku siitä sitten syntyi. Taikinaan raastoin yhden limen kuoren ja pusersin mehutkin perään, mutta kardemumma valtaa makumaailman sen verran voimakkaasti ettei limetti oikein erotu. Noh, ei se mitään, tiedänpä ensi kerralla paremmin :).

Ihan nätti paistoväri, ja siitä on kiittäminen ihan vaan metallista vuokaa. Vanha alumiinivuoka, jonka sain mummolta joskus. Ihan sama mitä matskua se vuoka sinällään on, kunhan se ei ole naurettava silikonivuoka, jossa tehdessä väriä ei synny yhtään niin kauniisti, eikä pintaan saa paistosta rapsakkuutta yhtään. Muunlaisiin juttuihin silikoniset vuoat on ihan näppäriä (muffinivuoat ainakin on käteviä, joskaan silloin en käytä paperivuokaa kun ne on yleensä aina eri kokoisia, mutta muffineissa se paistopinta ei niin haittaa).

Ja oikeastaan ensimmäiseksi ruoan jälkeen uuniin meni neljä joulutorttua (yhden söin jälkkäriksi). Kyllä, neljä. Eli viiden levyn paketista käytin kaksi levyä :D. Ajattelin, että kaikki ois vähän liikaa koska olin päättänyt tehdä myös tuon kuivakakun, joten neljä sai tulla. Ja vissi on se, etten enää käytä niitä torttutaikinalevyjä, ne maistuu aivan pahville! Siis kun vertaa voitaikinalevyihin. Niiden lehtevyys ja rapsakkuuskin on ihan toista luokkaa. Okei, onhan ne rasvaisempia, mutta helttileili sentään, nehän on leivoksia!

Oon saanut hieman neulottuakin, vaan tuskaisen hitaasti se etenee. Tai jotenkin aina kauheen vähän kerrallaan. Ja meinas taas käsiala kiristyä ihan kamalaksi, pikkurilli huusi apua kunnes sain löystytettyä ranteita pikkuisen.

Tuo Trekking on kyllä mainio lanka. Ja tuossa kyseisessä sävyssä värivaihtelut on aika nätit. Tokikaan ei välttämättä ideaalein sirolle palmikolle, mutta ei se nyt ehkä liian kirjavakaan ole. Kohta saa tehdä kärjen kauniin kuvion päättämisen ja kärkikavennukset. Vaan mahtavatko mahtua jalkaan edes summittaista sovittamista varten, nyt on nimittäin ehkä vähän liian vähän silmukoita jalkaterässä kun tein taas tyypilliseen tapaani kiilakavennukset tiuhaan ja samalla unohdin, että jalkapöydän puikoilla oli vähemmän silmukoita kuin tavallisesti, ja sit vaan kaventelin ronskisti ajatellen että äitillä on kaponen jalka, hyvä tulee jees jees. Mut kuha tää valmistuu ni pitäs vielä parikin tehä! Jostain kumman syystä tää on tökkiny vähän turhan paljon. Pohdin, olenko vääntänyt jo liikaa pientä palmikkoa kun kahdet kämmekkäät tuli peräkkäin tikuteltua. Mutta ehkä se vaan on just se, että tota pientä palmikkoa on vähän hitaampi tehdä, kiertäen neulotut oikeat ja välissä paljon nurjaa, ne on mulla hitaampia. Mutta kaunista tulee, sen voin sanoa :).

Tämän kauneudesta en mene takuuseen. Se on epämääräinen riepuke jälleen, vailla ohjetta ja vailla lopullista suunnitelmaa. Raidoituksenkin olisi voinut miettiä fiksummin, mutta menkööt. Kerällä mausteisen sinappisen keltainen lanka onkin keskuharmaan kanssa ihan porkkanaa. Ei ollut tavoite, mutta kyllä sen noinkin sietää. Kohta alkaa olla mittaa sen verran että pitäis miettiä mitä niiden hihojen kanssa oikeen meinas tehdä. Tekeekö vaan sairaat silmukanlisäämiset ja tikuttaa tasona tuohon vaan (kamala ajatus kyllä hei nyt), vai tekeekö kädensijan kavennukset kuinka mallikkaasti, vai onko äärimmäisen laiska ja huolimaton ja tekee vaan suoraan. Kallistun keskimmäiseen vaihtoehtoon. Varsinkin, kun tää taitaa olla snadisti turhan levee setti. En viitsinyt vaivautua edes vyötärön muotojen jahtaamisen kanssa, vaan tää on niin lankkuversio kuin olla ja voi. Ja käsiala vaihtelee aivan hervottomasti :D. Toivon jäljen tasoittuvan kostuttamisella.

Kostuttamisesta tuli mieleen, se huivi jonka silloin kesällä joskus neuloin kreisistä kissalangasta (en jaksa etsiä päivitystä linkittääkseni sitä)... Noh, kostutin sen silloin ja katsoin että johan venyy ja paukkuu. Sepä pirulainen on palautunut mittoihinsa kuin mikäkin fitnessmalli synnytyksen jälkeen! Kyllä siinä onneks mitat riittää käyttöön, mutta sais se vähän siitä leveimmästä kohdastaan olla leveämpi. Yllättävän miellyttävä kaulalla, ei kutita niin paljon kuin pelkäsin. Hyvähyvä!

Ei jouva!

Viikonloppu meni niin että humahti! Ja sitä edeltänyt viikko oli niin hektinen ja raskas, ettei paljo neulottu. Siis ollenkaan. Tai taisin mä joku ilta ottaa yhden keskiharmaan Siljan puikoille. Keksin haluavani jonkun paidanreuhkan. Tiedostoissa on semmonen kimono-tyylinen hihasta hihaan neulottu kummallisuus. Yhtenä palana kaikki. Paitsi että sitten mä keksin keikauttaa sen kumoon, koska oikeesti kukaan ei jaksa neuloa jotain viittämiljoonaa silmukkaa per rivi. Että jos kuitenkin alareunasta ylöspäin, sit jonnimmoinen vene-pääntie snadisti lepakkomaisilla hihoilla, jotka levennän loivasti lisäämällä silmukoita. Takapuoli kaventuu samassa suhteessa.

Ainakin teoriassa.

Ja kuulkaa! En ole suinkaan ensimmäinen enkä ainoa, joka jipottaa tulevia messuja. Voi juku, aamulla bussilla Tampereelle, hela dagen tullaan hulluiksi, illasta junalla kotia. Ja täytyyhän matkaan saada neulottavaa. Suunnitteilla napata puikoille Tiina Kuun Kahlittu, ja langaksi uhmaan harmaansävyistä Trekkingiä jonka ostin Lankamaailmasta silloin taannoin kun käytiin vähän neulomassa. Jaa, katotaan kui itketään liian pientä sukkaa, kun ohje on Nallelle ja mulla on kohtuullisen tiukka käsiala. Mutta jotenkin ne Terhenit oli vaan liian isot, vaikka tuttu puikkokoko ja tuttu silmukkamäärä, eikä tää tietenkään ole samanlainen malli. Reikäiset pitsit voi olla jokseenkin tilavia :D. Mutta äiteellä on mun kanoottiani hieman sirommat koivet, joten elättelen toiveita näiden mahtuvan hänelle ilman silmukoiden lisäilyä (koska malliin on vähän hankala lisätäkään, vaikka se kyllä onnistuisi, ainakin joltain vähän taitavammalta :D).

Messut tulee kyllä olemaan pieni kuolema. Ainakin rahallisesti. Yyh, sattuu jo nyt ajatella kuinka paljon tulee tuhlattua! Mutta hitsi vie, pakkohan sinne on mennä ko hommat järjesty niin näppärästi!

Mä en ole jouluintoilija, mutta mielessä kävi kuiha kiire sitä vielä tulee. Viikot sujahtelee sellasta valonnopeutta ohi ettei huomaakaan kuinka vähän tulee neulottua! Ja vielä on tarkotus ainakii kolmet sukat neuloa lahjaksi. Oivoi.

Tuliaisia

Porukat kävivät ajelemassa ympäri kotomaata kuluneella viikolla. Jostain tuolta länsirannikolta löytyi kiva pieni putiikki tai ateljee tai joku, ei niiden tarinoista aina oikein saa selvää :D. Oli kuulemma tullut tytär mieleen kun tämän näkivät.

Täytyy testata toimiiko kuinka näppärästi myös käytännössä, ainakin teoria ilostuttaa kovasti. Asetelman langat ois seuraaviin perussukkiin, otin ne kyllä porukoille mukaan mutta ei sitten huvittanutkaan pistää puikoille. Jos punaista ja oranssia yhdistäisi, vielä en ole päättänyt raidoitanko vai teenkö vain tietyt osiot toisella ja loput toisella värillä. Jää nähtäväksi :).

Eilen tikuttelin sukan lisäksi myös tuollaisen punaisen pienen paitulin. Eräs tuttu kantiksesta omistaa kuulemma ihan hurjan armeijallisen nallekarhuja, ja hänellä olis kolme keskenään samanlaista jotka ihan huutaa itselleen punaisia karhukoplan paitoja! 

Sain kantiksen kaljakaapin päällä majailevilta nalleilta (yhdeltä toki) lainaan paidan, joka oli koon puolesta vähän sinne päin. Onkohan ne kyseiset nallet niitä jotain minkäs ihmeen lahjoitusjutun nalleja. En saa päähäni mieleen nyt mikä nimi ois kyseessä. No, tuommoisia siellä nyt kumminkin on lukuisia.

Eilen tein niin maan perkeleen herkullista kana-kookos-currya, että piti ihan instassa ja facessa hehkuttaa. Teen samalla idealla useinkin, mutta tällä kertaa se onnistui hipomaan täydellisyyttä. Jotenkin vaan ihan naurettavan hyvää. Ja helppoa!

Taitaa löytyä ihan tavan ruokakaupoista melkein jokaisesta niitä maustetahnoja sun muita. Oma lemppari on Mah Rajah'n Mild Curry Paste, joka säilyy avattuna kyllä aikas kauan vaikka purkin kyljessä joku teksti saattaisikin olla. Avaamattomana vielä kauemmin tietty, mutta ei tätä tartte viikossa tai kahdessakaan ehtiä käyttämään. Tällä kertaa öljyä pannuun (ehkä vähän liiankin reippaasti, mutta meni jo), siihen lämpenemään pari kukkuraista teelusikallista currytahnaa ja reilunpuoleinen teelusikallinen garam masala -mausteseosta, joka on toki valinnainen mutta ihan kiva lisä. Tuoksut kun leijailee nenään, alkaa olla sopiva aika nakella sipulia ja valkosipulia pannuun pehmenemään. Kun ne alkaa siinä tiristä, pääsee broilerikin mukaan, sekoitellen mausteet joka palaan. Itse olen alkanut käyttää paistisuikaleita, koska ne on jotenkin vähän mehevämpiä, joskin monen mielestä niissä on kökkökohtia (no eikä ole, älkää nirsoilko). Tähän meni joku pien paketti, oisko siinä ollut 200-250g. Ja sipulina oli kolme pientä nippusipulia, hyvä kun ees vähän pulleampia sieltä sipulin päästä. Vaihtoehtoisesti vaikka yksi tavan keltasipuli, itse tykkään leikata sen veneen mallisiksi suikaleiksi. Kanat kun ovat saaneet kypsyä hetken, pannuun jouti pakastepussin viimeiset parsakaalin nuput. Luonnollisesti tuore menee ihan yhtä hyvin, mutta koska sinkkutaloudessa se ehtii mädäntyä kaappiin, olen päätynyt pakasteversioon. Ihan hyvä tulee. Sitten kun ne on saaneet hetken sulaa/kypsyä, menee perään vielä puoli kesäkurpitsaa paloiksi leikattuna. Kaiken kruunaa pari desiä kookoskermaa tai -maitoa, huuhtele purkin pohjat vielä mukaan, eli nestettä ehkäpä muutama desi yhteensä. Tällä kertaa, koska öljyä tosiaan lorahti ehkä pikkuisen turhan paljon, sekoitin pannulle ennen nesteen lisäämistä n. ruokalusikallisen jauhoja. Se on ihan näppärä juttu silloinkin vaikka öljyä ei olisikaan liikaa, jos kookosmaito on kovin lirua tai tekee isomman satsin ja nestettäkin tulee enempi. Vähän sakeuttaa, voisi yhtä hyvin korvata myös maissijauho-suurusteella. Kaveriksi keitin jasminriisiä koska sitä olin joskus huvin päiten ostanut. Monet monet kerrat olen lisukkeeksi tälle keittänyt Torinon rikottuja täysjyväohrasuurimoita, jotka tuo kivan tekstuurin pehmeälle kastikkeelle, sisältävät kivasti kuitua ja pienen vienon makunsa kanssa vaan täyttää makupalettia. Plus jos näppärästi ostoksensa tekee, voi tässä kohtaa siis sijoittaa kotimaiseen tuotteeseen kaukomailta kuskatun riisin sijaan. Ja kuinka monesti olen laiskuuspäissäni keittänyt ihan vaan makaronia tän kanssa :D. Ai niin, meni tuonne yksi pieni chilipalkokin kun sattui olemaan. Maailman helpoin tapa saada huumaavan mausteinen tuoksu taloon ja lautasellinen lämpimän mausteista herkkua eteensä.

Suuri Käsityö -lehdessä oli parikin aika kivan näköistä paitaohjetta. Ei ne mun kropan mallille sovi tietenkään, mutta kai sitä saa aina haaveilla...

Etenkin tämä tuntui jotenkin kivalta. Kivan rento ja reikäinen :D. Haaveilenkin vähän jo jostain isommasta työstä, mutta sitten aina mieleen tulee se yksi ikuisuusprojekti jota en varmaan koskaan saa valmiiksi. Niin.

Ai niin! Ennen kuin unohdan kokonaan, kirjoitan tänne nyt ylös että annoin kaverille jämälankoja hyväntekeväisyyssukkia varten kun nuita niin kamalasti on. Yhteensä aika vaatimattomat 111g, mutta edes sen verran väheni omista kormanoista.

Behold!

Riepu on valmis.

Tehään pari asiaa selväksi. Yläosasta tuli paljon makeempi ku mitä ikinä uskoin. Keltanen toimii mainiosti harmaiden kanssa. Hihoistakin tuli siistimmät ku mitä odotin.

Mutta.

Tissit.

Nehän ei mahu tonne alkuunkaan. Ainakaan jos ton tummanharmaan palmikkorivistön pitäs pysytellä nätisti niiden alla luomassa illuusiota vyötäröstä. JUUEI. Tota. Se on vaa yks raita muiden joukossa.

Ku ei vaan voi uskoa. Tasona se näyttää tarpeeksi pitkältä.

Langankulutus yhteensä 370g. Puikot 5mm. Lankoina joku satavuotias Janne sekä 7veikat graffiti/tummanharmaa (millä nimillä nää nyt muka menee, emminätiiä!) ja onko toi nyt se keskiharmaa.. Ei se vaalein mahdollinen kuitenkaan. Vyötettähän mulla ei oo (tai on niistä uusista keristä jotka ostin, mut en nyt jaksa kyllä kaivella).

Mitäs sitte hämmennettäs?

Melkein kuin sunnuntai, paitsi että maanantai.

Ai että kun on ollut hieno sää tänään! Heräsin kohtuullisen aikaisin ottaen huomioon, että nukkumaanhan mentiin vasta yhden jälkeen... Ennen puoltapäivää sain ähkittyä lattialla vatsalihat helliksi ja sen jälkeen käytyä suihkussa, kahteentoista mennessä olin ihan et hä, mitä mä nyt teen?

No, neitipä läks kävelylle. Hesaria pitkin Töölönlahden rantaan, tosin sitten iski laiskuus enkä lähtenytkään kiertämään sitä pitkän kaavan kautta. Vedessä uiskenteli joutsenkin, mutta ei siitä mitään hyvää kuvaa saanut. Hetkisen nautiskelin Tokoinrannan penkillä ihanasta auringosta, kunnes köpöttelin Karhupuiston kautta takaisin kotiin. Ei sitä miksikään urheilusuoritukseksi voi kutsua, mutta olinpahan hetken ulkona :).

Kotona olen tuijotellut jotain moskaa töllöstä ja tikutellut laiskasti Riepua. Nyt se näyttää tältä:

Ei ehkä ihan sen näköinen kuin mitä se alkuperäinen riepuke kuuluisi olla. Vaan kun en halunnutkaan sellaista. Saa nähä tuleeko tosta edes päälläpidettävä vai päätyykö suoraan jonnekin jätteenpolttouuniin... Voisihan langat purkaakin, vaan en kuule tiedä jaksaisinko edes! No, jos ensin valmiiksi, katellaan sit sen kohtaloa. Vielä toistaiseksi kohtuullisen positiivisilla mielin :D, vaan kun ei sitä saa sovitettua niin menee kyllä ihan arpomiseksi.

Ja kohta kyllästyn taas kotona istumiseen ja pakenen todennäköisesti kantikseeni, joten siellä puikoilla vilisee se samainen fuksia villalanka josta hetki sitten valmistui lapaset ja pipa. Pikkaisen päälle kerän verran jäljellä, suunnitelmissa on neuloa kämmekkäät taas yhdenlaisella palmikolla, jota olen halunnut kokeilla. Varmaan ihan itselle, vaan mistä sitä tietää mihin ne päätyy. Aloitin ne jo eilen, mutta en päässyt kovinkaan pitkälle kun alkoi niin laiskottaa eikä oikein tehnyt mielikään.

Potkuhuutoa

Pidä tunkkis perkele!

Jospa lasken Rievun hyppysistäni nyt, kun monen tunnin neulonnan tulos on vain muutama hassu sentti... Ku piti lähtä taas kikkaileen. Nyt ollaan kainaloissa, tai no pikkasen jo ohi. Päättelin 30s molemmin puolin, loin saman verran uusia. Tai siis ekalla yrittämällä aivopieruissani päätin luoda enemmän, ja tikutin pitkät pätkät yhteensä kunnes totesin että ei tää nyt pelitä. Eiku purkuun. Mä alan olla jo aika haka siinä, aikasemmin kammosin koko purkamista ja totesin että siihen jos ruvetaan ni puretaan sit alkutekijöihinsä. Noh, toisin sanoen purku pääteltyihin kainalosilmukoihin, ja tällä kierroksella loin vaan saman verran. Ja päätin, että teen raglan-kavennukset. Mikä järki, kysyn vaan. Mutta nyt en siis vielä lähe kaventeleen, sain niin tarpeekseni jo tuossa äsken että saa nyt luvan levätä huomiseen. Vähän meinasin, että pakkoko se ois tehä tuohon miehustaan jonkin sortin veemäinen kaula-aukko. Koska O-aukko ei todellakaan pelitä kuin hyvin harvoin, enkä todellakaan usko tän riepukkeen kuuluvan niihin harvoihin. Mutta koska minä ja nurja ei olla frendei (siis daa!) ni pohdin josko aukon ratkoessa neuloksen tasoksi vaihtaisin ainaoikeaan. Tosin en pidä siitäkään, mutta mä en kyllä oikeasti ala lähemmäs pariasataa silmukkaa neulomaan nurin, perkele! Vois tietty tehä vaik joustinta, mut eeei ei ei, ei sellanen toimi jos kerta teen jonku muun ku O-aukon. Ja ku tähän mittaan ollaan vaatteessa päästy ilman sen kummempia pintaefektejä (okei, ei lasketa palmikkojen rivistöä nyt mukaan...) ni parempi olla keksimättä niitä enää.

Puuh. En jaksa nyt kyllä ees kuvaa napata. Sylettää koko perhanan rätti :D. Tai lähinnä olen nyt harvinaisen täynnä koko hiton neulomusta ja neulomista ylipäänsä. Monta tuntiahan tuossa taas vierähti, ja ihan harakoille. Katotaan mitä huomisesta tulee kun ansaitsin itselleni vapaapäivän tekemällä tänään oma-aloitteisesti ilman velvoitetta yhden tehtävän alusta loppuun, jota oltas siis huominen värkätty. Eipä tarvi mennä.

Suuren työn dilemma

Kuten tuolla esittelytekstissä taidan jo mainita, haaveita suuremmista töistä on mutta pääsääntöisesti pitäydyn pienemmissä töissä. Nyt ollaan taas tultu siihen pisteeseen, mikä omalta osaltaan määrää tämän suurten töiden vähyyden ufo-listallani.

Riepuni on nyt keskivälin vaiheilla, ehkäpä. Ja vielä ei ole sitä v-mäistä etappia saavutettu, jolloin into katoaisi ja jaksaminen lakkaisi. Mutta nyt ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että suurin innostus on pienessä notkahduksessa, ja oikeastaan haluaisin työn jo olevan valmis. Samoin myös epäilykset nostavat rumaa päätään, teinkö nyt oikean ratkaisun...

Päätin kikkailla pienen vyötärö-efektin palmikkorivistöllä, vähän jotain muotoa tuohon alun perun lukuisten käyttötapojensa johdosta hyvin muodottomaan vaatekappaleeseen. En kuitenkaan aio ikinä pukea tätä halterneck-tyyppisesti tai muutenkaan, tämä tulee olemaan päällä vain yhdellä tavalla. Palmikkorivistön aikana olen myös kaventanut silmukoita kymmenkunta pois, jotenkin ajattelin että yläosasta tulisi ehkä vähemmän säkkimäinen. Vaan kun mennään vain tällasella mututuntumalla niin eihän siitä ole minkäänlaisia takeita että ajatus toimisi käytännössä. Ja näistä johtuen epäilyksiä.

Mut hittojako tässä murehtimaan! Ainahan tuota saa purettua, vaikka kokonaan, jos siltä tuntuu. Langat nyt vähän ottaa osumaa moisista, mutta jos niikseen tulee ettei vaatteesta tule käytettävää niin langat voi vielä hyödyntää yhteen jos toiseenkin. Pääasia on, että lankaa kuluu johonkin.

Tuossa äsken kävin koulun jälkeen siiderillä itsekseni. Alun perin oli kyllä mehu mielessä, mutta Nokian Panimon Omena kutsui voimakkaasti. Siinä samalla tikuttelin punasävyisestä Trekkingistä niitä hyshys-sukkia eteenpäin. En ollut varmaan viikkoon koskenutkaan siihen työhön... Mutta saatiin sitäkin taas parikolme senttiä eteenpäin :).

Seuraavaksi pitäisi kyllä tarttua kirjaan ja kerrata perjantain kokeeseen, mutta kun... Ruudussa oottaa viikon edestä Poliiseja ja Riepu katsoo anovasti pyöröltään..

Riepua ja herkkuja

Eilinen oli suurin piirtein kaikilta mahdollisilta osin negatiivinen. Paitsi parista kohtaa. Nimittäin.

Riepu(ke) etenee vallan mellevästi, ja siitä saattaa vielä tullakin jotain. Vähintäänkin jännetuppitulehdus oikeaan ranteeseen. Tai tenniskyynärpää. Tai jotain vammaa nyt joka tapauksessa, koska sen neulominen on kohtuullisen raskasta. Mut ei haittaa.

Illalla leivoin vielä meheviä mokkapaloja Kotikokista löytyneellä reseptillä, ei hullumpi. Ohjeesta poiketen sulatin rasvan joukkoon vielä muutaman rivin taloussuklaata, lisäsuklaisuus ei ole koskaan pahasta. Ei kyllä tullut ihan niin "paksuja" kuin ehkä toivoin, mutta sepäs ei menoa haitannut. Hyvältä maistui, ja nyt sitä on jääkaappi pullollaan. Kenellehän mä ajattelin sen kaiken syöttää?

Nyt asennoidun poistumaan talosta ja uhraamaan tunteja kallista aikaani töihin. Meh. Mutta, tänään tapahtunee jotain jännää sillä saralla, joten ei olla liian negatiivisia!

Lörppöä ja sitten sitä tavoitekokoa...

Tänään on ollut hyvä päivä. Tai no, ei ainakaan koulun suhteen, koska siellä istuttiin suoraan sanoen turhaan reilut kolme tuntia. Koko hiton aamupäivä käytiin läpi yhtä tehtävää, eikä saatu ees loppuun. Sanotaanko näin, siinä tuli selattua monet blogit ja unelmoitua leipomisista Kotikokin uumenissa ja haaveiltua kesästä ja mitähän vielä. Tunti päättyi ja lähdettiin luokkakaverin kanssa ratikalla kohti Kurvia. Olin jo jäämässä pois kun kaveri toteaa jatkavansa keskustaan, jos menisi jonnekin syömään. No mitä jos minäkin? Päädyttiin Kampin kauppakeskuksen Singapore Hot Wok'iin ja mums kun oli hyvää! Itse söin annoksen paistettuja riisinuudeleita kera itujen ja kanan ja katkarapujen ja mitähän kaikkea siinä oli. H-y-v-ä-ä. Vaikka en ole koskaan innostunut katkaravuista.

Kotimatkalla poikkesin Uffaffaalle hetken mielijohteesta. Ja sieltähän löytyi niiiin houkutteleva pikkutakki, etten raaskinut jättää sitä sinne vaikkei se ihan sopiva ("ihan"... ja lehmät lentää) olekaan. Mutku! Se maksoikin vaan 2€!

Kauniit yksityiskohdat vaan hurmasi. Ja kummasti se mahtui hartioista, yleensä se on sellanen kiva pieni ongelmakohta. Vaan kiinnihän se ei mene ainakaan sillai, että voisin millään tavalla hengittää. Ja kyllähän ne tavoitevaatteet tiietään, "näihin farkkuihin aion mahtua kun vähän laihdutan" ja lässynlää. En juurikaan moisia harrasta, muutama vaatekappale on tullut säästettyä syystä tai toisesta vaikka ne oiskin jääneet joskus vähän pieniksi. Nyt ne sattuu olemaan jo vähän liian isoja, notta ehkä tässä on joku pointti? No, aina saa haaveilla, ja ehkä mä joskus mahdunkin tuohon. Vaan jos en, en suunnattomasti taloudellisesti hävinnytkään, joten big deal.

Mutta entäs otsikon lörppö? Ja palataanpa tuohon edelliseen päivitykseen... Jännitys tiivistyy?

Keltainen! Siihen mä nyt sit päädyin, syystä äks ja yy. Ensin resoria graffitinharmaalla veikalla, sit pitempi matka keltaista. Ylimpänä on keskiharmaa, matkalla on epätasaisia raitoja. Ja kenties palmikkoa rintamuksen alla, hakusessa empire-häivähdystä, jotta neulomus ei olisi aivan niin säkki ja muodoton. Ja ajatukset on muotoilleet yläosasta jo vähän muuta kuin mitä alkuperäinen Riepuke olisi. Saa nähdä mitä siitä tulee vai tuleeko lattiamoppi. Käsialahan toki vaihtui iiiilmiselvästi tuossa keltaisen alussa, tiukentui ja siten myös tasaantui. Emmä vaan osaa löysäillä...

En kadu kyllä pyöröhankintaani. Tähän mennessä neulominen näillä on ollut ilo. Puu on niin silkkisen sileä että silmukat vaan lentää. Nam.

Saumakohtaa seuraa messuilta ostoslisukkeena saatu silmukkamerkki. Näitä on mulla erilaisia muutama, ja pikkuhiljaa ne löytää paikkansa töistä. Ja suurin osa näistä on saatu Puffalan pisteestä Wanhan Sataman Kädentaitomessuilta, kiitoksia :). Ehkä joltain muultakin tarttui yksi matkaan viime messuilta, mutta valitettavasti kiinnitän tosi surkeasti huomiota kojun "nimeen" eli yrittäjään, mä kun juoksen vaan herkulliset lankakerät ja vyyhdet silmissä kiiluen. Ahne paskiainen.

En osaa nyt juurikaan arvioida tuleeko Rievusta (se sai lyhyemmän nimen nyt, Riepu) millään muotoa sopivan kokoinen. Silmukkamäärää lähdin hakemaan tsekkailemalla ihan perus neuletakkien ohjeita 7veikan paksuisella langalla tehtynä, ja siitä vähän vääntelin. Sin päi, hää mänt hitoil. Voihan toki olla, että siitä tosiaan tuleekin muodoton lörppö, mutta jos ei vaan liian lörppöä niin sillähän verhoilee näppärästi pömpöttävän vatsan. (Jösses, oonkin ihan täynnä edelleen, alkuillasta keittelin tölkin hernekeittoa ja siitä tulikin aika täyteen - ja en kyllä vetänyt koko tölkkiä kerralla.) Vähän kyllä ranne väsyi kun pyörölle alkoi kertyä painoa. Huomaan kannattelevani puikon painoa koukistetulla pikkurillillä (oikea käsi), ja se alkoi pitemmän päälle tuntua ranteessa. Noo, hiljaa hyvä tulee, eihän tolla nyt tulipalokiire ole valmistua.