tiistai 29. syyskuuta 2015

Vanttuut, hanskat ja lapaset

No niissä ei sit kauhiast nokka tuhissu.


Hankalaa ko hanskat ei mahu omaan handuun, en viitsinyt edes väkivalloin jotteivät mystisesti venyisi :D. Ja mittään käryä ei ole, onko sopivat siskontytön tassuihin, vai kenties jo liian pienet tai edelleen liian isot. Jos ees sinne päin ni oon iloinen ^^


Malliksi matkin jo sukissa näkynyttä pienennettyä Olgaa, tässä vain langankiertojen tilalla nostin kahden silmukan välisen langan ja neuloin joko ees sun taas, jotta kallistuivat sopivaan suuntaan. Ihan nätit tuli, vaikka itse sanonkin.

Lankana samainen Regia 6-fädig color
Puikot 3,5mm
Menekki 36g

Lankaa jäi vielä 49g, joista saisi tehtyä vaikka pienet sukat johonkin keräykseen tai isommat raidoittaen vaikkapa rauhallisen harmaan tai valkoisen kanssa. Samanpaksuisen langan löytäminen vaan voi olla haasteellista. Tai eihän se veikka kaukana ole (moni sanoo saman paksuiseksi, mutta veikkaan mä tarvin paksummat puikot), kyllä multa varmasti jotain löytyy. Onhan tota varastoa...

Oisko seuraavaksi Ogelin Lankamaailmasta saatujen Vilma-lankojen aika? Hmmm...

lauantai 26. syyskuuta 2015

Sukkapajailua


Oulunkylän Lankamaailmassa järjestettiin tänään sukkapaja, jonka tarkoituksena oli kokoontua neulomaan sukkia pakolaiskeskuksiin lahjoitettavaksi. Tai olipa lopullinen päämäärä mihin tahansa, mulle kelpaa kaikki kunhan menevät niille, joille villasukilla voisi olla tarvetta. Lankamaailma sponsoroi hommaa antamalla haluaville kaksi kerää Ville- tai Vilma-lankaa. Itse tosin otin mukaan keskeneräiset sukat siskontytölle, ja neuloin vain niitä. Valitsin toki kaksi kerää ja aion niistä neuloa tähän tarkoitukseen, jahka kerkiän saada ne puikoille. Populaa oli aika paljon, ei ilmeisesti riittänyt tuoleja kaikille. Mukavaa jutustelua pöydän äärellä, mulla oli vallan mukava päivä siis :).


Pitihän sieltä toki jotain ostaakin... Ja koska olin jollain nähnyt jokin aika sitten Onionin nokkossukkalankaa, ostin vihdoinkin sitä. Trekkingiä tarttui myös matkaan :).


Ja ne mukaani saamat langat. Taitaa syntyä sukkaa naispuoleiselle saajalle, tai ainakin luulen tuon vaaleanpunaisen houkuttelevan enemmän heitä :). Ja onhan mulla tuolla jemeksessä ne pari keräystarkoituksen neulottua miesten paria, ne taidan kiikuttaa myös Lankamaailman keräykseen. Nostan hattua kun lähtivät tähän juttuun mukaan!


Lankamaailman jälkeen suunnattiin kaverini kanssa Malmille ehkä toistaiseksi parhaimpaan tietämääni nepalilaiseen ravintolaan, Makaluun. Avot, sai taas ittensä ähkyyn ja mielen niin onnelliseksi. Miksipä ei, kun on niin hyvää ruokaa!

Kotiin saavuttuani ja nokkaunet torkuttuani tartuin taas keskeneräisiin sukkiin, paljoa ei jäänyt neulottavaa kun Lankamaailmassa sain varren loppuun ja kantapäästäkin jo varmaan puoliväliin jalkaterää.


Voi vain toivoa, että ovat sopivat, meni vähän arpoen taas. Enkä sitten tavoitellutkaan mätsääviä raitoja, mutta kohtuullisen likelle menivät. Suurempi ero olisi ollut ehkä parempi, tai sitten se täydellinen mätsäys, mutta hittojako mua jaksaa moinen vaivata :)

Regia 6-fädig color
3,5mm puikot
Menekki 60g

Ja samaisesta langasta lähti lapasetkin käyntiin. Niistä lisää myöhemmin.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kuvaräiskäys

Ajattelin nyt otsikon mukaisesti räiskäistä tänne läjän kuvia, puhtaasti koska tää puolittainen makuuasento kyljellään on aika kehno asento kirjoittaa. Ni jätän sen kirjottamisen vähemmälle. Ehkä. Kuviaa!

Lang Yarns Novena, villaa ja alpakkaa tekokuidun kera.
Puikot 4mm
Kulutus 20g, nöttösen paino ruhtinaaliset 2g.

Tämä palmikko on nyt jotenkin päässyt suosikiksi. 
Ja nirkkoreunakin on päässyt suosikkien joukkoon, mitä kämmekkäiden ja palmikoiden suuhun tulee.

Kantapaikassani maistelin uutta siideriä. Marjoilla maustettu päärynäsiideri. Pieni pettymys, vaikka väri on kaunis ja idea hurmaava. Lopputulos vain oli liian esanssinen :(. Asiaa paikkasi kyllä vähän se, että ihanainen baarimaija lahjoi mua marjoilla, pitihän sitä sitten heti leipoa puolukkapiirakkaa :).


Kaivelin valmiiden töiden laatikkoa, ja päätin ottaa tänä vuonna tehdyt yhteen kasaan. Sittenhän hoksasinkin, kuinka paljon on tullut tehtyä ja annettua jo pois, sillä tuossa on tsägällä puolet tän vuoden tuotoksista. Alanurkan olgamaiset on olleet jo käytössä (ja pesussa, sirkussukkien Strømpegarn ei näytä oikeastaan mitään käytön merkkejä itsessään! Huippua!), mutta muut odottavat pakettiin pääsyä tai muuta. Oranssit lapaset sekä nuo kamalat raidalliset sukat (siis ei ällöpyllyt, vaan nuo oranssi-raitaiset) on tarkoitus lahjoittaa johonkin keräykseen. Harmaat kämmekkäät ois vähän niinkus äitille. Harmaansinertävät sukat isälle. Keltaisista Terheneistä en vielä tiedä kenelle ne on, mutta lahjaksi enihuu. Kuin myös punaiset mikä-sen-mallin-nimi-olikaan, ne näyttää ehkä vähän keskimmäiseltä siskolta, mutta vois hyvin olla vaikka tädille. Ne energiset semi-neonvihreät palmikkosukat myin harjoittelun ohjaajalleni :D.


Kämmekkään pari sujahti eilen parissa tunnissa puikoilta ja jätti himon neuloa vähän lisää. Siinä neuloessani sain siskolta koko perheen ryhmäkeskustelussa whatsappissa kuvan siskontytöstä polkemassa pyörällä. Siitä sitten tulikin mieleen että kah, sillähän on ens kuussa synttärit! Minkä kokoinen koipi on ja oisko tarvetta sukille tai lapasille? Sukat vois tulla tarpeeseen, oli vastaus, ja kengänkoko ehkä joku 30. "I have just the yarn for her!"


Ekan kerran Regian 6-fädig testissä. Astetta miellyttävämpi neulottava kuin veikka, koska se on niin karheaa (riippuen toki vähän väristä). Puikot 3,5 koska lanka tuntui ohuemmalta kuin veikka johon tarvitsen neloset. Malli on 11s olga-lainaus. En ole ihan varma onko se paras tuolle langalle (varsinkin ku tuon kokoseen koipeen tuostakin isosta kerästä sais ihan mahtavat polvarit, mutta tota mallia ei oikeen kavennella, plus en kyllä yhtään osaa arvioida minkä pituset kintut sillä tytyllä oikeen onkaan ja paljonko tarttis silmukoita ja ja ja...).


 Ja päätin nyt sit kuitenkii paljastaa sen värikimaran, mitä muka vähän piilottelin. 
Malli on The Bird by Karin Aida, ja voitteko kuvitella, että se on saatavilla ihan ilmaiseksi! Aatelkaa nyt kun joku suunnittelee kirjoneulekuvion ja sit antaa vaan kaikkien käyttää sitä! Olen yli-iloinen tästä. Plus tällä leidillä on monta muutakin kivaa mallia, käykäähän tsekkaamassa!


Kuten voi näppärästi nähdä, jos ohjetta kävi vilkaisemassa, olen muokannut sitä omiin tarpeisiini. Ajattelin sukkaa sovitellessani ja sen tiukkuutta ja joustamattomuutta kauhistellessani, että nyt ei ole se hetki kun lähden tekemään sitä kantapäätä joka mallissa oli. Joten tein ristiinvahvennetun ranskalaisen, ja tavastani poiketen kiilakavennukset joka toisella kerroksella - juurikin joustamattomuuden takia. Virheitähän sukissa vilisee lukuisia, mutta koska olen niin noviisi kirjoneuleen kanssa muutenkin, en todellakaan jaksanut lähteä pitkiä matkoja purkamaan. Pisin taisi olla pari puikkoa taaksepäin ja jo siinä meinas mennä langat niin tuhannen solmuun ettei tosikaan. Mutta olen ylpeä itsestäni. Onhan jälki suttuista, mutta monin kerroin parempaa kuin niissä surullisissa pöllölapasissa jotka yritin tehdä alkuvuodesta. Kaikin puolin kamalat :D. Ja nyt ehkä vois houkuttaa taas näitäkin tikutella, kun näin kuinka pitkällä tää eka sukka on. Käy kohta niin, että käsiala muuttuu aaaivan tyystin, ja ne on lopulta ihan eriparia.

No, tulihan tässä sit kuitenkin kirjoiteltua. Hups.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Törkeyden huippu!

Tiedättekö mikä on niin maan törkeetä?!

No se, että Helsingissä on Kädentaitomessut, enkä mä tajunnut kuin vasta eilen!
Ja se, että Lankamaailmassakin on alennukset meneillään tän viikonlopun, enkä mä sitäkään tajunnut kuin vasta eilen!

Mutta kaikista törkeintähän on se, että mulla ei ole rahaa kumpaankaan näistä! RAIVOA!

Kädentaitomessujen sivut on toki aika nuivat, mutta tiedän kertoa että siellä on mm. Poppelin tuomana Dropsin Fabelia ja muuta ihanaa. Puhdasta rakkautta. Ja messuilla on aikaisemmin ollut ja näyttää olevan nyttenkin myös ah niin ihana Titityy, joilta olen hamstrannut Cascade Yarnsin Heritagea, ja oisko heiltä lähtenyt myös kreisikissalankaakin aka Schoppelin niitä herrrkullisia keriä joita myös Lankamaailmasta saa. Puffalan sukkalankoja on tullut ostettua ja neulottua (mm. blogini ensimmäisessä postauksessa esittelin viime vuoden lahjasatoa ja niistä äiteen ja siskon punaisen sävyiset sukat on Puffaa, ja ne nimeltä mainitsemattomat m:llä alkavat persikkaisen väriset sukat jotka neuloin ystävälle ikään kuin häälahjaksi kesällä, nekin on Puffaa. Naamioin mallin nimen, koska se taitaa olla ainoa hakusana jolla tänne eksytään ja haluan taistella sitä vastaan olemalla mainitsematta sitä sanaa :D), ja laatikoissa odottaa vielä Banaanikongoa ja Vesimyyrää, vai mitkä niiden sävyjen nimet nyt olivatkaan. Okei, neuloosi alkaa heräilemään...

Nooh, marraskuussa on ne valtaisat messut Tampereella, ja ollaan ystävän kanssa menossa. Parempi siis olla nyt menemäti mihinkään, sieltä sitä vasta lankaa kannetaankin.

Vielä kun sais tuon neuloosin takas. Värikimarat selkeesti söi innon. Perhana sentään. Ja tosiaan, eipä ole oikein ehtinyt töiden jälkeenkään neulomaan, tai lähinnä ne hetket ku ois ehtiny kyllä, olen sitten nököttänyt koneella tai jotain, koska selkä on oikutellut ja istuma-asento ei oikein toimi. Hartiatkin on kiukutelleet. Harmi kun tähän pikkuruiseen asuntoon ei mahdu sellaista hyvää laiskanlinnaa. Tai mahtuishan toki, mut sit ei tarttis kyllä kävellä muuten ku huonekalujen päällä.

Mutta nyt ehkä vois neuloa. Pieni kankkunen painaa päälle, joten tässä vois aamupäivän löysäillä Poirotin parissa :). Jospa kämmekkäälle syntyisi pari. Jotain isoakin himottaisi alkaa! Siis isoa työtä. Kuten takkia. Tai jotain...

lauantai 12. syyskuuta 2015

Kuha ny vähä jottai

Ku värikimara ei etene ni jotai oli tehtävä.


  
Luonnollisempi väri.
Lanka on Lang Yarnsin Novenaa, punotun näköstä, unelmaisen pehmeää. Villaa, alpakkaa ja tekokuitua. Nelosen puikoilla hieman vaihteleva paksuus ei jäänyt kummemmin näkyviin. Lanka sopisi varmaan ihanaisesti huiviin.

Mitä muuta? Työharjottelua. Ja ne lykkäs mulle puhelimenkin kouraan. Pitää vissiin alkaa ottaa vastuuta.


Mitä muuta? Kuten niin monille, minullekin kolahti eräs lehti postiluukusta sisään.


Kannen malli oli ehkä se kiehtovin. Kai sen saa sovellettua ohuemmallekin langalle. Multa jäis veikan paksuisesta langasta tehdyt kyllä käyttämättä ku ovat liian kuumat. Eipä tuo lehti montaa euroa köyhdyttänyt, mutta ei siitä kyllä hirveesti uutta innostustakaan tullut. Kenties kuitenkin pari niksiä irtoaa, mikä on aina hyväksi. Ja nuo kannen sukat. Aijai.


Tuliko nälkä? Mullekin tuli tiistaina, mentiin sitte Hakaniemen daVinciin pizzalle. En tiä mitä mieltä kaveri oli, mutta ite tykkäsin ihan kovasti. Pohja oli aikalailla täydellinen. Soosikin hyvää. Täytteet nannaa. Voin suositella.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Töktök

Juueeei. Puikoilla oleva värikimara ei ole edistynyt viikon aikana silmukan vertaa, eikä tee ees mieli koskea siihen.

Sen sijaan tekisi kauheasti mieli omistaa itse neulottu takki. Mitähän sen eteen pitäs tehä? No nii, neuloa. Oishan lankoja vaikka millaseen, mutta ei tyhjää kummempaa synny jos ei ala neulomaan.

Joku välityö nyt kaivattas. Yksi ilta yritin kämmekkäitä alkaa, vaan kerällä kivalta tuntunut lanka ei sitten oikein inspiroikaan, ja silmukoitakin tuli laitettua liikaa eli täytyy purkaa. No möh.

Ehkä nyt sitten annan tauon jatkua, josko huomenna kiinnostais taas.

Kovasti kiinnostais kylläkin hommata lisää viherkasveja. Olen systemaattisesti pyrkinyt tappamaan tuon yhden varmaan jo lähemmäs 10 vuotta mun hoivassa olleen kultaköynnöksen, koska olen jokseenkin vakuuttunut sen elämänhalun olevan lopussa. Se kellastuttaa ja kuivattaa lehtiään nykyään tiuhaan, plus sen lehdet on muuttuneet kovin piskuisiksi, ennen ne olivat liki kolme kertaa suurempia. Mullan vaihto voisi tehdä ihmeitä, mutta mä olen nyt vähän sillä kannalla että oon tarpeeksi kauan katsellut sitä. Tilalle en tiedä mielä mitä tekis mieli, mut jotain ihanan vihreetä. Kallio kierrättää -ryhmästä ostetut vehkan pistokkaat sinnittelee enemmän tai vähemmän elossa ruukussaan, mutta sekään ei nyt ihan vakuuta. Kahvipuu, tuo rakkauteni, on tänä vuonna keksinyt ettei jaksakaan pitää lehtiään ruhtinaallisen vihreinä vaan ne on jotenkin kummasti vaalenneet. Hengissä se kylläkin näyttä olevan ihan sillei kiltisti. Täytysköhän sitäkin jollain tavalla ruokkia, ei tossa mullassa ravinteita riitä oikeasti näin pitkään. Ja voi olla, että astetta isompi ruukkukin voisi olla terveellistä. Onhan tuo aika piskuinen. Plantagenin kanta-asiakassähköpostit ei tietenkään oo vaikuttaneet tähän viherkasvihimoon mitenkään. Mutta ideoin, josko hankkisin muratin valumaan tuosta vaatekaapin päältä alas, tykkäis vissiin vähän varjoisammasta paikasta (aka ei tarvitse suoraa auringonpaahdetta). Mietitään, mietitään. Ois tuo auto tän viikonlopun käytössä ko porukat on Ranskassa Susijengiä tsemppaamassa. Autolla vois käyä Tammiston Plantagenissa.