Shake it up! eli ensimmäinen mysteerikalisteluni

Sanoinkohan viime päivityksessäni, että hirveesti hipelöitytti kaikki langat ja ohjeet. Hirveä hinku tehdä kaikkea samaan aikaan, tai jotain sen suuntaista.

Vähän yks kaks yllättäen päätin lähteä mukaan Missä neuloimme kerran -blogistin mysteerikalisteluun, sillä pidän Johannan ohjeista ja tuotoksista. Ostaa päräytin ohjeen ja neuloin muiden mukana.

Näin jälkiviisaana olisin valinnut ihan toiset langat, mutta menihän se näilläkin :).

Ykkösväriksi hamusin jo useamman hetken varastossani hilloutuneen  Malabrigon upeassa hehkuvassa pinkissä, Light on Love. Kyseisen langan taisin ostaa itselleni huonolla tekosyyllä joskus 1,5 vuotta sitten osallistuessani Salainen neuleystävä -kierrokselle. Olin siis ostamassa neuleparilleni pakettiin jotain, ja sitten tämä ryökäle vain hyppäsin käsiini eikä suostunut jäämään Snurreen.

Kakkosvärin kävin ostamassa varta vasten tätä huivia varten, sillä mikään varastoista ei suostunut yhteistyöhön. Kyseessä on siis Hedgehog Fibresin sinkku värissä Oracle. Vyyhdillä tämä näytti niiiiin ihanalta, mutta nyt on sanottava että neuloessa oli pienoinen pettymys. Ehkä olin vain odottanut jotain muuta, mutta jotenkin tuntui olevan liikaa noita muita sävyjä, ja ne rytmittyivät vähän liian tiuhaan. Olisin ehkä kaipaillut jotain tasaisempaa harmaata.

Kolmas väri oli samaa settiä, värissä Crybaby. T'ästä pidin kovasti, ja se olikin melkolailla se mistä koko huivi lähti liikkeelle. No, oikeasti olisin halunnut sen Jyväskylästä ostamani Primrose Yarnin Electric Mint Julepin mukaan, mutta sille löytyi vielä vähemmän kavereita varastosta.

Jälkiviisaus yltää myös siihen, että langat olisi kannattanut laittaa toiseen järjestykseen. Paras olisi kenties ollut, että ykkösenä neulottu hehkupinkkinen Light of Love olisikin vaihtanut paikkaa hempeän vaalean Crybabyn kanssa. Niin ja se Oracle olisi saanut olla rauhallisempi harmaa.

Tasselit sain tehtyä juuri ja juuri, mutta en ole vieläkään kiinnittänyt niitä. Malabrigoa jäi 20g, mutta kaksi muuta menivät kokonaan. Oracle jopa siinä määrin, että tasseliin otin mukaan vanhaa jämäharmaata ja vain päällimmäiset langat ovat Oraclea.

Langanmenekki 287g + tasselit 10g.

Ne, joiden kakkosväriä oli riittävästi, päättelivät huivinsa kokonaan icordilla, mutta koska omani riitti vain juuri ja juuri, ei huivin yläreunaa ole sen kummemmin huoliteltu. Mutta niin, eikö olisikin vähän tasapainoisempi jos pinkin tilalla olisikin tuo vaalein?

Huivia oli todella hauska neuloa. En ole aikaisemmin neulonut kyseisen muotoista huivia, ja tekniikkana myös kaksivärinen briossi oli totaalisen uusi juttu. Olisi ehkä saattanut olla helpompaa lähteä yksivärisestä liikkeelle - mutta taas toisaalta, tuskin se olisi ollut yhtään sen iisimpää. En nyt varsinaisesti hurahtanut briossiin, mutta sen verran hauskaa se oli, että haaveilen kokeilevani piakkoin jotain uutta sillä tekniikalla. Esimerkiksi pipoa, tulisi ihanan pehmoinen ja muhkea!

Virheiltä ei säästytty, mutta ei niitä juostessa huomaa. Ensimmäisestä briossi-osasta meinasi silmukka karata, ja huomasin sen vasta lie montako osiota myöhemmin, varmaan lähemmäs 30cm neulottuani. No, noukin karkulaisen koukulla jotakuinkin paikalleen ja kylmän rauhallisesti sidoin sen langanpätkällä jonka päättelin toivottavasti pitävästi. Sitä ennen neuloin ensimmäisen pitsiosion tyystin ajatuksissani ainaoikealla, mutta sen nyt sai purettua ja tehtyä uudelleen. Muut virheet olivat sitten joku yksittäinen unohdettu kavennus tai lisäys, jonka sai ympättyä mukaan ilman sen suurempia ongelmia. Briossi-osioiden reunoihin tuli aivan hirveät reiät kun poimin viimeiseen osaan silmukat kahdelta reunalta. En tiedä miten ne briossin reunalisäykset olisi pitänyt tehdä jotta olisin välttänyt nuo ammottavat hirvitykset, mutta leikin etten huomaa niitä. Onneksi on monenkirjavaa :).

Kevättä kaulalla

Viime keväänä osallistuin SNY-kierrokselle, ja taikapallona sain pariltani kerällisen Jawoll Magicia, joka hehkui niin upeissa vihreän sävyissä, että siitä piti saada jotain, jonka voi pitää esillä ja näkyvillä.

Huiviksihan se sitten päätyi! Lainasin jälleen Kaipuun perusideaa - joka on varmaan vaikka ja missä, sadoissa ohjeissa käytössä, mutta itse nyt satuin neulomaan sen ensimmäisen kerran Kaipuu-ohjeen mukaan. Reunaan halusin jotain pitsiä, ilmavuutta, näyttävyyttä. Selasin jo hetki sitten Puikkomaisterin Sukkakirjaa kun haaveilin kirjoneuleesta, ja siellä sitten tuli vastaan malli Julia. Kaunis lehtevä pitsi, pitihän se johonkin testata!

Huivin muoto oli vähintäänkin huolestuttava, kun sain sen pääteltyä. Reuna jonka piti olla suora oli ennemminkin kaareva kuten alareunan olisi pitänyt olla... joka olikin sitten enemmän suora. Nooh, enpä nyt hirveämmin huolestunut, olihan pingotus tehnyt hyvää Kaipuullenikin. Ei muuta ko kastelemaan ja rääkkäämään! Pingottaessa meinasi mennä hermo, eihän sitä nyt vaan meinannut saada symmetrisesti muotoonsa. Tarpeeksi hyvä mulle kuitenkin!

Lanka: Jawoll Magic. Puikot: 2,5mm pyöröt. Menekki: 92g.

Notta nyt on sit upee huivi jossa on upee pitsi ja upeet värit! Voi kun se vielä olis yhtä pehmeetä kuin Madelinetoshit oli, mutta ei... Pitäiskö paketoida suoraan jollekin lahjaksi kun ei mun hipiäni tuu sietämään tätä :/. Tai jospa kuitenkin yrittäisin...!

Taustana upea vastaostettu mekko. Siinä on taskut!

Loppuun eläinaiheinen kevennys kuin maikkarin uutisissa konsanaan! Joku on ripustanut tonne "takapihan" puolelle linnuille ruokailuhärdellin. Tämä kaveri sitten loikkasi ja punnersi itsensä kyytiin, eikä ollut moksiskaan kun tulin 1,5 metrin päähän ottamaan kuvaa. Takajalat hassun näköisesti puutikun molemmin puolin, monorail-meininkiä :D.

Tutkielma Kaipuusta

Otsikko lupailee vähän liian paljon, mutta ei annetan sen häiritä! Kuten taisin jo jossain aikaisemmassa päivityksessäni vähän vilautella, oli pyöröillä Madelinetoshia muovautumassa Tiina Huhtaniemen Kaipuuksi. Linkittäisin ravelryn sivun tähän, mutta koska nettini on taas suoraan sanottuna vittupää, en saa yksinkertaisesti haettua koko hiton ravelrya. Sylkee sen puolen minuutin pyörittämisen jälkeen yahoon hakuun vaikka hakukoneeksi on määritetty google... Joku it-velho sais luvan vähän fiksailla tätä konetta, mulla ei ole käryä mitä sille pitäisi tehdä. Plus tää netti... AAAAA!

Enihuu! Sain ostettua lopulta sittarista jumppamaton, jonka ajattelin olevan tarpeeksi iso että sille voi jotain fiksusti pingottaa. Koska mistä ihmeestä ihmiset ostaa niitä lasten leikkimattoja joita voi kasata niistä palasista, en keksi millä ihmeellä sellasta googlettaa että löytys ja ei näy missään lelukaupoissa tai noissa isoissa marketeissa kuten sittarissa. Jumppamatto it is, vaan...

Lanka: Madelinetosh DK, Holi Festival ja El Greco. Pyöröt: 5mm. Menekki:194g

Eihän sen yli 170cm mitta edes riittänyt! No, jos nyt huivin kärjistä jää 15cm pingottamatta niin se ei lopputulokseen oikeen vaikuta. Rääkkäsin niin mattoa kuin huiviakin (venytin melkoisen aggressiivisesti), ja nyt jälkikäteen on hirveen hyvä katua laiskuuttaan kun tuon alareunan sakaroiden välissä olisi ollut yksi lenkki vielä lisää jonka olisi voinut avata. Nyt siihen sitten jäi terävämmät ja isommat kaaret, vaan haitanneeko tuo. Olen lopputulokseen kovin tyytyväinen!

Vähän säädin kuvan sävyjä ja kontrastia ja mitähän vielä, kun meinasi vähän hukkua tuohon harmaaseen paitaan... Yksin kuvien ottaminen on hippusen hankalaa, joten mun blogista ei löydy mitään niin hienoa kuin monista muista. En ole kiinnostunut valokuvaamisesta, varsinkaan niin paljoa että panostaisin johonkin värkkiin ja sen lisähärpäkkeisiin. On mulla jossain joku taskudigikamera, jota ei ole käytetty lukuisiin vuosiin - varmaan akku ja kaikki ihan kunnossa :D. Naah, mennään nyt tällä puhelimella sitten, riittää mulle.

Huivi onnistui paremmin kuin odotin, vaikka onkin täynnä virheitä. Kuten se yläreuna, joka ennen pingotusta oli kaikkea muuta kuin suora :D. Sen siitä saa kun ei osaa lukea ohjetta vaikka se on suomeksi. Ja sitten kun ei yhtään ajattele neuloessaan alareunan pitsiä... Niin. Sitten siitä tulee ihan erilainen kuin alkuperäisessä ohjeessa. Edelleen, ei lopulta haittaa koska mulla on huisin ihana huivi ja se on jopa käyttökelpoinen! 

Ja tästähän opittiin kuitenkin melkoisesti, ja nyt puikoilla oleva muunnelma saa arvoisensa yläreunan, eli jopa ohjeen mukaisen! Niin, ja palatakseni vielä otsikkoon, tutkielmalla viittaan juurikin tähän kaikenlaiseen mukailuun ja virheiden oikomiseen :D. Eli en kehtaa väittää huivia Kaipuuksi, koska se ei mennyt ihan niin kuin strö- ohjeessa. Ja seuraava huivi, sekin vain lainasi muotonsa Kaipuusta, reunaan tulee pitsi Puikkomaisterin Sukkakirjasta eikä sileässä ole reikärivejä. Saas nähä pystyykö sitä käyttämään, Langin Jawoll tuntuu ainakin neulottaessa kutittavalta. Siis ainakin mun hipiälle. Mua tuntuu kutittavan melkein kaikki mahdollinen, aivan sama kuinka pehmoiselta ja sileältä se tuntuiskaan. Mutta saadessani kyseisen langan viime vuoden kevät-SNYn pariltani päätin, että niin kauniin värisestä langasta täytyy saada jotain sellaista, joka ei painu piiloon kenkiin vaan on esillä ja nähtävillä! Huiviksi siis, eikä kaduta yhtään. Ainakaan vielä :D. Kunhan lanka joskus loppuisi, tuntuu että sitä vaan riittää ja riittää... Jumppamatto ei tuu riittämään...

Neulevuoden hyvä alku

Töissäkin jo totesin, että neuloosi on hyvin voimakkaasti päällä nyt. Oikeasti, monta kertaa päivässä tulee mieleen että oispa neulomukset nyt tässä, tekee mieli tehdä. Hyvä niin, sillä tänä vuonna jos minkäänlaista lupausta ajattelin tehdä niin sen, että lankaa kuluu enemmän kuin tulee. Pirskatti!

Lanka: Trekking XXL. Puikot: 2,5mm. Menekki: 63g

Kuten taisin jo edellisessä päivityksessä (tai sitä edellisessä?) mainita, vanha opiskelukaveri tilasi itselleen ja tyttärilleen sukat jo tuossa ennen joulua. Totesin hälle, että nyt on jonossa kaikenlaista (ja tilausneulomukset tuntuu aina pakkopullalta) että saattaa kestää kyllä hetki, mutta eipä noihin kolmiin sukkiin mennyt edes kovin kauaa. 

Tätä Trekkingiä olen ehtinyt hilloamaan jo varmaan parisen vuotta, alun perin oli ajatuksena tehdä siitä siskontytölle jotain. Mutta sitten on tullut aina jotain muuta lankaa josta on tehnyt, ja tämä on jäänyt. No, nyt! Vanhalla tutulla valepalmikolla, se on kyllä varsin kiva joustimen korvaaja.

Lanka: Roam Fusion. Puikot: 3,5mm. Menekki: 54g

Jos kahdet aikaisemmat sukat yrittää olla kokoa 39, nämä Olga-vartiset tähtää kokoon 37. Saas ny nähä... Ja olgaakin vähän mukautin taas, en tarkalleen edes muista kuinka alkuperäisessä ohjeessa mentiin. Tässä taitaa muuten olla se, jonka mukaan lähdin ensimmäisiä Olgiani tekemään (avautuu pdf:nä, elä säikähä!). Hassua päätyä Savonlinnan OKL:ssä opiskelleen kurssi-työnään tekemään juttuun, itsehän opiskelin siellä myös :).

Tässä kuvassa värit ovat ehkä lähimpänä langan oikeita sävyjä. Ihan mahdotonta saada oikean väristä kuvaa kun illat on pimeitä ja huoneen valaistus vääntää kameran kanssa kilpaa värit päin puuta. Tässä toteutettu olga-mukaelma taisi mennä niin, että puikolla oli 13s, 2 oikein yhteen (oliko nyt etu- vai takareunoistaan, jommin kummin kuitenkin, että kallistuu oikeaan suuntaan), 4 oikein, langankierto, 1 oikein, langankierto, 4 oikein ja 2 yhteen jompsis-kumpsis kallistuksella. Noin puolivälissä tein kavennukset myös välikerroksella ekalla ja kolmannella puikolla, koska varsi tuntui ihan liian leveältä koon 37 kinttuihin. Ja sitten nilkkaan vähän resoria, ja kantapään mallasin siten, että leveämpi puikko/kuvio osui siihen keskelle, jotta kavennetut puikot/kuviot päätyivät sisä- ja ulkosyrjälle. Ihan hyvät niistä varmaan tuli.

Ostin tuon Roam Fusionin Eiran Langoista, vielä kun heillä oli liike Mäkelänkadulla. Nythän taitaa olla enää verkkokauppaa. Btw, jos Langin lankoja tykkää, niin heillä taitaa olla! Mutta niin, Roamia ostin tuon pinkki-kirjavan sekä sellaisen sini-sävyisen, siinäkin tuo vaalea ruskea kaverina. Yhtään en tiedä miksi ostin, sillä en varsinaisesti itse niin pidä kummastakaan väristä :D. Tai tää pinkki nyt on ihan söpö, mutta mitä ihmettä teen siitä sinisestä? Eniveis, tää yllätti neulomistuntumaltaan tosi positiivisesti. Jotenkin sellainen tosi sopiva pehmeys, ei liian pumpulia mutta pehmeää kuitenkin. Toivottavasti kestää käytössä.

Ja juuri nyt on puikoilla jotain ihanaa aivan itselle. Nimittäin Kaipuu-huivi Madelinetosh DK:sta.

Tekele on niin täynnä virheitä kuin olla ja voi. Mikä siinä ohjeen noudattamisessa on niin perhanan vaikeaa?? Tai sen ymmärtämisessä. Huivihan aloitetaan tuosta yläreunan keskeltä - juuri tuosta joka mun huivissa on tolleen boing. Ja sitten aina oikealla kerroksella neulotaan kaksi oikein, langankierto, ja edellisen kerroksen langankiertoon kaksi silmukkaa. Nurjalla puolella sitten kaksi oikein, lk, ja vain yksi ed. kerroksen langankiertoon. Helppoa, eikö? No ei siinä vaiheessa kun ensin luet että joka kerroksella ne kaksi siihen langankiertoon ja kellot soittaa päässä että sittenhän reunasta tulee kaareva eikä suora koska lisäyksiä on liikaa. Sitten fiksuna ihmisenä teet omin päin ja vain yhdet langankiertoihin ja silloin tällöin sitten kahdet. Niin... *syvä huokaus*

Mutta ei anneta sen häiritä! Tai kyllähän se häiritsee koska tää Madelinetosh ei ollut ihan ilmaista, ja siitä ois halunnut sitten jotain mikä ei olisi aivan näin ensikertalaisen tekeleen näköinen. Toisaalta, huivien teossa tämä malli (yläreunan keskeltä aloittaminen) on kohdallani kyllä ensimmäinen kerta, ja huiveja on ylipäänsä tullut tehtyä ihan toooosi vähän. Sellasta pötkö-kaulaliinaa joskus, ja sitten se yksi kreisistä kissalangasta, that's it varmaan.

No mutta silti en anna häiritä! Sen sijaan keskityn siihen hyvään oloon, että valmista tulee niin perkeleen vauhdilla kun pitkästä aikaa neuloo vähän paksummalla langalla ja isommilla puikoilla. Ja koska noi langat on aika herkkua. Ainakin toi Holi Festival (vaalea), se tuntuukin pehmoiselta. Tumma harmaa El Greco on vähän karheampaa, ja ehkä ihan pikkasen liian tummaa tuon vaalean kaveriksi, mutta muutoin sävy on kyllä aivan mua. Ihana herkku harmaa!

Niin ja ne virheet jatkuu tuossa pitsi-osuudessa (harmaassa). Ihme aivopieruja, en kertakaikkiaan nyt vaan osaa. Kaavoissa ei ole mitään vikaa, mutta kun mä reikäpää jätän välistä kaksi kerrosta pois ja ihmettelen että mikä nyt on kun ei se kaavio nyt yhtään istu puikoille :D. No ei kai kun ei oo tarpeeks silmukoitakaan kun kaksi kerrosta lisäyksineen on tekemättä! Voi jeesus mä sanon. No, koska olen malttamaton ja huivi on muutenkin ihan viallinen, ni en kyllä purkanu vaan posotin menemään. Pitäkää tunkkinne!

Loppuun pikainen katsaus vuoden ekoista viikoista:

Itäkeskuksen The Lucky Bastard -burgeripaikassa 6.1. äitin synttäreiden kunniaksi. Itse testasin Vegesauruksen, mutta valitettavasti tällä kertaa jätti toiveita parempaan. Ja ihan en ehkä ymmärtänyt kolmeen kertaan paistettujen ranujen ideaa.

7.1. menin ystäväni aviomiehen näyttelyn avajaisiin G12-galleriaan. Oli hauska kokemus, olin tavallaan niiiin värässä paikassa, mutta olen aina halunnut salaa osallistua taidegallerian avajaisiin :D. Onnea Henry!

Viime perjantain tunnelmat toimistolta. Pallihedelmä!

Hyvää sunnuntaita, mä jatkan nyt virhe-huiviani ja katson Areenasta Drunk Historya!

Koonti

Niinhän niitä on vilissyt vähän joka blogissa. Koonteja ja katsauksia kuluneeseen vuoteen. Kokosin sitten itsekin vuoden aikana valmistuneista töistä kuvat kollaaseihin (hermo meni heti alkuun, joten pahoittelut tökeröistä kasauksista). Pohdin, että kaikesta ei varmaan ole edes kuvaa, mutta mennään sillä mitä on. Langan kulutusta en jaksa yrittää selvittää, ei se kuitenkaan ihan tarkkaan mene. Josko ensi vuonna pitäisi tarkemmin kirjaa? Kirjanpitäjänä ei olis edes selittelemistä siinä, että pitäisi exceliä langankulutuksestaan :D. Moni aivan toisella alalla työskentelevä luultavasti pitää kans, mikä niiden selitys on? :D

Päätin sitten lankahankinnatkin laittaa kokoelmiksi. VIRHE. Se vain alleviivaa sitä, kuinka paljon on tullut hankittua lankaa vuoden aikana.

Tänä vuonna ollaan lankatöiden parissa opeteltu vähän uusia juttuja. Lemppareina niistä nirkkoreuna sekä Judy's magic cast-on. Ihania malleja on tullut testattua, kivoja uusia lankatuttavuuksia tavattua, ärräpäitä päristeltyä ja sitten taas ihastuttua johonkin.

Mistäs sitä alkais?

Itelle. Itelle tein! Tai sit vaa jotenkin päädyin pitämään itellä. Riepuketta en oo kyllä hetkeäkää käyttäny, mut vihreet Spring forward -sukat ja sirkussukat on olleet kovemmin käytössä. Ja kuten näkyy, opettelen-kirjoneuletta-asenteella-sukat on kesken, ja niihin en oo koskenu varmaan pariin kuukauteen. Kattoos ny millon raaskin koskea.

Lankamaailman keräykseen lähti nämä. Oranssit lapaset oli ensimmäinen kokeilu nirkkoreunaa. Sittemmin on useemman kerran tullu tehtyä. Tykkään. Muuten noista ei kyllä kovinkaan ihania tuntemuksia herää :D. Kamalia väriyhdistelmiä.

Tilauksesta tein muutamia juttuja. Luokkakaveri tilasi mustat sukat miehelleen, neljät kämmekkäät lapsilleen ja näiden serkuille. Kuvassa vain kahdet, sillä ne olivat keskenään samanlaisia. Entiselle työkaverille neuloin punaiset palmikkosukat lisänä vauvalle "tilatun" neuletakin oheen. Tilattu ja tilattu, kunhan kysyi josko tekisin ja minähän tein. Ja pipan ja tumput ja sukat. Energisen vihreät palmikkosukat möin harjoitteluni ohjaajalle.

Ja lahjaksihan suurin osa aina menee. Lahjaksi tai sitten muuten vain annettuna. Tai itseasiassa tummanharmaat säärystimet kyllä kuuluisivat edelliseen kollaasiin, ne tein tilauksesta kaverille.

Ja sitten ne hankinnat... Voi ei.

Vaikka vähän aina nipotan Novitan langoista, on niitäkin tullut pitkästä aikaa hankittua. Raita, harmaat kera petroolin sekä Nallet on ihan sittarista roudattua, mutta vasemman alanurkan värikimaran ostin Kallio kierrättää -facebook-ryhmän kautta. Voisin niistä kyllä antaa pois aika paljon. Emmää noista isoveikoista tai ainoista mitään tuu tekeen kuitenkaa. Hädin tuskin veikasta.

Ja sit ne muut kaupat. Tsiisus... Lankamaailmasta suurin osa, mutta ison satsin raahasin Karnaluksista juhannuksena. Eiran Langoista ostin "maltillisesti", kun Siperian Marttojen kevätkokous järjestettiin. Nielurisaleikkauksen saikulla piipahdin Vihreään Vyyhteen ja lääkepöhinöissäni ostin ala-oikean liilat ja kirjavan. Joensuun retkelläni ostin Käsityövakasta Regiaa, Lang Yarnsia ja oksennusta. Ja oikean ylänurkan ihanuudet toin Tampereen käsityömessuilta, joille osallistuin ensimmäistä kertaa ikinä. Whoa.

Notta on tullu ostettua varmaan moninkertasesti enempi lankaa kuin mitä on tullu kulutettua! Mutta kyllä se kulutuskin pariin kiloon - ellei jopa vähän yli - on yltänyt. Ja parhaillaan puikoilla on ns. riepuke-vol-2, josta saattaa ehkä vielä joskus tulla joku neuletakki tai jottai. Ja cubikseille otin testiksi jämälankoja, ehkä lapasten muotoon. Eipä nyt ihmeemmin hetkauta noi kuutioiset. Ihme hypetystä :D. No, mikä kenenkin tassuun sopii!

Mitä ensi vuosi sitten? Blogi täyttää muutaman päivän päästä vuoden. Pitääkö sitä jotenkin juhlia? Jaa, ehkä juhlin vuoden vaihtumisen ensin, katsotaan sitten sen jälkeen :).

Ensi vuonna voisi kuitenkin vakaasti pyrkiä kuluttamaan lankaa enemmän kuin ostamaan sitä. Voisi yrittää haastaa itsensä isommilla töillä (kulutus suurempaa), tosin kuitenkin pitää huomioida uusi järjestys arjessa - töiden ohella ei niin aktiivisesti neulotakaan. Plus täytyy herättää taas liikunta eloon, tää perseily saa luvan loppua. Selkäkin alkaa ihan pian oikkuilemaan, ja siitähän on sitten ihan turha itkeä kun sen olisi voinut helposti estää. Voisi myös yrittää saada kirjoneulesukat loppuun. Harjoitettua vaikka vähän lisää jollain toisella työllä. Lapaset? Varsinkin kun sain Puikkomaisterin upean sukkakirjankin joululahjaksi, niillä mallikuvioilla saisi vaikka ja mitä kivaa lapaspariin!

Täksi illaksi olisi tarkoitus suunnata kaverin luo illanistujaisiin. Mitään en oo jaksanu sinne kokkailla tai leipoa, koska on ollut veto pois. Lenssu se varottelee itestään vaan ei älyä ikinä tulla! Mutta josko edes itsensä veisi, ja ehkä vähän viiniä.

Olkaahan kiltisti, ja jos raketteja ammutte niin ette sitten ihmisvilinään! Ettekä omiin silmiinne! Ettekä liian aikaisin, voi niitä hauvoja ja kisuja ja muita kotieläimiä, jotka vapisevat paukkeen pelossa pitkän yön. Ollaan muutenkin ihmisiksi, eikö vain. Silloin kaikki voivat nauttia vanhan vuoden päättymisestä ja uuden alkamisesta iloisin mielin!

Huikeaa uutta vuotta 2016!

Fiilistelyä

Niinhän siinä sitten kävi, että kesäflunssa iski kyntensä allekirjoittaneeseen. Sunnuntai-iltana alkoi tuntumaan, ja alkuviikko on mennyt tukkoisissa tunnelmissa. Pää sentään pelaa ihmeen hyvin, töissä nimittäin on kiiivasti kiireinen viikko, perinteisesti se vähän huonompi hetki jäädä sairaana kotiin :D.

Viikonloppuna sormet syyhysi uutta neulottavaa. Hetkellisesti hillitsin itseni ja päätin keriä toisen Tallinnasta ostamistani vironvillaisista vyyhdeistä. Sitten tarvitsikin jo värikkäämpää meininkiä. Fiilistellään näillä.

Nyt hillitsen, enkä pistä tuon kummoisempaa kuvaa ;). Instagramissa jo vilahti, mutta nyt päätin kokeilla kauanko maltan olla laittamatta kuvaa keskeneräisestä työstä :D.

Toinen liipsteri!

Illuusia Todellisuuspakolainen haasteli myös Liebster Awards -haasteen tiimoilta (linkki vie blogiin, ei suoraan ko. postaukseen), ja ajattelin nyt sunnuntai-illan ratoksi siihen vastailla.

Haasteen ideana on nostaa näkyville pienempiä blogeja ja kysymysten kautta vähän kuulostella millaisia ihmisiä niiden takana oikein häärii. Jii än ee ja et cetera, you know the drill :). Kiitoksia haasteesta!

Ja tällaisia kysymyksiä esitettiin!

1. Kuinka paljon aikaa käytät käsitöiden tekemiseen viikossa tai jonkin muun ajanjakson sisällä? 

 

No nyt kun ensimmäinen viikko työharjoittelussa veti mehut, ei kuluneella viikolla tullut neulottua kovinkaan paljon. Mutta koko vuoden olen aika paljon neulonut, ja yllättäen neuloosi piti tiukasti otteessaan koko kesän! Kiitetään niitä kylmiä-mutta-onneksi-vähälumisia kesäpäiviä, joita koko kahden kuukauden lomani oli pullollaan! Se vähän riippuu mistä roikkuu, että kuinka rivakasti ja missä määrin tulee neulottua, mutta jos ei ole rajoitteita (aka töitä ynnä muuta turhaa :D) niin esims ihan perussukat tulee parissa päivässä. Korjaan, veikasta neuloessa, kun on paksumpi lanka ja puikotkin, mutta ei nuissa ohkasemmissakaan nyt niin kamalasti kulu. Ihan kohtuullisen kokoinen simppeli huivi syntyi kolmessa neljässä päivässä, tänään on tuolla postauksen lopussa näkyvä sukka neuloontunut mittaansa (siis tietenkin se vielä puikoilla oleva, höhö). Mutta tänään tulikin istuttua iiiihan luvattoman monta tuntia persiillään, koko päivä melkeinpä.

 

2. Mikä on ammattisi ja millainen oli opintopolkusi? 

 

No vielä tämä syksy pitäisi opiskelijaa leikkiä, joskin kokonaan työharjoittelun tiimoilla. Kirjanpitohommia, itseasiassa painottuen vahvasti palkanlaskentaan. Tammikuussa pitäisi sitten valmistua merkonomiksi, painottuen siis talous- ja toimistopalveluihin, aka kirjanpitäjäksi :D. Sitä ennen tuli kyllä muutama vuosi notkuttua Itä-Suomen yliopistossa kotitaloustieteiden parissa, mutta sieltä en mitään valmista saanut käsiin.

 

3. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten? 

 

Kuuntelen hyvin vähän musiikkia. Lähes yksinomaan vain silloin kun sitä joku toinen laittaa soimaan. Kuuntelen ihan mieluusti semmoista brittipoppia (siksi sitä kai joskus ainakin nimitettiin), Niin uutta kuin vähän vanhempaakin. Mutta semmoinen ihana vanha jazz on myös hyvin lähellä sydäntä, Billie Holidayn ääni on aika rakkautta. Jaaaa sit taas toisaalta välillä saattaa päässä soida System Of A Down ja Rammstein ja kaikenlainen raskaampikin :D.

 

4. Mikä on mielestäsi onnistunein koskaan tekemäsi käsityö? 

 

Vaikea sanoa yhtä tiettyä, tän vuoden aikana esims on syntynyt monta sellaista työtä josta olen todella iloinen ja tyytyväinen. Esimerkiksi entiselle työkaverille (tai oikeammin hänen silloin vielä tuloillaan olevalle vaaville) neuloin hienon takin, paritkin sukat ovat myös aiheuttaneet lievän ylpeyden tunteen :). Ja ne fuksianpunaiset palmikkokämmekkäät, niistä tuli ihan jumpen kauniit vaikka itse sanonkin.

 

5. Millainen oli suhtautumisesi käsitöihin peruskouluaikanasi? 

 

Peruskouluaikoina en juuri käsitöitä tehnyt. Ompelukoneen kanssa en ole koskaan kovinkaan kummoisesti tullut toimeen, mutta ei se ole koskaan kovin vastenmielistäkään ollut. Saatoin pikkusen neuloa tai virkata koulun kässäntuntien ulkopuolellakin.

 

6. Onko sinulla lemmikkieläimiä? 

 

Ei ole, olen sen verran itsekäs etten halua ottaa huollettavakseni eläintä. Ei siinä ettenkö eläimistä pitäisi. Oli meillä kissa pitkän aikaa :).

 

7. Millaiset käsityöt ovat mielestäsi inhottavimpia tai ärsyttävimpiä tehdä? 

 

Sellaiset pakkotyöt, kun joku pyytää tekemään jotain ja kohteliaisuussyistä suostut, mutta niitä ei yhtään hotsittaisi tehdä.

 

8. Missä toivoisit olevasi parempi? 

 

Jos käsitöiden parissa pysytään, olisi ihanaa oppia kirjoneuleen taikoja! Ja oikein mielelläni joskus ompelisin itselleni koltun tai kolme, mutta kun...

 

9. Jos saisit valita itsellesi jonkin supervoiman, mikä se olisi ja miksi? 

 

Jaa, vois olla ehkä ihan siistiä pystyä lentämään. Toisaalta en kyllä erityisemmin kaipaile minnekään liian korkealle, vaikka en kammoiseksi itseäni kuvailisikaan.

 

10. Oletko milloinkaan itse kehittänyt jotakin käsityöohjetta ja julkaissut sitä? 

 

No kehittänyt ja kehittänyt, kaipa jo semmonen pieni muokkaus voitaisi laskea siihen. En ole erikseen julkaissut, musta tuntuu jotenkin hölmöltä nimittää jotain mallia omaksi keksinnöksi jos sovellan siihen muilta opittuja yleisiä juttuja kuten vaikka jotain palmikkoa ynnä muuta. Eri asia jos ihan tyhjästä kehittäisi jonkin pitsikuvion vaikkapa.

 

11. Hamstraatko käsityömateriaaleja? Jos kyllä, niin mitä ja miten paljon varastoihisi on kertynyt?

No lankoja tietenkin! Eniten löytyy ihan sellasia villasekoitelankoja aka sukkalankoja, niin Novitaa aka seiskaveikkaa kuin sitten kaikkia muita suurempia rakkauksia ohuemmissa sfääreissä. Lemppareiksi lukeutuu fingering-vahvuiset, etenkin Steppiä on ihana neuloa, Heritage on aivan taivaallista, ja Sock 4 soljuu puikoilla kuin tanssien. Lukuisia muitakin on, ei pysty päättämään vain yhtä suosikkia! Täysvillaisia, alpakkaa, puuvillaa ja bambua, niitäkin löytyy. Karkea arvio tämänhetkisestä lankavarastosta ois aikalailla siellä kymmenen kilon huituvilla. Ihan liikaa siis, ottaen huomioon että tänä vuonna olen kuluttanut lankaa suunnilleen kaksi kiloa (ja lisää on ostettu varmaan vielä enemmän, eli ei ne mihinkään kulu vaan lisääntyvät perkeleet). Ja syssyllä aiotaan vielä kaverin kanssa lähteä Tampereelle messuille, ei tsiisus!

Teen taas sen tylsän tempun, enkä haastele ketään. Mä en tiedä niin montaa blogia kuin haaste vaatisi, ja tuntuu tyhmältä haastella jo haastettuja aina vaan uudelleen. Toki aina on erilaiset kysymykset, ja niitä on tosi kiva lukea, mutta koska olen myös tosi huono keksimään kysymyksiä niin jätän sen nyt tekemättä.

Tänään tuli siis jopa neulottua. Joku kuusi tuntia varmaan, tuli katottua kaksi jaksoa Poirotteja sekä yksi dokumenttikin, ja sitten menin vielä kantikseeni neulomaan vähän lisää. Lauantaina sain illalla kaverin luona neulottua ekan sukan valmiiksi, ja koska totesin etten kertakaikkiaan jaksanut töiden jälkeen keskittyä sitäkään vähää että neuloisin, käytin tän sunnuntain hyväkseni :).

Malli on Tiina Väätäisen Terhen (jälleen kerran, taisin jo kertaalleen linkin laittaakin). Lankana Fortissima Color, puikot 2,5mm bambuiset. Ja taisin myös jo pohtia, että tulee kumman suuren oloinen vaikka käytössä pienempi koko ohjeesta. Noo, eipä tuota juostessa huomaa, on ainakin omaan kinttuun kyllä ihan passeli :).

Taisin mussuttaa jotain myös kantapäästä, kun tykkäisin tehdä ne vahvistettuina jotta kestävät paremmin. Hyvin tuo kuitenkin istuu ja ei kai niiden kaikkien tarvi aina olla vahvistettuja :). Päättelyyn testasin ohjeessakin mainittua tyyliä, nyt en vaan jaksa kaivaa nimeä ylös. Jonkun naisen ohjeet ihan juutuupista löytyivät, että sinällään ei olisi mielestäni mikään salaisuuskaan, vaikka ohje onkin nyt maksullinen. Tietenkään en saisi sitten kertoa mitään, jos se olis kirjoitettu ohjeeseen, en todellakaan aio talloa kenenkään varpaille :D. Mutta niin, oli eka kerta sitäkin lajia ja ensin ajattelin että mitähän tuostakin tulee. Vaan tulipa hyvin joustava reuna, ja viimeistään tuossa kintun ympäri venyessään myös oikein siisti!

Ja tuon keskeneräisen olen siis suoltanut tänään. Kantapää ohitettu, eli nyt vaan vartta tikuttamaan. Tosin en enää tänään taida neuloa, hartiat uhkaa jumiutua. Langan väristä kehkeytyi keskustelua kantiksessa, hanassa kun on joku kurpistahälähäläolut, joka kuulemma maistuu aivan kaverin tekemältä kurpitsakeitolta :D. Että kurpitsaolutsukkamehu on lopputulos. Tai jotain. Mallista voisin sanoa myös, että kuvion oppii kyllä sutjakkaasti muistamaan ulkoa. Ja voisin melkeinpä sanoa, että jos joku nyt lähtis näiltä pohjin itsekin kokeilemaan, aloittaisin oikeasta sukasta. Siinä tuo viisto aloitus on mielestäni helpompi. Eipä ohjetta tarvitsisi sen kummemmin pohtia kuin että ohjeesta poiketen aloittaisi oikean sukan mallikuviolla eikä vasemman. Muutenhan kaikki muu tuossa sukan teossa on täysin samaa. Samalla tavalla aloitetaan, samalla tavalla tehdään kiilat ja kantapää, jne. Ja voi juku kun tuo Magic Cast On on kerrassaan loistava tapa aloittaa sukat kärjestä. En voi muuta sanoa!

Minäkin ku muutkin!

Koska luin aamulla Ihan kaikki kotona -blogin päivityksen pullasta, olihan se pakko alkaa leipomispuuhiin itsekin. Ensin toki vähän aamukahvia, lyhyt mutta tehokas lenkki ja ruokaa naamariin.

Haaveilen saavani vielä joskus sellaisen iiison ja raskaan Teema-kulhon, mieluiten kakkoslaatua koska kerran näin yhden jossa oli niin hassu pienoinen ovaalin muoto, jonka huomasi vasta tietystä kulmasta katsoessa. Nämä mistä lie ostetut muovikulhot ei oo tarpeeks tukevia isoille taikinoille. Tuossa möllöttää 2,5 dl:n taikina, eli puolet normaalista määrästä mitä kaikissa ohjeissa ladellaan. Tämänkin pullaohjeen lukaisin jauhopussin kyljestä, tuli kauniin pehmeä taikina.

Joskus kokeilin korvapuusteja appelsiinimarmeladilla, ja ihastuin. Ja koska jääkaapin uumenista löytyi edelleen tuo yksi rasia, laitoin tälläkin kertaa. Tein toki kaksi pellillistä, ekaan meni se perinteinen sokeri-kaneli jota on kans aina tehtävä.

Sitten meinasin unohtaa ne uuniin, pihkura sentään. Ylänurkassa näkyy se perinteinen setti, joka jäi vaaleammaksi. No, eipä nuokaan ehtineet kärähtää, ja korvapuustissa pitääkin olla oikeasti väriä. Koska en omista raesokeria, jäi nää ehkä snadisti jotenkin koruttomiksi. Mutta kokemus kertoo, että mun tapani säilyttää nämä (leipäpussissa) aiheuttaa vaan sen, että se sokeri sulaa siihen päälle eikä sitä lopulta nää edes.

Oikeastaan mielessä oli pyörinyt sämpylöiden leipominen eikä niinkään pulla, mutta kun nyt alettiin sotkemaan niin tehdään kaikki kerralla. Näihin katsoin osviittaa grahamjauhopussista, mutta aikalailla tein oman pääni mukaan.

2,5 dl vettä
n. 0,5 pss kuivahiivaa
vajaa 1 tl suolaa
vajaa 1 rkl hunajaa (siirappi kelpaa yhtä hyvin, tai vaikka tavan sokeri, ruokaa hiivalle ny kumminkii)
3 dl täysjyvägrahamjauhoja
n. 1 dl kaurahiutaleita
2-3 rkl paahdettua pellavarouhetta
n. 2-3 rkl ruokaöljyä
tavan vehnäjauhoja taikinan loppuun, en mitannut yhtään mutta joku 5 dl on varmaan fiksu varata ainakin, ehkä enemmänkin

Vesi kädenlämpöä reilummaksi (42 astetta), hiiva grahamjauhojen joukkoon. Veteen suola ja hunaja, grahamjauhot vähitellen mukaan hyvin sekoittaen. Lisää hiutaleet ja pellava. Lisää vehnäjauhoja pikkuhiljaa hyvin alustaen, kaada myös öljy mukaan. Alusta kunnes irtoaa kulhon reunoista. Kohota vedottomassa paikassa puoli tuntia.
Alusta pikaisesti ja muotoile haluamaasi muotoon, itse tein pitkulaisia sämpylöitä. Voitelin kananmunalla (koska pullat), mutta yhtä hyvin voisi voidella vaikka maidolla tai pelkällä vedellä. Ripottele pinnalle halutessasi kaurahiutaleita. Anna kohota vielä pellillä jonkin aikaa, paista n. 225 asteessa 10-15 min. Pohjaa koputtaessa pitäisi kuulua semmonen kumea ääni, siitä tietää että on kypsää. Pohjan värikin saa olla vähän voimakkaampi, ihan kalvakat lienee vielä hieman raakoja.

Saavutin haluamani, eli maukkaat vähän rouheammat sämpylät. Grahamjauhoista tulee vähän enemmän makua kuin pelkästä vehnästä, kaurahiutaleet ja pellava luovat suutuntumaa ja tuovat lisää kuituja (ja makua). Pelkillä grahamjauhoilla lienee kuitenkin hankala leipoa, sillä niistä ei muodostu yhtälailla sitkoa kuin vehnäjauhoista. Joku nyrkkisääntö joskus yliopistoaikoina taisi olla, että noin 70% jauhoista tulisi olla tavan vehnää, loppu voisi olla sekoitelmaa tai vain yhtä, esim ruista. Tällöin leipovuus säilyy hyvänä ja leipä kohoaa kauniisti. Mitä vähemmän vehnäjauhoa ja sen tuomaa sitkoa, sitä tiiviimpää ja litteämpää lopputuotetta. Tuo 70% voi olla toki vähän väärin muistettu, mutta yli puolet sen piti kuitenkin olla.

Ihan aamulla keitin myös riisipuuroa, koska olin ostanut Lidlistä joku viikko tai pari takaperin omena-raparperi-mehukeittoa kun kuulosti niin kivalta. Ja mikäs sen parempaa mehukeiton kanssa kuin aina yhtä kotoisa riisipuuro :).

Eilen otin puikoille kreisiä kissalankaa (eli Schoppenwollen Zauerball märke kutosta) ja valikoin räpellyksestä aka Ravelrysta yhden hyvin simppelin huivimallin. Ohje oli yllättäen saksaksi, ja ihan hetki meni ohjetta selvitellessä, sanaakaan kun en sitä osaa vaikka sukunimi sellaiseen viittaakin. Noh, pääsin alkuun ja huomasinpa taas kuinka kiva lanka tuo kreisi kissalanka onkaan. Neuloin siitä pitkät eriparisukat itselleni joskus pari vuotta sitten - on muuten jumpen kestävä sukkalanka!!! - ja sittemmin olen säilytellyt ja vaalinut jäljellä olevia keriä kun en ole osannut päättää mitä ihanaa niistä tekisin.

Neuloskelin kantapaikassani ja maistelin ohella Fuller'sin Red Foxia pienen tuopposen. Siinä tulikin sen päivän olutkiintiö täyteen, minä kun en juurikaan oluita juo. Se oli kyllä aikas miellyttävä tuttavuus, ja pakko sanoa kyllä että värinsä puolesta sointui lankaankin mallikkaasti :D. Niin, ja takaisin lankaan! Kreisit kissalangat on saaneet tuon nimityksen, koska vyötteessä tai siinä lappusessa on kissan kuva ja värin vaihtelut on niin kreisejä. Ja väriyhdistelmät! Aaa, jos lanka olisi syötävää, tää ois semmonen mitä ahmisin hulluna. Ja vaikka värit osaa olla kreisejä, niiden liukuva vaihtuminen tuo tasapainoa kummasti. Mielestäni värien vaihtuminen on tässä langassa yksi sen ihanuuden taustatekijä. Kerä on yhtä värien ilotulitusta, mutta valmiin neuleen pinnasta et osaa sanoa juuri mitään ennen kuin se on valmis. Aivan ihana lanka.

Huiviohje on Green Emotion, hyvin simppeli kolmiomainen mutta epäsäntillinen huivi, jossa yksivärisellä neuloessa tulisi esiin langankierroilla tehdyt reikärivit. Tähän lankaan ne eittämättä hukkuu, vaan sekös mua oikeastaan kiinnostaa. Halusin nyt vaan jotain toisenlaista puikoille lukuisten sukkien jälkeen. Ja olin jo päättänyt käyttää tän langan huiviin. Nurmilintua suunnittelin aikani, mutta mietin sitten että siitäkin se hieno pitsiosuus vaan hukkuisi langan kirjavuuteen. Plus se alkoi tuntua ohjeenakin ehkä turhan kunnianhimoiselta kun historiani isompien töiden kanssa on jokseenkin... surullinen.

Ja nyt tietenkin alkoi väsyttää hirmuisesti. Just oikea - väärä! - aika päikkäreille. Sen siitä saa kun pari yötä nukkuu sen kuusi tuntia hikiseen ja sitten häärää pitkin päivää. Uunituore sämpylä ja pulla vatsassa ei tietenkään auta tilannetta yhtään :D

Azure eli kuinka kompuroida puikoilla

Azuressa kiteytyy monta asiaa, joita kokeilin ensimmäistä kertaa. Enkä tietenkään selvinnyt ilman virheitä. Olen ennenkin neulonut sukkia kärjestä alkaen (mm. viime joulun pyhinä Mellanraggista, kuva ekassa postauksessani kuunaan), mutta magic cast on-aloitusta en ollut koskaan varmaan nähnytkään. Täytyi noiden kirjallisten ohjeiden lisäksi kyllä etsiä video youtubesta, mutta en linkkaa sitäkin vielä, opettele käyttämään googlea rakas lukijani <3 (pieni vitsikäs viittaus tuohon yhteen taannoiseen raivopäivitykseeni :D). Kuviokaavojen noudattamisessa ei ollut ongelmia, mutta meni kyllä hetki ennen ku opin tän kuvion ulkoa. Siihen vaikutti mitä luultavimmin aika paljon se kaikki muu sähellys mitä piti samaan aikaan tehdä ja pitää mielessä, ja kuten näkyy niin tuossa ekassa (kuvassa oikeanpuoleinen) sukassa näkyykin yksi kupru matkassa, kun kuviossa menin tekemään kavennuksen ennen silmukan lisäystä. En vaan jaksanut purkaa vaikka ei olisi siinä vaiheessa vielä ollutkaan niin pitkää matkaa.

Toinen uusi asia oli tuo kantapään toteutus. Aikaisempiin olen tehnyt ihan tavan kantapään aloittaen kantalapusta, se näyttää vähän nurinkuriselta mutta on ihan toimiva. Noh, tässäpä luotiin lisää silmukoita jotta saatiin aikaan muoto, joka vastaa varresta aloitetuissa kiilakavennuksia. Vasta sen jälkeen pikku pätkä kantalappumaista asiaa. Ja tässä kohtaa päästään uuteen asiaan numero kolme. Nimittäin englanninkieliset ohjeet. Kyllähän mä nyt lontoota puhun, mutta eihän tuollainen sanasto ole tuttua tosta vaan. Ja sitten vastaan tuli lyhenne mitä en ymmärtänyt alkuunkaan. Googlailun jälkeen selvisi mitä se on, ja videon jälkeen osasin sen myös tehdä. Sit vaan jäi ymmärtämättä pieni, joskin olennainen osa ohjetta, ja taisin edellisessä postauksessani noitua mitä järkeä lyhennetyillä kerroksilla oli. No, niillä oli, as it happens, kunhan luin kohdan uudelleen tokan sukan aikana :D. No mutta, kaikkinensa tuosta syntyi oikein hieno kantapää, ja aion käyttää tyyliä uudelleen seuraavissakin varpaista alkavissa sukissa, mikäli niiden ohjeessa ei ole jotain vielä jännempää ja ihmeellisempää :).

Mikähän oli se neljäs uusi asia... Niin joo, joustava päättely! Joskaan se ei ekassa sukassa muotoutunutkaan tarpeeksi joustavaksi mun pohkeisiin, mutta tokassa se ei kinnaa. Mikä tietty tekee sukista nyt vähän eripariset, koska toinen saletisti valuu toisen aiheuttaessa veritulpan.

Lankana oli ihanainen Trekking XXL, puikot bambuiset 2,5mm. Lankaa kului 80g jättäen pikku nöttöselle painoa 17g. Ja varressa riittää mittaa pohkeen puoliväliin, notta sanosin että on ihan kivan riittoisa lanka.

Viime yönä nuokuin puoli kolmeen saakka hereillä selatessani Ravelryn uumenia. Löytyi taas lukuisia ihania malleja joita tahtoo kokeilla, mutta sitä ennen pitäs kyllä ehkä tehdä vielä kaksi niitä pieniä punaisia paitoja nalleille, jotta Karhukopla saa vaatetta päälleen. Ei vaan hotsittas kyllä yhtään!

Pure hammasta

Tänään on tullu taas tuolla somen (=facebookin) ihmeellisessä maailmassa vastaan jo niin monta ärsyttävää pikku asiaa, että menetän kohta hermoni siihen, kuinka helposti hermoni menetän. Jep. Siis että voikin ihminen ärsyyntyä ihan mitättömistä asioista! Kertoo musta paljon, kun on hemmetin vaikeeta myös hillitä itteään ja pitäytyä mesoamasta jokaiseen typerään kysymykseen - typerään siis omasta mielestäni.

Puhun tietenkin Voihan villasukka! -ryhmän päivittäisestä jankkaamisesta. Eeeeei mä en perkele kohta kestä! "Miten räsymattosukka kuuluu tehdä?" Kuule iiihan vapaasti! "Päättelettekö langat mitenkä hä? Leikkaatteko ne joka vaihdon jälkeen?" Siis, tää kysymys ei ole missään nimessä typerä eikä huono, mutta kun se kysytään joka vitun ikinen päivä!!! AAAAAAA. "Mikä se video oli jossa näytettiin kuinka langat voi päätellä?" No joo, tääkin on taas sellainen asia, että jos näit sen ekan kerran, et muista minkä tahon video se on, itsekään en välttis ihan heti keksi hyvää hakusanaa googleen ja niin edelleen ja et cetera. Mutta vittusaatana kun sekin linkitetään tonne harva se päivä, varsinkin tän räsymattohullaannuksen aikaan olen törmännyt siihen välillä lukuisia kertoja päivässä. Ja ne samat saamarin keskustelut käydään joka hiton päivä, kun joku ei viitsi sitäkään vähää selata sivua, että jos joku ois siitä just puhunu - kuten niiiin usein on. Olen itse tainnut jo kerran pari linkata jonkun muutama tunti sitten käydyn keskustelun uuteen aloitukseen, että luepa tuolta. Ja mites sit se, kun joku kysyy asiaa äks ja joku tai jotku vastaa siihen ihanasti. Sit tulee se joku idari, joka - vaikka se edellinen kommentti ois IHAN sama asia kuin itellä - postaa siihen taas jälleen kerran lähes sanasta sanaan samaa kuin kaikki edellisetkin kommentit. Joo, jos siihen kertyy joku 30 kommenttia, ihan ku aina jaksaisin itekään niitä kaikkia selata et oisko joku jo sitä samaa sinne laittanu, mutta tää aiheuttaa mussa välillä sellasia sykkeennousuja että ihan ihmetyttää kuinka sitä osaakin hermostua mitättömistä asioista.

Ehkä eniten mua risoo se, että oikeasti välillä ne ihmiset on vaan niin laiskoja, etteivät jaksa googlettaa (esimerkiksi), vaan sillä samalla vaivalla ku siihen googleen hakusanan laittas, ne menee faceen, siihen ryhmään, ja kirjottaa taas jälleen kerran jonkun kysymyksen koskien silmukkamääriä sukkaan. Jota kysytään joka-vitun-päivä. Ja sit sitä kysytään viel silleen, että "Montako silmukkaa lapsen sukkaan?" Ni että minkähän kokonen jalka sillä mahtais olla? Tai mitä lankaa oot käyttämässä? Tai aiotko alottaa sen sukan jostain vitun kainalosta saakka, jollonka tarvitaan enemmän ko normaalisti. *Okei, hengittelepäs nyt välillä :D* Se viitseliäisyyden puute, joka näyttäytyy mulle lähinnä sellaisena, että ihmiset on vaan niin perhanan typeriä ettei osaa hakea googlesta tietoa.

Vastapainona kaikelle tälle on kuitenkin se, että olipa kysymys kuinka perkeleen typerä tai jokapäiväinen tahansa, siihen saa aina vastauksen. Ne ryhmän jäsenet jaksaa aina vastata, auttaa, kertoa vinkkejä ja omia kokemuksia. Se määrä vinkkejä kun on itelleenki karttunu sieltä, huhhuh. Ja ne kuvat, ne mallit, ne ideat ja yllätykset. Sen takia mä sitä ryhmää jaksankin. Ja sen takia yritän kovasti olla kommentoimatta sarkastiseen tai suorastaan vittumaiseen sävyyn, koska ensinnäkin siellä ryhmässä on paljon sellaisia, joille villasukat on ihan uus juttu ja täytyy opetella. Ja ihan siksikin, että en mä halua ehdoin tahdoin haastaa riitaa tai pahoittaa kenenkään mieltä, vaikka hetkellisesti se oma ärsyyntymiskynnys murretaankin. Se on ihan mun oma päätökseni, että ne päivitykset pääsee mun seinälle, voisin ne siitä piilottaakin. Mutta sillon missaisin myös niin paljon niitä kaikkia mahtavia malleja ja kuvia!

Toivon, ettei ne jotka tätä piskuista blogia selailee, loukkaannu ihan verisesti tästä tilityksestä ja erittäin rumasta kielenkäytöstä. Mut jos en nyt olis purkanut tätä tänne, olisin saattanut läväyttää ne tuonne ryhmään.

Ja sit asiasta aikalailla iiihan kukkaruukkuun. Tai villasukkaan. Nimittäin tuo nyt puikoilla oleva punainen vaate on ollu kyllä yks murheen kryyni :D. Jos viimeksi hihkuttelin sen olevan jo pitkälti kantapäässä, otettiinkin mukavasti takapakkia purkamalla monta senttiä. Koska mä en vaan ymmärtänyt ohjetta ja siinä annettuja mittoja, ja sukasta uhkas tulla kanootti. Nyt se on hyyyvin timmissä kunnossa (melkeinpä liikaa mun koipeen).

Trekking XXL on kyllä aika purkamisen kestävä, johan sitä on kahdesti purettu. Sukkamalli (toistona siis Azure) on tähän mennessä tarjonnu rutkasti uusia juttuja. Ihan jo se Magic cast on -aloitus, jonka etenemistä seurasi vahingoniloisesti naureskellen kantikseni baarimikko, oli kuulemma sen verran huvittavaa noitumista ja puikot lähes silmissä. Ja sit toi kantapää, kun tehtiin ns. kiilakavennukset paitsi että ne oli levennykset :D. En kyllä meinannut ymmärtää kantalapusta yhtikäs mitään, kun siihen oli ympätty vielä lyhennettyjä kerroksiakin (tartti vähä guuglailla että mitä joku lyhenne tarkotti, jonka jälkeen tartti ettiä video joka näyttää kuinka se tehdään :D - nääkin ois voinu mennä kysyy sieltä ryhmästä hei!!). Oon vankasti sitä mieltä, että ne lyhennetyt kerrokset tässä mun sukassa ja mun käsialalla ei tuo siihen yhtikäs mitään hyvää lisää esim istuvuuteen, vaan ennemmin tuotti siihen ihan typerän kohdan, joka ei onneksi käytössä varmaan tunnu missään mut näyttää jumalattoman typerältä. Jos sen siis huomaa. Ja sen huomaa lähinnä jos tietää mitä etsii. Eli ihan mitätön juttu.

Ihan pikkasen tiukahko istuvuus tuli sit loppuviimein, kun purkasin ja aloitin kiilakavennukset aka -levennykset aikaisemmin. Kantapäänkin tuunasin vahvennetuksi, koska en aikonut tehdä ohjeen mukaista koristeellista kantapäätä koska nää tehdään käytettäviksi eikä koristeeksi. Onhan ne upeita semmoset koristeelliset kikkailut, mut eihän ne käytössä hyviä oo, defaultina ainakaan.

Pohdiskelin muuten, että voisin kokeilla tätä kuviota korvaamalla silmukan lisäämiset tollai umpinaiseen tapaan (neulotaan kahden silmukan välistä se lanka takareunasta) ihan ronskisti langankierroilla. Silmukoita lisätään sellaisissa kohdissa, että langankierron reikärivistö voisi näyttää tosi kivalta. Pistetään korvan taa.

Loppuun kevennykseksi kuva ah-niin-raikkaasta raanavedestä, jota eilen sain valutella kun talossa päätettiin ilman ennakkovaroituksia katkaista vedet pariksi tunniksi. Toivon että syynä tähän oli joku poikkeustilanne eikä se, ettei vaan jaksettu ilmottaa. Parit ärräpäät pääs ku aloin ruokaa laittamaan eikä hanasta saanutkaan keitinvettä.

Takki sai muodon

Viikonloppuna tikutin hiiren takkiin hihat. En nyt tiedä kuinka pidän hihansuun käännöksestä, mutta myöhäistä se on nyt enää katua.

Ei juurikaan erotu lisäykset, mutta kyllä siellä niitä on. Ja tuossa ne hihansuut vielä kääntämättä. Satun omistamaan kolmet 2,5mm puikot :D joten ei tarvinnut laittaa toista narulle odottamaan. Yhdethän ovat kordel-sukissa kiinni, mutta kahdet löytyy metallisina. Mene ja tiedä, miksi ihmeessä.

Yhdistämiskohdassa ohje alkoikin sitten kusemaan. "Siitä vaan lykkäät hihatkin pyörölle. Neulo vähän matkaa ennen ku alat kaventamaan." Hihoissa ja vartalo-osassa kun on päätetty kuusi silmukkaa kesken matkan, ei sanaakaan siitä, että ne kohdat varmaan kannattas kohdistaa. Ja se taas vaatii sitä, että neulot ensin ns. etukappaleen, sitten kikkailet apinan raivolla hihan siihen, neulot takakappaleen, kikkailet toisen hihan, ja niin edelleen. En todellakaan jaksa ymmärtää miksi yhdistäminen on vaan kädenhuitaisulla sivuutettu, Garnstudion sivut kun ovat täynnä ohjeita ja jotenkin oletin, että ne kertoisivat sulle kyllä koko työn osalta mitä tulee tehdä... Ensimmäistä kertaa ikinä pyörönä neuletakkia. Olisi pitänyt tosiaankin lukea taas ohje alusta loppuun ennen ku yhen yhtä silmukkaa luon. Mut hirvee ettiminen, jos maailma on pullollaan ohjeita joissa se vaikein kohta jää selittämättä mystisesti. Olen pettynyt. Mä nyt tein sitte jotain, ja hihat on kyllä oikeilla paikoillaan. Mutta koska hihat on kuitenkin pienet, ne kaartuu aika tiukasti, ja pyörön metallipuikko on jokseenkin haasteellista saada siitä kulkemaan. Mun täytyy rutata kaikki silmukat aivan jumalattoman tiukalle siihen puikolle, ja oon ihan varma että se siltikin venyy ihan rumaksi tai jotain muuta. Mutta tässä vaiheessahan ei enää luovuteta, perkele. Valkoista riittää vielä jonkin matkaa, sitten täytyy vaihtaa harmaaseen. Kaveri ehdotti semmosta tipottaista vaihtumista, ensin pienillä raidoilla lisäis sen harmaan etc. Taidan tehdä niin.

Isipappa kävi porailemassa reikiä seiniin. Ikean verhotanko löysi itsensä seinälle, samoin tekivät verhot. JEE! Verhokankaat löytyivät joskus vuosia sitten Oulun yhdestä toriaitasta, ja ompelin ne verhoiksi. Sitten ne ovatkin ootelleet ripustamista millon missäkin muuttolaatikossa. Eilen ne saivat uuden elämän, tadaah. Mä en sitten ole semmonen verhojen asettelija, että noi nyt vaan roikkuis tossa ja sillä selvä. Niitä ripustusnipsurenkaitakin oli liian vähän, mutta just tähän hätään en pierase niitä mistään lisää. Joskus kun sinne Ikeaan taas pääsee, tai jostain muualta löytyy nätimmät..

Kiukuttaa. Nieluun sattuu, ja ruoka on pahaa.

Tässä ois niinku mun safkat. Kuvasta toki puuttuu jogurtit ja piltit. Sosekeittoja, kylmänä. Viereiseltä lautasennurkalta näkyy myös munakokkelia, sit kun oikeesti himottaa suola. Ja sekin kylmänä. Tai vähän oon kyllä rikkonu sääntöjä, jokainen suupala ei suinkaan ole maks huoneenlämpöistä vaan vähän kuumempaa. Jäävesihuikka perään ni eiköhän se siitä. Lautasella on Knorrin Täyteläinen kasvissosekeitto, joka on jopa ihan hyvää kylmänäkin, mutta toi taustalla pönöttävä Bongin Paahdetut kasvikset -keitto maistuu aivan kamalalta. Hyi helevetti. Jogurtit saa aamulla sekaansa pellavarouhetta, keittoonkin voi vielä ripauksen laittaa. Ees jotain kuitua, kiitos. Ja pahimpaan kiukutukseen jäätelöä.

Intiaanipäällikkö Roikkuva Räkä

Urgh. Flunssa kuristi kouransa mun ympärille, pää paketissa. Eilinen täyty vieläpä töissä juosta, pieni kuolema kun pääsin kotiin. Tänään kävin lekurissa tökittävänä, jotta sain saikkutodistuksen.

Eilen ei siis kutimiinkaan koskettu, ei edes koulussa. Siellä vaan turhauduin kaikkeen enkä ehtinyt neulomaan. Ja tänään ei olla kyllä paljoakaan saatu aikaan, niin kökkö olo ettei kertakaikkiaan vaan oo jaksanut. Paitsi vähän tossa äsken niitä luuppeja :D.

Mä en ole niinkään teen lipittäjä, kahvi on enemmän mun juttu. Mutta kipeenä ollessa tee maittaa joskus enemmän. Siinä on jotain lohduttavaa. Tai ehkä se onkin mun sammakkoprinssini, joka lohduttaa :3.

Kumma sinänsä, että tuosta mukista on tullut mulle se ehdoton Oma Muki. Se on sininen! Eihän se nyt käy. Mutta voi kyllä, käy vain. Tee on tullut tuliaisina jostain päin maailmaa. Karpaloa ja appelsiinia, tuoksu on taivaallinen. Tai luulen niin, olisihan se nyt ihan jees haistaa jotain. Ja luuliko joku muka, ettei Iikkean retkeltä tarttunut tälle syöpölle yhtään keksejä mukaan :D. Noikin on lohdullisia flunssassa :).

Behold! Hän on vaihtanut lakanat!

Ai mitä luupeille kuuluu? Hitaasti mutta varmasti. En ole kyllä vielä yhtään vakuuttunut mokomasta. Eka sukka ois jo kantapäässä jos tekisin tavan puikoilla. Onhan se veikeää opetella uusi juttu ja onhan sekin veikeää että sukat valmistuu samaan aikaan. Mutta onko se noin kömpelön ja hitaan tyylin arvoista? En tiedä. No, puserretaan nää nyt loppuun ku kerta alettiin, ehkä sitten olen jo positiivisemmalla kannalla.

Tuleeko kelleen muulle mieleen sirkusteltta? Niin järkyttävä riemukimara, että silmiä särkee (oikeesti, niihin särkee), mutta ei tota voi olla kattomatta hymyillen!

Tänään kun kävin päivällä viemässä saikkulapun töihin, poikkesin myös sittariin. Pakkohan se on kaupassa käydä kun kerta joku on aina lopussa, meh. Kuten esim kahvi. Ja kyllä se on nyt joku insinööri (just sillä pahalla äänenpainolla!!) kun on suunnitellut ne kaupan hyllyt ja tuotteiden sijoittelut!

Mutta kun ei sitä pystynyt jättämään sinne. Tätä värikomboa olen kuolannut jo lukuiset sukkakuvat läpi siellä fb:ssä, ei hittolainen se on saatava. Ja se saatiin. Vaan kyl on tyyristä, vai olenko se vain mikä joka pitää melkein 8€ Novitan langasta kalliina... Ei millään pahalla Novitaa kohtaan, mutta mä ainakin noi seiskaveikat miellän suht halvoiksi peruslangoiksi, ja se onkin just niiden valtti! Joo onhan se värikäs eikä yksvärinen, mutta silti! Paasaa hän, jolle tuo ei ollut suinkaan kallein mahdollinen kerä... *krhm*

Loppuun vielä kevennys eiliseltä. Mä kun luulin, että meistä tulee merkonomeja. Taisin olla väärässä. Alanurkan kumiankka on meikäläisen käsialaa. Tilauksia otetaan vastaan sähköpostitse...