Syksyn satoa

Houli mouli, ihan ku ois vierähtäny ihan muutama kuukausi viime päivityksestä... Sietäisi todennäköisesti haudata blogi kokonaan kun ei ole enää oikein inspistä sitä päivitellä. Päiväkirjamaisuus käsitöihin liittyen on tullut toteutettua lähinnä instagramissa.

Viimeksi olen jaaritellut Timeless-huivista ja muistaakseni samalla esittelin Nurmilinnunkin. Sittemmin on muutamat sukat tipahtaneet puikoilta, ajattelin nyt hieman kerätä tähän kuva-aineistoa sadosta.

Exceliähän päivitän paljon tarkemmin :D

Edellisen päivityksen aikoihin taisin aloitella kesälomaani. Käväisin mm. Savonlinnassa, ja matkaneuleeksi otin Lanitium ex machinan langan. Tai siis, neuloin sukat jo käytännössä ennen junamatkaa loppuun, tokan sukan viimeistelin junassa. Hurjat erot langan sävyissä riippuen kuvausvalosta. Ja puhelimen kamerallahan ne on kuvattu muutenkin, että vähän heikkoa laatua näissä on aina... Mallissa viehätti siis tuo punos-mainen palmikko, vaikka se kyllä katoaakin langan kirjavuuteen. Kokoa mies. En tiedä mikä mies, ehkä elämäni mies? :D

Lanka: Lanitium ex machina, nimeä ei muistu

Puikot: 2,5mm

Menekki: 74g

Ja koska rohmusin neuleen jo ennen matkaa, pitihän langan sisko ottaa matkaan myös. Sen värimaailma oli ihanan karkkinen, ja siitä syntyi jollain mistä-lie pöllityllä palmikkosekoilulla sitten naisen kokoiset sukat. En tiedä mikä nainen, mutta eiköhän käyttäjä löydy :)

Lanka: Lanitium ex machina, väri..??

Puikot: 2,5mm

Menekki: 62g

Jossain välissä olin neulonut yhdet vauvansukat valkoisen sock4:n ja sen sinivihertävän Austermann-langan jämistä, siniviherlanka oli niissä lehtikuvioisissa sukissa. Tuli aivan hellyyttävät, mutta kuvaa en nyt kyllä löytänyt. Annoin ne työparilleni kun hän jäi mammalomalle. (Menekki 24g)

Lomani lopulla juhlittiin hyvän ystäväni vauvasuihkuja (...) ja päätin sitten lopulta ottaa tämän koiranoksennus- takin mukaan ja ommella siihen vihdoin napit. Jätin juhlapaikalle. Takki neuloutui muistaakseni joskus keväällä silkki-merinosekoituksesta.

Tekojärjestys ei nyt välttämäti kohta enää pidä paikkaansa, mutta nää nyt on suunnilleen samassa järjestyksessä kuin langankulutus-excelissä. Joten kuva toiselle työkaverilleni tekemistä pikkusukista. Lankana Strömpegarnin "polkkalangaksi" ristimäni väri, jotenkin vaan niin tuo mieleen polkka-karkit vaikkei niissä oranssia olekaan.

Lanka: Strömpegarnin Jacquard magic

Puikot: 2,5mm

Menekki: 20g

Jossain välissä olin ottanut kokeiluun domino-palasen neulomisen. Siihen sitten kaikenmoisia jämälankoja... En alkuun yhdistänyt palasia toisiinsa suoraan kun haaveena oli että olisin vähän edes yrittänyt miettiä värisommitteluja. Nääh, vatut. Virkkasin ympäri ja yhdistin tylsästi ihan vaan neulalla palaset toisiinsa, välissä sitä ihanaista harmaata villalankaa jonka nimen olen kauhukseni unohtanut!!! Pirtin kerhäämön? No se yks ihana jonka ostin kun sen yhden harmaan neuletakin päälanka loppui. Eniveis. Annoin tämänkin työparilleni läksäreissä. Harmikseni en yhtään muistanut punnita, yyyh! Mutta kyllä se yli 100g painaa, ehkei kuitenkaan ihan kahtasataa.

Lanka: kaikenmoiset fingering-jämät

Puikot: 3mm pyörö

Menekki: arviolta ehkä 150g? Vai onk se vaan wishfull thinking...

No sit aloin miettiä joululahjoja. Ja Onlinen unelmapehmoisesta merinosukkalangasta syntyi siskolle nilkkamalliset sukat, joissa käytin samaa punosmaista palmikkoa koska tykästyin siihen kovasti. Resorin alussa puikot oli 2,5mm tai ehkä jopa 3mm nyt kun muistelen... Ja sit hyökkäsin sny-parilta saamieni zingien kimppuun ja meinasin saada jännetuppitulehduksen. Mutta sukista tuli hienot.

Lanka: Online merino socke jotain jotain, ihanaa

Puikot: 3mm ja 2,25mm

Menekki: 59g

Sitten saapui jossain välissä Suuri Käsityö, josta oli ehdottomasti saatava tämä malli puikoille. Ja näin sen heti tuossa heleän vaaleassa minttuisessa sävyssä, kiitos Regian 4-säikeinen! Muistelen langan lähteneen mukaan joskus pari vuotta sitten Karnaluksista. Tai ei välttis... Mutta sellanen mielikuva on. Pitäis varmaan kostuttaa, noi kärjet mm. on aika rumat... En tiä miten niin tiukkistelin käsialan kanssa. Ja sukat on muuten ihan eripariakin vaikka kovasti yritin pitää huolta käsialan tasaisuudesta! Toinen sukka on pari senttiä toista lyhyempi, vaikka kuviokertoja on sama määrä...

Lanka: Shahhenmuhhen Regia 4-fädig

Puikot: 2,5mm

Menekki: 70g

Tossa kaiken välissä (jo ennen ton tilkkupeiton lopullista valmistumista) aloin neuloa niitä dominopalasia suoraan yhteen, pieni maininta vaan tähän väliin.

Suuri Käsityö-lehden kanssa vissiin samaan aikaan luukusta tipahti myös Novita, jossa oli pitkästä aikaa tosi houkutteleva ohje. Kyseessä toki Niina Laitisen Alla koivupuun -sukat, joita piti sit kuitenkin vähän modifioida kuten joku tarkkasilmäinen voi kärjistä huomata. Ja koska noi minttuiset sukat oli taas ihan eriparia, päätin tehdä nämä looppaamalla. Mikä on sit taas sen puolesta paska mulle, että sovittaminen on murhaa, ja vaikka kuinka olisin halunnut nämä itselleni niin liian pienethän niistä taisi kuitenkin tulla. Notta haistakaa nyt kakka. Ja mä en ole kovastikaan Laitisen fani siinä suhteessa, että kaikissa sukissa pitää aina tuolla pohkeen puolella olla se tylsä joustin. Eikö nyt ihan tosi koskaan voisi toistaa etupuolen kuvion sinnekin? Ihan varmasti osaisi, vai onko syynä sit se että mallit halutaan pitää kuitenkin suht helppotekoisina, että vähän kokemattomammatkin uskaltaa hyvillä mielin haastaa itseään. Siis tuo kuviohan ei ole millään muotoa vaikea, että se on huono tekosyy.

Lanka: Sock4 seiskytluvun keltaisena, kuten siskoni sanoi...

Puikot: 2,5mm pyörö

Menekki: 70g

Ja tällä haavaa keskeneräisenä möllöttää tämä toinen tilkkupeitto, jossa siis ne yhdistetyt dominot. Tähän on tullut kuvan oton jälkeen taas muutama ruutu lisää, mutta en jaksanut kuvailla uudelleen. Viime viikolla iski joku kamala lihasjumi niskaan joten en ole reiluun viikkoon neulonut lainkaan. Niska alkaa olla aika jees, mutta nyt on inspis vähän kadoksissa.

Jottain joululahjaa vois vielä suunnitella, mutta malli ja lanka vähän hakusessa. Sukathan ne todnäk olisi, koska ne on jotenkin helpoimmat mulle tehdä vähän silleen mutu-tuntumalla. Joskin miksei vois vaikka jotku lapaset tai kämmekkäät neuloa kans. No, kattellaan.

Muistaako kukaan enää tämän vuoden ainoita lankahankintojani Jyväskylän neulefestareilta? Sain yhden niistä neljästä Pompomin Donegal tweedeistä kerittyä, jei. Enää kolme... Vähän polttelis alkaa niistä takkia, mutta siitäkin on malli hukassa!! Kääk. Ja ne penteleet pitäis jaksaa keriä mutku se on ihan paskaa hommaa en taho pyh.

Lankamenekki näyttää muuten tällä hetkellä runsasta 2,3 kiloa, josta olen kyllä vähän ylpeä. Eihän se ole mitään niiden rinnalla jotka ehtii tikutella mooonta kiloa vuodessa, mutta kun mä nyt en vaan ole niin maanisen nopea enkä aina jaksa. Kesän lankahankinnat aiheuttaa kuitenkin sen, että varasto on kutistunut "vain" noin 1,8 kiloa. Se nyt tais olla oma tavoite tälle kaikelle tänä vuonna. Edes vähän vähemmäksi. Jei!

Viime viikonloppuna oli ne ihanaiset Tampereen käsityömessut mut arvatkaapa mitä. Me ei nyt menty. Koska messuparini sai syyskuun lopussa vaavin, ja se kaikki hässäkkä oli vaan liian monimutkaista suunnitella, joten kun hän totesi ettei lähde, päätin olla supporttina ja olla lähtemättä myös. Vähänkö teki pahaa katsoa kaikkia niitä ihania messupäivityksiä instasta!!! Mutta ens vuonna mennään kyllä, ja sanotaan pankkitileille paipai.

Virrat, käsin maalatut.

Sen raitapotkuhaalarihässäkän jälkeen tartti tietty äkkiä saaha jotain uutta neulottavaa. Olin jo käytännössä päättänyt ottaa työstään Austermannin Hand-Painted -langan jonka olin kerinyt kahtia. Eli sukat pitäis.

Austermann Hand-Painted, 2,5mm, 78g.

Jälleen kerran Tiina Kuun malli pelasti päivän! Pientä yhden silmukan palmikkokääntöä ihan apinanraivolla, ja voilá!

Pidin erityisen paljon siitä, että kannan kiilat tehtiin jalkapohjaan. Ja vaikka ensin ihmettelin että mitä siinä ohjeessa oikeen luki noiden lyhennettyjen kerrosten kohdalla, tein lopulta omin päin ja omalla järjellä, ja päätin että en vaan ymmärtänyt lontoonkielistä ohjetta sen osalta ihan yks yhteen. Kantapään vahvennettua neulosta yritin jatkaa vielä kavennusten jälkeenkin, sillä se meinasi jäädä aivan liian kaposeksi tai matalaksi, miten päin sen nyt haluaa ymmärtää.

Koska pyöröiltä on välillä vähän haasteellista sovittaa sukkaa kinttuunsa, tuli tehtyä ehkä pari turhaa lisäystä. Varren yläpäät tulikin sitten melko löysiksi, mutta kaipa ne jalassa pysyy siltikin :). Mahtuupa lahkeen päälle tarvittaessa. Ja taas jälleen täytyy olla kyllä iloinen, että joku on keksinyt tuon magic cast-on -tavan, sillä tulee aivan täydellinen kärki. Tai no, mulla jää jostain syystä aina se aloitussilmukka jotenkin pönöttämään, mutta kun se on muuten niin mahtava aloitus!

Ja sitten nopeasti katsaus muihin aiheisiin.

Ikkunalaudan viidakko aiheuttaa pieniä ilonkiljahduksia silloin tällöin.

Viime viikon lauantaina kävin kuuntelemassa Tuomari Nurmion levynjulkkarikeikan Konepajan Brunossa, joka on muuten ihan mahtava tila tällaisille keikoille! Hyvä keikka, paljon yleisöä! Vaikkakin keski-ikä taisi olla lähempänä viittäkymppiä :D. Tunsin itseni kovin nuoreksi.

Keskiviikkona osallistuin Procountorin Pro-iltapäivään, joka oli tämmönen asiakastapahtuma joita ne järjestää. Torstaina oli sitten Procountorin aka poron aka procon tilitoimistopäivät, mutta niille en osallistunut tällä kertaa. Iltapäivä piti sisällään settiä tulevista toiminnallisuuksista ym. jonka jälkeen siirryttiin KOM-teatteriin tai lähinnä siihen ravintolaan. Alkuun vähän tapaksia, pääruoaksi kukkoa viinissä ja jälkkäriksi pikkuruinen herkkupala suklaakakkua. Valkoviini oli myös vallan hyvää. Ruoan jälkeen sitten paikat viimeiseen esitykseen. Pakko sanoa, että tarina oli sen verran vastenmielinen, että yhdistettynä taiteellisiin kikkoihin esityksen toteutuksessa suuhun jäi lähinnä sellainen lievästi etova maku.

Kyseisen etovan maun voisi toki huuhtoa alas milläs muullakaan ku meidän uudella oluella :D. Toi etiketti on niin siisti, kuosit ja kaikki, ja toi raketti-emu on söpö! Olut itsessään on hankalampi arvioida kun en käytä, mutta sanoisin että ei ollut kyllä mikään tylsä vetinen lager vaan raikas, vähän kirpakammin humaloitukin ehkä, sellanen rapsakan hapan kesäolut. Avot.

Eilen osallistuttiin Yritysmaratonviestiin! Ja voin sanoa, että oli aivan jäätävän rankkaa, melkeinpä yllättäen. Kyllähän mä tiesin, että kunto on miinuksella, edellisestä lenkistä on 3 vkoa ja yhtäkkiä lämmöt nousi ihan oikeisiin kesälämpöihin. Mutta silti. Yksi kierros lahtea ja piti jo sillä kävellä. Välissä kollega vetäisi tokan kierroksensa ja sitten piti jaksaa taas itse uudestaan. Loppulukemana mulla on nyt yllättäen melkoisen kipeät reidet, ja kasvot sai vähän enemmän väriä kuin mitä toivoin.

Tästä nyt sitten suihkun kautta hyvän ystävän polttareita viettämään. Oisko parempaa säätä voitu saadakaan! <3

Jämälankatanssia

Nyt otan riskin. Ystäväni kyllä sanoo ettei lue blogeja koska on niiden kanssa jotenkin kamalan laiska, joten toivon että tämä myös pitää todellakin paikkansa eikä hän yhtäkkiä eksy vahingossa tänne.

Koska.

Tommoset tippus puikoilta eilen hänen tulevalle esikoiselleen. Ja haluaisin tämän pysyvän salassa saajaltaan vielä hetken, mutta en malta olla postaamatta näistä tänne, koska blogi on muutenkin ollut niin kamalan hiljaa. Mutta ku ei nyt oo ollu oikeen mitään! Koska tämä oli työstössä sen oksennus-takin jälkeen melkein heti, taisin välissä neuloa yhdet vauvansukat työkaverille joka jää mammalomille tossa kesällä.

Instassakin on ollut hiljaista, koska siellä se kaverini pyörii päivittäin eikä sinne voi laittaa näistä mitään. Paitsi päättelystä jääneet langanpätkät. Eikä niitä vauvansukkiakaan voinut laittaa sinne, koska työkaverini on myös insta-kaveri. Oivoi, joka paikassa täytyy olla ihan hyshys.

Ohje raitahaalareihin löytyy Ravelrysta, kyseessä on Pepita-ohje Martina Behmiltä. Koska olen surkea ohjeiden lukija (en koskaan malta lukea niitä läpi ennen aloittamista), ei nämäkään syntyneet aivan ohjeiden mukaisesti. Mutta ehkä niistä tuli melkein pidettävät, kunhan saan vielä kostutettua ja muotoiltua paremmin uomeihinsa niin kyllä ne siitä :). Käytin näihin kaikenkirjavia jämälankoja, kaikki fingering-vahvuisia. Neuloin piiitkillä pyöröillä magic looppina, joskin sukka-osat kyllä sukkapuikoilla, pyöröt oli niiiiiin pitkät ettei siitä ois tullu mitään.

Puikot: 2,5mm pyöröt (120cm, koska lyhyempiä ei ole) ja sukkapuikot
Menekki: yhteensä 111g jämiä

Ja nyt pitäs sitten keksiä jotain uutta neulottavaa. Jos väliin vaikka yhdet sukat.

Oon jo hetken öögaillut Austermannin Hand painted -keriä (jaoin vyyhdin kahteen kerään jos vaikka oisin halunnut loopata), joten eilen tartuin siihen. Vaan kun ei sit nyt kuiteskaan oikein maittais! Siis neulominen maittais kovasti ja siksi meinaa hätä tullakin kun oikein mikään malli tai lanka ei sit kuitenkaan tunnu sellaselta että just nyt tahtos tehä. *huokaus*

Mietin jo, pitäiskö tuo resirintekele purkaa ja aloittaa sittenkin varpaista. Ja mahdollisesti loopata. Eilen kun noita illalla alottelin jotain leffaa/sarjaa katsoessa en kertakaikkiaan ilman ohjeita saanut taiteiltua aloituksia loopille :D

Mustan langan tuska on ohi.

No niin. Vierähti tovi jos toinenkin, kun en tänne mitään tarinoinut. Eipä ollut tarinoitavaakaan. Paitsi nyt, sillä (kuten instasta joku lienee huomannut) puikot vapautuivat kun sain vihdoinkin mustat sukat valmiiksi.

Mites tää perinteinen mustan langan kuvaaminen... Eihän tästä mitään erotu, mutta hahmottaa kenties, että varsi on ehkä snadisti perussukkaa pidempi.

Puikot: 2,5mm pyöröt

Lanka: Sock 4

Menekki: 67g

Malliin lainasin Azure-ohjeen kuviota, tosin senkin taisin tehdä vähän väärin :D. Tai siis, välikerroksia tein ilmeisesti yhden vähemmän, sen siitä saa kun sekoaa laskuissa. Tein niin kuitenkin onnistuneesti läpi sukan. Kuten kuvasta näkyy, en tehnyt jalan sivuun ohjeen mukaista kuviota. Pohkeen puolelle tein saman kuvion ryyditettynä sivuissa olevilla resoreilla. Mikä saattoi olla kovin turhaa, mutta meni jo. Onnistuin jälleen saamaan sukasta aika naftin kokonsa puolesta. Saas nähä mahtuuko ne kaverin kinttuun!

Päivittelin proggiksen ravelryyn, ja huomasinpas aloittaneeni sukat 27.2. joten niiden valmistuttua eilen 27.3. ... Haha, kuukauden takonu samaa työtä, ihme etten heittäny kutimia seinään! Uusi työ pitäisi toki alkaa, mutta malli antaa etsiä itseään. Haluan tehdä kämmekkäät, eli ravelryn kimppuun vaan.

Ja sitten ruoka-aiheisiin! Kuskus löysi tiensä takaisin mun ruokakaappiin (ei sillä, että sitä olis häädetty sieltä pois, sitä vaan ei pitkiin aikoihin ole siellä näkynyt). Eka satsi jäi vähän mauttomaksi, ja kuskus oli aivan liian märkää. Tein pussin ohjeen mukaan, ja vettähän oli ihan naurettavasti liikaa. Toka setti (kuvassa) onnistui jo paremmin, maut oli kohallaan ja kuskus sopivamman oloista. Vielä puoli desiä vettä pois niin aletaan olla parhaassa.

 Lauantaina tuntui, että pitäisi leipoa. Kaapissa ei kummoisempia aineksia ollut, mutta pussillinen päiväyksensä ohittaneita mantelilastuja löytyi. Toscapiirakkaa sen olla pitää. Ja aika herkkuahan siitä tuli. Pieneen osaan pellillistä laitoin puolukoita taikinan päälle ja peittelin ne toscaseoksella. MUMS.

Ja eilen piti päästä herkuttelemaan brunssilla, mikä on aina hieman haasteellista itsekseen. Olishan sitä voinut lähteä jonnekin syömään, mutta edelleen itsekseni ollessani ei oikein houkutellut. Edellispäivän kuskus oli aikas herkkua kylmänäkin, ja hei eihän pekonilla ja munakokkelilla voi mennä vikaan :). Hirveetä perseilyä kyllä, hyihyi.

 Asiasta kukkaruukkuun.

Ideoitiin kaverin kanssa pientä raitasukkaproggista huhtikuulle. Katsotaan mitä tapahtuu. Instassa voi muutkin katsoa!

Hyvää naistenpäivää

Sen verran kenkku olen, että en ole ihan varma onko naistenpäivä vähän kumman kuuloinen juttu mun korvaan. Siis, en tarkoita vähätellä, mutta jostain syystä se kuulostaa mun korvaan vähän hoopolta että naisia tulisi alleviivata ja juhlistaa oikein omalla päivällään. Ja tätä enemmän mua suorastaan ärsyttää se, että naistenpäivänä kaikkien miehien pitäisi lahjoa naisia ruusuilla ja suklaalla. Jostain syystä moinen tuntuu musta vähän alentavalta. Vain koska mun haaroista löytyy mitä löytyy, mua pitäisi yhtenä päivänä lahjoa kukilla ja muulla. Eeei, mieluummin ottaisin lahjoja vastaan joka päivä! No eh, siis mieluummin todistaisin yhdenvertaisuutta kaikessa toimimisessa, enkä soisi kuulevani naiseutta vähätteleviä kommentteja joita ihan huomaamattaan ihmiset viljelee. Sama asia kuin homottelu. Kun käytetään sanaa homo vaikka kuinka leikillisesti toista haukkuen, alennetaan sitä seksuaaliryhmää luomalla termille negatiivisia, vähätteleviä, ilkkuvia ja muuten huonoja viboja.

Menipä paasaukseksi, pahoittelut! Sillä toivotinhan itsekin hyvä naistenpäivää parille työkaverille ja niin edelleen. Eli olen aika kaksinaismoralistinen pölvästi.

Ja sitten muihin aiheisiin! Tai edellistä sivuten... Miss Windy Shopissa on ihanaakin ihanampia mekkoja, ja juurikin naistenpäivän kunniaksi moni niistä on alennuksessa! Taitaa alennusta olla jäljellä enää tämä ilta, notta vähän vauhdilla sitten jos haluaa. Ja tää on nyt ihan vaan mun omaa mainontaa, ei yhteistyötä. Mutta kun sunnuntaina tilasin itselleni ankaran pohdinnan jälkeen mekon.

Siis sunnuntaina. Ja tänään töiden jälkeen noukin sen smartpost-loodasta tuolta vähän matkan päästä!

Ja oon niin kiikun kaakun, että onko tää mua vai ei. Totta hitossa haluaisin pitää tän, koska jopa istuu aika mallikkaasti! Toki koko on varmaan suurin mahdollinen, mutta kannatti ottaa mitat. Mutta noi puhvittavat hihat. Eeh... Ja tuosta olalta oon taittanut piiloon yhet kaistaleet, pääntiessä olis tavotteena olla vähän sellanen ould-skuulimpi, mutta se oli jo liikaa. Mutta ne pysyy ihan issesseen tuolla piilossa. Kangas on ehkä aavistuksen turhan tuhtia, snadisti joustavaa puuvillaa. Ei ihan mikään kesämekko tämä (eikä siis vähiten tummanpuhuvan sävytyksensä puolesta :D). Niin. Että. Nyt sitten pohditaan pää punaisena. Ei ollu ilmanen, ei. Ja käytännöllisyyteni huutaa että jos mulla ei ole palleja pitää tätä arkenakin, tätä ei tuu pidettyä koskaan riittävästi hintaansa nähden. Enten tentten. Ehkä sovitan sitä uudestaan.

Ja lisää mustanpuhuvaa. Kerroinhan hankkineeni mustaa lankaa? Josta aloin kaverille sukkia. No, sain purkaa niitä useemman sentin, ku ei tullu oikeen kokosta, olin alkanut kiilalevennykset liian aikasin eikä kantapää riittänyt tuomaan tarpeeksi pituutta. Oisivat olleet lähempänä 36 kuin 39-40...

Tuossa ne on jo palanneet pyörölle, ja nyt on kiilalevennykset uudelleen työstössä. Ehkä ne joskus.

Sunnuntaina kaveri huhuili syömään, ja hetken pyörimisen jälkeen päädyttiin Vaasankadun Street Gastroon. Karitsa salaatilla (pitaleivän sijaan) toimi aivan täydellisesti. Tokikaan mulla ei syystä tai toisesta ollut kunnolla nälkä, mutta kyl mää melkein kaiken söin. Karitsa on tuolla marinoidun punasipulin ja persiljasilpun alla piilossa. Ja tuo vaalea töhnä oli jotain hyvän makuista majoneesimaista soosia. Mutta siis, jos karitsaa saa samaan hintaan kuin kanaa, ei oo virhe tilata. Sitä paitsi otan aina kanaa, vaikka kuinka yrittäisin valita muuta! Nää harvat kerrat kun onnistuu... Nyt ei ainakaan kaduttanut yhtään. Toki kaveri sanoi omasta kanastaan, että oli hyvää, joten täytyy sekin ehkä joskus testata. Ja voin sanoa, että Raikastamon verigreippilimonadi on just ihanan greippistä! Oikea hapokkuus, ei pelkkää sokeria.

Ja voi jee, sain raahauduttua lenkille! Nyt toki vähän joka paikka kiittää...

Mut jumaleissön, edellisestä hölkästä on puoli vuotta, jos en ihan väärin muista. Ja meni yllättävän hyvin! Toki lähdin tooosi rauhallisesti liikkeelle, eikä kunto todellakaan ole sama mikä vaikkapa lähemmäs vuosi sitten. Mut sain jolkoteltua reilun puolen tunnin lenkin, ja luulen että matkaakin taittui joku 3,5 km ellei jopa vähän enemmän. Noh, en lähde uskottelemaan itselleni liikoja. Paino sanalla hitaasti. Meni aika kauan että pääsi kävelijästä ohi. Kuvassa mukana myös työpuhelimeni, jonka olen vihdoin valjastanut arkikäyttöön jakamalla numeron suurimmalle osalle sosiaalisesta piiristäni. Edistystä. Vaan ei noi kuvat oo yhtään niin hyviä ku entisellä... *syvä huokaus*

Sekametelisoppa

Aah, aamukahvi sängyssä loikoillen. Eilen leipomia keksejä yksi tai kaksi (kourallista, hups). Päivän ohjelman pohdintaa. Eipä kummempaa ohjelmaa taida kyllä ollakaan. Jääkaapissa odottaa lohenvonkale, se päätyy uuniin. Ja sitten syönkin itseni hengiltä, uunilohta tulee a-i-n-a syötyä ihan liikaa. Mutta jos kerran kahdessa kuussa raaskin ostaa, niin ei kai se niin paha ole?

Keltaiset pitsiunelmat kun valmistuivat, taisin päivän tai kahden viiveellä samaisille pyöröille napata uutta lankaa. Uutta ihan siinäkin, että melkeinpä hetken mielijohteesta keksin tilata Lankamaailman verkkokaupasta vähän lankaa... No kun oli halpaa, ja ajatuksena oli hyödyntää tämä sny-pakettien lomassa, koska herkut ihkut langat on niin tyyriitä, ettei pakettiin juuri muuta tulis ku yks räkänen vyyhti jotain über-kallista, ja se tuntuu vaan liian laihalta vaikka tavoitteena ei olekaan hukuttaa vastapuolta lankaan. Mutta jos kerä vallan mainiota sukkalankaa irtoaa alle kolmella eurolla, SITÄ OSTETAAN PERKELE. Tokihan siinä kävi niin, että ostin itsellenikin. Ja mikäli kaikki kerät, jotka sny-kierrosta ajatellen tuli tilattua, eivät päädykään pakettiin, joutunen pitämään ne itse. Voi harmi... Mutta niin! Menin ja ostin sitten mustaa lankaa.

Azure-sukkamallia mukaillen, reunoista jätän kuviot pois. Pohdin, teenkö pohkeeseen ohjeen mukaisesti samaa kuviota ja reunoille joustinta, vai pitäydynkö hyvin pelkistetyssä ja teen kuvion vain tuohon eteen. Ystävälle teen, muuten en mustaa olisi ostanut. Ja onhan se aika tuskaa neuloa, varsinkin kun kattolamppu ei tosiaan ole mikään kohdevalaisin... Nyt sukat ovat jo kiilalevennysten viimeisellä kierroksella, seuraavaksi alkaa kantapää.

Viime viikonloppuna sain kerittyä ensimmäisen neljästä vyyhdistä, jotka huhuilevat tuolta laatikosta aina vaan, mutta ovat vain kamalia keriä ilman apuvälineitä.

Kyseessä on Grignasco, joka on ihan tuntematon mulle. Merino-silkki. Ja ohutta kuin seitti. Aaah!

Niin että olisko ehkä ihan pikkasen ihanaa pukea tuota päällensä. Mutta olen ymmärtänyt, että niitä ei ihan vyyhdiltä sentään neulota... Voi harmi. No, enää kolme vyyhteä. Ja aikaahan tuon kerimiseen meni yli tunti, oisko ylittyny vartin verran suunnilleen. Että melkein neljä tuntia kerimistä vielä edessä ennen ko sitä saa neulottua ylleen.

Kerin mä yhden viidestä tuku-woolistakin. Josko sen messuilta ostetun huivi-paketin sais työstövalmiuteen tässä joskus. Vähän pelottaa kun lanka tuntuu kovin karhealta, että pystyykö sitä paljasta ihoa vasten pitämäänkään... No, ei se estä mua neulomasta.

Keskiviikkona nähtiin parin ystävän kanssa, Kampin Memphis tarjosi sopivaa suojaa.

Alkuun holiton mojito kun odoteltiin kolmatta paikalle. Ihan naurettavan herkkua, ja riskin ottaen vaan myös kuvan ainesosista. Ei varmaan ihan korrektia, mutta voisittehan marssia Memppariin lukemaan listaa ihan itsekin, eikä nää nyt kyllä mitään rakettitiedettä ole (eli miksi pitäisi salailla?) - eikä tuossa ole mittojakaan!

 

Maussa oli voimakkaasti limeä, mikä teki siitä aivan ihanan raikkaan. Spriten miellän kovin makeaksi, mutta kokonaisuus oli oikein sopiva eikä liian makea lainkaan.

Ruoakseni valitsin Vegan delicaties vai mikä hitto sen annoksen nimi nyt olikaan. Falafel-pihvit, perunoita, kesäkurpitsaa, hernehummusta vai mitähän se oli, ja aika tulinen setti melonia (närästyksen riskillä jätin syömättä vaikka olisikin ollut hyvää). Falafel-pihvit oli just niin kuivia kuin vaan mahdollista, mikä nyt oli kyllä mielessä jo tilausta tehdessä. Siis riski, että ovat kuivia. Pakastekamaahan ne on, ja pakasteiden kuumennus on aina leikkiä kuivamisen kanssa. Mutta perunat oli hyviä ja tuo vihreä mussu myös. Kesäkurpitsa toimii aina, ja jopa nuo vihreät rehut maittoivat kerrankin. Jätti vähän kylmäksi, mutta periaatteessa ihan toimiva ajatus. Vielä kun toteutus toimisi.

Tämän tapaamisen tiimoilta kuulin myös ihania uutisia toisen ystäväni osalta! Voipi olla, että täytyy vähän neuloa tulevana kesänä...

Ja edelleen samaisen tapaamisen jälkeen olin lähes kiloa rikkaampi - kuivatuissa karpaloissa. Sain siis säkillisen, josta oli vähän jaettu toisaalle. Eilen näitä pussittelin sadan gramman annoksiksi ja nakkelin pari kantapaikkani kantahenkilöille. Pitihän näitä leipoa kekseihinkin, voi nam. Niitäkin nakkelin kantahenkilöille, on aina kiva viedä jotain itsetehtyä sinne :). Nää on ihania vaikka salaatteihin, jogurttiin myslin kaveriksi, ehdottomasti ja tietenkin leivonnassa, mutta mietin oisko nää ihan liian kaukaa haettuja vaikka jossain mausteisessa curryssa?

Ai niin, se takintekeleeni jonka sain joku hetki sitten valmiiksi - sitähän tulee jopa käytettyä. Aika vähän ehkä, lähinnä roskia viedessä tai kaupassa käydessä, mutta oli se yksi ilta päällä kun lähdin mehulle kantikseen, oli niin kylmettynyt olo että koin sen välttämättömäksi. Voi harmi kun se kutittaa niin paljon kuin tekee, mutta samaan aikaan olen kyllä kamalan iloinen siitä. Että se onnistui niinkin hyvin kuin teki.

Asiasta kukkaruukkuun. Mistä umpipuusta ne jenkkilässä tekee kaikki huoneiden ovet kun ne paiskaa niin tyylikkäästi kiinni? Oikeen sellanen ukkosenjyrähdys kun ne marssii ulos huoneesta ja läimäyttää oven kiinni. Ei meillä vaan.

Sny:tä ja sukkaa

No niin! On virallisesti ensimmäisen sny-päivityksen aika ^^.

Postikortti saapui kera terveisten, jihuu!

Teemaan sopiva kuvituskin :)

Nyt se sitten alkaa, innolla odotan mitä on luvassa ja kuka siellä toisessa päässä oikein onkaan. Oikein naurattaa, että kuinkahan osaan olla hiljaa omasta toiminnastani. Luonnollisestikaan en voi kuvailla hankintojani - sen verran kuitenkin mainitsen, että rattaat pyörivät, ja kaikki Helsingin lankakaupat vilahtelevat mielessä :D. Ja toivon, että osasin kuvailla omassa lomakkeessani sillä lailla selkeästi, että siitä saa ideoita kohtuullisen kivuttomasti. Avoimin mielin olen joka tapauksessa liikkeellä, ja mikäs sen parempaa kuin odottaa mitä joku on keksinyt - todennäköisesti jotain, jota en ole itse osannut ajatellakaan! Eikä sillä että siihen niin kovasti vaadittaisiinkaan :D, monesti esimerkiksi blogeissa tulee vastaan jopa hyvin arkisiakin asioita, joita ei ole tullut itselle mieleen.

Eilen tapahtui muutakin, sillä - ööh - sairaspäivän kunniaksi päätin leipoa sämpylöitä. Mikähän siinä on, etten meinaa koskaan saada taikinaa oikean tuntuiseksi. Joskus muistelen kuulleeni, että sämpylätaikina tulisi jättää löysemmäksi kuin vaikkapa pullataikina, mutta miten ihmeessä siinä onnistuu häh? Mulla on myös tapana lisätä jauhoja liian vauhdikkaasti, mutta kun ei sellainen joka paikkaan tarraava taikina ole alustettavissa kovinkaan hartaasti, sanon vaan... Siksi pyrin ihan alkuun lähes vatkaamaan löysää velliä (ihan siis vispilällä tai jollain haarukkamaisella kapustalla), jotta saisin sitkon muodostumisen hyvin alkuun. Noh, taas jännäsin, notta mitähän siitä tulee...

Mikro on kohotuspaikoista parhain tässä taloudessa. Kunhan ei laita päälle. Mikäs sen vedottomampi ja lämpimämpi, kun pienessä suljetussa tilassa taikinan oma lämpö ei pääse karkaamaan vaan jää syleilemään taikinaa. Kohotusaika oli tunti, mikä on n. puoli tuntia pidempi kuin mitä koskaan kohottelen pullataikinaa. Annoin sen kuitenkin mennä, ja mikron avatessani kulhossa pullotti kaunis taikinapallo. Ei edes lässähtänyt totaalisesti, kun tökkäsin sormeni keskelle kulhoa. Taikinassa oli grahamjauhoja ja juustoraastetta. Se näytti yllättävänkin tummalta pieniksi palloiksi pyöritellessäni. Vielä melkein puolen tunnin kohotus pellillä, jonka jälkeen voitelin ne kananmunassa ja ripottelin pinnalle vielä juustoa.

Kaiken tämän kohottelun ynnä muun aikana leipasin myös marja-rahkapiirakan. Valmistaikina, mitäs muutakaan... Ja joku marjasekoitus, mansikkaa, mustaherukkaa ja ehkä vielä vadelmaakin. Maitorahka oli vasta kymmenisen päivää yli päiväyksen, passelia siis. Pari kananmunaa ja hunajaa makeutukseksi. Söpön vaaleanpunaista.

Ja tulihan niistä vaan niin hyviä. Ja vielä tälleen päivän vanhanakin ne ovat pehmeitä, eikä tiiviitä kuin savi, mitä aina pelkään...

Touhuamisen jälkeen asettelin persposkeni sängylle hyvään neulomisasentoon, pistin leffan pyörimään, ja tikuttelin menemähän. Siis hela dagen. Tai ainakin työpäivän verran, pitäen suunnilleen saman verran taukoja :D. Voin sanoa, että välillä piti jo oikein keksiä jotain "katottavaa" kun ei voinut vielä lopettaa.

Ja viimein, vähän yhdeksän jälkeen illalla... Huomasin, että perkele, lanka loppuu kesken päättelyn!

Että onhan se nyt jukolauta kun pitää olla vaikeeta arvioida, kuinka pitkä pätkä lankaa tarvitaan joustavaan päättelyyn... No, lainasin ihan väärän väristä keltaista toisesta kerästä, ja sain pääteltyä.

Ja jösses, niistähän tuli pitkät. Kyllä se vaan on riittosa lanka! Toki jalkaterä on ehkä lievästi turhan nafti mulle... Mutta ei se ois pituutta kovinkaan merkittävästi kutistanut vaikka ois sen sentin verran tehnyt enemmän terää.

Niistä tuli melkein polvarit!

Malli: Elinan pitsiunelmat - kiitokset Kardemumman talo -blogiin vain!

Lanka: Austermann Step Classic

Puikot: 2,5 mm metalliset pyöröt, pituus 120 cm

Menekki: 98 g (pienen pieni pätkä toista lankaa on Sock 4:ää)

Wau wii!

Mutta mitä sitten neulotaan? Mitä seuraavaksi?!

Keltaista ja speksiä ja mitähän vielä

No voihan, kyllä jo vähän jänskättää! Kevään ja sen mukana itselleni ihka ensimmäinen Salainen NeuleYstävä -kierros lähti käyntiin. Vielä ei ole ensimmäisen virallisen SNY-päivityksen aika, mutta piti saada se nyt vaan sanottua :D.

Mitään uutta työtä ei ole esittelyvalmiudessa, ellei sitten haluta päivitellä keskeneräisyyksiä. Mulla oli kyllä kovasti sellainen tavoite vuoden vaihteessa, että jos vaikka yrittäs päivittää (varsinkin kuvia) vasta ihan valmiista töistä, mutta kuten esimerkiksi jo tosta takin tekeleestä nähtiin, ei ihan onnistunut... Instagramin puolella taisi olla sielläkin pari päivää hiljaisuutta, kunnes tässä taas heräsin hieman. Keltaiset luuppisukat ovat jo hyvin pitkällä, tuskin enää tarvitsee kovinkaan montaa tuntia tikutella ennen ko langat voi päätellä ja pistää uudet sukat jalkaan! Mähän en tunnetusti jaksa kostutella ja mallailla valmiita juttuja uomiinsa (ellei takin tekelettä lasketa, mut sellaset isot nyt oikeesti vaatiikin sen), venyyhän ne kohilleen sitte jaloissa. Kahtotaan ny.

Tänään kävi sillä tavalla, että lähdin kesken työpäivän kotiin, sillä sain tarpeekseni otsalohkoa rummuttavasta päänsärystä, väsymyksestä ja yleisestä puoli-kuntoisuudesta. Lämpöähän ei tietenkään voi nousta, että vois oikeasti sanoa olevansa kipeä, mutta on se ny jumalauta perkele kun on jo viikkotolkulla mittari sahannut 36,4 - 36,8 asteessa kun normilämpö on tasan tarkkaan se 36,5. Mut se ei tosta kasista nouse ei sitten mihinkään, ja vaikka kuinka tuntus et on kehno olla ni annas ku seuraavan kerran mittaat ni se pirulainen on laskenu pari kymmenystä. Uskomaton. Ja parhaillaan tää ylettömän kirkas näyttö sattuu mua naamaan (haa, tossahan oli noi näppärät napit jolla näytön saa himmeämmäksi...). Kahtotaan siis, meenkö huomenna normaaliin malliin toimistolle, vai jäänkö kotia. Turhan tunnollinen kun olen, saatan hyvinkin mennä, ja sitten taas lähteä kesken päivän kun ei se olo anna olla. Mut ku! Aina tulee semmoi olo et jos kotiin on jäänyt, ni on ihan huijari koska sit se olo onkin ihan fine ja alkaa vaan kyseenalaistamaan sen et miten niin ei ois jaksanu olla töissä. Mutta töissä ei voikaan vaan olla ja möllöttää, vaan siellä pitäis käyttää aivoja, olla sosiaalinen, keskittyä, ratkoa ongelmia, etsiä jatkuvasti tietoa, muistaa, laskea - mitä näitä nyt olikaan. Vaikka ei fyysisesti niin kummoisesti mitään tekiskään, aivojumppa vie voimat yllättävän isosti.

Nooh! Pakkohan mun on laittaa kuva noista kanarialinnunkeltaisista sukantekeleistä! Ja vähän muustakin...

Tykkään ihan kovasti tosta pitsimallista. Elinan pitsiunelmat a la Kardemumman talo, vaikka alkup. malli onkin tässä käännetty ylösalaisin.

Insta-fiilistelyä aiheesta. Ja päätin sitten kuitenkin pitäytyä alkup. ohjeen pohje-pitsiraidassa. Sekin ns. ylösalaisin.

Heti se laiskiainen pisti sarjan pyörimään ku kotia pääs. Mitä sitä muuta sillon ku ei oikein jaksa.

KY-speksi Messias-protokolla. Duuni toimi sponsorina, "maksettu maiinooos!"

Ällistyttävä rajaus niinkin runsaassa humalatilassa...

More complicated than your grilfriend -stout. Riekosta löytyy myös More dry and sour than your mother-in-law -lisääoluttyyppitähän. Itsehän en oluita juo, mutta etiketti osui silmään.

Näistä tuskin koskaan tulee mitään... Chili-yrityksiä eniveis.

Kenelläkään kokemuksia tuollaisista turve-briketeistä? Kyllähän ne sit lopulta turpos, mutta mietin onko ne turhankin märkiä kasvualustoja. Varsinkin kun joudun lisäämään vettä melko tiuhaan koska toi ikkunan edusta on yllättävän paahteinen, kiitos sen alla pohottavan patterin. Ja kun pitkät verhot sulkee sen taakseen, ainoa tie lämmölle on todellakin ylöspäin aka kasveihin...