Katsaus vuoteen 2017

Rymysin molemmat puhelimet läpi ja kasasin kuvat tämän vuoden tuotoksista. Kaikesta ei edes löytynyt kuvaa, sillä ne ovat jatkaneet matkaa ennen kuin on muistanut napsaista kuvaa. No, väliäkös tuolla. Yritin koota näitä kollaaseihin, mutta en tietenkään tajunnut kasata niitä missään fiksussa järjestyksessä. Parissa taitaa olla melko kronologisesti, mutta osa on kyllä ihan sillisalaattia :). Onneksi on excel, jossa langankulutusta seuraan nimeämällä työt ja listaamalla käytetyt langat edes jotenkuten :D.

Alkuvuodesta tuli tikuteltua kuvan vasemmassa reunassa olevat sukat, jotka olivat osa kolmen settiä. Opiskelukaveri oli kysynyt josko neuloisin hänelle ja tyttärilleen sukat. Vaikka ne sitten valmistuivat alkuvuodesta jo, sain ne postiin vasta nyt joulukuussa :D. Sitten välissä neuloutui vähän muuta, mutta kuvaan taltioitui kaverille päätyneet fluormania-sukat kaaripitsillä, sekä yhdet lemppareistani eli Tiina Kuun Oi ihana toukokuu sitruunankeltaisesta Linie3 supersockesta.

Handun herkuista merinosukkiksista neuloutui yläkulman pipa, soveltin omasta päästä ja neuloin tasona. Mikälie ajatus sekin oli, ehkä en vaan uskaltanut herkku-handuilla opetella intarsiaa. Ja sitten se yksi ylpeyden aihe, eli La grasse matinée ruosteisen värisestä Cascade yarnsin Heritagetsa, jota olin hillonnut jo ainakin pari vuotta. Eihän siitä ehkä aivan prikulleen ohjeenmukaista tullut, mutta vallan hyvä ja oikeasti jopa käyttökelpoinen vaate! Sitten se Austermannin handpainted jota kanssa hillosi hetken aikaa, jälleen Tiina Kuuta Virtojen muodossa. Kiva ohje, kuten tähän mennessä kaikki tekijän ohjeet. Ja tuo sinisenvihreä Austermann Step olisi kyllä sopinut moneen malliin, mutta Leaf on the wind valikoitui ohjeeksi. Varresta tuli liian pitkä ja suuaukosta liian tiukka, että ne olis ainakaan itelle hyvät (ja terästäkin tuli aika iso, melkeinpä kokoa mies), eli täytyy varmaan antaa johonkin keräykseen, josko löytyisi käyttäjä. Sarjassa "koiranoksennus" tikuttelin potkuhaalarit ystävän esikoiselle. Vaan vieläpä ei ole läheskään niin kylmää ollut että noita tarttis, taitavat jäädä liian pieniksi ennen ensimmäistäkään käyttökertaa :D.

Yllättävän monta huivia on tullut neulottua. Ensimmäinen on tuo ihanan keväänvirheä setti, jonka reunapitsin apinoin puikkomaisterin sukkakirjan yhdestä ohjeesta. Ja koska Jawoll Magic on niin saamarin pistelevää ja kutittavaa omalle herkälle hipiälleni, annoin huivin ystävälle. Neuloin sitten itselleni DK-vahvuisista Madelinetosheista Kaipuu-ohjetta mukaillen ihanan pehmoisen ja lämpimän huivin. Mutta ehkä kuitenkin lemppariksi on tullut tämä aurinkoinen Eyeblink glitterillä maustetusta Sukka-Puffasta. Ihana lanka. Ja tosi kiva ohje neuloa.

Välissä ainakin parit vauvansukat joista ei ole kuvia. Ja lisää huiveja. Nurmilintu-mukaelma Hedgehog fibrestä ja ihanan harmaasta handusta, sekä Timeless Tukuwoolin valmissetistä jonka ostin Tampereen messuilta ehkä vuosi sitten? Lanitium ex machinan värikkäistä langoista neuloutui sukat, jotka päätyivät vanhemmille joululahjan muodossa. Faija sanoi, että kantapää istuu kuin hansikas, ehkäpä ne kiilakavennukset jalkapohjan puolella sitten ovat hyvästä :).

Ainoat vaavinsukat jotka pääsivät kuvaan saakka. Ja sitten myös lisää sarjassa "koiranoksennus", eli Linien silkki-villasekoitteesta riemunkirjava ja migreenin laukaiseva neuletakki, joka sekin sitten kysymättä lupaa jätettiin sen samaisen ystävän babyshowereille, jolle ne raitahaalaritkin neuloin. Voi lapsiraukkaa millasen kummitädin saikaan :D. Työparin vaaville neuloutui dominoneliöistä pieni vaunupeitto, ja isosiskolle nilkkamittaiset sukat ihanan pehmoisesta Linien merinosukkalangasta. Vai onko se Linie nyt sitten Online kun ei noista vyötteistä ota selevää.

Dominoita tein myös suoraan yhteen, joskin tämä proggis on jäänyt odottamaan jatkoa. Alkutalven Suuri Käsityö sekä Novita tarjosivat pitkästä aikaa kiinnostavat ohjeet, joten alareunan sukat tupsahti maailmaan. Hailakan minttuiset päätyivät toiselle siskolle, keltaiset lehtisukat päätynevät johonkin keräykseen taas vaihteeksi. Ja sitten viimeisimpänä tipahti puikoilta Zauerball Crazysta eli kreisistä kissalangasta neulottu huivinretale, jonka tulevaisuudesta ei ole mitään käryä. Kunhan neuloin. Ei oo pingotettu, ei mitään muuta ku päätelty. Senkin voisi antaa eteenpäin lämmikkeeksi jollekin sellaista tarvitsevalle.

Pitäisköhän toi keskeneräinen dominotekelekin punnita, jotta se olisi mukana vuoden langankulutuksessa? Lähtökohtaisesti olen ottanut laskelmiin mukaan vain valmistuneet työt, mutta tuo taitaa olla jonkin sortin ikuisuusprojekti, johon upottaa kaiken maailman jämälankoja. Njaa, ehkä haluan kuitenkin punnita sen vasta kun se on valmis. Millon ikinä lieneekään :).

Tämän vuoden saldo on siis:

15 paria villasukkia joista 4 paria vaavin sukkia

6 huivia

1 villapaita

1 vauvan villatakki

1 vauvan potkuhaalari

1 pipo

1 pieni peitto

Lankaa kului 2526g ja sitä tuli ostettua lisää 615g. Katsotaan mitä ensi vuonna tapahtuu :). Nyt kun on se kerimishärvelikin ja ne Pompomin vyyhdit jo keritty, voisi toivoa että ainakin yksi paita/takki valmistuu. Ja tuolla oottelis se yksi upeansininen pehmoinen merinovyyhti, joka tulee päätymään huiviksi. Vielä kun mallin keksisi... Ravelry laulamaan!

Syksyn satoa

Houli mouli, ihan ku ois vierähtäny ihan muutama kuukausi viime päivityksestä... Sietäisi todennäköisesti haudata blogi kokonaan kun ei ole enää oikein inspistä sitä päivitellä. Päiväkirjamaisuus käsitöihin liittyen on tullut toteutettua lähinnä instagramissa.

Viimeksi olen jaaritellut Timeless-huivista ja muistaakseni samalla esittelin Nurmilinnunkin. Sittemmin on muutamat sukat tipahtaneet puikoilta, ajattelin nyt hieman kerätä tähän kuva-aineistoa sadosta.

Exceliähän päivitän paljon tarkemmin :D

Edellisen päivityksen aikoihin taisin aloitella kesälomaani. Käväisin mm. Savonlinnassa, ja matkaneuleeksi otin Lanitium ex machinan langan. Tai siis, neuloin sukat jo käytännössä ennen junamatkaa loppuun, tokan sukan viimeistelin junassa. Hurjat erot langan sävyissä riippuen kuvausvalosta. Ja puhelimen kamerallahan ne on kuvattu muutenkin, että vähän heikkoa laatua näissä on aina... Mallissa viehätti siis tuo punos-mainen palmikko, vaikka se kyllä katoaakin langan kirjavuuteen. Kokoa mies. En tiedä mikä mies, ehkä elämäni mies? :D

Lanka: Lanitium ex machina, nimeä ei muistu

Puikot: 2,5mm

Menekki: 74g

Ja koska rohmusin neuleen jo ennen matkaa, pitihän langan sisko ottaa matkaan myös. Sen värimaailma oli ihanan karkkinen, ja siitä syntyi jollain mistä-lie pöllityllä palmikkosekoilulla sitten naisen kokoiset sukat. En tiedä mikä nainen, mutta eiköhän käyttäjä löydy :)

Lanka: Lanitium ex machina, väri..??

Puikot: 2,5mm

Menekki: 62g

Jossain välissä olin neulonut yhdet vauvansukat valkoisen sock4:n ja sen sinivihertävän Austermann-langan jämistä, siniviherlanka oli niissä lehtikuvioisissa sukissa. Tuli aivan hellyyttävät, mutta kuvaa en nyt kyllä löytänyt. Annoin ne työparilleni kun hän jäi mammalomalle. (Menekki 24g)

Lomani lopulla juhlittiin hyvän ystäväni vauvasuihkuja (...) ja päätin sitten lopulta ottaa tämän koiranoksennus- takin mukaan ja ommella siihen vihdoin napit. Jätin juhlapaikalle. Takki neuloutui muistaakseni joskus keväällä silkki-merinosekoituksesta.

Tekojärjestys ei nyt välttämäti kohta enää pidä paikkaansa, mutta nää nyt on suunnilleen samassa järjestyksessä kuin langankulutus-excelissä. Joten kuva toiselle työkaverilleni tekemistä pikkusukista. Lankana Strömpegarnin "polkkalangaksi" ristimäni väri, jotenkin vaan niin tuo mieleen polkka-karkit vaikkei niissä oranssia olekaan.

Lanka: Strömpegarnin Jacquard magic

Puikot: 2,5mm

Menekki: 20g

Jossain välissä olin ottanut kokeiluun domino-palasen neulomisen. Siihen sitten kaikenmoisia jämälankoja... En alkuun yhdistänyt palasia toisiinsa suoraan kun haaveena oli että olisin vähän edes yrittänyt miettiä värisommitteluja. Nääh, vatut. Virkkasin ympäri ja yhdistin tylsästi ihan vaan neulalla palaset toisiinsa, välissä sitä ihanaista harmaata villalankaa jonka nimen olen kauhukseni unohtanut!!! Pirtin kerhäämön? No se yks ihana jonka ostin kun sen yhden harmaan neuletakin päälanka loppui. Eniveis. Annoin tämänkin työparilleni läksäreissä. Harmikseni en yhtään muistanut punnita, yyyh! Mutta kyllä se yli 100g painaa, ehkei kuitenkaan ihan kahtasataa.

Lanka: kaikenmoiset fingering-jämät

Puikot: 3mm pyörö

Menekki: arviolta ehkä 150g? Vai onk se vaan wishfull thinking...

No sit aloin miettiä joululahjoja. Ja Onlinen unelmapehmoisesta merinosukkalangasta syntyi siskolle nilkkamalliset sukat, joissa käytin samaa punosmaista palmikkoa koska tykästyin siihen kovasti. Resorin alussa puikot oli 2,5mm tai ehkä jopa 3mm nyt kun muistelen... Ja sit hyökkäsin sny-parilta saamieni zingien kimppuun ja meinasin saada jännetuppitulehduksen. Mutta sukista tuli hienot.

Lanka: Online merino socke jotain jotain, ihanaa

Puikot: 3mm ja 2,25mm

Menekki: 59g

Sitten saapui jossain välissä Suuri Käsityö, josta oli ehdottomasti saatava tämä malli puikoille. Ja näin sen heti tuossa heleän vaaleassa minttuisessa sävyssä, kiitos Regian 4-säikeinen! Muistelen langan lähteneen mukaan joskus pari vuotta sitten Karnaluksista. Tai ei välttis... Mutta sellanen mielikuva on. Pitäis varmaan kostuttaa, noi kärjet mm. on aika rumat... En tiä miten niin tiukkistelin käsialan kanssa. Ja sukat on muuten ihan eripariakin vaikka kovasti yritin pitää huolta käsialan tasaisuudesta! Toinen sukka on pari senttiä toista lyhyempi, vaikka kuviokertoja on sama määrä...

Lanka: Shahhenmuhhen Regia 4-fädig

Puikot: 2,5mm

Menekki: 70g

Tossa kaiken välissä (jo ennen ton tilkkupeiton lopullista valmistumista) aloin neuloa niitä dominopalasia suoraan yhteen, pieni maininta vaan tähän väliin.

Suuri Käsityö-lehden kanssa vissiin samaan aikaan luukusta tipahti myös Novita, jossa oli pitkästä aikaa tosi houkutteleva ohje. Kyseessä toki Niina Laitisen Alla koivupuun -sukat, joita piti sit kuitenkin vähän modifioida kuten joku tarkkasilmäinen voi kärjistä huomata. Ja koska noi minttuiset sukat oli taas ihan eriparia, päätin tehdä nämä looppaamalla. Mikä on sit taas sen puolesta paska mulle, että sovittaminen on murhaa, ja vaikka kuinka olisin halunnut nämä itselleni niin liian pienethän niistä taisi kuitenkin tulla. Notta haistakaa nyt kakka. Ja mä en ole kovastikaan Laitisen fani siinä suhteessa, että kaikissa sukissa pitää aina tuolla pohkeen puolella olla se tylsä joustin. Eikö nyt ihan tosi koskaan voisi toistaa etupuolen kuvion sinnekin? Ihan varmasti osaisi, vai onko syynä sit se että mallit halutaan pitää kuitenkin suht helppotekoisina, että vähän kokemattomammatkin uskaltaa hyvillä mielin haastaa itseään. Siis tuo kuviohan ei ole millään muotoa vaikea, että se on huono tekosyy.

Lanka: Sock4 seiskytluvun keltaisena, kuten siskoni sanoi...

Puikot: 2,5mm pyörö

Menekki: 70g

Ja tällä haavaa keskeneräisenä möllöttää tämä toinen tilkkupeitto, jossa siis ne yhdistetyt dominot. Tähän on tullut kuvan oton jälkeen taas muutama ruutu lisää, mutta en jaksanut kuvailla uudelleen. Viime viikolla iski joku kamala lihasjumi niskaan joten en ole reiluun viikkoon neulonut lainkaan. Niska alkaa olla aika jees, mutta nyt on inspis vähän kadoksissa.

Jottain joululahjaa vois vielä suunnitella, mutta malli ja lanka vähän hakusessa. Sukathan ne todnäk olisi, koska ne on jotenkin helpoimmat mulle tehdä vähän silleen mutu-tuntumalla. Joskin miksei vois vaikka jotku lapaset tai kämmekkäät neuloa kans. No, kattellaan.

Muistaako kukaan enää tämän vuoden ainoita lankahankintojani Jyväskylän neulefestareilta? Sain yhden niistä neljästä Pompomin Donegal tweedeistä kerittyä, jei. Enää kolme... Vähän polttelis alkaa niistä takkia, mutta siitäkin on malli hukassa!! Kääk. Ja ne penteleet pitäis jaksaa keriä mutku se on ihan paskaa hommaa en taho pyh.

Lankamenekki näyttää muuten tällä hetkellä runsasta 2,3 kiloa, josta olen kyllä vähän ylpeä. Eihän se ole mitään niiden rinnalla jotka ehtii tikutella mooonta kiloa vuodessa, mutta kun mä nyt en vaan ole niin maanisen nopea enkä aina jaksa. Kesän lankahankinnat aiheuttaa kuitenkin sen, että varasto on kutistunut "vain" noin 1,8 kiloa. Se nyt tais olla oma tavoite tälle kaikelle tänä vuonna. Edes vähän vähemmäksi. Jei!

Viime viikonloppuna oli ne ihanaiset Tampereen käsityömessut mut arvatkaapa mitä. Me ei nyt menty. Koska messuparini sai syyskuun lopussa vaavin, ja se kaikki hässäkkä oli vaan liian monimutkaista suunnitella, joten kun hän totesi ettei lähde, päätin olla supporttina ja olla lähtemättä myös. Vähänkö teki pahaa katsoa kaikkia niitä ihania messupäivityksiä instasta!!! Mutta ens vuonna mennään kyllä, ja sanotaan pankkitileille paipai.

Virrat, käsin maalatut.

Sen raitapotkuhaalarihässäkän jälkeen tartti tietty äkkiä saaha jotain uutta neulottavaa. Olin jo käytännössä päättänyt ottaa työstään Austermannin Hand-Painted -langan jonka olin kerinyt kahtia. Eli sukat pitäis.

Austermann Hand-Painted, 2,5mm, 78g.

Jälleen kerran Tiina Kuun malli pelasti päivän! Pientä yhden silmukan palmikkokääntöä ihan apinanraivolla, ja voilá!

Pidin erityisen paljon siitä, että kannan kiilat tehtiin jalkapohjaan. Ja vaikka ensin ihmettelin että mitä siinä ohjeessa oikeen luki noiden lyhennettyjen kerrosten kohdalla, tein lopulta omin päin ja omalla järjellä, ja päätin että en vaan ymmärtänyt lontoonkielistä ohjetta sen osalta ihan yks yhteen. Kantapään vahvennettua neulosta yritin jatkaa vielä kavennusten jälkeenkin, sillä se meinasi jäädä aivan liian kaposeksi tai matalaksi, miten päin sen nyt haluaa ymmärtää.

Koska pyöröiltä on välillä vähän haasteellista sovittaa sukkaa kinttuunsa, tuli tehtyä ehkä pari turhaa lisäystä. Varren yläpäät tulikin sitten melko löysiksi, mutta kaipa ne jalassa pysyy siltikin :). Mahtuupa lahkeen päälle tarvittaessa. Ja taas jälleen täytyy olla kyllä iloinen, että joku on keksinyt tuon magic cast-on -tavan, sillä tulee aivan täydellinen kärki. Tai no, mulla jää jostain syystä aina se aloitussilmukka jotenkin pönöttämään, mutta kun se on muuten niin mahtava aloitus!

Ja sitten nopeasti katsaus muihin aiheisiin.

Ikkunalaudan viidakko aiheuttaa pieniä ilonkiljahduksia silloin tällöin.

Viime viikon lauantaina kävin kuuntelemassa Tuomari Nurmion levynjulkkarikeikan Konepajan Brunossa, joka on muuten ihan mahtava tila tällaisille keikoille! Hyvä keikka, paljon yleisöä! Vaikkakin keski-ikä taisi olla lähempänä viittäkymppiä :D. Tunsin itseni kovin nuoreksi.

Keskiviikkona osallistuin Procountorin Pro-iltapäivään, joka oli tämmönen asiakastapahtuma joita ne järjestää. Torstaina oli sitten Procountorin aka poron aka procon tilitoimistopäivät, mutta niille en osallistunut tällä kertaa. Iltapäivä piti sisällään settiä tulevista toiminnallisuuksista ym. jonka jälkeen siirryttiin KOM-teatteriin tai lähinnä siihen ravintolaan. Alkuun vähän tapaksia, pääruoaksi kukkoa viinissä ja jälkkäriksi pikkuruinen herkkupala suklaakakkua. Valkoviini oli myös vallan hyvää. Ruoan jälkeen sitten paikat viimeiseen esitykseen. Pakko sanoa, että tarina oli sen verran vastenmielinen, että yhdistettynä taiteellisiin kikkoihin esityksen toteutuksessa suuhun jäi lähinnä sellainen lievästi etova maku.

Kyseisen etovan maun voisi toki huuhtoa alas milläs muullakaan ku meidän uudella oluella :D. Toi etiketti on niin siisti, kuosit ja kaikki, ja toi raketti-emu on söpö! Olut itsessään on hankalampi arvioida kun en käytä, mutta sanoisin että ei ollut kyllä mikään tylsä vetinen lager vaan raikas, vähän kirpakammin humaloitukin ehkä, sellanen rapsakan hapan kesäolut. Avot.

Eilen osallistuttiin Yritysmaratonviestiin! Ja voin sanoa, että oli aivan jäätävän rankkaa, melkeinpä yllättäen. Kyllähän mä tiesin, että kunto on miinuksella, edellisestä lenkistä on 3 vkoa ja yhtäkkiä lämmöt nousi ihan oikeisiin kesälämpöihin. Mutta silti. Yksi kierros lahtea ja piti jo sillä kävellä. Välissä kollega vetäisi tokan kierroksensa ja sitten piti jaksaa taas itse uudestaan. Loppulukemana mulla on nyt yllättäen melkoisen kipeät reidet, ja kasvot sai vähän enemmän väriä kuin mitä toivoin.

Tästä nyt sitten suihkun kautta hyvän ystävän polttareita viettämään. Oisko parempaa säätä voitu saadakaan! <3

Neulevuoden hyvä alku

Töissäkin jo totesin, että neuloosi on hyvin voimakkaasti päällä nyt. Oikeasti, monta kertaa päivässä tulee mieleen että oispa neulomukset nyt tässä, tekee mieli tehdä. Hyvä niin, sillä tänä vuonna jos minkäänlaista lupausta ajattelin tehdä niin sen, että lankaa kuluu enemmän kuin tulee. Pirskatti!

Lanka: Trekking XXL. Puikot: 2,5mm. Menekki: 63g

Kuten taisin jo edellisessä päivityksessä (tai sitä edellisessä?) mainita, vanha opiskelukaveri tilasi itselleen ja tyttärilleen sukat jo tuossa ennen joulua. Totesin hälle, että nyt on jonossa kaikenlaista (ja tilausneulomukset tuntuu aina pakkopullalta) että saattaa kestää kyllä hetki, mutta eipä noihin kolmiin sukkiin mennyt edes kovin kauaa. 

Tätä Trekkingiä olen ehtinyt hilloamaan jo varmaan parisen vuotta, alun perin oli ajatuksena tehdä siitä siskontytölle jotain. Mutta sitten on tullut aina jotain muuta lankaa josta on tehnyt, ja tämä on jäänyt. No, nyt! Vanhalla tutulla valepalmikolla, se on kyllä varsin kiva joustimen korvaaja.

Lanka: Roam Fusion. Puikot: 3,5mm. Menekki: 54g

Jos kahdet aikaisemmat sukat yrittää olla kokoa 39, nämä Olga-vartiset tähtää kokoon 37. Saas ny nähä... Ja olgaakin vähän mukautin taas, en tarkalleen edes muista kuinka alkuperäisessä ohjeessa mentiin. Tässä taitaa muuten olla se, jonka mukaan lähdin ensimmäisiä Olgiani tekemään (avautuu pdf:nä, elä säikähä!). Hassua päätyä Savonlinnan OKL:ssä opiskelleen kurssi-työnään tekemään juttuun, itsehän opiskelin siellä myös :).

Tässä kuvassa värit ovat ehkä lähimpänä langan oikeita sävyjä. Ihan mahdotonta saada oikean väristä kuvaa kun illat on pimeitä ja huoneen valaistus vääntää kameran kanssa kilpaa värit päin puuta. Tässä toteutettu olga-mukaelma taisi mennä niin, että puikolla oli 13s, 2 oikein yhteen (oliko nyt etu- vai takareunoistaan, jommin kummin kuitenkin, että kallistuu oikeaan suuntaan), 4 oikein, langankierto, 1 oikein, langankierto, 4 oikein ja 2 yhteen jompsis-kumpsis kallistuksella. Noin puolivälissä tein kavennukset myös välikerroksella ekalla ja kolmannella puikolla, koska varsi tuntui ihan liian leveältä koon 37 kinttuihin. Ja sitten nilkkaan vähän resoria, ja kantapään mallasin siten, että leveämpi puikko/kuvio osui siihen keskelle, jotta kavennetut puikot/kuviot päätyivät sisä- ja ulkosyrjälle. Ihan hyvät niistä varmaan tuli.

Ostin tuon Roam Fusionin Eiran Langoista, vielä kun heillä oli liike Mäkelänkadulla. Nythän taitaa olla enää verkkokauppaa. Btw, jos Langin lankoja tykkää, niin heillä taitaa olla! Mutta niin, Roamia ostin tuon pinkki-kirjavan sekä sellaisen sini-sävyisen, siinäkin tuo vaalea ruskea kaverina. Yhtään en tiedä miksi ostin, sillä en varsinaisesti itse niin pidä kummastakaan väristä :D. Tai tää pinkki nyt on ihan söpö, mutta mitä ihmettä teen siitä sinisestä? Eniveis, tää yllätti neulomistuntumaltaan tosi positiivisesti. Jotenkin sellainen tosi sopiva pehmeys, ei liian pumpulia mutta pehmeää kuitenkin. Toivottavasti kestää käytössä.

Ja juuri nyt on puikoilla jotain ihanaa aivan itselle. Nimittäin Kaipuu-huivi Madelinetosh DK:sta.

Tekele on niin täynnä virheitä kuin olla ja voi. Mikä siinä ohjeen noudattamisessa on niin perhanan vaikeaa?? Tai sen ymmärtämisessä. Huivihan aloitetaan tuosta yläreunan keskeltä - juuri tuosta joka mun huivissa on tolleen boing. Ja sitten aina oikealla kerroksella neulotaan kaksi oikein, langankierto, ja edellisen kerroksen langankiertoon kaksi silmukkaa. Nurjalla puolella sitten kaksi oikein, lk, ja vain yksi ed. kerroksen langankiertoon. Helppoa, eikö? No ei siinä vaiheessa kun ensin luet että joka kerroksella ne kaksi siihen langankiertoon ja kellot soittaa päässä että sittenhän reunasta tulee kaareva eikä suora koska lisäyksiä on liikaa. Sitten fiksuna ihmisenä teet omin päin ja vain yhdet langankiertoihin ja silloin tällöin sitten kahdet. Niin... *syvä huokaus*

Mutta ei anneta sen häiritä! Tai kyllähän se häiritsee koska tää Madelinetosh ei ollut ihan ilmaista, ja siitä ois halunnut sitten jotain mikä ei olisi aivan näin ensikertalaisen tekeleen näköinen. Toisaalta, huivien teossa tämä malli (yläreunan keskeltä aloittaminen) on kohdallani kyllä ensimmäinen kerta, ja huiveja on ylipäänsä tullut tehtyä ihan toooosi vähän. Sellasta pötkö-kaulaliinaa joskus, ja sitten se yksi kreisistä kissalangasta, that's it varmaan.

No mutta silti en anna häiritä! Sen sijaan keskityn siihen hyvään oloon, että valmista tulee niin perkeleen vauhdilla kun pitkästä aikaa neuloo vähän paksummalla langalla ja isommilla puikoilla. Ja koska noi langat on aika herkkua. Ainakin toi Holi Festival (vaalea), se tuntuukin pehmoiselta. Tumma harmaa El Greco on vähän karheampaa, ja ehkä ihan pikkasen liian tummaa tuon vaalean kaveriksi, mutta muutoin sävy on kyllä aivan mua. Ihana herkku harmaa!

Niin ja ne virheet jatkuu tuossa pitsi-osuudessa (harmaassa). Ihme aivopieruja, en kertakaikkiaan nyt vaan osaa. Kaavoissa ei ole mitään vikaa, mutta kun mä reikäpää jätän välistä kaksi kerrosta pois ja ihmettelen että mikä nyt on kun ei se kaavio nyt yhtään istu puikoille :D. No ei kai kun ei oo tarpeeks silmukoitakaan kun kaksi kerrosta lisäyksineen on tekemättä! Voi jeesus mä sanon. No, koska olen malttamaton ja huivi on muutenkin ihan viallinen, ni en kyllä purkanu vaan posotin menemään. Pitäkää tunkkinne!

Loppuun pikainen katsaus vuoden ekoista viikoista:

Itäkeskuksen The Lucky Bastard -burgeripaikassa 6.1. äitin synttäreiden kunniaksi. Itse testasin Vegesauruksen, mutta valitettavasti tällä kertaa jätti toiveita parempaan. Ja ihan en ehkä ymmärtänyt kolmeen kertaan paistettujen ranujen ideaa.

7.1. menin ystäväni aviomiehen näyttelyn avajaisiin G12-galleriaan. Oli hauska kokemus, olin tavallaan niiiin värässä paikassa, mutta olen aina halunnut salaa osallistua taidegallerian avajaisiin :D. Onnea Henry!

Viime perjantain tunnelmat toimistolta. Pallihedelmä!

Hyvää sunnuntaita, mä jatkan nyt virhe-huiviani ja katson Areenasta Drunk Historya!

Pehmeät paketit rokkaa

Nyt täytyy kyllä vähän haistella tuota omakehua, mutta kun. Kirjopirkka piti kyllä keriä melkoisen vikkelään, jotta sen sai puikoille. Malli pitäisi istua miehelle - isälle - joten vaikka moni pitsi olisi ollut upea tällä sinisellä langalla, ei ehkä tällä kertaa kuitenkaan. Merenkulkijaa lähdin googlella tavailemaan, ja kappas kun Ullan ohjeessa oli toinenkin mallikaavio! Se "oikea" merenkulkija näytti ihan pliisulta ja tylsältä tämän toisen rinnalla, ja päätinkin sitten käyttää sitä.

Viime lauantaina loin silmukat, ja keskiviikkona iltakymmenen jälkeen sain valmiiksi. Langat päättelin tosin vasta torstain puolella, koska it was way over my bed time already.

Lanka: Kirjopirkka, puikot: 2,5mm, menekki: 70g.

Vähän taas piti jännätä, saako sukista oikean kokoiset kun ei ole sopivan kokoista kinttua sovitusapuna. Faijalla nyt ei ihan huiman suuri jalka ole, mutta on se nyt silti pikkasen isompi kuin oma kavioni, joka ei toki ole pieni sekään. Maltoin kuitenkin tehdä vähän liian isot itselleni, vaikka tekikin ihan kamalasti mieli pitää nämä itselläni! Langan väri ei pääse näissä kuvissa nyt ihan oikein esiin, mutta uskokaatten että se on aivan uskomaton. Sanoo ihminen, joka ei oikeasti oikein pidä sinisestä. Tämä on u-s-k-o-m-a-t-o-n.

Samaisena silmukanluontilauantaina loihdin myös glögikakun. Lähdin vähän soveltamaan omia ideoitani, liivatelehtien määrää vakoilin jostain kotikokin ohjeesta. Ja pakko sanoa, että tämähän onnistui vallan hyvin. Tekstuuri oli liki täydellinen, makua voisi vielä pikkaisen viilailla.

Pohja:

175g pipareita

n. 75g voita

Täyte:

1 prk maitorahkaa, se pyöreä eli pienempi :)

2 dl vispikermaa

1 lime, mehu ja kuoriraaste

liian iso loraus cointreau'ta, ainakin desin verran

3 (vai 4?) liivatelehteä

vapaa mitta sokeria, maistellen sopivaksi

Kiille:

n. 1,5 dl glögiä (oisko ollu tiivistettä, saatoin vähän laimentaa vedellä -> 2dl?)

muistaakseni 3 liivatelehteä

Pohjaan murskasin piparit huonolla menestyksellä, sulatin voita aluksi liian vähän, ja säädin ja sähelsin noin muutenkin. Lopulta uskaltauduin ajattelemaan, että ehkä se pysyy kasassa kun painelen sen tarpeeksi tiiviisti leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Tai siis, sen vuoan pohjaan pingotin leivinpaperia ja reunoille taiteilin kelmua - vuoka on ikivanha ja vähän sellanen että en uskaltautunut suoraan sitä vasten täytteitä laskea, jos vaikka tarttuisi makuja. Vuoka oli 22 cm halkaisijaltaan.

Täytteeseen vatkasin vispikerman kohtuullisen stydiksi vaahdoksi, maitorahkan joukkoon raastoin limen kuorta ja laittelin sokeria sen verran, että uskoin sen riittävän. Liian makeaa en todellakaan halunnut, vaan tavoitteena oli sellainen raikas kakku, jossa lime ja cointreau kenties pääsisivät vahvan glögin alta mukaan bailuihin. Cointreaun ja limen mehun kuumensin kattilassa ja sinne sitten ne liotetut liivatteet. Saattoi mennä neljä, kun hätäilin että sitä nestettä nyt on kuitenkin aika paljon ja vispikerma jäi ehkä vähän liian lötköksi ja hyytyyköhän se nyt sitten kuitenkaan vai onko se velliä. Niin ja cointreaun kohdalla unohdin kuinka se onkin niin sytytysnestettä, herttileili 40-volttista, tsiisus!

Kakku sai jähmettyä kylmässä ehkä tunnin verran ennen kuin kuumentelin glögin ja sulatin sinne varmaan kolme liivatelehteä, jälleen taas panikoin että mitäs jos se nyt jotenkin ei riitäkään. Arvaako joku jo, että mä en juuri ikinä kikkaile liivatteella ja tästä syystä ei tule mutu-tuntumalla heittoja riittävistä määristä. En sitten myöskään malttanut odottaa ihan tarpeeksi kauaa että glögi jäähtyisi riittävästi, vaan hätäillen kaadoin sen kakun päälle. Vaalea täyte vähän äkästyi tästä, ja jos kuvan kiille ei kiiltäisi aivan noin hurjasti, näkyisi toisessa reunassa sellainen sottainen kohta jossa glögi on napannut mukaansa kermaa.

Mutta niin! Jos olisin muistanut cointreaun alkoholipitoisuuden, olisi kakun jälkimaku ollut vähemmän viinainen :D. "Boozy", kuten kantikseni ravintolapäällikkö totesi. Limeä saa olla toinen mokoma, mutta en tiedä kuinka hyvin se välttämättä sopii glögin kanssa. Leikittelin ajatuksella, että se limen tuoksusta ja mausta löytyvä mausteisuus (minulle tuo mieleen kanelin jollain kummalla tavalla) istuisi mausteisen glögin seuraksi, vaikka muuten ovatkin kovin erilaisia. Ja että se limen raikkaus tasapainottaisi glögin tuhtiutta ja makeutta. Cointreauta saa laittaa puolet vähemmän - jos sitä edes haluaa käyttää - eipä se siitä juur maistunutkaan. Paitsi jälkimaussa :D. Ja kiilteeseen ei tarvita kolmea liivatelehteä, vaikka ei siitä nytkään sellaista kumipalloa tullut. Täytekin saattaisi pärjätä yhdellä vähemmän, mutta se oli kyllä tekstuuriltaan vallan passeli.

Loppuun sitten tarina viime viikolta. Torstaina iski joku flunssan tapainen, ja menin nukkumaan jo heti kohta yhdeksän jälkeen. Yhdentoista jälkeen herään räväkästi siihen, kun rappukäytävän palovaroitin lähtee ulisemaan. Kuuntelen kolinaa rappukäytävässä, katson kun sälekaihtinten välistä näkyy valoja. Kas, kadulla on kolme poliisiautoa, ja nyt paikalle tuli kaksi paloautoakin. Selvä, takkia niskaan ja laukkua olalle, turhaahan ne ovat jos henki lähtee, mutta ilman avaimia en pääse kotiin. Ja ulkona on pakkasta. Kenkiä laittaessani kuulen kuinka joku nainen juoksee rappukäytävässä, "apua, apua, apua!" Avaan oven - enpäs menekään, en erota edes lattiaa sen savun läpi. Ovi kiinni, paniikki nousee, ikkunat auki ja siihen sitten hengittelemään ja katsomaan kuinka paloautoja tulee lisää. Asuntoon alkaa hiipiä savua, haistan vain palaneen käryä, alkaa pelottaa että mitä ne palomiehet nyt oikein aikailee, tännehän tukehtuu kohta! Ei tietenkään oikeasti ollut vielä mitään vaaraa tukehtua, mutta siinä tilanteessa ei sen järkevämmin osannut ajatella. Pelotti. Kuuntelin talon ääniä, ja kohta kuuluu koputus ovella. Juoksin sinne, palomies kysyy onko kaikki hyvin, odota vaan täällä vielä, he tuulettaa rappua. Vaikea sanoa kauanko tässä on kulunut aikaa. Kohta uskaltauduin kurkkaamaan rappuun, siellä joku palomies seisoo ja kysyn voinko lähteä ulos, en halua olla sisällä. Hyvä että alaovesta pääsi ulos kun vastassa oli jumalaton puhallus jolla savu pakotettiin pois rapusta. Pihalla on muitakin asukkeja, juttelen yhden naapurin kanssa. Paloasunto on ensimmäisessä kerroksessa, henkilövahingoilta vältyttiin, savuvahingot on varmasti mittavat kyseisessä kerroksessa. Palomies tai ensihoitaja kävi kysymässä, hengitinkö palokaasuja, totesin että en mielestäni, kunhan haistelin sitä palaneen käryä mutta asun sen verran ylempänä ettei sinne myrkyt tulleet.

Ja koko yönä ei mun asunnon palovaroitin inahtanutkaan. Ei edes siinä vaiheessa, kun asunnossa leijui silminnähden savua huoneen puolivälissä. Tarkistakaa ne palovaroittimenne, haluatte varmasti herätä siihen paljon ennen kuin ette enää pääse asunnosta ulos. Muistakaa Vuosaaren tragedia.

Syksyn satoa

Jos nyt yrittäs ees vähän aktiivisemmin kertailla tänne blogiin tuotoksiaan ja aatoksiaan, se tuossa kesällä lopahti vallan tyystin. Mutta kun puikot on kilisseet kuitenkin, ja instagramin puolella kaikenlaista on näkynytkin :).

Nyt en ihan heti muista, mitkä valmistuivat ensin ja niin pois päin, mutta onko sillä niin väliäkään.

Lanka: Online Garn, Timona. Puikot 4,5 mm pyöröt ja 5(,5?) mm sukkapuikot. Kulutus 102g.

Nämä olivat mulle sellainen uuden valloitus tavallaan, en ole pöksyjä vielä kuunaan neulonut. Lankakauppa Vihreän Vyyhdin loppuunmyynneissä piipahtaminen aiheutti sen, että Onlinen lankaa tupsahti kotiin saakka. Tämä mausteisenkeltainen Timona on 60% merinovillaa ja 40% arkyylia (yäk). Neulomustuntemuksiltaan melkolailla ihana! Paksuhko lanka lensi puikoilla varsin vauhdikkaasti, eikä näiden neulomisessa tainnut kamalan kauaa mennäkään. Tähän lainattu ohje löytyi Dropsilta, mutta koska tiheys oli vähän eri, muokkasin sitten mututuntumalla. Ja lisäsin palmikot lahkeiden ulkosyrjiin, että ois jotain mielenkiintoa. Saas nähä mahtuuko noihin vaippa ees sisään, mutta tulipahan tehtyä! 

Ja ai niin, teinhän mä tästä langasta piponkin, mutta siitä tuli tietenkin liian pieni joten pistin eteenpäin. Punninnut en tietenkään, mutta muistaakseni siihen kului ehkä hintsusti päälle kerä, eli arviolta max 55g. Mikä niissä pipojen neulomisessa on niin jäätävän vaikeaa?! Joko ne on ihan liian kinttaria tai sitten sellaisia että tipahtaa päästä kun vähänkään kumartuu tai kääntää päätä liian vauhdikkaasti. Kyllä mä vielä joskus...

Lanka: Regia 6-fädig, kaksi eri väriä mutta eihän ne vyötteet enää tallessa ole (enkä jaksa googlettaa). Puikot mahdollisesti 3,5mm. Kulutusta en tainnut muistaa punnita, mutta oisko joku n. 40-50g?

Nämä tosin olikin noiden pöksyjen aikana rivakka välityö, sillä siskontytön 8v synttärit meinasi yllättää. Lankana Regian 6-säikeisen jämät, joista neuloin aikaisemmin kaverille ne yhdet sukat. Ja koska lanka ei tietenkään riittänyt ihan loppuun saakka, tein kärjet toisella Regian jämällä, josta neuloin kenties vuosi sitten siskontytölle lapaset ja sukat olga-mallia lainaten. Toivottavasti sopivat kinttuihin, ne kun kasvaa hurjaa vauhtia.

Lanka: Austermann Step. Puikot 3mm. Menekki 69g.

Sitten nappasin puikoille jo varmaan pari vuotta hillotun Stepin, josta kyllä alkuun hinguin itselleni jotain. Melkein tulisen pinkki, kun osa säikeistä oli oranssihtavaa ja kirkkaamman punaista. Palmikkokuvion lainasin (ainakin sinne päin, ulkomuistista) Tiina Kuun Fredrika-sukista, jota olin käyttänyt jo aikaisemminkin mm. sukissa ja kämmekkäissä. Voi juku kun se onkin kaunis kämmekkäissä! Ja kuten tarkkasilmäisemmät (tai ylipäätään näkökykyiset) voivat huomata, on nilkan kohdalla tapahtunut neulojalla sellainen aivopieru että vieläkin ikkunat helisee :D. Tottakai oli tarkoitus jatkaa samaa kuviota kautta sukan, mutta ekan sukan kantapään jälkeen en sitten yhtään katsonut/ajatellut missä vaiheessa kuviota oikein olinkaan, ja päädyin lopulta tekemään kaksi mantelia peräkkäin enkä lähtenyt kiertymään keskimanteliin. Noo, haittaakse? Sama virhe toiseen sukkaan ni ihan hyvä pari tuli. En jaksanut alkaa purkamaankaan, koska toki tajusin virheen vasta monen sentin jälkeen.

Langat: Austermann Step pinkki ja lila, Trekking XXL harmaakirjava. Puikot 3mm. Menekki 68g.

Sitten teki mieli leveetä raitaa. Ja käyttää langanjämiä. Pinkkiä jäi vielä pieni nöttönen, lilaa on reilusti varmaan puoli kerää, harmaata joku 17g vai paljonkohan punnasin. Lila vähän vääristyy kuvassa, se on oikeasti vähän tummempi ja syvempi, sellainen täydellinen tumma lila.

Olikohan näiden lisäksi vielä jotain, minkä jo unohdin? Ei tässä olkkarissa nyt ainakaan muita pyöri, että ehkä kaikki oli nyt tässä. Siis ne esittelemättömät. Nyt vois puikottaa vielä vähän lisää harmaata sekä sellaista herkkua vihreää, josta neuloin joskus melkein kaksi vuotta sitten Kalajoet. Jaaa sit tuli myös yhdeltä vanhalta opiskelukaverilta tilausta, mutta en aio ottaa ressiä niistä koska sanoin, että nyt on lahjaneulonnat kiivaasti käynnissä eikä paljo muuta kyllä ehdi. Eikä ehdikään, vaikka melko rivakasti mm. nämä viimeisimmätkin neuloutui. Joka päivä niitä ei ole tullut tehtyä, mutta esim. viikonloppuisin kyllä useampi tunti. Eilen sitten taas vaan toisen kärki loppuun ja molempien päättely.

Loppuun vielä kevennykseksi kaakkua ja skumppaa! Työpaikkani täytti tänään 9v, plus toimari oli saanut viikonlopun tietämillä esikoisensa, plus olihan yhdet kihlatkin juuri eilen illalla julkistettu. Suurta juhlan tuntua siis :)

Syksy tulee, ota koppi!

Valmista! Yay! Vaan eipä oo kovin täydellistä jälkeä. Yksi kerrallaan kun neuloin, toka sukka on selvästi tiukempi kuin eka. Että ärsyttääkin kun käsiala vaihtelee niin kamalasti taas! Välillä se oli jo liki täydellisen tasainen, mutta nyt taas on jotenkin lipsunut siihen, että välillä kiristää ihan liikaa. Murr.

Sock 4, puikot 2,5mm, menekki 90g.

Malli on Effervesce, ilmaisohje ravelryssa. Teille, jotka pidätte pikkupalmikoista! Ohje ei vaan taida olla ihan täydellinen (hyvä kyllä, ei sinällään mitään pahaa), varresta tulee aika perkeleen pitkä jos tekee kaikki ohjeen toistot. Ei varmana menisi kaikille pohkeeseen... Ja jalkapöydän kuvio on sen verran pitkä, että mun ainakin piti jo heti sen loputtua kaventaa jumalatonta vauhtia, että sukista tulisi edes suunnilleen käyttökelpoiset. Saatoin toki hätiköidä, sillä ei noista kyllä nyt ihan ärtsyn isoja tullu. Tein myös omin päin pari muutakin juttua, esim. kantapäät ristiinvahvennettuina enkä niin kuin ohjeessa sanottiin. Anarkiaa! Kuvassa langan raikas ja rikas petrooli ei pääse etuuksiinsa, jää kovin vaisuksi. Mutta menkööt nyt.

Mua naurattaa kuinka tyytyväinen olen itseeni, kun uskallan nykyään purkaa vaikka ja millä muotoa. Niin näissäkin, kun jalkaterään lipsahti yksi oikea keskelle nurjia. Hädin tuskin sitä edes erotti, mutta eihän sitä kyllä sinne jätetä! Riittää, että molemmissa sukissa on noissa soikeroissa joihinkin livahtanut yksi ylimääräinen kerros...

Ennen näitä valmistui elämäni ensimmäiset junasukat. Niissäkin tein vähän omin päin, enkä neulonut resoriosissa 12 kerrosta vaan ehkä kymmenen. Noistahan ois tullu ihan jumalattoman isot!

Puikot 2,5mm, menekki n. 22g, lanka sama Forever kuin noissa toisissa vauvansukissa aikaisemmin kesällä.

Mutta jotenkin hurjan söpöt ne kyllä on, vaikka itse sanonkin :).

Hakaniemessä sijaitseva Lankakauppa Vihreä Vyyhti lopettaa. Loppuunmyynti jatkunee vielä pitkin lokakuuta, ja eilen lauantaina siellä oli vielä paljon lankoja.

Ja pitihän sitä nyt sit sortua, vaikka muka kovasti lupailin itselleni etten osta mitään ennen marraskuun Kädentaitomessuja Tampereella... Hups! Kirkuvankeltaisesta Linie 3:sta tulee kyllä itelle jotku ihanat sukat. Kauniissa punaisen sävyissä liukuva Supersocke ois aika upea myös huivina, mutta katsotaan mitä siitä tulee. Syksyisen keltaiset Timonat ois tarkoitus neuloa siskon tulevalle pikkuiselle joko takiksi tai housuiksi. Ohjettahan en toki ole vielä etsinyt...

Ja ennen kuin punajuuret kävelivät itse ulos jääkaapista, päätin tehdä niistä ruokaa. Palasiksi ja uuniin, vähän öljyä ja hunajaa, timjamia ja suolaa, n. 175 asteessa pienen ikuisuuden (kelloa en katsonut, mutta jumalauta kun sillä kestää kypsyä!!). Kaveriksi ohraa, josta yritin tehtailla vähän risottoa muistuttavaa lorauttamalla sinne yrtti-ruokakermaa. Pinaatinloputkin laitoin pakkasesta sekaan, jotain yrttejä ynnä muita mausteita kaveriksi. Ohra ei nyt ihan rokannut siten kuin olin toivonut, mutta ai että kun punajuuret oli hyviä! Ja pinnalle reilusti fetamurua, omnom...

Yhden punajuuren raastoin ihan hienoksi, ja leivoin suklaakakkuun. Luotto-ohjeella jälleen, ja voi juku kun tuli täydellistä. Punajuurtahan sieltä ei tietenkään erota eikä se ole pointtikaan, mutta se toi vähän lisää mehevyyttä ja kosteutta.

God I'm good!

Ja seuraavaksi mietitäänkin, että mitä sit neulois... Himottais joku vähän paksumpi lanka kun tulee niin vikkelästi valmista. Pitäskö ettiä sitte joku takkiohje noille kullankeltaisille kerille! Tai oottais tuolla laatikossa viime messuilta ostettu Madelinetoshin ihana pehmomerino, mutta siitä teen kyllä itelleni enkä kenellekään muulle!

Loppuun vielä syksy-fiilistelyä ^^

Loma!

No niin, johan onkin vierähtänyt piiiitkä tovi edellisestä päivityksestä! Melkein hävettää kun ei ole ollut kiinnostusta kirjoittaa - tai edes lukea muiden blogeja. Sen sijaan olen esim. muhinut töissä ja viikonloput riekkunut tuolla ulkona tehden kaikenlaista tyhmää ja yllättävää (kuten esimerkiksi menin yksin räppikemuihin Brunoon, ohoh!). Niin että jos joku on seurannut instan puolella ni ei siellä juur muuta ole ku diskovaloja ja juomalaseja :D. 

Köyhäksi meni kesän neulomuksetkin. Olisko viimeisin päivitys ollut siitä vauvantakista, sen sain tossa viime kuun puolella vihdoin lähetettyä. Sain parin päivän päästä ihanan kuvan pikkuneidistä takki ja sukat päällään, ihan pikkasen on kasvuvaraa :D. Vaan niin vauhdillahan ne kasvaa, että tokkopa menee enää ensi syksynä takki päälle. Tai mistäs sitä tietää, olishan se kiva!

Takin ku sain neulottua, otin samaisen mallin toisella langalla puikoille, vaan se ei ole 5 senttiä pidemmälle edennyt. Ei hotsita! Ja palmikonkierrotkin meni päin helvettiä parissa kohtaa kun en yhtään ilmeisesti keskittynyt, että parempi varmaan purkaa kokonaan. Mutta kun tässä tänään vietän ensimmäistä lomapäivääni niin ehkäpä saan sen takin uudelleen alulle ja toivottavasti myös loppuun tän loman aikana! Laskettu aika kun vaan lähenee kamalaa vauhtia, mistäs sen tietää vaikka kohta putkahtas jo ennen aikojaan.

Jotain sentään valmistunutkin, nimittäin Urhot jotka aloitin sny-parini lähettämästä Regiasta joskus tossa keväällä. 

Langan kulutus 76 g, puikot 2,25mm, lanka Regia 4-fädig.

Niistä ei tullu ehkä ihan niin miehen kokoa ku olin tavotellu, sillä tossa ei oo juurikaan ylimäärästä ku omaan jalkaani sujautan. Oma jalka on toki pelkoa herättävä nelikakkonen, eli sikäli menee kyllä miehelle noi sukat... Puikko-kokemus oli miellyttävä, sny-parilta nekin! Malli oli varsin kiva neulottava, kuten Tiina Kuun mallit on tähän mennessä aina olleetkin.

Nyt puikoilla on lisää Regiaa 6-fädigin muodossa, kerä jonka kaveri osti Tallinnasta sitä varten että neulon sille sukat siitä :D. No, olkoon menneeksi!

En jaksanu rajata kuvaa, ois ehkä pitäny. Päätin sitte tommosen palmikon siihen tehä, ei oikeen iskenyt mikään spessu malli. Ei sillä että oisin niitä liikaa ees selannu, kuha alotin resorilla ja jatkoin jotain :D. Pari on kantapäässä, josko valmistuis synttäripäiväksi parin viikon päähän. Ihan varmasti valmistuu, toi on niin nopeeta neulottavaa että vaikka ei kamalasti kerralla jaksaiskaan neuloa ni oho tuli puol jalkaterää.

Tällä viikolla käytiin parin työkaverin kanssa ensiapukoulutuksessa, nyt ollaan sitten ensiaputaitoisia! Kollega tositoimissa nuken kanssa.

Tutustuttiin myös deffaan ja sen käyttöön, tuntuu kieltämättä ihan hyvältä kun (ainakin nyt hetken aikaa asioiden ollessa tuoreesa muistissa) on vähän paremmin käryä siitä, miten toimia jos jotain sattuu.

Mitähän muuta... Taiteiden yönä en juur minnekään mennyt, kävin Brunolla kääntymässä ja ostin kahdet korvikset.

Ja viime viikonloppuna leivoin älyttömän hyvää leipää! Oliivia ja aurinkokuivattua tomaattia... Taikinassa tarpeeksi (ehkä hitusen liikaa) oljyä niin pysyi semmosena mehevänä myös "vanhana", eikä kuivunut.

Ohje oli simppeli, mutta ihan päin persettä kirjotettu. Ei toiminu ainakaan mulle, että jauhojen keskelle tehään kolo ja sit lisätään nesteitä ja veivataan. Na-a, jauhot aina nesteeseen, vain silleen saan edes jonkinlaisen taikinan. Eri asia jotku kakkutaikinat tai semmoset, mutta jos täytyy alustaa ni aina nesteeseen jauhot. Että eka satsi pääty roskikseen, älkää lapset noudattako ohjeita aina pilkuntarkasti! Onneksi en lätkiny oliiveja ja ak-tomaatteja heti jauhoihin, ois menny hirveesti hukkaan! Tai sit ois vaan pitäny yrittää siitä möykystä saaha jotain aikaan ja lopputulos ois ollu kuiva tiivis könttä. Mutta onneksi onnistui! Vaikke niin kovin muhkeaksi leiväksi enää kohonnutkaan - tai siis olis pitäny lykätä aikasemmin uuniin, ehtivät sitten lässähtää. Aijaijai, tota täytyy tehdä lisää :)

Ensi viikolla Savonlinnaan JEEEEE! Ja Joensuussakin aion piipahtaa. Sitä seuraavalla viikolla taas Tallinnaan samaisen neidin kanssa kuin viimeksi. Siinä välissä sitten vähän kulttuuria ja muuta kivaa - hommasin vihdoinkin Museokortin, ja tuntuu että nyt on joka viikonloppu jotain mielenkiintoista tapahtumaa yms. Niin, ja treffeilläkin on tullu käytyä ;)