Syyhy

Kyseenalainen otsikko yrittää kuvastaa sitä kummaa surisevaa olotilaa joka tulee kun innostuu langoista ja ohjeista ja neulomisesta ja muiden blogipostauksista ja insta-päivityksistä. Kun ei malttaisi pysyä paikallaan kun jo haluaisi töittensä olevan valmiita jotta niitä pääsisi käyttämään - ja tietysti aloittamaan taas jotain uutta koska kaikkea pitäisi tehdä samaan aikaan!

Crusade of doooom on edennyt, helmasta puuttuu ehkä 20cm. Ja ekassa kerässä mennään edelleen, en yllättyisi vaikka sillä posottaisi vartalo-osan liki loppuun. Kumma kyllä loppumaton tasainen sileä ei ole vielä tökkinyt kovinkaan pahasti, nyt vaan päälle jyrää nää kaikki muut työt mitä haluaisi kuumeisesti aloittaa!

Ilmoittauduin mukaan Missä neuloimme kerran -blogistin MKALiin, Shake it up -huivikalisteluun joka alkaa 12.9. No eihän sinne saakka malttaisi odotella! Onneksi piti hetki pohtia lankoja, joten tuli vilkaistua varastoja jälleen kerran. Ja käytyä Snurressa....

Näillä lähdetään liikkeelle, joskin tuon pinkin lätkäisen siililankojen väliin.

Mutta koska kalistelu ei ala vielä pariin viikkoon JA kummipoikani täyttää syyskuun lopulla vuosia, päätin päräyttää puikoille herralle uuden villapaidan. Ohjeeksi valikoitui Flax light ja langaksi varastossa jo parisen vuotta muhittanut Fleece Artistin Trail socks -merinolanka, joka on kyllä ohjeen lankaa vähän paksumpaa... Mutta paskatko minä siitä, tuo upea tummansininen piti päästä paidaksi (vaikka joskus olinkin sitä mieltä että siitä on pakko saada huivi). Se on aivan upea, eikä tietenkään toistu kuvaan oikein.

Toki sitten olisi vielä yhden kaverin kolmikymppiset kuun puolivälissä, mutta taitaa käydä nyt niin etten ehdi hänelle mitään neulomaan :/. Toisaalta en usko hänen asiasta kovasti pahoittuvankaan, ei nyt liiaksi ole tarvetta villatamineille. Ja hälle pitäis olla melko tummissa sävyissä joita mystisesti ei lankavarastoistani tällä hetkellä mitenkään liikaa löydy :O. Kaikkea maan ja taivaan väliltä kyllä, useimmat liki koiranoksennusta, mutta jotenkin sellaset vakaat värit nyt vähän heikoilla. No, Tampereen messutkin lähenee, ehkä sieltä lähtee matkaan jotain järkevää täytettä varastoihin! Ja kyllä, tiedän sanan "järkevä" olevan täysin eksyksissä tuossa lauseessa.

Pikkulintu lauloi

Juu tämä blogi ei kyllä laula, jos tää on ensimmäinen päivitys koko vuonna. Herramujee, kohta jo puolivälissä...

Vaan toimetonna ei olla oltu! Niin ainakin ravelryn projektit sanoo. Tai no, ei niitä ole ku neljä ja yksi niistä päätyy ihan salee purkuun. Mut ei kato haittaa.

Vuoden ensimmäinen neule ilmaantui puikoille 2.1. ja tipahti niiltä 12.2. Viime vuoden viimeisessä postauksessa juttelin Pompomin Donegal Tweedeistä, kuinka ne oli ahkerasti keritty jaada jaada. Nooh, ne piti sit saaha puikoille, ja lähdin tavaamaan Buttony sweaterin ohjetta. Aina fiksua, kun lanka on puolet ohjeesta ohuempaa ja neuloja on varustettu negatiivisella viitseliäisyydellä tarvittavan silmukkamäärän tai tiheyden laskemiseen. Enkä ois varmasti edes osannut laskea sopivaa silmukkamäärää.

Kässäkerho PomPom Donegal Tweed, 4mm pyörö, 345g.

Kuvassa takki on juuri tippunut puikoilta, sittemmin langanpäät on päätelty ja takki kostutettu, napitkin ostettu ja jopa 3 / 15 ommeltu ihan paikalleen! Ja sen jälkeen en ole koskenut koko tekeleeseen varmaan kuukauteen. Koska nappien ompelu on aivan perseestä. Mutta lanka on ihan rakkautta, harmaan sävy ihan rakkautta, vihreät napit ihan rakkautta (paitsi niiden ompelu). Se mikä ei ole rakkautta, on hulimattomuus joka kostautui kun en resoriin ottanut pienempiä puikkoja. Helma liehua lepattaa kuin mikäkin supersankarin viitta, mut haittaakse?

euraavaksi piti saaha jotain jouhevaa, sukat siis. Cascade Yarnsin Heritage Paint monenkirjavassa pinkin, liilan, vaaleanpunaisen ja persikkaisen sävyissä hillottu lanka saisi nyt kyytiä, ja jostain (=ravelrysta) keksin puolivahingossa Eternal Spring Socks-mallin.

Cascade Yarns Heritage Paint, 2,5mm, 72g

Malli ei oikeen pääse etuuksiinsa kirjavassa langassa, mutta tulipahan neulottua.

Sitpähä otin puikoille siitä joululahjaksi saamastani Uudesta villasukkakirjasta kiehtovan haasteellisen oloisen palmikkohurmosmallin. Vain huomatakseni, ettei se kertakaikkiaan toimi fingerinvahvuisella langalla vaan olisi pitänyt olla ohuempaa.

Edes mun ylikorostetun kiristetty käsiala ei saanut sukasta hyvän mallista, ja palmikkokin vähän kärsi liiasta tiukkuudesta. JA alkuperäinen hottipinkki Cascade Yarnsin Heritage ei olisi yksin riittänyt joten lähdin sitten jatkamaan Heritage Paintilla, ja sit sukasta tulikin jo niin ruma että jätin sikseen.

En näytä ees kuvaa perkele.

Siiitte!

Se paras asia koko vuonna.

Sain synttärilahjaksi tammikuussa ensin työpaikallani lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3. Sitte sain kavereilta lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3<3. Sitte sain myös kantakapakkani kantiksilta kolehtina kerätyn lahjakortin Lan-- Marimekkoon (huijasinko?).

Kaiken kaikkiaan oli 120 V***N EUROA mällättävänä pelkästään herkkuakin herkumpiin lankoihin kotikaupunkini ihanimmassa lankakaupassa, voi onnea ja autuutta! 

Ja eräänä kuulaana lopputalven päivänä se sitten toteutui, suuntasin töiden jälkeen sydän pamppaillen Snurreen. Edellisenä päivänä tai viikkona tai joskus nyt eniveis olin hurja ja perustin itselleni Paypal-tilin ja ostaa surautin muutaman ohjeen Ravelrysta. Yksi ohje mielessäin hamusin tieni Madelinetoshin vyyhtien pariin ja valikoin kolme vyyhtiä Prairieta. Niistä olisi tuleva Little Bird.

Kiitos vyyhdinpuiden, lace-vahvuinen lanka keriytyi lopulta suloisiksi palloiksi - ja aiheutti melkein jonkun pölykeuhkon pöllytessään aivan huolella. Mutta katsokaa sitä!!! Eikö se saakin sydämen väpättämään? Sillä on napa.

10.3. koitti aika, ja loin ensisilmukat puikoille. Neuloin ensimmäisen etapin, joka olisi jätetty odottamaan kaveria - ja siinä kohtaa huomasin alkaneeni pienimmän koon silmukkamäärällä. No eihän se nyt käy, minulle tämä paita tulee eikä millekään tiitiäiselle. Purku. Uusi aloitus. Etu- ja takakappaleen omat osiot menivät kovinkin ripeän tuntuisesti, ja sitten koitti yhdistämisen aika.

Niin siis että montako silmukkaa piti luoda kainaloihin?! Are you fucking mad? No, tottelin. Ja neuloin. Ja yksi kerros kesti ikuisuuden. En huijaa, siihen meni valehtelematta varmaan vartti! Silmukoita oli monta sataa, ja vaikka oli ihan pelkkää oikeaa niin jumalauta meinasin harmaantua. Lopulta sain raidan tai kaksi aikaan, ja aloin tarkastelemaan vähän lähemmin työtäni. Meinasi kuulkaa se monien tuntien työ päätyä purkuun eräs väsynyt ilta, kun olin ihan varma että kädenaukoista mahtuisi norsulauma ja siitä olisi muutenkin tulossa aaaivan liian iso. Onneksi nukuin yön yli ja sovitin seuraavana päivänä. Se on kuulkaas sillä tavalla, että sitä luulee olevansa paljon hoikempi kuin mitä onkaan. Ei siitä nyt niin valtavaa sitten ollutkaan tulossa.

Mutta eikö näytäkin jotenkin hurjalta? Että mitenkä tuosta nyt tulisi pidettävän näköistä tekelettä? Noihin raitoihin ohje käski lopettamaan, mutta enhän minä tyttö uskonut, siitähän tulisi telttamainen napapaita. Neuloin sitte vielä yhden pitsiraidan.

Huhtikuussa pidin viikon lomaa ja piipahdin Tallinnassa. Matkaneuleeksi paita oli jo aaivan liian iso, joten piti napata jotain pienempää mukaan. Viimeisenä työpäivänä työkaverilla oli lapsensa villasukat työpöydällä, ja kun niitä tarkastelin totesi hän että ne on jääneet pieniksi. No kuule, minäpä neulon uudet. Ja vaikka en kannatakaan sukupuolittuneita värimaailmoja, jotenkin se palmikkosukassa käytetty hehkuvaisenpinkki Heritage vaan tarttui silmään.

Cascade Yarns Heritage, 2,5mm, enpä muistanut punnita.

Notta siitä sitte lapselle syksyksi uudet villasukat. Ja ne on vielä hehkuvammat luonnossa. Toivottavasti oisivat myös sopivan kokoiset.

Ja kun sukissa ei kauaa nokka tuhissut, tikuttelin toki paitaakin kovasti eteenpäin. Voin sanoa ettei kierretyt oikeat ole enää yhtään hauskoja kun silmukoita on joku miljoona. Sitten tais vähän laantua jo into, koska muistelen että hihojen silmukoiden nostaminen pitkittyi jonkun verran. Joskin sitten hihat valmistuivatkin tosi vauhdilla ja lopulta tasan 2 kuukautta aloituksen jälkeen paita tipahti viime torstaina 10.5. puikoilta viimeisen kerran. Langatkin päättelin heti. Ja kostutin ja yritin niin maan perkeleesti varoa etten venyttäisi varsinkaan leveyssuunnassa liikaa. 

Noh.

Ongelmaksi tulikin sitten se, että ihan tahtomattaan paita venähti niin paljon, että ois vaan pitäny lopettaa sen neljännen pitsiraidan jälkeen... Uskokaa nyt kun sanotaan! Paidasta tuli siis hiiivenen liian pitkä, mikä ei tällaisella vararengas-mallilla tahdo oikein toimia niin nätisti kuin hoikemmilla, korostuu vähän ikävästi se rengas... Mutta, en todellakaan aio sen antaa häiritä, vaan olen aika perkeleen ylpeä aikaansaannoksestani. Siitä tuli hieno, ensimmäisen pitsiraidan virheitä myöten. Lanka on aivan mahtivalinta (väriltään siis, ei toi nyt muuten niin suunnatonta hehkutusta tarvitse, ihan kiva ja aika mukavan tuntuinen iholla, mutta olen parempaakin tuntenut, uskallan väittää), ja lopputulos on melkeinpä parempi kuin uskalsin toivoa. Jos vilkaisisi huomisen säätietoja niin voisi varmistua, että on paidan ensimmäisen ulkoilutuksen aika!

Madelinetosh Prairie, 3,5mm ja 2,5mm pyöröt, 298g

Huomenna nimittäin UIT:n shöy jonka nimeä en tietenkään nyt muista, ja ruokailua sitä ennen.

Loppukevennys.

Anti-Jyväksylänneulefestaripäivitys

En aio nyt tehdä mitään Jyväksylän festari-postausta, koska enhän mä edes kunnolla osallistunut niihin. En käynyt milläkään kurssilla, en myöskään osallistunut bloggaajien härpäkkeisiin kun en ole pahemmin kenenkään kanssa edes tekemisissä ja muutenkin sosiaalisesti vammainen (en koe yhtään kutsuvaksi meuhkata blogistani silleen, että tutustuis muihin bloggaajiin, mä lähinnä seuraan sitten instassa ja ehkä kerran sataan vuoteen kommentoin jollekin jotain :D).

Se mitä tein, oli seuraavaa: kympin junalla 4h Jyväksylään, nokka kohti Vanhan Toivolan Pihaa, tunnissa ylitin budjettini ja sitten pinkaisinkin jo pakoon, jotta pystyisin pelastamaan loput pankkitilini sisällöstä. Sitten vähän neuloksin pubin terassilla, kävin syömässä, ja suuntasin takaisin juna-asemalle ja istuin jälleen 4h persauksillani. Yhteensä siis 8h junassa ja vaivaiset 5h itse kohdekaupungissa. Ja siis yksi tunti varsinaisessa kohteessa... Voi kyllä x).

Matkaevääksi valikoitui lähtöä edeltävänä iltana Heidi Alanderin Nurmilintu, materiaaleiksi Hedgehog Fibresin sukkalanka sekä Handun perussukkis. Pistin sen malttamattomana puikoille jo pe iltana, mutta en neulonut sitä paria senttiä enempää.

Mutta niin. Jos saan kavauduttua ulos kuorestani ensi kesään mennessä, voisi vähän panostaa tähänkin hommaan. Tosin koska työt ei noin vaan anna tilaa ampaista arkena mihinkään, rajoittaa se merkittävästi vaihtoehtojani esim. kursseille osallistumisen suhteen. Ja tietenkin se, etten todellakaan muista herätä ihmettelemään asiaa tarpeeksi ajoissa - sillä eihän sitä nyt voi monen viikon tai jopa kuukauden päähän sitoutua kun mitä jos ei sitten pystykään/haluakaan/jotain muuta surkeaa tekosyytä. Kummasti aina kuitenkin Tampereen messuille pystyn sitoutumaan :D.

Aluehan oli sinällään hyvin pieni, mutta sitäkin enemmän oli sitten kaikkia herkkuja joista pitäisi pystyä kieltäytymään. Olin ottanut muutaman lankataikurin nimen listalle, josko niitä keskittyis ihmettelemään (kun esimerkiksi nämä Puffalan langat on jo tuttuja useammilta messuilta ja puikoillakin käynyt ainakin neljä kertaa).

Oli Petrichorit ja Ikket ja La Bien Aimeet listalla, mutta karu todellisuus oli se, että esimerkiksi nämä kuvassa-ei-aivan-yhtä-herkullisesti-kuin-luonnossa-hehkuvat La Bien Aimeet maksoivat - anteeksi kielenkäyttöni - mun kukkarolle aivan vitusti liikaa. Pari vyyhteä ja 60e tai enemmän "savuna ilmaan", toinen vyyhdistä vielä sellainen mini. No siis, emmä nyt mitään tusinatavaraa halvalla tullut etsimäänkään, mutta oman varallisuuden rajoissa tällaiset herkut ja ylellisyydet saivat jäädä kyllä kojuihinsa :(. Ehkä mä vielä joskus. 

Olin ottanut ajatuksiin punaiseksi langaksi sen, että nyt saisin etsiä takilliseen langat, ja jos sellaisia ei osuisi kohdalle, pari herkumpaa vyyhteä joista saisi ihanan huivin tai vastaavaa. Melkein jopa pysyin tässä ajatuksessa!

Kässäkerho PomPomin pisteeltä silmille loikkasi saman tien hyllyllinen tätä Donegal Tweediä, jonka tiesin olevan nyt se takkilanka. Toki esitin ujoa ja vaikeasti tavoiteltavaa ja kävin kiertämässä kaikki kojut ennen ensimmäistäkään ostosta, mutta palasin näiden ääreen. Yritän olla ajattelematta käytännönläheisillä aivoillani, että 80€:lla lankaa yhteen perkeleen takkiin tai paitaan tekee siitä kyseisestä vaatekappaleesta aivan naurettavan tyyriin. Siis ihan oikeasti. Sitten kun palkanlaskijan mielenliikkeillä ajattelen asiaa siten, paljonko ne työtunnit maksaisivat... Kukaa, ei kukaan maksaisi neuleesta yli 800€, ja siinä vaiheessa ollaan laskeskeltu vasta suuntaa-antaen bruttosummilla!

Mutta eihän näitä käsitöitä voi siltä kantilta oikeasti edes ajatellakaan. Miten mä voisin iskeä hinnan työajalleni, kun se ei ole työtä vaan armas harrastus, terapiaa, rentoutumista, nautintoa. Mutta saan sentään vähän funtsata edes, että paljonko ne materiaalit maksaa. Ja voin suoraan sanoa, etten ole vielä koskaan ostanut 80€ neuletakkia tai paitaa. Enkä ostaisikaan, ei yksi vaatekappale saa niin paljoa maksaa. Mutta samalla summalla saan kyllä ostaa lankaa jotta teen itse! Ihan loogista :D.

Oikeasti noiden Donegalien jälkeen ostin jotain, mikä rikkoi budjettini, mutta haluan jostain syystä jättää sen nyt viimeiseksi. Ilun pakettiauton takakontista suorastaan tipahti syliini tämä keväisen raikas merinosukkis. Tähän meni loput käteiset, hupsista... Olisihan siitä mieluusti lähtenyt yksi sukkalankkukin mukaan, mutta järjen rippeet kiljuivat käheällä äänellään että no more! Tulen vielä myöhemmin törmäämään niihin kyllä, ja sitä paitsi mua ehkä ihan hintsusti häiritsee se, ettei ne ole läpi värjäytyneitä. Siis että kyllähän se päällipinta näyttää aivan ihanalta, mutta langan ns. toinen puoli ei ole saanut läheskään yhtä paljon väriä, ja mieleni logiikalla siitä langasta neulottuna lopputulos jää paljon hailakammaksi kuin mitä päällipinta ensin lupailee. Ja sitä mun ajatukseni ei vaan pysty sulattamaan tällä hetkellä. Ehkä ne kypsyy syksyn Tampereen messuihin mennessä ;).

Ja tämä se sitten oli, joka rikkoi pankin. Ilon pisteellä hipelsin varmaan miljoona kertaa niin Lystigin lankoja kuin näitä Primrose Yarnsin vyyhtejäkin. Lopulta sitten tätä en enää pystynyt laskemaan alas. Ehkä jo värjäysnimensäkin takia, "Electric Mint Julep". Ja oisko jopa ensimmäinen sinkku - eeei nyt valehtelen! Olihan se kutikuti-lanka, sano ny se nimi.. Jawoll Magic, sekin oli sinkku. Tämä herkku tuntuu vaan sata kertaa paremmalta, ja päätyy ihan varmasti joksikin ihanaksi huiviksi tai osaksi jotain kaunista paitaa. Veikkaan ensimmäistä...

No siis, vaivaiset +600g lankaa tolleen tunnissa hamsteroituna, ei paha. Rahaa kului n. 130€, ei oikeasti paha sekään. Tosin kaveri sitten illalla kun kantikseen rantauduin suoraan junasta jäi haavi auki tuijottamaan kun kuuli paljonko tui sähköinen mint julep esimerkiksi maksoi. "Maksaako langat oikeasti noin paljon ?! Uskaltaako tohon edes koskea." No niinpä, kyllä muakin edelleen vaivaa se vamma, että kun jotain varsin kivaa peruslankaa saa sillä muutamalla eurolla vaikkapa Lankamaailmasta (esim. yksi lemppareistani Sock4), vääjäämättä kauhistelee kun joku unelmapehmeä käsin värjätty merinovyyhti maksaa sen 30-40€/100g. Mutta ne onkin niitä unelmapehmeitä, uniikkeja käsin värjättyjä luksuslankoja. Mutta sitten taas toisaalta, mitä mä teen lukuisilla yksittäisillä vyyhdeillä jotain luksuslankaa, jos se ei riitä muuhun kuin huiviin tai sukkapariin? Mä olen jo tämän vuoden puolella neulonut vissiin neljä huivia, joita mä en varmasti tule edes käyttämään ihan mielettömiä määriä sillä villa toimii vasta kun on oikeasti kylmä (ennen sitä se vain hiostaa ja kutittaa), mutta sitten taas toisaalta se ei pidä ei sitten yhtikäs yhtään tuulta, jota täällä Helsingissä riittää. Niin että mene ja tiedä kuinka käytännöllisiä noi sitten lopulta edes onkaan... IHAN SAMA, mä rakastan noita jo nyt vaikken ole yhtään pitänyt (siis nämä kaksi viimeisintä). Mutta siis. Kun tässä nyt uskaltaudun kokeilemaan siipiäni yhä suurempien töiden parissa, tarvitsen lankaa sen verran että se riittää takkiin tai paitaan, ja mun kokoisella ihmisellä se tarkoittaa sitten langasta riippuen esim. neljää vyyhteä. Jos ostaisin just sitä mitä haluaisin, maksaisi paitalangat helposti lähemmäs 200€. Mutta ihan niin tyhmä mä en ole.

No, josko lopettais paasauksen lankojen hinnoista. Kyllä niillä ihan syystä on hintaa, eikä tää mun marmatus ole kuin vaan sitä harmistusta, ettei kaikkea ihanaa vaan pysty ostamaan vaan täytyy tehdä rajauksia. Oikeastihan mä olisin ostanut yhden jokaista :D.

Se toinen niistä äsken mainitsemistani huiveista näyttää pingotuksen jälkeen tältä. Taas ei aivan riittänyt jumppamaton pituus, aivan viimeiset 20cm molemmista päistä jäi pingottamatta, mutta ei sitä juostessa huomaa. Pitsi avautui upeasti, ja vaikka toi tosta vähän palautuukin, on huivilla riittävästi kokoa. Lankaspeksit kerroinkin jo edellisessä postauksessa: Säihky-Puffa, punnitus kertoo huiville painoksi 102g ja vyyhdestä jäi pieni jämäpallero, eli oisko sitten ollut vähän päälle 100g vai oliko huivissa vielä punnitushetkellä vähän tavallista enemmän kosteutta mukana.

Toinen huiveista on sitten eilen puikoilta tipahtanut Nurmilintu. Viikko siihen meni. Tsiisus.

Tässä nyt vielä työstökuvaa, sillä en ole vielä ehtinyt päättelemään langanpäitä taikka pingottamaan, vastahan tuo eilen illalla vähän jälkeen yhdentoista tipahti puikoilta. Sain huivin reippaasti yli puolen välin jo sen ekan viikonlopun aikana, mutta työviikolla en välttämättä neulonut kuin pari hassua riviä per ilta. Ja koska molempia lankoja riitti, neuloin yhden mallikerran enemmän, halusin huiviin lisää leveyttä. Pituuttahan tällä monsterilla on varmaan sata metriä pingotuksen jälkeen... Vähän kyllä v*tuttaa tän malliset huivit kun niistä tulee niin perkeleen pitkiä ennen kuin leveys on lähelläkään sitä mitä itse kaipaan. Ja sitten tämän kyseisen huivin kohtaloa vähän arvuuttelen: päätökseni neuloa se sileänä saattaa vielä kostautua, sillä en tajunnut lainkaan ajatella reunojen rullautumisen mahdollisuutta ennen kuin se oli jo liian myöhäistä. Enkä kyllä tiedä kuinka olisi edes toiminut joku ainaoikein-reuna, mutta nyt on enää myöhäistä katua! Sitä paitsi rakastan tuota sileää pintaa, mielestäni se sopii tälle siililangalle paremmin kuin ainaoikea. Katsotaan mitä tälle käy kun saan sen joskus pingotettua - sitä täytyykin suunnitella pikkasen enemmän kuin noita aikaisempia...

Eilen makoilin Alppipuistossa muutaman timman näissä merkeissä, ja tänään ajattelin toteuttaa itseäni uudelleen. Hitsi kun olis vielä jotain kivaa eväänä..! Niinku esimerkiksi riittävästi allergialääkkeitä... Atshii!

Suomen Kädentaidot 2016 - voi juku!

Huh ja hui, siitä onkin aikaa taas kun olen viimeksi blogiin asti mitään saanut. Ja nyt messukrapulassa voikin sitten päivittää ihan urakalla :)

Messuvieraita tervehti jo monta kertaa Instagramissa feediin tulleet mollat.

Puolet ajasta en tajunnut edes katsoa kenen kojulla olin, ihastelin vain niitä kaikkia upeita tuotteita! Tämä korumestari oli tuttu jo viime messuilta, mutta enhän mä nyt vaan voinut pistää muistiin minkä niminen taho se oli...

Lankakauppa Titityyn alttari.

Siis oikeasti. Tulihan sieltä ostettuakin, mutta näitä upean värisiä ja ihanan tuntuisia lankakekoja olisi voinut ihastella tuntitolkulla!

Omaan ostoskassiin päätyi nämä ihanuudet. Yllättävän maltillisesti! Tai no, mene ja tiedä, mutta verrattuna viime vuoden hamstraukseen tää oli oikeasti melko rauhallinen lopputulos. Tottahan näihinkin taas pätäkkää upposi, mutta ei ole morkkista :D.

Listalla Tikkerperin heijastimet, maatuska on niin mun, mutta toi toinen taitaa päätyä yhteen joulupakettiin. Adjika lähti nyt testiin maustekojulta, Ruoveden Herkku Oy:n herkut on tuttuja jo pitkältä aikaa. Yksi ehdoton lempparini on piri piri, ja kuivatut yrtit rokkaa myös kovasti. Hyviä sekoituksia, suosittelen kokeilemaan! 

Ensimmäinen tunti ellei melkein kaksi meni ostamatta mitään, ohhoh! Kun oltiin spotattu mitä kenelläkin oli, tehtiin sotasuunnitelma ja iskettiin se käyntiin. A-hallin Titityy taisi olla ensimmäinen uhri - tai minä sen, en tiedä kummin päin. Hyppysissä pyöri Hedgehogin dk:ta, jos olisin yhdistänyt viime vuonna ostetun Madelinetoshin kanssa, mutta sitten päädyin samaisen merkin kauniiseen harmaaseen. Hedgehogia kuitenkin oli saatava (kuolannut sitä sen verran kauan), ja tuo upeita keltaisia ja muuta ihanaa sisältävä fingering valikoitui lähtemään mukaan. C-hallin Lentävä Lapanen tarjosi ihania Handuja, voi että! Ja nyt vasta äkkäsin, etten sitten ostanutkaan Snurresta mitään, kuolasin vain. Taisin tosiaan todeta, että pääsen sinne poikkeamaan vaikka joka työmatkalla, joten kohdistin ostokseni sitten sellaisiin tahoihin, jonne ei noin vaan pääsekään piipahtamaan. Taito Pirkanmaan hyllyistä pisti silmään tuo upea sininen, ja lopulta sekin oli pakko kotiuttaa. Nyt sit vaan pitäs jaksaa keriä nämä! Mutta ehkä ei tänään...

Niin paljon jäi ostamatta, koska loppukuussa olisi kiva syödäkin jotain. Ihastelin ihan urakalla yksiä koruja, lusikan pesään maalattu upeilla väreillä hauskoja aiheita, sellaisen olisin kovasti halunnut... Mutta sen verran voisi ensi vuoteen oppia, että oikeasti tsekkaisi asettelut ja pisteet jo etukäteen, jäi nimittäin useampi kokonaan huomaamatta :O. Vaikka kuinka yritettiin mennä systemaattisesti kaikki läpi, silti sormien välistä livahti mm. Kerä (vaikka mentiin helvetti ihan siitä ohi, miten tää on mahdollista?!), ja olisi kyllä ollut kiva käydä Vihreän vyyhdin kojullakin. Ja mitähän muuta, hyihyi meitä. 

Loppuviimein tuli napsittua kuvia hyvin vähän, keskityin enemmän kiertämään ja ihastelemaan. Oli taas niin jumpesti väkeä ja tarjontaa, että melkein sanattomaksi vetää. Kuulinpa myös, että nämä Tampereen kädentaitomessut olisi Euroopan suurimmat. Voitteko uskoa! Ja siellä ihmisvilinässä näkyi muutama blogimaailmasta ja/tai instagramista tuttu kasvo, melkein photobombattiin Lentävän Lapasen - vai oliko se Puffalan?? -  kojulla Hupsistarallaan Terhiä kun häsellettiin siinä glitterit silmissä kimmeltäen :D. Ja pitihän sitä sitten jollekin videonpätkällekin osallistua, kaverin kaveri kun on siellä töissä ja tottahan otti meidät uhreikseen :D. Onneksi mä en varmaan tule ikinä näkemään sitä, tää nolostus on tosi paha jo ilmankin näkemistä :'D.

Ensi vuosi on lukittuna kalenteriin, nähdään siellä!

Messuilta lähdettiin drinksujen kautta syömään. Izakaya Nomu tarjosi monenlaista ruokaa, suosittelen ottamaan pari kolme settiä niin lähtee nälkä (se oli kyllä melkoinen, jollain vähän maltillisemmalla riittää kaksi). Sushia, omnom! Kanavartaita ja kavereilta nyysittyjä perunoita, avot! Kaverit otti vegeburgerit, äännähdyksistä ja ilmeistä päätellen oli aivan naurettavan hyvää.

Voin sanoa, että olihan päivä. Junamatka kotiin oli tosin vähän iisimpi kuin viime vuonna :D, meinasi tosin nukuttaakin melkoisesti. Siitähän oli sitten hyvä jatkaa viineille kantikseen, nyt on tukka kipeä...

Kesäterveiset vihdoin!

No niin!

Viime kerrasta on noin ikuisuus aikaa. Pari viikkoa sitten yritin päivitellä, mutta netti ei kertakaikkiaan alkanut yhteistyöhön vaan latasi kolmea tai neljää kuvaa tunnin. Tunnin. Meni sitten lopulta hermo, ja jätin päivittämättä, piti lähteä johonkin eikä ne kuvat ehtineet latautua ennen kuin olisin ollut myöhässä.

No mitä sitten niinkus kuuluu? Pidin villin lomaviikon, ja sen jälkeen painanutkin duunia aika pitkinä päivinä. Lomasta onkin oma postauksensa, nyt ajattelin täydentää aihetta esittelemällä ainoan lankahankintani:

Aivan täydellinen keltainen. Ostin vuosi sitten kauniin harmaata samanvahvuista vironvillaa, nää taitaa päätyä yhteen. Ku vielä keksis mitä niistä syntyy :)

Ja on muuten valmistunutkin jotain! Nimittäin se takki alpakkalangasta, sekä yhdet pikkuiset sukat.

Langat: Sock4 (valkoinen), Cervinia Forever tai joku sellanen. Puikot: 2,5mm. Menekki: 17g.

Nää menee tulevalle lapselle varmaan kolmivuotiaaksi asti, mutta elämä on. Jostain syystä en ole vielä kuunaan tehnyt junasukkia. Juu olen kuullut kymmeniä ja kymmeniä kertoja, että ne on parhaat mahdolliset ja läpälässynlää, mutta kun mua ei ole koskaan houkuttanut neuloa niitä. Ehkä kuitenkin kokeilen. Joskus.

Lanka: Drops Alpaca Mix. Puikot: 3mm pyörö+sukkapuikot. Menekki: 96g

Ja siinä se nyt on. Nappeja vaille valmis! Kostuteltu, muotoiltu, kuivateltu. Kyllähän se kaarroke tuntui taas hieman hankalalta, mutta selvisin siitä hengissä :). Toki tehdäkseni toiseen noista etukappaleen reunoissa menevistä palmikoista virheen viisi kerrosta alaspäin, ja hetken kiljuin. En jumalavita prkl ala purkamaan koko hommaa, mutta kylmä hiki pukkasi saman tien päälle kuin edes mietin miten ihmeessä toteuttaisin vain palmikon kohdalta purkamisen. No, purkamalla vain ne silmukat, daa. Oikaisin palmikonkäännöt kahta kerrosta ylemmäs kuin mihin ne virheellisesti olin tehnyt, ja jatkoin sitten siitä. Helppoa kuin heinänteko! Toki en osaa tehdä heinää, enkä edes opettelisi, en tämän heinäallergian kanssa.

Dilemmana on nyt ne napit. Tahdon puiset! Eikä mulla ole. Ja olen niin uus-avuton, etten oikein keksi mistä lähtisin niitä edes etsimään. Tampereella piipahdettiin Eurokankaaseen, eikä sieltä ainakaan löytynyt mitään mieleistä. Plus niiden pitäisi olla melko pienet.

Otin toisen samanlaisen puikoille, tällä kertaa ihan vaan valkoisena. Lankana Austermann Step, josko siitä tulisi sitten tälle toiselle ystävälleni :). Taas oli kamalan vaikeaa keksiä millä langalla neuloo! Oikean vahvuista oli kyllä vaikka ja kuinka, mutta mallissa olevien palmikoiden takia en sitten voinut esimerkiksi raidoittaa. Ei kertakaikkiaan vaan sovi. Kokeilin sitä jo silloin reilu vuosi sitten tekemääni vaavintakkiin jossa oli myöskin palmikoita. Raitoja tuli hyvin vähän, mutta ei ne vaan oikein sovi. Yritin etsiä toisenlaisia malleja, mutta mitään mieleistä tai muuten sopivaa ei osunut kohdalle. Ja luulisi että jotain muuta väriä olisi ollut kuin valkoista, mutta ei vaan tuntunut sopivalta. Tai sitten lanka oli liian karheaa.

No mutta. Se ois niinkus tuparit tänään! Voi juku. Ehkä saan niistä hieman kuvallista aineistoakin :)

Lomalaisen fiiliksiä

Tallinna oli aurinkoinen ja täynnä turisteja, mitäs muutakaan. Hyvää ruokaa Popularissa. Ostin vain yhden vyyhdin ärhäkkää kanarialinnun keltaista vironvillaa, yhtä ihanan ohutta kuin vuosi sitten ostamani harmaa. Ne on ehkä täydelliset yhdessä. Voi ei.

Löytyi myös niin päheet korvikset, että pitihän ne ostaa. Kettu kuittaa!

 

Sitten lähdettiin Tampereelle. Tampesteriin. Manseen. Nääsvilleen. Mitä näitä nyt on.

Taito Shopista omin itselleni maailman hienoimman sipulikulhon. Sori vaan äiti, se sun ostama peltinen purkki päätyy muuhun käyttöön. Nyt vaan harmittaa eniten ikinä ettei keittiössä ole tarpeeksi pöytätasoja, jotta purnukan saisi esille. Kaappiin taitaa päätyä, valitettavasti.

Lomalla on ollut enempi aikaa neuloa, ja kuten edellisessä postauksessani mainitsin, sny-kierroksen toukokuun paketin alpakkalangat pääsivät puikoille. Tulossa on neuletakki ystäväni tulevalle hyppypavulle. Vartalo-osa eteni odotusvaiheeseen maanantai-iltaan mennessä, en tosin ihan tarkalleen muista aloitinko sen perjantaina vai milloin. Hihoista eka valmistui Tallinnapäivän laivamatkoilla, toinen puolestaan busseissa Tampereelle ja takaisin. Seuraavaksi sitten yhdistäminen pyörölle, vähän jänskättää. Edellisen vaavintakin tein myös dropsin ohjeella ja samalla tavalla yhdistettiin pyörölle, mutta se oli aika haaste. Onnistui jotenkuten, mutta tällä kertaa toivon siistimpää lopputulemaa. Josko harjoitus tekee tässäkin kohtaa mestarin. Tai edes perus-osaajan.

Juhannus kolkuttelee ovella, kävin kaupassa hamstraamassa erinäisiä herkkuja. Luvassa on ainakin pottu-fetasalaattia ja uunilohta. Ja koska en ihan tiedä mitä kaverin kanssa tehdään, varaudun piknik-henkeen leipomalla jotain suolaista ja makeaa. Ja jos olisin muistanut eilen illalla napata kantikseeni odottamaan jätetyt raparperinvarret mukaani, tekisin just nyt heti raparperi-kaurapaistosta. No, ehdin ne hakea sieltä kohta kunhan se aukeaa. Sitä paitsi eihän mulla ole edes vaniljajäätelöä sen kaveriksi vielä :).

No jos nyt ensin tekis ees ruokaa, vasta sitten miettisi muita herkkuja.

SNY 2016 - Kevään viimeinen paketti!

No huh! Kevään 2016 Salainen Neuleystävä -kierroksen viimeinen paketti ilmoitti itsestään maanantaina, ja kävinkin sen jo silloin hakemassa. Sittemmin hilpaisin Tallinnaan ja Tampereelle, joten vasta nyt joudan kirjoittamaan aiheesta. Tallinna ja Tampere sitten seuraavassa postauksessa :)

Voi juku! Ne oli ekat sanat paketin nähtyäni. Ja sitä ne ovat vieläkin.

Paketista löytyi Onlinien puuvillaisempaa lankaa, Rowanin villa-puuvillalankaa ihanissa punaisen ja liilan sävyissä, päheä succaplokin puikkomitta jonka laittaisin ehdottomasti avaimiani koristamaan mikäli en pelkäisi sen kuluvan ja likaantuvan liikaa, sekä itsetehty pussukka, jonka hantaakin voin halutessani viimeistellä haluamallani tavalla ja pari ohjetta erilaisiin tekniikoihin. Voi kuule, itse olen opiskellut magic cast-on-tekniikan juurikin tuolla Knittysin ohjeella! Jotenkin se tuntui kaikista parhaimmalta, selkeät kuvat ja sanalliset ohjeet tueksi. Ja niin paras aloitus kärjestä neulottaviin sukkiin, niin siisti ja täydellinen kärki tulee tuolla! Ja toinen ohje oli pienten palmikoiden neulomiseen ilman apupuikkoa. Niin simppeli juttu, mutta en ole siltikään tajunnut koskaan kokeilla. Ihan täydellistä. Olis varmaan Kahlitut ja Fredrikat valmistuneet pikkasen vikkelämpään jos en olisi niidenkin yhden silmukan "palmikoiden" kanssa venkuillut apupuikon kanssa, koska se vaan tuntui kaikista varmimmalta.

Aivan mahtava paketti, kiitos sinulle Lotta! Sinullakin näyttää olleen todella kivoja paketteja (pitihän sitä nyt heti lähtä katteleen että kuka siellä päässä oikein olikaan). Rowanista tekisi mieli taiteilla joku huivi, se on niin herkku väriltään, että sen haluaa nähdä ja näyttää. Materiaalinsa puolesta se sopisi myös muuhunkin, ja hetken pohdin josko olisin neulonut siitä jotain ystävän tulevalle pienokaiselle. Mutta himo alpakkaan saattaa jyrätä tän suunnitelman yli. Plus se, että haluan ehkä siitä vain jotain ihanaa itselleni :D.

Kuvan taustana toimii uuden uutukainen sohvani.

Naurettavan liian isot lattiatyynyt pääsivät isosta koostaan huolimatta koristamaan hetkellisesti sohvaa, vaikkakin nyt siinä komeilee enää tuo valkoinen. Selkänojalle on löytänyt tiensä Dropsin sivuilta tulostettu ohje Little Chesnut, jonka neulon edellisestä sny-paketista tulleella ihanaisella Dropsin alpaca mixillä. Rehevä vihreä sävy sopii varmasti hyvin pienokaiselle, jonka vanhemmat (toinen ystävä kuin edellä mainittu) ovat hyvin luonnonläheisiä metsä-ihmisiä. Täydellistä.

Kierrokselle osallistuminen oli kyllä hauska kokemus. Täytyy ehkä lähteä mukaan toistekin :)

Helatorstai

Sain kerittyä loputkin tukuwoolit viime viikonloppuna. Saa nähdä, syntyykö niistä ikinä iholle kelpaavaa tuotetta. Niin on karheeta, että huh.

Töissä aloitti uusi harjoittelija, ja käytiin maanantaina isommalla porukalla lounaalla. Kiva tapa toivottaa ihminen tervetulleeksi ja tutustua. Ja koska Salve joutuu siirtymään tiloistaan, täytyy siellä käydä niin pitkään kuin iloa riittää. Vaikka aika vähän mä nykyään käyn lounaalla, helpompaa ja halvempaa tuoda omat eväät. Mutta sillon tällön :)

Eilen illalla löytyi Aleksis Kiven kadulta syviä mietteitä.

Ihanaa se on tämäkin. Voi itku sentään. Kävin kotimatkalla vähän lankakauppa Snurressa, ja tämä unelmaisen pehmyt Malabrigo sock merinolanka täytyi yksinkertaisesti kotiuttaa sieltä hyllyltä.

Oisko hyvä yhdistelmä? Vaikkapa Tailwindiin? Joku vähän leveämpi vai onko se nyt sit missä suunnassa puhuttuna leveyttä ja millon syvyyttä (?) malli ois ehkä enemmän mieleen. Tailwind on kovin pitkä, mutta ei sitten leveimmästä kohdastaan kovin kummoinen. Voi se olla hyväkin.

Sisäpihallekin on tullut kevät. Tai ei toi mikään piha ole, kummallinen tuulitunneli josta käydään kaikkiin kolmeen rappuun sisään.

Ja vaikka meinas olla vähän tukka kipeä tänään, onneksi kaveri houkutteli keskustaan seuraksi. Niinpä olen jälleen yhden mekon uusi omistaja (maksoi hikiseen 15e, hyvää kuvaa en tokikaan saanut). Ja ruokaa käytiin nauttimassa Oficinassa citykäytävässä. Latino-makuja. Itse valitsin quinoa-kasvispihvin, jonka lisukkeena tuli hiiligrillissä grillattua suippopaprikaa ja miniluumutomaatteja, ja kaverin kanssa jaettavaksi keskelle pöytää tuli lohkoperunoita, avokadomössöä ja salsa verdeä. Quinoapihvi oli enemmänkin pihvin muotoon aseteltua pehmeää sörsseliä, mutta ei kuule haitannu yhtään. Maku oli hyvä, lisukkeet mahtavat, soosissa löyty potkua, avokadomössö sitten vähän jäähdytteli ja kokonaisuus oli oikein maukas. Ei lainkaan huonommin sijoitetut parikymppiä. Menisin toistekin!

Mitään ei ole valmistunut sitten raitaseppojen. Puikoilla on kyllä parikin proggista, toiset on keskeneräiset urhot ja toiset on tavallaan ehkä vähän ylläriä. Tai siis, en halua että ne paljastuu ennen aikojaan. Jos vaikka päätyisivät jollekin tutulle. 

Ja keskeneräistä tarttee nyt ollakin, sillä sunnuntaina lähetään sinne Nizzaan! Kova ois tarve nukkua menolennolla, vaan kattotaan nyt saako torkahdusta kummempaa aikaan. Väsyneillä silmillä tuskin kovasti saa neulottua, mutta mukaan on saatava silti. Ja varmaan siellä iltaisin kaipaa vähän tekemistäkin. Voi juku, alkaa jännittää!

Kunhan höpöttelen

Torstain istuin palkkahallinnon ajankohtaisasioiden koulutuksessa aika hulppeissa puitteissa. Finlandia-talon Terassisalin ikkunoista näkyi auringossa kylpevälle Töölönlahdelle. Tuo kuva on tosin otettu vähän toisesta kohtaa ja ikkunan läpi eli se on aika kökkö, mutta se oli ainoa johon taltioitui huvilat ja maailmanpyörä.

Vaikka työviikko olikin lyhyt (alkuviikon saikkupäivien johdosta), se oli aika rankka. Palkitsin itseäni lauantaina käymällä Itiksessä vähän shoppailemassa... Yllätyksekseni löysin peräti kahdet kengät, joista tosin toiset alkoi juuri tällä hetkellä mietityttämään... Että olinko nyt vaan ahne, koska ne on keskenään niin samanlaiset. Siis tuon malliset, balleriinat. Viime kesän menin sittarista ostetuilla pilipali-tossuilla, jotka onkin nyt siis ihan puhki ja rikki. Nää on niinkus oikeat kengät, ihan niinkus oikealla pohjalla eikä millään vaahtomuovilla.

Ja mites nää punaset housut? Oon jo vaikka kuinka pitkään halunnut kesähousuiksi jotkut kirkuvan väriset, mutta sopivia ei vaan ole tullut vastaan. No, nyt tuli. Että pitihän ne tieten ostaa. Ja nämä jalassa aion kävellä Nizzan kaduilla jo ihan kohta! Työreissuun on enää tasan kaksi viikkoa, hui.

No puhutaan nyt vähän käsitöistäkin :D. #raitasepot etenee, ja nyt pitää jo vähän miettiä levennyksiä. No, enää kuusi raitaa ja resori päälle, että ei niistä sentään niin kamalan pitkiä tule (kaverilla tosin tulee, koska sillä on pienempi jalka ja kantapäät on ns. "aikaisemmin" eli varteen tulee raitoja enemmän). Vähän tuolla näkyy varressa pääteltyjen lankojen kinnaukset, mutta ehkä en anna niiden häiritä.

Ja sunnuntain kunniaksi väri valittiin tänään lempimakeisen mukaan. Kuvasta ei varmasti jää kysymysmerkiksi, mikä on mun lemppari. Ehdoton ykkönen. Aamen.

Hyvää naistenpäivää

Sen verran kenkku olen, että en ole ihan varma onko naistenpäivä vähän kumman kuuloinen juttu mun korvaan. Siis, en tarkoita vähätellä, mutta jostain syystä se kuulostaa mun korvaan vähän hoopolta että naisia tulisi alleviivata ja juhlistaa oikein omalla päivällään. Ja tätä enemmän mua suorastaan ärsyttää se, että naistenpäivänä kaikkien miehien pitäisi lahjoa naisia ruusuilla ja suklaalla. Jostain syystä moinen tuntuu musta vähän alentavalta. Vain koska mun haaroista löytyy mitä löytyy, mua pitäisi yhtenä päivänä lahjoa kukilla ja muulla. Eeei, mieluummin ottaisin lahjoja vastaan joka päivä! No eh, siis mieluummin todistaisin yhdenvertaisuutta kaikessa toimimisessa, enkä soisi kuulevani naiseutta vähätteleviä kommentteja joita ihan huomaamattaan ihmiset viljelee. Sama asia kuin homottelu. Kun käytetään sanaa homo vaikka kuinka leikillisesti toista haukkuen, alennetaan sitä seksuaaliryhmää luomalla termille negatiivisia, vähätteleviä, ilkkuvia ja muuten huonoja viboja.

Menipä paasaukseksi, pahoittelut! Sillä toivotinhan itsekin hyvä naistenpäivää parille työkaverille ja niin edelleen. Eli olen aika kaksinaismoralistinen pölvästi.

Ja sitten muihin aiheisiin! Tai edellistä sivuten... Miss Windy Shopissa on ihanaakin ihanampia mekkoja, ja juurikin naistenpäivän kunniaksi moni niistä on alennuksessa! Taitaa alennusta olla jäljellä enää tämä ilta, notta vähän vauhdilla sitten jos haluaa. Ja tää on nyt ihan vaan mun omaa mainontaa, ei yhteistyötä. Mutta kun sunnuntaina tilasin itselleni ankaran pohdinnan jälkeen mekon.

Siis sunnuntaina. Ja tänään töiden jälkeen noukin sen smartpost-loodasta tuolta vähän matkan päästä!

Ja oon niin kiikun kaakun, että onko tää mua vai ei. Totta hitossa haluaisin pitää tän, koska jopa istuu aika mallikkaasti! Toki koko on varmaan suurin mahdollinen, mutta kannatti ottaa mitat. Mutta noi puhvittavat hihat. Eeh... Ja tuosta olalta oon taittanut piiloon yhet kaistaleet, pääntiessä olis tavotteena olla vähän sellanen ould-skuulimpi, mutta se oli jo liikaa. Mutta ne pysyy ihan issesseen tuolla piilossa. Kangas on ehkä aavistuksen turhan tuhtia, snadisti joustavaa puuvillaa. Ei ihan mikään kesämekko tämä (eikä siis vähiten tummanpuhuvan sävytyksensä puolesta :D). Niin. Että. Nyt sitten pohditaan pää punaisena. Ei ollu ilmanen, ei. Ja käytännöllisyyteni huutaa että jos mulla ei ole palleja pitää tätä arkenakin, tätä ei tuu pidettyä koskaan riittävästi hintaansa nähden. Enten tentten. Ehkä sovitan sitä uudestaan.

Ja lisää mustanpuhuvaa. Kerroinhan hankkineeni mustaa lankaa? Josta aloin kaverille sukkia. No, sain purkaa niitä useemman sentin, ku ei tullu oikeen kokosta, olin alkanut kiilalevennykset liian aikasin eikä kantapää riittänyt tuomaan tarpeeksi pituutta. Oisivat olleet lähempänä 36 kuin 39-40...

Tuossa ne on jo palanneet pyörölle, ja nyt on kiilalevennykset uudelleen työstössä. Ehkä ne joskus.

Sunnuntaina kaveri huhuili syömään, ja hetken pyörimisen jälkeen päädyttiin Vaasankadun Street Gastroon. Karitsa salaatilla (pitaleivän sijaan) toimi aivan täydellisesti. Tokikaan mulla ei syystä tai toisesta ollut kunnolla nälkä, mutta kyl mää melkein kaiken söin. Karitsa on tuolla marinoidun punasipulin ja persiljasilpun alla piilossa. Ja tuo vaalea töhnä oli jotain hyvän makuista majoneesimaista soosia. Mutta siis, jos karitsaa saa samaan hintaan kuin kanaa, ei oo virhe tilata. Sitä paitsi otan aina kanaa, vaikka kuinka yrittäisin valita muuta! Nää harvat kerrat kun onnistuu... Nyt ei ainakaan kaduttanut yhtään. Toki kaveri sanoi omasta kanastaan, että oli hyvää, joten täytyy sekin ehkä joskus testata. Ja voin sanoa, että Raikastamon verigreippilimonadi on just ihanan greippistä! Oikea hapokkuus, ei pelkkää sokeria.

Ja voi jee, sain raahauduttua lenkille! Nyt toki vähän joka paikka kiittää...

Mut jumaleissön, edellisestä hölkästä on puoli vuotta, jos en ihan väärin muista. Ja meni yllättävän hyvin! Toki lähdin tooosi rauhallisesti liikkeelle, eikä kunto todellakaan ole sama mikä vaikkapa lähemmäs vuosi sitten. Mut sain jolkoteltua reilun puolen tunnin lenkin, ja luulen että matkaakin taittui joku 3,5 km ellei jopa vähän enemmän. Noh, en lähde uskottelemaan itselleni liikoja. Paino sanalla hitaasti. Meni aika kauan että pääsi kävelijästä ohi. Kuvassa mukana myös työpuhelimeni, jonka olen vihdoin valjastanut arkikäyttöön jakamalla numeron suurimmalle osalle sosiaalisesta piiristäni. Edistystä. Vaan ei noi kuvat oo yhtään niin hyviä ku entisellä... *syvä huokaus*