tiistai 31. tammikuuta 2017

Pipa!

Siis piiitkästä aikaa pipa, joka onnistui! Siitä tuli oikean kokoinen (tää on se uskomattoman vaikee asia pipoissa), jälki miellyttää ja vähän hölmö ideakin lopulta toimi.

Lanka: Handu. Puikot: 2,5mm. Menekki: 49g
Vaaleanharmaan pipon kuvaaminen vaaleanharmaata sohvaa vasten on just se juttu. Ja vielä iltas-aikaan, jollonka sisävalaistus taistelee värit päin persettä yhdessä puhelimen kameran kanssa.


Tähän teemaan sopien sain napattua myös aivan urpon kuvan itsestäni pipa päässä. Koska pipathan on se helpoin asia kuvata itsekseen ollessa. Siksipä saatte nauttia eteiseni hulppeista maisemista ja peilin kautta paljastuvista rispaantuneista puhelimen suojakuoristani, olkaa niin hyvät!

Lankoina toimi siis kaksi Tampereen messuilta hamsteroitua Handua, harmaa sitä perussukkista eli 75-25 sekoitetta ja sähäkkä vihreänkeltainen 100% merinoa. Voi juku, herkkulangat ja vielä herkummat värit! Kaikista iloisin olen siitä, etten onnistunut pilaamaan niitä aivan jäätävällä sekasikiösotkulla. Koska intarsia on asia, jota en ole vielä koskaan kokeillut, päätin ottaa vähän erilaisen riskin ja neuloa pipon tasona. Ja vieläpä niin hölmösti, että harmaa omanaan ja väriläiskä omanaan, ja sitten vain ompelin ne hellästi yhteen. Siis mun säätämisellä tääkin oli jo ihan jäätävä riski, että pipo saattaa oikeasti olla jopa kevyempi kuin 49g kunhan se kaikki kauhun ja paniikin hiki haihtuu pois :D. Mutta kun en kertakaikkiaan uskaltanut alkaa opettelemaan intarsiaa näin ihanilla langoilla, mitä jos se olisikin mennyt ihan päin mäntyä! Ei, olin nössö, mutta ei se nyt ihan suohon vienyt kuitenkaan :).

Olen lopputulokseen aivan äärettömän tyytyväinen. Omakehu haisee, mutta kyllä mä nyt kehtaan olla iloinen siitä, että sain mahtavan pipan itselleni, se on kädenjäljeltään kaunis ja mikä parasta, se mahtuu mun kuuppaan!!


Voisi melkein väittää, että tässä on juhla-aamiainen pipan kunniaksi, mutta ei sentään. Kunhan halusin herkutella lauantaina vähän eri tyylillä kuin normaalisti. Yritän inspiroida itseäni tekemään useammin itse ruokaa, ja tällaiset hyvät herkkuhetket on omiaan muistuttamaan kuinka hyvää itse tehty ruoka useimmiten on. Toki eihän tässä mitään kokkailua ollut, kunhan keitti kananmunia ja kahvia ja voiteli leipää :D. Ja ahh, verigreippiä suoraan jääkaapista! Olen sairas, mutta musta se on niin ihanan raikasta kun se on kylmää. En mä nyt normaalisti moisia jääkaapissa säilyttele, mutta tämän herkun halusin raikkaimmilleen. Ja Lidlin hummus. Voi pylly sentään. Melkein noloa hehkuttaa jotain tollasta "maailman helpointa" tahnaa valmiina ostettuna, mutta hitto soikoon kun se vaan on oikeasti hyvää. Emmä saa siitä ite tehtynä yhtä hyvää, joten ostan jatkossakin, pah!

maanantai 30. tammikuuta 2017

Keravan Sinkka ja Näkyväksi neulottu

Saatiinpa viime keskiviikkona käytyä kaverin kanssa töiden jälkeen Keravalla saakka! Ja kyllä kannatti, ainakin näin neuloosi-diagnosoituina henkilöinä :D.

Keravalla ihan pikkumatkan päässä juna-asemasta sijaitsee siis Taide- ja museokeskus Sinkka, jossa on vielä reilun kuukauden ajan nautittavissa varsin kattava ja todellakin mielenkiintoinen näyttely Näkyväksi neulottu. Kolmessa kerroksessa kaikenlaista käsintehtyä, suosittelen lämpimästi.


Hauskasti erilaisia ideoita ja toteutuksia. Vähän semmosta perinteisempää toteutusta mutta uudessa muodossa, kuten vaikkapa poliisiautona. Tai sitten ryijyjä aiheinaan graffititaide. 


Vaikka en itse ole ehkä koskaan innostunut graffititaiteesta sinällään (riippuen toki kyllä aika paljon aiheista ja toteutustyylistä), oli tämä idea ja toteutus kyllä jotenkin ihan mahtava. Miksi perinteisen tekniikan pitäisi tuottaa aina perinteisiä lopputulemia? No, aina ja aina, vähän kyllä liioittelua ja yleistämistä.


Entäs sitten matematiikka ja käsityöt? Yksi jos toinenkin laskeskelee silmukoita, hokee mantramaisesti "kavennus yks kaks kol nel langankierto" tai vastaavaa. Tai sitten tuloksena onkin matemaattisten yhtälöiden virkkaamista "auki" jotta ne pystyisi paremmin havainnollistamaan.


Erään tilan upeat luontoaiheiset ja loputtomiin yksityiskohtia sisältävät työt ansaitsevat kyllä oman hetkensä. Pöydällinen kukkaketoa, uskomattoman pikkutarkkaa - ja tärkättyä :D. Ja nyt harmittaa etten napannut kuvaa aivan upeista silkkikankaalle kirjotuista taideteoksista! Ne ovat nimittäin jälkikäteen pyörineet mielessä melkeinpä eniten. Upeasti yhdistetty useampaakin tekniikkaa ja tyyliä, esimerkiksi akvarellia ja varmaan jotain silkkilankaa kirjottuna kun kiilsi niin kauniisti. Abstrakteja aiheita mutta myös tunnistettavampia kappaleita, kuten vaikkapa sydänlihas. Vähän raakakin aiheena, mutta kokonaisuus oli kyllä ihan taidetta. Jos mulla olisi sellainen koti jossa mikään taide pääsisi etuuksiinsa, tuollaisen ottaisin kyllä ihan heti.


Tämä oli upea koko seinän mentävä kokonaisuus, jossa oli ikään kuin useampi yksittäinen osa. Ulottuvuus oli parasta, ja tuo tulinen punainen! Jos en ihan väärin muista, tässä samaisessa kerroksessa oli erään taiteilijan videoteos, jossa kuvattiin hänen yhdessä pakolaisten kanssa työstämää "ruotsalaista kotia", jossa jotakuinkin kaikki pinnat ja esineet oli neulottu/virkattu. Pakolaisten tarinoita kuunnellessaan hän oli lopulta päättänyt räjäyttää installaationsa kuvatakseen kodin särkymistä sodan tai muun katastrofin pakottamana. Yleensä en niin videotaiteestakaan syty, mutta räjähdys oli pakko kyllä katsoa. Tarina teoksen takana kosketti myös.


Nyt ehkä vähän hypin kerrosten ja näyttelyn osioiden välillä epäjohdonmukaisesti, mutta nyt sattus kuvat tähän järjestykseen enkä jaksa alkaa taistelemaan niitä parempaankaan malliin :D. Myös viimeisimmässä Novitassakin oli mainittu ammattikorkeakoulu Metropolian Finvillage-tapahtumasarjan Itämereen sukellus -teos, jonka suloinen virkattu Norppa ja meren maisemia kuvaavat teokset olivat oma mielenkiintoinen osansa näyttelyssä.


Siellä olisi kai saanut virkatakin ja siten osallistua teoksen toteutukseen, mutta koska näyttelyä oli vielä kiertämättä ja sulkemisaika lähestyi, ei jääty ihmettelemään sen enempää.

Ja taas niihin perinteisiin tekniikoihin ja uudenlaisiin toteutuksiin. Taiteilijan näkemys omasta isoäidistään oli kerrassaan mahtava. Valtava teos ei kuvassa pääse mitenkään oikeuksiinsa, mutta tämä oli aivan upea. "Matto" joka ansaitsee paikkansa seinällä!


Viimeinen nurkka joka käytiin läpi piti sisällään etri tekniikoilla toteutettuja teoksia yhdestä ja samasta valokuvasta, jossa taiteilijan kaulalla puristaa helminauha niin kireällä että kasvot punertaa, mutta huulilla häivää "I'm okay" -hymy, sillä eihän nyt ahdinkoa ulospäin kuulu näyttää. Hamahelmillä toteutettu kuva oli varsin pop-taiteellinen ja hauska kontrasti huovutettuun versioon samaisesta kuvasta.

Niin. Jos nyt et muuta tekemistä Keravalta keksi niin mene nyt ihmeessä edes tämä katsomaan! Voisin melkeinpä mennä toisenkin kerran, varsinkin kun perjantaina on palkkapäivä eli tilillä jopa rahaa ostaa kolmen alueen seutulippu :D. Museokortilla kun pääsen sisään ihan ilmaiseksi!

lauantai 28. tammikuuta 2017

Kiukku

Oon tässä nyt jo pari viikonloppua yrittänyt päivittää blogia, mutta koska a) mun netti on vittupää ja b) bloggerin kuvienlisäystyökalu on joku satavuotias tai muuten vaan ihan saatanan raskas, en saa lisättyä mitään kuvia. Tai saan, jos jaksan odottaa kolme tuntia että ne latautuu.

Että ois mulla jotain muka sanottavaakin, mut pitäkää tunkkinne! Tai ette te, vaan blogger ja kakkanaama-netti.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Neulevuoden hyvä alku

Töissäkin jo totesin, että neuloosi on hyvin voimakkaasti päällä nyt. Oikeasti, monta kertaa päivässä tulee mieleen että oispa neulomukset nyt tässä, tekee mieli tehdä. Hyvä niin, sillä tänä vuonna jos minkäänlaista lupausta ajattelin tehdä niin sen, että lankaa kuluu enemmän kuin tulee. Pirskatti!

Lanka: Trekking XXL. Puikot: 2,5mm. Menekki: 63g
Kuten taisin jo edellisessä päivityksessä (tai sitä edellisessä?) mainita, vanha opiskelukaveri tilasi itselleen ja tyttärilleen sukat jo tuossa ennen joulua. Totesin hälle, että nyt on jonossa kaikenlaista (ja tilausneulomukset tuntuu aina pakkopullalta) että saattaa kestää kyllä hetki, mutta eipä noihin kolmiin sukkiin mennyt edes kovin kauaa. 

Tätä Trekkingiä olen ehtinyt hilloamaan jo varmaan parisen vuotta, alun perin oli ajatuksena tehdä siitä siskontytölle jotain. Mutta sitten on tullut aina jotain muuta lankaa josta on tehnyt, ja tämä on jäänyt. No, nyt! Vanhalla tutulla valepalmikolla, se on kyllä varsin kiva joustimen korvaaja.

Lanka: Roam Fusion. Puikot: 3,5mm. Menekki: 54g
Jos kahdet aikaisemmat sukat yrittää olla kokoa 39, nämä Olga-vartiset tähtää kokoon 37. Saas ny nähä... Ja olgaakin vähän mukautin taas, en tarkalleen edes muista kuinka alkuperäisessä ohjeessa mentiin. Tässä taitaa muuten olla se, jonka mukaan lähdin ensimmäisiä Olgiani tekemään (avautuu pdf:nä, elä säikähä!). Hassua päätyä Savonlinnan OKL:ssä opiskelleen kurssi-työnään tekemään juttuun, itsehän opiskelin siellä myös :).


Tässä kuvassa värit ovat ehkä lähimpänä langan oikeita sävyjä. Ihan mahdotonta saada oikean väristä kuvaa kun illat on pimeitä ja huoneen valaistus vääntää kameran kanssa kilpaa värit päin puuta. Tässä toteutettu olga-mukaelma taisi mennä niin, että puikolla oli 13s, 2 oikein yhteen (oliko nyt etu- vai takareunoistaan, jommin kummin kuitenkin, että kallistuu oikeaan suuntaan), 4 oikein, langankierto, 1 oikein, langankierto, 4 oikein ja 2 yhteen jompsis-kumpsis kallistuksella. Noin puolivälissä tein kavennukset myös välikerroksella ekalla ja kolmannella puikolla, koska varsi tuntui ihan liian leveältä koon 37 kinttuihin. Ja sitten nilkkaan vähän resoria, ja kantapään mallasin siten, että leveämpi puikko/kuvio osui siihen keskelle, jotta kavennetut puikot/kuviot päätyivät sisä- ja ulkosyrjälle. Ihan hyvät niistä varmaan tuli.

Ostin tuon Roam Fusionin Eiran Langoista, vielä kun heillä oli liike Mäkelänkadulla. Nythän taitaa olla enää verkkokauppaa. Btw, jos Langin lankoja tykkää, niin heillä taitaa olla! Mutta niin, Roamia ostin tuon pinkki-kirjavan sekä sellaisen sini-sävyisen, siinäkin tuo vaalea ruskea kaverina. Yhtään en tiedä miksi ostin, sillä en varsinaisesti itse niin pidä kummastakaan väristä :D. Tai tää pinkki nyt on ihan söpö, mutta mitä ihmettä teen siitä sinisestä? Eniveis, tää yllätti neulomistuntumaltaan tosi positiivisesti. Jotenkin sellainen tosi sopiva pehmeys, ei liian pumpulia mutta pehmeää kuitenkin. Toivottavasti kestää käytössä.

Ja juuri nyt on puikoilla jotain ihanaa aivan itselle. Nimittäin Kaipuu-huivi Madelinetosh DK:sta.


Tekele on niin täynnä virheitä kuin olla ja voi. Mikä siinä ohjeen noudattamisessa on niin perhanan vaikeaa?? Tai sen ymmärtämisessä. Huivihan aloitetaan tuosta yläreunan keskeltä - juuri tuosta joka mun huivissa on tolleen boing. Ja sitten aina oikealla kerroksella neulotaan kaksi oikein, langankierto, ja edellisen kerroksen langankiertoon kaksi silmukkaa. Nurjalla puolella sitten kaksi oikein, lk, ja vain yksi ed. kerroksen langankiertoon. Helppoa, eikö? No ei siinä vaiheessa kun ensin luet että joka kerroksella ne kaksi siihen langankiertoon ja kellot soittaa päässä että sittenhän reunasta tulee kaareva eikä suora koska lisäyksiä on liikaa. Sitten fiksuna ihmisenä teet omin päin ja vain yhdet langankiertoihin ja silloin tällöin sitten kahdet. Niin... *syvä huokaus*


Mutta ei anneta sen häiritä! Tai kyllähän se häiritsee koska tää Madelinetosh ei ollut ihan ilmaista, ja siitä ois halunnut sitten jotain mikä ei olisi aivan näin ensikertalaisen tekeleen näköinen. Toisaalta, huivien teossa tämä malli (yläreunan keskeltä aloittaminen) on kohdallani kyllä ensimmäinen kerta, ja huiveja on ylipäänsä tullut tehtyä ihan toooosi vähän. Sellasta pötkö-kaulaliinaa joskus, ja sitten se yksi kreisistä kissalangasta, that's it varmaan.

No mutta silti en anna häiritä! Sen sijaan keskityn siihen hyvään oloon, että valmista tulee niin perkeleen vauhdilla kun pitkästä aikaa neuloo vähän paksummalla langalla ja isommilla puikoilla. Ja koska noi langat on aika herkkua. Ainakin toi Holi Festival (vaalea), se tuntuukin pehmoiselta. Tumma harmaa El Greco on vähän karheampaa, ja ehkä ihan pikkasen liian tummaa tuon vaalean kaveriksi, mutta muutoin sävy on kyllä aivan mua. Ihana herkku harmaa!

Niin ja ne virheet jatkuu tuossa pitsi-osuudessa (harmaassa). Ihme aivopieruja, en kertakaikkiaan nyt vaan osaa. Kaavoissa ei ole mitään vikaa, mutta kun mä reikäpää jätän välistä kaksi kerrosta pois ja ihmettelen että mikä nyt on kun ei se kaavio nyt yhtään istu puikoille :D. No ei kai kun ei oo tarpeeks silmukoitakaan kun kaksi kerrosta lisäyksineen on tekemättä! Voi jeesus mä sanon. No, koska olen malttamaton ja huivi on muutenkin ihan viallinen, ni en kyllä purkanu vaan posotin menemään. Pitäkää tunkkinne!

Loppuun pikainen katsaus vuoden ekoista viikoista:

Itäkeskuksen The Lucky Bastard -burgeripaikassa 6.1. äitin synttäreiden kunniaksi. Itse testasin Vegesauruksen, mutta valitettavasti tällä kertaa jätti toiveita parempaan. Ja ihan en ehkä ymmärtänyt kolmeen kertaan paistettujen ranujen ideaa.

7.1. menin ystäväni aviomiehen näyttelyn avajaisiin G12-galleriaan. Oli hauska kokemus, olin tavallaan niiiin värässä paikassa, mutta olen aina halunnut salaa osallistua taidegallerian avajaisiin :D. Onnea Henry!

Viime perjantain tunnelmat toimistolta. Pallihedelmä!
Hyvää sunnuntaita, mä jatkan nyt virhe-huiviani ja katson Areenasta Drunk Historya!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Uusi vuosi, uudet neuleet

No niin, vanha vuosi on taputeltu ja uusi korkattu. Joku epämääräinen koonti vois olla paikallaan, mutta saas nyt nähdä jaksanko jäsennellä kovinkaan järkevästi mitään :).

Viimeisin valmistunut työ viime vuodelta näkyi edellisessä postauksessa vain puikoilla.

Lanka: Sock4, puikot: 2,5mm, menekki: 60g
Pitsimalli on lainattu Kardemumman talon Elinan pitsiunelmat-mallista, muutoinhan sukat eivät noudata kyseistä ohjetta. Nämä ovat menossa opiskelukaverille, kahdet muutkin on tilattu joista toiset puikoilla. Niistä lisää kunhan valmistuvat.

Mikäli olen muistanut kirjata kaikki työt, niitä valmistui tänä vuonna 22 kpl. Ei loppuviimein kovinkaan mahtipontinen lukema, mutta olen ihan tyytyväinen. Näistä 15 paria sukkia, kaksi pipoa, kaksi vauvan takkia, yksi aikuisen kokoinen takki, yhdet kämmekkäät ja yhdet vaavin pöksyt. Lankaa kului näihin hieman vajaat 2kg. Uutta tuli reilut 2,5kg tilalle, mikäli olen muistanut kirjata kaikki ostokset ja saadut mukaan. Että potuiksihan toi suunnitelma meni, neulo enemmän kuin ostat uutta...

Josko tänä vuonna onnistuis paremmin?

Ja josko tänä vuonna kokeilis taas jotain uutta. Päättynyt vuosi ei muistaakseni ollut mitenkään mahtipontinen silläkään osa-alueella, että olisin opetellut uusia tekniikoita tai muuta, mutta jos nyt jotain kehitystä niin se purkamisen suuri peikko on aina vaan pienempi ja pienempi. Että voi vaikka monen monta kerrosta mennä alaspäin muutaman silmukan verran/takia, ja fiksata vaikka palmikon käännön kerrosta korkeammalle tai toiseen suuntaan jos se on lipsahtanut väärään kohtaan. Tai sitten mennä 20 kerrosta yhden silmukan takia takaisinpäin ja tehdä siitä nurja oikean sijaan, kun se muka pisti silmään :D.

Toivotan kaikille kanssa-neulootikoille oikein hyvää ja antoisaa uutta vuotta, nautiskelkaa käsitöistä ja hullaantukaan langoista!