Oho hups

Lähdin aamupäivällä Hakaniemen postiin hakemaan Jujun lähettämää kirjapakettia. Ratikan ikkunasta näin jotain lumoavaa...

No mitä luulette, että tää lankanarkki piripäissään tekee? Menee tietenkin sisään, vaikka järki sanoo ei.

Oho. Hupsista. Mutta katsokaa nyt kuinka ne pakkaa ostokset! Niihin kohta.

Jujun paketista paljastui nämä. Kirjoneulesukka-kirja on ihan huuhaata. Intarsiaa ei selitetä millään tavalla, mutta siitä puhutaan kuitenkin useammassa ohjeessa. Ohjeet on muutenkin vähän outoja - tai ehkä britit vaan on outoja? Nooh, kyllä sieltä jotain kivaa sentään löytyi. Kuten esimerkiksi:

Voisin oikein mielelläni katsella noita omissa kintuissani esimerkiksi keltaisesta Stepistä neulottuna... Tai voisin ihan mielelläni tehdä siskoille punaisen ja liilan sävyissä. Ja voih, Kalajoki-sukkiin käyttämäni vihreä olisi ollut aivan jumalainen näissä! Löytyi myös tämä:

Joka on kyllä syystä äks neulottu tasona. Why oh why?? Lopuksi pitää kursia kasaan takasauma ja jotain sivua jalkapöydästäkin. Miksi? Eikö tuota nyt saa muka pyörönä, älkää naurattako. Jotenkin ihan hoopoja nuo ohjeet, mutta annetaan niille nyt mahdollisuus. Kirjoneule-osio ei tosin houkutellut sitäkään vähää, notta en ois tätä ostanu jos en ois näin naurettavan halvalla saanu.

Ja kaupan päällisiksi tuli virkkuukoukkusetti, metallikoukut 2,5mm - 9mm söpössä säilytysjuttuasiassa. Käy. Vaikka onhan noita koukkujakin vaikka kuinka monet. Nuo nyt kuitennii pysyy näppärästi siinä säilytyspussukka-mikälie-asiassa. Ja tuli joku muistikirjakin, jolla tuskin mitään tekee, mutta halutessaan sinne kai sais muistiin omien töidensä yksityiskohtia sun muita. Mutta kun mulla on paljon kivempi vihko sellasta varten. Otan joskus kuvan jos en ole muka vielä sitä esitellyt.

Ja sitten niihin Vihreän Vyyhdin löydöksiin, muhahaaa.

Liilat kerät on superwash-villaa, joita ois varmaan pitäny ostaa sittenki neljä. Kaveri on nimittäin samaisesta langasta neulonut pipan, ja siihen meni noin 1,5 kerää JA sehän kyllä tiedetään, että mun isoon päähäni menee enemmän. Että noi kyllä riittää pipaan, mutta jos ois tahtonu lapaset mätsäämään! Oli vieläpä tarjoushintaan, mutta taitaa nyt jäädä... Ja mites tuo riemunkirjava? Joku unelmasileä merino-silkki-polyamidi lanka, ja tuon pitäisi raidoittua aika rivakasti. Värit oli vaan liian kutsuvat. Jotenkin kummasti... Myymälän omistaja (?) totesi olevansa tekemässä siitä huivia, on kuulemma ihanan pehmoista. Mietin vain että kuinkahan kestää sukissa, mutta on siinä tekokuitua kuitenki aika paljon. Mene ja tiedä. Voisihan siitä muutakin tehdä kuin keväiset sukat, mutta mitä...

Päässä pörisee. Taitaa johtua tuosta kipulääkkeestä. En oikein pidä tunteesta, vähän niinkus pyörryttää/huimaa. Panacod ei ole samaa aiheuttanut, mutta se taas vetää vatsan ihan seis, joten en ole sitä torstain jälkeen syönyt. Mennään tällä toisella nyt toistaiseksi. Ja ibuprofeenia vielä kylkeen, ah... Kiva kuinka nää kipu- ja särkylääkkeet aiheuttaa ihan omanlaisensa päänsäryn...

Ällöpyllyn pari ei päässyt puikoille, sen sijaan hiiren takin eka hiha. Vähän jäi tulkinnan varaa siinäkin, en tiedä kuinka fiksua sitä oli aloittaa näin pöhnässä, mutta menkööt. Tulee siitä ny jotai kummiski.

Eihän siinä kauaa, lopulta

... Vaan mistä vetoa, että parin alkuunsaamisen osalta täytyy vähän tapella.

Oha noi kyllä aika ällöt sitte ku on valmista. Minkähä kans tulee pidettyä. Ihan sama!

Ei ihan yllä polveen, jää joitaki senttejä alle. Mut vähä pidempää vartta ny kumminki. Vähän ristiriitaset fiilinkit. Samaan aikaan pidän noista jollai tapaa, mut sit taas toisaalta ne on ollu vähän semmoset ettei kyllä yhtään kiinnostas tehä. Harmi, sillä langat on just mun makuun (paitsi ehkä toi Strømpegarnin "polkkagris" oli pieni pettymys. Tai no, emmä tiä.)

Ällöpyllyt jatkuu vihdoin

Toki ensin nautiskeltiin aamupalaksi vähän mehujäätä, koska pystyy!

Ei tuon suurempana, tukkaki niin paskanen ja muutenkin ei se kaunein ilmestys :D. Mutta tiiättepähä totuuden siitä, kuka täällä höpisee!

Ällöpyllyt eli ne migreeninkirjavat raitasukat tosiaan jäi vähän unholaan ku taisin ostaa jonku säkillisen 7veikkaa ja sit pitikin niillä vähän leikkiä ja sit tehä jotain ja sit ei vaan kiinnostanu. Mutta yllättäen tänne kotopesään ei voinut oikein ottaa niitä sukkia mitkä on nyt äiteelle tulossa, ja jottai tartti kuitennii. Miksei sitten ne keskeneräiset, jotka aina välillä muistuttavat ikävästi olemassaolostaan aiheuttamalla jotain katumisen olotiloja. Viimetteeks jäätiin kantalappuun, ja sen tein nyt sitten eilen loppuun.

Tänään aamulla poimin silmukat reunoista ja jatkelin tuohon saakka. Vähän ehkä hidasta, tuntuu. Ja metallipuikot tuntuu yhtäkkiä niin kovin liukkailta, kun ne kordeliinit on tulossa bambuilla. Mä siis pidän kovasti nuista metallisista, koska oon vähän semmoi hikitassu, ja nuilla luistaa hikisemmätki langat :D. Mutta nytpä ei hiosta, vaan on lähinnä kuivat kädet, joten täytyy vähän jopa varoa ettei mene liian liukkaasti.

Pitihän kuvaan saada ehkäpä lemppareiksi nousseet Lana Grossasta neulotut olgat (kuvio vaan varressa, joka ei tietty nyt näy). Näistä on tullu jostain syystä semmoset sukat, että ne kulkee veskassa mukana, että jos jossain tarttee villasukkia. Ja nää oli eka vaihtoehto kun ajattelin sairastelua kotona. Semmoset lohtusukat, tutut ja turvalliset, just tarpeeks äkläkät väriltään, että piristää tahtomattaan :D. Vaikka oishan sirkuksetkin piristäneet, mutta nää nyt vaan lähti.

Ja voi hittolainen, onkohan mulla missään ylhäällä montako alotussilmukkaa näissä ällöpyllyissä oli! On se vielä laskettavissa, mutta... Perhana.

Ingen panik

Vaan tästä se toipuminen vasta alkaa. Näppärää, kun nielun ällöttävä tunne ei riitä kadottamaan nälkää. Tuntuu että koko ajan kurnaa vatsassa ja nää jogurtit sun muut tulee jo korvista ulos :D. Jäätelö ei sentään vielä, ja aionkin vedellä sitä hyvällä omalla tunnolla :D.

Melkein herkistyn, kiitän Meilahden Korvaklinikan hoitohenkilökuntaa. Hetkeäkään pelkona ei ollut, etteikö kaikki menisi hyvin, joten lähes turhaa sanoa että kaikki tosiaankin meni hyvin. Hoitajien rauhoittavat sanat, huumori ja asiantunteva ote helpotti todella paljon omaa jännitystilaa.

Nyt vaan alkaa kipeytyä, yhyy. Ja se nielu tosiaan tuntuu tosi ällöltä, kun se keski-killutin (kitarisa) on aaaivan turvoksissa ja nieltäessä varsinkin tuntuu joka paikassa ja ihan ku se roikkus melkeinpä kielessä kiinni. Kuvottavaa. Ja oli kyllä virheliike vilkaista, miltä nielu näyttää... Sinne on hyökätty kaivinkoneella. Herrajumala. o_O

Harhautus

Kordeliini etenee, ja eilisen oivalluksen jälkeen virheiden teko on huomattavasti vähentynyt :D. Hurautin kantalapun tuossa kaverilla visiteeratessa.

Toki sain päähäni hurauttaa pari kerrosta pelkkää oikeaa tuohon kantalapun yläpuolelle, jotta kuvion langankierrot ei jäis ihan niin likelle kantapäätä. Toisella puolen eli jalkapöydän puolella kuvio jatkuu kuten kaaviossa.

Päädyin ristivahvennettuun, koska se vaan näyttää hyvältä. Ja tein ranskalaisella mallilla, koska olen ehkä vähän tykästynyt siihen (jos ei vielä oo käyny selväksi :D), kuvassahan sitä ei tokikaan vielä ole. Jätin reunasilmukoiden poimimisen toiseen kertaan, koska täytyi lähteä kotia kohti.

Ja nyt ahistaa ja pelottaa ja yhyy. Koska enhän mä osaa olla jännittämättä ihan liikaa. Vääjäämättä kello käy, ja aamulla se koitos alkaa. Äkkiäkös se nielurisaleikkaus on alta pois, ja olen osaavissa käsissä. Sehän ei tässä olekaan millään tavalla se huolenaihe! Vaan se kaikki muu... Yyyh. Hetkellisesti jo unohdin mokoman, kun katsoin Areenasta Sisäpiirin miehet (tai joku sellane). Vaan mitä huttua, eikö Areenassa olekaan enää kuin maks viikon ohjelmat katsottavissa? Ennenhän ne on olleet siellä tyyliin kuukauden tai jottai! Tuli ihan kiire kahtoa ku tänään se sieltä läks ja tänään tuli myös töllössä jo toka jakso.

Ehkä hörsäsen vielä tipan vettä, tsekkaan bussinkin vielä kerran, ja yritän saada unta kalloon.

Nice day

Äkkäsin ehkä, missä meni aina vikaan. Tahtomattani tein väärällä rivillä kavennuksen, ja siksi silmukkamäärä heitti. Tai ainakin tuossa hetki sitten neuloessani heräsin yhtäkkiä taas ihmettelemään jotain, ja sitten tajusin että olin täysin huomaamatta tehnyt kavennuksen :D. Just.

Vasta tässä illalla jaksoin neuloskella, oisko tullut pari kuviokertaa. Tykkään kyllä kovasti paljon tuosta langasta. Se tuntuu vaan niin hyvältä hyppysissä. Varteen vaan tuskin kannattaa tehdä enää paljoakaan pituutta, tai ne ei mahdu äidin hoikkiinkaan kinttuihin. Mutta jos ehkä vielä yksi mallikerta... Purkamaankaan en tahdo ryhtyä, ja alkamaan siis alusta suuremmalla silmukkamäärällä. En, kun olen jo noinkin pitkälle päässyt ja alkaa sujua astetta kivuttomammin :). Eipä äitee mitään kilometro-polvareitakaan tarvitse, hyvä jos saa mukavasti potkastua jalasta kun tulee turhan lämmin.

Päivähän on kulunut noin niinkus luvattomilla teillä. Käytiin Loosisterissa syömässä kaverin kanssa. Itsehän rohmusin pizzaa, neiti pitäytyi todella herkullisen näköisessä salaatissa (jossa oli kuulemma liikaa krutonkeja, mutta eihän sellaista asiaa olekaan).

Loosisterin pizzat eivät ole vielä pettäneet, kolme eri settiä testannut. Ihka ensimmäinen oli hassu kanapizza joka oli topattu caesar-salaatilla! Hyvää oli. Tokaksi nautiskeltiin joskus viime kesänä Chicken avokado pizza, uuuuuu mama. Tällä kertaa testissä Spanish Chorizo, jossa oli nimensä mukaisen raaka-aineen lisäksi mm. vuohenjuustoa. Mums! Ja kivasti rasvaista :D. Naama kiiltää ku Naantalin aurinko just ny. Sillä...

...Oli ehkä ihan pakko vielä leipoa jotain. Tultiin tähän mulle ja kaveri askarteli ihanaa valokuvakirjasta tulevalle sukulaislapsoselle/kummipojalle :). Mä pyöräytin tutun ja pettämättömän ohjeen mukaan suklaisia muffareita. Ohje on alun perin Strömsön jostain jaksosta bongattu omenapiirakan taikinaohje. Paras IKINÄ. Ja taipuu muffineiksi, kuten kuvasta näkyy. Todella muunneltavissakin. Siis kaikin puolin täydellinen! Kuorrute vaan meni pari kertaa metsään, ja lopuksi päädyttiin tylsään tomusokeri-kaakao-vesitippa-seokseen. Mukana pienen pieni ripaus pikakahvijauhetta (Afri Cafe, parasta ikinä).

Suklaiseen versioon lisää jauhoihin kaakaojauhetta TAI (mikä parempaa) sulata rasvan kanssa taloussuklaata. Tämän päiväisiin meni kolme riviä taloussuklaalevystä. Kaakaojauheen jätin tällä kertaa pois. Tai mausta taikina vaikka sitruunalla/appelsiinilla/muulla ihanalla sitruksella, kardemummalla, kahvilla.... Lisää pähkinöitä, upota muffineihin ylläreitä.

Yksi varotuksen sana. Lukuisista yrityksistä huolimatta taikinan tuplaaminen johtaa vain epäonnistumiseen. En ymmärrä miksi, mutta ei. Ei toimi. Parempi sekoitella yksi satsi kerrallaan. Tästäkin määrästä tulee siis piirakkavuoka tai 12 muffinia (ei kuitenkaan niitä ameriikan vuokia). Itsellä oli Ikeasta ostettuja paperivuokia, jotka oli aika korkeita.

Tällaisia lohdukkeita, kun sain päivällä puhelun. Perjantain ikävä operaatio aikaistettiin torstaille. Sanomattakin selvää, että pieni paniikki yrittää nostaa päätään. Hyvinhän se menee, kyllä mä sen tiedän. Ei se poista jännitystä kuitenkaan yhtään.

Sanahirviö ja vähän muutenkin

On se varsinainen sanahirviö.

Kordelherzchen.

Jos sairastaisin epilepsiaa, kohtaus iskisi varmaan joka kerta kun edes näen sanan.

Lankana Austermann Step Classic, puikkoina ensimmäiset ostamani bambupuikot nroa 2,5. Ja tähän mennessä kyllä ainoat bambuiset. Koska se iso setti puikkoja... Mitähän ne olikaan, koivua ehkä?

Aloitin sukan koulussa, pääsin lähes noin pitkälle, kunnes jotain meni yksinkertaisesti niin pieleen, että en vaan saanut jatkettua. Otin ja purin resoriin. Ennen olisin purkanut ihan kokonaan, mutta nyt olen petrannut ja yrittänyt aina ensin poimia jostain kohtaa silmukat takaisin puikoille. Ennen se ei vaan ikinä toiminut, jotain jäi aina karkuteille. Vanhakin koira oppii ;). Mutta niin. Aloin uudestaan, ja se sama saakelin moka meinaa tulla joka kuviokerrassa sillä samalla saamarin rivillä, oisko tokavika vai vika kerros ohjeen kuvassa. En tiedä mikä siinä menee jotenkin mäkeen. Ihan ku ois silmukka kateissa tai jotain, ja kyse ei nyt ole (vain) siitä, että sekoilisin sen kohdan kanssa jossa kolme silmua neulotaan yhteen, koska ainakin mulla yksi niistä kolmesta silmusta lähtee edelliseltä puikolta so to speak. Vähän epäilen, että teen joka kerta vähän erilaisen virheen, sillä ei olisi ennenkuulumatonta että unohtaisin tehdä langankierron o_O. Ja langankierroista puheenollen, mulla jää ne ekat paljon suuremmiksi/löysemmiksi kuin ne tokat, kuvaan vähän venytin jotta ois tasapainoisempi.

Murheenkryyni tuntus olevan tämä, sillä hermo on meinannut mennä jo useemman kerran. Mutta kun se on niin nätti malli. Pakko saada kahlattua ees yks pari läpi tällä!

Hermoja rauhoitteli kahvittelu Kallion Berggassa.

Appelsiini-suklaamuffini, joka oli todellakin ihanan suklaisen makuinen appelsiinin vivahteella. Ja koska kello oli jo turhan monta, otinkin vain Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan rakkauslimppari Messinaa. Berggassa on hyvä kahvikin, mutta en viitsinyt riskeerata yöuniani. Suosittelen piipahtamaan jos Kalliossa tai lähettyvillä seikkailee. Tosi herkut tuotteet!

Hiiren takki tauolle.

Hiiren takki päätyi nyt sellaiseen tilaan, että se jää hetkeksi pyörölle roikkumaan jotta neulon hihat.

Dilemma vaan on seuraavanlainen. Toka valkoinen kerä on nyt tuossa ns. menossa. Jäljellä on vain sitä harmaata. Mutta jos tuohon nyt seuraavaksi sitten tulee ne hihat ja ne yhdistetään pyörölle mukaan ja tuosta eteenpäin myös etu- ja takakappaleet on..... Siis niin. Jos ottasin nyt harmaan, ja tikkaisin hihat sillä. Oisko tosta eteenpäin loput takista muutenkin sit harmaata? En mä taho et puolet takista on yhtäkkiä harmaata. Ei! Mitä jos mä nyt haluankin sen alusta loppuun valkoisella? No arvatkaa huvin päiten mitä se meinaa... Pakko ois lähtä Lankamaailmaan ostamaan kerä sitä samperin valkosta. MUTKU. Siel on kaikki maailman ihkut langat tarjouksessa!!! Kaveri tiesi kertoa, että ainakin Strømpet ja Basicit ja Trekkingit ois tarjouksessa. Eli sehän on täysi turmio lähteä siellä käymään.

Vaikka se harmaa ei olekaan silleen tumma tai mitään, se on kuitenkin ehkä just tarpeeksi eri värinen. Olisi pitänyt heti alusta saakka vaikka raidoittaa tai jotain, ei sitä nyt tässä vaiheessa voi vaan lätkästä tohon. Mutku raidat palmikoiden kanssa ei tuntunu vaihtoehdolta. Yyy! Täytynee jättää ajatus muhimaan.

Ja ottaa jotain muuta puikoille? Niinkus esim. Kordelherzchen (ei jeesus sain melkein migreenin sanaa kirjottaessa...), joka kyllä mun simmuun näyttää ihan samalta kuin December socksit (by Niina Lahtinen), mutta en ole tutustunut kumpaankaan ohjeeseen niin hyvin, että osaisin erottaa missä kohtaa eroavat toisistaan.

Mut ne tulis kyllä niin mein mammalle. Aikainen joululahja? Hah :). Tai ehkä aloitankin vasta huomenna... Nyt alko niin ramaseen ettei ehkä sittenkään jaksa luoda silmukoita. Vois vaan kahtoa Public Enemiesin vikan jakson viaplaysta (Ylellä tullut nimellä Pitkä matka vapauteen tai joku semmoi). Ja vois vaik tehä popparei. Koska pystyy.

Ai niin! Tiätteks mitä hölmöä tunaroin hiiren takin kanssa! Tein tietty molemmissa reunoissa napinlävet ekalla kerralla. Ei tsiisus, välillä sitä tuntee ittensä niin pirun viksuksi.

Hiirelle takki.

Niin, se vaavin takki, josta höpisin edellisessä postauksessa tänä aamuna (?). Nappasin sen puikoille tuossa joskus iltapäivällä. Ja iltahan onkin kulunut hartiajumia hankkiessa. Täyty jo laskea työ pois kun alkoi käsivarsi vähän varoittelemaan. Plus persaus puutui ihan onnettomasti, pakko kai se on ottaa vinkistä vaari.

Yllätyin kuinka pitkälle sen ehdin saamaan. Siis, mittaahan on tuskin kauheesti päälle 10cm, mutta onhan se toki jonnin verran levee. Pikku palmikot on söpöjä, tollasesta määrästä nurjaa en vaan välitä. Oishan sen voinut helmeksikin heittää, vaan kun tuli mieleen vasta muutaman kuviokierroksen jälkeen. EN ala purkaan, se o vissi. Ihan vaan siksikin, etten halua pilata tota lankaa, veikkaisin nimittäin että sen kierteet vähän kärsis. Lankahan on Hjertegarnin Ciao Trunte, 100% merino (superwash, uuu), semmoin ihanan pehmoinen, 50g / n. 180m. Valkoista on kaksi kerää, vaalean harmaata toiset kaksi. Ohje sanos että 150g ois menekki, mutta mene ja tiedä. En ole vielä pohtinut sen kummemmin miten värit tähän toteutan, kun kumpikaan ei yksinään riitä. Vois kait raidottaa jotenkii. Kaarroke-ohje, eli vois toisaalta yhdistämisvaiheessa vaihtaa...? No, mietitään sitä sitte. Matkaahan on vielä mukavasti.

Sain mää käytyä kaupoillakin. Parit farkut tuli ostettua, vaan täytyy ehkä käydä sovittamassa kokoa pienempää ja mahdollisesti vaihtaa, kun tuntuivat vähän hoopon löysiltä. En todellakaan ole voinut laihtua tässä talven aikana, sen verran on tullu mussutettua ja sairastelun takia lenkit on jääneet ihan kokonaan. Syy lienee siis housujen materiaalissa, joka sattus nyt olemaan semmosta pehmosempaa/löysempää. Mene ja tiedä siitäkään. Mutta niin, ruokakaupankin tsekkasin. Vielä mä pystyn arjestani huolehtimaan! ;)

Mitä sitten neulottaisi?

Vauvan palmikkoneuletakki näyttäs aika ihanalta, ja vähän niinkus päätin, että tää on se minkä neulon työkaverin tulevalle hyppypavulle. Vaan kun en tiä kumpaa sukupuolta sieltä oli tulossa, onkohan noi palmikot vähän liian tyttömäisiä... Pah! Minähän yritän väkertää tuon, oli miten oli.

Vaan jos oisin järkevä, kävisin nyt suihkussa ja lähtisin sitten kaupoille. Koska sehän nyt tiedetään, että kun ne puikot alkaa heilua, kaikki muu tahtoo jäädä :D. Täytys kuitenki ruokaa ostaa, ja farkutkin on niin puhki kuluneet, että tilalle tarttis uutta. Notta jos ois suunnannu oikeen Itikseen. Sehän nyt on toki tuhoon tuomittu ajatus, koska millonka oisin vaan sen tietyn vaatekappaleen ostanu ja jättäny kaiken muun kivan pois... Ihan ko tässä miljonäärejä oltas.

Jos nyt sen verran lankoja hipeltäsin, että päättelisin loopit.

Sirkus saapuu

Loopit sain valmiiksi, vihdoin! Ja nyt pienessä kiireessä päivittelen ennen töihin juoksemista. Tai ehkäpä jätän tämän vain luonnokseksi....

Lankaa kului sukkiin noin 75g (vaaka ei osannut päättää pysähtyisikö 73:n vai 75:n gramman lukemiin...)

Jotenkin päädyin tekemään sädekavennukset kärkeen, vähän ehkä soveltaen. Olgahan veti nimittäin ihan epätasaiseksi, siis että pohjan puolella oltiin pari senttiä jopa alempana kun soviteltiin, siksakki venytti jalkapöydällä. Tavan kavennukset ei ois sopineet. En pidä sädekavennuksista, mutta tähän hätään se taisi olla ihan oikea ratkaisu.

Kyylllä ne ny mennee lahkeenki päälle. Vaan ehkä ei niin nätisti.

Nyt juoksen töihin!

Billie Holiday - I'll be seeing you

Eilinen oli kyllä huonoin päivä hetkeen. Alamaissa vaikka minkä ois tehny. Ainoat hyvät asiat oli työkaveri, jonka kanssa tuskaiset iltavuorot menee siedettävämmin, ja pari asiakasta. Eräs nainen tilasi capuccinon mukaan ja pistin valumaan. Välissä palvelin pari muutakin asiakasta kun halusivat vain santsikupit eli siinä ei kauaa nokka tuhissu. Muutaman sanan aina höpöttelen asiakkaan kuin asiakkaan kanssa. Kun sain capuccinon valmiiksi, huikkasin ettei kansi ole kunnolla kiinni jos hän haluaa vaikka lisätä sokeria, ja tarjosin sellaista sokeripakkausta. "Mistähän sais yhtä hyvää asiakaspalvelua? Aivan ihanaa, kiitos!" Kai mää sitten jotain osasin oikein tehdä kun noin kiitteli. En omasta mielestäni mitään sen kummempaa, mutta tää palaute kyllä paransi oloa roimasti. Ei taida nainen tietääkään kuinka pienellä eleellä saattaa muuttaa toisen päivää. Ja toinen asiakas oli yksi vakkari-setä, joka vielä lähtiessään pöydästä jäi vähän oottelemaan että sain senhetkisen hommani tehtyä ja toivotti sitten hyvää ystävänpäivää. Tollasten takia en kai ole vielä irtisanoutunut.

Tämän alavireisen olotilan takia ei oikein jaksanut neulomisetkaan kiinnostaa. Mikälie itsensä päähän potkiminen sekin on, kun fiilisten ollessa surkeat ei oikein salli itselleen mitään kivaa mikä saattaisi piristää. Tai sit ei vaan oikeasti jaksanut kiinnostaa. Mene ja tiedä. Tänään sitten olenkin herännyt kirkkaasti ennen kellonsoittoa (kahdeksitoista töihin jälleen) ja olen katsonut pari jaksia Justifiedia viaplaysta. Looppisukat ovat saaneet myös hivenen jatkoa, vaikka vielä niissä riittää matkaa.

Mahtuuhan se koipi sinne, vaan ei noita kyllä ehkä farkunlahkeiden päälle siististi saa. Tai ainakaan noin pitkälle sääreen. Notta melekosen tyköistuvat. Vaan sepäs ei haittaa mua kyllä yhtään, tarvittaessa vois siis vaikka lahjoa jollekin jolla on vähän pienempi koipi. Vaan enhän mä noista raaski luopua :D.

Kyl maar on niin sirkusta. Ehkä pikkasen liian paljon sinistä, vaikka onkin kyllä hyvän sävyistä. Mä vaan en niin sinisestä välitä. Poikkeuksena mm. se pöllöpipo jonka alpaca mix hehkui upeaa sähäkkää sinistä. Mua miellyttää enemmän lämpimät sävyt kuten kaikki punaisesta keltaiseen ja siltä väliltä. Ja vihreän sävyt. Ja tosiaan vähän kaikki mahdollinen, mutta sininen jää syystä tai toisesta aina hännille.

Sehän ois laskiaissunnuntai tänään! Töistä nyysitty pulla, jonka välissä on siskolta saatua iiihanaa vadelmahilloa. Kermavaahtoa ei ny jostain kumman syystä sattunu löytyyn :D. Vähän laihaksi jäi laskiaispulla. Saa nähdä intoudunko tiistaina leipomaan kun ois vapiainen sopivasti.

Niin, ja eilen ei neulotuttanut kai siksikään, että olin kotona vasta lähempänä kahdeksaa ja vielä piti ruokaa laittaa.

Oon nykyään kamalan laiska tekemään mittään, mutta nyt olin ostanut ainekset jauhelihakeittoon. En tiedä miksi sellaista oli saatava, joskus tossa viikolla koulussa sain sen päähäni. Siitä tuli tosiaan aika lihaisa soppa, kun ei Piritorin s-marketista löytynyt pientä pakettia jauhelihaa, vain niitä 400g. Yksin kun elelen, en jaksaisi myöskään ihan viikkotolkulla samaa ruokaa syödä, joten en laittanut kiloa pottuja... Siispä jauhelihan osuus muovautui kohtuullisen suureksi :D. Ihan hyvää, ei kai sen kummempaa :).

Kuka antoi luvan pakastua? Mikä on tuo -5,6 mikä mittarissa näkyy... En ala.

Hidasta

Hitaasti on tällä viikolla mikään edistynyt. Eilen en neulonut mitään! Nyt taas ehkä sellainen vaihe koulussa ettei oikein jouda. Tehdään pitkiä tehtäviä koneilla, ei siinä oikein missään välissä mitään muuta voi. Ja on pitänyt raahata niin paljon rojua mukana, ettei neulomukset oo tahtonu ees mahtua mukaan.

Loopit on nyt siis jalkaterässä. Kantapään kiilakavennukset on tehty (tein ne taas joka kierroksella, muuten sukasta tuntuu tulevan niin valtava) ja ehkä muutama kierros siihen lisää. Ehtiskö tänään vähän tikuttaa :)

Tein Kalajoki-ohjeen mukaiset kantapäät. Onkohan ne nyt siis sama asia kuin ranskalainen? Ehkä, ehkä... Taidan pitää siitä enemmän kuin siitä onkosilläkinomanimi kantapäästä, jossa ns. keskisilmukat pysyy koko ajan samana ja reunoilta vähenee. Tässä ne keskisilmukat lisääntyy ja lopussa kantalapussa on varmaan melkein tuplaten silmukoita verrattuna siihen toiseen malliin.

Tässä kiilakavennukset vasta aluillaan

Tässä jää vähemmän mitään kupruilemaan kannan alle. Pyöreempi, muotoutuu tasaisemmin kantapäähän. Ja saa tehtyä vahvistettuna :). Ehkä sirkussukat joskus valmistuu.

Kunhan rupattelen

Aivan ihana ohje, jonka aion kyllä jollain ihanaisella langalla tehdä. Se on vissi. Pari kerää Maijaa löytyisi, joka passaisi paksuudellaan tuohon toiseen kokoon/ohjeeseen. Mutta haluanko näitä graffitinharmaina tai sinappisen keltaisina? Ennemminkin joku raikas/kuulas/vaalea/hillitty väri, joita mulla tunnetusti on (not).

Koulu ei jaksa nyt kiinnostaa ei niin pskn vertaa. Asunto-osakeyhtiön talousarvion rustaaminen ilman kunnon opastusta ei oikein tunnu hyvältä, joten pitäkööt tunkkinsa. Keskittyminen nolla.

KOSKA. Täytyy päästä kotia neulomaan looppeja, sain eilen illalla tehtyä niihin kantapäät! Kiitos ystävän vinkkien, ei tarvinnut rämpiä ja purkaa, hän hoiti sen mun puolesta ja mä vaan ratsastelin ohjeiden ja kokemusten perusteella auringonlaskuun (häh?). Nehän saattaa joskus vaikka valmistua! Varret venähti n. 22 cm:n pituisiksi, haittaakse? Sehän nähdään vasta kun saan sukat puikoilta ja jalkaan - meneekö sulavasti vai junttaako pohkeeseen kiinni? Voi tätä jännitystä! :D

Nyt alkaa olla niin levoton mieli, ettei tästä loppupäivästä taida tulla enää yhtikäs mitään. Kostautuu kyllä, sillä sitten kun en seuraavalla tunnilla tätä handlaa... Äääh. Onko mun vielä pakko? Miksei voi vaan neuloa?

Ai nii, huijasivat mut uudelleen Jujuun. Kerran jo erosin, kun en meinannut ikinä muistaa peruuttaa niitä kk-kirjoja ja jouduin sitten makselemaan (koska olin myös liian laiska palauttamaan ne). Ei siellä ollut sellaisia kirjoja joita mä olisin ehdottomasti halunnut. Oikeastaan liityin vain saadakseni tilaajalahjana sen yhden neulepussukkajuttuasian ihanalla Ivanan kuosilla. No, puhuivat mut nyt mukaan sillä, että saan vain postituskuluilla (n. 7€) sen mikäsenniminyton Kauneimmat kirjoneulesukat -kirjan ja vieläpä virkkuukoukkusetin. Kirja enemmän kiinnosti, ja kun nyt noin halvalla. Ei tartte ees sitoutua sen kummemmin, voin vaikkapa erota saman tien kun kirja kolahtaa postiluukusta (eli posteljooni yrittää ensin tunkea sitä maailman pienimmästä postiluukusta laihoin tuloksin, jonka jälkeen menee viikko että saan lapun postista ja käyn hakemassa sen kaltoin kohdellun paketin Hakaniemestä. Näppärää.

Päivä sirkuksessa

Tää päivä onkin mennyt ihan neuloessa vaan. Kävin jotain paperiroskia pöydältä läpi ja sieltä löytyi Viaplayn mainos, tullut Cityshopparin muassa. No perhana, pitäskö kokeilla... Sanovat että voi katkaista myös velotuksettomalla ajalla, jota olisi siis kaksi kuukautta. Jos sitä ei katkaise, alkavat vaan sendiä laskuja. Rekisteröidyin, koneelta kun alkaa katsottavat pikkuhiljaa loppumaan.

Päivän alkutaipaleella päivittelin fb:ssä luuppeja. Sitten katsoin vähän lisää Justified:ia sieltä Viaplaysta..

Tän takia nää on saatanasta. Mun ei tarvi sormeani liikauttaa kun seuraava lähtee jo pyörimään. Siis koko päivä on mennyt näiden parissa!

No, kävin mä välissä vähän kaupassa. Koska ei tehnyt mieli syödä nuudeleita/pastaa ja tonnikalaa tai vaihtoehtoisesti jotain pakastesörsseliä. Joten hain pakastepizzaa, sehän onkin niin kaukana pakastesörsselistä *facepalm*. Ihan sama, Ristoranten pollo on aikas hyvää.

Lähi-koon valikoimasta löytyy kaikenlaista pientä yllättävää. Ihanan punainen ja todellakin niin raparperia että! Namm.

Kävin suihkussa ja jatkoinkin taas neulomista. Nyt aletaan olla ratkaisevien hetkien kohdalla, varsissa pituutta aika tarkkaan 16 cm. Lankaahan riittäs vielä vähän matkaa kyllä, mutta ei tota nyt ihan loputtomiin kannata tehä ku ei mahu pohkeen ympäri lopulta.

Kohta pitäs päättää, millasen kantapään teen, ja tekisinkö esim. resoria. Toisaalta haluisin jatkaa kuvion jalkapöytään tällä kertaa. Ja haluaisin tehdä kenties vahvennetun kantapään, kyseessä kuitenkin aika ohut lanka. Kun eka mietin, josko ois taas kokeillut sitä tiimalasia, joku fb:ssä neuvoi japanilaiseen mikä ol ilmeisesti sama asia paitsi että lanka kiepautetaan niiden kiristettyjen/nostettujen silmukoiden ympäriltä.

Hassua. Kerien värit menee just päittäin. Siis että jos nyt vaikkapa sanotaan, että toi vasemmanpuoleinen sukka on eka sukka ja siinä menee oikein päin lanka ja sen värit, ni tokassa sukassa ne menee nurin päin. Ekassa tulee keltanen-liila-sininen-pinkki, tokassa pinkki-sininen-liila-keltanen. Että onnea vaan niille jotka haluaisi mätsätä raidat sukkiinsa, täytys repiä lankaa niin pitkälle että hahmottaa mikä väri tulee seuraavaksi ja sitten vain arvailla meneekö ne täysin random järjestyksessä vai onko niissä joku logiikka ja että jos kerän sisältä kaivaa langanpään niin saako värit menemään sieltä neulottuna samoin päin. Asia, jota minä en todellakaan jaksa ajatella. Siksi raitalangat saa mennä kyllä just niinku haluaa. Mä en niitä saisi kuitenkaan kohilleen!

Ihan ku toka sukka ois kerroksen lyhkäsempi. Voiko tossa ees tehä samaan sukkaan kahta kerrosta putkeen, eikös mun ole vaan pakko vaihtaa toiseen koska se lanka menee sit jo väärältä kohdin puikkoa eikä sitä pysty neulomaan enempää. Tai jotain. Tulee pää kipeäksi kun yritän ajatellakaan.

Intiaanipäällikkö Roikkuva Räkä

Urgh. Flunssa kuristi kouransa mun ympärille, pää paketissa. Eilinen täyty vieläpä töissä juosta, pieni kuolema kun pääsin kotiin. Tänään kävin lekurissa tökittävänä, jotta sain saikkutodistuksen.

Eilen ei siis kutimiinkaan koskettu, ei edes koulussa. Siellä vaan turhauduin kaikkeen enkä ehtinyt neulomaan. Ja tänään ei olla kyllä paljoakaan saatu aikaan, niin kökkö olo ettei kertakaikkiaan vaan oo jaksanut. Paitsi vähän tossa äsken niitä luuppeja :D.

Mä en ole niinkään teen lipittäjä, kahvi on enemmän mun juttu. Mutta kipeenä ollessa tee maittaa joskus enemmän. Siinä on jotain lohduttavaa. Tai ehkä se onkin mun sammakkoprinssini, joka lohduttaa :3.

Kumma sinänsä, että tuosta mukista on tullut mulle se ehdoton Oma Muki. Se on sininen! Eihän se nyt käy. Mutta voi kyllä, käy vain. Tee on tullut tuliaisina jostain päin maailmaa. Karpaloa ja appelsiinia, tuoksu on taivaallinen. Tai luulen niin, olisihan se nyt ihan jees haistaa jotain. Ja luuliko joku muka, ettei Iikkean retkeltä tarttunut tälle syöpölle yhtään keksejä mukaan :D. Noikin on lohdullisia flunssassa :).

Behold! Hän on vaihtanut lakanat!

Ai mitä luupeille kuuluu? Hitaasti mutta varmasti. En ole kyllä vielä yhtään vakuuttunut mokomasta. Eka sukka ois jo kantapäässä jos tekisin tavan puikoilla. Onhan se veikeää opetella uusi juttu ja onhan sekin veikeää että sukat valmistuu samaan aikaan. Mutta onko se noin kömpelön ja hitaan tyylin arvoista? En tiedä. No, puserretaan nää nyt loppuun ku kerta alettiin, ehkä sitten olen jo positiivisemmalla kannalla.

Tuleeko kelleen muulle mieleen sirkusteltta? Niin järkyttävä riemukimara, että silmiä särkee (oikeesti, niihin särkee), mutta ei tota voi olla kattomatta hymyillen!

Tänään kun kävin päivällä viemässä saikkulapun töihin, poikkesin myös sittariin. Pakkohan se on kaupassa käydä kun kerta joku on aina lopussa, meh. Kuten esim kahvi. Ja kyllä se on nyt joku insinööri (just sillä pahalla äänenpainolla!!) kun on suunnitellut ne kaupan hyllyt ja tuotteiden sijoittelut!

Mutta kun ei sitä pystynyt jättämään sinne. Tätä värikomboa olen kuolannut jo lukuiset sukkakuvat läpi siellä fb:ssä, ei hittolainen se on saatava. Ja se saatiin. Vaan kyl on tyyristä, vai olenko se vain mikä joka pitää melkein 8€ Novitan langasta kalliina... Ei millään pahalla Novitaa kohtaan, mutta mä ainakin noi seiskaveikat miellän suht halvoiksi peruslangoiksi, ja se onkin just niiden valtti! Joo onhan se värikäs eikä yksvärinen, mutta silti! Paasaa hän, jolle tuo ei ollut suinkaan kallein mahdollinen kerä... *krhm*

Loppuun vielä kevennys eiliseltä. Mä kun luulin, että meistä tulee merkonomeja. Taisin olla väärässä. Alanurkan kumiankka on meikäläisen käsialaa. Tilauksia otetaan vastaan sähköpostitse...

Lappapuuro-palmikkoa

Kun nyt viimeksi vikisin siitä tiimalasikantapäästä, sattuikin niin mallikkaasti, että Lankahelvetistä sain avun ja uskon seuraaviin! :D Oon niin laiskamato, etten jaksanut edes ajatella etsiväni mitään videon kaltaista apuvälinettä, vaan tikuttelin ja tuhahtelin turhautuneesti kirjallisen ohjeen parissa. NO! Seuraavat tehdään sitten sen juutuuppi-videon avustuksella, veikkaan että onnistuu himppusen verran nätimmin.

Tänään otin ja purin sitä lapasta, josta jo juttelin. (En muuten ole tainnut tyyliin ikinä purkaa jo pääteltyä työtä. Siitäkin meni neitsyys, huh!) Ja tein taas ne klassiset, eli siitähän tuli sitten liian lyhyt mun käpälään... Ei jösses, mikä siinä on niin mahottoman vaikeeta? Ja vähän rumakin, kärjen vikat silmukat vaan jotenkin hölmösti taiteilin langanpään avulla kasaan, ja sehän jäi ihan reikäiseksi. No ihan sama. Seuraavalla kerralla sitten paremmin.

Muutenkin tuli jotenki niin kompuraa jälkeä. Kärki on kaikkinensa ruma, peukalosta tuli taas suhteettoman pitkä, ja alussa toteutettu laiskuus kusi muroihin ja reunahan rullaantuu ja on muutenkin ihan gagga. Sitä vois koittaa pelastaa virkkaamalla siihen vähän jottai, mut katotaan nyt jaksanko koskaan ikinä. On khyl varsinainen lappapuuro :3. Jollain sairaanloisella tavalla jopa pidän tuosta, vaikka yleensä noin beibit vaaleanpunaiset ei niin kovin innosta. Palmikko oli helpompi kuin ensin ajattelinkaan, vaikka siinä nyt ehkä vähän näkyykin se, että kääntöjen välissä ol yks rivi liian vähän. Ehkä snadisti ahtaan näköstä. Mutta menkööt! Kai tuolle pittää parikin tehä.. Huomena :)

Ja joku ihanuus oli laittanut fb:n Voihan villasukka! -ryhmässä kuvan iiiihanista polveen asti yltävistä harmaista sukista <3. Meä kun niin luulin, että se on aina vaan yks ja sama malli eli Decemberit siitä sukkakalenterista, mutta eipäs ollutkaan. Miun silmään sen kummemmin ohjeita näkemättömänä en ole erottanut niistä mitään eriäväisyyksiä, enkä ole edes osannut tätä ajatellakaan koska aina se samainen kuvio oli december-nimellä. Mutta näistä joku ihanuus ol myös laittanut pdf-tiedostona ohjeen sinne talteen, jumalattoman iso kiitos ja kumarrus siitä. Kordelherzchen on nimi, on siinä taas lasta rakastettu :D. Mutta se jos mikä saattaa hyvinkin olla äitin tulevien joululahjasukkien ihanuuspitsi sille vaaleanharmaalle Stepille. Se, tai sitten Kerttu. Tai mitä mä arvuuttelen, ehtiihän tässä tehdä vaikka kuinka monet sukat :D miksei molempia äitille <3. Kertun ohjeen etsin itselleni muistaakseni Ullan uumenista. Linkki vie siis artikkeli-sivulle, ajattelin sen olevan näpsempi kuin etusivun. 

Luuppeja ehdin tänään ehkä pari senttiä eteenpäin, piti muka jotain töitä tehä illalla ja muuta sellasta typerää, mikä vie vaan aikaa neulomiselta.. Nyt tarttis nukkumaan päästä.

Loop

Nyt sen tein. Taistelin tieni luupin alkuun! Langaksi valikoitui Strømpegarnin riemunkirjava värioksennus, joka odotteli sirkusmaista mielentilaa.

Puikkokoko on se 2,5mm joka on rakkaus. Suunnitelma on tehdä Olga-varrella, vaikkakin jossain epämääräisessä mielenhäiriössä loin niin epämääräisen silmukkamäärän, että täytyi vähän laskeskella millaisella silmukkakombolla saan sen pelittämään. Loppuviimein tulos on 2o yht, 6o, lk, 1o, lk, 6o, 2o yht. Olisin voinut kyllä viehättyä enemmän jostain semmosesta versiosta, jossa noi pidemmät o-pätkät ois, noh, lyhyempiä. Tyyliin vaan 3o tai jtn. Mutta ehämmä sit pystyny kykenemään, siis laskemaan.

Tässä vaiheessa mietin, että mitä hittoa tästä nyt muka tulee hä? Aloituksesta jääneet langanpäät oli koko ajan tiellä ja solmussa ja! Ja entäs se ns. puikon vaihtumiskohta, tai tässä tapauksessa ton piuhan...? Sehän jää kamalan näköiseksi! Miten siitä saa sellaisen, ettei ne vierekkäiset/vastakkaiset (?) silmukat veny ihan muodottomiksi? Noh, neulomalla eteenpäin. Kyllä ne siitä näytti vähän tasaantuvan.

Tähän asti pääsin, vähän hitaasti ehkä eteni alkuun :). Sitten tein jotain muuta, nyt vois kohta taas jatkaa. Paitsi ensin ruokakauppaan, senkin narkki. Oikeesti, arkielämä jää aivan jalkoihin kun tekis vaan mieli neuloa. Eilen piti siivota, kato ku sain aikaan koska *katso kuva yllä*. Ja tänään on kyllä pakko käydä kaupassa, muuten ei ole maitoa kahviin tai evästä töihin tai mitä nyt ikinä täältä puuttuukaan.

Mutta koska luuppisukkia (tietenkin niistä tulee sukat) on ehkä vähän hankala kanniskella mukana eikä tuohon kyllä missään tunnilla puolihuolimattomasti keskity, täyty alkaa joku pienempi työ, sellainen mobiili :D. Pengoin sitä Novita-säkkiä, ja sieltähän löyty ällön hemaiseva vaaleanpunainen isoveli. Tai kahden kerän jämät. Vitosen puikot kilisemään ja jälleen yhdet palmikkolapaset alulle. Paitsi että oh wait. Iiihan perus kierre ei nyt kiinnosta, siis samanlainen kuin niissä oransseissa. Kappas kun sängyn vieressä makoili Sukkalehti, eikös siellä ollut muutamakin palmikkomalli....

Vierekkäin kaksi "lettiä", millä nimellä noita kutsutaan? Tommosia, joissa on niinkus kolme... juttua. Tokihan sain tuon jo valmiiksi peukaloa lukuun ottamatta, mutta vähän pohdin josko ois purkanu pikkumatkan. KOSKA. Jos ne oranssit jäi vähän lyhkäsiksi, nää sitten epähuomiossa venähti. Sen siitä saa kun höpisee hölmöjä samaan aikaan :D. Jopa mulle melkein 2cm turhan pitkät. Ja kun nää ei ehkä ihan suoriltaan ole mulle kun en niin hirveesti hanskoja käytä... Parempi siis ehkä purkaa kärki ja tehdä uudelleen. Ja tokihan tein noihin palmikoihin vissiin heti alusta alkaen yhden kerroksen liian vähän, mutta eipä nuo hullummilta näytä noinkaan.

Siinä tämänhetkinen installaatio :D. Jouluna lasipurkissa oli joulupalloja valosarjan kanssa, nyt sinne pääsi jämälangat. Vaikka joissakin noista on kyllä niin paljon lankaa jäljellä, että niiden kutsuminen jämiksi kuulostaa liioittelulta. Ei-täydet kerät kulhossa. Hyvä työnimi...