Kämmekkäitä!

Niitä syntyy vaan lisää. Tai ainakin yksi pari! Tällä kertaa neuloin Sture Jazz Barissa viime sunnuntaina, kun nyt tälle baarissa neulomisen tielle olen erehtynyt...

Seuralaiseni eivät hätkähdä (enää, liekö koskaan hätkähtäneet?) kun tikuttelen menemään. Karpalomehu on mun lemppari, tytsyt litki kokista. Baarimaijan unelma-asiakkaat, istuu persiillään tuntitolkulla ja ostaa muutamalla eurolla :D.

Ulkona sumu nousi

Sain ekan kämmekkään peukaloa lukuunottamatta valmiiksi, meni se parisen tuntia. Lankana minttuinen Janne, jota kerin silloin kerran vyyhtitolkulla. Sama palmikkokuvio jymähti toistumaan vähän joka juttuun niiden fuksianpunaisten kämmekkäiden jälkeen. Tykästyin siihen kovasti.

Lauantaina keksin leipoa banaani-suklaakakkua, sillä ostamani banaanit meinas kävellä itekseen ulos talosta. Mikä siinä on, ettei joitakin asioita vaan saa syötyä?? Ohjeen etsin kotikokista, joka ei tälläkään kertaa pettänyt.

Itse en henkilökohtaisesti niin välitä, kun banaania käytetään leivonnassa, en ole suurin fani. Mutta kieltämättä kakku oli mehevä ja maukas. Laitoin pelkän kaakaojauheen sijaan mukaan myös taloussuklaata, jonka sulatin rasvan kanssa (oikeasti ohjeessa oli maininta vaan pehmeästä rasvasta, pah). Lisää porsastelin kippaamalla massaan vielä suklaanappeja joita käytin karpalosuklaakekseissä. Pikku sattumia, ne on parhautta. Illalla vein kantapaikkaani melkein puolet tuosta kakusta valmiina paloina, eikä siinä kauaa nokka tuhissut kellään, kun rasia oli tyhjä. Jee!

Eilen sitten ystäväiseni kyseli mitä meinasin siinä illalla tehdä, haluanko neulomisseuraa. Mentiin taas kantapaikkaani, koska siellä oli maanantaivisa jota olisin itekseni mennyt kuuntelemaan. Nyt sitten seuran kera. Enää ei sielläkään pahemmin kummeksuta, kun mä istun tiskin päässä ja neulon.

Kokiksen voimin tällä kertaa, olen vissiin verottanut karpalomehuvarastot niin pahasti, että sain loppulirut lasin pohjalle eikä enempää löytynyt. Hups...

Vielä jos kahdet lisää? Sais niille serkkutytöillekin lahjaksi annettavaksi. Näihin kului aikaa ehkä viisi kuusi tuntia, että eipä siihen nyt niin kauaa. Mut ku ei koskaan jaksais alottaa!

Vihdoin jotain valmista.

Perjantain pikku sadekuuro kylmetti, kun päällä oli mekko. Rakastuin muutamaan mekkoon viime kesänä, kun keksin etten näytäkään ihan valtamerilaivalta - sellaiselta jossa on niitä kontteja vaikka hurumykky. Nyt oli taas jännityksen paikka tän kyseisen siksak-mekon kanssa, koska tais tulla muutama kilo tossa talvipakkasilla tai sitten joku on mennyt ja kaventanut sitä. Mutta sehän meni ihan kohtuullisella vaivannäöllä päälle niin, että kehtasin lähteä ulos ovesta.

Illaksi menin kaverille, mukaan otin keskeneräisen työni. Ne kämmekkäät.

Ja sainhan mä valmista aikaan! Eka oli päättelyä ja peukaloa lukuunottamatta tehty, joten loin silmukat tokaan. 9s per puikko, puikot 4mm koska kireä käsiala. Lankana valkoinen veikka. Ja siinähän se tuli turistessa niitä näitä, vielä ne hitsin peukut ja päättely, ja sitten kello olikin jo lähellä puoltayötä.

Sain luokkalaiselta lapsiensa kämmekkäät lainaan malliksi koosta. Sinne päin... :). Aika lähelle oikeestaan! Vielä pitäs vaan kolme muutakin paria. Ku ei huvittas... Pitää nyt ainakin toinen pari tehdä jotta perheen muksuille ees saahaan. Serkuillekin tilattiin, jotta voidaan antaa joululahjaksi, mutta ei niillä serkuilla niin väliä... Koska neuloosi alkaa laantua. Yllättävän pitkään se kestikin. Voisi kerätä kokoon kuvia tän vuoden sadosta.

Oommää neulonukki, joskus viime viikolla...

Käytiin kaverin kanssa vähän lenkillä maanantaina. Alppilasta Töölönlahden rantaan, siitä suunnaksi hesperianpuiston kadut.  Kappas, päädyttiin hietsun rantaan! Jatkettiin meilahteen päin, käytiin vähän kallioilla kekkuloimassa,  sairaalan kylkeä jonnekin, lopulta rokkimäkin kulmilta takaisin. Matkaa lenkille tuli suunnilleen 7,66 km (sykemittarilta kestää aina tuhottoman kauan löytää satelliittiyhteys joten matkasta jäi kyllä osa mittaamasta) ja siihen päälle oma kotimatkani noin kilsa suuntaansa. Rapiat 9 km. Ja sehän kans tuntuu nyt joka paikassa :D

Nyt näpyttelen tätä uusimmalla lelullani...

Nyt puikoilla kahisee valkoinen seiskaveikka josta yrittää tulla lapselle kämmekkäät. Vähän tyhmä kun ei saa sovitettua eikä oo kyllä laiskuuksissa  etsitty ees ohjetta josta vähän mallata... Mutta en nyt haluais ottaa keskeneräisistä kuvaa, poikkeuksellisesti.

Ja nyt jos muistaisin missä jostain messuilta kierrätyskeskuksen pisteestä ostetut puuvillaiset ns matonkuteet on, niin virkkaisin tai neuloisin tälle lelulleni pussukan suojaksi.

Edit. Mikä ennakoiva tekstinsyöttö? :D Ai jeesus ku mua nauratti lukee tätä! Vaikka muka oikoluin lauseet ni pyhpah, vähän piti jo välillä miettiä mitä olikaan ollut tarkoituksena sanoa :D. Mutta nyt on korjattu.

Perussukat vol 2

Eka sukka tuli parissa päivässä. Niin se tokakin, joskin välissä tais vierähtää välipäivä tai kaksi. Ja koska eka sukka tuntui venähtäneen ihan vahingossa, tein tokasta sen mittaisen että sen pitäs olla sopivampi, ja sitten ronskisti purin ekasta kärkikavennukset ja vähän päälle, ja neuloin uudelleen.

Lankana 7veikka. Puikkoina 4mm metalliset kilkattimet. Musta, vaaleanharmaa ja oranssi. Langan menekki 115g.

Edelliset olivat ehkä vähän peltiset, nää kun tein puoli milliä paksummilla. Käsiala kuitenkin meni ja muuttui sukkien välissä, ja siksi tuo oikeassa jalassa olevan sukan varsi on snadisti lyhyempi. Esimerkiksi ennen ja jälkeen tuon raitaosuuden tein saman verran kerroksia kuin ekassa sukassa, mutta kun mallailin niitä yhteen, ero meinasi olla reipas sentti. Pari kerrosta lisää ennen kantapäätä, ja siltikin se on nyt vähän lyhyempi. Mutta en jaksa alkaa muuttelemaan sitä enää enempää.

Tykkään kovasti tuosta vaaleanharmaan elävästä pinnasta. Se ei tietenkään tässä erotu, mutta tein ne eräät toiset sukat samasta harmaasta, ja niissä on aavistus sellaista meleerattua henkeä vaikka ei kyllä niinkään räikeästi. Sellaista luonnollista vaihtelua sävyissä, hyvin hillittyä. Musta kulutettiin sen verran vähiin, että sitä voi sanoa nyt jämäkeräksi. En välitä mustan neulomisesta (se tuntuikin niin karhealta), mutta ainahan se aksenttina menee sitten jos ja kun teen jotain jämäjuttua.

Mitäs sitten neulois? Nämä sukathan oli siis tokat luokkalaiselle (tai ennemminkin hänen miehelleen), ja tilaukseen kuului kyllä lapsille kämmekkäitä. Mutta kun ei yhtään huvittais...

Käytiin kaverin kanssa eilen illalla Manhattan Steak Housessa. Potpottia hawaijilaisittain, ranut päälle. Käy.

Muuttuuko tää salakavalasti kässäblogista ruokablogiksi?

Aaaa. Olo on kehno, koska ongelmanratkaisutaitoni ovat joskus hieman kyseenalaiset. Siitä huolimatta - tai kenties siitä johtuen - mulla ois kova hinku leipoa jotain!

Eilen päätin kokeilla Yhteishyvän reseptikirjasesta löytynyttä ohjetta, ja pienillä (suurilla) muokkauksilla loppulukemana oli vallan maukkaita tonnikalapihvejä. Ohjeessa laitettiin valtava määrä, 6 dl perunamuussia sekaisin vain yhden tonnikalapurkillisen kanssa, pah! Mukaan olis mennyt myös 100 vai jopa 200 grammaa tuorejuustoa ja kaksi kananmunaa. En kyllä suoraan sanottuna ymmärrä kuinka se ois voinut onnistua. Itsellä oli tsägällä 3 dl muussia, jonka joukkoon laitoin ehkä 50 g tuorejuustoa jota oli jäänyt sunnuntaibrunssilta, ja huimat kolme kananmunaa. Se kolmas saattoi olla vähän liikaa, mutta noiden paistaminen ei ollut mitenkään hurjan helppoa koska ne oli niin pehmeitä. Niin ja tonnikalaa meni kaksi purkillista. Mausteeksi käytin kuivattua oreganoa, piripiri-sekoitusta, laitoinkohan vielä jotain muuta... Tuorejuusto oli rucolan ja peston makumaailmoissa. Hyviä niistä tuli, lisänä salaattia. Toimisivat ihan hauskasti vaikka burgerin välissä, sinne väliin suolakurkkua ja tartaria tai remouladea, rapeaa salaattia... Jepjep.

Mut tänään. Mitäs tänään tekis? Kaapissa oottelis mm. pähkinöitä, suklaata... Oikeastihan ei pitäs kyllä leipoa mitään, koska syön niistä puolet kuitenkin itsekseni. Mutta kun jotain siinä tekemisessä vaan on.

Josko keittäisin kahvit ja neuloisin hetken, sukka ei nimittäin ole edennyt mihinkään kun sen viimeksi hyppysistäni laskin.

Onpas se otsikon keksiminen vaikeeta kun ei ole mitään oikeeta sanottavaa

Säikäytinkö? En sentään ole itse moisessa houkutusten keitaassa käynyt, kaveri laittoi kuvaa. Mitä kertoo, kun tiesin paikan olevan Porvoon teeteeshop :D. Oi, Porvoossa ois kiva käydä...

Lankojen sijaan olen myynyt kaksi leffalippua ja istuintyynyt ja ostanut Moccamasterin. Kallio kierrättää on ihan mainio ryhmä, vaikka noi asioiden myymiset onkin aika haasteellisia ja riipii mun hermoja. Moccamasterin hypetystä en ole koskaan ihan ymmärtänyt. Hyvää kahvia se keittää, mutta niin keittää moni muukin keitinmerkki, joten ei tulis mieleenkään ostaa vähintään 150€ maksavaa härveliä, joka tekee VAIN kahvia. Mutta koska olen jo pitkään haaveillut uudesta keittimestä (täten siis minulle uudesta, kun käytetyn ostin), koska entisen pannu oli niin julmetun pottumaisen mallinen, Moccamasterin astellessa nenän eteen huusin AV niin nopeasti kuin suinkin pystyin, ja eilen kiikutin keittimen kotiin. Köyhdyin vain 40€, joten katson tehneeni hyvät kaupat. Mitä nyt pannun nokasta puuttuu pala, mutta kuten myyjä sanoi, kahvi kaatuu nätisti kuppiin :). Kauneusvirhe vain, ja vaarallinen ainoastaan jos ainoo juoda kahvia suoraan pannusta jolloin leikkaa naamansa tai kenties tiskatessa jos käsittelee pannua jotenkin hooposti.

Se on jotenkin iso. Multa loppuu työskentelytila jo valmiiksi vähäisiltä pöytätasoilta. Tokikaan se ei pönötä noin reunalla muutoin kuin silloin kun se keittää, koska yläpuolella olevan kaapin kuiva-ainevarasto ois kiva pitää silleen öö kuivana ja normaalin lämpöisenä. Viilaan pilkkua ja haluan välttää keittimestä nousevan höyryn pääsyn kaappiin siirtämällä keittimen pois kaapin alta.

Käytiin kaverin kanssa maanantaina Berggassa. Joka kerta yritän maistaa jotain jota en ole vielä syönyt. Tällä kertaa eteen osui valkosuklaa-mustikkamuffini, jota tarkemmin ajatellen olen saattanut sittenkin jo syödä. Hyvää oli, paitsi että nää on syystä tai toisesta jotenkin turhan kuivia. No, kaverina ollut capuccino korjasi asiaa :). Skonssit on ehkä edelleenkin mun suosikkeja Berggan tarjonnasta. Ne on jotenkin niin ihania.

Eka pari perussukasta valmistui maanantai-iltana Berggassa neuloen ja kotona viimeistellen. Tai no, langanpäät on ihan kärkeä lukuunottamatta päättelemättä. Tässä kohta vois ottaa parin puikoille, todennäköisesti loppuviikosta valmis. Mut heräs jännitys, että tuliko sukan terästä vähän liian pitkä... En tietenkään voinu mihinkään ottaa ylös mittoja ja määriä niistä edellisistä jotka tein samalle ihmiselle, ne kun oli kuulemma just sopivat. Mut ei oo muistikuvaa et miltä ne tuntui omaan jalkaan, muuta kuin että vähän isolta.

Jotenkin aina yllätyn, kuinka nopsaan perussukat tulee. Tai siis nyt yllätyn, kun oon tehnyt veikasta joka on kuitenkin merkittävästi paksumpaa kuin langat joista oon pitkään mm. itselleni tehnyt. Niinku Step ja Sock4 ja muut 2,5mm puikoilla tikutettavat. Ai niin, ällöpyllyn pari on aloittamatta kans... Josko sitäkin sais ees alulle ennen neuloosin lopahtamista. Ja pitänee etsiä lasten lapasiin ohjetta, jotta saa osviittaa silmukkamääristä. Yrittäis toteuttaa perussukkien tilaajan muita toiveita, eli lapsilleen ja näiden serkuille kämmekkäät.

Ulkona on nyt kyllä niin uskomattoman ihanan aurinkoista, että pitäskö lähtee sinne? Tekemään mitä, se on vähän kysymysmerkki. Ois toki voinut kiskoa juoksutrikoot jalkaan ja kokeilla varovasti miltä hölkkä tuntus pitkän tauon jälkeen. Tosin mittarin akku on loppuslut eli matkaa ei saa talteen, mut ehkäpä se ei haittaa. Turvallisempaa ois kyllä ähkiä kotona lihasjumppaa jotta ne hölkkään tarvittavat tukilihakset sais joskus kuntoon, mut ei toi auringonpaiste oikein saa oikeutta lattialla puhistessa.

Söndagbrunch

Kuvauksen aikainen miettiminen kuvan rajaamisesta esimerkiksi on täysin toissijainen silloin kun vatsa huutaa herkkuja.

Hyvää oli, ja tyytyväisiä oli vieraatkin. Välkomna åter :). Voin sanoa, että lime-kookoskakkuun keitetty limesiirappi (ohjeessa siinä olis kookosmaitoa mutta mä jätän sen pois, eli pelkkää limemehua ja sokeria) on aika jumalaisen hyvää leipäjuuston kanssa. Siis oikeesti.

Illalla tartuin perussukkaan, josta oli se parikolme senttiä neulottu. Äkkiähän se loppujen lopuksi tulee, mutta tylsää se kyllä vähän on. 1o1n-resori jatkuu jalkapöydällä.

Mutta onneksi aamu alkaa herkuilla :). Turkkilaista jogurttia, pähkinöitä ja lusikallinen limesiirappia.

Viikonlopun tunnelmia.

Eilen ei juuri neulottu, pari senttiä mustaa veikkaa perussukan resoriksi. Sen sijaan illemmalla leivoin hieman. Olin ostanut jo ainakin viikko sitten kolme limettiä, ja ne uhkasivat kuivua skooliin konsanaan. Vielä niistä kuori raastui, ja mehua puristui ihan kiitettävästi myös. Kookosmaitoa ja rasvaa, sokeria ja jauhoja. Siinä kai ne tärkeimmät.

Loppulukemana suosikiksi noussut lime-kookoskakku, jonka taidan kyllä jatkossa leipoa ilman kananmunia. Ekalla kerralla reseptiä kokeillessa ihan vaan unohdin kananmunat, vaan eihän tuollainen taikina niitä oikeastaan tarvinnutkaan. Ei noussut yhtä hurjasti, mutta eipä tainnut tosta pinnalta tollalailla haljetakaan. Ja tekstuuri oli miellyttävämpi, kananmunilla tehdessä siitä tulee hyvin pehmeä ja sienimäinen, ilman niitä se oli hieman mureampi ja murustavampi, mutta mehevyydessä ei hävinnyt yhtään.

Eihän leipomiset siihen loppuneet. Jos uuni kerran lämmitetään, siellä on parempi paistella jotain muutakin. Selailin reseptikirjasiani, ja päädyin kokeilemaan Valion kirjasesta juusto-chilimuffineja. Tosin chilit korvautuivat tällä kertaa oliiveilla ja aurinkokuivatulla tomaatilla.

Tässä ovat vasta matkalla uuniin, en syystä tai toisesta ennättänyt ottaa kuvaa paistetuista. Nyt ne ovat jo kadonneet... Kohosivat tosi kauniisti, ihania pyöreitä palluroita. Vaan vaivasin ehkä vähän liikaa, turhaa sitkoa syntyi ja tekstuuri oli vähän semmonen taulusienimäinen ja, noh, sitkeä. Noo, ei haittaa, tulipahan kokeiltua ja oli ne ihan hyvän makusia kuitenkin :).

Eiku hei, nappasinhan mä tän instagramiin! Koska piti jipottaa verigreippi-hartwallia. Eka siemaus hurmasi, mutta kohta se olikin vaan vähän liian makeaa. Harmi.

Tänään on käyty kaverin kanssa kävellen keskustassa, matkalla Lindexiltä tarttui mukaan minttuisen vihreä chinot kesäksi, sekä oikein kirkuvan keltainen neulepusero, ihanaa! Ruokaa Amarillossa, sillä ei pety vaikka ei ehkä niin über-gurmeetakaan saa.

Kotiin kun saavuin, jylläsin ja mylläsin mööpelit uuteen uskoon. Tai lähinnä sänky ja pöytä muuttivat hieman sijojaan. Olipa hommaa! Sänky painaa kuin synti, sitä ei ihan mikään riuku yksin siirtele. Loppulukemana on laajemmin lattia-alaa. Mene ja tiedä kuinka tää tulee toimimaan. Mutta halusin kokeilla. Ja testiin pistetään heti huomenna, kun kylään tulee kolme leidiä ala-asteen ajoilta, meningen är att tala svenska och bara svenska! Jag var på (i, vilken är det??) en språkbadklass i lågstadiet, men har aldrig användat språket för riktigt.. Nästan glömt allt, men nu ska den andras! :D
 

Loppuun vielä huomio talon hissistä. Joku halusi tuoda poliittisen mielipiteensä muidenkin tiettäväksi. Kiva juttu.

Neuloosissa havaittavissa pientä laantumista. Ei oikein ole semmosta hinkua tehdä kuin tuossa aikaisemmin. Tekis edelleen mieli, mut moni asia ei oikein innosta enää. Perussukkaa yritän nyt siitä mustasta, koska luokkalainen miehelleen sellaiset tilasi, mutta saattaa olla että aika pakottaen valmistuu... Lankavarastokaan ei nyt oikein herätä mitään liekkiä. Taisin hetkeksi ihastua paksumpiin lankoihin, mutta niitä mulla on todella vähän. Kai kannattaisin napata kokeeksi taas joku ohuempi puikoille. Vai mites se Nurmilintu-huivi?

Behold!

Riepu on valmis.

Tehään pari asiaa selväksi. Yläosasta tuli paljon makeempi ku mitä ikinä uskoin. Keltanen toimii mainiosti harmaiden kanssa. Hihoistakin tuli siistimmät ku mitä odotin.

Mutta.

Tissit.

Nehän ei mahu tonne alkuunkaan. Ainakaan jos ton tummanharmaan palmikkorivistön pitäs pysytellä nätisti niiden alla luomassa illuusiota vyötäröstä. JUUEI. Tota. Se on vaa yks raita muiden joukossa.

Ku ei vaan voi uskoa. Tasona se näyttää tarpeeksi pitkältä.

Langankulutus yhteensä 370g. Puikot 5mm. Lankoina joku satavuotias Janne sekä 7veikat graffiti/tummanharmaa (millä nimillä nää nyt muka menee, emminätiiä!) ja onko toi nyt se keskiharmaa.. Ei se vaalein mahdollinen kuitenkaan. Vyötettähän mulla ei oo (tai on niistä uusista keristä jotka ostin, mut en nyt jaksa kyllä kaivella).

Mitäs sitte hämmennettäs?

Kämmeikäitä ja jäisiä mokkapaloja

Suorastaan eeppinen otsikko, eikö? Nyt ainakin odotatte päivitykseltä kerrassaan eeppisiä mittoja, koska eeppisyys on sikahyväjuttu ja eeppinen on päivän sana. Hohhoi.

Otsikko - eeppinen tahi ei - paljastaa viimeisimmän työn, joka putosi puikoilta tuossa aamupäivällä. Peukaloita lukuun ottamatta ne on neulottu täysin kantiksessani :D. Joko vietän siellä paljon aikaa tai sitten näiden neulomiseen ei mennyt kauaakaan. Tiedän, kumpi noista ois se vähemmän säälittävä, mutta taitaa molemmat pitää paikkansa...

Olen tainnut pikkuisen rakastua tähän lankaan. Ja vaikka en saisikaan ostella lankoja koska edellisiäkin hankintoja on iiihan liikaa, en kadu kyllä hetkeäkään näiden ostamista. Siis. Ensinnäkin. Tuo väri. Silmät sydämiä täynnä. Ja toisekseen. Satarossanen villa, ja noin pehmeetä! Karheudesta ei häivääkään, vaikka ei mitään ylellistä alpakkapehmeyttä ehkä olekaan. Mut ihanan pehmoista, enkä usko että niin kamalasti kutittaisikaan vaikka villa voi kyllä senkin tempun tehdä varsinkin pipoissa (itseni kohdalla), jos ne onnistuu hiostamaan. Ja kolmanneksi. Noilla ei-maailman-laadukkaimmilla-mut-ihan-jees-puupuikoillakin tää juoksi niin kauniisti. Varsinkin pipoa neuloessa niillä unelmasilkkisillä pyöröillä, toki. Mutta nää ebaysta lie kuinka halvalla tilatut puikot ei tietenkään ole mitään mestariluokkaa, mutta ajaa asiansa vallan hyvin ja ainakin tämän langan kohdalla ei ollut mitään kummempia hankaluuksia.

Kuten taustalla näkyy, vain kaksi pienen pientä sykeröä jäi jäljelle. Kämmekkäät veti 46g lankaa, ja piposta oli jäänyt vähän enemmän kuin nuo kaksi sykeröä yhdistettynä, joten kerä oli snadisti "vajaa". Tokikin ranne-osa pääsi venähtämään, kun palmikon kuviokerta on kohtuullisen monirivinen ja halusin peukalonpaikat saada tuohon leveimpään kohtaan (tai ainakin siten ettei ne ois samassa kohtaa tuon kierron kanssa), mutta olin suht luottavainen langan riittämisen suhteen. Edellisissä lapasissakin oli pitkä ranne, ja niihin kului vähän päälle kerän verran, ja vaikka näissä olikin neljä silmukkaa enemmän per rivi, kärjestä ja peukaloista jäisi pois just riittävästi. No, ihan liikaa ei kyllä jäänyt...

Tykkään tuosta palmikkokuviosta kovasti, nyt sen sitten kokeilin. Nämä saattavat jäädä ihan itselle, kyllä. Vaikka tää hikitassu ei niin hirmuisesti tällasia kaipaakaan... Mutta nää on aikalailla mun käpälälle mitotettu, muille saattas olla turhan löysät.

Mutta! Onpahan nyt käytetty nuokin hankinnat, eli kyllä toi lankavarasto joskus hetkellisesti pienenee :D. Toki tää ei mitenkään anna lupaa hankkia mitään lisää, eli eiku seuraavaa koukkuun. Luokkakaveri tilailikin niitä toisia sukkia miehellensä, myös tytöille ja näiden serkuille täytys kämmekkäät neuloa. Taidan aloittaa kämmekkäistä, koska perussukat ei kiinnosta ei niin tipan tippaa! Vaikka musta veikka hyppäsikin kyllä jo pitkäperjantaina puikoille... Mut ku ei. Ei ei ei. Täytyy selvitellä minkä kokoista kämmekästä lähtis tekemään kun lapsilla on ikää maks kymmenen vuotta. Oisko vanhempi ollu yhdeksän. Joku semmoi. Seiskaveikat on kyllä vähän tyhmästi karheita, mutta niitä nyt ois silleen et pitäs käyttää pois. Toki ois myös koskematon Nalle Taika, mutta en oo ihan satavarma riittääkö siitä kahteen pariin. Plus se jotenki nyt huutelis päästä sukiksi. Pohdiskellaan...

Ja sitten muihin aiheisiin! Koti tuoksuu makean curryiselle, kun keittelin jasmiiniriisiä ja paistelin kanaa kastikkeeksi. Huijasin ja käytin jotain valmista Kerala Curry -soosia, mutta haittaakos tuo. Hyvää oli, varsinkin kun kanan lisäksi soosiin päätyi sipulia, valkosipulia, vihreitä papuja, pikkaisen parsakaalia ja puolikas kesäkurpitsa (varsinainen sesonkisyöjä...). Mums! Ja kahvin kanssa teki niin hulluna mieli jotain makeaa, joten pakkasesta suuhun päätyi kylmiltään mokkapala! Siis ihan tosi, en sulatellut sekuntiakaan. Ei ollut tietenkään niin umpijäässä etteikö hampaat ois pystyneet, ja hyvältä maistui. Se ei kyllä laannuttanut makeanhimoa ihan niin paljoa ku oisin toivonu...

Melkein kuin sunnuntai, paitsi että maanantai.

Ai että kun on ollut hieno sää tänään! Heräsin kohtuullisen aikaisin ottaen huomioon, että nukkumaanhan mentiin vasta yhden jälkeen... Ennen puoltapäivää sain ähkittyä lattialla vatsalihat helliksi ja sen jälkeen käytyä suihkussa, kahteentoista mennessä olin ihan et hä, mitä mä nyt teen?

No, neitipä läks kävelylle. Hesaria pitkin Töölönlahden rantaan, tosin sitten iski laiskuus enkä lähtenytkään kiertämään sitä pitkän kaavan kautta. Vedessä uiskenteli joutsenkin, mutta ei siitä mitään hyvää kuvaa saanut. Hetkisen nautiskelin Tokoinrannan penkillä ihanasta auringosta, kunnes köpöttelin Karhupuiston kautta takaisin kotiin. Ei sitä miksikään urheilusuoritukseksi voi kutsua, mutta olinpahan hetken ulkona :).

Kotona olen tuijotellut jotain moskaa töllöstä ja tikutellut laiskasti Riepua. Nyt se näyttää tältä:

Ei ehkä ihan sen näköinen kuin mitä se alkuperäinen riepuke kuuluisi olla. Vaan kun en halunnutkaan sellaista. Saa nähä tuleeko tosta edes päälläpidettävä vai päätyykö suoraan jonnekin jätteenpolttouuniin... Voisihan langat purkaakin, vaan en kuule tiedä jaksaisinko edes! No, jos ensin valmiiksi, katellaan sit sen kohtaloa. Vielä toistaiseksi kohtuullisen positiivisilla mielin :D, vaan kun ei sitä saa sovitettua niin menee kyllä ihan arpomiseksi.

Ja kohta kyllästyn taas kotona istumiseen ja pakenen todennäköisesti kantikseeni, joten siellä puikoilla vilisee se samainen fuksia villalanka josta hetki sitten valmistui lapaset ja pipa. Pikkaisen päälle kerän verran jäljellä, suunnitelmissa on neuloa kämmekkäät taas yhdenlaisella palmikolla, jota olen halunnut kokeilla. Varmaan ihan itselle, vaan mistä sitä tietää mihin ne päätyy. Aloitin ne jo eilen, mutta en päässyt kovinkaan pitkälle kun alkoi niin laiskottaa eikä oikein tehnyt mielikään.

Paksujen lankojen viehätys

Edellisessä postauksessa komeili se hehkuva fuksia Debbie Bliss. Tänään on vuorossa paluu tummanliilaan Linie157 vaimikäsennimioikeinonhäh, josta surautin eräänä sunnuntaina ne palmikkolapaset. Saman setin pipo oli tietenkin saatava!

Kävin kantiksessani neulomassa puolet pipasta pitkänäperjantaina. Ihanainen baarimaija lahjoi Kinder-lelulla, sen hännän voi vetää ulos ja siinä on senttimitta!

Pipo-selfie on yllättävän haasteellista.

Kuvaajalla/mallilla ei ollut housuja jalassa. Ketään ei kuitenkaan vahingoitettu prosessissa.

Koska joko saat kuvaan käsivarren kummassa asennossa, tai sitten poseeraat massiivisen klyyvarisi kanssa. Huokaus.

Pipon tikuttelin samalla tavalla 5mm pyöröllä looppina kuin edellisen fuksian. Taidan jatkossa tehdä kaikki pipot sillä mallilla, paljon näppärämpää kuin sukkapuikoilla. Lapasiin kului n. 58g, pipoon 45g. vielä jäi kerään 34g, mutta harmillisesti se ei kovin pitkälle riitä. Mulla on kohtuullisen vähän ton paksuisia lankoja, joten sen yhdistäminen jonkin kanssa on myös hivenen haasteellista... Fuksia on ohkaisempaa, vaikka samankokoisilla puikoilla teinkin. Siinä on löyhempi kierre ynnä muuta, notta niitä kahta ei välttämättä ihan heti yhdistä. Mä en nimittäin oikein kestä sekottaa kahta (tai useampaa) eripaksuista lankaa, epätasainen pinta on suuri nounou. Poikkeuksena vaikkapa huivi, jossa yhdistetään räikeästi eripaksuisia, jolloin se tekstuuri on sopivalla tavalla. Mulla itseasiassa olisi eri matskuisia ja paksuisia ja värisiäkin lankoja sopivassa skaalassa, jotta voisin toteuttaa jonkun räikeän hirvityksen kaulani ympärille... Hmmm!

Mitähän sitä seuraavaksi... Riepu on kesken, samoin se punainen Trekking on edelleen purkamatta. Voisi toki Nallen Taikasta neuloa lapaset So Sweettien kaveriksi. Vaan josko nappaisi suurella vaivalla porukoilta tänne kannetusta dvd-läjästä jotain ällönlällyä kuten Jane Austenia (Viisasteleva sydän ois mielessä) ja tikuttelisi Rievun jopa loppuun (tuskin sentään). Taaai sitten voisin vaikkapa voida pahoin liiasta karkin syömisestä, ystävä oli illalla kylässä ja tarjottavia jäi yllinkyllin mun krapulapäivääni kaunistamaan. Senhän ei pitäis tarkottaa sitä, että ne kaikki syö kerralla, mutta niinhän siinä kuitenkin käy.

Värejä, koska pääsiäinen

Vähän yrittää pipan reuna lähtee kierteelle. Mutta siitä huolimatta oon tyytyväinen lopputulemaan. Ja eiköhän siitä ihan sopiva tullut, kun munki isoon päähän mahtui (ei kyllä turhan paljoo ylimääräistä leveydessä...). Yks älytön virhekin sattui palmikkokuviossa, erotatko? Emmä tajuu, niin muka päättelin että kummin päin ne apupuikon silmukat menee sillä kertaa, ja kieroonhan ne meni :D. Vaan enpä jaksanu pakittaa ku virheen hoksasin (tottakai vasta seuraavalla kierroksella).

Pipo 38g. Lapaset 51g. Puikot 5mm. Lanka Debbie Bliss Blue Faced Leicester DK, 100% villaa (superwash).

Fuksiaa harmaaseen kevääseen.

Jihuu en oo nukahtanu!
So Sweet -sukkien jälkeen Riepu eteni muutaman rivin tai jopa sentin, sitten puikot kaipaili jotain rivakkaa.

Eiran Langoista ostettu Debbie Blissin Blue Faced Leicester DK on aikas ihanan pehmoinen superwash-villalanka, joka käyttäytyi mallikkaasti puikoillakin. Palmikkokuvion lainasin Sukkalehden yhdestä mallista (semmoset siniset sukat, emmää jaksais nyt millään ettiä sitä lehteä ja hakea tarkempia tietoja yyy), oon halunnu kokeilla sitä jo hetken aikaa.

Kömpelön näköiset, kun varsi on kovin pitkä (jostain syystä niistä tuppaa tulemaan tommosia kun en tee perus resoria :D, toisaalta on hyvä ettei oo liian lyhkäset ko sitte tuuli ja tuiverrus eksyy ranteisiin) ja muuten ovat jokseenkin kaposet. Peukalot on taas luokkaa mulle sopivat eli varmaan liian pitkät :D. Mutta henkilö, jolle nää menee, omaa myös solakat peukalot eli ehkäpä ne ois sopivat. Ja ko. hlöllä on myös (toivon mukaan, jos en vaan väärin muista) kapeammat kätöset kuin mulla. Ja palmikko nyt vetää sitä vielä vähän supumpaan, eli pientä vääristymistä ehkä. Seli seli.

Vähän osviittaa siitä, miltä saattas näyttää kätösissä. Ei ollut mallia lainattavissa, ja omien käsien kuvaaminen on jokseenkin haasteellista :D.

Nyt puikoilla on samainen lanka, joka taipuu mätsääväksi pipoksi. Vasta tuossa eilen(köhän se oli?) Ihan Kaikki Kotona -blogissa oli linkki saksalaiseen silmukoidenluontitapaan, jonka pitäs olla mukavan joustava. No minäpä kokkeilen!

Kummasti päädyin ihan tajuamattani tekemään resorittoman alun. Voi vain toivoa, ettei pipo löysty ihan saman tien ekalla päähän laittamalla muodottomaksi säkiksi. Ja koska loop on jo vähän tutumpi juttu, pistin sukkapuikkojen sijaan pyörölle. Rivakasti tulee, tuossa joskus iltapäivällä loin silmukat ja muutamaa tuntia myöhemmin näytti tuolta (kun kävin värien kunniaksi nauttimassa tilkan karpalomehua kantiksessani, terv. NoLife). Tässä ei enää kauaa nokka tuhise, jotenka sen jälkeen voisi huvin päiten napata sen yhen liilan langan takaisin ja tehdä siitäkin pipon pariksi niille toisille palmikkolapasille.

Hyvä keksiä uusia juttuja kun ei nyt sit yhtään innostaiskaan purkaa sitä punaista sukantekelettä (Trekkingistä, ehämmää sitä sunnuntaina jaksanukkaa purkaa) ja alkaa uudestaan. Vaikka sitä noppaakin heittelin. Plääh.