Pikkulintu lauloi

Juu tämä blogi ei kyllä laula, jos tää on ensimmäinen päivitys koko vuonna. Herramujee, kohta jo puolivälissä...

Vaan toimetonna ei olla oltu! Niin ainakin ravelryn projektit sanoo. Tai no, ei niitä ole ku neljä ja yksi niistä päätyy ihan salee purkuun. Mut ei kato haittaa.

Vuoden ensimmäinen neule ilmaantui puikoille 2.1. ja tipahti niiltä 12.2. Viime vuoden viimeisessä postauksessa juttelin Pompomin Donegal Tweedeistä, kuinka ne oli ahkerasti keritty jaada jaada. Nooh, ne piti sit saaha puikoille, ja lähdin tavaamaan Buttony sweaterin ohjetta. Aina fiksua, kun lanka on puolet ohjeesta ohuempaa ja neuloja on varustettu negatiivisella viitseliäisyydellä tarvittavan silmukkamäärän tai tiheyden laskemiseen. Enkä ois varmasti edes osannut laskea sopivaa silmukkamäärää.

Kässäkerho PomPom Donegal Tweed, 4mm pyörö, 345g.

Kuvassa takki on juuri tippunut puikoilta, sittemmin langanpäät on päätelty ja takki kostutettu, napitkin ostettu ja jopa 3 / 15 ommeltu ihan paikalleen! Ja sen jälkeen en ole koskenut koko tekeleeseen varmaan kuukauteen. Koska nappien ompelu on aivan perseestä. Mutta lanka on ihan rakkautta, harmaan sävy ihan rakkautta, vihreät napit ihan rakkautta (paitsi niiden ompelu). Se mikä ei ole rakkautta, on hulimattomuus joka kostautui kun en resoriin ottanut pienempiä puikkoja. Helma liehua lepattaa kuin mikäkin supersankarin viitta, mut haittaakse?

euraavaksi piti saaha jotain jouhevaa, sukat siis. Cascade Yarnsin Heritage Paint monenkirjavassa pinkin, liilan, vaaleanpunaisen ja persikkaisen sävyissä hillottu lanka saisi nyt kyytiä, ja jostain (=ravelrysta) keksin puolivahingossa Eternal Spring Socks-mallin.

Cascade Yarns Heritage Paint, 2,5mm, 72g

Malli ei oikeen pääse etuuksiinsa kirjavassa langassa, mutta tulipahan neulottua.

Sitpähä otin puikoille siitä joululahjaksi saamastani Uudesta villasukkakirjasta kiehtovan haasteellisen oloisen palmikkohurmosmallin. Vain huomatakseni, ettei se kertakaikkiaan toimi fingerinvahvuisella langalla vaan olisi pitänyt olla ohuempaa.

Edes mun ylikorostetun kiristetty käsiala ei saanut sukasta hyvän mallista, ja palmikkokin vähän kärsi liiasta tiukkuudesta. JA alkuperäinen hottipinkki Cascade Yarnsin Heritage ei olisi yksin riittänyt joten lähdin sitten jatkamaan Heritage Paintilla, ja sit sukasta tulikin jo niin ruma että jätin sikseen.

En näytä ees kuvaa perkele.

Siiitte!

Se paras asia koko vuonna.

Sain synttärilahjaksi tammikuussa ensin työpaikallani lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3. Sitte sain kavereilta lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3<3. Sitte sain myös kantakapakkani kantiksilta kolehtina kerätyn lahjakortin Lan-- Marimekkoon (huijasinko?).

Kaiken kaikkiaan oli 120 V***N EUROA mällättävänä pelkästään herkkuakin herkumpiin lankoihin kotikaupunkini ihanimmassa lankakaupassa, voi onnea ja autuutta! 

Ja eräänä kuulaana lopputalven päivänä se sitten toteutui, suuntasin töiden jälkeen sydän pamppaillen Snurreen. Edellisenä päivänä tai viikkona tai joskus nyt eniveis olin hurja ja perustin itselleni Paypal-tilin ja ostaa surautin muutaman ohjeen Ravelrysta. Yksi ohje mielessäin hamusin tieni Madelinetoshin vyyhtien pariin ja valikoin kolme vyyhtiä Prairieta. Niistä olisi tuleva Little Bird.

Kiitos vyyhdinpuiden, lace-vahvuinen lanka keriytyi lopulta suloisiksi palloiksi - ja aiheutti melkein jonkun pölykeuhkon pöllytessään aivan huolella. Mutta katsokaa sitä!!! Eikö se saakin sydämen väpättämään? Sillä on napa.

10.3. koitti aika, ja loin ensisilmukat puikoille. Neuloin ensimmäisen etapin, joka olisi jätetty odottamaan kaveria - ja siinä kohtaa huomasin alkaneeni pienimmän koon silmukkamäärällä. No eihän se nyt käy, minulle tämä paita tulee eikä millekään tiitiäiselle. Purku. Uusi aloitus. Etu- ja takakappaleen omat osiot menivät kovinkin ripeän tuntuisesti, ja sitten koitti yhdistämisen aika.

Niin siis että montako silmukkaa piti luoda kainaloihin?! Are you fucking mad? No, tottelin. Ja neuloin. Ja yksi kerros kesti ikuisuuden. En huijaa, siihen meni valehtelematta varmaan vartti! Silmukoita oli monta sataa, ja vaikka oli ihan pelkkää oikeaa niin jumalauta meinasin harmaantua. Lopulta sain raidan tai kaksi aikaan, ja aloin tarkastelemaan vähän lähemmin työtäni. Meinasi kuulkaa se monien tuntien työ päätyä purkuun eräs väsynyt ilta, kun olin ihan varma että kädenaukoista mahtuisi norsulauma ja siitä olisi muutenkin tulossa aaaivan liian iso. Onneksi nukuin yön yli ja sovitin seuraavana päivänä. Se on kuulkaas sillä tavalla, että sitä luulee olevansa paljon hoikempi kuin mitä onkaan. Ei siitä nyt niin valtavaa sitten ollutkaan tulossa.

Mutta eikö näytäkin jotenkin hurjalta? Että mitenkä tuosta nyt tulisi pidettävän näköistä tekelettä? Noihin raitoihin ohje käski lopettamaan, mutta enhän minä tyttö uskonut, siitähän tulisi telttamainen napapaita. Neuloin sitte vielä yhden pitsiraidan.

Huhtikuussa pidin viikon lomaa ja piipahdin Tallinnassa. Matkaneuleeksi paita oli jo aaivan liian iso, joten piti napata jotain pienempää mukaan. Viimeisenä työpäivänä työkaverilla oli lapsensa villasukat työpöydällä, ja kun niitä tarkastelin totesi hän että ne on jääneet pieniksi. No kuule, minäpä neulon uudet. Ja vaikka en kannatakaan sukupuolittuneita värimaailmoja, jotenkin se palmikkosukassa käytetty hehkuvaisenpinkki Heritage vaan tarttui silmään.

Cascade Yarns Heritage, 2,5mm, enpä muistanut punnita.

Notta siitä sitte lapselle syksyksi uudet villasukat. Ja ne on vielä hehkuvammat luonnossa. Toivottavasti oisivat myös sopivan kokoiset.

Ja kun sukissa ei kauaa nokka tuhissut, tikuttelin toki paitaakin kovasti eteenpäin. Voin sanoa ettei kierretyt oikeat ole enää yhtään hauskoja kun silmukoita on joku miljoona. Sitten tais vähän laantua jo into, koska muistelen että hihojen silmukoiden nostaminen pitkittyi jonkun verran. Joskin sitten hihat valmistuivatkin tosi vauhdilla ja lopulta tasan 2 kuukautta aloituksen jälkeen paita tipahti viime torstaina 10.5. puikoilta viimeisen kerran. Langatkin päättelin heti. Ja kostutin ja yritin niin maan perkeleesti varoa etten venyttäisi varsinkaan leveyssuunnassa liikaa. 

Noh.

Ongelmaksi tulikin sitten se, että ihan tahtomattaan paita venähti niin paljon, että ois vaan pitäny lopettaa sen neljännen pitsiraidan jälkeen... Uskokaa nyt kun sanotaan! Paidasta tuli siis hiiivenen liian pitkä, mikä ei tällaisella vararengas-mallilla tahdo oikein toimia niin nätisti kuin hoikemmilla, korostuu vähän ikävästi se rengas... Mutta, en todellakaan aio sen antaa häiritä, vaan olen aika perkeleen ylpeä aikaansaannoksestani. Siitä tuli hieno, ensimmäisen pitsiraidan virheitä myöten. Lanka on aivan mahtivalinta (väriltään siis, ei toi nyt muuten niin suunnatonta hehkutusta tarvitse, ihan kiva ja aika mukavan tuntuinen iholla, mutta olen parempaakin tuntenut, uskallan väittää), ja lopputulos on melkeinpä parempi kuin uskalsin toivoa. Jos vilkaisisi huomisen säätietoja niin voisi varmistua, että on paidan ensimmäisen ulkoilutuksen aika!

Madelinetosh Prairie, 3,5mm ja 2,5mm pyöröt, 298g

Huomenna nimittäin UIT:n shöy jonka nimeä en tietenkään nyt muista, ja ruokailua sitä ennen.

Loppukevennys.

Hillottu Fluormania

Olikos se kaksi kesää sitten kun käytiin ystävän kanssa Tallinnassa ja Karnaluksissa. Sieltä ostin yhden ainokaisen kerän hirveessä hypetyksessä ollutta Regian Fluormaniaa. Tavallaan ko. lanka oli shokkiefektissään hauskaa, mutta sitten kuitenkaan ne värit ei oikein puhutelleet. 

No, tämä ainokaiseni päätyi sitten odottamaan vuoroaan tuonne laatikon uumeniin, kunnes se saisi mallin joka ehkä suunnilleen toimisi räikeän värin kanssa.

Lanka: Regian Fluormania. Puikot: 2,5mm. Menekki: 78g

No, mene ja tiedä toimiiko, mutta ihan perussukkaa en todellakaan jaksanut tehdä! Jostain facebookin neulontaryhmästä kirjoitin joskus kaaripitsin ohjeen talteen, ja päätin sitten testata sitä. Väitän ettei oikein mikään malli toimi moisen värin kanssa mun silmissä, mutta se vaan täytys hyväksyä ja antaa olla. Ni annoin. 

Sukat on n. kokoa 39 tai ei ainakaan tähän mun kavioon. Emmä tiä minkä kokosia näistä tulee, kuha teen. Silmukkamäärä määrittää oman osansa, mutta toisaalta käytän tota 16s/puikko omiinkin sukkiini, eli periaatteessa se saattaa olla käytössä kokoluokissa 39-42. Käsiala taas vähän muuttui sukkien välillä, vaikka peräkanaa nämä tikuttelinkin. Jos olisi mennyt ihan samalla käsialalla, olisi värit osuneet kohdilleen kenties vielä täydellisemmin. Tai eiku, oisivat menneet vähän enemmän epävireeseen ehkä kuitenkin. Mutta joo, ihan puhtaasti sattumalta värit rytmittyi noinkin likelle toisiaan - mä en todellakaan mätsäile värinvaihtoja jossain kirjavassa kerässä, ei kestäis hermo! Ja mitä ihmettä porukka tekee niille pätkille joita tarttee kerästä riipiä, heittää hukkaan? Eihän sellasista parin gramman nysistä mihinkään mitään ees saa. Kamalaa tuhlausta! :)

Nyt sitten pohdinnassa on, että mitäpä sitte? Selasin läpi äsken blogilistani päivitykset ainakin viimeiseltä kahdelta ellei jopa kolmelta viikolta, ja antaumuksella luin mm. Missä neuloimme kerran -blogin jutun eri kuitujen kestävyydestä. Pahoittelut, en nyt hae linkkiä tähän kun kone kenkkuilee jo muutenkin ihan tarpeeksi, saati että lähtisin ettimään kahdessa tai kolmessa ikkunassa jotain. Saattais vaikka räjähtää. Mutta niin, se postaus! Joo kuidut ja niiden nyppyyntyminen--- mutta entäpä ne kaikki ihanat neuletakit!!! Jos jo muutenkin on pinnan alla kytenyt tarve neuloa jokin isompi työ niin nyt se kyllä ryöpsähti täyteen liekkiin. Joku juttu on nyt ihan kohta saatava puikoille.

Enköhän ole hillonnut jo tarpeeksi monta vuotta esim. Puffalan Banaanikongoa ja Vesimyyrää, vai mikä sen tummanharmaan värjäyserän nimi nyt olikaan :D. Sellasia melkein sport-vahvuisia ehkä? Ulkomuistista tää on paha.. Mutta ei ne nyt ihan fngeringiäkään olleet. Niitä ois niin paljon että pitäis kaiken järjen mukaan riittää jonkun sortin takkiin. Tai sitten ois myös Cascaden Heritagea upeassa ruosteisessa sävyssä Cinnamon, montakos vyyhteä sitä aikoinaan tuli ostettua...(6)? Mutta koska tää lankahamsteri on kooltaan sen verran kaukana minkäänlaisesta hamsterista, pitää noihin oikeisiin vaatteisiin sitten varatakin vähän enemmän lankaa. Ihan millään kahdella vyyhdillä ei pärjää, lulz! Ja ans olla jos ne perkeleet menee sitten kuitenkin loppumaan kesken. Ei mulla - vaikka lankaa löytyykin - ole kuitenkaan siihen sopivaa jatkeeksi, ja aika hiton hakuammuntaa ois ees tilailla mistään lisää kun nääkin esimerkkilangat on ostettu joskus 3-5 vuotta sitten Wanhan Sataman käsityömessuilta.

Ja entäs se toinen ongelma? Kaikki ne kivat ohjeet joita oon koneellekin keräillyt, ne on hyyyvin usein jollekin ihan toiselle langalle ja todella usein myös niiden vetoisuudet vaihtelee just sen verran, että rohkeus ei ole riittänyt ottaa kokeiluun. Plus (nyt kyllä saan katsoa peiliin) mallitilkkuja kukaan jaksa neuloa yyyyh! *huokaus* Ehkä luovutan ja neulon sen tilkun. Sitten seuraava steppi onkin se, etten hahmota mitä sen tiedot mulle antaa xD. Tai siis että en osaa kuitenkaan mallata millä koolla vastais käsialaa parhaiten - yleensä pitäis kuitenkin valita se suurin. Jaaa sit siinä suurimmassa on menekiksi ilmoitettu just niin paljon ettei löydy tästä taloudesta. 

Valivali uliuli!

Ja sitten muihin aiheisiin! Postiluukusta kolahti tällä viikolla kutsu ystävän häihin <3. Kesäkuussa juhlitaan, ai että!

Ja tässä aamulla katsoessani aamu-tv:ä osui silmäni Rosa Meriläisen aivan upeaan mekkoon! Tai en osaa sanoa ihan kokonaan millainen malli mekossa oli, koska ei tullut kuvaa kokonaisuudesta. Mutta aivan sama, mekko vaikutti malliltaan aivan ihanalta ja se kuosi oli jotain ihan parhautta! Sellanen riemunkirjava, jossa oli kuva-aiheita niin kasveista kuin varmaan vaikka ja mistä muustakin. Sellainen iloinen kakofonia joka kokonaisuutena kursiutui kasaan ainakin mun silmiä hiveleväksi lopputulokseksi. Tahtoo!

Ps. Jälleen parannellaan lenssua. Naurattaa, edellinen kipeily oli kyllä niin mies-flunssa, koska tää on paljon oikeempi flunssa! Mutta minkäs sille mahtaa, sillon ku olo on huono niin se on huono. Ihan sama valuuko nokka tai hohkaako otsa.

Pikkuisen takki

... Joka tuskin on ihan niin pikkuinen, vaan menee ipanalle vielä kolmivuotiaana :D.

Lisäsin tämän ravelryynkin, josta ohjeen alun perin löysin. Ensimmäinen kokeiluni ylhäältä alas neulotusta takista, ja varsin kivuttomasti sujui. Mitä nyt en tietenkään muistanut koskaan neuloa napinläpiä, joten varmaan yhtä lukuunottamatta jouduin purkamaan muutaman kerroksen pari silmukkaa alaspäin ja tehdä sen jälkikäteen :D. Noo, mitä näitä nyt oli...

Lankana Austermann Step Classic, kulutus 77g, puikot 3,5 mm pyöröt ja sukkapuikot. Samasta langasta aloitin sitä mallia jolla tein vihreästä alpakasta, mutta otin ja pistin purkuun kun ei vaan toiminut. Siksipä lanka olikin hieman nuudelina, ja yläosa jäi hieman epätasaiseksi. Toivon kastelun oikaisevan epätasaisuudet piiloon.

Ravelryn projekteja päivittäessä etsin viimeinkin ne Sny-parilleni neulomat kämmekkäät.

Siis. Tiina Kuun mallit on jotain muuta. Kujeillen oli tosi kiva malli neuloa, vaikka välillä noiden pampuloiden neulominen menikin ihan väkertämiseksi :). Voisin tehdä toisetkin, mutta saattaisin tehdä ainaoikean sijaan jotain muuta alkuun ja loppuun.

Lankana Austermann Step Classic, puikot 2,25 mm, kulutus 33g.

Kesäterveiset vihdoin!

No niin!

Viime kerrasta on noin ikuisuus aikaa. Pari viikkoa sitten yritin päivitellä, mutta netti ei kertakaikkiaan alkanut yhteistyöhön vaan latasi kolmea tai neljää kuvaa tunnin. Tunnin. Meni sitten lopulta hermo, ja jätin päivittämättä, piti lähteä johonkin eikä ne kuvat ehtineet latautua ennen kuin olisin ollut myöhässä.

No mitä sitten niinkus kuuluu? Pidin villin lomaviikon, ja sen jälkeen painanutkin duunia aika pitkinä päivinä. Lomasta onkin oma postauksensa, nyt ajattelin täydentää aihetta esittelemällä ainoan lankahankintani:

Aivan täydellinen keltainen. Ostin vuosi sitten kauniin harmaata samanvahvuista vironvillaa, nää taitaa päätyä yhteen. Ku vielä keksis mitä niistä syntyy :)

Ja on muuten valmistunutkin jotain! Nimittäin se takki alpakkalangasta, sekä yhdet pikkuiset sukat.

Langat: Sock4 (valkoinen), Cervinia Forever tai joku sellanen. Puikot: 2,5mm. Menekki: 17g.

Nää menee tulevalle lapselle varmaan kolmivuotiaaksi asti, mutta elämä on. Jostain syystä en ole vielä kuunaan tehnyt junasukkia. Juu olen kuullut kymmeniä ja kymmeniä kertoja, että ne on parhaat mahdolliset ja läpälässynlää, mutta kun mua ei ole koskaan houkuttanut neuloa niitä. Ehkä kuitenkin kokeilen. Joskus.

Lanka: Drops Alpaca Mix. Puikot: 3mm pyörö+sukkapuikot. Menekki: 96g

Ja siinä se nyt on. Nappeja vaille valmis! Kostuteltu, muotoiltu, kuivateltu. Kyllähän se kaarroke tuntui taas hieman hankalalta, mutta selvisin siitä hengissä :). Toki tehdäkseni toiseen noista etukappaleen reunoissa menevistä palmikoista virheen viisi kerrosta alaspäin, ja hetken kiljuin. En jumalavita prkl ala purkamaan koko hommaa, mutta kylmä hiki pukkasi saman tien päälle kuin edes mietin miten ihmeessä toteuttaisin vain palmikon kohdalta purkamisen. No, purkamalla vain ne silmukat, daa. Oikaisin palmikonkäännöt kahta kerrosta ylemmäs kuin mihin ne virheellisesti olin tehnyt, ja jatkoin sitten siitä. Helppoa kuin heinänteko! Toki en osaa tehdä heinää, enkä edes opettelisi, en tämän heinäallergian kanssa.

Dilemmana on nyt ne napit. Tahdon puiset! Eikä mulla ole. Ja olen niin uus-avuton, etten oikein keksi mistä lähtisin niitä edes etsimään. Tampereella piipahdettiin Eurokankaaseen, eikä sieltä ainakaan löytynyt mitään mieleistä. Plus niiden pitäisi olla melko pienet.

Otin toisen samanlaisen puikoille, tällä kertaa ihan vaan valkoisena. Lankana Austermann Step, josko siitä tulisi sitten tälle toiselle ystävälleni :). Taas oli kamalan vaikeaa keksiä millä langalla neuloo! Oikean vahvuista oli kyllä vaikka ja kuinka, mutta mallissa olevien palmikoiden takia en sitten voinut esimerkiksi raidoittaa. Ei kertakaikkiaan vaan sovi. Kokeilin sitä jo silloin reilu vuosi sitten tekemääni vaavintakkiin jossa oli myöskin palmikoita. Raitoja tuli hyvin vähän, mutta ei ne vaan oikein sovi. Yritin etsiä toisenlaisia malleja, mutta mitään mieleistä tai muuten sopivaa ei osunut kohdalle. Ja luulisi että jotain muuta väriä olisi ollut kuin valkoista, mutta ei vaan tuntunut sopivalta. Tai sitten lanka oli liian karheaa.

No mutta. Se ois niinkus tuparit tänään! Voi juku. Ehkä saan niistä hieman kuvallista aineistoakin :)

Lomalaisen fiiliksiä

Tallinna oli aurinkoinen ja täynnä turisteja, mitäs muutakaan. Hyvää ruokaa Popularissa. Ostin vain yhden vyyhdin ärhäkkää kanarialinnun keltaista vironvillaa, yhtä ihanan ohutta kuin vuosi sitten ostamani harmaa. Ne on ehkä täydelliset yhdessä. Voi ei.

Löytyi myös niin päheet korvikset, että pitihän ne ostaa. Kettu kuittaa!

 

Sitten lähdettiin Tampereelle. Tampesteriin. Manseen. Nääsvilleen. Mitä näitä nyt on.

Taito Shopista omin itselleni maailman hienoimman sipulikulhon. Sori vaan äiti, se sun ostama peltinen purkki päätyy muuhun käyttöön. Nyt vaan harmittaa eniten ikinä ettei keittiössä ole tarpeeksi pöytätasoja, jotta purnukan saisi esille. Kaappiin taitaa päätyä, valitettavasti.

Lomalla on ollut enempi aikaa neuloa, ja kuten edellisessä postauksessani mainitsin, sny-kierroksen toukokuun paketin alpakkalangat pääsivät puikoille. Tulossa on neuletakki ystäväni tulevalle hyppypavulle. Vartalo-osa eteni odotusvaiheeseen maanantai-iltaan mennessä, en tosin ihan tarkalleen muista aloitinko sen perjantaina vai milloin. Hihoista eka valmistui Tallinnapäivän laivamatkoilla, toinen puolestaan busseissa Tampereelle ja takaisin. Seuraavaksi sitten yhdistäminen pyörölle, vähän jänskättää. Edellisen vaavintakin tein myös dropsin ohjeella ja samalla tavalla yhdistettiin pyörölle, mutta se oli aika haaste. Onnistui jotenkuten, mutta tällä kertaa toivon siistimpää lopputulemaa. Josko harjoitus tekee tässäkin kohtaa mestarin. Tai edes perus-osaajan.

Juhannus kolkuttelee ovella, kävin kaupassa hamstraamassa erinäisiä herkkuja. Luvassa on ainakin pottu-fetasalaattia ja uunilohta. Ja koska en ihan tiedä mitä kaverin kanssa tehdään, varaudun piknik-henkeen leipomalla jotain suolaista ja makeaa. Ja jos olisin muistanut eilen illalla napata kantikseeni odottamaan jätetyt raparperinvarret mukaani, tekisin just nyt heti raparperi-kaurapaistosta. No, ehdin ne hakea sieltä kohta kunhan se aukeaa. Sitä paitsi eihän mulla ole edes vaniljajäätelöä sen kaveriksi vielä :).

No jos nyt ensin tekis ees ruokaa, vasta sitten miettisi muita herkkuja.

SNY 2016 - Kevään viimeinen paketti!

No huh! Kevään 2016 Salainen Neuleystävä -kierroksen viimeinen paketti ilmoitti itsestään maanantaina, ja kävinkin sen jo silloin hakemassa. Sittemmin hilpaisin Tallinnaan ja Tampereelle, joten vasta nyt joudan kirjoittamaan aiheesta. Tallinna ja Tampere sitten seuraavassa postauksessa :)

Voi juku! Ne oli ekat sanat paketin nähtyäni. Ja sitä ne ovat vieläkin.

Paketista löytyi Onlinien puuvillaisempaa lankaa, Rowanin villa-puuvillalankaa ihanissa punaisen ja liilan sävyissä, päheä succaplokin puikkomitta jonka laittaisin ehdottomasti avaimiani koristamaan mikäli en pelkäisi sen kuluvan ja likaantuvan liikaa, sekä itsetehty pussukka, jonka hantaakin voin halutessani viimeistellä haluamallani tavalla ja pari ohjetta erilaisiin tekniikoihin. Voi kuule, itse olen opiskellut magic cast-on-tekniikan juurikin tuolla Knittysin ohjeella! Jotenkin se tuntui kaikista parhaimmalta, selkeät kuvat ja sanalliset ohjeet tueksi. Ja niin paras aloitus kärjestä neulottaviin sukkiin, niin siisti ja täydellinen kärki tulee tuolla! Ja toinen ohje oli pienten palmikoiden neulomiseen ilman apupuikkoa. Niin simppeli juttu, mutta en ole siltikään tajunnut koskaan kokeilla. Ihan täydellistä. Olis varmaan Kahlitut ja Fredrikat valmistuneet pikkasen vikkelämpään jos en olisi niidenkin yhden silmukan "palmikoiden" kanssa venkuillut apupuikon kanssa, koska se vaan tuntui kaikista varmimmalta.

Aivan mahtava paketti, kiitos sinulle Lotta! Sinullakin näyttää olleen todella kivoja paketteja (pitihän sitä nyt heti lähtä katteleen että kuka siellä päässä oikein olikaan). Rowanista tekisi mieli taiteilla joku huivi, se on niin herkku väriltään, että sen haluaa nähdä ja näyttää. Materiaalinsa puolesta se sopisi myös muuhunkin, ja hetken pohdin josko olisin neulonut siitä jotain ystävän tulevalle pienokaiselle. Mutta himo alpakkaan saattaa jyrätä tän suunnitelman yli. Plus se, että haluan ehkä siitä vain jotain ihanaa itselleni :D.

Kuvan taustana toimii uuden uutukainen sohvani.

Naurettavan liian isot lattiatyynyt pääsivät isosta koostaan huolimatta koristamaan hetkellisesti sohvaa, vaikkakin nyt siinä komeilee enää tuo valkoinen. Selkänojalle on löytänyt tiensä Dropsin sivuilta tulostettu ohje Little Chesnut, jonka neulon edellisestä sny-paketista tulleella ihanaisella Dropsin alpaca mixillä. Rehevä vihreä sävy sopii varmasti hyvin pienokaiselle, jonka vanhemmat (toinen ystävä kuin edellä mainittu) ovat hyvin luonnonläheisiä metsä-ihmisiä. Täydellistä.

Kierrokselle osallistuminen oli kyllä hauska kokemus. Täytyy ehkä lähteä mukaan toistekin :)

Vaatekappale

Tottahan heräsin ihan luvattoman aikaisin tänään, vaikka meninkin vasta puoliltaöin nukkumaan. Keksin sitten, että oman jääkaapin sisältö ei niin houkuttele, joten voisin lähteä halliin tsekkaamaan tarjonnan. Ja niin tein!

 Kalaliike Marja Nätin kahvilasta ostin itselleni hieman yllättäen marinoidun silakkapihvi-leivän. Leipä tuskin oli marinoitu, mutta silakkapihvit kyllä. Mukana runsaasti hyvää sinappista soosia, punasipuli sopi kuin nenä päähän. Muy bueno, ja kahvikin maittoi. 

Vähän joka kojussa olisi ollut kaikkea ihanaa kotiin ostettavaa, mutta en sitten raaskinut juuri mitään. Nätiltä ostin kuitenkin pari riisipiirakkaa, jossa oli poroa mukana, äsken pistelin poskeeni ja hyviä olivat. Helsingin Leivästä ostin eurolla lapinrieskaa, vielä en ole maistanut. Laskiaispullat, runebergintortut ja muut ihanuudet maltoin jättää, koska en olisi kuitenkaan osannut päättää mitä haluaisin (kaiken, tottakai).

Kävin porukoilla tänään, kai sitä valmistumista täytyy vähän niidenkin kanssa juhlistaa. Mamma oli tehnyt lasagnea, mums, ja kahvipöydässä oli pienet laskiaispullat ja muutamaa muuta herkkua. Olkkarin pöydälle oli kummasti kertynyt pari lahjaakin.

Sain kimpun tulppaaneita, lasisen tuikkukulhon (kippo tuntuu liian riittämättömältä sanalta :D) ja Marimekon oiva-sarjan purnukan. Voi juku, mitä mä nyt siihen laittasin?! Ja minne mä sen sijoitan, että se ilostuttaisi silmää mahdollisimman usein...

Sain uitettua takin tekeleen viikolla. Äsken kursittua taskut ja napit paikalleen. Eipä tuo mikään valioyksilö ole, hurjasti näkyy muuttunut käsiala takakappaleen alareunassa. Roikkuu perseen päällä aika paljon pidempänä kuin muu takki. Ja lanka kutittaa edelleen, joskaan en uskonutkaan tiskiainetilkan vedessä tekevän oikeastaan mitään.

Menekki koko takkiin 521 g. Vois noi napit punnita toki erillään, mut ei niillä oo mitään merkitystä.

Peili on edelleen paskainen, josko seuraavalla kerralla ois vähän puhtaampi :D.

Alkuviikosta keksin, että hei mähän haluan nyt uudet sukat itelleni. Ja loopaten. Koska en ole aikoihin sitäkään tekniikkaa harjoittanut. Valitsin lankalaatikostani suorastaan kiihkeän keltaisen Steppin, kerin sen kahtia, ja nappasin pitkät 2,5 millin pyöröt. Ja koska olen jo aikoja halunnut testata kuinka pitkät varret sukkiin saa yhdellä kerällisellä Steppiä, päätin alkaa varpaista. Ei ku Judin maaginen luonti kehiin, koska olen vallan ihastunut tähän aloitukseen. Juutuubenista löytyy videoita aiheesta, mutta itse olen jotenkin päätynyt käyttämään linkin kirjallista ohjetta.

Kuvassa on tehty varmaan vasta ekat kerrokset, nyt jo sentäs pidemmällä. Malliahan ei oltu mietitty alkuunkaan kun silmukat puikoille luotiin, notta siinä varpaiden lisäysten yhteydessä piti sitäkin vähän märehtiä. Lopulta päädyin Elinan Pitsiunelmiin (Kardemumman Talo -blogista löydetty ohje). Pitsikuviohan tulee tieten "nurin päin" kun alkaa varpaista, ja sitä oikeastaan tavoittelinkin. Toki onnistuin heti tekemään mokia kun en keskittynyt, enkä jaksanut kyllä purkaakaan koska se jos mikä on ihan hullujen hommaa loopatessa. Noh, toisessa sukassa on nyt yksi langankierto ja sitä oikaiseva kavennus hoopossa kohtaa, mutta hittojako mä jaksan välittää :). 

Harkitsen SNY-kierrokselle ilmoittautumista. Mutta jostain syystä koen sen jotenkin monimutkaiseksi härdelliksi ja ehkä aavistuksen liian suureksi sitoutumiseksi. Iskee jo ennen ilmoittautumista stressi siitä, etten ehdi tehdä paketteihin mitään omakutoista valmiiksi, koska neulomistahti on hidas työviikoilla. Mutta toisaalta se koko homma on jotenkin kiehtova juttu. Pohdin asiaa vähän lisää.

Toinen asia jota harkitsen on se, että josko vihdoin yrittäisin saattaa kaksi vuotta sitten alkamani vihreän neuletakin loppuun saakka. Toka etukappale viittä vaille valmis, sitten enää hihat ja reunus. Eli aika paljonkin työsarkaa, mutta hei, elämä on. Tästä valmistuneesta riemastuneena luulen suuria itsestäni :D.

Viittä vaille

Sain juuri viimeisen osan kauluksesta neulottua ja piilotettua loput langanpäät. Vielä kun malttais uitella ja kuivatella uomiinsa, voisi sitten kiinnittää taskut ja napit.

Pahoitteluni likaisesta peilistä. Pitäs vissiin joskus sekin pestä...

Olen aika tyytyväinen, millaiseksi onnistuin lähes vahingossa tuon reunuksen neulomaan. Kolmessa osassa. Ensin pitkät sivut aina olkasauman reunasta alkaen alareunaan saakka. Kavennusta pääntien reunassa, lisäystä kohdassa jossa etukappaleet yhdistyvät nappien avulla. Niskasta poimin ensin takakappaleen reunoista ja kerroksen lopussa yhden etukappaleen reunan sivusta. Muutamat kerrokset vain yhden silmukan lisäten kerroksen päättyessä, sen jälkeen loivensin vauhdilla ja neuloin kolme silmukkaa kerralla ennen kääntymistä.

Missähän tuon uittelisi, että saisi pehmeämmäksi? Kutittaa aika pirusti, jää mokoma käyttämättä tätä vauhtia. Olisikohan kutittanutniin pahasti, jos olisi kauttaaltaan tuota Pirtin kehräämön villaa.. Luultavasti jonkin verran, mutta se tuntuu jotenkin pehmoisemmalta. Vinkkejä uittoon?

Ja sitten muihin aiheisiin! Taisinpa valmistua viime perjantaina. Talous- ja toimistopalveluiden maisteriksi merkonomiksi - haha, mikähän Freudilainen lipsahdus toikin oli :D. Fancy. Eli eipä juuri, mutta tulipahan tutkinto lusittua! Yllättäen olin eläväisesti töissä enkä siis osallistunut juhliin koululla (eikä harmita, en edelleenkään osaa arvostaa sitä koulua). Iltapäivän yhteisellä tauolla kaikki kokoontuu keittiöön jossa poksahtaa kuohuvapullot auki. Meitä kun oli kaksi samalta luokalta tuolla harjoittelussa, ja luonnollisesti molemmat valmistuttiin nyt :D. Myös yksi tyttö on lähdössä vaihtoon, joten siinä oli monta kärpästä samalla läimäytyksellä. Shampanjaa, kakkua ja kukkakimput. On mulla vaan aika mahti työpaikka!

Illalla mentiin opiskeluporukalla syömään. Eerikinkadulla sijaitseva Pueblo tarjoili maittavia tacoja ja oikein maukasta margaritaa. Viinikin oli hyvää, eli aikalailla hyvä kombo. Mitä nyt aika meluisaa, suosittu paikka. Suosittelen silti, nää neljä lättyä ja hinta piirun vajaa 15 €. Ja trust me, kyllä tosta täyteen tulee. Hyvä ilta!

Muka kamalasti kaikkea puuhaa!

Vuodenvaihde tuli ja meni, ja niin se blogikin jo kymmenen päivää sitten täytti 1 vuoden. Emmää oo mitää joutanu. Päässä surisee kaikenlaiset asiat, keskittyminen vähän hankalaa. Ja töissä saa kyllä tehä ja touhuta, ainaki tän kuun ajan.

Viime viikon perjantaina käytiin isän kanssa vähän Jyskissä, ja nyt mulla on uus vaatekaappi. Vanha oli niin tuhannen kenossa, että aloin oikeasti olla peloissani että joku kaunis päivä töistä tullessa se on tuhannen *piip* päreinä keskellä asuntoa.

Kuva on ihan vino, mut niin on lautalattiatkin. Oha toi jokseenkin iso tossa, mutta mihin hittoon muualle sitä vaatteensa tunkis? En ainakaan noihi eteisen ikivanhoihin kaappeihin, joissa vilistää varmasti jotain elämää. Ja mihin sillon imurin laittas, hä?

Oon vähä neulonukkii, mut aikas vähän. Sain viikonloppuna tehtyä epämääräiseen riepukkeeseeni etukappaleet valmiiksi (en muista oliko toinen jo valmis, mutta nyt ne on molemmat). Nyt pyöröllä on eka hiha. Sitten toka, sitten yhdistäminen, sitten vielä viimeistely. Sitten se ois toivon mukaan pidettäväksi kelpaava takki.

Muoto ainakin alkaa näkyä. En ehkä niin tykkää tosta raitaideasta, mut mennään näillä :). Purkamaankaan en kyllä ala. Tosin vähän pelkään, että kädentiet jää liian nafteiksi. En vaan innostu ajatuksesta että purkaisin ja jatkaisin vielä. Mutta se vois olla ehkä jopa järkevää. Ei ne ny liian pienet ehkä oo, mut vois olla enempi pelivaraa.

Ja tänään tein niiiin herkkuruokaa ettei tosikaan.

Iiseintä ikinä. Jääkaapista lautaselle puolessa tunnissa. Sehän on uunipaahdettua palsternakkaa, bataattia ja punasipulia salaattipedillä, fetaa kruunaamaan koko komeuden ja mums! Palsternakat ois saanu kypsyä vähä kauemmin, tai sit sattu niin puisevia sisukseltaan ettei ne ois siitä miksikään muuttuneet. Bataatti on ihan taivaallista uunissa tehtynä. Vähä öljyä ja hunajaa, timjamia, persiljaa, ripaus mustapippuriakin ja suola korostamaan ja keräämään kombon kasaan. Jos ois kaapissa ollu jottai balsamiko-kastiketta ni se ois varmaan tossa vielä kivasti lisänä. Hmmm, punajuuretkin houkuttas kamalasti, ne vaan kestää niin ikuisuuden... Kenties viikonloppuna?

Koonti

Niinhän niitä on vilissyt vähän joka blogissa. Koonteja ja katsauksia kuluneeseen vuoteen. Kokosin sitten itsekin vuoden aikana valmistuneista töistä kuvat kollaaseihin (hermo meni heti alkuun, joten pahoittelut tökeröistä kasauksista). Pohdin, että kaikesta ei varmaan ole edes kuvaa, mutta mennään sillä mitä on. Langan kulutusta en jaksa yrittää selvittää, ei se kuitenkaan ihan tarkkaan mene. Josko ensi vuonna pitäisi tarkemmin kirjaa? Kirjanpitäjänä ei olis edes selittelemistä siinä, että pitäisi exceliä langankulutuksestaan :D. Moni aivan toisella alalla työskentelevä luultavasti pitää kans, mikä niiden selitys on? :D

Päätin sitten lankahankinnatkin laittaa kokoelmiksi. VIRHE. Se vain alleviivaa sitä, kuinka paljon on tullut hankittua lankaa vuoden aikana.

Tänä vuonna ollaan lankatöiden parissa opeteltu vähän uusia juttuja. Lemppareina niistä nirkkoreuna sekä Judy's magic cast-on. Ihania malleja on tullut testattua, kivoja uusia lankatuttavuuksia tavattua, ärräpäitä päristeltyä ja sitten taas ihastuttua johonkin.

Mistäs sitä alkais?

Itelle. Itelle tein! Tai sit vaa jotenkin päädyin pitämään itellä. Riepuketta en oo kyllä hetkeäkää käyttäny, mut vihreet Spring forward -sukat ja sirkussukat on olleet kovemmin käytössä. Ja kuten näkyy, opettelen-kirjoneuletta-asenteella-sukat on kesken, ja niihin en oo koskenu varmaan pariin kuukauteen. Kattoos ny millon raaskin koskea.

Lankamaailman keräykseen lähti nämä. Oranssit lapaset oli ensimmäinen kokeilu nirkkoreunaa. Sittemmin on useemman kerran tullu tehtyä. Tykkään. Muuten noista ei kyllä kovinkaan ihania tuntemuksia herää :D. Kamalia väriyhdistelmiä.

Tilauksesta tein muutamia juttuja. Luokkakaveri tilasi mustat sukat miehelleen, neljät kämmekkäät lapsilleen ja näiden serkuille. Kuvassa vain kahdet, sillä ne olivat keskenään samanlaisia. Entiselle työkaverille neuloin punaiset palmikkosukat lisänä vauvalle "tilatun" neuletakin oheen. Tilattu ja tilattu, kunhan kysyi josko tekisin ja minähän tein. Ja pipan ja tumput ja sukat. Energisen vihreät palmikkosukat möin harjoitteluni ohjaajalle.

Ja lahjaksihan suurin osa aina menee. Lahjaksi tai sitten muuten vain annettuna. Tai itseasiassa tummanharmaat säärystimet kyllä kuuluisivat edelliseen kollaasiin, ne tein tilauksesta kaverille.

Ja sitten ne hankinnat... Voi ei.

Vaikka vähän aina nipotan Novitan langoista, on niitäkin tullut pitkästä aikaa hankittua. Raita, harmaat kera petroolin sekä Nallet on ihan sittarista roudattua, mutta vasemman alanurkan värikimaran ostin Kallio kierrättää -facebook-ryhmän kautta. Voisin niistä kyllä antaa pois aika paljon. Emmää noista isoveikoista tai ainoista mitään tuu tekeen kuitenkaa. Hädin tuskin veikasta.

Ja sit ne muut kaupat. Tsiisus... Lankamaailmasta suurin osa, mutta ison satsin raahasin Karnaluksista juhannuksena. Eiran Langoista ostin "maltillisesti", kun Siperian Marttojen kevätkokous järjestettiin. Nielurisaleikkauksen saikulla piipahdin Vihreään Vyyhteen ja lääkepöhinöissäni ostin ala-oikean liilat ja kirjavan. Joensuun retkelläni ostin Käsityövakasta Regiaa, Lang Yarnsia ja oksennusta. Ja oikean ylänurkan ihanuudet toin Tampereen käsityömessuilta, joille osallistuin ensimmäistä kertaa ikinä. Whoa.

Notta on tullu ostettua varmaan moninkertasesti enempi lankaa kuin mitä on tullu kulutettua! Mutta kyllä se kulutuskin pariin kiloon - ellei jopa vähän yli - on yltänyt. Ja parhaillaan puikoilla on ns. riepuke-vol-2, josta saattaa ehkä vielä joskus tulla joku neuletakki tai jottai. Ja cubikseille otin testiksi jämälankoja, ehkä lapasten muotoon. Eipä nyt ihmeemmin hetkauta noi kuutioiset. Ihme hypetystä :D. No, mikä kenenkin tassuun sopii!

Mitä ensi vuosi sitten? Blogi täyttää muutaman päivän päästä vuoden. Pitääkö sitä jotenkin juhlia? Jaa, ehkä juhlin vuoden vaihtumisen ensin, katsotaan sitten sen jälkeen :).

Ensi vuonna voisi kuitenkin vakaasti pyrkiä kuluttamaan lankaa enemmän kuin ostamaan sitä. Voisi yrittää haastaa itsensä isommilla töillä (kulutus suurempaa), tosin kuitenkin pitää huomioida uusi järjestys arjessa - töiden ohella ei niin aktiivisesti neulotakaan. Plus täytyy herättää taas liikunta eloon, tää perseily saa luvan loppua. Selkäkin alkaa ihan pian oikkuilemaan, ja siitähän on sitten ihan turha itkeä kun sen olisi voinut helposti estää. Voisi myös yrittää saada kirjoneulesukat loppuun. Harjoitettua vaikka vähän lisää jollain toisella työllä. Lapaset? Varsinkin kun sain Puikkomaisterin upean sukkakirjankin joululahjaksi, niillä mallikuvioilla saisi vaikka ja mitä kivaa lapaspariin!

Täksi illaksi olisi tarkoitus suunnata kaverin luo illanistujaisiin. Mitään en oo jaksanu sinne kokkailla tai leipoa, koska on ollut veto pois. Lenssu se varottelee itestään vaan ei älyä ikinä tulla! Mutta josko edes itsensä veisi, ja ehkä vähän viiniä.

Olkaahan kiltisti, ja jos raketteja ammutte niin ette sitten ihmisvilinään! Ettekä omiin silmiinne! Ettekä liian aikaisin, voi niitä hauvoja ja kisuja ja muita kotieläimiä, jotka vapisevat paukkeen pelossa pitkän yön. Ollaan muutenkin ihmisiksi, eikö vain. Silloin kaikki voivat nauttia vanhan vuoden päättymisestä ja uuden alkamisesta iloisin mielin!

Huikeaa uutta vuotta 2016!

Paketti pehmoinen

Vaavin pakettiin kuului siis neuletakki, sukat, tumput ja pöllpipo, jonka aloitin eilen ja sain valmiiksi tänään aamupäivällä. Että kohtuullisen nopea neulottava, vaikka puikot oli 2,5mm. Lankana sama Ciao Trunte kuin kaikissa muissakin vaavin vaatteissa. Pakettiin sujahti toki myös ne punaiset palmikkosukat vaavin äitille.

Lähempää katsottuna pipa näyttää tältä. Epämääräisen muotoinen, koska sulloin sen sisään kerän isoveikkaa ja sock4:ää jotta sain kuvion oikenemaan :D. Ja kyllä, napit ovat eriparia, ei vaan voinut löytyä kahta samanlaista. Ja oikeasti niiden sävyero ei ole aivan noin suuri, toiseen vaan tulee päivänvalo ja toinen jää varjompaan kellertävämmän valon kanssa. Mutta se on hieman kellertävä kyllä.

Erityisen iloinen olen takasaumasta. Pipa siis neulottiin tasona, ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta ikinäkoskaan, kun sauma on yhtä sileä kuin muu neulos, vaikka sen tuosta silmillään erottaakin.

Tänään silppusin yhtä viherkasviani, jonka nimi on päässyt pakenemaan mielestä ihan totaalisesti. Joku kultaköynnös ehkä? Leikkelin iiiihan ylipitkiksi kasvaneista rimpsuista "pistokkaita" vesimaljaan juurtumaan, josko saisin vihdoin ja viimein istutettua kaverille kasvin ruukkuun. Suunnitelmissahan se on ollut jo vuosikaudet :D.

Kuvastahan ei toki selvää saa niin hyvin kuin haluaisin, mutta tästä vähän osviittaa venähtäneistä lehtirimpsuista. Lähtevät liikkeelle siis tuolta ikkunalaudan vasemmanpuoleisesta ruukusta, löyhästi roikkuvat tuolinselkämykselle, vaatepinolle ja peilin kulmaan. Pisin varmaan parimetrinen, kepeästi. Ja tämä kasvivanhus on todellakin vanhus, se on muuttanut mun kanssa Savonlinnaa vuonna 2009 ja ennen sitä se oli ollut mulla jo vuosia. Sen kaveri rönsylilja (?) tais vähän kuolla, kiitos äidin... Olen vieläkin katkera.

Eilen kävin Lankamaailmassa... I know I know! Mutta pidin sen salaisuutena ja kävin vain itsekseni. Ajatuksena, että kun vain omia juttujani sieltä etsin, en raahaudu lankahyllyjä seilaamaan toisin kuin jos mukana olisi joku toinen lankahamsteri :). Kävin tuhlaamassa lahjakortit. Ja tämän kaiken niillä sai!

KnitPro:n pyöröpuikkosetin, jossa 4-5-6mm puikot ja 60-80-100cm kaapelit, jotka voi siis vaihtaa. Ostin myös (oman lankavarastoni tuntien ja tarpeeni arvellen) 3 ja 3,5mm irtopuikot, kun nyt kerta rahaa oli. Sukkaplokit on kokoa M (38-40 kengännumeroina, noin), ja hieman huolestuin kun mallailin kordeliinin ja ällöpyllyn siihen, löysältä näytti... Ei ne nyt niin isoja ole :O. Ja jotta korttien summan sai täyteen, koriin kierähti tarjoushinnoin myös Austermann Step Classic rohkean vihreänä sekä Trekking XXL ehkä hieman yllätyksellisen riehakkaassa värissä. Mähän en ole innostunut mistään fluormanioista tai muista neonväreillä migreenejä aiheuttavista langoista, mutta nyt jokin niksahti. Saa nähdä mitä tästä vielä tulee...

Kordelin pari hyppäsi puikoille tänään. En ota stressiä sen valmistumisesta, mutta kaveri kysäisi annanko ne vasta joululahjana vai kenties jo äitienpäivälahjana. Äitienpäivä, tietysti!! En ollut tajunnut edes, että sellainenkin merkkipäivä on tässä keväällä, ja mitä mainioimmin soveltuu sukanantoajankohdaksi. Ja sehän valmistuu kyllä toukokuuhun mennessä :D.

Hiiren takki

Se on valmis. Sain eilen tikutettua työn loppuun, tänään päättelin langat, valikoin napit, ompelin ne paikalleen ja kostutin. Märän villan tuoksussa on sitä jotain.

Yöllä silmät killissä en tosiaankaan jaksanut alkaa lankojen päättelyyn. Niitä kun oli muutama. Langasta löytyi solmu vähän ennen ekan keran loppua, joten ne päät jäi roikkumaan. Muutamaa kerrosta myöhemmin kerä loppui ja vaihdoin uuteen, siitä pari irtopäätä. Sitten vaihdoin harmaaseen ja tikutin loppuun. Niin ja hihat vielä, että oli siinä nyt muutama langanpää. Onneksi ne oli nopeat päätellä.

Kävin nappivarastojen kimppuun ja tongin neljä ehdokasta. Olis siellä muitakin kivoja ollut, mutta ne oli joko liian isoja tai pieniä tai niitä ei ollut kuutta. Enkä viitsinyt lähteä hulluttelemaan eriparinapeilla, koska vaavin äiti on sellainen harmoninen ja ei olisi varmaan pitänyt sellaisesta sekasorrosta :).

Punaiset oli liian jouluiset, tummanharmaankimaltavat liian glitteriä ja ehkä liiankin tummat..

Eli taistelu näiden kahden välillä. Täytyi kaveriakin konsultoida koska eihän tätä nyt vaan osannut päättää. Turkoosit on ihanan raikkaat ja kuulaat, vihreät lämpimän keväiset, kuin koivun lehdet.

Päädyin toisiin, ja sitten kysäisin Neuloosi-ryhmästä mielipiteitä neuleen kostuttamisesta. Sainkin muutaman vinkin, ja lopulta tein omin päin. Haaleaan veteen, vähän noita palmikoita muka "venytin" leveyssuunnassa jotta langat oikoontus, varovasti puristin liiat vedet pois ja kääräisin käsipyyhkeen sisään. Vielä pari puristusta ja rulla auki. Palmikot piti saada ojennukseen ja kaikki sellaiset kohdat, jotka ennen kostutusta kääntyilivät minne sattuu tai jotka nyt saattas lähteä kääntyilemään. Ja siinä se on. Olen oikeasti aika ylpeä.

Pari valittua sanaa ois kyllä tuosta ohjeesta. Mä olen aika kokematon kaikessa muussa paitsi sukissa ja niiden ohjeissa, joten en tosta noin vaan hahmota aina kaikea saati tajua tehdä jotain jos sitä ei erikseen ohjeessa sanota. Samalla mua ärsyttää se, että vain sillai ylimalkaisesti mainitaan joku asia eikä selitetä! Esimerkiksi mulla noi hihat lienee erilailla tuossa kuin mitä ohjeessa ois tarkotus, ainakin nuo hihasta ja kyljestä samaa matkaa jatkavat palmikot on sillai lähekkäin, että niiden ei ehkä ollut tarkoitus mennä noin. Mutta!! Hihaa tehdessä ohjeessa sanottiin vaan että pitää päätellä kuusi silmukkaa hihan alla, eli jossain siinä missä lisäyksiä ollaan tehty jotta ranteesta ylöspäin levenisi. No, siinä kohtaa sattui menemään palmikko, että jos se oli tarkoitus siitä päätellä ni olis nyt hitto vie voinut ohjeeseen laittaa että päättele sen perkeleen palmikon kohdalta. Vartalo-osassa päättelyt taas ohjattiin tekemään nurjien silmukoiden kohtaan palmikoiden välissä, että tätä tapaa noudattaen etenin hihoissakin. Ja sit ihan lopussa, jäljellä on 110 silmukkaa ja yhtäkkiä ne pitäs saada tippumaan 63:een, "älä kavenna etureunassa". Siis mitä vittua, anteeks nyt vaan? Päättelin etureunalla tarkoitettavan noita molemmissa reunoissa olevia viiden silmukan levyisiä aikaoikein-kohtia eli ns. nappilistoja, koska ohjeen alussa sanottiin ettei niiden kohdalla saa kaventaa (daa...). Mutta siis, oisko ohjeessa voinut lukea ettei saa etureunoissa, monikossa hyvät ihmiset, kaventaa ja kenties voisi täsmentää että kuinka monta silmukkaa pitää kaventaa pois (mikä toki on hyvin simppeli vähennyslasku, mutta silti). Pitäs tasasesti osata, oisko ollut liian vaikeaa ohjeeseen kirjoittaa kuinka monen silmukan välein täytyy käventaa tai että jossain kohtaa neulot aina kaksi yhteen niin ja niin monen silmukan matkalta, sit vaikka vaan joka toisella, sit taas jokaisella jne, että esim olkapäille oltas kavennettu vähän harvemmin ja selkäpuolella sit rivakammin. Mä kaventelin ihan miten sattuu ja täyty vielä toisella rivillä kavennella loppuun, että haistakaa paskaa. Tätä mä meinaan kun en tosta noin vaan hiffaa ohjeita, sit teen tällasia väsyneenä vieläpä :D.

Noh, olen aikani hengitellyt, ja takista tuli hieno sähellyksestä huolimatta. Seuraavaksi sitten... Harmaata ois runsain mitoin vielä, tekiskö pöllöpipon vielä tähän settiin. Sitten kyllä halajaisin kovasti jotain paksumpaa lankaa, joku nopea työ väliin! Sitten vasta vois kiinnostaa kordelin pari, saatika ällöpyllyn pari. Ja talostakin pitäis vissiin poistua joskus?