Timeless ja vähän ärripurria päälle.

Oli taas hetken tauon jälkeen tarkoitus tulla kirjoittelemaan valmistuneesta työstä sun muuta, mutta koska open office alkoi vittuilemaan, meni lopulta hermo ja nyt sitten kiukuspäissäni päätin päivitellä. Aina hyvä idea!

Pidän siis kirjaa langan kulutuksesta projekteineen ja uusista ostoksista, koska on kiva nähdä paljonko lankaa oikein kuluu vuoden aikana. No tuo helvetin open office nyt sekoilee milloin mitenkin, ja äsken se sitten teki viimeisen tenänsä. Tai ei oikeastaan tehnyt vaan sain sen lopulta toimimaan, mutta olen vieläkin niin käärmeissäni että tekisi mieli heittää jotain seinään. No mutta, nyt on kulutukset ajan tasalla, ja vaatimaton 2kg raja lähestyy. Olen melkein kateellinen niille, jotka ehtii vuoden aikana neulomaan monta kiloa, mutta täytyy vaan hyväksyä se tosiasia etten ole niin nopea neuloja. Ja tuo pari kiloa tässä vaiheessa vuotta taitaa olla pieni ennätys, että ihan tyytyväinen saan kyllä olla. En mä suinkaan joka hiton päivä ehdi neulomaan, ja aina väliin mahtuu niitäkin päiviä kun ei vaan kiinnosta. Vastapainona on kuitenkin niitä viikonloppuja joina en juuri muuta teekään kuin neulo tuntitolkulla, ja myöhemmin on sitten huono omatunto :D.

Mutta niin! Nurmilinnusta löpisin jo viime päivityksessä, eilen sain sen vihdoin jopa pääteltyä :D. Pingotuksesta ei ole vielä tietoakaan, sillä ei se mahdu mulla mihinkään. Ensi viikolla lähden itään, juuri ennen lähtöä voin levittää ton rätin keskelle olohuonetta ja menettää hermoni kun jumppamatot ei riitä ja huivia ei saa pingotettua kunnolla. En ole yhtään pessimisti...

Melko heti Nurmilinnun valmistumisen jälkeen puikoille hyppäsi muistaakseni viime vuonna Tampereen kässämessuilta ostamani tukuwool-setti, josta valmiina tuotoksena toissapäivänä tipahti Timeless-huivi. Eilen senkin päättelin, sillä pelasin ns. varman päälle enkä alkanut kieputtelemaan raitalankoja eri kerrosten aikana kun se ois kuitenkin jäänyt kinnaamaan tai muuten rumaksi. Eli joka kerroksen jälkeen lanka poikki nnnips, ja eilen sitten yhden elokuvallisen verran sitä päättelyä väsäsin. 

Vihreää jäi pikku nöttöset, mutta valkoista piti jatkaa kun loppui kirjaimellisesti viimeisellä kerroksella. Ja jatkoin sitä sitten liian pienellä jämänötöllä, joten sitäkin piti vielä jatkaa. Ei terve.

Pyöröllä huivi oli pelkkä mytty, enkä edes yrittänyt jatkopiuhoilla hahmotella minkä kokoinen se missäkin välissä oli. Sohva on kuitenkin sen melkein 2m leveä, että ihan riittävän kokoinen tuli :D. Ja hox, se on vielä tyystin pingottamatta. Tämä ei mahtuisi mun olohuoneeseen kyllä mitenkään päin, joten täytyy todennäköisesti tyytyä vaan liottamaan se ja väkertämään vintille naruille kuivamaan, saa sitten oman painonsa kanssa minimaalisesti venyttyä. Ja vähän sellainen kokemus on näistä ainaoikein-neuleista ettei ne edes malta kamalasti pingottua vaan palaavat melko voimakkaasti takaisinpäin, jos nyt ei sentään kokonaan.

Lanka: Tukuwool fingering

Puikot: 4mm pyörö

Menekki: yht. 241g, vihreää jäi n. 10g ja harmaata n. 12g, valkoista meni molemmat 50g kerät ja vähän jämää päälle.

Vähän näköisesti noita päättelypätkiä, osan heitinkin jo mäkeen ennen kuvan ottoa. Saa nähdä kuinka langan karheuden käy liottelun ym. jälkeen, näin karheaa lankaa en pystyisi käyttämään vasten ihoa mitenkään. T-paidan läpikin pisteli neulottaessa sen verran ikävästi, etten selviäisi edes viereiseen huoneeseen tämä suoraan ihoa vasten. Mutta en sitä suunnitellutkaan pidettäväksi silleen, vaan vien sen toimistolle, jossa talvella suunnilleen tuulee ja hartiat kaipaa lämmikettä. Jopa nyt kesälläkin on välillä pitänyt laittaa villasukat hetkeksi jalkaan kun ei muuten tarkene. Onneksi olen sellainen hikitassu, ettei kovin kauaa mene ennen kuin lämpenee.

Ja seuraava proggis himottaisi. Hetken jo mietin oisko välissä pitänyt tehdä vaikka sukat tai muuta vähän pienempää, mutta kun en meinaa keksiä sopivaa mallia! En todellakaan jaksaisi posottaa perussukkaa, siinä on oltava joku kuvio/palmikko/pitsi, jota pitää mielenkiinnon yllä. Toinen hidaste on toki myös se, etten heti keksi mistä langasta ne neuloisin :D. Ois pari Lanitium ex machinaa tuolla, mutta ihan mikä tahansa malli ei sovi sellaiseen vilkkaasti värjättyyn lankaan kuten nuo kaksi on.

Tänään on tommonen sadekeli, joten ihan ei lomalainen viittis tällä kertaa mennä puistoon makaamaan (eilen vasta kolme tuntia, selkä otti vähän väriä...). Vois olla hyvä tehä pieni lanka-inventaario! Ja toinen asia, mitä suunnittelen, ois ikkunoiden pesu. Mietin vain onko siinä mitään järkeä jos ne on tässä sateen jäljiltä heti taas uudelleen likaiset. Mut ku kerrankin ois vähän inspistä, noista hädin tuskin näkee läpi! Näillä suunnitelmilla tätä päivää pääsis muutaman timman eteenpäin :).

Suomen Kädentaidot 2016 - voi juku!

Huh ja hui, siitä onkin aikaa taas kun olen viimeksi blogiin asti mitään saanut. Ja nyt messukrapulassa voikin sitten päivittää ihan urakalla :)

Messuvieraita tervehti jo monta kertaa Instagramissa feediin tulleet mollat.

Puolet ajasta en tajunnut edes katsoa kenen kojulla olin, ihastelin vain niitä kaikkia upeita tuotteita! Tämä korumestari oli tuttu jo viime messuilta, mutta enhän mä nyt vaan voinut pistää muistiin minkä niminen taho se oli...

Lankakauppa Titityyn alttari.

Siis oikeasti. Tulihan sieltä ostettuakin, mutta näitä upean värisiä ja ihanan tuntuisia lankakekoja olisi voinut ihastella tuntitolkulla!

Omaan ostoskassiin päätyi nämä ihanuudet. Yllättävän maltillisesti! Tai no, mene ja tiedä, mutta verrattuna viime vuoden hamstraukseen tää oli oikeasti melko rauhallinen lopputulos. Tottahan näihinkin taas pätäkkää upposi, mutta ei ole morkkista :D.

Listalla Tikkerperin heijastimet, maatuska on niin mun, mutta toi toinen taitaa päätyä yhteen joulupakettiin. Adjika lähti nyt testiin maustekojulta, Ruoveden Herkku Oy:n herkut on tuttuja jo pitkältä aikaa. Yksi ehdoton lempparini on piri piri, ja kuivatut yrtit rokkaa myös kovasti. Hyviä sekoituksia, suosittelen kokeilemaan! 

Ensimmäinen tunti ellei melkein kaksi meni ostamatta mitään, ohhoh! Kun oltiin spotattu mitä kenelläkin oli, tehtiin sotasuunnitelma ja iskettiin se käyntiin. A-hallin Titityy taisi olla ensimmäinen uhri - tai minä sen, en tiedä kummin päin. Hyppysissä pyöri Hedgehogin dk:ta, jos olisin yhdistänyt viime vuonna ostetun Madelinetoshin kanssa, mutta sitten päädyin samaisen merkin kauniiseen harmaaseen. Hedgehogia kuitenkin oli saatava (kuolannut sitä sen verran kauan), ja tuo upeita keltaisia ja muuta ihanaa sisältävä fingering valikoitui lähtemään mukaan. C-hallin Lentävä Lapanen tarjosi ihania Handuja, voi että! Ja nyt vasta äkkäsin, etten sitten ostanutkaan Snurresta mitään, kuolasin vain. Taisin tosiaan todeta, että pääsen sinne poikkeamaan vaikka joka työmatkalla, joten kohdistin ostokseni sitten sellaisiin tahoihin, jonne ei noin vaan pääsekään piipahtamaan. Taito Pirkanmaan hyllyistä pisti silmään tuo upea sininen, ja lopulta sekin oli pakko kotiuttaa. Nyt sit vaan pitäs jaksaa keriä nämä! Mutta ehkä ei tänään...

Niin paljon jäi ostamatta, koska loppukuussa olisi kiva syödäkin jotain. Ihastelin ihan urakalla yksiä koruja, lusikan pesään maalattu upeilla väreillä hauskoja aiheita, sellaisen olisin kovasti halunnut... Mutta sen verran voisi ensi vuoteen oppia, että oikeasti tsekkaisi asettelut ja pisteet jo etukäteen, jäi nimittäin useampi kokonaan huomaamatta :O. Vaikka kuinka yritettiin mennä systemaattisesti kaikki läpi, silti sormien välistä livahti mm. Kerä (vaikka mentiin helvetti ihan siitä ohi, miten tää on mahdollista?!), ja olisi kyllä ollut kiva käydä Vihreän vyyhdin kojullakin. Ja mitähän muuta, hyihyi meitä. 

Loppuviimein tuli napsittua kuvia hyvin vähän, keskityin enemmän kiertämään ja ihastelemaan. Oli taas niin jumpesti väkeä ja tarjontaa, että melkein sanattomaksi vetää. Kuulinpa myös, että nämä Tampereen kädentaitomessut olisi Euroopan suurimmat. Voitteko uskoa! Ja siellä ihmisvilinässä näkyi muutama blogimaailmasta ja/tai instagramista tuttu kasvo, melkein photobombattiin Lentävän Lapasen - vai oliko se Puffalan?? -  kojulla Hupsistarallaan Terhiä kun häsellettiin siinä glitterit silmissä kimmeltäen :D. Ja pitihän sitä sitten jollekin videonpätkällekin osallistua, kaverin kaveri kun on siellä töissä ja tottahan otti meidät uhreikseen :D. Onneksi mä en varmaan tule ikinä näkemään sitä, tää nolostus on tosi paha jo ilmankin näkemistä :'D.

Ensi vuosi on lukittuna kalenteriin, nähdään siellä!

Messuilta lähdettiin drinksujen kautta syömään. Izakaya Nomu tarjosi monenlaista ruokaa, suosittelen ottamaan pari kolme settiä niin lähtee nälkä (se oli kyllä melkoinen, jollain vähän maltillisemmalla riittää kaksi). Sushia, omnom! Kanavartaita ja kavereilta nyysittyjä perunoita, avot! Kaverit otti vegeburgerit, äännähdyksistä ja ilmeistä päätellen oli aivan naurettavan hyvää.

Voin sanoa, että olihan päivä. Junamatka kotiin oli tosin vähän iisimpi kuin viime vuonna :D, meinasi tosin nukuttaakin melkoisesti. Siitähän oli sitten hyvä jatkaa viineille kantikseen, nyt on tukka kipeä...

Neitsyys meni

Oliko tarpeeksi raflaava otsikko? Huonon huumorin linja jatkuu näemmä krapulaspäissään Tampereen Kädentaitomessuista blogatessa :)

Silläpä! Ihka ensimmäistä kertaa kävin niillä paljon puhutuilla ja hehkutetuilla ja mitähän vielä messuilla. Muuta sanottavaa ei ole kuin voi juku mikä päivä! No niin, se on sanottu joten lähdenkin tästä hoivaamaan päätäni...

NO EI VAISKAA!

Lähdettiin kaverin kanssa aamulla ysin pintaan bussilla Mansea päin, ja matkalla piti tietenkii neuloa. Vaan nytpä huomasin, etten ole ottanut siitä kuvaa, ni ollaan sitte ilman. Harmaa Trekking puikoilla ja Tiina Kuun kaunis Kahlittu, joskin hieman muokattuna. En tee alkuun kirjoneule-osuutta ja puikoilla on enempi silmukoita koska ohuempi lanka -> palmikoita on enemmän. Katsotaan tätä lähemmin sitten kun siitä on jotain näytettävää :D.

Bussissa kun tunnetusti on aina kovasti paljon tilaa, oli välillä koomista kun kaksi neitokaista neuloo vierekkäin ja kyynärpäät viuhuu uhkaavan lähellä toisiaan :D.

Matka meni kuitenkin vallan mellevästi. Ja yllättävän nopean tuntuisesti. Bussi jätti vähän ennen puoltapäivää Kalevaan, josta kaverin kaveri noukki meidät auton kyytiin. Auto taas jätettiin messarin vieressä olevan Tokmannin pihaan, jossa ei ollut parkkikiekkovaatimusta tai parkkiaikaa toisin kuin vireisen sittarin parkkipaikalla. Siitä pieni jolkottelu messarille, jolla yritettiin keksiä oikea sisäänkäynti, jotta saatiin noukittua toisen kaverin kaverin jättämät ilmaisliput :D. Hullua mennä siihen pressitiskille tai mihin lie ja kysäistä "anteeksi, mutta onkohan tässä sillä ja sillä nimellä muutamat liput". Avot! Kiertely alkakoon, kello on yksi.

Päivittelin instagramiin (linkki tiliin löytyy tuosta sivupalkista) pitkin päivää kuvia, enkä aio niitä samoja nyt tähän jakaa. Pitihän sitä kaikkea fiilistellä heti! Mutta voi juku kuinka paljon siellä oli aivan kaikkea. Näytteillelaittajia, lankoja, muita tuotteita, IHMISIÄ. Henkilölle, joka ahdistuu ihmismassoissa, nuo messut olis todella kova paikka. Siksipä ihmettelenkin, kuinka lunkisti pystyinkään olemaan. Kaiketi onnistuin psyykkaamaan itseni tarpeeksi hyvin :D. Vaan kyllä siellä oli aika paksu ilma. Hallien välissä olevat aulat oli vähän raikkaampia, niissä pystyi välillä vähän hengittelemään. Ja koristaa ranteessa leimakin, jolla messuhallista saattoi poistua ulos ja päästä vielä sisäänkin.

Mutta siihen tärkeimpään! En ollut oikeasti edes suunnitellut mitä kaikkea haluan kiertää, mutta aika selväksi tuli, että Titityy, Kerä, Lentävä Lapanen ja Puffala tulisi olemaan iskujen kohteina. Kotimaisten kehräämöjen jutut tuppas olemaan niin kovin karkeita, jotta ne tarttus matkaan, mutta kaikkea mahdollista vastaantulevaa piti käydä hipeltämässä ja varsinkin haistelemassa :D. Mitä selkeämmin käteen jäi rasvainen tuntu, sitä enempi lankaa ja siitä tulevaa villan tuoksua piti nuuhkia! Ja hirveesti löytyi kaikkea sellaista ihanaa jota ois halunnu viedä kotiin. Joko mennään ostoksiin eikä jankata?

Ihania korvakoruja ja muita helyjä Onemanbandin kojulla.

Ei ihan vielä. Messuillahan oli bloggaajille järjestetty jotain, mutta en tuupannut nenääni sinne kun en koe pyörineeni blogikuvioissa kovinkaan kauaa vielä ja niin päin pois. Plus oli ne kaverit matkassa, plus hei KOJUJA JA LISÄÄ KOJUJA TÄYNNÄ LANKAA! Notta oishan se ollut hauskaa nähdä bloggaajia, mutta selviän hengissä.

LANKAA! Puffalan pisteen värikimara, ai että.

No mennään jo siihen mikä aiheutti henkilökohtaisen konkurssini! Niitäkin vilisi jo instan puolella, mutta otin tuossa jokin aika sitten paremmat kuvat krapulaisten käsieni sheikatessa villimmin kuin sähkövatkaaja, joten katotaan mitä sain aikaan...

Näin aseteltuna määrä ei näytä edes niin kamalan suurelta, mutta kyllä niihin niin maan perkeleesti paloi rahaa, ettei tosikaan.

Kaverit osti korvikset Onemanbandilta, itsekin hypistelin niitä vaikka kuinka paljon mutta en lopulta osannut yhtään päättää mitä haluan, joten jätin sitten sinne. Mutta pistän korvan taa, onhan niillä verkkokauppa! Minä sitten siirryin pari kojua toiseen suuntaan, ja törmäsin jälleen näihin nahkasta tehtyihin korviksiin, joita olen jo useita kertoja ihastellut mm. Wanhan Sataman kädentaitomessuilla tai muualla jossa nyt sattuvat tulemaan vastaan. Ensimmäinen ostos suoritettu, kun messuilla oltiin pyöritty varmaan 1,5 tuntia. Ehkä ennätys.

Lankakauppa Kerän pisteestä tarttui ensimmäiset langat mukaan. Handua mulla ei ole koskaan vielä ollutkaan, mutta blogeissa olen siihen törmännyt useita kertoja. Ihanaa päästä itse kokeilemaan! Vielä en tiedä mitä näistä syntyy (tosi fiksuja ostoksia siis, kaikki), mutta hyvin todennäköisesti vyyhdit päätyvät yhdessä johonkin työhön.

Madelinetoshiakaan en ole vielä kuunaan neulonut! Ja kaikista valikoiman langoista tätä yksisarvisen oksennusta en vain voinut jättää sinne. Tämä todennäköisesti päätyy huiviksi, ollessaan dk-vahvuista. Ja vähänkö itkin verta Snurren pisteellä, kun bongasin Hedgehog Fibresin ohuemman oksennuksen ja totesin, että mulla ei ihan tosi ole enää rahaa. Sydämeni murtui, mutta toisaalta, voin milloin vain matkalla töistä kotiin kävellä Snurren ohi ja käydä sieltä hamsteroimassa :D. Tuhoon tuomittu jo ajatuksen tasolla, eihän sinne voi sisälle mennä!

Kerästä ostin myös ihan mahtavimman heijastimen ikuna, sekä KnitPron cubiksit koossa 2,5mm / 15cm. Koska mullahan ei ole kuin neljät 2,5mm puikot... Joista toki kaksi paria on hukassa tällä hetkellä :D. Mutta nää oli nyt lyhyemmän kuin ne muut, se on ainoa jokseenkin hyvä tekosyyni ja puolustukseni hankinnalle. Mielenkiinnolla lähden testaamaan kuutioita, mutta pakko kyllä sanoa että en oikein tahdo jaksaa sitä hypetystä niiden ympärillä. Katsotaan nyt, purematta en niele.

Kun Kerään oli jo mennyt kamalasti liikaa rahaa, seuraavana eteen pompsahtikin Puffala. Voooi pylly! Olen kolmet sukat neulonu sukka-puffasta, ja tykännyt kovasti. Hieman eläväiset värjäykset tuovat kivaa eloa myös neulepintaan, ja muutenkin tykkäsin langasta. Tällä kertaa ostin vain yhden vyyhdin, muhahaa. Mut siinä on glitteriä. Glitteriä. Toistanko vielä? Tämänkin näkisin ennemmin huivina kuin minään muuna, ja sellaiseksi se voi hyvin todennäköisesti päätyäkin. Ja toi väri. Se on puhdasta aurinkoa. Glitterillä!

No mitä, sitten löysin itseni TukuWoolin kojulta! Ja vaikka eräs ystäväni illalla tämän paketin nähdessään totesikin, että eikös tollaset valmiit paketit ole ihan aloittelijoille jotka ei vaan osaa, näen asian eri tavalla :D. A) siinä on kaikki varattuna valmiiksi, mun ei itse tarvitse arpoa, ja b) saan mukana ohjeen jota voin varmasti varioida aika paljon, plus hei kamoon hyvä ohje! Lisää puolusteluja en jaksa keksiä, koska noi kelpaa mulle. Ah tota vihreää. Rakkaus! Toki tämähän on vielä periaatteessa maksamatta, sillä mulla ei ollut käteistä tarpeeksi eikä heillä ollut korttimaksun mahdollisuutta. Saanen viikonlopun jälkeen sähköpostiini maksutiedot, sitten köyhdyn vielä vähän lisää. Mutta toisaalta, päivän konkurssia laskeskellessani tämä oli jo mukana laskuissa. Ja konkurssi se on, ihan sama puuttuuko laskuista muutama kymppi vai ei!

Tässä vaiheessa olin oikeasti jo aivan pirun väsynyt ja kauhuissani, kuinka paljon olen tuhlannut, eli tämä kaunis ihanuus meinasi jäädä kokonaan ostamatta. Mutta kuten instassa olin jo uhonnut, Titityyltä tulisi lähtemään jotain mun matkaan! Olkoon se sitten tämä uusi tuttavuus, Fleece Artistin käsinvärjätty merinolanka (20% nylonia mukana), joka oli kyllä ihan liian suolaisen hintainen, mutta aivan liian ihanan värinen. Sanoo ihminen, joka ei oikein pidä sinisestä. Jostain kumman syystä näkisin tämänkin huivina! Ah, se tuntuisi varmaan ihanalta iholla, niin pehmoinen...!

Hetken jo ihmettelin, miksi mulla on kaksi kuittia Titityyltä ja vieläpä kahdelta eri pisteeltä, mutta sittenhän muistinkin, että ostin kaverille lankoja. Olin antanut keväällä synttärilahjaksi 10€ lahjakortin, jonka saaja saisi käyttää joko yhdessä tai itsekseen lankoihin tai muihin käsityöasioihin, ja nyt oli lunastuksen aika. Samalla kuittasin myös oman velkani junalipusta, jonka kaveri oli maksanut. Tosin nyt tuo kuitin summa ei oikein täsmää... Kaverille tuli kaksi Handun kerää, 11,50€ tsipale. Joten miksi kuitin lukema on 25,90€? En millään saa päähäni, mitä ihmettä olisin siitä muuta ostanut. Ja mystisen pieni summa, mikä erottaa, mitä ihmettä se voisi olla?

Messuilla oli myös pieni herkkuosasto, jossa oli kaikkea hilloista leipään. Ostettiin vähän ruisraksuja, niitä olin maistellut jo kesän lopulla Rautatientorilla olleilla Herkkujen Suomi -festareilla (paremman sanan puutteessa). Olisin voinut ostaa myös raparperihilloa, joka oli aivan ihanaa, mutta onneksi rahat oli jo niin loppu. Maisteltiin varmaan joka kojulta jotain, alkoi ollakin jo vähän nälkä :D.

Kello läheni viittä, ja napattiin messuilla töissä ollut (ja liput hommannut) kaveri vielä kyytiin ja köröteltiin rautatieasemalle. Hyvästeltiin kaksi matkassa ollutta, ja suunnattiin ruokailemaan. Ihan aseman kulmilla on pieni paikka nimeltä Bar Burrito, ja sieltä ahmaistiin hyvät burritot naamariin. Vielä ärrältä matkaevästä.

Kotimatka olikin sitten niin uskomattoman levoton ja väsynyt - ja yllättäväkin :D. Oltiin jo asemalla katsottu, että yksi neiti näytti kovin tutulta. Kappas, hänhän istuikin kaverinsa kanssa meidän taakse. Instagramissa ilmestyi kuva nimimerkiltä pieniihana, ja samalla kuulin kuinka neiti takanani sanoi että tuleepa kamalia kuvia. Me siinä kaverin kanssa tirskuttiin kun varmistui, että tunnistettiin oikein, ja kommentoinkin sitten instan kuvaan, että ihan hyviä kuvia tulee, terveisin toiset yhtä väsyneet messuilijat penkkiriviä edempää. Kikatus ratkesi nauruun, ja loppumatka menikin sitten yhdessä jutellessa :D. Ja olipa niin hysteerisen väsynyt olotila, että alkoi olla jo huoli pääsenkö järjissäni kotiin saakka. Noh, pääsin, ja ilta menikin sitten paikallisessa viiniä lipittäessä. Ei siitä sen enempää... Mutta jatkoin sitten erään toisen kaverin kanssa aamuneljään mun luona :D. Ja olo on sen mukainen. Arvatkaas kuinka kauan olen tätäkin postausta kirjoitellut!

Niin. Ensimmäiset valtavat käsityömessut, ja nyt on kovin, kovin voipunut olo. Ja taidan olla vieläkin kauhuissani siitä rahamäärästä, minkä mälläsin. Mutta toisaalta, tuolla kassissa odottaa mooonta ihanaa lankaa joista tehdä jotain ihanaa! Tosin ne täytyy kaikki keriä ensin...