Hallissa on tunnelmaa.

Hietsun hallista saa vaikka lounaaksi jumalattoman kokoisen ja tajuttoman hyvän burriton. Kuvan annos ei nyt ehkä pääse aivan oikeuksiinsa, mutta kun oli niin kamala kiire ahmia sitä kitusiinsa, niin hyvää se oli. Tarjolla myös muunlaisia juttuja, mutta enhän mä muista niiden nimiä. Jotain pikkulättysiä joissa on täytteet kans. Ja paljon valinnanvaraa siinä, mitä väliin laitetaan.

Chalupa Food. Suosittelen. Ja sooseista ainakin chimichurri oli ihan nappivalinta!

 Aamupäivällä keksin lähteä Hakaniemen torille tuijottelemaan. Rapsakka sää, mutta kävellessä lämpiää. Torilta en niin ihmeempiä tuijotellu, tosin suppilovahveroita ja muita tommosia mulle aika tuntemattomia asioita ois saanu, ja teki kovasti mieli ostaa. Sitten snadisti jänistin, koska osaanko mä ny kuitenkaa kokata niistä (osaisin salee) ja toisaalta eipä mulla ole ylimäärästä rahaakaan turhan paljoa.

 Hallin sisuksista löytyisi vähän liikaakin kaikkea ihanaa, tuollaiset pikku puodit hyllyt täynnä purnukoita ja kauniita pakkauksia on niiiin vaikeeta kiertää kaukaa.

Jos leiposin yhtään jotain kivoja keksejä joihin tollasia muotteja tartteis, olisin jo ostanu ainaki pöllön ja ketun.

Mitä ny sit ostin, pari maustepussukkaa (joita on jo ennestään ihan liikaa, haluutteko kuvan joksus?) ja söpöjä kortteja. Yhden jo kirjoitin ja pistän sen postiin kunhan seuraavan kerran astun ulos talosta.

Sit kotia, kaapissa ootteli kivoja ruoka-aineksia. Valkosipuliperunat ol kummitelleet mielessä jo useemman päivän. Kanasta en nyt muuta keksinyt kuin kastikkeen, joka ei oo ehkä se passelein kermaisten pottujen kanssa (kaksi "märkää" ruokaa ei käy, jos toinen on märkä ni toinen on kuiva, niinku riisi ja soosi, kermaperunat ja mureke), ja se salakavala chili yllätti taas! Hitto ko poltteli, onneksi soosin sulatejuusto rauhoittaa. Ihan naurettavan helppoa ja maukasta saa ko paistelee jauhelihaa, kanaa, kalaa tai jotai muuta vastaavaa, sen kans vaiks parsakaalia, vihreitä papuja, kesäkurpitsaa, paprikaa (jos ei närästä, ite en siks käytä), mitä ny ikinä tykkää lykätä, kypsyttelee, ja lopuksi lusikoi pikku paketin sulatejuustoa perään (Pirkan kevätsipuli on mun suosikki) ja jatkaa vedellä tai maidolla, sekottelee ja kiehuttelee kunnes juusto on kunnolla sulanu ja soosi näyttää syötävältä. Kaveriksi pottua, riisiä, ohraa, pastaa. Mitä näitä nyt on. Maustelee miten tykkää tai käyttää vaikka marinoitua tavaraa. Ite useimmiten ostan maustamattomia jotta voin oikeesti tehä mitä tykkään ko ei oo mikään hiton hunajamarinadi pilaamassa makua. Valkosipulipotuissa ei muuta oo ko pottua, pari kynttä valkosipulia, suolaa, mustapippuria ja kuivattua persiljaa, kosteudeksi porsastelin iha kuulkaas jottai kevyttä ruokakermaa parin desin purkin. Menis vaikka kasvisliemellä.

Ja kyllähän ne hyvältä maistu. Ku ei ihan kokonaan kadonnu makuaisti, ei nuo kaupan chilit niin tulisia onneksi ole. Niin juu, kanat maustelin heti testiin haluavalla kalamausteella. Mikä jottei, sen ainesosat toimii kivasti monen muunkin kanssa, joskin tillin tuoksu ja maku tuo toki eniten mieleen herkullisen uunilohen.

Uunissa paistuu vielä jottai, siitä ehkä kuvaa myöhemmin. Nyt vois pyöräyttää Poirotin Areenasta käyntiin ja ottaa kutimet esiin. Illaksi kaverille kylään :). Niin, ja kortti postiin.