Meni jo!

Olenpas mä hirmuisen tuottelias blogaaja...

Mutta on vaan jotenkin jäänyt. Joka kerta kun mieleen nousee et vois vaikka joskus käydä täälläkin rupattelemassa, on just sillon jotain meneillään eikä jouda. Tai sit vaan laiskottaa, mitä näitä nyt on.

Niinku esimerkiksi synttärit! Käytiin porukoitten kans Vltavassa syömässä. Itse päädyin hieman yllättäen punajuuri-tattaripihveihin, jotka tarjoiltiin rucolan, lämpimien luumutomaattien, kypsytettyjen omenalohkojen ja omena-piparjuuripyreen kanssa. Tais pihvien alla olla vihreitä papujakin. Ja maistuhan se, ois voinut syödä vielä yhden!

Jälkkäriksi ihanaista sitruuna-marenkitorttua kera vaniljajäätelön. Annokseen olisi kuulunut vadelmasorbettia, mutta se oli harmillisesti päässyt loppumaan. Hyvää oli, voi juku.

Neuletakin tekeleestäni pääsi lanka loppumaan kesken. Toki kyseessä oli juurikin se keskiharmaa Silja, jota ei valmisteta enää. Notta murr. Piipahdin sitten erään työpäivän jälkeen kotimatkalla Snurressa, josta mukaan tarttui lopulta Pirtin Kehräämön ihanaa suomenlampaan villaa. Sain myös keriä sen paikan päällä!! Vähänkö olen iloinen!!

Lankahan ei tietenkään ollut just saman väristä - tai edes vahvuista - mutta anti mennä. Ensimmäinen kokemukseni kyseisestä langasta, ja voisin vaikka suositella. Yllättävän pehmoisen tuntuista ollakseen 100% villaa. Tuoksuu ihanasti, ja neuloutuu nätisti. Ei mennyt purkamisestakaan ihan nyrpeäksi.

Niin että... Se neuletakki. Sehän on jo ihan takki! Sain tikuteltua tokan hihan loppuun, pääteltyä langat, yhdistettyä osaset ja neulottua taskutilkutkin. Sunnuntaina poimin etukappaleen reunasta silmukat ja tikuttelin jo useamman kerroksen kunnes totesin, että siitä tulee iiihan liian lörppö, ja päätin purkaa. Uusi yritys, mutta sitä en enää jaksanut paria kerrosta pidempään, ja nyt se oottelee pyörö kitusissaan, että jatkaisin projektia. Ehkä tänään...

Kuten hihasta näkee, villan harmaa on lämpimämpi, aavistuksen ruskeaan vivahtavaa. No mutta, näin käy joskus, ja vaikka se omaankin silmään pistää, ei ole aikomustakaan enää purkaa! Sitä paitsi tuo lanka on sen verran ihanaista, etten edes tohtisi. Eihän se sen vika ole! :D

Tässä vaiheessa on toki hyvä huomata, että takis ois saanu neuloa vielä paljon isommilla puikoilla, olisi kaivannut ilmavuutta. Nyt se on kohtuullisen raskas ja tuhti. Ja vaikka Silja ihan miellyttävältä noin muuten tuntuukin, ni kutittaahan se tietenkin. Ja näin jälkikäteen (ja useita kertoja matkan varrellakin asiaa pohtineena) voi taas todeta, että toisenlainen raidoitus olis ollut ehkä kivempi. Mut meni jo!

Ja tietteks. Jotenki houkuttelis tämmöset isommat työt ennemmin kuin vaikkapa sukkien neulominen. Mutta kaikki semmoset langat joista riittäis isompiin töihin on enemmän tahi vähemmän vyyhdeillä. Paitsi että ne yhet Puffat on kyllä varmaan yhtä tai kahta vyyhteä lukuun ottamatta kerillä. Kuin myös ne ruosteiset Heritaget, jos vaikka purkaisi siitä nyt pyöröllä roikkuvan tekeleen joka tuskin ikinä tulisi valmiiksi. Mutta toisaalta, kannattaisiko välillä tehdä jotain vähän ripeämpää, alkaa kuitenkin se keskeneräisyys jossain vaiheessa ketuttamaan. Mietitään mietitään...

Muka kamalasti kaikkea puuhaa!

Vuodenvaihde tuli ja meni, ja niin se blogikin jo kymmenen päivää sitten täytti 1 vuoden. Emmää oo mitää joutanu. Päässä surisee kaikenlaiset asiat, keskittyminen vähän hankalaa. Ja töissä saa kyllä tehä ja touhuta, ainaki tän kuun ajan.

Viime viikon perjantaina käytiin isän kanssa vähän Jyskissä, ja nyt mulla on uus vaatekaappi. Vanha oli niin tuhannen kenossa, että aloin oikeasti olla peloissani että joku kaunis päivä töistä tullessa se on tuhannen *piip* päreinä keskellä asuntoa.

Kuva on ihan vino, mut niin on lautalattiatkin. Oha toi jokseenkin iso tossa, mutta mihin hittoon muualle sitä vaatteensa tunkis? En ainakaan noihi eteisen ikivanhoihin kaappeihin, joissa vilistää varmasti jotain elämää. Ja mihin sillon imurin laittas, hä?

Oon vähä neulonukkii, mut aikas vähän. Sain viikonloppuna tehtyä epämääräiseen riepukkeeseeni etukappaleet valmiiksi (en muista oliko toinen jo valmis, mutta nyt ne on molemmat). Nyt pyöröllä on eka hiha. Sitten toka, sitten yhdistäminen, sitten vielä viimeistely. Sitten se ois toivon mukaan pidettäväksi kelpaava takki.

Muoto ainakin alkaa näkyä. En ehkä niin tykkää tosta raitaideasta, mut mennään näillä :). Purkamaankaan en kyllä ala. Tosin vähän pelkään, että kädentiet jää liian nafteiksi. En vaan innostu ajatuksesta että purkaisin ja jatkaisin vielä. Mutta se vois olla ehkä jopa järkevää. Ei ne ny liian pienet ehkä oo, mut vois olla enempi pelivaraa.

Ja tänään tein niiiin herkkuruokaa ettei tosikaan.

Iiseintä ikinä. Jääkaapista lautaselle puolessa tunnissa. Sehän on uunipaahdettua palsternakkaa, bataattia ja punasipulia salaattipedillä, fetaa kruunaamaan koko komeuden ja mums! Palsternakat ois saanu kypsyä vähä kauemmin, tai sit sattu niin puisevia sisukseltaan ettei ne ois siitä miksikään muuttuneet. Bataatti on ihan taivaallista uunissa tehtynä. Vähä öljyä ja hunajaa, timjamia, persiljaa, ripaus mustapippuriakin ja suola korostamaan ja keräämään kombon kasaan. Jos ois kaapissa ollu jottai balsamiko-kastiketta ni se ois varmaan tossa vielä kivasti lisänä. Hmmm, punajuuretkin houkuttas kamalasti, ne vaan kestää niin ikuisuuden... Kenties viikonloppuna?