Meni jo!

Olenpas mä hirmuisen tuottelias blogaaja...

Mutta on vaan jotenkin jäänyt. Joka kerta kun mieleen nousee et vois vaikka joskus käydä täälläkin rupattelemassa, on just sillon jotain meneillään eikä jouda. Tai sit vaan laiskottaa, mitä näitä nyt on.

Niinku esimerkiksi synttärit! Käytiin porukoitten kans Vltavassa syömässä. Itse päädyin hieman yllättäen punajuuri-tattaripihveihin, jotka tarjoiltiin rucolan, lämpimien luumutomaattien, kypsytettyjen omenalohkojen ja omena-piparjuuripyreen kanssa. Tais pihvien alla olla vihreitä papujakin. Ja maistuhan se, ois voinut syödä vielä yhden!

Jälkkäriksi ihanaista sitruuna-marenkitorttua kera vaniljajäätelön. Annokseen olisi kuulunut vadelmasorbettia, mutta se oli harmillisesti päässyt loppumaan. Hyvää oli, voi juku.

Neuletakin tekeleestäni pääsi lanka loppumaan kesken. Toki kyseessä oli juurikin se keskiharmaa Silja, jota ei valmisteta enää. Notta murr. Piipahdin sitten erään työpäivän jälkeen kotimatkalla Snurressa, josta mukaan tarttui lopulta Pirtin Kehräämön ihanaa suomenlampaan villaa. Sain myös keriä sen paikan päällä!! Vähänkö olen iloinen!!

Lankahan ei tietenkään ollut just saman väristä - tai edes vahvuista - mutta anti mennä. Ensimmäinen kokemukseni kyseisestä langasta, ja voisin vaikka suositella. Yllättävän pehmoisen tuntuista ollakseen 100% villaa. Tuoksuu ihanasti, ja neuloutuu nätisti. Ei mennyt purkamisestakaan ihan nyrpeäksi.

Niin että... Se neuletakki. Sehän on jo ihan takki! Sain tikuteltua tokan hihan loppuun, pääteltyä langat, yhdistettyä osaset ja neulottua taskutilkutkin. Sunnuntaina poimin etukappaleen reunasta silmukat ja tikuttelin jo useamman kerroksen kunnes totesin, että siitä tulee iiihan liian lörppö, ja päätin purkaa. Uusi yritys, mutta sitä en enää jaksanut paria kerrosta pidempään, ja nyt se oottelee pyörö kitusissaan, että jatkaisin projektia. Ehkä tänään...

Kuten hihasta näkee, villan harmaa on lämpimämpi, aavistuksen ruskeaan vivahtavaa. No mutta, näin käy joskus, ja vaikka se omaankin silmään pistää, ei ole aikomustakaan enää purkaa! Sitä paitsi tuo lanka on sen verran ihanaista, etten edes tohtisi. Eihän se sen vika ole! :D

Tässä vaiheessa on toki hyvä huomata, että takis ois saanu neuloa vielä paljon isommilla puikoilla, olisi kaivannut ilmavuutta. Nyt se on kohtuullisen raskas ja tuhti. Ja vaikka Silja ihan miellyttävältä noin muuten tuntuukin, ni kutittaahan se tietenkin. Ja näin jälkikäteen (ja useita kertoja matkan varrellakin asiaa pohtineena) voi taas todeta, että toisenlainen raidoitus olis ollut ehkä kivempi. Mut meni jo!

Ja tietteks. Jotenki houkuttelis tämmöset isommat työt ennemmin kuin vaikkapa sukkien neulominen. Mutta kaikki semmoset langat joista riittäis isompiin töihin on enemmän tahi vähemmän vyyhdeillä. Paitsi että ne yhet Puffat on kyllä varmaan yhtä tai kahta vyyhteä lukuun ottamatta kerillä. Kuin myös ne ruosteiset Heritaget, jos vaikka purkaisi siitä nyt pyöröllä roikkuvan tekeleen joka tuskin ikinä tulisi valmiiksi. Mutta toisaalta, kannattaisiko välillä tehdä jotain vähän ripeämpää, alkaa kuitenkin se keskeneräisyys jossain vaiheessa ketuttamaan. Mietitään mietitään...