Hyvää naistenpäivää

Sen verran kenkku olen, että en ole ihan varma onko naistenpäivä vähän kumman kuuloinen juttu mun korvaan. Siis, en tarkoita vähätellä, mutta jostain syystä se kuulostaa mun korvaan vähän hoopolta että naisia tulisi alleviivata ja juhlistaa oikein omalla päivällään. Ja tätä enemmän mua suorastaan ärsyttää se, että naistenpäivänä kaikkien miehien pitäisi lahjoa naisia ruusuilla ja suklaalla. Jostain syystä moinen tuntuu musta vähän alentavalta. Vain koska mun haaroista löytyy mitä löytyy, mua pitäisi yhtenä päivänä lahjoa kukilla ja muulla. Eeei, mieluummin ottaisin lahjoja vastaan joka päivä! No eh, siis mieluummin todistaisin yhdenvertaisuutta kaikessa toimimisessa, enkä soisi kuulevani naiseutta vähätteleviä kommentteja joita ihan huomaamattaan ihmiset viljelee. Sama asia kuin homottelu. Kun käytetään sanaa homo vaikka kuinka leikillisesti toista haukkuen, alennetaan sitä seksuaaliryhmää luomalla termille negatiivisia, vähätteleviä, ilkkuvia ja muuten huonoja viboja.

Menipä paasaukseksi, pahoittelut! Sillä toivotinhan itsekin hyvä naistenpäivää parille työkaverille ja niin edelleen. Eli olen aika kaksinaismoralistinen pölvästi.

Ja sitten muihin aiheisiin! Tai edellistä sivuten... Miss Windy Shopissa on ihanaakin ihanampia mekkoja, ja juurikin naistenpäivän kunniaksi moni niistä on alennuksessa! Taitaa alennusta olla jäljellä enää tämä ilta, notta vähän vauhdilla sitten jos haluaa. Ja tää on nyt ihan vaan mun omaa mainontaa, ei yhteistyötä. Mutta kun sunnuntaina tilasin itselleni ankaran pohdinnan jälkeen mekon.

Siis sunnuntaina. Ja tänään töiden jälkeen noukin sen smartpost-loodasta tuolta vähän matkan päästä!

Ja oon niin kiikun kaakun, että onko tää mua vai ei. Totta hitossa haluaisin pitää tän, koska jopa istuu aika mallikkaasti! Toki koko on varmaan suurin mahdollinen, mutta kannatti ottaa mitat. Mutta noi puhvittavat hihat. Eeh... Ja tuosta olalta oon taittanut piiloon yhet kaistaleet, pääntiessä olis tavotteena olla vähän sellanen ould-skuulimpi, mutta se oli jo liikaa. Mutta ne pysyy ihan issesseen tuolla piilossa. Kangas on ehkä aavistuksen turhan tuhtia, snadisti joustavaa puuvillaa. Ei ihan mikään kesämekko tämä (eikä siis vähiten tummanpuhuvan sävytyksensä puolesta :D). Niin. Että. Nyt sitten pohditaan pää punaisena. Ei ollu ilmanen, ei. Ja käytännöllisyyteni huutaa että jos mulla ei ole palleja pitää tätä arkenakin, tätä ei tuu pidettyä koskaan riittävästi hintaansa nähden. Enten tentten. Ehkä sovitan sitä uudestaan.

Ja lisää mustanpuhuvaa. Kerroinhan hankkineeni mustaa lankaa? Josta aloin kaverille sukkia. No, sain purkaa niitä useemman sentin, ku ei tullu oikeen kokosta, olin alkanut kiilalevennykset liian aikasin eikä kantapää riittänyt tuomaan tarpeeksi pituutta. Oisivat olleet lähempänä 36 kuin 39-40...

Tuossa ne on jo palanneet pyörölle, ja nyt on kiilalevennykset uudelleen työstössä. Ehkä ne joskus.

Sunnuntaina kaveri huhuili syömään, ja hetken pyörimisen jälkeen päädyttiin Vaasankadun Street Gastroon. Karitsa salaatilla (pitaleivän sijaan) toimi aivan täydellisesti. Tokikaan mulla ei syystä tai toisesta ollut kunnolla nälkä, mutta kyl mää melkein kaiken söin. Karitsa on tuolla marinoidun punasipulin ja persiljasilpun alla piilossa. Ja tuo vaalea töhnä oli jotain hyvän makuista majoneesimaista soosia. Mutta siis, jos karitsaa saa samaan hintaan kuin kanaa, ei oo virhe tilata. Sitä paitsi otan aina kanaa, vaikka kuinka yrittäisin valita muuta! Nää harvat kerrat kun onnistuu... Nyt ei ainakaan kaduttanut yhtään. Toki kaveri sanoi omasta kanastaan, että oli hyvää, joten täytyy sekin ehkä joskus testata. Ja voin sanoa, että Raikastamon verigreippilimonadi on just ihanan greippistä! Oikea hapokkuus, ei pelkkää sokeria.

Ja voi jee, sain raahauduttua lenkille! Nyt toki vähän joka paikka kiittää...

Mut jumaleissön, edellisestä hölkästä on puoli vuotta, jos en ihan väärin muista. Ja meni yllättävän hyvin! Toki lähdin tooosi rauhallisesti liikkeelle, eikä kunto todellakaan ole sama mikä vaikkapa lähemmäs vuosi sitten. Mut sain jolkoteltua reilun puolen tunnin lenkin, ja luulen että matkaakin taittui joku 3,5 km ellei jopa vähän enemmän. Noh, en lähde uskottelemaan itselleni liikoja. Paino sanalla hitaasti. Meni aika kauan että pääsi kävelijästä ohi. Kuvassa mukana myös työpuhelimeni, jonka olen vihdoin valjastanut arkikäyttöön jakamalla numeron suurimmalle osalle sosiaalisesta piiristäni. Edistystä. Vaan ei noi kuvat oo yhtään niin hyviä ku entisellä... *syvä huokaus*