lauantai 5. maaliskuuta 2016

Sekametelisoppa

Aah, aamukahvi sängyssä loikoillen. Eilen leipomia keksejä yksi tai kaksi (kourallista, hups). Päivän ohjelman pohdintaa. Eipä kummempaa ohjelmaa taida kyllä ollakaan. Jääkaapissa odottaa lohenvonkale, se päätyy uuniin. Ja sitten syönkin itseni hengiltä, uunilohta tulee a-i-n-a syötyä ihan liikaa. Mutta jos kerran kahdessa kuussa raaskin ostaa, niin ei kai se niin paha ole?

Keltaiset pitsiunelmat kun valmistuivat, taisin päivän tai kahden viiveellä samaisille pyöröille napata uutta lankaa. Uutta ihan siinäkin, että melkeinpä hetken mielijohteesta keksin tilata Lankamaailman verkkokaupasta vähän lankaa... No kun oli halpaa, ja ajatuksena oli hyödyntää tämä sny-pakettien lomassa, koska herkut ihkut langat on niin tyyriitä, ettei pakettiin juuri muuta tulis ku yks räkänen vyyhti jotain über-kallista, ja se tuntuu vaan liian laihalta vaikka tavoitteena ei olekaan hukuttaa vastapuolta lankaan. Mutta jos kerä vallan mainiota sukkalankaa irtoaa alle kolmella eurolla, SITÄ OSTETAAN PERKELE. Tokihan siinä kävi niin, että ostin itsellenikin. Ja mikäli kaikki kerät, jotka sny-kierrosta ajatellen tuli tilattua, eivät päädykään pakettiin, joutunen pitämään ne itse. Voi harmi... Mutta niin! Menin ja ostin sitten mustaa lankaa.

Azure-sukkamallia mukaillen, reunoista jätän kuviot pois. Pohdin, teenkö pohkeeseen ohjeen mukaisesti samaa kuviota ja reunoille joustinta, vai pitäydynkö hyvin pelkistetyssä ja teen kuvion vain tuohon eteen. Ystävälle teen, muuten en mustaa olisi ostanut. Ja onhan se aika tuskaa neuloa, varsinkin kun kattolamppu ei tosiaan ole mikään kohdevalaisin... Nyt sukat ovat jo kiilalevennysten viimeisellä kierroksella, seuraavaksi alkaa kantapää.

Viime viikonloppuna sain kerittyä ensimmäisen neljästä vyyhdistä, jotka huhuilevat tuolta laatikosta aina vaan, mutta ovat vain kamalia keriä ilman apuvälineitä.


Kyseessä on Grignasco, joka on ihan tuntematon mulle. Merino-silkki. Ja ohutta kuin seitti. Aaah!


Niin että olisko ehkä ihan pikkasen ihanaa pukea tuota päällensä. Mutta olen ymmärtänyt, että niitä ei ihan vyyhdiltä sentään neulota... Voi harmi. No, enää kolme vyyhteä. Ja aikaahan tuon kerimiseen meni yli tunti, oisko ylittyny vartin verran suunnilleen. Että melkein neljä tuntia kerimistä vielä edessä ennen ko sitä saa neulottua ylleen.


Kerin mä yhden viidestä tuku-woolistakin. Josko sen messuilta ostetun huivi-paketin sais työstövalmiuteen tässä joskus. Vähän pelottaa kun lanka tuntuu kovin karhealta, että pystyykö sitä paljasta ihoa vasten pitämäänkään... No, ei se estä mua neulomasta.

Keskiviikkona nähtiin parin ystävän kanssa, Kampin Memphis tarjosi sopivaa suojaa.


Alkuun holiton mojito kun odoteltiin kolmatta paikalle. Ihan naurettavan herkkua, ja riskin ottaen vaan myös kuvan ainesosista. Ei varmaan ihan korrektia, mutta voisittehan marssia Memppariin lukemaan listaa ihan itsekin, eikä nää nyt kyllä mitään rakettitiedettä ole (eli miksi pitäisi salailla?) - eikä tuossa ole mittojakaan!
 

Maussa oli voimakkaasti limeä, mikä teki siitä aivan ihanan raikkaan. Spriten miellän kovin makeaksi, mutta kokonaisuus oli oikein sopiva eikä liian makea lainkaan.


Ruoakseni valitsin Vegan delicaties vai mikä hitto sen annoksen nimi nyt olikaan. Falafel-pihvit, perunoita, kesäkurpitsaa, hernehummusta vai mitähän se oli, ja aika tulinen setti melonia (närästyksen riskillä jätin syömättä vaikka olisikin ollut hyvää). Falafel-pihvit oli just niin kuivia kuin vaan mahdollista, mikä nyt oli kyllä mielessä jo tilausta tehdessä. Siis riski, että ovat kuivia. Pakastekamaahan ne on, ja pakasteiden kuumennus on aina leikkiä kuivamisen kanssa. Mutta perunat oli hyviä ja tuo vihreä mussu myös. Kesäkurpitsa toimii aina, ja jopa nuo vihreät rehut maittoivat kerrankin. Jätti vähän kylmäksi, mutta periaatteessa ihan toimiva ajatus. Vielä kun toteutus toimisi.

Tämän tapaamisen tiimoilta kuulin myös ihania uutisia toisen ystäväni osalta! Voipi olla, että täytyy vähän neuloa tulevana kesänä...


Ja edelleen samaisen tapaamisen jälkeen olin lähes kiloa rikkaampi - kuivatuissa karpaloissa. Sain siis säkillisen, josta oli vähän jaettu toisaalle. Eilen näitä pussittelin sadan gramman annoksiksi ja nakkelin pari kantapaikkani kantahenkilöille. Pitihän näitä leipoa kekseihinkin, voi nam. Niitäkin nakkelin kantahenkilöille, on aina kiva viedä jotain itsetehtyä sinne :). Nää on ihania vaikka salaatteihin, jogurttiin myslin kaveriksi, ehdottomasti ja tietenkin leivonnassa, mutta mietin oisko nää ihan liian kaukaa haettuja vaikka jossain mausteisessa curryssa?

Ai niin, se takintekeleeni jonka sain joku hetki sitten valmiiksi - sitähän tulee jopa käytettyä. Aika vähän ehkä, lähinnä roskia viedessä tai kaupassa käydessä, mutta oli se yksi ilta päällä kun lähdin mehulle kantikseen, oli niin kylmettynyt olo että koin sen välttämättömäksi. Voi harmi kun se kutittaa niin paljon kuin tekee, mutta samaan aikaan olen kyllä kamalan iloinen siitä. Että se onnistui niinkin hyvin kuin teki.

Asiasta kukkaruukkuun. Mistä umpipuusta ne jenkkilässä tekee kaikki huoneiden ovet kun ne paiskaa niin tyylikkäästi kiinni? Oikeen sellanen ukkosenjyrähdys kun ne marssii ulos huoneesta ja läimäyttää oven kiinni. Ei meillä vaan.

2 kommenttia:

  1. Ihan ensin täytyy kommentoida tuohon ovijuttuun; meillä asuu yläkerrassa teini. Teinin huoneessa on täyspuinen ovi. Voin kertoa, että kyllä paukkuu! Talo on vuodelta 1939 ja tuo ovi on ainoa alkuperäinen, toistaiseksi vielä ehjä. Ja kohtahan se teini-ikäkin on ohi:)

    Minä en pysty mustaa lankaa neulomaan ollenkaan, en vaan näe sitä. Niin kaunista kun se olisi esim, kirjoneuleiden pohjana.

    Vyyhdit, ne on kauheita keriä. Usein alottaminen viivästyy juuri sen takia. Mutta kaikkein ihanimmat langat on vyyhdeillä, joten minkäs teet...kerit.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että paukkuu :D. Meillä lapsuudenkodissa oli jotain pahvia kaikki ovet (ja seinät aikalailla kans...), niitä ei voinu paukutella. Ja sitä paitsi kun sitä yrittää läimätä kiinni, ilmanvastus estää sitä iskemästä kunnolla karmeihin!

      Musta on kyllä suorastaan saatanallinen väri neuloa. Vaikka ois joku jumalaton spotti ni ei sekään takaa että mitään näkis. Noh, onneksi ei niin kauheesti tarvikaan nähdä, malli menee niin ulkomuistista että kuha sen verran erottaa että onko oikea määrä silmukoita menossa :D eli välillä kavennus, välillä lisäys, jos ei meinaa erottaa ni aina voi laskea monennessako silmukassa on menossa :)

      Kyllä me vielä joskus kaverin kanssa tilataa ebaysta joku kerimishärveli! Ei ne oo lopulta ees kamalan kalliita kun sitä kautta ostaa. Versus kun joillain messuilla näin yhdellä kotimaisella kauppiaalla sen härvelin, niin kumpikin osa (itse vyyhdinpuut ja sitten se mihin kerä muodostuu) maksoi yksinään 40€ eli yhteensä 80€! Ihan tosi, mikä järki. Mutta koska vielä ei puita ole, täytyy vaan tuskailla käsin kerimisen kanssa. Onneksi tuo hämähäkinseitti sentään keriytyi vyyhdeltä ongelmitta, pelkäsin että meneekö herkästi solmuun tai muuta kun on niin ohutta...

      Poista

Jätä viesti!