Tutkielma Kaipuusta

Otsikko lupailee vähän liian paljon, mutta ei annetan sen häiritä! Kuten taisin jo jossain aikaisemmassa päivityksessäni vähän vilautella, oli pyöröillä Madelinetoshia muovautumassa Tiina Huhtaniemen Kaipuuksi. Linkittäisin ravelryn sivun tähän, mutta koska nettini on taas suoraan sanottuna vittupää, en saa yksinkertaisesti haettua koko hiton ravelrya. Sylkee sen puolen minuutin pyörittämisen jälkeen yahoon hakuun vaikka hakukoneeksi on määritetty google... Joku it-velho sais luvan vähän fiksailla tätä konetta, mulla ei ole käryä mitä sille pitäisi tehdä. Plus tää netti... AAAAA!

Enihuu! Sain ostettua lopulta sittarista jumppamaton, jonka ajattelin olevan tarpeeksi iso että sille voi jotain fiksusti pingottaa. Koska mistä ihmeestä ihmiset ostaa niitä lasten leikkimattoja joita voi kasata niistä palasista, en keksi millä ihmeellä sellasta googlettaa että löytys ja ei näy missään lelukaupoissa tai noissa isoissa marketeissa kuten sittarissa. Jumppamatto it is, vaan...

Lanka: Madelinetosh DK, Holi Festival ja El Greco. Pyöröt: 5mm. Menekki:194g

Eihän sen yli 170cm mitta edes riittänyt! No, jos nyt huivin kärjistä jää 15cm pingottamatta niin se ei lopputulokseen oikeen vaikuta. Rääkkäsin niin mattoa kuin huiviakin (venytin melkoisen aggressiivisesti), ja nyt jälkikäteen on hirveen hyvä katua laiskuuttaan kun tuon alareunan sakaroiden välissä olisi ollut yksi lenkki vielä lisää jonka olisi voinut avata. Nyt siihen sitten jäi terävämmät ja isommat kaaret, vaan haitanneeko tuo. Olen lopputulokseen kovin tyytyväinen!

Vähän säädin kuvan sävyjä ja kontrastia ja mitähän vielä, kun meinasi vähän hukkua tuohon harmaaseen paitaan... Yksin kuvien ottaminen on hippusen hankalaa, joten mun blogista ei löydy mitään niin hienoa kuin monista muista. En ole kiinnostunut valokuvaamisesta, varsinkaan niin paljoa että panostaisin johonkin värkkiin ja sen lisähärpäkkeisiin. On mulla jossain joku taskudigikamera, jota ei ole käytetty lukuisiin vuosiin - varmaan akku ja kaikki ihan kunnossa :D. Naah, mennään nyt tällä puhelimella sitten, riittää mulle.

Huivi onnistui paremmin kuin odotin, vaikka onkin täynnä virheitä. Kuten se yläreuna, joka ennen pingotusta oli kaikkea muuta kuin suora :D. Sen siitä saa kun ei osaa lukea ohjetta vaikka se on suomeksi. Ja sitten kun ei yhtään ajattele neuloessaan alareunan pitsiä... Niin. Sitten siitä tulee ihan erilainen kuin alkuperäisessä ohjeessa. Edelleen, ei lopulta haittaa koska mulla on huisin ihana huivi ja se on jopa käyttökelpoinen! 

Ja tästähän opittiin kuitenkin melkoisesti, ja nyt puikoilla oleva muunnelma saa arvoisensa yläreunan, eli jopa ohjeen mukaisen! Niin, ja palatakseni vielä otsikkoon, tutkielmalla viittaan juurikin tähän kaikenlaiseen mukailuun ja virheiden oikomiseen :D. Eli en kehtaa väittää huivia Kaipuuksi, koska se ei mennyt ihan niin kuin strö- ohjeessa. Ja seuraava huivi, sekin vain lainasi muotonsa Kaipuusta, reunaan tulee pitsi Puikkomaisterin Sukkakirjasta eikä sileässä ole reikärivejä. Saas nähä pystyykö sitä käyttämään, Langin Jawoll tuntuu ainakin neulottaessa kutittavalta. Siis ainakin mun hipiälle. Mua tuntuu kutittavan melkein kaikki mahdollinen, aivan sama kuinka pehmoiselta ja sileältä se tuntuiskaan. Mutta saadessani kyseisen langan viime vuoden kevät-SNYn pariltani päätin, että niin kauniin värisestä langasta täytyy saada jotain sellaista, joka ei painu piiloon kenkiin vaan on esillä ja nähtävillä! Huiviksi siis, eikä kaduta yhtään. Ainakaan vielä :D. Kunhan lanka joskus loppuisi, tuntuu että sitä vaan riittää ja riittää... Jumppamatto ei tuu riittämään...