Amatöörillä tuskien taival

En muistanutkaan, kuinka kömpelöä kirjoneuleen tikuttaminen on! Siis olen siinä aivan sysipaska. Ja voi että niitä kertoja, kun meinasin jo viskoa puikot seinään töröttämään, notta perkele. Vaan neuloosi vei mukanaan jälleen...

Saatan kenties unelmoida siitä langanohjaimesta, vaikka en uskokaan sen tekevän musta mystisesti kirjoneuletaituria yhdessä yössä. Mutta vois toivoa, että siitä olis apua lankojen juoksuun sormilla, ja siihen että ne pysyvät irrallaan toisistaan. Nythän ne nimittäin meni aina yhteen ja samaan suppuun ja kun toista neuloi enemmän kuin pari silmukkaa, se edetessään veti myös toista lankaa löysälle, ja kun sen vuoro tuli niin sen nappaaminen oli ihan toivotonta. Jonkun blogista joskus näin kuvallista jeesiä mm. just siihen miten niitä lankoja sormillansa pitelisi, mutta mulla ne ei siis juokse yhtikäs mihinkään millään vapaavalintaisella tyylillä. Jos yritän saada toisen langoista kiertämään sormen toiselta puolen, mun pitää puoli tuntia pohtia miten helvetissä saan sen sinne :D. Ja jos vahingossa onnistuin sen sinne saamaan, sen neulominen oli tooodella vaikeeta. Tottumattomalle tosi kömpelöä. Mutta, olen melko ihmeissäni, ettei neule ton pahemmin kinnaile. Aloitus on vähän leveempi kun tuon siksakkimaisen kohdan aloittaessani mitä ilmeisimmin neuloin huomaamattani tiukemmin. Ihan muhkurallahan toi pinta on, mutta ei se siitä parane muulla kuin harjoittelulla.

Lankoina joku vanha jämävalkoinen, vihreä on pöllöpipolankojen sisar mutta vain ihanaisen vihreänä. Alpakka on snadisti ohuempi, joten sekin ehkä vähän vaikuttaa lisäävästi muhkuraisuuteen. Pehmoista kuitenkin tulee! Ja joku vikkelähän hoksasi jo tuossa tuon pinkin langanpätkän, joka on kivasti siinä peukalon paikkana. Kyseessä on siis kämmenpuoli, ylläri pylläri (vielä en ole erehtynyt neulomaan peukaloa kämmenselkään, ainakaan jos kyseessä on tällainen josta selvästi voi huomata kumpi puoli on tarkoitettu minne :D).

Peukalostakin tuli aivan kamala, mikä luonnollisesti sopii lapasen yleisilmeeseen kuin nyrkki silmään. Poimin ilmeisesti liikaa silmukoita (mut ku muuten ois jääny vielä isommat reijät!!), ja sitten mielivaltaisesti sen kummemmin ajattelematta kaventelin niitä pois. Enkä vielä urani tässä vaiheessa nähnyt tarpeelliseksi riskeerata mielenterveyttäni kokeilemalla kuinka kirjoneule onnistuu peukalossa...

By the way, alareunan epämääräiset ruudut ja muut sähellykset oli vaan sellasta ajan tappamista ja tuntuman hakua. Kunhan kikkailin ja kokeilin ja en siis suoraan sanottuna vaan keksinyt mitä oisin elämälläni halunnut tehdä. Hmmm.

Mutta tuli siitä sitten lopulta jotain :).



Mm. liian pieni mun käpälään...

Pöllökin näyttää vihamieliseltä, ja sen nokka on ihan kummallinn. Ja ennen pöllökuvion alkamista jotenkin sekosin siksakkien ihmeelliseen maailmaan, ja ... niin.

Silmukkamerkki on vaan muistutuksena että millonka lähdin kaventelemaan (liian aikaisin, as it happens). Muistanen sen ehkä muutenkin, mutta on nyt kuitennii siinä tallessa vertailua varten. Huomenna pitäs varmaan pari aloittaa, koska muuten tää ei saa ikinä koskaan nevö evö paria itselleen. Se on vissi.

Mutta ku!
Jotenki nyt syyhyttäs kaikki samaan aikaan. Taidan tosissaan ottaa seuraavaksi projektiksi raitasukat. Siis heti tän lapasen jälkeen...












On muuten pieni ihme, että sain kokonaisen kirjoneulelapasen valmiiksi tänään. Eiliset pikkujoulut painoi pikkaisen päälle, ja keilaus vei puolet peukalon kynnestä sekä melkein ranteen. Tuossa allekirjoittanut ammattilaisen elkein lähetti kuulan ränniin.

Keilakuula. Hehe.

Mutta koska olen oppinut uudestavuodesta, en juonut niin paljoa viiniä tällä kertaa.
Hauskaa oli :).