Takki sai muodon

Viikonloppuna tikutin hiiren takkiin hihat. En nyt tiedä kuinka pidän hihansuun käännöksestä, mutta myöhäistä se on nyt enää katua.

Ei juurikaan erotu lisäykset, mutta kyllä siellä niitä on. Ja tuossa ne hihansuut vielä kääntämättä. Satun omistamaan kolmet 2,5mm puikot :D joten ei tarvinnut laittaa toista narulle odottamaan. Yhdethän ovat kordel-sukissa kiinni, mutta kahdet löytyy metallisina. Mene ja tiedä, miksi ihmeessä.

Yhdistämiskohdassa ohje alkoikin sitten kusemaan. "Siitä vaan lykkäät hihatkin pyörölle. Neulo vähän matkaa ennen ku alat kaventamaan." Hihoissa ja vartalo-osassa kun on päätetty kuusi silmukkaa kesken matkan, ei sanaakaan siitä, että ne kohdat varmaan kannattas kohdistaa. Ja se taas vaatii sitä, että neulot ensin ns. etukappaleen, sitten kikkailet apinan raivolla hihan siihen, neulot takakappaleen, kikkailet toisen hihan, ja niin edelleen. En todellakaan jaksa ymmärtää miksi yhdistäminen on vaan kädenhuitaisulla sivuutettu, Garnstudion sivut kun ovat täynnä ohjeita ja jotenkin oletin, että ne kertoisivat sulle kyllä koko työn osalta mitä tulee tehdä... Ensimmäistä kertaa ikinä pyörönä neuletakkia. Olisi pitänyt tosiaankin lukea taas ohje alusta loppuun ennen ku yhen yhtä silmukkaa luon. Mut hirvee ettiminen, jos maailma on pullollaan ohjeita joissa se vaikein kohta jää selittämättä mystisesti. Olen pettynyt. Mä nyt tein sitte jotain, ja hihat on kyllä oikeilla paikoillaan. Mutta koska hihat on kuitenkin pienet, ne kaartuu aika tiukasti, ja pyörön metallipuikko on jokseenkin haasteellista saada siitä kulkemaan. Mun täytyy rutata kaikki silmukat aivan jumalattoman tiukalle siihen puikolle, ja oon ihan varma että se siltikin venyy ihan rumaksi tai jotain muuta. Mutta tässä vaiheessahan ei enää luovuteta, perkele. Valkoista riittää vielä jonkin matkaa, sitten täytyy vaihtaa harmaaseen. Kaveri ehdotti semmosta tipottaista vaihtumista, ensin pienillä raidoilla lisäis sen harmaan etc. Taidan tehdä niin.

Isipappa kävi porailemassa reikiä seiniin. Ikean verhotanko löysi itsensä seinälle, samoin tekivät verhot. JEE! Verhokankaat löytyivät joskus vuosia sitten Oulun yhdestä toriaitasta, ja ompelin ne verhoiksi. Sitten ne ovatkin ootelleet ripustamista millon missäkin muuttolaatikossa. Eilen ne saivat uuden elämän, tadaah. Mä en sitten ole semmonen verhojen asettelija, että noi nyt vaan roikkuis tossa ja sillä selvä. Niitä ripustusnipsurenkaitakin oli liian vähän, mutta just tähän hätään en pierase niitä mistään lisää. Joskus kun sinne Ikeaan taas pääsee, tai jostain muualta löytyy nätimmät..

Kiukuttaa. Nieluun sattuu, ja ruoka on pahaa.

Tässä ois niinku mun safkat. Kuvasta toki puuttuu jogurtit ja piltit. Sosekeittoja, kylmänä. Viereiseltä lautasennurkalta näkyy myös munakokkelia, sit kun oikeesti himottaa suola. Ja sekin kylmänä. Tai vähän oon kyllä rikkonu sääntöjä, jokainen suupala ei suinkaan ole maks huoneenlämpöistä vaan vähän kuumempaa. Jäävesihuikka perään ni eiköhän se siitä. Lautasella on Knorrin Täyteläinen kasvissosekeitto, joka on jopa ihan hyvää kylmänäkin, mutta toi taustalla pönöttävä Bongin Paahdetut kasvikset -keitto maistuu aivan kamalalta. Hyi helevetti. Jogurtit saa aamulla sekaansa pellavarouhetta, keittoonkin voi vielä ripauksen laittaa. Ees jotain kuitua, kiitos. Ja pahimpaan kiukutukseen jäätelöä.