Näppituntuma-blogissa vilahti noppahaaste. Mulla ei varsinaisesti vielä ole tullut seinää vastaan neulonnan kanssa, mutta tahdoin silti testata. Joten kun eilen illalla paikalliseeni pölähdin, kaivelin jostain pelistä pari noppaa lainaan ja heittelin menemään. Ensin arpoutui väri, yhteenlaskettujen noppalukujen osoittama väri on punainen. Passaa kivasti, mulla on paljon punaisen eri sävyjä lankavarastossani. Toinen heitto jouduttiin uusimaan, koska mähän en pelkkään joustimeen suostunut tyytymään. Arpa rapsahti pitsille. Eli punaista pitsiä.
Ja tiedättekös mitä. Ne hyshys-sukat punaisesta Trekkingistä taitaa lähteä purkuun, malli oli kuvassa ihana mutta nyt ei innosta enää yhtään. Että tuota. Tarviiko ynnäillä enempää? Pitsimallikin on jo mielessä...
Tosin just nyt tyydyn pitelemään kipeää tukkaani, ei hirveesti tee mieli neuloa. Plus Riepuke on vielä kesken, vähän aattelin tikutella sen loppuun. Voisin ehkä purkaa sen edellisen sukantekeleen tänään. Olis sitte niinkus lähtöviivalla.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
torstai 26. maaliskuuta 2015
So Sweet Instagram
Lähdin sitten twiittaamaan Instagramiin. Oon aivan käsi sen kanssa, mutta kai se siitä :). Lisäsin kyllä blogin osoitteen sinne, mutta tarkoituksena ei ollut kuvittaa elämää pelkästään blogin tiimoilta joten siellä olis kyllä kaikkea muutakin. Että en ihan tiedä linkittäisinkö sitä jotenkin mystisesti tänne (kai sekin onnistuu aika kivuttomasti, en oo selvittäny).
Otsikon ekan osion mukaisesti julistan So Sweet sukat valmistuneiksi! Karamellia kului tasan 60 grammaa. Toiseen sukkaan 29 ja toiseen 31 :D, toisessa on varmaan hikitassujen johdosta jotain enemmän...
Pitää nyt laittaa ihan valmiistakin kuvaa ja oikeastaan siksi, että mua naurattaa kuinka puhelin kikkailee noiden värien kanssa. Enkös edelliseen postaukseeni laitellut kuvaa ekasta sukasta, aivan toisen värinen! Tuossa langan värit lähtee kyllä ihan lapasesta, mutta sehän ei kyllä mua haittaa. Näyttää melkeinpä paremmalta kuin luonnossa :D.
Ja koska pystyy, laitan loppuun vielä tunnelmakuvaa päivästä. Kävin tosiaan kantapaikassani neulomassa sukan loppuun, ja pihalla piipahtaessa Helsinki paljasti taas julman puolensa tuulen puhaltaessa niin jumalattoman kylmästi pitkin sitä tuulitunnelikatua. Täytyi villavuorellisiin talvikenkiin (jotka ei kyllä ees ole niin kauheen lämpimät ku mitä vois luulla) sujauttaa villasukat, ja vilkkuvat sukan suut sai mut hymyilemään.
 |
| Varsinainen postaus tosiaan, #knitinpublic #maltainenriekko |
Pitää nyt laittaa ihan valmiistakin kuvaa ja oikeastaan siksi, että mua naurattaa kuinka puhelin kikkailee noiden värien kanssa. Enkös edelliseen postaukseeni laitellut kuvaa ekasta sukasta, aivan toisen värinen! Tuossa langan värit lähtee kyllä ihan lapasesta, mutta sehän ei kyllä mua haittaa. Näyttää melkeinpä paremmalta kuin luonnossa :D.
Ja koska pystyy, laitan loppuun vielä tunnelmakuvaa päivästä. Kävin tosiaan kantapaikassani neulomassa sukan loppuun, ja pihalla piipahtaessa Helsinki paljasti taas julman puolensa tuulen puhaltaessa niin jumalattoman kylmästi pitkin sitä tuulitunnelikatua. Täytyi villavuorellisiin talvikenkiin (jotka ei kyllä ees ole niin kauheen lämpimät ku mitä vois luulla) sujauttaa villasukat, ja vilkkuvat sukan suut sai mut hymyilemään.
tiistai 24. maaliskuuta 2015
Kokousneulontaa
Käytiin sitten SiMan kevätkokouksessa. Aika mielenkiintoista oli, en ole koskaan aikaisemmin osallistunut minkäänlaisiin yhdistyshässäköihin, kokouksiin, mihinkään. Notta en tiä paljonko siitä "byrokratiasta" ymmärsin :D ja byrokratialla tarkoitan lähinnä, että jos kokouksen alkuun nimetään joku sihteeri tahi puheenjohtaja tahi ihan mikä vaan... Juu, mitäs tässä vastalauseita sanomaan :D.
SiMa sai kokoustaa ihanaisen Eiran Lankojen tiloissa, ja tokihan martat alennuksensa saa... Apua. Kuva on yhtä sumea kuin kuvaajan silmät siinä lankataivaassa. Lang Yarnsin lukuisat pehmeät herrrkullisen väriset kerät ois kaikki tahtoneet mun mukana kotiin... Samoin ehdottomasti olisin vienyt kaikki Malabrigon vyyhdet - varsinkin Arroyo ja Sock <3<3.
Niin että emmää paljoo... KnitPro:n 120cm kaapeli löysi kotiinsa myös. Lehti on 1/2014, ettei ehkä se ihan uusin :D. En tahtonut kotona saada sellaista kuvaa, joka antaisi oikeutta lankojen väreille, joten ne nyt vähän vääristyy tässäkin. Roam Fusionit on ainakin kirkkaampia, Debbie Blissin villat taas ei ihan noin in your face vaikka kirkkaat ja rikkaat värit ovatkin.
Kokous noudattelee myös nimeä Neulo ja nalkuta, joten neuloin sitten viikonloppuna alkamiani So Sweetteja. Ja kun kokouksesta poistuttiin, päädyin vielä kaverille hetkeksi kyläilemään ja neuloin sukan loppuun. Johan tul vikkelään, sanoisin. Sunnuntainako aloin? Toki tässä on vasta eka sukka, mutta ei tohon nyt kovin montaa tuntia uponnut. Kivaa kun tulee nopeesti valmista :).
Koko yrittää olla siellä 32 huituvilla ehkäpä, vai mikä se nyt olis. Nalle Taika Karamelli, puikot 3,5mm. Alussa 44s, kantapään kiilakavennuksissa kavensin 42:een. Nauhakavennus kärkeen. Ja hassusti näyttäis varressa tuohon säären etupuolelle kertyvän vihreää ja takapuolelle liilaa.
Oli muuten jännät paikat tänään koulussa. Yhtäkkiä - kuten tällaset yleensä - pärähtää palohälytys huutamaan. Maikka totes kesken lauseen alkaneeseen ujellukseen vaan "Jahas. Eiku pihalle". Ei silleen et oltas mitenkään suunnitelmallisesti keräännytty yhteen porukkaan tai opettaja ois kattonu yhtään et ketkä kaikki tuli sit oikeesti lopulta ulos... Mutta eipä siinä akuuttia hätää ollutkaan, väärä hälytys.
Koulussa on meneillään isomman puoleinen remontti, oisko voinut vaikka siihen liittyen pärähtää käyntiin. Sikäli kyllä ihan hyvin toimi, että kyllä ne teinit kohtuullisen hyvässä ajassa ulos ajettiin. Vaan eipä ollu muutamilla pojilla mikään kiire ku ruokalan kautta mentiin, siellä ne istu tyhjäämässä lautasiaan, ei vissiin vaan uskonu ku ympärillä ulvoo.
SiMa sai kokoustaa ihanaisen Eiran Lankojen tiloissa, ja tokihan martat alennuksensa saa... Apua. Kuva on yhtä sumea kuin kuvaajan silmät siinä lankataivaassa. Lang Yarnsin lukuisat pehmeät herrrkullisen väriset kerät ois kaikki tahtoneet mun mukana kotiin... Samoin ehdottomasti olisin vienyt kaikki Malabrigon vyyhdet - varsinkin Arroyo ja Sock <3<3.
Niin että emmää paljoo... KnitPro:n 120cm kaapeli löysi kotiinsa myös. Lehti on 1/2014, ettei ehkä se ihan uusin :D. En tahtonut kotona saada sellaista kuvaa, joka antaisi oikeutta lankojen väreille, joten ne nyt vähän vääristyy tässäkin. Roam Fusionit on ainakin kirkkaampia, Debbie Blissin villat taas ei ihan noin in your face vaikka kirkkaat ja rikkaat värit ovatkin.
Kokous noudattelee myös nimeä Neulo ja nalkuta, joten neuloin sitten viikonloppuna alkamiani So Sweetteja. Ja kun kokouksesta poistuttiin, päädyin vielä kaverille hetkeksi kyläilemään ja neuloin sukan loppuun. Johan tul vikkelään, sanoisin. Sunnuntainako aloin? Toki tässä on vasta eka sukka, mutta ei tohon nyt kovin montaa tuntia uponnut. Kivaa kun tulee nopeesti valmista :).
Koko yrittää olla siellä 32 huituvilla ehkäpä, vai mikä se nyt olis. Nalle Taika Karamelli, puikot 3,5mm. Alussa 44s, kantapään kiilakavennuksissa kavensin 42:een. Nauhakavennus kärkeen. Ja hassusti näyttäis varressa tuohon säären etupuolelle kertyvän vihreää ja takapuolelle liilaa.
Oli muuten jännät paikat tänään koulussa. Yhtäkkiä - kuten tällaset yleensä - pärähtää palohälytys huutamaan. Maikka totes kesken lauseen alkaneeseen ujellukseen vaan "Jahas. Eiku pihalle". Ei silleen et oltas mitenkään suunnitelmallisesti keräännytty yhteen porukkaan tai opettaja ois kattonu yhtään et ketkä kaikki tuli sit oikeesti lopulta ulos... Mutta eipä siinä akuuttia hätää ollutkaan, väärä hälytys.
Koulussa on meneillään isomman puoleinen remontti, oisko voinut vaikka siihen liittyen pärähtää käyntiin. Sikäli kyllä ihan hyvin toimi, että kyllä ne teinit kohtuullisen hyvässä ajassa ulos ajettiin. Vaan eipä ollu muutamilla pojilla mikään kiire ku ruokalan kautta mentiin, siellä ne istu tyhjäämässä lautasiaan, ei vissiin vaan uskonu ku ympärillä ulvoo.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Sunnuntaisumuilua
Saatoin nautiskella yhden viinilasillisen liikaa eilen, ja tänään on ollut hieman vaisuhko meininki. Kömmähdyksestä huolimatta pääsin jo yhdentoista aikaan liikkeelle ja suunnistin Intiankadulle Kumpulaan. Siellä kun oli Kässämarttojen järjestämä käsityötarvikekirppis! Juu, sinne mentiin varovaisilla mielin ja mielessä toistaen "lankoja et sitten osta" -mantraa. Enkä ostanutkaan, jihuu!
Sää oli jokseenkin harmaa ja kolea, joten en jäänyt sen kummemmin kuvailemaan. Enkä kehdannut sisätiloissa kuvailla, olisivat saattaneet kokea sen hieman huonona asiana. Intiankadun kylätilassa oli mukavan kotoisa soppi, ja mahtui sinne useampi pöytäkin vieri viereen. Olisikohan siellä muutakin häppeninkiä joskus?
Mukaan tarttui ihania isoja nappeja, joista pohdiskelin heijastimia tai koruja tai ihan vain koristeeksi johonkin vaatteeseen tai pipoon tai laukkuun tai mihin vain. Toki ne tuntuvat olevan sellaista materiaalia, etteivät tule tykkäämään liiasta kosteudesta, mutta kyllä niistä vielä jotain kivaa syntyy :). Eräällä pöydällä oli tarjolla erilaisia kassinkahvoja, ja nappasin parin itselleni. Ja vaikka eestintaitoni ovatkin miinuksella, kaavakuvia ymmärrän kyllä ja tuo pieni kirjanen tarjosi sen verran kivoja kirjoneulekuvioita, että nappasin senkin itselleni. Ja siellä näytti olevan tekstiä myös Lontoon kielellä, joten ehkä saan siitä jotain irti. Saa nähdä saanko ikinä mestaroitua sitä kirjoa, mutta vielä en ole haudannut ajatuksia niistä :D.
Kotiin päästyäni ja jotain siinä puuhailtuani alkoi neulotuttamaan niin maar kovasti, että pakko se oli testata kuinka se selällään lokoillen luonnistuu. Koneella on auki Niina Laitisen So Sweet -ohje, siellähän se Jäätelö on mua niin kovasti houkutellut! Kuvion opetteluun ei aivoja tarvita, se on ripeä tehdä ja jälki on aika kivaa :). Ja jalassa on Roomasta viime vuoden lopussa ostetut löllöilyhousut jotka on vaan ihan parhautta. Kulkisin niillä julkisissa paikoissa jos se ei olisi niin kovin teinixiä ja typerää. Stephen Hawking tuijottelee tuimasti telkkarista, tuli joku dokumentin tapainen ja se oli kyllä päivän parasta antia mitä tv-ohjelmiin tulee... Koska nettihän ei suostu tänä vkloppuna toimimaan syystä äks, en voinut Viaplaystakaan katsella mitään hömppää yhyy! Tälläkin hetkellä jaan netin puhelimestani, jotta saan päiviteltyä ja feisbuukkailtua.
Nyt vartta on jo tuotakin enempi, se tulee hyvin nopsaan. Lankana siis se Nallen Taika Karamelli, puikot 3,5mm. Kai olisi voinut kolmosillakin kokeilla, mutta en jaksa purkaa. Vaan vähän oon pettynyt lankaan, kovin karhealta taas tuntuu. No, jospa se siskontyttö ei näitä paljaisiin jalkoihin laita, tai jos laittaa niin josko ne eivät haittaisi karheudellaan liikoja. En vaan voi ymmärtää, millä järjellä vyötteen sukkaohje sanoo koon 30 silmukkamääräksi 48??? Mitä huttua??? Siis siitähän tulisi aivan kanootti! Mulla on nyt 44s eli kuviokerran 11s per puikko, ja nilkkaan teen (kuten ohjeessakin on) resorin jonka aikana kavennan ainakin kaksi silmukkaa. Toki puikkokooksi neuvotaan kolmosia, mutta mun tiukalla käsialalla ei heitto voi olla kovin suuri. Vaan toisaalta yhtään en osaa arvioida minkä kokoisia sukkia tuollaiset 6,5 vuotiaat tyttöset käyttää, enkä ole kyllä kysellyt kengänkokoakaan mikä voisi kyllä olla ihan viksua. Mutta minusta tuo venyy ja paukkuu sen verran hyvin, että kunhan jalkaterän saa sopivan pituiseksi yms niin ne mahtuu ongelmitta. Semmoi rimppakinttu tyttönen muutenkin ^^.
Huomenna iltavuoro, enkä aikonut ottaa puikkoja kouluun (vai pitäisikö sittenkin...), notta saattaa olla ettei huomenna neulota kovinkaan paljoa. Mutta tiistaina mennään ystävän kanssa Siperian Marttojen kevätkokoukseen ja siellä aion kyllä tikutella! Ja voi ei, kokous järjestetään Eiran Lankojen tiloissa, turmio! Siitä lisää sitten :).
Sää oli jokseenkin harmaa ja kolea, joten en jäänyt sen kummemmin kuvailemaan. Enkä kehdannut sisätiloissa kuvailla, olisivat saattaneet kokea sen hieman huonona asiana. Intiankadun kylätilassa oli mukavan kotoisa soppi, ja mahtui sinne useampi pöytäkin vieri viereen. Olisikohan siellä muutakin häppeninkiä joskus?
Mukaan tarttui ihania isoja nappeja, joista pohdiskelin heijastimia tai koruja tai ihan vain koristeeksi johonkin vaatteeseen tai pipoon tai laukkuun tai mihin vain. Toki ne tuntuvat olevan sellaista materiaalia, etteivät tule tykkäämään liiasta kosteudesta, mutta kyllä niistä vielä jotain kivaa syntyy :). Eräällä pöydällä oli tarjolla erilaisia kassinkahvoja, ja nappasin parin itselleni. Ja vaikka eestintaitoni ovatkin miinuksella, kaavakuvia ymmärrän kyllä ja tuo pieni kirjanen tarjosi sen verran kivoja kirjoneulekuvioita, että nappasin senkin itselleni. Ja siellä näytti olevan tekstiä myös Lontoon kielellä, joten ehkä saan siitä jotain irti. Saa nähdä saanko ikinä mestaroitua sitä kirjoa, mutta vielä en ole haudannut ajatuksia niistä :D.
Kotiin päästyäni ja jotain siinä puuhailtuani alkoi neulotuttamaan niin maar kovasti, että pakko se oli testata kuinka se selällään lokoillen luonnistuu. Koneella on auki Niina Laitisen So Sweet -ohje, siellähän se Jäätelö on mua niin kovasti houkutellut! Kuvion opetteluun ei aivoja tarvita, se on ripeä tehdä ja jälki on aika kivaa :). Ja jalassa on Roomasta viime vuoden lopussa ostetut löllöilyhousut jotka on vaan ihan parhautta. Kulkisin niillä julkisissa paikoissa jos se ei olisi niin kovin teinixiä ja typerää. Stephen Hawking tuijottelee tuimasti telkkarista, tuli joku dokumentin tapainen ja se oli kyllä päivän parasta antia mitä tv-ohjelmiin tulee... Koska nettihän ei suostu tänä vkloppuna toimimaan syystä äks, en voinut Viaplaystakaan katsella mitään hömppää yhyy! Tälläkin hetkellä jaan netin puhelimestani, jotta saan päiviteltyä ja feisbuukkailtua.
Nyt vartta on jo tuotakin enempi, se tulee hyvin nopsaan. Lankana siis se Nallen Taika Karamelli, puikot 3,5mm. Kai olisi voinut kolmosillakin kokeilla, mutta en jaksa purkaa. Vaan vähän oon pettynyt lankaan, kovin karhealta taas tuntuu. No, jospa se siskontyttö ei näitä paljaisiin jalkoihin laita, tai jos laittaa niin josko ne eivät haittaisi karheudellaan liikoja. En vaan voi ymmärtää, millä järjellä vyötteen sukkaohje sanoo koon 30 silmukkamääräksi 48??? Mitä huttua??? Siis siitähän tulisi aivan kanootti! Mulla on nyt 44s eli kuviokerran 11s per puikko, ja nilkkaan teen (kuten ohjeessakin on) resorin jonka aikana kavennan ainakin kaksi silmukkaa. Toki puikkokooksi neuvotaan kolmosia, mutta mun tiukalla käsialalla ei heitto voi olla kovin suuri. Vaan toisaalta yhtään en osaa arvioida minkä kokoisia sukkia tuollaiset 6,5 vuotiaat tyttöset käyttää, enkä ole kyllä kysellyt kengänkokoakaan mikä voisi kyllä olla ihan viksua. Mutta minusta tuo venyy ja paukkuu sen verran hyvin, että kunhan jalkaterän saa sopivan pituiseksi yms niin ne mahtuu ongelmitta. Semmoi rimppakinttu tyttönen muutenkin ^^.
Huomenna iltavuoro, enkä aikonut ottaa puikkoja kouluun (vai pitäisikö sittenkin...), notta saattaa olla ettei huomenna neulota kovinkaan paljoa. Mutta tiistaina mennään ystävän kanssa Siperian Marttojen kevätkokoukseen ja siellä aion kyllä tikutella! Ja voi ei, kokous järjestetään Eiran Lankojen tiloissa, turmio! Siitä lisää sitten :).
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Lauantaifiilistelyä
Oi ja voi. Neulominen täytyy korvata jollain. Tänään sen korvasi aamusiivous ja roinan järjestely. Siisti koti on <3.
Mutta ensin voisinkin kertoa mitä eilen tein korvatakseni neulomisen. Rimmaakin niin mainiosti. Leivoin. Halusin viedä töihin jotain hyvää kun siellä en enää kauaa ole. Jotenpa tein taas niitä suklaamuffineja joita leivoskelin ystäväiseni kanssa kolmisen viikkoa sitten vähän ennen leikkausta. Ja muffinit kun vein töihin (ja muutaman kaverille maistiaisiksi), leivoin vielä omenapiirakkaakin. Sama taikinaohje, eri muoto vain! Piirakkaa en tietenkään maustellut suklaalla, taikina sai pysyä vaaleana ja makua tuo ripaus kardemummaa. T-o-i-m-i-i.
Eilen saatoin myös sortua johonkin pahaan... Kävin töiden jälkeen sittarissa, ja jotenkin siinä vaan kävi niin, että ajauduin lankahyllylle. Eiii!
Mutta kun niitä sai kolme kerää kympillä. Emmä vaan voinu kävellä ohi. Vaikka en mikään hullu Novita-fani olekaan. Vähän karheita mun makuun, ja usein liian paksuja, ainakin veikat.
Nallet sen sijaan ei ollu missään alennuksessa, mutta joku pahalainen oli tehnyt Jäätelöstä niin ihanat sukat, että en voinut itselleni mitään. Noi on molemmat ihan siskontytön väriset, ei tarvii montaa kertaa miettiä. Toki toi vaaleampi Jäätelö miellyttäisi omaakin silmää, mutta niin miellyttää miljoonat muutkin joten joku roti hei nyt.
Sitten tähän päivään. Siivosin tosiaan, koska heräsin jo vähän jälkeen seitsemän. Joo, tiedetään. Minkä minä sille mahdoin! Aamu oli lunki ja kahvi hyvää. Selkä oikuttelee edelleen vähän, mutta siitä huolimatta päätin siivoilla ihan kunnolla. Raivasin pöydän, pyyhin pölyt siitä ja lipaston päältä eli järjestelin senkin, raivasin ton yhen nurkan muovilaatikon (löytyi vanhoja valokuvia!!), pohdiskelin tavaroiden laittamista tarjolle Kallio kierrättää -ryhmään, imuroin huolella, vaihdoin lakanat, pesin vessan, pyykkäsin kaksi koneellista siinä sivussa. Huh huh.
Tosi kaunis toi pyykkiteline tossa, mut se nyt on niin osa tätä huushollia muutenkin ni puolet ajasta en huomaakaan sitä :D. Ja kuvailin kukkiakin, jotka ostin torstaina (kerroinko niistä? Kun kaikki mahdolliset - ja harvat - maljakot jotka omistan on edelleen mamman hoteissa, marttahan soveltaa ja laittaa kimpun maitotölkkiin).
Tulppaanit hehkui päivän auringossa niin lämpimän kesäisinä, että melkein pystyi tuntemaan kesän lämmön <3. Ja neilikat nyt on rakkautta aina. Piste.
Ja aivan kuin odottelisin paljonkin vieraita, laitoin pöydällä oleviin Mariskooleihin vähän väriä. Tai no, yhteen niistä. Ei mulla nyt kymmentä pussia suklaamunia passaa olla o_O.
Siivoilun, pyykkäilyn, suihkussa käymisen ja syömisen jälkeen kello oli ehkä tyyliin kaksi iltapäivällä. Mitä mä nyt teen? Soitin äitiliinille ja houkuttelin sen Itikseen. Kannatti, sillä loppulukemana on hassut raidalliset housut kesäksi, inana raidallinen paita ja muutama kätevä toppi. Käytiin kaffillakin, ja herkuteltiin.
Ja kotiin päästyäni otin päikkärit, koska se aikainen herääminen hidasti vähän menoa. Nokkaunien jälkeen täytyi vähän murkinaa taas, ja laiskan kokin pelastus on oikeestaan aika mainioksi todettu Findusin pakaste-ihme, vegetarian couscous. Kyytipojaksi nautiskelin Proviantin lemonaadin, mums. Ja jälkkäriksi kaffin kanssa nautiskelin palaisen omenapiirakkaa. Hitsi kun oli hyvää! Kardemumma teki siitä lähes täydellistä.
Mutta ensin voisinkin kertoa mitä eilen tein korvatakseni neulomisen. Rimmaakin niin mainiosti. Leivoin. Halusin viedä töihin jotain hyvää kun siellä en enää kauaa ole. Jotenpa tein taas niitä suklaamuffineja joita leivoskelin ystäväiseni kanssa kolmisen viikkoa sitten vähän ennen leikkausta. Ja muffinit kun vein töihin (ja muutaman kaverille maistiaisiksi), leivoin vielä omenapiirakkaakin. Sama taikinaohje, eri muoto vain! Piirakkaa en tietenkään maustellut suklaalla, taikina sai pysyä vaaleana ja makua tuo ripaus kardemummaa. T-o-i-m-i-i.
Eilen saatoin myös sortua johonkin pahaan... Kävin töiden jälkeen sittarissa, ja jotenkin siinä vaan kävi niin, että ajauduin lankahyllylle. Eiii!
Mutta kun niitä sai kolme kerää kympillä. Emmä vaan voinu kävellä ohi. Vaikka en mikään hullu Novita-fani olekaan. Vähän karheita mun makuun, ja usein liian paksuja, ainakin veikat.
Nallet sen sijaan ei ollu missään alennuksessa, mutta joku pahalainen oli tehnyt Jäätelöstä niin ihanat sukat, että en voinut itselleni mitään. Noi on molemmat ihan siskontytön väriset, ei tarvii montaa kertaa miettiä. Toki toi vaaleampi Jäätelö miellyttäisi omaakin silmää, mutta niin miellyttää miljoonat muutkin joten joku roti hei nyt.
Sitten tähän päivään. Siivosin tosiaan, koska heräsin jo vähän jälkeen seitsemän. Joo, tiedetään. Minkä minä sille mahdoin! Aamu oli lunki ja kahvi hyvää. Selkä oikuttelee edelleen vähän, mutta siitä huolimatta päätin siivoilla ihan kunnolla. Raivasin pöydän, pyyhin pölyt siitä ja lipaston päältä eli järjestelin senkin, raivasin ton yhen nurkan muovilaatikon (löytyi vanhoja valokuvia!!), pohdiskelin tavaroiden laittamista tarjolle Kallio kierrättää -ryhmään, imuroin huolella, vaihdoin lakanat, pesin vessan, pyykkäsin kaksi koneellista siinä sivussa. Huh huh.
Tosi kaunis toi pyykkiteline tossa, mut se nyt on niin osa tätä huushollia muutenkin ni puolet ajasta en huomaakaan sitä :D. Ja kuvailin kukkiakin, jotka ostin torstaina (kerroinko niistä? Kun kaikki mahdolliset - ja harvat - maljakot jotka omistan on edelleen mamman hoteissa, marttahan soveltaa ja laittaa kimpun maitotölkkiin).
Tulppaanit hehkui päivän auringossa niin lämpimän kesäisinä, että melkein pystyi tuntemaan kesän lämmön <3. Ja neilikat nyt on rakkautta aina. Piste.
Ja aivan kuin odottelisin paljonkin vieraita, laitoin pöydällä oleviin Mariskooleihin vähän väriä. Tai no, yhteen niistä. Ei mulla nyt kymmentä pussia suklaamunia passaa olla o_O.
Siivoilun, pyykkäilyn, suihkussa käymisen ja syömisen jälkeen kello oli ehkä tyyliin kaksi iltapäivällä. Mitä mä nyt teen? Soitin äitiliinille ja houkuttelin sen Itikseen. Kannatti, sillä loppulukemana on hassut raidalliset housut kesäksi, inana raidallinen paita ja muutama kätevä toppi. Käytiin kaffillakin, ja herkuteltiin.
 |
| Diabeetus |
Day well spent.
torstai 19. maaliskuuta 2015
Neulootikko pakkolomalle
Juu, nyt ei ole hetkeen asiaa neulomusten pariin. Eilinen tunteja kestänyt tikuttaminen teki sen pahimman mahdollisen tenän (tai ainakin syytän sitä kyllä tästä), ja nyt nautiskellaan lihasrelaksanttia kera buranan. Vanha viholliseni selkäkipu on täällä taas! Johan se varoitteli pitkin viikkoa, vaan uskoinko mä? NO EN. Oisko kuitennii kannattanu?
Ei paljoo naurata ku mummat viuhtoo keppeinensä nopeempaa ku mä, ja kipu säteilee sääreen, istumisesta ei tule juur mittää ja jaloillaan oleminenkaan ei ole hyvä. Eli paikallaan ei voi olla, paitsi ehkä maatessa. En oo vielä kokeillu muuta ku tässä kylellään lekotellen.
Kyllä nyt kiukuttaa! Miksi ei vaan voi oppia, aina täytyy hakata päätä seinään. Viisauttako se, että tunnistaa virheensä tehdessään ne uudelleen?
Ei paljoo naurata ku mummat viuhtoo keppeinensä nopeempaa ku mä, ja kipu säteilee sääreen, istumisesta ei tule juur mittää ja jaloillaan oleminenkaan ei ole hyvä. Eli paikallaan ei voi olla, paitsi ehkä maatessa. En oo vielä kokeillu muuta ku tässä kylellään lekotellen.
Kyllä nyt kiukuttaa! Miksi ei vaan voi oppia, aina täytyy hakata päätä seinään. Viisauttako se, että tunnistaa virheensä tehdessään ne uudelleen?
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Potkuhuutoa
Pidä tunkkis perkele!
Jospa lasken Rievun hyppysistäni nyt, kun monen tunnin neulonnan tulos on vain muutama hassu sentti... Ku piti lähtä taas kikkaileen. Nyt ollaan kainaloissa, tai no pikkasen jo ohi. Päättelin 30s molemmin puolin, loin saman verran uusia. Tai siis ekalla yrittämällä aivopieruissani päätin luoda enemmän, ja tikutin pitkät pätkät yhteensä kunnes totesin että ei tää nyt pelitä. Eiku purkuun. Mä alan olla jo aika haka siinä, aikasemmin kammosin koko purkamista ja totesin että siihen jos ruvetaan ni puretaan sit alkutekijöihinsä. Noh, toisin sanoen purku pääteltyihin kainalosilmukoihin, ja tällä kierroksella loin vaan saman verran. Ja päätin, että teen raglan-kavennukset. Mikä järki, kysyn vaan. Mutta nyt en siis vielä lähe kaventeleen, sain niin tarpeekseni jo tuossa äsken että saa nyt luvan levätä huomiseen. Vähän meinasin, että pakkoko se ois tehä tuohon miehustaan jonkin sortin veemäinen kaula-aukko. Koska O-aukko ei todellakaan pelitä kuin hyvin harvoin, enkä todellakaan usko tän riepukkeen kuuluvan niihin harvoihin. Mutta koska minä ja nurja ei olla frendei (siis daa!) ni pohdin josko aukon ratkoessa neuloksen tasoksi vaihtaisin ainaoikeaan. Tosin en pidä siitäkään, mutta mä en kyllä oikeasti ala lähemmäs pariasataa silmukkaa neulomaan nurin, perkele! Vois tietty tehä vaik joustinta, mut eeei ei ei, ei sellanen toimi jos kerta teen jonku muun ku O-aukon. Ja ku tähän mittaan ollaan vaatteessa päästy ilman sen kummempia pintaefektejä (okei, ei lasketa palmikkojen rivistöä nyt mukaan...) ni parempi olla keksimättä niitä enää.
Puuh. En jaksa nyt kyllä ees kuvaa napata. Sylettää koko perhanan rätti :D. Tai lähinnä olen nyt harvinaisen täynnä koko hiton neulomusta ja neulomista ylipäänsä. Monta tuntiahan tuossa taas vierähti, ja ihan harakoille. Katotaan mitä huomisesta tulee kun ansaitsin itselleni vapaapäivän tekemällä tänään oma-aloitteisesti ilman velvoitetta yhden tehtävän alusta loppuun, jota oltas siis huominen värkätty. Eipä tarvi mennä.
Jospa lasken Rievun hyppysistäni nyt, kun monen tunnin neulonnan tulos on vain muutama hassu sentti... Ku piti lähtä taas kikkaileen. Nyt ollaan kainaloissa, tai no pikkasen jo ohi. Päättelin 30s molemmin puolin, loin saman verran uusia. Tai siis ekalla yrittämällä aivopieruissani päätin luoda enemmän, ja tikutin pitkät pätkät yhteensä kunnes totesin että ei tää nyt pelitä. Eiku purkuun. Mä alan olla jo aika haka siinä, aikasemmin kammosin koko purkamista ja totesin että siihen jos ruvetaan ni puretaan sit alkutekijöihinsä. Noh, toisin sanoen purku pääteltyihin kainalosilmukoihin, ja tällä kierroksella loin vaan saman verran. Ja päätin, että teen raglan-kavennukset. Mikä järki, kysyn vaan. Mutta nyt en siis vielä lähe kaventeleen, sain niin tarpeekseni jo tuossa äsken että saa nyt luvan levätä huomiseen. Vähän meinasin, että pakkoko se ois tehä tuohon miehustaan jonkin sortin veemäinen kaula-aukko. Koska O-aukko ei todellakaan pelitä kuin hyvin harvoin, enkä todellakaan usko tän riepukkeen kuuluvan niihin harvoihin. Mutta koska minä ja nurja ei olla frendei (siis daa!) ni pohdin josko aukon ratkoessa neuloksen tasoksi vaihtaisin ainaoikeaan. Tosin en pidä siitäkään, mutta mä en kyllä oikeasti ala lähemmäs pariasataa silmukkaa neulomaan nurin, perkele! Vois tietty tehä vaik joustinta, mut eeei ei ei, ei sellanen toimi jos kerta teen jonku muun ku O-aukon. Ja ku tähän mittaan ollaan vaatteessa päästy ilman sen kummempia pintaefektejä (okei, ei lasketa palmikkojen rivistöä nyt mukaan...) ni parempi olla keksimättä niitä enää.
Puuh. En jaksa nyt kyllä ees kuvaa napata. Sylettää koko perhanan rätti :D. Tai lähinnä olen nyt harvinaisen täynnä koko hiton neulomusta ja neulomista ylipäänsä. Monta tuntiahan tuossa taas vierähti, ja ihan harakoille. Katotaan mitä huomisesta tulee kun ansaitsin itselleni vapaapäivän tekemällä tänään oma-aloitteisesti ilman velvoitetta yhden tehtävän alusta loppuun, jota oltas siis huominen värkätty. Eipä tarvi mennä.
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Suuren työn dilemma
Kuten tuolla esittelytekstissä taidan jo mainita, haaveita suuremmista töistä on mutta pääsääntöisesti pitäydyn pienemmissä töissä. Nyt ollaan taas tultu siihen pisteeseen, mikä omalta osaltaan määrää tämän suurten töiden vähyyden ufo-listallani.
Riepuni on nyt keskivälin vaiheilla, ehkäpä. Ja vielä ei ole sitä v-mäistä etappia saavutettu, jolloin into katoaisi ja jaksaminen lakkaisi. Mutta nyt ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että suurin innostus on pienessä notkahduksessa, ja oikeastaan haluaisin työn jo olevan valmis. Samoin myös epäilykset nostavat rumaa päätään, teinkö nyt oikean ratkaisun...
Päätin kikkailla pienen vyötärö-efektin palmikkorivistöllä, vähän jotain muotoa tuohon alun perun lukuisten käyttötapojensa johdosta hyvin muodottomaan vaatekappaleeseen. En kuitenkaan aio ikinä pukea tätä halterneck-tyyppisesti tai muutenkaan, tämä tulee olemaan päällä vain yhdellä tavalla. Palmikkorivistön aikana olen myös kaventanut silmukoita kymmenkunta pois, jotenkin ajattelin että yläosasta tulisi ehkä vähemmän säkkimäinen. Vaan kun mennään vain tällasella mututuntumalla niin eihän siitä ole minkäänlaisia takeita että ajatus toimisi käytännössä. Ja näistä johtuen epäilyksiä.
Mut hittojako tässä murehtimaan! Ainahan tuota saa purettua, vaikka kokonaan, jos siltä tuntuu. Langat nyt vähän ottaa osumaa moisista, mutta jos niikseen tulee ettei vaatteesta tule käytettävää niin langat voi vielä hyödyntää yhteen jos toiseenkin. Pääasia on, että lankaa kuluu johonkin.
Tuossa äsken kävin koulun jälkeen siiderillä itsekseni. Alun perin oli kyllä mehu mielessä, mutta Nokian Panimon Omena kutsui voimakkaasti. Siinä samalla tikuttelin punasävyisestä Trekkingistä niitä hyshys-sukkia eteenpäin. En ollut varmaan viikkoon koskenutkaan siihen työhön... Mutta saatiin sitäkin taas parikolme senttiä eteenpäin :).
Seuraavaksi pitäisi kyllä tarttua kirjaan ja kerrata perjantain kokeeseen, mutta kun... Ruudussa oottaa viikon edestä Poliiseja ja Riepu katsoo anovasti pyöröltään..
Riepuni on nyt keskivälin vaiheilla, ehkäpä. Ja vielä ei ole sitä v-mäistä etappia saavutettu, jolloin into katoaisi ja jaksaminen lakkaisi. Mutta nyt ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että suurin innostus on pienessä notkahduksessa, ja oikeastaan haluaisin työn jo olevan valmis. Samoin myös epäilykset nostavat rumaa päätään, teinkö nyt oikean ratkaisun...
Päätin kikkailla pienen vyötärö-efektin palmikkorivistöllä, vähän jotain muotoa tuohon alun perun lukuisten käyttötapojensa johdosta hyvin muodottomaan vaatekappaleeseen. En kuitenkaan aio ikinä pukea tätä halterneck-tyyppisesti tai muutenkaan, tämä tulee olemaan päällä vain yhdellä tavalla. Palmikkorivistön aikana olen myös kaventanut silmukoita kymmenkunta pois, jotenkin ajattelin että yläosasta tulisi ehkä vähemmän säkkimäinen. Vaan kun mennään vain tällasella mututuntumalla niin eihän siitä ole minkäänlaisia takeita että ajatus toimisi käytännössä. Ja näistä johtuen epäilyksiä.
Mut hittojako tässä murehtimaan! Ainahan tuota saa purettua, vaikka kokonaan, jos siltä tuntuu. Langat nyt vähän ottaa osumaa moisista, mutta jos niikseen tulee ettei vaatteesta tule käytettävää niin langat voi vielä hyödyntää yhteen jos toiseenkin. Pääasia on, että lankaa kuluu johonkin.
Tuossa äsken kävin koulun jälkeen siiderillä itsekseni. Alun perin oli kyllä mehu mielessä, mutta Nokian Panimon Omena kutsui voimakkaasti. Siinä samalla tikuttelin punasävyisestä Trekkingistä niitä hyshys-sukkia eteenpäin. En ollut varmaan viikkoon koskenutkaan siihen työhön... Mutta saatiin sitäkin taas parikolme senttiä eteenpäin :).
Seuraavaksi pitäisi kyllä tarttua kirjaan ja kerrata perjantain kokeeseen, mutta kun... Ruudussa oottaa viikon edestä Poliiseja ja Riepu katsoo anovasti pyöröltään..
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Mehut pois.
Voi kuulkaa. Nyt on pari päivää painettu töissä ja lopputuloksena on lievä lämmön nousu, ja siitä minä en tykkää. Huomenna ois vielä iltavuoro ja koulussakin olisi vähän niinkus pakko istua. Olin jo ton leikkaussaikun takia reilun viikon pois, ei ole oikein varaa olla enempää. Ja kuka hitto nyt pierasee ittensä mun iltavuoroo tekemään näin lyhyellä varotusajalla... Ei kukaan, koska ei ole tekijöitä. No. Mähän tein ratkaisuni ja irtisanouduin lauantaina, ei tarvitse tuotakaan märehtiä enää viiden vuoron päästä. Pitäkööt tunkkinsa! Ja voimia kaikille, jotka sinne vielä jäävät.
Kuulkaas, kun ei oikein jaksaisi edes neuloa. Tää päivä on imenyt mehut niin tyystin! Kävin tuossa kaverilla kääntymässä ja yritin luoda silmukat liilalla langalla, josta surautin ne lapaset eräs sunnuntai. Että sitä pipoa. Ei pelitä. Ei. Pitänee harkita josko sen tekisi pyöröllä kun eihän ne silmukat ees mahtuneet noille sukkapuikoille. Kierimpä takaisin kerälle. Ja nyt ei tunnu löytyvän voimia Riepuunkaan, vaikka sitä saattaisi muuten tehdäkin mieli. Ehkä pilkin Persian Prinssin parissa vielä puoli tuntia ja kääriydyn sitten Nukkumatin kainaloon.
Kuulkaas, kun ei oikein jaksaisi edes neuloa. Tää päivä on imenyt mehut niin tyystin! Kävin tuossa kaverilla kääntymässä ja yritin luoda silmukat liilalla langalla, josta surautin ne lapaset eräs sunnuntai. Että sitä pipoa. Ei pelitä. Ei. Pitänee harkita josko sen tekisi pyöröllä kun eihän ne silmukat ees mahtuneet noille sukkapuikoille. Kierimpä takaisin kerälle. Ja nyt ei tunnu löytyvän voimia Riepuunkaan, vaikka sitä saattaisi muuten tehdäkin mieli. Ehkä pilkin Persian Prinssin parissa vielä puoli tuntia ja kääriydyn sitten Nukkumatin kainaloon.
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Riepua ja herkkuja
Eilinen oli suurin piirtein kaikilta mahdollisilta osin negatiivinen. Paitsi parista kohtaa. Nimittäin.
Riepu(ke) etenee vallan mellevästi, ja siitä saattaa vielä tullakin jotain. Vähintäänkin jännetuppitulehdus oikeaan ranteeseen. Tai tenniskyynärpää. Tai jotain vammaa nyt joka tapauksessa, koska sen neulominen on kohtuullisen raskasta. Mut ei haittaa.
Illalla leivoin vielä meheviä mokkapaloja Kotikokista löytyneellä reseptillä, ei hullumpi. Ohjeesta poiketen sulatin rasvan joukkoon vielä muutaman rivin taloussuklaata, lisäsuklaisuus ei ole koskaan pahasta. Ei kyllä tullut ihan niin "paksuja" kuin ehkä toivoin, mutta sepäs ei menoa haitannut. Hyvältä maistui, ja nyt sitä on jääkaappi pullollaan. Kenellehän mä ajattelin sen kaiken syöttää?
Nyt asennoidun poistumaan talosta ja uhraamaan tunteja kallista aikaani töihin. Meh. Mutta, tänään tapahtunee jotain jännää sillä saralla, joten ei olla liian negatiivisia!
Riepu(ke) etenee vallan mellevästi, ja siitä saattaa vielä tullakin jotain. Vähintäänkin jännetuppitulehdus oikeaan ranteeseen. Tai tenniskyynärpää. Tai jotain vammaa nyt joka tapauksessa, koska sen neulominen on kohtuullisen raskasta. Mut ei haittaa.
Illalla leivoin vielä meheviä mokkapaloja Kotikokista löytyneellä reseptillä, ei hullumpi. Ohjeesta poiketen sulatin rasvan joukkoon vielä muutaman rivin taloussuklaata, lisäsuklaisuus ei ole koskaan pahasta. Ei kyllä tullut ihan niin "paksuja" kuin ehkä toivoin, mutta sepäs ei menoa haitannut. Hyvältä maistui, ja nyt sitä on jääkaappi pullollaan. Kenellehän mä ajattelin sen kaiken syöttää?
Nyt asennoidun poistumaan talosta ja uhraamaan tunteja kallista aikaani töihin. Meh. Mutta, tänään tapahtunee jotain jännää sillä saralla, joten ei olla liian negatiivisia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)