Riepuni on nyt keskivälin vaiheilla, ehkäpä. Ja vielä ei ole sitä v-mäistä etappia saavutettu, jolloin into katoaisi ja jaksaminen lakkaisi. Mutta nyt ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että suurin innostus on pienessä notkahduksessa, ja oikeastaan haluaisin työn jo olevan valmis. Samoin myös epäilykset nostavat rumaa päätään, teinkö nyt oikean ratkaisun...
Päätin kikkailla pienen vyötärö-efektin palmikkorivistöllä, vähän jotain muotoa tuohon alun perun lukuisten käyttötapojensa johdosta hyvin muodottomaan vaatekappaleeseen. En kuitenkaan aio ikinä pukea tätä halterneck-tyyppisesti tai muutenkaan, tämä tulee olemaan päällä vain yhdellä tavalla. Palmikkorivistön aikana olen myös kaventanut silmukoita kymmenkunta pois, jotenkin ajattelin että yläosasta tulisi ehkä vähemmän säkkimäinen. Vaan kun mennään vain tällasella mututuntumalla niin eihän siitä ole minkäänlaisia takeita että ajatus toimisi käytännössä. Ja näistä johtuen epäilyksiä.
Mut hittojako tässä murehtimaan! Ainahan tuota saa purettua, vaikka kokonaan, jos siltä tuntuu. Langat nyt vähän ottaa osumaa moisista, mutta jos niikseen tulee ettei vaatteesta tule käytettävää niin langat voi vielä hyödyntää yhteen jos toiseenkin. Pääasia on, että lankaa kuluu johonkin.
Tuossa äsken kävin koulun jälkeen siiderillä itsekseni. Alun perin oli kyllä mehu mielessä, mutta Nokian Panimon Omena kutsui voimakkaasti. Siinä samalla tikuttelin punasävyisestä Trekkingistä niitä hyshys-sukkia eteenpäin. En ollut varmaan viikkoon koskenutkaan siihen työhön... Mutta saatiin sitäkin taas parikolme senttiä eteenpäin :).
Seuraavaksi pitäisi kyllä tarttua kirjaan ja kerrata perjantain kokeeseen, mutta kun... Ruudussa oottaa viikon edestä Poliiseja ja Riepu katsoo anovasti pyöröltään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!