Jos uuni lämpiää ruoan takia, samalla vaivalla kannattaa jo leipoakin. Hyväksi todettu kardemummakakku siitä sitten syntyi. Taikinaan raastoin yhden limen kuoren ja pusersin mehutkin perään, mutta kardemumma valtaa makumaailman sen verran voimakkaasti ettei limetti oikein erotu. Noh, ei se mitään, tiedänpä ensi kerralla paremmin :).
Ihan nätti paistoväri, ja siitä on kiittäminen ihan vaan metallista vuokaa. Vanha alumiinivuoka, jonka sain mummolta joskus. Ihan sama mitä matskua se vuoka sinällään on, kunhan se ei ole naurettava silikonivuoka, jossa tehdessä väriä ei synny yhtään niin kauniisti, eikä pintaan saa paistosta rapsakkuutta yhtään. Muunlaisiin juttuihin silikoniset vuoat on ihan näppäriä (muffinivuoat ainakin on käteviä, joskaan silloin en käytä paperivuokaa kun ne on yleensä aina eri kokoisia, mutta muffineissa se paistopinta ei niin haittaa).
Ja oikeastaan ensimmäiseksi ruoan jälkeen uuniin meni neljä joulutorttua (yhden söin jälkkäriksi). Kyllä, neljä. Eli viiden levyn paketista käytin kaksi levyä :D. Ajattelin, että kaikki ois vähän liikaa koska olin päättänyt tehdä myös tuon kuivakakun, joten neljä sai tulla. Ja vissi on se, etten enää käytä niitä torttutaikinalevyjä, ne maistuu aivan pahville! Siis kun vertaa voitaikinalevyihin. Niiden lehtevyys ja rapsakkuuskin on ihan toista luokkaa. Okei, onhan ne rasvaisempia, mutta helttileili sentään, nehän on leivoksia!
Oon saanut hieman neulottuakin, vaan tuskaisen hitaasti se etenee. Tai jotenkin aina kauheen vähän kerrallaan. Ja meinas taas käsiala kiristyä ihan kamalaksi, pikkurilli huusi apua kunnes sain löystytettyä ranteita pikkuisen.
Tuo Trekking on kyllä mainio lanka. Ja tuossa kyseisessä sävyssä värivaihtelut on aika nätit. Tokikaan ei välttämättä ideaalein sirolle palmikolle, mutta ei se nyt ehkä liian kirjavakaan ole. Kohta saa tehdä kärjen kauniin kuvion päättämisen ja kärkikavennukset. Vaan mahtavatko mahtua jalkaan edes summittaista sovittamista varten, nyt on nimittäin ehkä vähän liian vähän silmukoita jalkaterässä kun tein taas tyypilliseen tapaani kiilakavennukset tiuhaan ja samalla unohdin, että jalkapöydän puikoilla oli vähemmän silmukoita kuin tavallisesti, ja sit vaan kaventelin ronskisti ajatellen että äitillä on kaponen jalka, hyvä tulee jees jees. Mut kuha tää valmistuu ni pitäs vielä parikin tehä! Jostain kumman syystä tää on tökkiny vähän turhan paljon. Pohdin, olenko vääntänyt jo liikaa pientä palmikkoa kun kahdet kämmekkäät tuli peräkkäin tikuteltua. Mutta ehkä se vaan on just se, että tota pientä palmikkoa on vähän hitaampi tehdä, kiertäen neulotut oikeat ja välissä paljon nurjaa, ne on mulla hitaampia. Mutta kaunista tulee, sen voin sanoa :).
Tämän kauneudesta en mene takuuseen. Se on epämääräinen riepuke jälleen, vailla ohjetta ja vailla lopullista suunnitelmaa. Raidoituksenkin olisi voinut miettiä fiksummin, mutta menkööt. Kerällä mausteisen sinappisen keltainen lanka onkin keskuharmaan kanssa ihan porkkanaa. Ei ollut tavoite, mutta kyllä sen noinkin sietää. Kohta alkaa olla mittaa sen verran että pitäis miettiä mitä niiden hihojen kanssa oikeen meinas tehdä. Tekeekö vaan sairaat silmukanlisäämiset ja tikuttaa tasona tuohon vaan (kamala ajatus kyllä hei nyt), vai tekeekö kädensijan kavennukset kuinka mallikkaasti, vai onko äärimmäisen laiska ja huolimaton ja tekee vaan suoraan. Kallistun keskimmäiseen vaihtoehtoon. Varsinkin, kun tää taitaa olla snadisti turhan levee setti. En viitsinyt vaivautua edes vyötärön muotojen jahtaamisen kanssa, vaan tää on niin lankkuversio kuin olla ja voi. Ja käsiala vaihtelee aivan hervottomasti :D. Toivon jäljen tasoittuvan kostuttamisella.
Kostuttamisesta tuli mieleen, se huivi jonka silloin kesällä joskus neuloin kreisistä kissalangasta (en jaksa etsiä päivitystä linkittääkseni sitä)... Noh, kostutin sen silloin ja katsoin että johan venyy ja paukkuu. Sepä pirulainen on palautunut mittoihinsa kuin mikäkin fitnessmalli synnytyksen jälkeen! Kyllä siinä onneks mitat riittää käyttöön, mutta sais se vähän siitä leveimmästä kohdastaan olla leveämpi. Yllättävän miellyttävä kaulalla, ei kutita niin paljon kuin pelkäsin. Hyvähyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!