Keltaista ja speksiä ja mitähän vielä

No voihan, kyllä jo vähän jänskättää! Kevään ja sen mukana itselleni ihka ensimmäinen Salainen NeuleYstävä -kierros lähti käyntiin. Vielä ei ole ensimmäisen virallisen SNY-päivityksen aika, mutta piti saada se nyt vaan sanottua :D.

Mitään uutta työtä ei ole esittelyvalmiudessa, ellei sitten haluta päivitellä keskeneräisyyksiä. Mulla oli kyllä kovasti sellainen tavoite vuoden vaihteessa, että jos vaikka yrittäs päivittää (varsinkin kuvia) vasta ihan valmiista töistä, mutta kuten esimerkiksi jo tosta takin tekeleestä nähtiin, ei ihan onnistunut... Instagramin puolella taisi olla sielläkin pari päivää hiljaisuutta, kunnes tässä taas heräsin hieman. Keltaiset luuppisukat ovat jo hyvin pitkällä, tuskin enää tarvitsee kovinkaan montaa tuntia tikutella ennen ko langat voi päätellä ja pistää uudet sukat jalkaan! Mähän en tunnetusti jaksa kostutella ja mallailla valmiita juttuja uomiinsa (ellei takin tekelettä lasketa, mut sellaset isot nyt oikeesti vaatiikin sen), venyyhän ne kohilleen sitte jaloissa. Kahtotaan ny.

Tänään kävi sillä tavalla, että lähdin kesken työpäivän kotiin, sillä sain tarpeekseni otsalohkoa rummuttavasta päänsärystä, väsymyksestä ja yleisestä puoli-kuntoisuudesta. Lämpöähän ei tietenkään voi nousta, että vois oikeasti sanoa olevansa kipeä, mutta on se ny jumalauta perkele kun on jo viikkotolkulla mittari sahannut 36,4 - 36,8 asteessa kun normilämpö on tasan tarkkaan se 36,5. Mut se ei tosta kasista nouse ei sitten mihinkään, ja vaikka kuinka tuntus et on kehno olla ni annas ku seuraavan kerran mittaat ni se pirulainen on laskenu pari kymmenystä. Uskomaton. Ja parhaillaan tää ylettömän kirkas näyttö sattuu mua naamaan (haa, tossahan oli noi näppärät napit jolla näytön saa himmeämmäksi...). Kahtotaan siis, meenkö huomenna normaaliin malliin toimistolle, vai jäänkö kotia. Turhan tunnollinen kun olen, saatan hyvinkin mennä, ja sitten taas lähteä kesken päivän kun ei se olo anna olla. Mut ku! Aina tulee semmoi olo et jos kotiin on jäänyt, ni on ihan huijari koska sit se olo onkin ihan fine ja alkaa vaan kyseenalaistamaan sen et miten niin ei ois jaksanu olla töissä. Mutta töissä ei voikaan vaan olla ja möllöttää, vaan siellä pitäis käyttää aivoja, olla sosiaalinen, keskittyä, ratkoa ongelmia, etsiä jatkuvasti tietoa, muistaa, laskea - mitä näitä nyt olikaan. Vaikka ei fyysisesti niin kummoisesti mitään tekiskään, aivojumppa vie voimat yllättävän isosti.

Nooh! Pakkohan mun on laittaa kuva noista kanarialinnunkeltaisista sukantekeleistä! Ja vähän muustakin...

Tykkään ihan kovasti tosta pitsimallista. Elinan pitsiunelmat a la Kardemumman talo, vaikka alkup. malli onkin tässä käännetty ylösalaisin.

Insta-fiilistelyä aiheesta. Ja päätin sitten kuitenkin pitäytyä alkup. ohjeen pohje-pitsiraidassa. Sekin ns. ylösalaisin.

Heti se laiskiainen pisti sarjan pyörimään ku kotia pääs. Mitä sitä muuta sillon ku ei oikein jaksa.

KY-speksi Messias-protokolla. Duuni toimi sponsorina, "maksettu maiinooos!"

Ällistyttävä rajaus niinkin runsaassa humalatilassa...

More complicated than your grilfriend -stout. Riekosta löytyy myös More dry and sour than your mother-in-law -lisääoluttyyppitähän. Itsehän en oluita juo, mutta etiketti osui silmään.

Näistä tuskin koskaan tulee mitään... Chili-yrityksiä eniveis.

Kenelläkään kokemuksia tuollaisista turve-briketeistä? Kyllähän ne sit lopulta turpos, mutta mietin onko ne turhankin märkiä kasvualustoja. Varsinkin kun joudun lisäämään vettä melko tiuhaan koska toi ikkunan edusta on yllättävän paahteinen, kiitos sen alla pohottavan patterin. Ja kun pitkät verhot sulkee sen taakseen, ainoa tie lämmölle on todellakin ylöspäin aka kasveihin...