Sekametelisoppa (vol 2)

Niin se taas tämäkin viikko hurahti ohi. Olipas hieman kiire töissä, ja muutakin jännää... Tämä neuloosipotilas muuttaa lankavarastonsa tuonne parin kilometrin päähän toiseen kaupunginosaan, kun tarjoutui niin mahtava tilaisuus. Käytännössä sama vuokra, mutta neliöitä 10 enemmän. Hei haloo! No mutta, muutto on vasta reilun kuukauden päästä, touko-kesä taitteessa. Aivan varmasti tännekin eksyy kuvallista fiilistelyä aiheesta.

Sain tehtyä sny-parilleni jotain, ja ärsyttää suunnattomasti kun en voi julkaista niistä kuvaa täällä! Mutta sen voin paljastaa, että olen tyytyväinen lopputulokseen vaikkei se täydellistä jälkeä olekaan. Testiin pääsi myös sny-parin (miten tän vois jakaa jotenkin fiksusti? Pari ja pari, kun ne on kaksi eri henkilöä!) lähettämät zing-puikot. Vallan kivat neuloa, kevyet. Aavistuksen turhan pitkät, ainakin tohon projektiin, mutta toisaalta en osaa kyllä liian lyhyilläkään neuloa. Sellaisen kivan seikan huomasin, että näillä 2,25 millisillä mun tiukka käsiala muuttui melkeinpä vieläkin tiukemmaksi :D. En tajua miksi on pakko kiristää!! Yritin kovasti neuloa vähän löysemmin rantein, mutta joku siinä vaan houkutti aina nykimään langan tiukemmalle. Kädenjälki oli kyllä kaunista ja tasaista. Jollain ihan snadisti ohuemmalla langalla voisi tulla vähän vähemmän peltistä jälkeä, mutta eipä toikaan nyt mitään kattopeltiä ollut.

Ja pääsipä sny:n lähettämä lankakin puikoille, niille samaisille zingeille kun ne vapautuivat :). Malli oli hakusessa (ja jos en nyt pidä päätäni niin se on hakusessa edelleen), ja harkitsin Tiina Kuun Oi ihana toukokuu -ohjetta, mutta ajattelin sen kaipaavan itselleen jonkin heleän keväisen värin. Tämä harmaa on niin herkku, että se menisi sekä miehelle että naiselle, ja sitten aloin pohtimaan, josko neuloisi isipapalle toisetkin sukat elämässään. Tällä hetkellä mallina ois Urho, joskin langan vahvuus on eri kuin ohjeessa. Sehän ei mua haittaa, koska lainaan vaan sen kauniin kuvion sukan sivusta, muutenhan se menee kuin mikä tahansa tavan sukka. Toki nyt jo ehdin alkaa erilaisella resorilla, mutta en jaksa purkaakaan, joten olkoon hieman eri näköinen.

Viime sunnuntaina käytiin testaamassa Weeruskan uusi brunssi. Kolmatta kertaa tarjolla ollut kombo oli listalla niin herkun kuuloinen, että pakkohan se oli varata pöytä. Kokonaisuus oli vallan kiva, joskaan ei se paras jota olen syönyt. Mutta se on kehitteillä vieläkin, ja viilautuu varmasti oikein hyväksi. Tässä lautasella on toka satsi (tsiisys mitä perseilyä!), ja vuorossa lihaisampi osuus. Ekalla lautasella oli lähinnä salaattijuttuja, kuten tälläkin lautasella näkyvää qvinoa-salaattia, pottusalaattia, voipaputahnaa (joka oli tosi herkkua leivällä ja oikeastaan sellaisenaankin!), ihan perus salaatinlehteä ja kurkkua, marinoitua punasipulia, mitähän vielä. Lämpimältä puolelta aivan herkkua oli paahdettu bataatti (tietenkin), ja hei nauravia nakkeja!!! Peekkoni oli sellasta vähän erilaista, snadisti kuivahtanutta mutta hyvän makuista (huom., tultiin vasta 14.30, eli heti auetessa se voi olla paljon parempaa), tarjolla myös paria erilaista spessumakkaraa tyylilajinaan bratwursti tai jotain. Oli myös friteerattua kukkakaalta ja perunamuussia (?), portobello-bolognesea eli tomaattista sienisoosia, ja ois ollut lihapullia jallukastikkeessakin, mutta koska lihapullat on aika perus niin en lähtenyt enää niitä ahtamaan itseeni. Jälkiruokapöydästä sai tuoreita hedelmiä, brownieta, porkkanakakkua, vegaanimarenkia (vähän kumma sivumaku mut ihmekkös tuo kun se tehdään kikherneiden säilöntäliemestä), ja ois saanut paistaa itelleen vohveleitakin! Siinä vaiheessa olin vaan jo niin ähkynä, ettei mahtunut.

Ja kolmatta kaveria odotellessa ikkunan ohi käveli peltimies. Joku -con vissiin menossa jossain kultsalla tai jotain.

#raitasepot etenee päivä päivältä! Jouduin purkamaan kantapään kerran, kun aloitin sen yhden raidan liian aikaisin eikä sukat meinanneet mahtua jalkaan. Venyyhän ne, mutta oli kyllä liian kireetä. Nyt sukissa on vielä yksi raita lisää, mutta siinä kuvassa ei näy kantapäät (enkä ole ihan vielä julkaissut sitä), joten mennään tällä :). Näitä on ollut kyllä hauska neuloa! Tulee ihanan riemunkirjavat, mikä oli tavoitekin.

Perjantain työpäivä jäi lyhyeksi, kun lähdin kotiin sairastamaan jo siinä kymmeneltä. Joku flunssamainen asia vaan painoi päälle siinä määrin, ettei ajatus kulkenut. Kotimatkalla kävin jättämässä sny-paketin postiin ja piipahdin kauppaan. Päivän piristykseksi päädyin ostamaan ihanan kimpun gerberoita. Yksiä ihan lemppareita kyllä <3. Ensin harkitsin neilikoita (ois ollut niitä aivan ihania haaleankeltaisia), mutta sitten silmiini osui nämä kaunokaiset. *huokaus*

Aikaisemmin viikolla ostoskoriin oli hypännyt tällaista herkkua, ja päikkäreiden jälkeen päätin herkutella. En ole oikein koskaan ollut leipäjuuston ystävä, taisin maistaa sitä ensimmäisen kerran vasta opiskeluaikoina 20-vuotiaana! Mutta lakka on jotain niin mahtavaa, että sen voimilla totuttelin myös tähän narskuvaan outoon "herkkuun", ja nyt voin jo sanoa pitäväni siitä. Jotain lohdullista siinä on, kun suutuntuma on lämmin ja oudosti kumimainen :D, ja sitten kun siihen upottaa hampaansa niin se narskuu hauskasti. Miltäänhän se ei itsekseen juuri maistu, mutta lakan kanssa se on aivan loistava kombo. Kaikista parhainta herkkuahan olisi sulatuksen jälkeen hyvin mehustuneet, kohtuullisesti sokeroidut lakat, tai silleen "pakaste-hillotut" eikä tämmönen imelänmakea hillo, mutta kyllä tuostakin sen maun sai. Vielä on paketissa juustoa jäljellä, tänäänkin on herkkupäivä!

Jos asunto ei ois näin epäsiisti, kutsuisin jonkun kahvilla käymään. Vaikka äitin. Sitten voisin esitellä sille ne muutamat sohva-ehdokkaat jotka ehdin jo eilen öögailla uutta kotiani silmällä pitäen :D. Kyseessähän on nimittäin pieni kaksio, jossa makkari on ihan kokonaan erillinen huone. Tämä nykyinen varusteluni jättää joko makkarin tai "päähuoneen" melko tyhjäksi... Joten sohva it is! Kun vaan saisi vielä kunnon mitat asunnosta. Koska huone ei tosiaankaan ole mikään valtaisa, eikä kokonaista seinää ole kuin yksi, sillä kahdella muulla on oviaukko ja kolmannella ikkuna. Notta riittääkö jollain "rikkonaisella" seinällä leveys, että siihen mahtuisi sohvanselkämys, that is the question. Ja toki ennen kuin ostan yhtäkään sohvaa, täytyy ne käydä testi-löhöömässä liikkeessä. Kaksi kolmesta mallista jotka eilen löysin ovat sohvasänkyjä, jotka tunnetusti voi olla aika epämiellyttäviä. Eivät ehkä istumatuntumaltaan, ennemmin nukkumisominaisuuksiltaan, mutta saattaa ne joskus olla niin kovin jäykkiä istuakin.

Miten niin olen innoissani? AAAAAAAAA!!! Josko jatkaisi unelmoimista leipomisen parissa. Sit ois tarjota kahvileipääkin jos jonkun tosiaan kyläilemään houkuttelisi.