Sain kerittyä loputkin tukuwoolit viime viikonloppuna. Saa nähdä, syntyykö niistä ikinä iholle kelpaavaa tuotetta. Niin on karheeta, että huh.
Töissä aloitti uusi harjoittelija, ja käytiin maanantaina isommalla porukalla lounaalla. Kiva tapa toivottaa ihminen tervetulleeksi ja tutustua. Ja koska Salve joutuu siirtymään tiloistaan, täytyy siellä käydä niin pitkään kuin iloa riittää. Vaikka aika vähän mä nykyään käyn lounaalla, helpompaa ja halvempaa tuoda omat eväät. Mutta sillon tällön :)
Eilen illalla löytyi Aleksis Kiven kadulta syviä mietteitä.
Ihanaa se on tämäkin. Voi itku sentään. Kävin kotimatkalla vähän lankakauppa Snurressa, ja tämä unelmaisen pehmyt Malabrigo sock merinolanka täytyi yksinkertaisesti kotiuttaa sieltä hyllyltä.
Oisko hyvä yhdistelmä? Vaikkapa Tailwindiin? Joku vähän leveämpi vai onko se nyt sit missä suunnassa puhuttuna leveyttä ja millon syvyyttä (?) malli ois ehkä enemmän mieleen. Tailwind on kovin pitkä, mutta ei sitten leveimmästä kohdastaan kovin kummoinen. Voi se olla hyväkin.
Sisäpihallekin on tullut kevät. Tai ei toi mikään piha ole, kummallinen tuulitunneli josta käydään kaikkiin kolmeen rappuun sisään.
Ja vaikka meinas olla vähän tukka kipeä tänään, onneksi kaveri houkutteli keskustaan seuraksi. Niinpä olen jälleen yhden mekon uusi omistaja (maksoi hikiseen 15e, hyvää kuvaa en tokikaan saanut). Ja ruokaa käytiin nauttimassa Oficinassa citykäytävässä. Latino-makuja. Itse valitsin quinoa-kasvispihvin, jonka lisukkeena tuli hiiligrillissä grillattua suippopaprikaa ja miniluumutomaatteja, ja kaverin kanssa jaettavaksi keskelle pöytää tuli lohkoperunoita, avokadomössöä ja salsa verdeä. Quinoapihvi oli enemmänkin pihvin muotoon aseteltua pehmeää sörsseliä, mutta ei kuule haitannu yhtään. Maku oli hyvä, lisukkeet mahtavat, soosissa löyty potkua, avokadomössö sitten vähän jäähdytteli ja kokonaisuus oli oikein maukas. Ei lainkaan huonommin sijoitetut parikymppiä. Menisin toistekin!
Mitään ei ole valmistunut sitten raitaseppojen. Puikoilla on kyllä parikin proggista, toiset on keskeneräiset urhot ja toiset on tavallaan ehkä vähän ylläriä. Tai siis, en halua että ne paljastuu ennen aikojaan. Jos vaikka päätyisivät jollekin tutulle.
Ja keskeneräistä tarttee nyt ollakin, sillä sunnuntaina lähetään sinne Nizzaan! Kova ois tarve nukkua menolennolla, vaan kattotaan nyt saako torkahdusta kummempaa aikaan. Väsyneillä silmillä tuskin kovasti saa neulottua, mutta mukaan on saatava silti. Ja varmaan siellä iltaisin kaipaa vähän tekemistäkin. Voi juku, alkaa jännittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!