Ei jouva!

Viikonloppu meni niin että humahti! Ja sitä edeltänyt viikko oli niin hektinen ja raskas, ettei paljo neulottu. Siis ollenkaan. Tai taisin mä joku ilta ottaa yhden keskiharmaan Siljan puikoille. Keksin haluavani jonkun paidanreuhkan. Tiedostoissa on semmonen kimono-tyylinen hihasta hihaan neulottu kummallisuus. Yhtenä palana kaikki. Paitsi että sitten mä keksin keikauttaa sen kumoon, koska oikeesti kukaan ei jaksa neuloa jotain viittämiljoonaa silmukkaa per rivi. Että jos kuitenkin alareunasta ylöspäin, sit jonnimmoinen vene-pääntie snadisti lepakkomaisilla hihoilla, jotka levennän loivasti lisäämällä silmukoita. Takapuoli kaventuu samassa suhteessa.

Ainakin teoriassa.

Ja kuulkaa! En ole suinkaan ensimmäinen enkä ainoa, joka jipottaa tulevia messuja. Voi juku, aamulla bussilla Tampereelle, hela dagen tullaan hulluiksi, illasta junalla kotia. Ja täytyyhän matkaan saada neulottavaa. Suunnitteilla napata puikoille Tiina Kuun Kahlittu, ja langaksi uhmaan harmaansävyistä Trekkingiä jonka ostin Lankamaailmasta silloin taannoin kun käytiin vähän neulomassa. Jaa, katotaan kui itketään liian pientä sukkaa, kun ohje on Nallelle ja mulla on kohtuullisen tiukka käsiala. Mutta jotenkin ne Terhenit oli vaan liian isot, vaikka tuttu puikkokoko ja tuttu silmukkamäärä, eikä tää tietenkään ole samanlainen malli. Reikäiset pitsit voi olla jokseenkin tilavia :D. Mutta äiteellä on mun kanoottiani hieman sirommat koivet, joten elättelen toiveita näiden mahtuvan hänelle ilman silmukoiden lisäilyä (koska malliin on vähän hankala lisätäkään, vaikka se kyllä onnistuisi, ainakin joltain vähän taitavammalta :D).

Messut tulee kyllä olemaan pieni kuolema. Ainakin rahallisesti. Yyh, sattuu jo nyt ajatella kuinka paljon tulee tuhlattua! Mutta hitsi vie, pakkohan sinne on mennä ko hommat järjesty niin näppärästi!

Mä en ole jouluintoilija, mutta mielessä kävi kuiha kiire sitä vielä tulee. Viikot sujahtelee sellasta valonnopeutta ohi ettei huomaakaan kuinka vähän tulee neulottua! Ja vielä on tarkotus ainakii kolmet sukat neuloa lahjaksi. Oivoi.

Kiitokseksi

Olen siis parhaillani työharjoittelussa eräässä mahtavassa tilitoimistossa. Ohjaajani on snadisti mua nuorempi, ja tietää aivan *piip* kaiken palkanlaskusta. Niin rautainen ammattilainen että huh.

Hänpä sai sen verran rautaisen työtarjouksen, ettei voinut kieltäytyä, ja siispä tiemme erkanevat viikon päästä perjantaina, kun hän tekee viimeisen työpäivänsä tuolla. Toki ajattelen paljon omaa napaa, että kuinkas sen nyt käy kun ohjaajani lähtee. Back up plan on jo, enkä sentään tyhjän päälle jää :). Ja olen oikeasti hyvin iloinen ohjaajani puolesta! Kertoo varmaan jotain, kun hänelle soittelee kaiken maailman headhunterit tarjoten työpaikkoja - harvemmin se niin päin taitaa olla! Olen oppinut näiden kolmen kuukauden aikana niin paljon ettei tosikaan, ja siitä saan kiittää ohjaajaani.

Näinpä käsityöihminen kiittää :)

Vaikka olenkin hieman huolissani, että tää mun saikkuni (flunssa) tuli huonoimpaan mahdolliseen aikaan kun ohjaajani on lähdössä, olen siitä kyllä iloinen että sen samaisen saikun vuoksi ehdin kivasti neuloa nämä kämmekkäät :).

Lankana on unelmaisen ihana ja pehmeä Drops Alpaca Mix, älkää vaan kysykö värierää. Tummansininen! Menekki vaivaiset 30g. Samaisesta langasta neuloin kaksinkertaisena erään pöllö-pipon alkuvuodesta, ja lankaa jäi nyssäkät yli. Vieläkin jäi! Tosin vain 2g yhteensä :D.

Snadisti turhan tiukka mun lapio-käteeni, ja siksi se ehkä näyttääkin vähän hoopolta. Plus omien käsiensä kuvaaminen on tunnetusti hivenen haastavaa :D.

Puikkoina 2,5mm, vaikka olisi voinut kolmosetkin passata. Toisaalta niillä ois saattanu tulla turhan löysää, jotta palmikko olisi pysynyt ryhdikkäänä.

Palmikkohan on siis sama Tiina Kuun Fredrika-ohjeesta lainattu, jota kokeilin harmaissa kämmekkäissä viikko kaks takaperin. Se on mielestäni ihanan näköinen ja loppuviimein tosi helppo malli. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan :).

Leivoin eilen siltä varalta, että olisin voinut mennä töihin tänään (olisi ollut vähän läksiäishengessä tapahtuvaa irroittelua iltapäivästä, plus halloween), mutta eilen puuhastellessa lämpö otti ja nousi lievästi, joten katsoin parhaaksi jäädä vielä kotiin. Kuvan tahmea lime-kookoskakku on yksi ehdottomista suosikeistani. Se on syntinen herkku kaiken sokerinsa takia, mutta voi juku se on hyvää! Ja niin simppeli tehdä! Ohjeessa on käytetty kananmunaa, mutta kun ekan kerran ohjetta testasin ja kertakaikkiaan unohdin kananmunat pois, lopputulos oli mielestäni jopa parempi kuin sen jälkeen syntyneet kakut joissa kananmuna on mukana. Notta jos täytyy jättää kananmunat pois allergian takia, ei hätää! Onnistuu mainiosti ilmankin. Ja kun kuitenkin jää yli sitä siirappia (jonka btw olen ekan kerran jälkeen tehnyt aina pelkästä limemehusta ja sokerista), se on ihan mieletöntä herkkua vaikkapa luonnonjogurtin ja pähkinöiden, juustojen tai vaikka pannareiden kanssa. Siis pelkkää win-winiä alusta loppuun.

Kun se onkin vikaostos

Varsinaista oksenuslankaa, kuten totesin. Joo, on siinä ihan kivojakin värejä, mutta jotenkin kummasti kävi nyt niin etten pitänyt kokonaisuudesta kyllä yhtään. Vieläkin ihmettelen, kuinka kerä eksyikään ostoskoriin...

Jos nyt jotain positiivista, niin lanka oli ihan miellyttävä neuloa. Pidän noista ohuemmista sukkalangoista ylipäänsä, vaikka joskus ne tuntuukin hitailta neulottavilta. Tässä oli kuitenkin esimerkiksi hyvä ja siistinä pysyvä kierre, mikä on aina hyvä ominaisuus :D. Ei nyt mitään esimerkillisen mainiota tai ihanaa, hyvä peruslanka.

Schachenmayr Regia Etude Color.

Puikot 2,5mm.

Menekki 60g.

Koko jotakuinkin 39-40.

Eilen illalla selasin Pirkka-lehteä ruokaideoiden toivossa, naureskelin sukkahousunikseille.

Pari kivaa ohjettakin oli, mutta tänään päädyin yrittämään perinteistä ruskeaa kastiketta. Jauhelihalla, siis. Syystä tuntemattomasta en ole vielä koskaan onnistunut siinä soosissa kovinkaan hyvin. Joko se on vellimäisen vaaleaa, klimppistä ja/tai mautonta. Ei tietenkään sellaista kauniin ruskeaa ja edes etäisesti sen makuista kuin mitä mummo teki. Ei siihen varmaan pääsekään ikinä, jos ei käytä voita ja valurautapannua. Loppulukema oli kuitenkin ihan syötävää, ja kerrankin soosi onnistui saamaan vähän väriäkin! Makua siinä ei sit kylläkään hirveesti ollu...

Onneksi eriväriset tomaatit maistuivat hyvältä oliivien kera. Eikä se soosikaan nyt mitenkään pahaa ollut. Lohturuoka on aina lohturuokaa.

Mitäs sit puikoille? Jotain pehmeää ja tummansinistä, luulen...

Vähäistä antia

Eipä tässä kuulkaa aina jouva neulomaan! Tän viikon saldo jäänyt aika köykäiseksi, mutta eihän se aina oikein mene. Ja puikoilla on niin sysiruma lankakin, että yöks! :D Olen sitä jo instagramissa kironnut.

En tiedä mikä mielenvikaisuus on iskenyt, kun kerä on mun matkaan lähtenyt. Ostin tämän Joensuun retkelläni kesäkuussa. Raidoittuuhan tuo nätisti, mutta mitä ovat nuo värit nyt häh? Oksennusta, sitä se on.

Eilen juhlittiin siskontyttöä, onneva <3. Pikku rinsessalle neuloin ne varioidut olga-sukat ja -lapaset Regian stripemaniasta.

Päivänsankarilla oli ihastuttava mekko päällä, tietysti Frozenin Elsan malliin. Ja voi kiesus kun täti on ihan daa kun menikin kysymään oliko tuo sen Ellan mekko. "Mikä ihmeen Ella, se on ELSA!"

Cake!

Kakkuähkyissä olikin sitten hyvä tempaista mamma mukaan ja poiketa sittariin, josta täysin randomisti olin löytänyt ehkä ihan-pakko-saada -takin. Ihan liian kallis se oli, ollakseen lähes kokonaan tekokuitua, mutta se oli juuri sopivan paksuinen ja juuri hyvän mittainen ja juuri oikean värinen ja juuri ihanan mallinen.

Tuossa se nyt tylsästi roikkuu vielä kaupan henkarilla, mutta kun en jaksanut alkaa poseeraamaan kun se on kosteana sateesta.

Nyt jatkan iltaani oksennuslangan ja Boschin parissa. Moikka!

Pientä sievää palmikkoa

Niinhän sitä taisin viime viikonloppuna ottaa uutta puikoille. Eräs tuttuni oli vähän kysellyt kämmekkäitä, ensitoive mustana mutta minäpä törkeästi tokaisin etten mustia tee, se on niin hankala väri neuloa. Plus mulla ei ole mustaa lankaa kuin veikan paksuisena, ja puhe oli ohkasista käsineistä. En kyllä varsinaisesti luvannut tehdä hänelle, mutta kai se jotenkin jäi takaraivoon, ja oli vähän pakko.

Lanka: Cascade Yarns Heritage, vyöte aikaa sitten mennyt jonnekin eikä palannut, mutta väri oli joku charcoal kenties. Kuvassa aavistuksen ehkä jotenkin lämpimämpi väritys, johtunee valosta. Kaunis tumma harmaa sävy.

Puikot 2,5mm

Menekki: 34g

Virheiltähän ei vältytty tälläkään kertaa. Palmikko tosin ei ollut se, mikä suurinta ongelmaa aiheutti. Palmikon mallin lainasin Tiina Kuun kauniista Fredrika-sukkaohjeesta. Leidi tarjoaa myös kämmekäs-ohjetta, vaan enhän mä sellaseen ollut törmännyt ennen kuin näihin aloin :D. Vaan väliäkö tuolla. Palmikko on mielestäni aivan ihana, ja niiiiin edukseen ohuelle langalle! Sellaiset muhevammat monen silmukan palmikot toimii parhaiten paksummilla langoilla mun mielestä, mutta tällainen pitsimäisen siro yhden silmukan palmikko on jotain aivan ihanaa.

Virheitä, sanoin. Joo. Ensimmäisen kämmekkään ehdin jo päätellä, en sentäs lankoja pujotella. Keksin vähän liian myöhään että hittolainen, reunahan kääntyy aivan rullalle jos siihen ei tee resoria tai jotain muuta. Päädyin resoriin sen jonkun muun sijaan, koska mielestäni se toimii kivasti tällaisissa käsineissä, ei päästä lörpähtämään vaan pitää ryhdissä. No, piti siis purkaa, ja onnistuin jopa aika pirun hyvin silmukoiden poimimisessa, ottaen huomioon että pysähdyin tietenkin kerrokselle, jossa palmikonsiirtoja tehtiin... Tokassa kämmekkäässä laskeskelin kerroksia, että milon resori tulee aloittaa, ja katsoin vain että mihin kohtaan mallikerrassa päätetään. Lopputuloksena vasemman käden resorista tuli silminnähden pidempi kuin oikean käden :D. Mutta sitä en jaksanut enää purkaa, ei sitä juostessa huomaa. Sitä paitsi, mitä olis itsetehdyt käsityöt ilman epätäydellisyyttä?

No, menevätkö nämä sitten sille, joka niitä kyseli? Se vähän riippuu. Siitä, raaskinko luopua, nyt ensimmäisenä mainitakseni :D. Muutakin tenkkapoota on, mutta en jaksa nyt eritellä.

Ja sitten muihin aiheisiin! Viikolla käytiin kaverin kanssa kahvilla. Karhupuiston laidalla nököttävä Bergga on yksi lemppareistani.

Kaakkuset on aika herkkua, kahvi on hyvää, ja vaihtoehtoja kahville löytyy kans ihan kivasti (esim. allekirjoittanut ei lähteny enää iltakuuden jälkeen hörppimään kaffetta ettei menettäisi yöuniaan, kello kun soi aamuisin kuudelta). Kuvan mums on banaani-kinuskikakkua. Ja tosi banaanista olikin! Runsas kinuski olis ollu jo haaste diabeetikolle :D. Ihanaa. Raikastamon herukkamehu oli ihanan kirpsakka kontrasti makealle kakulle.

Huomenna on Linnanmäen kauden päättäjäiset, ja pari viikkoa käynnissä ollut valokarnevaali houkutteli luikseen kahvin jälkeen. Ilotulituksia tuskin menisin katsomaan (alkavat niin myöhään - paitsi että mähän saankin ensi maanantaina nukkua pitempään! Saatan siis ehkä mennäkin) kun muutenkin vähän dissaan koko Lintsiä. Mutta pakko sanoa...

Olihan siellä tunnelmaa. Valaistut puut ja hehkuvat laitteet. Jos jono Panoramaan ei olisi ollut niin pitkä, olisin mielelläni mennyt ylös ottamaan kuvia alueesta. Se olis ollut kyllä näky!

Torstaina kysäisin toista kaveria liikkeelle. Hän oli menossa illasta Lintsille katsomaan jotain keikkaa, mutta nähtiin ennen sitä. 

Vaasankadun Tuktuk tarjosi thaimaalaista ruokaa, joka sai ainakin mut hyvälle tuulelle. Massaman curry, namm! Täytyy mennä toistekin.

Tänään kävin Hakaniemen torilla ja hallissa kääntymässä, vaan enpä ostanut mitään. Kunhan kävin fiilistelemässä ja keräämässä ajatuksia päivän ruoan suhteen. Ympyrätalon ässästä tarttui aineksia matkaan...

Ja taidan olla vieläkin täynnä, niin sitä tulee aina ahmittua uunilohta. Testailin siihen edelliseltä hallikierrokselta ostamaani limepippuri-sekoitusta, toimii vaikkei kovin limettinen olekaan. Hyvä setti kuitenkin, ja kaveriksi jaksoin yrittää perunamuusiakin. Ihan hyvä kokonaisuus, vaikka itse sanonkin!

Viikko kuvitettuna.

Minäpä sainkin kutsukortin syttärijuhliin! Kappas kun satuinkin lähettämään itse siskontytölle kortin, koska sattui tulemaan mieleen. Toinen niistä hallista ostamistani.

Eilen kävin lääkärissä koko viikon jatkuneen pahoinvoinnin ja vatsan toimimattomuuden - ja torstaina alkaneen kipuilun - takia, mutta siinäkin epämiellyttävässä olotilassani huomasin Rautatientorin metroaseman seinällä pienen yksityiskohdan. Muuten niin kamalan ruman värinen seinä sai pienen iloisuuden.

Aloitin siitä Lankamaailmasta saamastani Vilmasta sukat viime viikonloppuna, ja eka tais tulla valmiiksikin silloin. Toka hidasteli sen epämääräisen pahan olon takia, mutta sain sen eilen tikuteltua loppuun. Välillä piti vähän kiroilla krampin aikana ja hieman hengitellä, mutta vikkeläänkös tuollainen sukka tulee. Ja nämä lähtee takaisin Lankamaailmaan tässä joskus, kaveriksi kyllä ajattelin vielä jotku toisetkin. Vaikea sanoa mitä kokoa, ei nyt ehkä iiihan lapsenkaan, mutta varmaan maksimissaan 37-38. Blokki venyttää aika ankaralla kädellä..

3,5mm puikot

Viking Vilmaa vaaleanpunaisena ja vaaleanharmaana

Menekki 55g, eli lankoja jäi vielä. Harmaata vähemmän.

En meinannut saada mitään aikaan eilen, enkä myöskään syötyä juurikaan. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja keitin riisipuuroa. Ei-niin-houkuttelevan näköinen soppa on Valion luumu-rusinakeittoa, ja ulkonäöstään huolimatta se maistuu hyvältä. Ei toki yhtä hyvältä kuin äitin (saati mummon!) keittämä luumukiisseli, muuutta ihan menevää :). Ja maistuu aika joululta, sanoisin.

Tänään on onneksi parempi päivä, ettei vaan ois olo taittunut ja ilmeisesti virusperäinen tauti päihitetty! Heräsin ennen kahdeksaa, ja jo ysiltä olin menossa kauppaan. Päätin kotikokkia selatessani, että tänään täytyy leipoa, ja sitä varten piti käydä hakemassa vähän jauhoja ja muuta kivaa. Ja voi myy, nyt olen naatti. Voisiko joku tulla siivoamaan?

Täytyy hankkia kunnon leipomiskulho. Ei nuista muovisista ole mihinkään. Puolen litran taikina uhkaa tursuta aivan yli äyräiden! Helppojen ja hyvien vehnäsämpylöiden ohjetta muokkasin tasan sen verran, että hulautin grahamjauhoja pari desiä mukaan. Ihan vaan koska niitä oli. Nyt en halunnut lähteä leikkimään kaiken maailman lisäkuitua tuovilla härpäkkeillä, tahdoin vain pehmoisia tuoreita sämpylöitä!

Hymyileekö se sinullekin?

Ja koska pystyy, käytin puolet sämpylätaikinasta näihin perrejuttuihin. Kaaviloin levyksi, levitin pestoa lähes koko leveydeltä (toiseen pitkään reunaan jätin n. 5 cm tyhjän kohdan jotta rullalle käärittäessä se jäisi vähän lukoksi) ja murustelin fetaa samoin mitoin. Laitoin ne muffinivuokiin koska arvelin niiden leviävän tyystin auki jos niitä ei ois pitelemässä mitään. Ja jos oisin jaksanu, oisin kyllä mieluusti laittanut väliin oliiviakin, mutta en enää sitten jaksanut alkaa niitä pilkkomaan kun kaapissa on vain kokonaisia.

Ja jos yksi taikina väännetään ja uuni lämmitetään, pakkohan sitä on pullaakin leipoa! No ei oikeestaan mikään pakko, varsinkin kun itse olen persompi esim. muffineille ja kuivakakuille ja kekseille ja millehän vielä. Piirakoille, tottakai. Mutta nyt tuli jostain syystä suuuuren suuri tarve leipoa voisilmäpullia. Mikä on sinällään sekin hassua, koska tykkään uleammin tehdä korvapuusteja. Mutta vaihtelu virkistää hei! Ja voihan vimpula, nyt täytyy kyllä taputtaa itseä olalle. Ehkä parhaimman makuiset pullat varmaan ikinä koskaan. Vai oliko se sittenkin maito nesteenä ja oikea voi silmässä?

Näin juhlallisesti asettelin ne instagramia varten :D. Tuo jalallinen kakkuvati on joskus muinoin ostettu Indiskasta, ja se on esillä aaaivan liian harvoin.

Hallissa on tunnelmaa.

Hietsun hallista saa vaikka lounaaksi jumalattoman kokoisen ja tajuttoman hyvän burriton. Kuvan annos ei nyt ehkä pääse aivan oikeuksiinsa, mutta kun oli niin kamala kiire ahmia sitä kitusiinsa, niin hyvää se oli. Tarjolla myös muunlaisia juttuja, mutta enhän mä muista niiden nimiä. Jotain pikkulättysiä joissa on täytteet kans. Ja paljon valinnanvaraa siinä, mitä väliin laitetaan.

Chalupa Food. Suosittelen. Ja sooseista ainakin chimichurri oli ihan nappivalinta!

 Aamupäivällä keksin lähteä Hakaniemen torille tuijottelemaan. Rapsakka sää, mutta kävellessä lämpiää. Torilta en niin ihmeempiä tuijotellu, tosin suppilovahveroita ja muita tommosia mulle aika tuntemattomia asioita ois saanu, ja teki kovasti mieli ostaa. Sitten snadisti jänistin, koska osaanko mä ny kuitenkaa kokata niistä (osaisin salee) ja toisaalta eipä mulla ole ylimäärästä rahaakaan turhan paljoa.

 Hallin sisuksista löytyisi vähän liikaakin kaikkea ihanaa, tuollaiset pikku puodit hyllyt täynnä purnukoita ja kauniita pakkauksia on niiiin vaikeeta kiertää kaukaa.

Jos leiposin yhtään jotain kivoja keksejä joihin tollasia muotteja tartteis, olisin jo ostanu ainaki pöllön ja ketun.

Mitä ny sit ostin, pari maustepussukkaa (joita on jo ennestään ihan liikaa, haluutteko kuvan joksus?) ja söpöjä kortteja. Yhden jo kirjoitin ja pistän sen postiin kunhan seuraavan kerran astun ulos talosta.

Sit kotia, kaapissa ootteli kivoja ruoka-aineksia. Valkosipuliperunat ol kummitelleet mielessä jo useemman päivän. Kanasta en nyt muuta keksinyt kuin kastikkeen, joka ei oo ehkä se passelein kermaisten pottujen kanssa (kaksi "märkää" ruokaa ei käy, jos toinen on märkä ni toinen on kuiva, niinku riisi ja soosi, kermaperunat ja mureke), ja se salakavala chili yllätti taas! Hitto ko poltteli, onneksi soosin sulatejuusto rauhoittaa. Ihan naurettavan helppoa ja maukasta saa ko paistelee jauhelihaa, kanaa, kalaa tai jotai muuta vastaavaa, sen kans vaiks parsakaalia, vihreitä papuja, kesäkurpitsaa, paprikaa (jos ei närästä, ite en siks käytä), mitä ny ikinä tykkää lykätä, kypsyttelee, ja lopuksi lusikoi pikku paketin sulatejuustoa perään (Pirkan kevätsipuli on mun suosikki) ja jatkaa vedellä tai maidolla, sekottelee ja kiehuttelee kunnes juusto on kunnolla sulanu ja soosi näyttää syötävältä. Kaveriksi pottua, riisiä, ohraa, pastaa. Mitä näitä nyt on. Maustelee miten tykkää tai käyttää vaikka marinoitua tavaraa. Ite useimmiten ostan maustamattomia jotta voin oikeesti tehä mitä tykkään ko ei oo mikään hiton hunajamarinadi pilaamassa makua. Valkosipulipotuissa ei muuta oo ko pottua, pari kynttä valkosipulia, suolaa, mustapippuria ja kuivattua persiljaa, kosteudeksi porsastelin iha kuulkaas jottai kevyttä ruokakermaa parin desin purkin. Menis vaikka kasvisliemellä.

Ja kyllähän ne hyvältä maistu. Ku ei ihan kokonaan kadonnu makuaisti, ei nuo kaupan chilit niin tulisia onneksi ole. Niin juu, kanat maustelin heti testiin haluavalla kalamausteella. Mikä jottei, sen ainesosat toimii kivasti monen muunkin kanssa, joskin tillin tuoksu ja maku tuo toki eniten mieleen herkullisen uunilohen.

Uunissa paistuu vielä jottai, siitä ehkä kuvaa myöhemmin. Nyt vois pyöräyttää Poirotin Areenasta käyntiin ja ottaa kutimet esiin. Illaksi kaverille kylään :). Niin, ja kortti postiin.

Vanttuut, hanskat ja lapaset

No niissä ei sit kauhiast nokka tuhissu.

Hankalaa ko hanskat ei mahu omaan handuun, en viitsinyt edes väkivalloin jotteivät mystisesti venyisi :D. Ja mittään käryä ei ole, onko sopivat siskontytön tassuihin, vai kenties jo liian pienet tai edelleen liian isot. Jos ees sinne päin ni oon iloinen ^^

Malliksi matkin jo sukissa näkynyttä pienennettyä Olgaa, tässä vain langankiertojen tilalla nostin kahden silmukan välisen langan ja neuloin joko ees sun taas, jotta kallistuivat sopivaan suuntaan. Ihan nätit tuli, vaikka itse sanonkin.

Lankana samainen Regia 6-fädig color

Puikot 3,5mm

Menekki 36g

Lankaa jäi vielä 49g, joista saisi tehtyä vaikka pienet sukat johonkin keräykseen tai isommat raidoittaen vaikkapa rauhallisen harmaan tai valkoisen kanssa. Samanpaksuisen langan löytäminen vaan voi olla haasteellista. Tai eihän se veikka kaukana ole (moni sanoo saman paksuiseksi, mutta veikkaan mä tarvin paksummat puikot), kyllä multa varmasti jotain löytyy. Onhan tota varastoa...

Oisko seuraavaksi Ogelin Lankamaailmasta saatujen Vilma-lankojen aika? Hmmm...

Sukkapajailua

Oulunkylän Lankamaailmassa järjestettiin tänään sukkapaja, jonka tarkoituksena oli kokoontua neulomaan sukkia pakolaiskeskuksiin lahjoitettavaksi. Tai olipa lopullinen päämäärä mihin tahansa, mulle kelpaa kaikki kunhan menevät niille, joille villasukilla voisi olla tarvetta. Lankamaailma sponsoroi hommaa antamalla haluaville kaksi kerää Ville- tai Vilma-lankaa. Itse tosin otin mukaan keskeneräiset sukat siskontytölle, ja neuloin vain niitä. Valitsin toki kaksi kerää ja aion niistä neuloa tähän tarkoitukseen, jahka kerkiän saada ne puikoille. Populaa oli aika paljon, ei ilmeisesti riittänyt tuoleja kaikille. Mukavaa jutustelua pöydän äärellä, mulla oli vallan mukava päivä siis :).

Pitihän sieltä toki jotain ostaakin... Ja koska olin jollain nähnyt jokin aika sitten Onionin nokkossukkalankaa, ostin vihdoinkin sitä. Trekkingiä tarttui myös matkaan :).

Ja ne mukaani saamat langat. Taitaa syntyä sukkaa naispuoleiselle saajalle, tai ainakin luulen tuon vaaleanpunaisen houkuttelevan enemmän heitä :). Ja onhan mulla tuolla jemeksessä ne pari keräystarkoituksen neulottua miesten paria, ne taidan kiikuttaa myös Lankamaailman keräykseen. Nostan hattua kun lähtivät tähän juttuun mukaan!

Lankamaailman jälkeen suunnattiin kaverini kanssa Malmille ehkä toistaiseksi parhaimpaan tietämääni nepalilaiseen ravintolaan, Makaluun. Avot, sai taas ittensä ähkyyn ja mielen niin onnelliseksi. Miksipä ei, kun on niin hyvää ruokaa!

Kotiin saavuttuani ja nokkaunet torkuttuani tartuin taas keskeneräisiin sukkiin, paljoa ei jäänyt neulottavaa kun Lankamaailmassa sain varren loppuun ja kantapäästäkin jo varmaan puoliväliin jalkaterää.

Voi vain toivoa, että ovat sopivat, meni vähän arpoen taas. Enkä sitten tavoitellutkaan mätsääviä raitoja, mutta kohtuullisen likelle menivät. Suurempi ero olisi ollut ehkä parempi, tai sitten se täydellinen mätsäys, mutta hittojako mua jaksaa moinen vaivata :)

Regia 6-fädig color

3,5mm puikot

Menekki 60g

Ja samaisesta langasta lähti lapasetkin käyntiin. Niistä lisää myöhemmin.

Kuvaräiskäys

Ajattelin nyt otsikon mukaisesti räiskäistä tänne läjän kuvia, puhtaasti koska tää puolittainen makuuasento kyljellään on aika kehno asento kirjoittaa. Ni jätän sen kirjottamisen vähemmälle. Ehkä. Kuviaa!

Lang Yarns Novena, villaa ja alpakkaa tekokuidun kera.

Puikot 4mm

Kulutus 20g, nöttösen paino ruhtinaaliset 2g.

Tämä palmikko on nyt jotenkin päässyt suosikiksi. 

Ja nirkkoreunakin on päässyt suosikkien joukkoon, mitä kämmekkäiden ja palmikoiden suuhun tulee.

  

Kantapaikassani maistelin uutta siideriä. Marjoilla maustettu päärynäsiideri. Pieni pettymys, vaikka väri on kaunis ja idea hurmaava. Lopputulos vain oli liian esanssinen :(. Asiaa paikkasi kyllä vähän se, että ihanainen baarimaija lahjoi mua marjoilla, pitihän sitä sitten heti leipoa puolukkapiirakkaa :).

Kaivelin valmiiden töiden laatikkoa, ja päätin ottaa tänä vuonna tehdyt yhteen kasaan. Sittenhän hoksasinkin, kuinka paljon on tullut tehtyä ja annettua jo pois, sillä tuossa on tsägällä puolet tän vuoden tuotoksista. Alanurkan olgamaiset on olleet jo käytössä (ja pesussa, sirkussukkien Strømpegarn ei näytä oikeastaan mitään käytön merkkejä itsessään! Huippua!), mutta muut odottavat pakettiin pääsyä tai muuta. Oranssit lapaset sekä nuo kamalat raidalliset sukat (siis ei ällöpyllyt, vaan nuo oranssi-raitaiset) on tarkoitus lahjoittaa johonkin keräykseen. Harmaat kämmekkäät ois vähän niinkus äitille. Harmaansinertävät sukat isälle. Keltaisista Terheneistä en vielä tiedä kenelle ne on, mutta lahjaksi enihuu. Kuin myös punaiset mikä-sen-mallin-nimi-olikaan, ne näyttää ehkä vähän keskimmäiseltä siskolta, mutta vois hyvin olla vaikka tädille. Ne energiset semi-neonvihreät palmikkosukat myin harjoittelun ohjaajalleni :D.

Kämmekkään pari sujahti eilen parissa tunnissa puikoilta ja jätti himon neuloa vähän lisää. Siinä neuloessani sain siskolta koko perheen ryhmäkeskustelussa whatsappissa kuvan siskontytöstä polkemassa pyörällä. Siitä sitten tulikin mieleen että kah, sillähän on ens kuussa synttärit! Minkä kokoinen koipi on ja oisko tarvetta sukille tai lapasille? Sukat vois tulla tarpeeseen, oli vastaus, ja kengänkoko ehkä joku 30. "I have just the yarn for her!"

Ekan kerran Regian 6-fädig testissä. Astetta miellyttävämpi neulottava kuin veikka, koska se on niin karheaa (riippuen toki vähän väristä). Puikot 3,5 koska lanka tuntui ohuemmalta kuin veikka johon tarvitsen neloset. Malli on 11s olga-lainaus. En ole ihan varma onko se paras tuolle langalle (varsinkin ku tuon kokoseen koipeen tuostakin isosta kerästä sais ihan mahtavat polvarit, mutta tota mallia ei oikeen kavennella, plus en kyllä yhtään osaa arvioida minkä pituset kintut sillä tytyllä oikeen onkaan ja paljonko tarttis silmukoita ja ja ja...).

 Ja päätin nyt sit kuitenkii paljastaa sen värikimaran, mitä muka vähän piilottelin. 

Malli on The Bird by Karin Aida, ja voitteko kuvitella, että se on saatavilla ihan ilmaiseksi! Aatelkaa nyt kun joku suunnittelee kirjoneulekuvion ja sit antaa vaan kaikkien käyttää sitä! Olen yli-iloinen tästä. Plus tällä leidillä on monta muutakin kivaa mallia, käykäähän tsekkaamassa!

Kuten voi näppärästi nähdä, jos ohjetta kävi vilkaisemassa, olen muokannut sitä omiin tarpeisiini. Ajattelin sukkaa sovitellessani ja sen tiukkuutta ja joustamattomuutta kauhistellessani, että nyt ei ole se hetki kun lähden tekemään sitä kantapäätä joka mallissa oli. Joten tein ristiinvahvennetun ranskalaisen, ja tavastani poiketen kiilakavennukset joka toisella kerroksella - juurikin joustamattomuuden takia. Virheitähän sukissa vilisee lukuisia, mutta koska olen niin noviisi kirjoneuleen kanssa muutenkin, en todellakaan jaksanut lähteä pitkiä matkoja purkamaan. Pisin taisi olla pari puikkoa taaksepäin ja jo siinä meinas mennä langat niin tuhannen solmuun ettei tosikaan. Mutta olen ylpeä itsestäni. Onhan jälki suttuista, mutta monin kerroin parempaa kuin niissä surullisissa pöllölapasissa jotka yritin tehdä alkuvuodesta. Kaikin puolin kamalat :D. Ja nyt ehkä vois houkuttaa taas näitäkin tikutella, kun näin kuinka pitkällä tää eka sukka on. Käy kohta niin, että käsiala muuttuu aaaivan tyystin, ja ne on lopulta ihan eriparia.

No, tulihan tässä sit kuitenkin kirjoiteltua. Hups.