Vilinää ja villejä retkiä!

Näissä maisemissa kun olisi juhannuksen viettänyt... <3

Voi mikä piiitkä lista päivityksiä olikaan kun blogiin nyt aamusta tulin! Niiden selaamiseen menikin sitten tovi jos toinenkin. Mutta kun eipä tässä oikein ehtinyt koneella/tabletilla pelleillä kun piti niin kovasti matkailla :). Maanantaina lähdin nimittäin Itä-Suomeen pienelle turneelle, ja voi juku kun oli hauskaa! Ja eihän sieltä takaisin päästy ilman paria lankakerää... Joensuussa Käsityövakka tarjosi kaikenlaista kivaa!

En muista olenko Regiaa aikaisemmin neulonutkaan, sitä kun ei taida löytyä esim. Lankamaailmasta tai vaikkapa Menitasta, joissa on tullut vissiin useimmiten käytyä. Lang on myös kokematta, tuon ko. langan nyörimäinen olemus ja pehmeä koostumus (merino-alpakka-polyamidi) houkutti niin paljon ettei sitä voinut jättää hyllyyn.

Torstai-iltana kotiuduin, ja kirmasin ruokakauppaan. Lauantaina (eli tänään, ohoh) on tarkoitus kokkailla herkkuja kaverin kanssa, ja sitä varten piti käydä ostamassa kanaa ja pitaleipiä. Siinä ohessa sit omienkin kaappien täytteeksi vähän sitä sun tätä. Perjantai-aamuun sitä ei voinut jättää koska AMPAISTIIN HETI AAMUSTA TALLINNAAN! Voitte kenties kuvitella miten siinä kävi.

Huvittavaa, kun mielikuvat Karnaluksin löytämisen vaikeudesta oli aikamoiset, myös jostain syystä mielikuva siitä kyseisestä rakennuksesta oli ... noh, kaikkea muuta kuin mitä sitten oikeasti olikaan. Kyllähän me talsittiin väärällä puolen tietä aina jonnekin hitsin Prismalle asti ja pööpöiltiin ympäriinsä. Sitten keksittiin että tuossapa nyt ois tommonen pysäkki, pysäkeillä on aina kartat, ja paree ois olla parempi kartta kuin se laivalta saatu pilipali-turistikartta. No, olihan siinä, ja se kertoi meille, että palatkaapas pällit ihan pikkasen takasin päin ja kääntykää oikealle, K. A. Hermannia pitkin. No, entäs se pytinki sitten? Oltiin ihan että eihän se toi voi olla kun senhän piti olla joku neuvosto-aikainen bunkkeri tai vastaavaa. Mitä huttua, hieno valkoinen Valge-jotain kuten siinä kyljessä luki! C-rappu, ovessakin lukee että Karnaluks (joku oli kyllä ihan varmasti sanonut ettei missään lue mitään ja pitäs vaan ymmärtää mennä jostain ovesta sisään, phah!). No, olihan siinä yksi valkoinen epämääräinen ovi välissä, mutta se oli oikeestaan ainoa vaihtoehto josta kulkea ni mun mielestä siinäkään ei ollut mitään kummaa. Ja vaikka ei eestiä osaisikaan, "konttori" oli ihan ymmärrettävä sana ja seinältä löytyvä nuoli vihjasi vahvasti että menkääs vielä yhet rappuset ylöspäin niin päästään asiaan. Summeri oven vieressä, ja tadaa. Ja kuinkas sitten kävikään...

Kyllä sinne pikkasen reilut 50€ sai hukattua! Voi juku. Kuvassa näkyvät kaksi poikittain olevaa alinta vyyhteä ei lähteny Karnaluksista matkaan, palataan niihin myöhemmin. Mua ei kiinnostanut ne lukuisat Novitan langat joita siellä oli, ihan sama kuinka paljon halvempia ois olleet. Ei, mä hipelsin Austermanneja ja Schachenmeyereitä ja kaikkia mahdollisia muita herkkuja! Miljoonasti olisin enemmän ostanut, jos vain olisi varaa. Järjellähän tässä kohtaa ei ollut mitään tekemistä, se oli lomalla jossain kaukomailla. Kaveri hamstrasi enemmän Fluormanioita, mua ne ei niin akuutisti polttele. Yksi nyt piti kuitenkin, kun ei niihin törmää kovinkaan monessa paikkaa. Yksi perusvalkoinen Steppi piti ostaa, se on niin kiva lanka neuloa, ja niin perkuleen riittoisa! Ja tuo vihreänsävyinen raitalanka oli vaan niiiiiin herkku väreiltään, että mikäjottei! Sitten niitä Regioita, joiden neulomisesta ja käytöstä ei ole omakohtaista kokemusta. Mitä ikinä 65 Jahre tarkoittaakaan, katson että hyvän näköistä perussukkalankaa mieleisessäni paksuudessa eli se ihanan raivostuttava fingering :D. No ei se ole edes viimeisen parin työn kohdalla ollut edes pikkuisenkaan ärsyttävää, edennyt yllättävän vauhdikkaasti! Toinen keristä on siis tuollainen oooiiikein hailakka minttuinen sävy, joka kuvassa kyllä ehkä snadisti vääristyy tunkkaisemmaksi kuin mitä on. Toinen on sitten jo päässyt puikoillekin paluumatkalla, semmoinen sumuinen harmastava sininen. Ja tällä kokemuspohjalla, vallan kiva lanka neuloa. Ei aivan yhtä pehmoinen kuin tuo Step classic, mutta paskanko väliä? Sitten vielä pari tuntematonta, tuo oranssinkellertävä Fortissima jotain jotain, tarkemmin luettuna Schoeller & Stahl'in Fortissima Color näyttäisi raidoittuvan hieman liukuvasti eikä turhan jämptisti. Jaaa pienin kirjava kerä on joku kumma Lane Cervinia'n Forever, joka lähti matkaan voimakkaan minttuisen ja hassujen keltaisten osuuksien takia. Löytyi vain yksi kerä, joten täytynee jakaa se kahtia ja aloittaa kärjestä. Siis mikäli teen siitä sukat, enhän edes tiedä vielä! Sokerina pohjalla Austermannin hand-painted, jota sitäkin raaskin ostaa vain yhden vyyhdin (olikin se tyyrein langoista).

Kokemus Karnaluksista oli vallan positiivinen, joskin riski. En lopulta uskaltautunut edes ihan joka hyllyväliin, sieltä ois varmaan löytynyt vielä jotain ihanaa. Mutta paljon oli kyllä sellaisiakin lankoja, joihin en koskisi pitkällä tikullakaan. Muovia alusta loppuun, tai sitten muuten vain pahan tuntuista, paksuista ja väristä. Olihan siellä hieman edullisempaa kuin kotimaan kaupoissa, mutta ei tietenkään mitään ihan hulluja hintaeroja. Käymisen arvoinen paikka, ehdottomasti!

Sieltä kun päästiin, talsittiin takaisin keskustaan. Mitä nyt poikettiin siinä matkan varrella kissakahvila Nurriin <3. Taisi olla kyllä kaveri enemmän innoissaan kuin minä :D. Kissat on kyllä aikas ihania, mutta en nyt jostain syystä jaksanut innostua ihan niin hurjasti. Toki mulla oli vatsa kipeänä periaatteessa koko reissun ajan, taisi johtua huonoista yöunista, ja tämä verotti hieman innostusvarantoja. Hassua kun ne siellä uskoo mun olevan opiskelija ilman mitään opiskelijakorttia! "Juu juu riittää kun sanot!" Öö, okei. Kisujen ihmettelyn jälkeen jatkettiin matkaa vanhaan kaupunkiin. Ihania ne kadut, harmi ettei Helsingissä ole mitään samanlaista. Suomenlinnaa ei lasketa, se ei ole yhtään samanlainen juttu. Löytyihän sieltäkin jostain pikkukadulta joku soma käsityöliike, josta ne kaksi alinta vyyhteä sitten lähti matkaan. Pitkään arvoin ja epäröin, mun mielestä nuo virolaiset villat on niin turkasen karheita etten ymmärrä miksi ihmiset niistä hirnuu niin hulluina. Upeita värejähän noissakin oli joita siellä hipelsin ja niin edelleen, mutta mitä ihmettä noin karheasta langasta oikein tekee? Huivit, pipot ja lapaset raapii ja kutittaa, sukkina ne ei kestä koska ei ole mitään tekokuitua vahvikkeena, muinakin vaatteina ne vaan kutittaa! Mutta. Kuten näkyy, lopulta mukaan tarttui ihana harmaan sävyinen vyyhti ohuempaa ja jotenkin kivasti sävytetty vaaleanharmaita, -rusehtavia ja liilan sävyjä viljelevä vähän paksumpi ja ihan julmetun iso vyyhti (melkein 300g). En tiedä riittäisikö harmaa jonkin sortin bolero/hihatin-tyyliseen vaatekappaleeseen, mutta ainakin tuosta paksummasta voisi tehtailla äitille hartiahuivin lämmikkeeksi talvelle, se kun kääriytyy kotona aina milloin mihinkin filttiin sun muuhun. Enää vain mallia etsimään niin sehän on jo puoliksi tehty? Eh...

Lopulta oli etsittävä joku paikka ruokailuun, koko päivä vedetty kahvin ja surkeiden eväsleipien voimin, jotka syötiin laivassa. Vähän ennen neljää löytyi paikka aivan siitä vanhankaupungin "porttien" vierestä sivukadulta. Popular oli nimeltään, listalla erilaisia salaatteja, snack-juttuja, creppejä, burgereita ja pastojakin taisi olla. Kaveri otti hyvän näköisen kanaburgerin, itse päädyin tonnikalasalaattiin joka oli aivan helvetin hyvä. Siis niin simppeli asia kuin tonnikalasalaatti! Balsamicoa, jotenkin pannulla pyöriteltyä eli lämmintä punasipulia, herkullisia isoja perunalohkojakin siinä koko komeuden päällä, aijai. Ja vesilasin kanssa maksoi 8,20€, samalla hinnalla et kyllä Helsingissä yhtä hyvää ja täyttävää salaattiannosta saa mistään.

Loppuaika pyörähdettiin Virukeskuksessa ja jossain toisessa kauppakeskuksen näköisessä paikassa jonka alakerrassa oli Rimi-ruokakauppa jonne piti vielä mennä seikkailemaan :D. Sataman tietämillä vilkaistiin vähän Sadamarkettia mutta se nyt oli täyttä kuraa. Superalkosta kaveri sitten hamstrasi useamman pullon viiniä, itsekin yhden tonkan ostin. Olisin varmasti enemmänkin ostanut, mutta mulla ei ollut niin järkevää systeemiä jossa niitä kantaa että niiden raahaaminen olisi ollut kyllä aika tuskaa. Plus ei ollut rahaakaan. Ja retken pääasiana ei toki ollut tulla hakemaan halpaa viinaa, mutta olihan ne viinitkin esimerkiksi aika turkasen paljon halvempia kuin meidän kotoisessa Alkossa. Se mun tonkka Vina Maipoa maksoi alle 15€, edellinen tonkka jotain viiniä jonka joskus Alkosta ostin oli 27€ tietämillä, ja mähän en niitä tyyreimpiä ole koskaan ostanut. En ehkä halvimpiakaan, mutta ensisijaisesti olen nöyränä leuka rinnassa Alkon hyllyjen välissä. Noh, takaisin laivaan. Onneksi paluumatka oli rauhallisempi (vähemmän ihmisiä), vaikkakin nähtiin siellä vähän draamaakin. Kukkakimppu lensi ympäri käytävää kun joku ritari menetti hermonsa puhelimessa, keskusteli ilmeisesti naisystävänsä kanssa, ja ainakin mies tukevasti kännissä.

Menomatkalla sain valmiiksi ne Spring forward -sukat, ja tietenkin piti jotenkin ihan ihmeellisesti säätää ja säheltää!

Niin että katsokaa nyt noita kärkiä. Mä aloitin toiseen sukkaan kuviomallin peilikuvaksi. Junassa matkalla Joensuuhun epähuomiossa varressa neuloin yhteen mallikertaan yhden langankiertorivistön liikaa, eli periaatteessa siinä tuli kahden kerroksen pituinen "virhe" joka vaikuttaisi sitten teräosassa. Mutta kun terää tikuttelin (jälleen epähuomiossa onnistuin neulomaan mallikertaan ylimääräisiä reikärivistöjä, joten välissä sai purkaa myös useamman sentin matkalta jotta pääsi turvallisesti poimimaan silmukat takaisin mallikertojen "välikerroksilta"), alkoi kärkeä kohti näyttämään ihan siltä että mulla olisi käsiala muuttunut niin jumalattoman paljon, että mallikertaa en tulisi saamaan oikein ilman että sukassa on yhtäkkiä liikaa pituutta. Miten on mahdollista? Mulla oli vieläpä tuo valepalmikko tuolla molemmissa laidoissa, joiden avulla kohdistaminen pitäisi sujua mallikkaasti! Laskeskelin että kantapään jälkeen, johonka asti kuviot meni siis vähintäänkin valepalmikon kohdalla ihan yks yhteen, pitäisi tulla vielä 13 valepalmikon "pylpyrää"ennen kärkikavennuksia, mutta toisessa sukassa meinas jäädä yhtä vajaaksi! Enkä nyt muista enää että jäikö jopa oikeastikin. Jos olisin vaan tehnyt kuviota samalla tavalla kuin ensimmäiseen sukkaan, olisi parille tullut pituuseroa varmaan 2 senttiä! Mitä helvettiä. Paniikissa sitten lopetin tuon "pääkuvion" teon koska olin ihan varma ettei se viimeinen 5 rei'än osuus olisi millään mahtunut kärkeen. Kuten kuvasta näkyy, tässä kyseisessä sukassa on vissi ero tuon sileän osuuden kanssa verrattuna ekaan sukkaan... Ja vaikka aloitin peilikuvana, sukkien kuvio päättyy samaan suuntaan. Että ärsyttää!

Lanka: Austermann Step Classic
Puikot: 2,5mm bambut
Kulutus: 79g

 

 

Muuuttta toisaalta... Omaan käyttöön tulee. Lanka oli kerrassaan ihana neulottava. Väri hivelee omaa silmää niin vietävästi. Malli oli tosi helppo oppia ulkoa, nopea neuloa, ja vähällä vaivalla aika näyttävä, mielestäni. Valmiit sukat tuntuu hyvältä jalassa. Kyllä ne käyttöön pääsee, ei pelkoakaan!

Kuten aiemmin mainitsin, yksi uusista langoista pääsi jo puikoille. Muut langat vaatii ehkä tarkempaa mietintää mallille, perussukkia ei tehdä noin kivan värisistä vaan niille täytyy keksiä jotain kivempaa. Joten se sumuinen harmahtavan sininen pomppasi puikoille, ja niistä näyttäisi tulevan perussukat isälle. En ole koskaan neulonut isälleni sukkia, olisko jo aika? Mutta kun se ei taida juurikaan sellaisia käyttää. Oon ehkä joskus hyyyvin harvoin sellaiset sillä nähnyt jalassa, mikä riittää perusteluksi mulle :D. Syyksi neuloa sillekin joskus jotain. Josko joululahjaksi. Varren teen joustimena, jalkapöytään mietin vielä jos kikkailisi silmukan nostoilla jotain kuviota vai tekisikö siihenkin ihan vaan joustinta. Aloitin 1o1n-joustimella josta oiket kiertäen, se on mielestäni napakoin. Mutta koska en jaksa niitä kierrettyjä silmukoita koko vartta tehdä, kymmenen kerroksen jälkeen vaihdoin 2o2n-joustimeen, jolla mennään kantapäähän saakka.

Aikamoinen kilometri-entry, jaksaako tätä loppuun asti lukeakaan? Huh huh!