keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Sitä sun tätä


Olin siellä äiteen raparperipenkissä käynyt varkaissa, eilen täyty sit alkaa leipomaan. Kesän rakkaimpia herkkuja on raparperi-kaurapaistos, mutta koska ajattelin linjojani ja tuttujani, päädyin piirakkaan jonka voi helpommin jakaa ihmisille :D. Olisin nimittäin aivan varmasti syönyt koko paistoksen itsekseni, herkkuperse kun olen. No, mikä piirakka sit hä? Jääkaapissa oli maitorahkaakin, joku ihana muru tarvitaan koska paistos kummitteli mielessä edelleen... Riittävän iso satsi, jotta tosiaankin riittää jaettavaksi asti, ja mielellään myös sen mallinen ja olomuodoltaan sovelias että menee kivasti rasiaan etc.


Kuva on nyt vähän tylsä, mutta päädyin tekemään rahkapiirakan ohjeella, joka on muuten täydellinen melkeinpä mihin vaan! Jos ei rahkaa tahdo, ei tee sitä rahkatäytettä. Murun alle sit vaiks puolukkaa (mun lemppari puolukkapiirakka), tai sit tota raparperia, miksei muita marjoja joko tuoreena tai pakkasesta, omenakin teoriassa toimis, mut saa luvan olla mun mielestä aika kirpakkaa ja vahvan makuista omppua ettei huku tuonne olemattomiin. Tämänkertaiseen piirakkaan päätin jostain syystä keitellä raparperit pehmeiksi, kai jotenkin ajattelin et semmosena pehmeempänä saan leviteltyä sen paremmin ympäri piirakkaa tai jotain. Tippa vettä kattilaan avuksi, sit joku puolisen desiä sokeria ehkä. Viisi vartta pilkoin noin sentin pätkiksi, vähän sinne päin. Ei menny ku muutama minuutti. Ois saanut ton kokoiseen piirakkaan olla kyllä vielä pari vartta lisää, mä tykkään et sitä saa olla paljon!

Ja sitten muihin aiheisiin. Mariket valmistui, ja eilen illalla puikoille pääsi se Lykke, josta puhuin jo edellisessä. Siinä tikutellessa paikallisessani aloin baarimikon kanssa juttelemaan oluesta. Mua lähes harmittaa etten pidä oluesta ylipäänsä, tuntuu että jään paljosta paitsi kun siinä tiskillä on kuunnellut kuvailuja lukuisista eri oluttyyleistä jne. Mitähän mun kannattas testailla, kun näin noviisina lähden liikkeelle?


Loppuviimein sain neljä hanatuotetta testiin, viimeiseksi vielä viides peruskeppana vertailukohteeksi. Tummemmat oli Smörren ruis IPA ja 13 Gun IPA jos en ihan väärin nimiä muista, sameamman vaaleammista joku voi tunnistaakin Paulaneriksi, viimeinen oli Tripel Karmeliet. Peruskeppana ol Keisari lager. Johtopäätöksenä mielipiteitteni perusteella baarimikko päätteli, että se on humala joka mulla tökkii, ja että pidän enemmän hiivaisemmista ja vahvemmilla käymisaromeilla varustelluista oluista. Eli ipat meni multa vähän ohi, kaksi vaaleampaa oli oikeasti jopa maukkaita. Vaikka edelleen niissäkin oli se oluen jälkimaku, johon en ole koskaan oppinut. Tilasin kuitenkin sitten pienen Paulanerin. Ja jos ihan hurjaksi ryhdyn, saatan tilata tuon Karmelietin seuraavalla kerralla kun sitä vielä hanasta löytyy. Ohhoh!


Sain mä ryypiskelyn välissä neulottuakin. Muistelin langan olevan pätkävärjättyä, mutta kyllä siitä vähän soikeeta raidotusta ilmenee. Ja kavennusten jälkeen ne alkos vääntyy vinompaan, hah :D. Mutta koska Lykke onkin 85% villaa ja vain 15% polyamidia, ja koska muistelin siskon sanoneen että sille pari vuotta sitten tekemäni tossukat lykkestä oli kuluneet jo hetki sitten puhki, pohdin josko tekisinkin vain varren tällä ja teräosan muulla... Mutta millä?


No veikan vaaleanharmaalla tietenkin (vai oliko toi nyt joku keskiharmaa nimeltään, ihan sama mulle). Ois tota graffitinharmaanakin ollut, mutta tuntui että sillä ois tullut liiankin tummaa. Lykkekin kirkastuu vähän tän vaaleamman rinnalla. Ajattelin pakettiin laittaessani taittaa ainakin toisesta sukasta varren kaksinkerroin, ikään kuin vinkiksi että voi niitä niinkin pitää.

Oijoi, odotan jo innolla että Vallilan Konepajalle aukeaa uusi kirpputori! Konepajan Bruno voisi tuoda kauan kaivattua elämää taas Helsingin kirppispiireihin, sillä kun Valtteri joitakin vuosia sitten lopetettiin, jätti se aivan jumalattoman loven koko touhuun. Mua ei kiinnosta kierrellä itsepalvelukirppiksiä samalla tavalla kuin sellaisia kivoja viikonloppukirppareita, joissa joka pöydän takana on se oma myyjänsä joilta kysyä tuotteista. Siinä on tunnelmaa ihan eri tavalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä viesti!