Fetaa, pestoa, *drool*. Pestopuustien ohjeella tehtailin, joskaan ei ollut auringonkukansiemeniä tahi leseitä. Laitoin sitten pellavarouhetta ja kaurahiutaleita. Nakkasimpa taikinaan pari vuotta sitten vanhaksi mennyttä kuivattua nokkosta :D. No, kuivattuahan se on, joten ainoa tapa millä se varsinaisesti pilalle menisi on lähinnä se, että siitä lähtee kaikki maku. Kierteissä on siis pestoa ja fetaa, ei se kevyin herkku... Lopputaikinan pyörittelin sämpylöiksi.
Eilen otin puikoille vanhan tutun punaisen Trekkingin, josta yritin tehtailla salaisia sukkia. Löysin Knitty'n sivuilta ohjeen, joka tuntui sopivan mielekkäältä kuviolta mutta kohtuulliselta suoriutua noin niinkus englanniksi. Uutta on myös magic cast on -tapa luoda silmukat kun aloitetaan kärjestä. Azure-malli, joskaan ei aikonut tehdä tuota koristeellista kantapäätä.
Tottakai heti alkuun sattus virhe, jota en vaan jaksanut alkaa korjaamaan kun sen hiffasin. Nyt sukka on jo kantapään levennyksissä (as in kiilakavennuksissa, jos tehtäs varresta kärkeen). Saas nähä mitä nuista tulee noin muutenkaan, löytyykö niille sopivaa jalkaparia omistajaksi. Mutta lanka ainaskii on aika ihana. Varsinkin jalkapohjassa nuo värinvaihtelut näkyy kauniisti, sileällä pinnalla ne erottuu niin hyvin. Tää voisi kyllä tavallaan olla vihdoinkin se Näppituntuma-blogista bongatun noppaleikin tuloksen, öö, tulos (?). Mulle arpoutui väriksi siis punainen ja toteutustavaksi pitsi. Eikö toi menis pitsistä, vaik ei reikiä olekaan :D.
Tänään sitten äkkäsin niin kivan kuuloisen porkkanakakkuohjeen, jotta pakkohan se ol lähtä ostaan porkkanoita.
Rumahan siitä tuli ku mikä, mut ei anneta sen häiritä. Koska löytyi vain pieni irtopohjavuoka, laitoin lopputaikinan amerikanmuffinivuokiin. Vuoassa taikina nousi ihan järkyttävästi koholle, eikä tuo tuorejuustomössö tuossa varmaan tee siitä yhtään nätimpää... Kerron löysinkö elämäni porkkanakakkuohjeen, kunhan maistan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!