Ihminen, joka ei juo oluita, meni toisen samanlaisen ihmisen kanssa olutfestareille. Ja joi pienen vehnän. Se jäikin kyllä ainoaksi olueksi.
Onneksi monella panimolla oli myös siideriä. Mielenkiintoisena jäi mieleen Saimaan Juomatehtaan mesimarjasiideri. Hyvää oli myös Teerenpelin mustikkasiideri sekä aivan ihastuttava kesäinen lemon teezer, joka ei tosin ehkä aivan siideriä ollut. Mutta ihanaa. Ehkäpä parasta oli Panimoravintola Koulun karpalolla ryyditetty siideri. Avot. No, tulipahan maisteltua, ehkä hieman myös päihdyttyä :D. Mitä nyt ei ois kesäloma ilman seitinohuita päiväkännejä...
Yöllä neuloin kahden tietämille. Huivi tuntui hyvältä, pehmeältä, ja tuoksui villalta. En muistanutkaan, että tuo lanka olisi tuoksunut noin voimakkaasti lampaalle.
Tänään sain sen valmiiksi. Kostutin, ja tietenkin se venähti aikalailla. Tiesin kyllä odottaa sitä, mutta neuloessa sitä on niin vaikea arvioida että millon alkaa koon puolesta riittää.
Koska mulla ei ole mahdollisuutta vielä erikseen pingottaa tuota, se saa luvan levätä pyyhkeen päälle muotoiltuna. Nyt myös langankiertorivistöt erottuvat astetta paremmin, vaikka kyllähän ne edelleenkin hukkuu värikkääseen lankaan. Josta pidän ihan hirmuisesti. Vaikka vähän kyllä ärsyttää sellaiset luonnon lait, joiden takia pienemmässä neuleessa kohtuullisen verkkaiset värinvaihdokset tihenevät paljon rivakammaksi raidoitukseksi kun mennään isompaan neulepintaan. Mutta nytpähän on ihana huivi syksylle valmiina. Jotain haastavampaa uskaltaa hyvillä mielin kokeilla tämän jälkeen :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!