Perjantaina oli hyvän ja pitkäaikaisimman ystäväni häät. Voi että. Nyt se alkaa omassakin kaveripiirissä. Ensimmäinen kerta kun näin siviilivihkimisen, ensimmäinen kerta kun kirjoitin nimeni viivalle "todistaja".
Tukan taituroi eräs nuori nainen, ja saattaisin mielelläni mennä uudelleenkin. Pitäis muutenkin tälle reuhkalle tehdä jotain, mutta kun en tiedä mitä. Mekko oli muutens ihan kiva, varsinkin tolleen polyesterinä kesän kuumimpana päivänä. Onneksi tuuli sen verran paljon ettei tarvinnut oikeasti läkähtyä. Helmet on peritty iso-tädiltä, tai siis valikoitu sen korurasiasta ihan vaan oman maun mukaan.
Alkupalaksi vähän meren antimia, mulla sattus olemaan myös pääruokana kalaa. Annos oli vähän niinkus ruma, mutta maku oli kyllä ihan kohdillaan! Jälkiruokana juustokakkua ja kahvia, ja koska morsiamen isukki on aika höveli, nappasin myös konjakkia! Taustalla näkyvät paperilennokit tais keksiä morsiamen isä, mua on siis turha syyttää ;).
 |
| Suomenlinnan lautan ikkunassa oli kuplia. |
Jatkot vielä Ahjossa. Skumppaa tietenkin, mutta koska mulla teki kovasti mieli whisky souria, täytyi sellaisetkin tilata morsmaikulle ja itselle. Jumalattoman tyyristä mutta aivan perkeleen hyvää, anteeksi kielenkäyttöni. Ton parempaa en oo vielä juonukkaa!
Juhlat oli ihanat, oli hauskaa, oli mukavaa puhua englantia koko päivän, kotimatkalla ajatuksetkin tuli vaan englanniksi :D.
Viikonlopuna otin kuitenkin puikotkin esiin, ja tartuin kuin tartuinkin siihen ällöpyllysukkaan!
Se ol nyt kantalapussa. Ja saas nähä riittääkö tuo punakirjava lanka sukan loppuun. On sitä toki lisää, samoin kuin tuota toistakin, mutta veikkaan että saattas riittää.. We'll see. Valmis sukka näyttää paljon isommalta, mutta se johtuu aikalailla vaan sovittamisesta. Voihan siinä käsialakin olla vähän eri, mutta on ne aikas samankokoiset sit loppuviimein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!